Varhaiskasvatus on kriisissä – Miten varmistetaan pienten lasten hyvä hoito ja kasvatus?

10.5.2022
Mirkka Ali-Alha

Varhaiskasvatuksen alan kriisitilanne on tällä hetkellä kovasti puhututtava aihe medioissa sekä alan henkilöstön keskuudessa. Vuosien varrella kotihoidon kuntalisän maksamista vanhemmille on jatkuvasti vähennetty. Miksi varhaiskasvatukseen ohjataan silti yhä vain pienempiä lapsia? Varhaiskasvatuksen kriisi on pitkällä aikavälillä monen tekijän summa, mihin ovat vaikuttaneet muun muassa lakiuudistukset, henkilöstöpula sekä lasten lisääntynyt tuen tarve. Monissa kunnissa on myös pyritty lisäämään varhaiskasvatukseen osallistuvien lasten määrää. Pääministeri Sanna Marinin hallituksen hallitusohjelman yksi koulutuspoliittisista tavoitteista on ollut varhaiskasvatuksen osallistumisasteen nostaminen. (1) Kotihoidon kuntalisän leikkaukset ovat osaltaan kannustaneet vanhempia yhä aikaisemmassa vaiheessa takaisin työelämään. Lohjan kaupunginvaltuustossa esitettiin 21.4.2021 valtuustoaloite kotihoidon kuntalisän maksamisesta alle 2-vuotiaan lapsen vanhemmalle. Esityksen mukaan kuntalisän maksamisella kannustettaisiin vanhempia jatkamaan kotihoitoa tämänhetkistä pidempään, jolla taas tutkimusten perusteella voidaan nähdä usein olevan positiivisia vaikutuksia lapsen kehitykselle. Kunta voisi myös hyötyä kuntalisän maksamisesta taloudellisesti, muun muassa henkilöstöresurssien säästöissä sekä kauaskantoisemmin lastensuojelun sekä psyykkisistä häiriöistä aiheutuvien kustannusten vähenemisenä. Sen avulla voitaisiin myös edistää mainetta lapsiystävällisenä kuntana, joka edistäisi lapsiperheiden sekä syntyvyyden houkuttelevuutta. (2) Aloite kuitenkin hylättiin kustannusarvioiden sekä lapsivaikutusten arvioinnin pohjalta. Perusteiksi esitettiin muun muassa avoimen varhaiskasvatuspalvelun lakkauttamista Lohjalla vuonna 2023, jolloin kotona lapsiaan hoitaville huoltajille ei olisi tätä tukea enää tarjolla. Myös yksi keskeinen kysymys oli perhevapaakeskustelussa tasa-arvo ja huoli erityisesti äitien heikentyvästä asemasta työmarkkinoilla. Kustannusarvioiden pohjalta esitettiin, että kaupungin kustannukset nousisivat noin 450 000 eurolla vuodessa. (3) Ovatko kotihoidon kuntalisät katoamassa? Yle uutisoi, että kotihoidon kuntalisää maksavat kunnat ovat lähivuosina vähentyneet huomattavasti. Vielä vuonna 2014 kuntalisää perheille maksoi 85 kuntaa Suomesta, kun 4 vuotta myöhemmin 2018 määrä oli enää vain 48 kuntaa. Keskimääräinen kuntalisä alle 3-vuotiaasta lapsesta on 154 euroa kuukaudessa. Kuntalisä kannustaa erityisesti matala- sekä keskituloisia äitejä hoitamaan lapsiaan pidempään kotona. Tämä toisaalta myös aiheuttaa äideille pidempää taukoa työelämästä, jolla voi olla negatiivisia vaikutuksia heidän työllisyystilanteeseensa. Mutta toisaalta sillä voidaan nähdä olevan positiivisia vaikutuksia lapselle, esimerkiksi vaikuttamalla lapsen hoitopolkujen eheyteen. Hoitopolkujen hajanaisuudella voi olla vaikutuksia muun muassa lapsen sosioemotionaalisen sekä kognitiivisen ja kielen kehityksen haasteisiin. (4) Varhaiskasvatuksen henkilöstöpula koskettaa koko Suomea, ja Helsingin kaupungin kasvatuksen ja koulutuksen apulaispormestari Nasima Razmyarin mukaan varhaiskasvatuksen tilanne Helsingissä on niin huono, että tilanne voi romahtaa lähiaikoina (5). Liisa Keltikangas-Järvisen mukaan alle 2-vuotiaan aivot eivät ole vielä riittävän kehittyneet monen hengen päiväkotiryhmiin. Hänen mukaansa alle 2-vuotiaiden kohdalla kasvuympäristöllä on erityinen merkitys muun muassa lapsen kielelliseen ja sosiaaliseen kehitykseen. Jos päiväkodeissa tilanne on kaoottinen ja lapsi joutuu jatkuvasti liiallisen melun ja sosiaalisen verkoston pyörteisiin, voi tämä johtaa erilaisiin ongelmiin, kuten lapsen stressitason nousuun, joka voi taas myöhemmin aiheuttaa esimerkiksi terveysongelmia. Keltikangas-Järvinen toivoo pohdintaa taaperoiden päivähoidon järjestämisestä uudella tavalla, jossa myös lasten tarpeisiin voitaisiin vastata. (6) Varhaiskasvatuksen vaikuttavuus lapsen elämässä Varhaiskasvatuksen asiantuntijan ja professorin Kirsti Karilan mukaan varhaiskasvatuksella on merkittävä vaikutus lapsen elämään. Sillä on positiivisia vaikutuksia lapsen elämänlaadulle, sosiaaliselle ja kognitiiviselle kehitykselle, vuorovaikutustaidoille ja kokonaisvaltaisille oppimiskokemuksille. Toiselta kantilta se myös mahdollistaa vanhempien työelämään tai opiskeluun osallistumisen, ja niiden kautta perheen elinoloista huolehtimisen. (7, s. 42-43.) Pidemmällä aikavälillä varhaiskasvatus voi vaikuttaa lapseen positiivisena oppimiseen suuntautumisena sekä sujuvoittaa koulupolkua. Erityisen suuria vaikutuksia varhaiskasvatuksella voidaan nähdä olevan niiden lasten kohdalla, joilla on pulmia kehityksessä tai oppimisessa, tai joilla on vaikeat elinolot. On siis voitu osoittaa, että varhaiskasvatuksella on yhteiskunnallisesti vaikutusta. Useammat tutkimustulokset kuitenkin painottavat, että vain laadukas varhaiskasvatus tuottaa näitä positiivisia vaikutuksia (8, s. 42-43). Joten varhaiskasvatuksen ollessa kriisitilassa voisi olettaa, että myös varhaiskasvatuksen laatu sekä samalla sen vaikuttavuus hiipuvat. Ongelmakohtiin tulee puuttua ja löytää ratkaisu, jotta voimme taata lapsille tulevaisuudessakin heidän kasvuaan, kehitystään ja oppimistaan tukevaa varhaiskasvatusta. Kenen etua ajetaan? Voisiko kuntalisän palauttaminen vanhemmille, jotka hoitavat lapsiaan kotona, olla yksi varhaiskasvatuksen kriisiä helpottava tekijä? Jos useamman tutkimuksen valossa voidaan todeta, että lapselle voi olla hyötyä kasvaa varhaisvuotensa rauhassa kotona, voisi olettaa, että vanhemmat haluaisivat myös tarjota lapselleen parhaat mahdolliset lähtökohdat elämään. Kun varhaiskasvatuksen tilanne on mikä on, ei tällä hetkellä kaikissa päiväkodeissa pystytä tarjoamaan taaperoille heidän kehitystään ja tarpeitaan vastaavaa laadukasta toimintaa. Varhaiskasvatuksen ammattilaisena ja lähivuodet juuri pienten alle 3-vuotiaiden ryhmässä toimineena olen myös huomannut yhä pienempien lasten lisääntyneen ryhmissä. Pienillä lapsilla, jotka esimerkiksi eivät osaa vielä kävellä kunnolla tai joita äidit vielä imettävät kotona, on selkeästi suurempi tarve saada aikuisen jatkuvaa huomiota ja apua. Jos mietitään tilannetta, että ryhmässä on 12 alle 3-vuotiasta lasta, joista useampi on vielä alle 1-vuotiaita, ja iltapäivällä heistä huolehtii enää kaksi aikuista, voi jokainen miettiä kuinka paljon lasten yksilölliselle huomioimiselle tai tukemiselle riittää aikaa. Tilanne voisi myös olla pahempi: esimerkiksi henkilökuntaa saattaa puuttua sairastapauksessa, saadaan sijainen, mutta hän on epäpätevä ja lapset vierastavat häntä, tai ryhmässä on useampi erityistä tukea tarvitseva lapsi. Joten olisiko kuitenkin tarve tarkastella kuntalisän palauttamista lastaan kotona hoitaville vanhemmille vielä uudemman kerran? Sillä saisimme taattua useille lapsille hyvät lähtökohdat elämän alkutaipaleelle, turvallisen arjen sekä myös helpotettua varhaiskasvatuksen työntekijöiden kuormittuneisuutta. Kuten alussa mainitsin, varhaiskasvatuksen kriisi on monen tekijän summa, joten sen ratkaisua tulisi lähestyä myös useammasta suunnasta. Kirjoittaja Mirkka Ali-Alha, varhaiskasvatuksen opettaja, sosionomi ylempi AMK -opiskelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu Lähteet   Osallistava ja osaava Suomi – sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävä yhteiskunta. Pääministeri Sanna Marinin hallituksen ohjelma 2019. Valtioneuvosto.  Lohjan kaupunki. Lasten, nuorten ja perheiden lautakunta. Pöytäkirja 28.10.2021. Valtuustoaloite kotihoidon tuen kuntalisän käyttöön ottamiseksi Lohjalla. Lohjan kaupunki. Lasten, nuorten ja perheiden lautakunta. Pöytäkirja 28.10.2021.  Terävä, H. 2020. Kotihoidon tuen kuntalisä pitää keskituloiset äidit pidempään pois töistä, mutta heidän lastensa kannalta se voi olla hyvä juttu. Yle Uutiset 1.7.2020.  Koskela, M. & Jämsén, E. & Valtanen, T. 2021. Helsinki rikkoo jo melkein lakia varhaiskasvatuksessa – Natalia Salmelaa pyydettiin hakemaan lapsensa pois päiväkodista, koska sijaista ei saatu. Yle Uutiset 27.10.2021, päivitetty 2.11.2021. Sannikka, M. & Kosola, L. 2021. Professori Keltikangas-Järvinen on huolissaan hälyisistä päiväkodeista: Pienen lapsen stressi voi näkyä sairauksina aikuisena. Yle Uutiset 26.11.2021.  Karila, K. 2016. Vaikuttava varhaiskasvatus. Tilannekatsaus toukokuu 2016. Opetushallitus. Raportit ja selvitykset 2016: 6. Karila, K. 2016. Lisää aiheesta: https://www.mariholopainen.fi/2021/11/01/varhaiskasvatuksen-kriisi-ratkaistaan-resursseilla-ei-puheill laadukkaasta-varhaiskasvatuksesta/ https://www.superlehti.fi/ajankohtaista/jos-varhaiskasvatusta-halutaan-jatkossakin-tarjota-on-alan-veto-ja-pitovoimaa-nostettava-merkittavasti/ https://www.kuntaliitto.fi/sites/default/files/media/file/Kotihoidontuen-kuntalisat-2020.pdf https://www.kela.fi/perhevapaauudistus  

Raskaana oleva päihteidenkäyttäjä tarvitsee koordinoitua tukea

5.5.2022
Miia Ehrman

Raskaana olevat päihteitä käyttävät naiset ovat sosiaali- ja terveydenhuollossa haastava asiakasryhmä. He tarvitsevat sote-ammattilaisilta kykyä tulla kohdatuksi kunnioittavasti ja rohkeutta puhua päihteidenkäytöstä suoraan. Raskaana oleva päihteidenkäyttäjä tarvitsee ammattilaisilta jämäkkyyttä riittävän tuen ja kuntoutuspalveluiden järjestämiseen. Tuoreen pohjoismaisen tutkimuksen mukaan 14 % suomalaisista raskaana olevista naisista jatkaa alkoholinkäyttöä raskauden tultua ilmi (1, s. 17).  Vuosittain Suomessa syntyy 600-3000 pelkästään alkoholin eriasteisesti vaurioittamia lapsia (2). Mietin, kuinka moni raskaana oleva kertoo rehellisesti alkoholinkäytöstään? Kuinka moni uskaltaa kertoa lääkkeiden tai huumeiden käytöstä? Päihteitä käyttävä raskaana oleva ja vauvaperhe asiakkaana Päihteitä käyttävät raskaana olevat naiset ja vauvaperheet ovat haastava asiakasryhmä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa. Lähes kaikki raskaana olevat ovat neuvolajärjestelmän piirissä. Päihdeongelmaisen raskaana olevan raskautta seurataan synnytyssairaaloiden yhteydessä toimivalla Huume, Alkoholi, Lääkkeet (HAL)-poliklinikalla. Raskaana oleva saattaa käyttää useita eri sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita, mutta palveluiden koordinointi ja tiedonkulku eri toimijoiden välillä voi olla epäselvää. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on julkaissut toimintamallin ohjeeksi kunnille ja tuleville hyvinvointialueille päihteitä käyttävän raskaana olevan ja vauvaperheen palvelukokonaisuuksien ja palveluketjujen järjestämisestä. Valtakunnallisesti palveluiden saatavuudessa ja sisällöissä on eroja. Raskaana olevalla päihdeongelmaisella on oikeus saada laadukkaita ja oikea aikaisia palveluita. (3, s. 5) Esimerkkinä Kauniaisten kaupunki Otan kunnista esimerkkinä hyvinvoivan Kauniaisten kaupungin. Kauniaisten työttömyysaste on maan alhaisin ja tulo- ja koulutustaso maan korkein. Kauniaislaiset ovat maan terveimpiä. Tämä käy ilmi Kauniaisten Lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelmasta vuosille 2021-2023. Kauniaisten sosiaali- ja terveysvaliokunta on hyväksynyt suunnitelman kokouksessaan 9.3.21 (4). Kauniaisten Lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelmassa mainitaan äitiysneuvolan osalta, että raskaana olevan päihteidenkäyttöä selvitetään ja seurataan raskauden alkuvaiheista alkaen ja päihdeongelmaiset äidit ohjataan Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin hoitokäytännön mukaisesti synnytyssairaalan HAL-poliklinikalle. Hyvinvointisuunnitelmassa sanotaan, että raskauden aikana voidaan tehdä ennakollinen lastensuojeluilmoitus, jos perheessä on päihteiden väärinkäyttöä tai jos muuten herää huoli perheiden pärjäämisestä tai voimavaroista. (5, s. 12, s. 21) Lapsilähtöisen päihdetyön ammattilaisena pidän tärkeänä, että Kauniaisten sosiaali- ja terveysvaliokunta on käsitellyt kokouksessaan päihteitä käyttävän raskaana olevan naisen hoitoonohjausta ja asia on kirjattu kaupungin lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelmaan.  Pelkkä kirjaus hoitoonohjauksesta HAL-poliklinikalle ei kuitenkaan ole riittävä toimenpide. Niin Kauniaisissa, kuin muissakin kunnissa, tulisi THL:n asiantuntijaryhmän neuvojen mukaisesti huomioida verkostoyhteistyö ja palveluketjujen kokonaisuus. THL ohjeistaa kuntia, että eri sosiaali- ja terveyspalveluiden verkostoyhteistyön on käynnistyttävä heti, kun vanhemman päihteidenkäyttö tulee neuvolassa ilmi. Kauniaisten lasten ja perheiden sosiaalisten oikeuksien toteutumisen näkökulmasta olisi merkittävää, että kaupungin hyvinvointisuunnitelmaan kirjattaisiin lisäys raskaana olevan päihteitä käyttävän naisen ja vauvaperheen palveluketjun hahmottamisesta ja järjestämisestä. Miten tunnistaa päihteidenkäyttö? Palvelukokonaisuuden rakentaminen alkaa päihteidenkäytön tunnistamisesta. Raskaana olevia ja vauvaperheitä kohtaavan ammattilaisen on ensin uskallettava kysyä, kohdata ja pysähtyä päihteidenkäytön äärelle. Ehdotan seuraavia kysymyksiä päihteidenkäytön puheeksiottamiseen: Millaista sinun alkoholinkäyttösi on? Millaisissa tilanteissa käytät alkoholia? Kuinka usein ja kuinka paljon käytät? Millaisia tunteita ja ajatuksia sinulla on ollut kuluneen viikon aikana liittyen alkoholiin? Millaisissa tilanteissa koet tarvitsevasi alkoholia? Oletko miettinyt, millainen merkitys alkoholilla on sinulle? Nämä kysymykset pitäisi kysyä myös lääkkeiden käytöstä – rauhoittavien ja kipulääkkeiden, sekä kannabiksen ja muiden huumeiden osalta. Päihteiden käytöstä pitäisi kysyä kaikilta perheenjäseniltä raskaus- ja vauva-aikana kasvotusten -ei jättämällä verkossa tehdyn Audit-testin varaan. Päihteidenkäytön tunnistamisen jälkeen on tärkeää, että perhe oleva saa riittävää tukea ja kuntoutusta ajoissa. Olen pitkään työskennellyt päihdeongelmaisten vauvaperheiden parissa ja liian usein olen havainnut, että raskaana olevien päihteiden käyttäjien palvelupolkujen rakentamisessa on puutteita. Havaintojani tukevat myös uusimmat tutkimustulokset. Flykt, Belt ja Punamäki (2021) kirjoittavat Lääkärilehden 37/2021 VSK 76 artikkelissa Raskaudenaikainen huumeriippuvuus heijastuu äidin hyvinvointiin ja lapsen sosioemotionaaliseen kehitykseen tutkimuksensa tuloksista. Heidän tutkimuksessa oli seurattu 51 huumeriippuvaisen äidin ja lapsen kehitystä loppuraskaudesta lapsen kouluikään saakka. Tutkijat kirjoittavat, että varhaisen raskausvaiheen tuki lisäsi äidin emotionaalista saatavilla oloa lapselleen ja huumeiden käytön vaikutuksille altistuneiden lasten kehitys eteni hyvin ensimmäisen vuoden aikana. Tutkimukseen osallistuneet äidit olivat toivoneet pitkäkestoista ja intensiivistä hoitoa, mutta viranomaisverkostoon ja jatkohoitoon siirryttäessä tuki toteutui epävarmasti 15 äiti-lapsiparin kohdalla. (6) Palvelukokonaisuuden rakentaminen Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen asiantuntijaryhmä ohjeistaa jokaista kuntaa ja tulevaisuuden hyvinvointialuetta luomaan selkeän mallin palvelukokonaisuuden rakentamiseen. THL:n kysymyspatteristo auttaa jokaista soteammattilaista toimimaan sujuvan palveluketjun rakentamisen eteen. Tarkistuslista päihteitä käyttävän raskaana olevan naisen kohtaamiseen: Onko asiakkaalle tehty lähete HAL-poliklinikalle ja onko hän mennyt sinne? Toimivatko neuvola ja HAL-poliklinikka yhteistyössä? Onko raskaana oleva ja mahdollisesti myös puoliso ohjattu päihdehoitoon ja onko hän tai ovatko he menneet sinne? Onko määritelty, kuka ammattihenkilö koko palveluketjua koordinoi? Onko laitoshoidon tarve mietitty, onko hoito suunniteltu avohoidon ja laitoshoidon yhteistyönä? Onko tehty ennakollinen lastensuojeluilmoitus, onko tarvittavat tukitoimet suunniteltu? Onko raskaudenehkäisy suunniteltu ja toteutuuko se heti synnytyksen jälkeen? Onko suunniteltu synnytyksen jälkeinen vauvaperheen hoitopaikka ja tukitoimet? Onko tarvittavat verkostot synnytyksen jälkeen mietitty ja aktivoitu? Ovatko palveluketjun toimijat tietoisia toisistaan ja toimivatko he yhdessä? Kulkeeko tieto kaikkien toimijoiden ja asiakkaiden välillä, myös palvelusta toiseen siirtyessä? (THL Työpaperi 23/2021: 15.) Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen asiantuntijaryhmän viesti on, että jokaiselle päihteitä käyttävälle raskaana olevalle naiselle tulee koota heti alkuraskaudesta monialainen koordinoitu verkosto, jossa vastuut on selkeästi jaettu. THL ehdottaa ns. case manageria raskaana olevan naisen tai vauvaperheen tueksi. Tähän tehtävään kuuluu verkoston ja palveluiden koordinointivastuu. Case manager huolehtisi, että perheen hoidossa on huomioitu kaikki yhteistyötahot ja verkosto tekee yhteistyötä. (7) Palataan vielä alkuun, jokaisen raskaana olevan ja vauvaperheen kohtaamiseen Suomen jokaisessa kunnassa. Haastankin jokaista sote-ammattilaista puhumaan ja kysymään kaikilta vauvaperheiltä päihteidenkäytöstä suoraan ja rohkeasti. Pienellä väliintulolla on suuri merkitys turvallisen lapsuuden rakentamisessa. Kirjoittaja: Miia Ehrman Kirjoittaja on sosiaalialan YAMK- tutkinnon opiskelija, vauvaperhetyön ohjaaja, lapsilähtöinen päihdekuntoutus, Helsingin ensikoti Lähteet: Nissinen, N-M & Frederiksen, N. 2020. Identifying use of alcohol and other substances during pregnancy A Nordic overview. Stockholm: Nordic Welfare Center. Duodecim Terveyskirjasto. Raskaus ja Alkoholi. Päivitetty 20.4.2021. Arponen, A. & Häkkinen, M. 2021. (toim.) Päihteitä käyttävien raskaana olevien naisten ja vauvaperheiden palveluketju ja palvelukokonaisuus. Neuvoja alueellisen palvelukokonaisuuden rakentahttp://Raskaus ja alkoholi - Terveyskirjastomiseen. THL Työpaperi 23/2021. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Kauniaisten kaupunki. Sosiaali- ja terveysvaliokunta. 9.3.21. pöytäkirja Kauniaisten kaupunki. Lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelma 2021-2023.  Flykt, M. & Belt, R. & Punamäki, R-L. 2021. Raskaudenaikainen huumeriippuvuus heijastuu äidin hyvinvointiin ja lapsen sosioemotionaaliseen kehitykseen. Lääkärilehti 37/2021 VSK 76. Arponen, A. & Häkkinen, M. 2021. (toim.)

Trust as a transversal skill

2.5.2022
Eija Raatikainen ja Katriina Rantala-Nenonen

Team members who trust one another can better communicate and coordinate behaviors, given their openness, familiarity, and reliability. (1)  Meaning of trust in multi- and interprofessional social and health care teamwork is essential, to understand and create a more balanced and emotional, sustainable working environment. In trusting the working environment, people feel safety (2). It increases satisfaction and involvement in work. There are two different approaches to trust from an individual’s point of view: Affective trustis based on interpersonal dynamics like co-identification and familiarity. It is also often emotional, such as offering feelings like becoming understood or believing in others’ goodwill. In contrast, Cognitive trust is based on people’s competence and predictability. (1). Both of them are needed to recognize and create a trusting working environment. Especially in multi- and interprofessional teams this needs to be taken into account, because team members’ professional backgrounds and approaches can be different from each other. However, it is important to remember that trust is a very multilateral/multifaceted phenomenon, and it has been traditionally approached as a part of social capital (3, 4, 5). At work, its complicated and systematic nature is relevant to be recognized and remembered; even when approached from an individual point of view or as a skill. Trust as a skill Trust is often defined as a ‘phenomenon,’ ‘value,’ attitude’, or ‘emotion’, but in this text, we want to approach it as a ‘skill’ in a professional context. By that, we mean that it can be approached as a skill to improve trusting relationships between professionals, within professional networks and with a client/patient. According to European Qualifications Framework, EQF (6), skills refer to the ability to apply knowledge and to use expertise to complete tasks and solve problems. In the context of EQF, skills are described as cognitive (e.g., involving the use of logical, intuitive, and creative thinking) or practical (e.g., involving manual dexterity and the use of methods, materials, tools, and instruments). Trust – as a skill – can be located to soft skills or transversal skills. Transversal skills are transferable skills from one field to another. Transversal skills can be taught and learned (7). Trust can be seen to be part of interpersonal/social & emotional skills (Pedagogical Framework in ITSHEC project 2022). Trust in everyday professional practice Interaction and collaboration between people in small everyday practices can be very makeable for people. They can strengthen the feeling of respect, belonging and feeling of welcoming. For instance, neuroscientist Paul Zak (8) has shown in his studies that “when someone shows you trust, a feel-good jolt of oxytocin surges through your brain and triggers you to reciprocate”. According to that, there is a strong link between trust and overall health and psychosocial well-being (9). This is one of the reasons why trust should be approached also from a pedagogical point of view, as a skill. Trust, as a skill, can express itself in the following ways in everyday practices as an ability to: open a dialogue keep timetables and promises (even with insignificant matters) behave predictably express goodwill to other outline shared goals, benefits, and risks set professional boundaries without losing kindness and caring attitude cooperate with others and to take account of various emotions in various contexts improve non-discriminatory atmosphere show interpersonal and social-emotional skills. However, even if trust has often been approached as individual’s characteristics (or skills), attention needs also be paid to cultural trust propensity. In other words, it characterizes how willingly people trust each other in different cultures (10). Feeling of trust makes people happier with their lives (8). The skills of building trust are reflected in everyday interaction (11). Changing working environments and trust In global online work, employees evaluate reliability of a new person based on their speech, behavior, and perceived emotional state (12). For instance, ad hoc or project-specific organizations also need a climate of trust (swift trust). Then there is not so much time to build trust (13). In addition, virtual work can disturb quantity of interaction, but also the quality of engagement. Especially when a team is geographically dispersed, the number of modes of communication is limited. (1). Moreover, from supervisors’ point of view trust is traceable to reciprocity, open interaction, common goal and commitment, mutual respect, predictability, and security (14). We need to pay more attention to understanding working conditions and different working environments behind trusting environments. Trust is not just a phenomenon, but it can also be seen as a transversal skill, which can be learned and developed. It demands from people awareness and willingness to self-reflection and open feedback. Trust and kindness are mutually flourishing and empowering. In a trusting relationship, the starting point is optimistic and hopeful, rather than always expecting the worst, suspecting, or fearing failures. In ITSHEC project, we will improve awareness of trust as a professional skill, as part of transversal skills. Lack of trust makes everyday life more difficult, unpredictable, and demanding. We need professional social and health care services to improve and strengthen people’s lives. Trustworthy professionals actualize a human-centered approach. Authors Eija Raatikainen (PhD) is a Principal lecturer in Metropolia University of Applied Sciences. Her academic focus is ”Trust” and “Empathy”, as phenomenon in different fields; like in Social Work, multiprofessional co-creation and project work, as well as educational practice and pedagogy. Additionally, she has a long track record as a project manager in various projects. Katriina Rantala-Nenonen (M.Soc.Sc.) is a senior lecturer at Metropolia University of Applied Sciences. She teaches social sciences and works in national and international projects of social services and education. In ITSHEC project she works as a developing lecturer. The article has been published earlier in Tikissä-blog of Metropolia University of Applied Sciences  References Dinh, J. V., Reyes, D.L., Kayga L., Lindgren C., Feitosa & Salas, E. (2021),Developing team trust: Leader insights for virtual settings, Organizational Dynamics, 50, (1). Edmondson, A.C. & Zhike, L. (2014), Psychological Safety: The History, Renaissance, and Future of an Interpersonal Construct.Annual Review of Organizational Psychology and Organizational Behavior. Vol. 1:23-43. Coleman, J. S. (1988), “Social Capital in the Creation of Human Capital”, American Journal of Sociology, Vol. 94, Supplement, pp. 95 – 130. Putnam, R.D. (1993), “Making Democracy Work. Civic Traditions in Modern Italy”, Princeton: Princeton University Press. Putnam, R.D. (2000), “Bowling Alone. The Collapse and Revival of American Community”, New York, Simon & Schuster. Framework and the Framework for Qualifications of the European Higher Education Area (2018), The Finnish National Agency for Education. The National Coordination Point for the European Qualifications Framework. Raatikainen, E. & Rantala-Nenonen, K. 2021. Transversaalit taidot ammatillisen kasvun jäsentäjänä. Teoksessa Jakonen, M., Houni, P., Mutanen, A., Halonen, I. & Aali, P. (2021). Työn järjestyksiä. YFI julkaisuja.11. Jyväskylän yliopisto.  Zak, P.J. (2017), Trust Factor: The Science of Creating High-Performance Companies Hardcover – Illustrated, January 1, 2017 The Neuroscience of Trust (hbr.org) Martikainen P., Bartley M & Lahelma, E. (2002), Psychosocial determinants of health in social epidemiology, International Journal of Epidemiology, Volume 31, Issue 6, December 2002, Pages 1091–1093 Mansour, J. & Zaheer, A. (2021), The Geography of Trust: Building Trust in Global Teams, Organizational Dynamics, Vo. 50, (2) Savolainen, T. (2016), Luottamus digijohtamisen voimavara ja taitohaaste. Blomqvist, K. (2018) Luottamus murroksessa. Työn tuuli-lehden julkaisu 2/2018 (PDF). Salmivaara, V., Martela, F. & Heikkilä, J.-P. (2020), Radikaali psykologinen turvallisuus tilapäisorganisaation luovan ja tuloksellisen toiminnan mahdollistajana.(39), 3,(2020): Hallinnon Tutkimus, 188-204. Raatikainen, E. (2021), Esimiesten näkemyksiä hyvästä työarjesta ja luottamuksellisesta työilmapiiristä, 34-50. Teoksessa Helminen, H, (toim) 2021. Nuoret ja työn merkitys. IT- ja sote alojen vastavalmistuneiden työhön sitoutuminen (tsr.fi).Haaga-Helian julkaisut 1/2021.