Uudistuva sosiaalialan osaaminen

Transversaaliset taidot ovat moniammatillisen työyhteisön perusta

14.4.2022

Katriina Rantala-Nenonen, Eija Raatikainen, Heidi Juvonen-Jääskeläinen, Joanna Hyle, Matilda Leppäniemi ja Tiina Nurmi.

Maailmaa ja työelämää ravistelevat muutokset vaativat sosiaali- ja terveysalan ammattilaisilta luovuutta, joustavuutta ja yhteistyötaitoja. Kaikille aloille yhteiset transversaaliset taidot ovat tärkeitä tässä muutoksessa. Metropolian sosiaalialan ylemmän AMK -tutkinnon opiskelijoiden järjestämässä kehittämispäivässä syvennyttiin tulevaisuuden työelämätaitoihin ja työhyvinvointiin. Yhteiskuntia ja työelämää koskettavat erityisesti neljä suurta muutosvoimaa: ajattelu- ja toimintatapojen muutos, teknologinen muutos, väestörakenteen muutos sekä ilmastonmuutos (1). Sosiaali- ja terveyspalvelujen asiakkaiden tarpeet, toimintaympäristön muutokset, lainsäädäntö, maailmanlaajuinen Covid 19-pandemia ja sen jälkeinen aika mukaan lukien digitalisaation vahvistuminen myös hyvinvointialoilla vaatii sosiaali- ja terveysalan ammattilaisilta vankkaa ammattitaitoa, luovuutta, moniammatillista yhteistyötä ja verkostoitumista. Moniammatillinen yhteistyö kokoaa yhteen eri tieteenalat, ammattien edustajat ja on usein myös hallintorajat ylittävää toimintaa (2,3,4,5). Moniammatillinen toiminta on avainasemassa silloin, kun asiakkaan tilannetta tarkastellaan psyko - fyysis - sosiaalisena kokonaisuutena. Jakamalla asiantuntijuutta ja tekemällä ammattialojen rajoja ylittävää yhteistyötä voidaan ottaa huomioon asiakkaan tilanne useammasta kuin yhdestä näkökulmasta. Onnistuakseen moniammatillinen yhteistyö vaatii substanssiosaamisen lisäksi kuitenkin myös vuorovaikutusosaamista. (6, s. 34; 7) Kyse onkin laajasta työelämän vuorovaikutuksellisesta muutoksesta, jossa osaaminen nähdään myös yhteisasiantuntijuutena ja kykynä rakentaa tietoa yhdessä toisten ammattilaisten kanssa. Moniammatillisen työn onnistuminen riippuu oleellisesti eri toimijoiden kyvystä jakaa omaa asiantuntijuuttaan, kuunnella ja ymmärtää toisten esittämiä näkökulmia sekä toimia tehokkaasti ja tarkoituksenmukaisesti yhdessä. (8) Substanssiosaamisen ja erityistaitojen lisäksi työelämässä korostuu erilaisten metataitojen, avaintaitojen sekä geneeristen tai transversaalisten taitojen kehittämisen tarve, sillä ne eivät ole helposti korvattavissa teknologialla ja niiden myötä on enemmän liikkumavaraa toimia nopeasti muuttuvissa toimintaympäristöissä (9, s. 25-26; 10, 11, s. 226; 12). Näille taidoille yhteistä on kriittinen ajattelu, luovuus, ongelmanratkaisu, päätöksenteko, aloitteellisuus, riskinarviointi ja tunteiden hallintakyky. Transversaalisiin taitoihin keskitytään yhä enemmän ja enemmän myös rekrytoinnissa. (13,14) Moniammatillinen kehittämispäivä kiinnitti huomiota työelämätaitoihin ja työhyvinvointiin Sosiaalialan ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opiskelijat Heidi Juvonen-Jääskeläinen, Joanna Hyle, Matilda Leppäniemi ja Tiina Nurmi järjestivät syyslukukauden lopulla kehittämispäivän Metropolia Ammattikorkeakoulun HyMy-kylä-oppimisympäristössä opintojaan suorittaville hyvinvointialojen opiskelijoille osana Uudistuva innovatiivinen sosiaalialan työ -opintojaksoa. HyMy-kylä - Hyvinvointia Myllypurosta on Myllypuron kampuksella toimiva ihmislähtöinen ja ekosysteemi toimintatapaan nojautuva monialainen oppimis- ja kehittämisympäristö. Autenttisella oppimisympäristöllä mahdollistetaan opiskelijoille tulevaisuuden työelämätaitojen kehittymistä. Metropolian HyMy-kylässä toimii monialaisesti opiskelijoita, opettajia ja muita asiantuntijoita. Useat hyvinvoinnin tutkintojen opiskelijat suorittavat harjoittelunsa tai jonkin opintoihin sisältyvän projektin HyMy-kylässä. HyMy-kylä on sosiaali- ja terveyspalveluita tuottava monialainen työyhteisö. Kehittämispäivän järjestäminen oli osa kansainvälistä ITSHEC-hanketta. Hankkeen tavoitteena on kehittää transversaalisten taitojen koulutusta sosiaali- ja terveysalan korkeakoulutuksessa Suomessa, Espanjassa ja Kroatiassa. Transversaalisilla taidoilla tarkoitetaan tässä yhteydessä: Kriittistä ja luovaa ajattelua Ihmissuhdetaitoja sekä sosiaalisia- ja tunnetaitoja Oppimaan oppimista. Kehittämispäivän tavoitteena oli ohjata AMK-opiskelijoita tunnistamaan transversaalisia taitoja ja ymmärtämään niiden merkitys monialaisessa työyhteisössä sosiaali- ja terveysalan ammattilaisen sekä työhyvinvoinnin kannalta. Kehittämispäivän osallistujat tulivat HyMy-kylästä eri opiskelualoilta. Työhyvinvoinnin kannalta on merkityksellistä, että työntekijät ja työyhteisöt kokevat työn teon mielekkääksi ja palkitsevaksi sekä elämänhallintaa tukevaksi. Työn on oltava turvallista, terveellistä ja tuottavaa. Työhyvinvointiin vaikuttavat myös työntekijän ammattitaito ja työorganisaation johtaminen. Työn hallinta, työnilo ja innovatiivisuus kulkevat käsi kädessä. (15,16) Työyhteisön tunneilmasto on hyvin merkityksellinen esimerkiksi työn tuottavuuden kannalta, ja myönteisen työhyvinvoinnin kokemukset ovat selkeästi yhteydessä työyhteisöllisiin voimavaroihin (17,18). Moniammatillinen työtapa voi edistää monin tavoin asiakastyön hallintaa, asiakastyön kannalta keskeisiä yhteistyösuhteita ja työntekijän hyvinvointia. Kun asioita jaetaan useiden toimijoiden kesken yhdessä, niiden kuormittavuus vähentyy ja oma osaaminen laajenee. Nämä seikat edellyttävät toisaalta myös yhteistyösuhteiden vaalimista. (19, s. 235) Nopeasti muuttuvissa ympäristöissä työelämän organisaatioiden on kyettävä omaksumaan ja oppimaan jatkuvasti uutta. Transversaalisten taitojen onkin nähty olevan merkittävässä roolissa elinikäisen oppimisen kannalta. (20,21,22,23,24) Kehittämispäivässä tarkasteltiin ja pohdittiin transversaalisia taitoja ja työhyvinvointia sekä teoreettisesta näkökulmasta että toiminnallisesti työskennellen. Teoriaosuuden jälkeen moniammatillinen opiskelijaryhmä pääsi haastamaan toistensa ymmärrystä transversaalisista taidoista muun muassa sanaselityspelin muodossa. Vaikka kyse on leikkimielisestä lähestymistavasta, kehittyy samalla opiskelijan ymmärrys siitä, miten toisen alan opiskelija käsittää esimerkiksi kriittisen ajattelun, luovuuden tai ihmissuhdetaidot. Transversaalisten taitojen käyttöä pohdittiin moniammatillisissa opiskelijapienryhmissä eri näkökulmista: Mitä hyötyä transversaalisista taidoista on sosiaali- ja terveysalan työssä, voiko taitojen käyttämiseen sisältyä riskejä, mitkä taidot ovat jo tutumpia ja mitkä vaativat enemmän kehittymistä, miten taitoja voisi hyödyntää uudella tavalla, ja miten transversaalisia taitoja on hyvä hyödyntää jatkossa. Opiskelijaryhmät pääsivät myös yhdessä pohtimaan ja ideoimaan, minkälaiset asiat tukevat työhyvinvointia HyMy-kylässä. Kehittämispäivän suunnittelu, toteutus ja arviointi on yksi esimerkki siitä, miten työelämätaitoihin ja työhyvinvointiin liittyviä teemoja voidaan yhteisesti tarkastella ja kehitellä edelleen moniammatillisessa työyhteisössä. Lisäksi päivän toteutustapa tuki HyMy-kylän moniammatillisen opiskelijaryhmän keskinäistä ryhmäytymistä, mikä voi edesauttaa opiskelijoiden moniammatillista vuorovaikutusta ja yhteistyötä jatkossa. Moniammatillisen työn tulokset riippuvatkin osallistujien sitoutuneisuudesta yhteistyöhön (25). Moniammatillisen työyhteisön kulmakivet Opiskelijoiden kehittämispäivästä antaman palautteen mukaan ryhmätyöskentelyssä pääsi käsittelemään työelämässä tärkeitä transversaalisia taitoja ja työhyvinvointia syvällisemmin sekä oppimaan uutta toisten kanssa keskustellen. Oppimisen, kehittymisen ja hyvinvoinnin kannalta onkin oleellista, että ihmisellä on ymmärrys siitä kokonaisuudesta ja ympäristöstä, missä hän toimii, ja että hän tuntee yhteenkuuluvuutta toisten kanssa sekä mahdollisuutta vaikuttaa asioihin (26, s. 27-32). Moniammatillisen työn vaikuttavuus syntyy ennen kaikkea yhteistoiminnassa (27, s. 227). Yhteinen keskustelu, yhteistyö ja luottamus lisäävät parhaimmillaan yhteisöllistä toimintakykyä sekä innovatiivisuutta. Tämän päivän ja tulevaisuuden työelämässä kollektiiviset mutta moninaisuutta kunnioittavat toimintamallit sekä yhteisöllisyys ovat merkittäviä voimavaroja työyhteisöissä. (28, s. 19; 29) Näitä asioita tukevaan toimintakulttuurin luomiseen, edistämiseen ja ylläpitämiseen on hyvin tärkeää perehtyä jo opiskeluaikana. Transversaalisten taitojen sisällyttäminen korkeakouluopintoihin jatkuu edelleen hanketoimintana Metropolian sosiaalialan tutkinnoissa ja HyMy-kylässä osana TKIO-toimintaa. Kirjoittajat Katriina Rantala-Nenonen, Eija Raatikainen, Heidi Juvonen-Jääskeläinen, Joanna Hyle, Matilda Leppäniemi ja Tiina Nurmi. Katriina Rantala-Nenonen ja Eija Raatikainen toimivat opettajina Metropolian sosiaalialan tutkinnoissa sekä sosiaalialan ja pedagogisen kehittämisen hankkeissa. Heidi Juvonen-Jääskeläinen, Joanna Hyle, Matilda Leppäniemi ja Tiina Nurmi ovat valmistuneet sosiaalialan (ylempi AMK) -tutkinnosta vuosina 2021-2022. Lue lisää ITSHEC-hankkeesta ja HyMy-kylästä Lähteet Kokkinen, Lauri 2020 (toim.). Hyvinvointia työstä 2030-luvulla – Skenaarioita suomalaisen työelämän kehityksestä. Helsinki: Työterveyslaitos. Efstathiou S. & Mirmalek, Z. 2014. Interdisciplinarity in Action. Teoksessa Cartwright, N. & Montuschi, E. (toim.). 2014. Philosophy of Social Science: A New Introduction. Oxford University Press, USA. 233-248. Isoherranen, K. 2012. Uhka vai mahdollisuus: moniammatillista yhteistyötä kehittämässä. Akateeminen väitöskirja. Sosiaalitieteiden laitoksen julkaisuja 2012:18. Sosiaalipsykologia. Helsinki: Unigrafia. Mönkkönen, K. & Leinonen, L. & Arajärvi, M. & Hovatta, A.-E. & Tusa, N. & Salokangas, K. 2019. Moniammatillisen vuorovaikutuksen tarkastelua. Teoksessa Mönkkönen, K. & Kekoni, T. & Pehkonen, A. (toim.) Moniammatillinen yhteistyö. Vaikuttava vuorovaikutus sosiaali- ja terveysalalla. E-kirja. Helsinki: Gaudeamus. 33–60. WHO 2010. Framework for Action on Interprofessional Education & Collaborative Practice. Geneve:WHO. Mönkkönen, K. & Leinonen, L. & Arajärvi, M. & Hovatta, A.-E. & Tusa, N. & Salokangas, K. 2019. Shackleton, J. & Messenger, S. (2021). THE WORLDSKILLS RESPONSE TO TRANSVERSAL SKILLS. Journal of Supranational Policies of Education (JoSPoE), (13), 168–190. Mönkkönen, K. & Kekoni, T. 2020. Monitoimijaisuus työntekijän voimavarana ja haasteena. Teoksessa Hujala, A. & Taskinen, H. 2020 (toim.) Uudistuva sosiaali- ja terveysala. Tampere: Tampere University Press. Kokkinen, L. 2020 (toim.). Looney, J. & Michel, A. 2014. KeyCoNet-verkoston päätelmät ja suositukset laaja-alaisen osaamisen kehittämistä koskevan toimintapolitiikan vahvistamisesta. Tiivistelmä. Bryssel: European Schoolnet Mönkkönen, K. & Kekoni, T. 2020. Raatikainen, E. & Rantala-Nenonen, K. 2021. Transversaalit taidot ammatillisen kasvun jäsentäjänä. Teoksessa Jakonen, M., Houni, P., Mutanen, A., Halonen, I. & Aali, P. (2021). Työn järjestyksiä. YFI julkaisuja.11. Jyväskylän yliopisto. Isacsson, A. & Salonen, A. & Guilland, A. 2016. Transversaaliset taidot tulevaisuuden ammattikorkeakoulun mahdollisuutena. Teoksessa Nokelainen, P. & Pylväs, L. & Rintala, H. (toim.). Ammattikasvatuksen aikakausikirja. Uusi oppimisympäristö tutkimus- ja kehittämisyhteisönä. Ammattikoulutuksen tutkimusseura OTTU ry. 61–67. Shackleton, J. & Messenger, S. (2021). Sosiaali- ja terveysministeriö 2022. Työhyvinvointi. Työterveyslaitos 2022. Työhyvinvointi ja työkyky. Järvilehto, Miia 2020. Neljä faktaa tunteista työssä. Filosofian akatemia. Saatavana osoitteessa Mänttäri-van der Kuip, M. (2015). Sosiaalityöntekijöiden työyhteisölliset voimavarat subjektiivisen työhyvinvoinnin selittäjänä kunnallisessa sosiaalihuollossa. Työelämän tutkimus, 13 (1), 3-19. Mönkkönen, K. & Kekoni, T. 2020. Isacsson, A. & Salonen, A. & Guilland, A. 2016. Looney, J. & Michel, A. 2014. OECD 2019. OECD Future of Education and Skills 2030. Conceptual learning framework. OECD 2021. OECD Skills Outlook 2021. Learning for Life. Raatikainen, E. & Rantala-Nenonen, K. 2021. Interprofessional Approach for Transversal Skills in Higher Education. Mönkkönen, K. & Leinonen, L. & Arajärvi, M. & Hovatta, A.-E. & Tusa, N. & Salokangas, K. 2019. Kokkinen, Lauri 2020 (toim.). Mönkkönen, K. & Kekoni, T. 2020. Kokkinen, Lauri 2020 (toim.). Raatikainen, E. & Rantala-Nenonen, K. 2022. Trust as a transversal skill. Tikissä

Lue lisää

Antirasistisesta pedagogiikasta vauhtia yhdenvertaiselle opinpolulle

15.3.2022

Veera Luukkonen

Rasismi ja antirasismi ovat olleet melko runsaasti esillä viime vuosien yhteiskunnallisessa keskustelussa. Koska varhaiskasvatus, esiopetus ja perusopetus eivät suinkaan ole muusta yhteiskunnasta erillään olevia tahoja, vaan päinvastoin keskeisiä toimijoita kaikkien kansalaisten elämässä, on tarpeen arvioida, miten antirasistisen pedagogiikan avulla voidaan edistää yhdenvertaisuutta ja mahdollisuuksien tasa-arvoa koulutuksen kautta. Rasismi vaikuttaa meidän kaikkien elämässä, tiedostimmepa sitä tai emme. Arjen rasismin lisäksi rasismi vaikuttaa koko yhteiskunnan tasolla sen rakenteissa ja järjestelmissä. Koska varhaiskasvatus ja perusopetus ovat osa tätä järjestelmää, on tärkeää tarkastella, miten rasismi näkyy päiväkotien ja koulujen arjessa ja miten voisimme taata yhdenvertaisen opinpolun jokaiselle lapselle hänen taustastaan riippumatta.1 Antirasismi ei ole uusi termi, mutta se on ollut unohduksissa viime vuosikymmenet, koska termillä koettiin olevan historiallista painolastia sen viitatessa osin vanhentuneeseen biologisen rodun käsitteeseen. Monikulttuurisuus on osin korvannut antirasismin käsitteenä, mutta on tärkeää huomata, että niillä on yhtäläisyyksien lisäksi myös perustavanlaatuisia eroja. Monikulttuurisuuden keskeinen ajatus on, että pyritään kulttuurien väliseen ymmärrykseen ja keskinäiseen kunnioittamiseen, kun taas antirasistinen näkökulma ottaa aktiivisen roolin yhdenvertaisen yhteiskunnan rakentamisessa, jossa rasismia ylläpitävät rakenteet tehdään näkyviksi, jotta ne voidaan purkaa. Antirasistisessa yhteiskunnassa jokaisen ääni pääsee kuuluviin. 2 Antirasistinen pedagogiikka ohjaavissa asiakirjoissa Varhaiskasvatusta, esiopetusta ja perusopetusta ohjaavat asiakirjat3,4,5 pohjautuvat lainsäädännölle, joka voidaan nähdä paikoin antirasistisena. Ketään ei saa syrjiä tai asettaa eri asemaan henkilöön liittyvien seikkojen perusteella6,7. Jokaisella on lainsäädännön nojalla myös uskonnon- ja omantunnonvapaus sekä oikeus omaan kieleen ja kulttuuriin. Laki8 myös velvoittaa kaikkia oppilaitoksia laatimaan yhdenvertaisuussuunnitelman, joka voi olla oma suunnitelmansa tai osa muuta toimintasuunnitelmaa. Vaikka nämä asiakirjat jo sinällään ohjaavat kohti antirasistisia käytäntöjä, antirasismin pedagogiseksi asenteeksi omaksuva opettaja tai kasvattaja pyrkii tarkastelemaan rasismin vaikutuksia työssään ja ympäristössään laajemmin ja purkamaan sellaiset rakenteet ja käytännöt, jotka ylläpitävät rasismia. Antirasistinen opettaja tai kasvattaja huomioi esimerkiksi sen, että toimintaympäristö ja välineistö tarjoavat samaistumisen kohteita erilaisista taustoista tuleville lapsille. Lisäksi hän varmistaa, että jokainen lapsi saa äänensä kuuluviin, vaikka yhteistä kieltä ei olisi. Helsingin kasvatuksen ja koulutuksen toimialan Maahanmuuttajien kasvatuksen ja koulutuksen kehittämissuunnitelma (Make)9 on järjestänyt yhteistyössä Rauhankasvatusinstituutin kanssa antirasismikoulutusta kasvatuksen ja koulutuksen henkilöstölle varhaiskasvatuksesta toiselle asteelle. Vuoden 2021 loppuun mennessä antirasismityöpajoja on järjestetty 165. Työpajojen lisäksi koulutukseen osallistuneet saivat käyttöönsä Ensiaskeleita antirasismiin -työkirjat, jotka kannustivat aiheen jatkotyöstöön omassa työyksikössä. Opinnäytetyössäni selvitin dokumenttianalyysin keinoin, miten antirasistisia teemoja helsinkiläistä varhaiskasvatusta, esiopetusta ja perusopetusta ohjaavissa asiakirjoissa ja suunnitelmissa on nostettu esiin ja miten antirasismikoulutukseen osallistuminen näkyy yksikkökohtaisissa kirjauksissa. Aineisto lajiteltiin kuuden teeman alle, jotka olivat kriittinen käsitys opettajan tiedoista, erojen huomioiminen, moninaisuuden olettaminen, aktiivinen rasismin vastustaminen, osallisuus ja kulttuuriperintö. Osallisuus, moninaisuuden olettaminen ja erojen huomioiminen ovat keskeisiä useimmissa suunnitelmissa, ja jokaisen lapsen mahdollisuuksia olla osa vertaisryhmää vaalitaan. Kulttuuriperintöön liittyviä tarkennuksia löytyy runsaasti, mutta ne ovat sisällöltään hyvin vaihtelevia; joissain suunnitelmissa kulttuurinäkökulma on hyvin monokulttuurinen, kun taas useimmissa suunnitelmissa hyvin monikulttuurinen. Opettajan tietojen kriittinen tarkastelu ja aktiivinen rasismin vastustaminen ovat sivuroolissa ja erityisesti niiden osalta korostuu ne yksiköt, jotka ovat osallistuneet antirasismikoulutukseen. Monikulttuurisuusajattelu on edelleen keskeisessä asemassa moninaisuuteen liittyvissä kirjauksissa. Monikulttuurisuudesta antirasismiin Siinä missä monikulttuurisuus saattaa jäädä päälle liimatuksi projektityöskentelyksi, on antirasismi pedagogisena asenteena läsnä kaikessa opettajan ja kasvattajan toiminnassa. Antirasismi ei suinkaan vaadi täydellisyyttä, vaan päinvastoin se nostaa esille sen, että kukaan ei ole rasismista vapaa. Monikulttuurisuudessa piilee myös vaara, että näennäinen moninaisuuden korostaminen jättää valtakulttuuriin kuulumattomat lapset pysyvästi toisen asemaan. Antirasismi pyrkii purkamaan nämä toiseuttavat rakenteet, jolloin on mahdollista liikkua kohti todellista yhdenvertaisuutta. Monikulttuurisuutta ja antirasismia on kuitenkin vaikea täysin erottaa toisistaan. Nieto10 (ks. kuva 1) onkin määritellyt monikulttuurisuudelle neljä tasoa, josta viimeisen voidaan ajatella olevan sellainen, jota kohti kuljemme, jos omaksumme antirasistisen pedagogiikan työotteeksemme. Kuva 1. Monikulttuurisuuden tasot Nietoa (2010) mukaillen. Koulutuksella kohti antirasistista työotetta Opinnäytetyöni tulosten perusteella koulutuksella voidaan lisätä varhaiskasvatuksen, esiopetuksen ja perusopetuksen antirasistista osaamista. Näyttäisi myös siltä, että antirasismikoulutus lisää yksiköiden halua sitoutua antirasistiseen työotteeseen. Koska antirasistinen pedagogiikka ei ole arjesta irrallinen projekti, vaan pedagoginen asenne, joka on läsnä kaikessa opettajan tai kasvattajan toiminnassa, on tärkeää löytää ne teemat, jotka sitovat sen niihin ohjaaviin asiakirjoihin ja toimintasuunnitelmiin, jotka ohjaavat varhaiskasvatuksen, esiopetuksen ja perusopetuksen ammattilaisten työtä. Varhaiskasvatuksen, esiopetuksen ja perusopetuksen kansallisesti ja kunnallisesti velvoittavat lait ja suunnitelmat ohjaavat vahvasti kohti antirasistista pedagogiikkaa, mutta yksikkökohtaisissa suunnitelmissa on hyvin paljon vaihtelua. Toisaalta opetus- ja toimintasuunnitelmat ovat laajoja kokonaisuuksia käsitteleviä asiakirjoja, joten voisi ehkä miettiä, olisiko joku muu väylä parempi tuoda antirasismia enemmän esiin myös toiminnan suunnittelussa. Oppilaitoksilla on velvoite laatia myös tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelma, joten voisi miettiä, olisiko antirasistinen työote mahdollista integroida osaksi näitä suunnitelmia, koska antirasismin tarkoitushan on juuri pyrkiä kohti tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta. Kirjoittaja Veera Luukkonen, sosionomi (ylempi AMK), Metropolia Ammattikorkeakoulu. Kirjoittaja toimii varhaiskasvatuksen opettajana helsinkiläisessä päiväkodissa. Kirjoitus perustuu Metropolia Ammattikorkeakoulun sosiaalialan ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opinnäytetyöhön: Antirasistinen pedagogiikka Helsingin varhaiskasvatuksessa, esiopetuksessa ja perusopetuksessa. Lähteet: Alemanji, Amikeng A. 2021. Kohti antirasistista pedagogiikkaa. Teoksessa Keskinen, Suvi & Seikkula, Minna & Mkwesha, Faith (toim.): Rasismi, valta ja vastarinta – rodullistaminen, valkoisuus ja koloniaalisuus Suomessa. Tallinna: Gaudeamus. Alemanji, Amikeng A. 2018. Antiracism Education in and out of Schools. Cham: Pal-grave Macmillan. Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014. Opetushallitus, määräykset ja ohjeet 2016: 1. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014. Opetushallitus, määräykset ja ohjeet 2014: 96. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2018. Opetushallitus, määräykset ja ohjeet 2018:3a. Yhdenvertaisuuslaki (1325/2014). Annettu Helsingissä 30.12.2014 Perustuslaki (731/1999). Annettu Helsingissä 11.6.1999. Yhdenvertaisuuslaki (1325/2014). Annettu Helsingissä 30.12.2014 Maahanmuuttajien kasvatuksen ja koulutuksen kehittämissuunnitelma (Make) Nieto, Sonia 2010. Language, Culture & Teaching. Taylor & Francis Group.

Lue lisää

Vertaisneuvonnalla voidaan tukea nuorten asumista

7.3.2022

Heidi Juvonen-Jääskeläinen

Itsenäistyminen on monelle nuorelle uutta ja jännittävää aikaa. Aina asuminen ei kuitenkaan onnistu toivotulla tavalla, vaan eteen voi tulla suuriakin haasteita. Nuorten asumisen onnistumista voidaan tukea monipuolisemmin, kun vertaisneuvonta otetaan rohkeasti osaksi nuorten asumisneuvontaa. Nuoret itsenäistyivät Suomessa vuonna 2020 keskimäärin 22-vuotiaina (1). Osa nuorista muuttaa pois lapsuudenkodistaan omasta tahdostaan, kun osa taas joutuu lähtemään jostain ulkopuolisesta syystä. Kaikki nuoret eivät kuitenkaan muuta pois lapsuudenkodistaan, vaan itsenäistyminen voi alkaa myös silloin, kun nuori muuttaa pois lastensuojelulaitoksesta, sijaiskodista tai muusta tukipalveluita tarjoavasta paikasta. Ensimmäiseen omaan asuntoon muuttaminen voi siis tapahtua hyvinkin aikaisessa vaiheessa, eivätkä kaikki nuoret ole vielä ehtineet valmistautua itsenäisen elämän alkamiseen. Lastensuojelun Keskusliiton laatimaan kyselyyn vastanneiden nuorten mielestä sopiva aika itsenäistymiselle on 18-vuotiaana. Suurin osa nuorista kokee saavansa kotoaan tarpeeksi neuvoja, ohjeita sekä tukea itsenäistymiseen. Kaikki eivät kuitenkaan saa tarpeeksi tukea. Nuoret toivovatkin, että itsenäiseen asumiseen liittyviä taitoja alettaisiin opetella jo koulussa. (2, s. 40) Itsenäistymiseen tarvitaan asumistaitoja Asumistaidoille käsitteenä ei ole olemassa yksiselitteistä määritelmää. Asumistaitoja voidaan kuitenkin määritellä esimerkiksi Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus ARA:n asumissosiaalisen työn oppaan mukaisesti (3, s. 10). Yhtenä asumissosiaalisen työn keinona ARA:n opas ohjaa asumisen tuen tarpeen kartoittamisessa. Arvioinnin tueksi oppaassa esitetään tarkasteltavaksi seuraavia osa-alueita: Asunnon kunnossapito ja siisteys (asunnosta huolehtiminen ja tarvittaessa vikailmoituksen tekeminen huoltoyhtiöön). Taloustaidot (vuokran ajallaan maksaminen, tarvittavien etuuksien hakeminen sekä vuokravelkojen ja maksuhäiriömerkintöjen hoitaminen). Naapuruustaidot (taloyhtiön järjestyssääntöjen noudattaminen, asumisrauhan kunnioittaminen). Asumisen tuki (tarvittaessa palvelujen piiriin hakeutuminen, sovitun palvelusuunnitelman noudattaminen sekä omasta ruoka- ja vaatehuollosta huolehtiminen). Tämän lisäksi Isännöintiliiton sivuilla kuvataan asumistaitoihin kuuluvan asumiseen liittyviä arkisia asioita, kuten esimerkiksi taloyhtiön toimintatapojen tunteminen, asumiseen kuuluvien sopimuksien tekeminen sekä ongelmatilanteiden selvittäminen oma-aloitteisesti (4). Nuorten asumistaitoja voidaan tukea asumisneuvonnan keinoin. Nuorten asumisneuvonta on nuoren tarpeisiin pohjautuvaa neuvontaa asumiseen ja talouteen liittyvissä asioissa. Tavoitteena on tukea itsenäisen asumisen alkamista ja sen jatkumista. Yleisestä asumisneuvonnasta nuorten kanssa tehtävä asumisneuvontatyö eroaa erityisesti niin, että nuorten tavoittamisella ja sitouttamisella on erityisen suuri rooli palvelun onnistumisen ja vaikuttavuuden kannalta. Vertaisneuvoja tukee asumisen ongelmatilanteissa Vertaistuki perustuu aina vapaaehtoisuuteen ja sen vahvuutena nähdään erityisesti vastavuoroisuus. Vertaistuen antamisessa korostuvat omat arjen kokemukset sekä elämänkokemus, jolloin vertaiset voidaan nähdä ikään kuin oma elämänsä asiantuntijoina. Kun ihmisen sosiaalinen tukiverkko vahvistuu, vähentää se myös yksinäisyyden ja syrjäytyneisyyden tuntemuksia. Vertainen voi samalla päästä myös itse avun vastaanottajasta aktiiviseksi toimijaksi esimerkiksi vertaistukiryhmissä. (5) Myös nuorten itsenäisen asumisen tukemiseen voidaan käyttää vertaisneuvontaa. Vertaisneuvoja antaa neuvoja omien kokemuksiensa ja oppimansa perusteella, mutta ei kuitenkaan ohjaa neuvonnan kohteena olevan henkilön toimia. Samalla vertaisneuvoja voi toimia myös kannustajana ja vertaistuen antajana nuorelle. Vertaisneuvonnan avulla voidaan myös tuoda saatavilla olevaa tietoa helpommin löydettävämmäksi ja näkyvämmäksi, jotta nuori voisi itsenäisesti ratkaista asumisen ongelmatilanteita. Tukemalla nuorta hänen omaan arkeensa kuuluvassa ympäristössä, nuori voi oppia itse tekemään asioita jatkuvan neuvonnan tai ohjauksen sijaan. Pääkaupunkiseudun Nuorisoasunnot ry on vuodesta 2017 alkaen ottanut vertaisneuvonnan osaksi nuorten asumisneuvontaa. Yhdistys koordinoi talotuutoritoimintaa, jossa yksi talon asukkaista toimii vertaisneuvojana muille talon asukkaille. Talotuutorin tehtäviin kuuluu esimerkiksi uusien asukkaiden tervehtiminen, asumisviihtyvyyden edistäminen, yhteisten tilojen käyttämisessä opastaminen sekä asumiseen liittyvissä ongelmatilanteissa neuvominen. Lisäksi talotuutori voi auttaa naapureita pienissä arjen askareissa. Onnistunut vertaisneuvonta vaatii suunnitelmallisuutta Tein ylemmän ammattikorkeakoulun tutkintoon kuuluvan opinnäytetyön vertaisneuvonnan mahdollisuuksista osana nuorten asumisneuvontaa. Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, minkälainen vaikutus vertaisneuvonnalla on ollut NAL Asuntojen asukkaiden asumisviihtyvyyden ja asumistaitojen kehittymiselle. Tätä varten lähetin sähköisen kyselyn NAL Asuntojen asukkaille sekä haastattelin nykyisiä ja entisiä talotuutoreita. Tuloksien perusteella oli nähtävissä, että vertaisneuvonnan avulla on mahdollista tukea nuorten asumisviihtyvyyden ja asumistaitojen kehittymistä. Vaikka vertaisneuvonnalla voitiin nähdä olevan vaikutusta nuorten asumistaitojen kehittymiseen sekä asumisviihtyvyyden edistämiseen, tätä ei kuitenkaan voida pitää automaattisena seurauksena vertaisneuvonnasta. Tuloksista kävi ilmi, että vertaisneuvonnan onnistumiseen vaikuttaa merkittävästi palvelun saavutettavuus ja monipuolisuus sekä nuoren oma aktiivisuus. Kaikkein tärkeimpänä ominaisuutena voidaan kuitenkin nähdä vertaisneuvojan oma panostus työtä kohtaan. Jotta nuorten asumistaitojen kehittymiseen voi vaikuttaa, tulee vertaisneuvojan olla aktiivinen, helposti lähestyttävä sekä tarjota monipuolisia yhteydenottotapoja. Lisäksi vertaisneuvojan tulisi tehdä asioita yhdessä nuorten kanssa, eikä heidän puolestaan. Tämä mahdollistaa sen, että nuori voi oppia selviytymään ongelmatilanteista jatkossa itsenäisesti. Työelämän puolesta vertaisneuvojalle tulisi tarjota kunnollinen perehdytys, tarvittavat työvälineet sekä säännöllistä ohjausta ja tukea neuvontatyöhön. Kehittämällä vertaisneuvontaa voidaan vastata entistä monipuolisemmin nuorten tarpeisiin ja toiveisiin. Vertaistoiminnan kehittämistarve on tunnistettu myös yhteiskunnallisella tasolla. Kehittämistoiminnassa nähdään erityisesti järjestöjen vahvuutena kokemusasiantuntijuuden sekä teoriatiedon yhdistäminen osaksi palvelujen toimintaa (6). Lisäksi Ympäristöministeriön asuntopoliittisen kehittämisohjelman yhtenä tavoitteena on ollut edistää nuorten pääsemistä alkuun omalla asumispolullaan, tukea erityisryhmien asumista sekä kiinnittää huomiota asumisneuvonnan saatavuuden paranemiseen ja asunnottomuuden ennaltaehkäisemiseen (7). Opinnäytetyöni pohjalta ehdotan, että tulevaisuudessa vertaisneuvontaa tulisi hyödyntää rohkeasti sosiaalialalla erityisesti nuorten kanssa toimiessa. Vertaisneuvonnan avulla voidaan vahvistaa nuoren asumistaitoja, kun nuori oppii luottamaan itseensä ja kykyynsä selviytyä arjen askareista itsenäisesti. Asumistaitojen lisäksi vertaisneuvonnan avulla voidaan tukea myös nuoren sosiaalisia taitoja. Parhaimmillaan vertaisneuvonnalla voidaan vähentää myös vuokravelkatilanteita ja häätöjä, mikä omalta osaltaan taas ennalta ehkäisee nuorten asunnottomuutta. Kirjoittaja Heidi Juvonen-Jääskeläinen, sosionomi (ylempi AMK), Metropolia Ammattikorkeakoulu. Kirjoittaja toimii kouluttajana nuorten asumisasioiden parissa. Erikoisosaamiseen kuuluu nuorten jalkautuva asumisneuvonta, verkostoyhteistyö sekä asumiseen liittyvä koulutustoiminta. Kirjoitus perustuu Metropolia Ammattikorkeakoulun sosiaalialan ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opinnäytetyöhön: Juvonen-Jääskeläinen, H. 2021. Talotuutoritoiminta nuorten asumisneuvontatyössä - Asumisviihtyvyyden ja asumistaitojen edistäminen vertaisneuvonnan avulla Lähteet Eurostat 2021. Estimated average age of young people leaving the parental household by sex. Päivitetty 22.6.2021. Viitattu 12.11.2021. Custódio, Ira 2020. Ensiaskel tulevaisuuteen. 16-vuotiaiden nuorten ajatuksia itsenäisestä asumisesta. Lastensuojelun Keskusliiton verkkojulkaisu 3/2020. Viitattu 12.11.2021. Hokkanen, Sonja 2019. Asumissosiaalisen työn opas työntekijöille. Asuminen puheeksi. Asunnottomuuden ennaltaehkäisyn kuntastrategiat – varhainen välittäminen, osallisuus ja asumisen tuki (AKU) -hanke. Viitattu 12.11.2021. Isännöintiliitto 2019. Asumisen taidot monella hukassa – voi aiheuttaa jopa vaaratilanteita. Viitattu 12.11.2021. Salonen, Mirva 2012. Voimauttavan vertaisohjauksen käsikirja. Leijonaemot ry. Helsinki: Leijonaemot ry. Sosiaali- ja terveysministeriö 2020. Sosiaali- ja terveysjärjestöt uudistajina? Selvitys STEA-avusteisesta tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnasta. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2020: 19. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö. Ympäristöministeriö 2020. Asuntopoliittinen kehittämisohjelma. Työryhmän raportti. Viitattu 12.11.2021.

Lue lisää

Uudemmat postaukset Vanhemmat postaukset