Kielitietoinen ohjaus ja selkokieli sosiaalialan ammattilaisen työkaluina
Syksyllä 2021 käynnistettiin Kielibuusti-hankkeen innoittamana Metropolian kansainvälisille opiskelijoille kielikummitoimintaa. Toiminnassa suomea hyvin osaava sosiaalialan opiskelija saa kansainvälisen kummiopiskelijan, jolle tarjoaa tukea suomen kielen oppimiseen ja kotoutumiseen. Samalla kielikummit harjoittelevat sosiaalialan ammattilaiselle tärkeitä taitoja: selkokieltä ja kielitietoista ohjausta. Sosiaalialan työyhteisöissä työskentelee tulevaisuudessa entistä enemmän kansainvälisiä osaajia. Myös asiakaskunta muuttuu moninaisemmaksi ja monikielisemmäksi. Tällaisessa tilanteessa sosiaalialan ammattilainen tarvitsee kielitietoisen ja yhdenvertaisen ohjauksen taitoja. Sosiaalialan ammattilaisen täytyy tietää, miten eri kieliä, selkokieltä, kielen ulkoista ympäristöä ja erilaisia viestintämuotoja voi hyödyntää kohtaamisissa, jotta kaikki osapuolet tulisivat ymmärretyiksi (ks. lisää Intke-Hernandez 2020). Kansainvälisten opiskelijoiden haasteena on usein se, miten saada suomen kieli haltuun opintojen aikana niin, että opiskelijat voisivat työllistyä Suomeen (Korpela 2020). Perinteiset kielikurssit eivät riitä tilanteessa, jossa opiskelijan pitäisi oppia 3,5 vuoden opintojen aikana kokonaan uusi ammatti ja lisäksi suomen kieli eri vivahteineen (vrt. Kurhila ym. 2019: 8). Työelämässä tarvitaan niin ammattikieltä kuin arkitilanteissa käytettävää puhekieltäkin. Tutkimusten mukaan yksi tehokkaimpia tapoja oppia kieltä ja kotoutua Suomeen on löytää yhteisö, jossa voi kokea osallisuutta ja yhteisöllisyyttä ja jossa voi käyttää kieltä psykologisesti turvallisessa ilmapiirissä (ks. esim. Intke-Hernandez 2019.) Metropolian sosiaali- ja terveysaloilla päätettiin lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla: kielikummitoiminta auttaa kansainvälisiä opiskelijoita oman yhteisön löytämisessä, osallisuuden kokemuksessa ja sitä kautta kielenoppimisessa. Samalla kielikummitoiminta antaa suomea hyvin taitavalle sosiaalialan opiskelijalle ohjauskokemusta sekä mahdollisuuden harjoitella selkokielen käyttöä ja yhdenvertaista ohjaamista. Lisäksi kielikummit saavat mahdollisuuden tutustua kotoutumisprosessiin ja uuteen kulttuuriin - tämä kaikki on tärkeää tulevalle sosiaalialan ammattilaiselle oman ammatillisuuden kehittämisessä. Talven ja kevään aikana kertyneet kokemukset kummitoiminnasta vaikuttavat lupaavilta. Kielikummitoimintaan osallistuminen perustuu opiskelijan omaan aktiiviseen toimijuuteen ja toiminta rakentuu molempien toiveiden mukaisesti. Tämä näyttää ruokkivan motivaatiota ja rohkeutta. “Teemme yhdessä jotain, mikä on uutta ja kiinnostavaa meille molemmille” - Kummiopiskelijan kommentti Kielikummitoiminnan organisointia ja “perfect matcheja” Kielikummitoimintaa mainostetaan sosiaalialan opiskelijoille osana opintojaksoa Harjoittelu vapaaehtois- ja kansalaistoiminnan ympäristöissä (5 op) ja lisäksi terveysosaamisalueen opiskelijoille vapaasti valittavina opintoina. Opiskelija voi koostaa harjoittelun palasista, joten kielikummiksi voi ilmoittautua myös lyhyemmäksi ajaksi kummiopiskelijan ja kielikummin omien tarpeiden ja aikataulujen mukaan. Kielikummilta vaaditaan sujuvaa suomen kielen taitoa ja kiinnostusta harjoitella kielitietoista ohjaamista ja selkokielen käyttöä. Kummitoiminta vie jonkin verran aikaa ja vaatii sitoutumista, heittäytymistä ja uusiin asioihin perehtymistä. Metropolian kielikummit kirjautuvat Moodle-työtilaan, jossa he tutustuvat materiaaliin selkokielestä ja selkokielisestä viestinnästä, kielitietoisesta ohjauksesta sekä erilaisista tavoista opiskella suomen kieltä itsenäisesti. Lisäksi he saavat työkaluja ensimmäisiin tapaamisiin, kummiopiskelijansa tarpeiden kartoitukseen sekä vinkkejä siitä, mitä kaikkea toiminnassa voisi tehdä, ja miten kummiopiskelijaa voi kannustaa ottamaan vähäinenkin kielitaito käyttöön. Halukkaat kielikummit ja kummiopiskelijat voivat ilmoittautua kielikummitoiminnasta vastaaville S2-opettajille, jotka etsivät ilmoittautuneista sopivat parit tai ryhmät. Kun opiskelijat hakeutuvat mukaan kielikummitoimintaan, he voivat kertoa kiinnostuksen kohteistaan ja esittää toiveitaan toimintaan liittyen. Tilanteessa, jossa opiskelijoilla on jo lähtökohtaisesti joitakin yhteisiä kiinnostuksen kohteita ja aikataulut sopivat yhteen, kummitoiminta näyttää pääsevän vauhdikkaammin käyntiin. Kun sopivat ”matchit” ovat löytyneet, opiskelijat saavat toistensa yhteystiedot ja sopivat ensimmäisen tapaamisen, jossa kielikummi ja kummiopiskelija pohtivat yhdessä tapaamisten tavoitteita ja sisältöjä. Toiminta on siis suunnitelmallista, mutta kuitenkin vapaamuotoista. Jos kummiopiskelija haluaa kokata, aloittaa uuden harrastuksen tai löytää kaupungin parhaat museot, kielikummi voi auttaa näissä asioissa. Kielikummi huolehtii tapaamisten tavoitteiden ja sisältöjen dokumentoinnista, mutta tärkeintä on tutustuminen ja luottamuksen herättäminen. Elokuvalippujen ostamista, kuulumisten vaihtoa ja Nato-keskusteluja Toistaiseksi toiminta on herättänyt innostusta, ja mukaan on tähän mennessä ilmoittautunut yli 30 opiskelijaa. Heistä kaksitoista (5 kielikummia ja 7 kummiopiskelijaa) on päässyt kevään ja syksyn aikana hyvään vauhtiin. Kielikummiparit ovat muun muassa käyneet elokuvissa ja pitkillä kävelyillä, pelanneet lautapelejä, keskustelleet suomalaisten sielunmaisemasta ja avanneet muiden kulttuurien tapoja nähdä maailmaa. Alustavien havaintojemme perusteella vaikuttaa siltä, että kummitoiminta olisi hyvä aloittaa jo molempien opiskelijoiden ensimmäisen opiskeluvuoden aikana, kun sekä kielikummi että kummiopiskelija ovat vielä kotiutumassa opiskeluelämään ja rakentamassa yhteisöjään. Etenkin ne opiskelijat, jotka ovat jo lähellä valmistumista, ovat usein kiireisiä ja monesti myös töissä opintojen ohella. Ruuhkavuodet voivat kuitenkin myös yhdistää. Eräs kielikummimme toivoi opiskelijaa, jolla olisi pieniä lapsia, jotta kielikummi ja kummiopiskelija voisivat tehdä jotakin yhdessä omien lastensa kanssa. Eräs kummiopiskelija taas iloitsi aidon kontaktin saamisesta suomalaiseen opiskelijaan: “Olen saanut ystävän!” Kielikummitoiminta on vasta alkumetreillään, mutta odotamme jo mielenkiinnolla, millaisia tuloksia saadaan. Toiminnassa mukana olevien kokemuksia kerätään vuosien 2022–2023 aikana ja työn tuloksia tullaan jakamaan. Toivottavasti ne innostavat myös muita korkeakouluja ja monikielisiä työyhteisöjä käynnistämään vastaavaa toimintaa! Vinkkejä kielikummille tapaamisiin Tutustukaa kielitubettajiin! Millaisia vinkkejä heillä on kielenoppimiseen? Kerätkää parhaat vinkit. Käykää yhdessä kirjastossa. Onko siellä kielikahvilaa? Löydättekö kirjastosta suomen kielen oppikirjoja ja selkokielistä kirjallisuutta? Kuunnelkaa yhdessä lempikappaleitanne, esim. Lyrics trainingin avulla voi opiskella sanastoa, kuuntelutaitoa ja ääntämistä. Musiikki on hyvä keino opiskella ääntämistä ja hankalia äänteitä. Tutustukaa itseopiskelumateriaaleihin, kuten Superalkeet (https://sites.google.com/view/superalkeet/etusivu), Suomi taskussa (https://suomitaskussa.eu/) tai Koti Suomessa (kotisuomessa.fi). Katsokaa yhdessä kiinnostavia TV-ohjelmia Ylen kielikoulun kautta. https://yle.fi/aihe/kielikoulu-sprakskolan Lähde: Kielikummien Moodle-työtila, Metropolia AMK Tämän tekstin ensimmäinen versio on julkaistu Kielibuustin blogissa 17.6.2022. Hei metropolialainen, kiinnostuitko kielikummitoiminnasta? Ilmoittaudu Eevamaijalle (eevamaija.iso-heiniemi@metropolia.fi) tai Eveliinalle (eveliina.korpela@metropolia.fi), niin saat kuulla lisää! Kirjoittajat: FM Eevamaija Iso-Heiniemi on S2-opettaja ja kielenoppimisen asiantuntija, joka kehittää kansainvälisten tutkinto-opiskelijoiden suomen kielen opetusta Metropoliassa. Eevamaija työskentelee Kielibuusti-hankkeessa ja organisoi kielikummitoimintaa. FT Eveliina Korpela toimii suomen kielen ja viestinnän lehtorina sosiaalialan tutkinto-ohjelmassa. Tällä hetkellä Eveliina on mukana Kielibuusti-hankkeessa ja työskentelee myös osa-aikaisena tutkijana Helsingin yliopistossa. Hän organisoi Eevamaijan kanssa Metropolian kielikummitoimintaa. Lähteet: Kielibuusti-hanke. www.kielibuusti.fi Aalto-yliopiston, Haaga-Helia-ammattikorkeakoulun, Helsingin yliopiston, Laurea-ammattikorkeakoulun ja Metropolia-ammattikorkeakoulun yhteistyöhanke, jonka avulla kehitetään kotimaisten kielten koulutusta. Korpela, Eveliina 2020. Työharjoittelu maahanmuuttajaopiskelijan kielenoppimisen tukena. Hiiltä ja timanttia -blogi. Julkaistu 11.5.2020. Metropolia AMK. Kurhila, Salla & Kotilainen, Lari & Kalliokoski, Jyrki 2019. Johdatus luokkahuoneen ulkopuoliseen kielenoppimiseen. Teoksessa Kotilainen, Lari & Kurhila, Salla & Kalliokoski, Jyrki (toim.): Kielenoppiminen luokan ulkopuolella. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. 7–30. Intke-Hernandez, Minna 2020. Maahanmuuttajaäitien arjen kielitarinat. Etnografinen tutkimus kieliyhteisöön sosiaalistumisesta. Väitöskirja. Helsingin yliopisto. Lue lisää kielikummi- ja kielikaveritoiminnasta: Amberg, Maria 2018. Kielikaveri maahanmuuttajan kielenoppimisen tukena: Opas Kalliolan Setlementin vapaaehtoisille. Opinnäytetyö. Helsinki. Diakonia-ammattikorkeakoulu. Sosiaalialan koulutusohjelma. Falck, Heidi 2017. Kielikummitoiminta maahanmuuttajien kotoutumisen tukena. Opinnäytetyö. Helsinki: Diakonia-ammattikorkeakoulu. Sosiaalialan koulutusohjelma. Kalliolan Setlementti. Kalliolan Setlementti ry:n vapaaehtoistoiminnan verkkosivut. Viitattu 1.9.2022. SuomiKamu – Ystäväksi maahanmuuttajalle. Suomen Punainen Risti. Punaisen Ristin sivusto vapaaehtoisille. Viitattu 1.9.2022. Ystäväksi maahanmuuttajaäidille -toiminta 2021. Mannerheimin Lastensuojeluliitto. Viitattu 1.9.2022.
Peer learning and cooperative learning support students’ transversal skills development in interprofessional and multicultural context
According to Buting (2020), students' knowledge and skills improve during peer learning. More importantly, shifts in their mindsets and worldviews are also important results of peer learning (Bunting 2020). At Metropolia, the master students of social services studies facilitated peer and cooperative learning for other students. The session was called ‘Wellbeing Day’. Students arranged it at the end of April at Hymy Wellbeing Village, on Myllypuro campus. The 'Wellbeing Day’ was part of the master students of social services studies, but at the same time, it was a ‘welcoming session’ for exchange students. The exchange students had started their exchange period at Metropolia just a couple weeks before the ‘Wellbeing Day’. The master students implemented the session as part of Professional communication and societal influencing studies. Transversal skills as a core theme in the ‘Wellbeing Day’ The aim of the day was to get the students to know each other, share information and discuss wellbeing at work and during studies, and learn. Moreover, the aim was to share information and discuss transversal skills. The main question of the session was; “how can transversal skills and wellbeing support each other in working life?” For example, a cooperative learning process includes (Gillies 2016, 41-42) five parts. They are: i) actively listening to each other, ii) sharing ideas and resources, iii) commenting constructively on each other’s ideas, iv) accepting responsibility for one’s behavior, and v) making decisions democratically. On the Wellbeing Day, the master students of social services studies applied these elements by guiding cooperative peer learning sessions between participants. In addition to this, master students studied and practiced their professional communication and influencing skills, as well as facilitation skills, through co-operational learning methods. The master students of social services Niina Eloranta, Tuuli Häärä, Tara Pihlajaniemi, Mira Pridham and Mari Raatikainen arranged the Wellbeing Day for exchange students in the multidisciplinary learning and development environment, HyMy Wellbeing Village. The supervising lecturers of the Wellbeing Day were Katriina Rantala-Nenonen and Marianne Roivas. Outcomes of the day As a result of the day, it was easy to recognize that while students facilitate each other, they are all learning, not just transversal skills in theory, but also learning from experience (Passarelli & Kolb 2012). According to master students’ reflection and feedback; “It was an inspiring wellbeing day with exchange students from different countries. We started the day with a short warm-up. After that, we learned together what transversal skills are and how they can be utilized in our studies, but also in future working life and wellbeing in the work community. (The master students of social services studies). The future working life needs professionals with the ability to facilitate discussion and co-creative methods with unfamiliar and multiprofessional groups. Also, understanding transversal skill as a shared ability is needed to work with unfamiliar people and invariably changing interprofessional teams. Gilliens (2016) has argued that social skills that facilitate students’ interactions during small group discussions are necessary. Along with that, and in any case, students often talk about what they have learned inside and outside the classrooms (Boud 2001). Therefore, it can be very beneficial to utilize even more and open-mindedly peer learning, while teaching and learning transversal skills. “At the end of the session, we had three ‘workstations’ where students toured in their own small groups. The themes of the stations were in line with transversal skills: Critical and creative thinking, Interpersonal and socio-emotional skills and Learning to learn”. (The master students of social services studies). Transversal skills can contribute to more sustainable working conditions, where people can collaborate and are open to new cultures. Ultimately, after this experience, we can say (based on students’ feedback) that peer and cooperative learning can support the development of transversal skills in an interprofessional and multicultural context. Further, by using peer-facilitated learning sessions, we can improve many of the students’ skills - not just professional, but also transversal skills (critical and creative thinking, learning to learn, interpersonal and social-emotional skills). For example, cultural competence is part of transversal skills (interpersonal and social-emotional skills, cultural sensitivity), and it has been defined (in ITSHEC project) as an individual's ability to recognize, assess, appreciate, and respect the unique backgrounds of others. Therefore, while talking about peer learning and transversal skills, it is important to recognize cultural aspects, not just of patients/clients, but also of health and social care professionals. By having strong cultural competence, professionals can prevent and minimize inequalities (Volberding et al. 2022) and design services to be more qualified, open and accessible for all. All in all, based on this experience and previous research (Larraz et al. 2017), it can be said that peer learning and cooperative learning can be one way to support students’ transversal skills development. Authors Eija Raatikainen, Katriina Rantala-Nenonen, Niina Eloranta, Tuuli Häärä, Tara Pihlajaniemi, Mira Pridham, Mari Raatikainen Eija Raatikainen and Katriina Rantala-Nenonen are lecturers at Metropolia University of Applied Sciences. Niina Eloranta, Tuuli Häärä, Tara Pihlajaniemi, Mira Pridham and Mari Raatikainen are students in Master Program of Social Services References Boud, D. 2001. Introduction: making the move to peer learning, 1-21. In Boud, D., Cohen, R. & Sampson, J. (eds.) Peer Learning in Higher Education: Learning from & with Each Other. Kogan Page Limited, London. Bunting, B. 2020. The implications of learning mindsets for the first-year experience and other key transitions. In A. Baldwin, B. Bunting, D. Daugherty, L. Lewis, & T. Steenbergh (Eds.), Promoting belonging, growth mindset, and resilience to foster student success (pp. 31–49). Columbia, South Carolina: National Resource Center for the First-Year Experience and Students in Transition. Gillies, R. M. (2016). Cooperative Learning: Review of Research and Practice. Australian Journal of Teacher Education. Manuscript 2902. Larraz, N. & Vázquez, S. & Liesa, M. (2017). Transversal skills development through cooperative learning. Training teachers for the future. On the Horizon, Vol. 25 No. 2, pp. 85-95. https://doi.org/10.1108/OTH-02-2016-0004 Passarelli, A. & Kolb, D. (2012). The Learning Way: Learning from Experience as the Path to Lifelong Learning and Development. The Oxford Handbook of Lifelong Learning. 10.1093/oxfordhb/9780195390483.013.0028. Volberding, J. & Madrak, E. & Harrison, A. & Bray, N. & Farrar, N. & Murray, K. & O'Brien, M. & Wymore, R. & Davidson, B. & Drinnon, S. (2022). Improving Interprofessional Practice and Cultural Competence with Interprofessional Education. 115. Poster session presented at Oklahoma State University Center for Health Sciences Research Week 2022, Tulsa, Oklahoma, United States.
Helsinki panostaa lasten ja nuorten osallisuuteen
Helsingin kaupungilla on kunnianhimoinen tavoite edistää lasten ja nuorten osallisuutta. Koronapandemia on heikentänyt lasten ja nuorten hyvinvointia sekä heidän osallisuuttaan. Lasten ja nuorten osallisuuden edistäminen tarvitsee aikuisten mukanaoloa – miten Helsinki varmistaa ammattilaisten resurssien riittävyyden ja aikuisten tuen lasten ja nuorten osallisuuden edistämiseen? Helsingin kaupunki panostaa lasten ja nuorten osallisuuden edistämiseen kehittämällä kaikilla kaupungin toimialoilla tapoja kuulla lapsia ja nuoria sekä vahvistamalla kaikkien lasten ja nuorten parissa toimivien aikuisten osaamista osallisuudesta. Taustalla on Nuorisoneuvoston lausunto asiasta ja nuorten vaikuttamisjärjestelmän Ruudin toiminnasta tehty arviointi, jossa suositellaan, että kaupunki määrittelisi selkeät tavoitteet lasten ja nuorten osallisuuden edistämiselle. (Helsingin kaupunki 2021.) Osallistuminen voidaan määritellä lasten elämään kuuluvaksi mahdollisuuksiksi ottaa osaa ja olla mukana. Näitä mahdollisuuksia tulisi nähdä myös lasten silmin ja heidän näkökulmastaan, vaikka nykyisellään osallistumiseksi tunnistetaan usein vain sellaiset paikat ja tavat, joissa aikuiset tukevat lapsia toimimaan. (Stenvall 2021: 177.) Lapsille ja nuorille tulee löytää osallisuuden edistämisen tapoja heidän luontaisissa toimintaympäristöissä, kuten päiväkodissa, koulussa ja vapaa-ajalla. Tärkeää on huomioida myös monikanavaisuus ja esim. internetin käyttömahdollisuudet. Lasten ja nuorten osallisuutta voidaan edistää esimerkiksi käyttämällä asiakirjoissa mahdollisimman selkeää ja ymmärrettävää kieltä. (Sosiaali- ja terveyslautakunta: liite 3.) Helsinki Unicefin Lapsiystävällinen kunta Helsingin kaupunki on sitoutunut Unicefin Lapsiystävällinen kunta -kehittämismalliin, jonka tavoitteena on auttaa kuntia tekemään lasten hyvinvoinnin kannalta oikeita ratkaisuja lasten arjen palveluissa ja kunnan hallinnossa. Malli auttaa kuntia varmistamaan, että erityisesti heikoimmassa asemassa olevien lasten oikeudet toteutuvat. Lasten ja nuorten osallisuuden ja vaikuttamisen kanavia Helsingissä on olemassa olevia lapsille ja nuorille suunnattuja kanavia, joiden kautta he voivat osallistua ja vaikuttaa mm. koulujen toimintaan oppilaskuntien kautta, tehdä aloitteita kaupungin päättäjille ja vaikuttaa siihen, mihin lasten ja nuorten toimintaan kaupungin varoja suunnataan. Alla esimerkkejä näistä osallisuuden kanavista: Helsingin Nuorisoneuvosto 15–17-vuotiaille Nuorten aloitejärjestelmä 13–17-vuotiaat Sponssi-avustus 7–22-vuotiaat Oppilaitosten omat ryhmät ja tiimit 1. luokasta alkaen Oppilas- ja opiskelijakunnat Oppilas- ja opiskelijakuntien hallitukset Nuorten Ääni -toimitus Oma Stadi RuutiBudjetti 6.–9.-luokkalaiset Ruutiraha 1. luokasta alkaen (Sosiaali-ja terveyslautakunta: liite 2) Helsingin kaupungin palveluissa on pyritty lisäämään lasten ja nuorten osallisuutta ja vaikuttamismahdollisuuksia heille suunnatuissa palveluissa myös erilaisten kokemusasiantuntijaryhmien kautta. Lastensuojelun palveluissa kokemusasiantuntijoiden ryhmät ovat vaikuttaneet lastensuojelun kehittämiseen esimerkiksi tekemällä yhteistyötä ammattilaisten kanssa palveluiden parantamiseksi asiakaslähtöisemmäksi. Heidän ryhmätoiminnastansa on saanut alkunsa Osallisuuden aika ry, joka toiminnallaan pyrkii vaikuttamaan myös poliittiseen päätöksen tekoon. Toimintakykyiset ja aktiiviset lapset ja nuoret ovat mukana vaikuttamassa ja osallistuvat eri toimintoihin. Osalla lapsista ja nuorista on kuitenkin heikentynyt toimintakyky. Erityisesti heikommassa asemassa olevat lapset ja nuoret tarvitsevat aikuisia ja ammattilaisia, jotka auttavat ja tukevat heitä osallisuuteen ja antavat uskoa omiin vaikutusmahdollisuuksiin. Millä konkreettisilla toimilla Helsingin kaupunki varmistaa näiden heikommassa asemassa olevien mukaan pääsyn? Koronapandemian vaikutukset Osallisuuden perusta rakentuu jokapäiväisissä kohtaamisissa lasten ja nuorten arjen ympäristöissä. Helsingissä varmistetaan, että jokainen lapsi ja nuori tulee päivittäin kohdatuksi, heidän uskonsa omiin vaikuttamisen mahdollisuuksiin kasvaa ja palveluita ja toimintaa kehitetään yhdessä. Lasten ja nuorten osallisuuden ja vaikuttamismahdollisuuksien kehittäminen Helsingissä on erittäin tärkeä ja kunnianhimoinen päämäärä. Tavoite siitä, että jokainen lapsi ja nuori tulee kohdatuksi päivittäin, on kuitenkin jo vaarantunut. Lasten ja nuorten etäkoulu, harrastaminen ja esim. psykiatristen palveluiden siirtyminen etäyhteyksiin karsi aikuisten ja ammattilaisten kohtaamisen paikkoja merkittävästi pois lasten ja nuorten elämästä jo pandemian alussa. Koronapandemian iskiessä yhteiskuntaamme julkisessa keskustelussa ja uutisoinnissa terveydenhuollon asiantuntijat nostivat keskiöön vain terveysturvallisuuden ja monet poliitikot sen rinnalle myös taloudelliset näkökohdat. Tämän jälkeen on onneksi havahduttu pandemian sosiaalisiin vaikutuksiin ja korjausliikkeitä on tehty sekä aiemmasta opittu. Helsingissä esimerkiksi kouluja ei enää siirretty etäopetukseen, vaan pidettiin koulut avoinna. Helsingin nuorisotoimi avasi nuorisotiloja ja myös järjestöjen harrastustoiminnan jatkuminen turvattiin avaamalla urheilutiloja. Koronapandemia on vaikuttanut Helsingissä myös sosiaali- ja terveysalan henkilöstöresursseihin. Henkilöstöä uudelleensijoitettiin tarvittaviin toimintoihin, kuten tartuntojen jäljitykseen ja testaukseen. Monissa palveluissa on todettu palveluvajetta, jota joudutaan korjaamaan tulevaisuudessa. Tämän lisäksi on tunnistettu henkilöstön saatavuuden valtakunnalliset haasteet jo ennen koronapandemiaa. Riittävätkö resurssit? Perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiurun aloitteesta sosiaali- ja terveysministeriö käynnisti poikkihallinnollisen ohjelman sosiaali- ja terveysalan henkilöstön riittävyyden ja saatavuuden turvaamiseksi. Tarkoituksena on löytää kestäviä ratkaisuja sosiaali- ja terveydenhuollon työvoimatarpeen kattamiseen lyhyellä, keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä niin, että alueelliset erot on otettu huomioon. Helsingin kaupungin tavoitteena on ohjausryhmä, joka laatii konkreettiset toimenpiteet sekä seuraa lasten ja nuorten osallisuuden ja vaikuttamisen mahdollisuuksien toteutumista. Ohjausryhmän työlle merkittäväksi haasteeksi ja ratkaistavaksi nousee mielestäni se, millä keinoilla ja millä resursseilla Helsingin kaupunki varmistaa tavoitteiden konkreettisen toteutumisen arjen rakenteissa? Osallisuutta on tarkasteltava sekä kokemuksena että mahdollisuutena toimia. Kahdesta suunnasta rakentuva osallisuus tukee lasten kehitystä ja kasvua. Vaikka se ei ole ainoa asia, joka vaikuttaa lasten elämän suuntaan, on osallisuuden kokemuksella merkityksensä. Jos kokee jo lapsuudessa jäävänsä yhteisön ulkopuolelle, tulevansa kohdelluksi epäreilusti tai jäävänsä vaille mahdollisuuksia vaikuttaa, nämä kokemukset seuraavat ihmistä pitkään. Miksi haluaisi osallistua ja vaikuttaa aikuisena, jos siihen asti on kokenut olevansa ulkopuolella? (Stenvall 2021:183.) Helsingin kaupungin on nyt tärkeää tehdä kaikkensa sen varmistamiseksi, ettei yksikään lapsi ja nuori koe jääneensä ulkopuolelle. Kirjoittaja Kirsi Martiskainen sosionomi (YAMK) opiskelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu vastaava ohjaaja, lastensuojelun tehostettu perhetyö (Helsingin kaupunki) Lähteet Helsinki on hyväksytty Unicefin Lapsiystävällinen kunta -malliin. Kaupunginkanslia. Helsingin kaupunki. 11.2.2021. Viitattu 5.12.2021 Lautakunnan päätösasiakirjat. Päätöksenteko. Sosiaali- ja terveystoimi. Helsingin kaupunki. Viitattu 5.12.2021 Lautakunnan päätösasiakirjat. Päätöksenteko. Sosiaali- ja terveystoimi. Helsingin kaupunki. Viitattu 5.12.2021 Lasten ja nuorten osallisuuden edistämisen kaupunkitasoiset tavoitteet, arviointi ja johtaminen Helsingissä 2021–2025. Viitattu 5.12.2021 Osallistu ja vaikuta. Nuorten Helsinki. Helsingin kaupunki. Sosiaali- ja terveysministeriö. Viitattu 5.12.2021 Stenvall Elina 2021. Lapsen arkinen osallisuus -mistä lapselle syntyy kokemus, että voin osallistua ja vaikuttaa. Teoksessa Tulensalo Hanna, Kalliomeri Reetta, Laimio Janica (toim.) Kohti lapsen näköistä osallisuutta. Pelastakaa Lapset ry. Osallisuuden aika. Viitattu 5.12.2021
Katriina Rantala-Nenonen
päätoimittaja
Lehtori, YTM
katriina.rantala-nenonen@metropolia.fi
p. 040 641 8303
Hilla Niemi
koulutussuunnittelija
hilla.niemi@metropolia.fi
p. 050 567 8049
Eveliina Korpela
Lehtori:suomen kieli ja viestintä, FT
eveliina.korpela@metropolia.fi
p. 040 641 8336
Toimituskunta toimittaa blogin sisällöt ennen niiden julkaisua. Uudistuva sosiaalialan osaaminen –blogin toimituskunta on aloittanut työnsä 15.6.2018.
Ammatillinen koulutus asiakaslähtöisyys Asiakkaan oikeudet Ehkäisevä lastensuojelu Eija Raatikainen empatia Etiikka Henkilökohtainen budjetointi hyvinvointi Hyvinvointipolitiikka ikäihmiset Kasvatus Kehitysvammaisten palvelut Kelpoisuusehdot Kotihoito Koulu Lapsiperheiden palvelut Lastensuojelu Maahanmuuttaja Metropolia ammattikorkeakoulu Moniammatillinen yhteistyö nuoret Nuorten hyvinvointi Opinnäytetyöt Osaaminen Osallisuus Perhepolitiikka Päivähoito Sirkka Rousu Sosiaali- ja terveyspalvelujen kehittäminen sosiaaliala sosionomi Sosionomi ylempi AMk-tutkinto Sote-uudistus Syrjäytyminen Työhyvinvointi Työllisyys Työttömyys Vaikuttavuus valinnanvapaus Vanhemmuus Varhaiskasvatus vuorovaikutus Yhdenvertaisuus Ylempi amk-tutkinto