Vuosi: 2020
Lastensuojelusta ja lapsiperheiden sosiaalityöstä saa puhua hyvää!
Lastensuojelutyö näyttäytyy julkisuudessa usein negatiivisena ja esiin nousevat epäkohdat. Moni lapsi, nuori ja perhe kuitenkin hyötyy saamastaan avusta. Onnistumisen tekijät -tutkimus nostaa esiin lastensuojelun onnistumisia. Parempi tietoisuus työn onnistumistekijöistä ja asiakastyön tuloksista vahvistaa luottamusta alan ammattitaitoon. Lisäksi onnistumisten näkyväksi tekeminen lisää työhyvinvointia sekä alan kiinnostavuutta. Lastensuojelun työntekijät näkevät työssään lasten, nuorten ja perheiden onnistumisia sekä elämäniloa. Mitkä asiat auttavat työntekijän näkökulmasta asiakasta onnistumaan omassa elämässään? Tätä selvitetään Metropoliassa Onnistumisen tekijät -tutkimuksessa asiakkaille ja työntekijöille suunnatuilla kyselyillä. Lisäksi tutkimuksessa haastatellaan lapsiperheiden sosiaalityöstä ja lastensuojelusta vastaavia johtajia ja päättäjiä siitä, millaista tietoa käytetään ja millainen tieto olisi tarpeen, kun toimintaa johdetaan ja voimavaroja kohdennetaan. Tavoitteena on selvittää, mitä onnistumisesta tiedetään. Tuomme yhteiskunnalliseen keskusteluun tietoa onnistumiseen liittyvistä tekijöistä ja positiivista puhetta lastensuojelutyöstä riski- ja ongelmapuheen sijaan. Parempi tietoisuus vahvistaa luottamusta siitä, että apua kannattaa hakea ja sitä on saatavilla. Myös palveluista, tukitoimista ja resursseista päätettäessä tarvitaan tietoa onnistumiseen vaikuttavista asioista. Puutteiden ja ongelmien korjaamisessa on hyvä tietää, mikä tuottaa onnistumista – sitä kannattaa vahvistaa. Viestinviejinä ja yhteistyökumppaneina tutkimusprosessissa on mukana lukuisia alan järjestöjä, kuten Kasvatus- ja perheneuvontaliiton Voikukkia-verkosto, Lastensuojelun keskusliitto, Mannerheimin lastensuojeluliitto, Monimuotoiset perheet -verkosto, Nuorten Ystävät, Pelastakaa Lapset, Perhehoitoliitto, Pesäpuu ry, SOS-lapsikylä, Talentia ry sekä lisäksi kuntia ja kuntayhtymiä. Mistä tunnistaa onnistumisen lastensuojelussa ja lapsiperheiden sosiaalityössä? Onnistuminen on ihmisen kokemus siitä, että hänen elämäntilanteensa ja hyvinvointinsa on muuttunut paremmaksi. Se on toiveikkuutta ja luottamusta omaan tulevaisuuteen. Se on tunnetta pärjäämisestä, rohkeudesta sekä itsetunnon ja autonomian vahvistumisesta. Se on varmuutta siitä, että olen turvassa, minusta välitetään ja minua rakastetaan, ja että olen tärkeä ja minulla on paikkani yhteisöissä. Onnistumista on se, kun lastensuojelun asiakkaana olevan lapsen tai nuoren sekä hänen vanhempansa kanssa on päästy toivottuun ja tarkoitettuun tulokseen – myös askel toivottuun suuntaan on onnistumista. Arkikielessä onnistuminen kuvastaa ihmisen ajatusta siitä, millaiseen tulokseen hänen mielestään on päästy niissä asioissa, joissa on tavoiteltu muutosta. On tärkeää ymmärtää myös olosuhteet, joissa muutokseen pyritään. Myös se on merkityksellistä, että ihmiselle on syntynyt omakohtainen ymmärrys asioista, jotka ovat olleet vaikuttamassa onnistumiseen. Lapsilla ja nuorilla on myös ns. luovuttamattomia ihmisoikeuksia ja erityinen oikeus suojeluun ikä- ja yksilölliset tarpeet huomioiden. Nämä sekä ymmärrys lapsen ja nuoren kehitykseen liittyvistä suojaavista tekijöistä ovat lastensuojelutyössä peruslähtökohtia, joissa tulisi onnistua. Vaikka tutkimuksessa keskitytään onnistumisen näkökulmaan, on oltava tietoinen myös epäonnistumiseen liittyvistä tekijöistä – ovatko onnistumisen tekijät vain epäonnistumisen vastakohtia? Vaikuttavuus tarkoittaa mitattua ja arvioitua tietoa siitä, millaisissa olosuhteissa, millaisilla tavoilla ja millaisilla voimavaroilla tavoiteltuun tulokseen on päästy. Keskeinen vaikuttavuuden arvioinnin informantti eli tiedon tuottaja on tietenkin asiakkuudessa oleva ihminen ja hänen oma kokemuksensa – siis lapsen, nuoren, vanhemman ja myös läheisten kokemus. Vaikuttavuuden arvioinnissa keskeinen arvioinnin lähtökohta ja peruste ovat sovitut asiakaskohtaiset tavoitteet sekä ihmisen oma kokemus siitä, miten hyvin tavoitteisiin on päästy. Myös palvelujärjestelmän onnistumista on arvioitava: Miten hyvin lasten ja perheiden sosiaalityössä ja lastensuojelussa pystytään takaamaan (Lastensuojelulaki 11§ käyttää takaa-verbiä) lasten ja nuorten terveys ja kehitys ja myös lapsen kasvattajien tarvitsema oikea-aikainen ja tarpeisiin vastaava tuki ja apu? Laadun vaatimukset voidaan määrittää esimerkiksi 1) rakennetekijöille eli niille asioille, jotka luovat perustan onnistuneelle lastensuojelutyölle; 2) prosessitekijöille eli sille, miten toimien päästäisiin tavoiteltuun laatutasoon; sekä 3) tulostekijöille, joissa keskeisenä tuloksena on lapsen tai nuoren hyvinvointi ja sovituissa tavoitteissa onnistuminen. Tulostavoitteita voidaan määrittää myös lasten kasvuolosuhteiden riskien vähentämiselle ja ylisukupolvisten huono-osaisuusketjujen katkaisemiselle. Tuloksellisuuden arvioinnilla tarkoitetaan yleensä kokonaisarviointia, jossa arvioidaan onnistumista niin talouden, henkilöstön, asiakasvaikutusten ja kokemusten kuin prosessien toimivuudenkin näkökulmasta. Keskeistä olisi nykyistä paremmin ymmärtää kustannus-vaikuttavuutta. Vaikutuksia tulisi aina arvioida erilaisilla aikajänteillä, ei vain talousarviovuoden kustannusten toteutumisen näkökulmasta. Asiakkaiden ja työntekijöiden kokemukset onnistumisista Tutkimusryhmän jäsenistä Tiina Harju ja Katri Horuz keskittyvät asiakkaiden näkökulmaan: lapsen, nuoren, vanhempien ja läheisten tuottamaan tietoon. Vaikka kyse on jokaisen asiakkaan yksilöllisestä elämäntilanteesta ja olosuhteista sekä voimavaroista, oletamme aineistosta löytyvän onnistumiseen liittyviä yhdistäviä tekijöitä, niitä, jotka edistävät työssä onnistumista ja mahdollistavat asiakkaan onnistumisen. Katriina Sysmäläinen ja Johanna Stauffer taas keskittyvät työntekijöiden tuottamaan tietoon. Työntekijöiden rooli on keskeinen onnistumiseen vaikuttava tekijä. Esimerkiksi kokemus oman työn hallinnasta, työn kuormitustekijöihin vaikuttaminen ja työn palkitsevuus ovat tärkeitä työssä jaksamiselle ja työorganisaatiossa pysymiselle. Johtamisen ja organisaation arvojen merkitys tullee myös esille. Tieto onnistuneesta lastensuojelutyöstä ja onnistumisen tekijöistä voi kannustaa jatkamaan työssä. Opiskeluaikana lapsiperhe- ja lastensuojelutyöhön hakeutuminen kiinnostaa, mutta vaihtuvuus työssä on suurta. Tämä kuormittaa työpaikkoja ja asiakkaita, ja vaikuttaa myös asiakastuloksiin. Miten organisaatioissa voitaisiin vahvistaa työntekijöiden pitovoimaa – työskentelyn vetovoimatekijöiden ohella? Päätöksenteon ja johtamisen näkökulma Sirkka Rousu keskittyy tutkimuksessa organisaatioiden päätöksentekijöiden ja johtajien näkökulmaan. Millaista laatu- ja vaikuttavuustietoa tarvittaisiin lastensuojelun ja lapsiperheiden sosiaalityön johtamisessa? Millaiset tekijät päättäjien ja johtajien mukaan vaikuttavat työssä onnistumiseen? Miten tämä tieto ohjaa voimavarojen kohdentamista organisaatiossa? Vaikka päivittäisessä asiakastyössä syntyy monenlaista tietoa, sitä ei saada ulos tietojärjestelmistä. Koska kirjattu tieto ei ole rakenteisessa muodossa, se jää pääosin hyödyntämättä. Suurin osa nykytiedosta on tietoa asiakas- ja lastensuojeluilmoitusten määristä, palvelujen käyttömääristä, hoitovuorokausien määristä sekä tietoa vuositason kustannuksista. Millaiseen tietoon pohjautuen toimintaa sitten johdetaan? Tutkimuksen etenemisestä kirjoitetaan Lastensuojelija-blogissa Asiakas- ja työntekijäkyselyiden vastausaika päättyi huhtikuun 2020 lopussa – kiitos kaikille vastaajille! Päätöksenteon ja johtamisen osalta analysoidaan ensin dokumenttiaineistoja. Haastattelut toteutuvat loppukesällä sekä alkusyksyllä. Tutkimustulokset valmistuvat marraskuussa. Levitämme tietoa tuloksistamme yhteistyössä kumppaneiden kanssa. Tutkimuksen etenemisestä kirjoitetaan Lastensuojelija-blogissa. Tiina Harju, Katri Horuz, Katriina Sysmäläinen ja Johanna Stauffer ovat Metropolian sosiaalialan ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opiskelijoita ja tekevät opinnäytetyönsä Onnistumisen tekijät-tutkimuksessa. Kirjoittaja Sirkka Rousu, Onnistumisen tekijät -tutkimusryhmän vetäjä, yliopettaja, hyvinvoinnin osaamisyksikkö, Metropolia Lisätietoa Kumppanit ovat tiedottaneet tutkimuksesta useilla omilla kanavillaan, tässä Lastensuojelun keskusliiton kaksi viimeisintä kolumnia aiheesta 23.4.2020 Totta vai tarua? Lastensuojelussa onnistutaan joka päivä. https://www.lskl.fi/teemat/lastensuojelu/totta-vai-tarua-lastensuojelussa-onnistutaan-joka-paiva/ 18.4.2020 Lastensuojelun onnistumisia etsimässä. https://www.lskl.fi/teemat/lastensuojelu/lastensuojelun-onnistumisia-etsimassa/
Kiusaaminen on saatava nollaan
Helsinki otti lukuvuonna 2019–2020 käyttöön kunnianhimoisen kiusaamisen vastaisen ohjelman. Ohjelmasta toivotaan välinettä sekä koulujen että päiväkotien kiusaamisen vastaiseen työhön. Koulukiusaaminen on ollut puheenaiheena niin pitkään kuin voin muistaa. Myös päiväkodeissa tapahtuva kiusaaminen on noussut esiin niin mediassa kuin päiväkotien pihalla keskusteluissa vanhempien kanssa. Minkälaiset toimenpiteet ehkäisevät kiusaamista ja mitä Helsingin kaupunkistrategia sanoo kiusaamisesta? KiVa koulu -ohjelma tarjoaa menetelmiä kiusaamisen ehkäisyyn, mutta ohjelmaa on kritisoitu siitä, ettei sitä osata käyttää oikein, jolloin sillä voi olla jopa haitallisia seurauksia (MOT. 1.9.2019). Muita kiusaamista ehkäiseviä toimenpiteitä ovat muun muassa Aseman Lapset ry:n K-0, kiusaamiseen puuttuva hanke ja Mannerheimin Lastensuojeluliiton materiaali Kiusaamisen ehkäisy varhaiskasvatuksessa (Kirves & Stoor-Grenner 2017), jossa opastetaan laatimaan päiväkodeille kiusaamisen ehkäisyn ja puuttumisen suunnitelma. Valtuustoaloite kiusaamisen kitkemiseksi Monista toimenpiteistä ja hankkeista huolimatta kiusaamista ei ole saatu loppumaan. Vihreiden valtuustoryhmän jäsen Alviina Alametsä laati viime keväänä valtuustoaloitteen (24.4.2019) koulukiusaamisen kitkemiseksi Helsingin kouluista ja päiväkodeista. Aloitteessa vaaditaan, että Helsingin kaupunki ottaa kaikkeen koulukiusaamiseen nollatoleranssin ja rakentaa toimenpideohjelman kiusaamisen kitkemiseksi. Sen on allekirjoittanut Alametsän lisäksi seitsemäntoista valtuutettua. Kasvatus- ja koulutuslautakunta antoi Alametsän aloitteesta lausunnon (27.11.2019), jossa esiteltiin Helsingin kaupunkistrategiaan kirjattu kunnianhimoinen kiusaamisen vastainen ohjelma (2019). Ohjelmassa on kolmetoista osa-aluetta, joista osa keskittyy ennaltaehkäisevään toimintaan ja osa toimenpiteisiin, joihin kouluissa ja oppilaitoksissa ryhdytään, kun kiusaamista on havaittu. Lisäksi ohjelmassa esitellään toimenpiteitä, joilla puututaan pitkään jatkuneeseen kiusaamiseen ja joissa käytetään ulkopuolista sovittelijaa. Ohjelmassa pyritään vaikuttamaan myös varhaiskasvatuksessa ilmenevään kiusaamiseen. Varhaiskasvatus mukaan kiusaamisen vastaiseen ohjelmaan Olen työskennellyt varhaiskasvatuksessa viitisentoista vuotta ja havainnut, miten huomaamatonta kiusaaminen päiväkotiryhmässä voi olla. Kirveen ja Stoor-Grennerin (2010) mukaan pienten lasten kiusaaminen ilmenee usein leikeistä ulos jättämisenä, ja tällaista tilannetta olen saanut monesti työssäni selvitellä. Mannerheimin Lastensuojeluliiton mukaan kiusaamiseen puuttuminen päiväkodissa voi ehkäistä kiusaamista koulussa. Mannerheimin Lastensuojeluliitolla on myös verkkomateriaalia kiusaamisen ehkäisemiseksi varhaiskasvatuksessa. Helsingin kaupungin kunnianhimoinen kiusaamisen vastainen ohjelma sisältää hyvinvoinnin arviointia ja seurantaa, ohjelmia sosiaalisten- ja tunnetaitojen sekä kiusaamistilanteiden käsittelyn kehittämiseen sekä yhteisesti sovittuja sääntöjä. Lisäksi ohjelmassa tuetaan pitkäkestoista ryhmäyttämistä, jolla edistetään etenkin seitsemäsluokkalaisten sosiaalista kiinnittymistä. Myös toisen asteen aloittaville järjestetään opiskeluhuoltoa ja pienryhmätapaamisia. Lisäksi kehitetään sähköisiä palautekanavia, esimerkiksi Wilma-järjestelmää niin, että järjestelmään kirjataan kiusaamisen vastaisten toimien edistämisestä huolehtivat vastuuhenkilöt. Kouluilla tehdään myös yhteistyötä K-0-hankkeen ja MLL:n kanssa. Osa toimenpiteistä kohdistetaan varhaiskasvatukseen, osa taas on suunnattu selkeästi kouluille ja oppilaitoksille. Varhaiskasvatuksessa luodaan pohja kaikelle oppimiselle, minkä vuoksi yhdenvertaisuuden, tasa-arvon ja moninaisuuden edistäminen ovat päiväkodeissa keskeisessä roolissa. Ristiriitoihin puututaan ja lapsia ohjataan selvittämään tilanteet rakentavasti. Alle kouluikäisten ottaminen mukaan kaupungin yhteiseen kiusaamisen vastaiseen ohjelmaan on tärkeää, sillä näin saadaan luotua kiusaamisen ehkäisemisen jatkumo päiväkodista kouluun ja edelleen toisen asteen oppilaitoksiin. Toivottavasti hanke poikii tuloksia, ja kiusaaminen saadaan vihdoin nollaan. Kirjoittaja: Katja Tallgren, sosiaalialan (ylempi AMK) opiskelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu
Miten saadaan kaikki lapset ja nuoret harrastamaan?
Helsingin kaupungin lasten ja nuorten syrjäytymisen ehkäisyn strategiahankkeessa kokeillaan niin sanottua Islannin mallia. Sen yhtenä ideana on taata jokaiselle lapselle harrastus oman koulunläheisyydessä. (https://dev.hel.fi/paatokset/asia/hel-2018-012167/) Minun oma monipuolinen kokemus tukea tarvitsevien lasten ja nuorten kanssa on osoittanut, että pelkkä toiminnan järjestäminen ei riitä. Vaan tarvitaan myös keinoja miten houkutella ja tukea lapsia ja nuoria harrastusten pariin. Islannin malli Suomeen Islannissa nuorten päihteiden käyttö oli suuri ongelma. Tähän ongelmaan siellä reagoitiin tosissaan lisäämällä suojaavia tekijöitä lasten elämään. Mallissa yhtenä kantavana ideana oli tarjota jokaiselle lapselle mielekäs harrastus. Islannissa otettiin käyttöön myös kansalliset kotiintuloajat lapsille. Muun muassa näillä toimenpiteillä saatiin merkittäviä muutoksia tilanteeseen ja päihteiden käyttö väheni Euroopan matalimmalle tasolle. Tämän mallin oppeja ollaan nyt tuomassa Suomeen sovelletusti. (https://www.hel.fi/uutiset/fi/kasvatuksen-ja-koulutuksen-toimiala/islannin-mallista-helsingin-malliin) Myös terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan harrastus on yksi syrjäytymiseltä suojaava elementti (https://thl.fi/fi/web/lapset-nuoret-ja-perheet/tyon_tueksi/nuorten-syrjaytyminen/syrjaytyminen-ja-syrjaytymisen-riskitekijat). Maksuttomien harrastuksien vieminen koulupäivien jatkeeksi, on kannatettava. Toivon kuitenkin viisautta mallin toteuttajilta. Viisautta siinä, miten saadaan harrastusten pariin ne nuoret, jotka niistä eniten hyötyvät. Ettei käy niin, että ne ketkä jo harrastaa ja kenellä on taitoja saa tästä itselleen lisä harjoituksen. Oma kokemus on osoittanut, että monesti hyvinvoivat jo harrastuksissa olevat, toimintakykyiset lapset pystyvät paremmin hyödyntämään tällaisia matalankynnyksen harrastusmahdollisuuksia, kuin ne joilla on haasteita muutenkin löytää harrastusten pariin. Mallin toteuttamiseen liittyy haasteita Pelkkä matalan kynnyksen maksuton harrastustoiminta ei tavoita kaikkia. Harrastamattomuuden esteet ovat moninaisia. Esteitä voivat olla muun muassa kavereiden puute, toimintarajoitteet tai aikaisemmat kiusaamis- ja syrjimiskokemukset. (Opetus ja kulttuuriministeriö 2019: 35–36) Nämä moninaiset esteet pitää huomioida kun mallia jalkautetaan Suomeen. Mallin yhtenä ideana on avata koulun tiloja seurojen ja järjestöjen käyttöön. Jotta he voivat järjestää harrastustoimintaa lapsille ja nuorille. Tämä on hyvä idea saada seurojen ja järjestöjen toimintaa lähemmäs kaikkia lapsia ja nuoria sekä tehostaa tilojen käyttöä. Tähän liittyy mielestäni kuitenkin haasteita. Onko seuroissa ja järjestöissä riittävää osaamista kaikkien lasten mukaan saamiseen? Harrastamattomuuden esteet ovat moninaisia ja näiden esteiden tunnistamiseen ja ylittämiseen tarvitaan harrastusten vetäjiltä paljon osaamista. Esimerkiksi urheiluseuroissa on monesti totuttu kilpailuhenkiseen ajatteluun. Vähän liikkuvat lapset ja nuoret taas harvoin kaipaavat kilpailua vaan ennen kaikkea mukavaa yhdessä tekemistä turvallisessa ympäristössä. Malli saadaan toimimaan jos: Toimijat ymmärtävät todella, mitä matalankynnyksen paineeton harrastaminen on Harrastus ryhmissä, kiinnitetään erityistä huomiota yhdenvertaisuuteen ja turvallisuuden tunteen luomiseen Otetaan huomioon, miten kaikki saadaan toimintoihin mukaan. Vaikka toiminta olisi kuinka hyvää, se ei riitä jos, lapsi tai nuori ei tule sinne paikalle Harrastamisen takaaminen kaikille on todella inhimillisesti ja taloudellisesti tehokas tapa ehkäistä syrjäytymistä sekä lisätä hyvinvointia. Tähän kannattaa todella panostaa. Tarvitaan kuitenkin monialaista osaamista ja ymmärrystä, jotta kaikki saadaan mukaan harrastusten pariin. Kirjoittaja: Niklas Hjort, Sosiaalialan (ylempi AMK) opiskelija, Etsivä nuorisotyöntekijä Helsingin NMKY, karaten harrastaja ja valmentaja Lähteet: Helsingin kaupunki 2019. Islannin mallista Helsingin malliin – tiedon avulla johdettuja tekoja lasten ja nuorten hyvinvoinnin parantamiseksi. https://www.hel.fi/uutiset/fi/kasvatuksen-ja-koulutuksen-toimiala/islannin-mallista-helsingin-malliin Luettu 10.12.2019 Opetus ja kulttuuriministeriö 2019. Harrastamisen strategia. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2019:7 Päätökset, Helsingin kaupunki 2018. Lasten ja nuorten syrjäytymisen ehkäisyn kaupunkistrategiahanke. (https://dev.hel.fi/paatokset/asia/hel-2018-012167/) Luettu 24.11.2019 Terveyden ja hyvinvoinninlaitos 2018. Syrjäytyminen ja syrjäytymisen riskitekijät. https://thl.fi/fi/web/lapset-nuoret-ja-perheet/tyon_tueksi/nuorten-syrjaytyminen/syrjaytyminen-ja-syrjaytymisen-riskitekijat Luettu 24.11.2019
Sekava etuusjärjestelmä estää keikkatyötä
Suomessa on suuri joukko ihmisiä, jotka ovat osatyökyisiä. Osatyökyky voi johtua esimerkiksi lyhyt- tai pitkäkestoisesta sairaudesta, vammasta tai sosiaalisista syistä. Kansainvälisesti on pidetty tärkeänä talous- ja sosiaalipoliittisena tavoitteena lisätä osatyökykyisten mahdollisuutta tehdä työtä. Tavoite kuvaa hyvin sitä, että osatyökykyiset eivät ole menettäneet koko työkykyään, vaan heidän kykynsä tehdä töitä riippuu työstä ja sen vaatimuksista. Osatyökykyisissä on runsaasti työvoimapotentiaalia, joka tulisi saada entistä paremmin työmarkkinoille. (Ala-Kauhaluoma ym. 2017: 12–13; Oivo & Kerätär 2018: 9–10; STM 2020.) Metropolia Ammattikorkeakoulun sosionomiopiskelijat haastattelivat osana sosiaalipalvelutyön opintojaksoaan Etelä-Suomen Klubitalojen jäseniä ja henkilökuntaa syksyllä 2019. Klubitalot tarjoavat kuntoutujille työpainotteista toimintaa ja vertaistukea kuntoutujien omista tarpeista lähtien (Eskot ry n.d.). Haastatteluissa keskityttiin erityisesti työhön ja siihen liittyviin odotuksiin ja pelkoihin. Työhön liittyvät toiveet Haastatteluissa kävi ilmi, että moni klubitalon jäsenistä oli motivoitunut tekemään töitä ja kiinnostunut työnteosta. Tämä on merkittävä asia, koska työnantajat ovat korostaneet juuri työmotivaatiota yhtenä keskeisenä työntekijän palkkaamisen kriteerinä (Kurvinen ym. 2019, 26). Haastateltuja kiinnosti erityisesti mahdollisuus olla työelämässä hyödyksi ja olla osa työyhteisöä. Myös tutkimuksissa on havaittu näiden olevan tavallisia työhön liittyviä motivaattoreita: työn koetaan tuovan merkityksellisyyttä elämään ja lisäävän tasa-arvoisia kohtaamisia ja sosiaalista tilaa (Isola ym. 2016). Hyväksytyksi tulemisen ja hyödyksi olemisen lisäksi klubitalon jäsenet toivat esiin toiveen siitä, että palkka parantaisi heidän taloudellista tilannettaan. Monelle työikäiselle eläkkeellä tai muulla etuudella eläminen tarkoittaa jatkuvaa talouden tarkkailua ja yllättävien menojen välttelyä. Pitkäkestoinen taloudellinen niukkuus tarkoittaa usein myös osallisuuden ja sen kokemusten kutistumista. (Ks. esim. Roivainen ym. 2011; Hirvilammi & Mäki 2013; Välityömarkkinatoimijoiden yhteistyöryhmä 2019.) Työn nähdäänkin usein olevan yksi osallisuuden mahdollistaja (Isola ym. 2017). Tulo- ja byrokratialoukut työn tekemisen estäjinä Vaikka keikkatyön myötä kertyvää palkkaa pidettiin toivottavana lisänä, nousi haastatteluissa esiin epävarmuutta siitä, mitä palkan ja sosiaaliturvan yhdistäminen toisiinsa saa aikaan. Huolta herätti se, kuinka paljon on mahdollista tienata ilman, että jo olemassa olevat sosiaaliturvaetuudet pienenevät tai katkeavat. Tuloloukkujen on todettu olevan yksi keskeisistä tekijöistä, jotka estävät ottamasta lyhytkestoista työtä vastaan (Kurvinen ym. 2019). Tuloloukun välttäminen voi edellyttää keikkatyön suunnittelijalta paljonkin ennakkotyötä ja -tietoa. Hänen tulee tietää omien tulojensa kokonaisuus, miten palkka vaikuttaa kuhunkin etuuteen ja millä tavalla eri etuudet ovat kytköksissä toisiinsa. Vaikka verkosta löytyykin avuksi monenlaista laskuria, ovat ohjeet monimutkaisia ja paikoin vaikeaselkoisia. Kannustinloukkuja kenties vielä suurempana keikkatyöhön tarttumisen esteenä olivat byrokratialoukkujen uhat. Haastateltavat miettivät mahdollisuutta, että he joutuvat yksittäisen keikkatyön jälkeen selvittelemään raha-asioitaan monen eri tahon kanssa ja pahimmillaan jäämään useiksi viikoiksi ilman tuloja etuisuuksien ollessa selvittelyssä. Jo paperisodan, asiointipakon tai etuuksien viivästymisen mahdollisuuden on todettu olevan tekijöitä, jotka voivat estää työllistymisen (Parpo 2004: 46–47; Karjalainen & Moisio 2010: 118; Oivo & Kerätär 2018: 61). Henkilökohtaisen tuen ja sosiaaliturvajärjestelmän uudistamisen tarve Haastatteluiden perusteella suurenkin motivaation latistajaksi voi muodostua hyvää tarkoittava etuusjärjestelmä, joka hajanaisuudellaan ja sekavuudellaan jättää keikkatyön vain haaveeksi. Keikkatyöhön haluavien lisäksi etuusjärjestelmä voi hämmentää myös asiantuntijoita, joille järjestelmä ei aina näytä selkeältä vaan käsittämättömältä ja sattumanvaraiselta (Mattila-Wiro & Tiainen 2019: 27). Keikkatyöstä kiinnostuneet tarvitsevatkin tuekseen henkilökohtaisia palveluita, joissa he saavat riittävän kokonaisvaltaista ohjausta ja tukea (Oivo & Kerätär 2018: 61; Spangar & Arnkil 2018: 280). Henkilökohtaisen talouden varmistaminen on yksi tuen tärkeä tavoite. Tuki voi sisältää tietoa siitä, miten keikkatyö tuloihin vaikuttaa mutta myös rohkaisua ja motivointia selvitystyön tekemiseen. Selvitystyö voi tarkoittaa sitä, että sosiaaliohjaaja käy keikkatyöhön haluavan kanssa läpi sen, mistä hänen tulonsa koostuvat ja sen jälkeen selvitetään keikkatyön vaikutuksia esimerkiksi eläkkeeseen tai eläkkeensaajan asumistukeen. Sosiaaliturvan uudistaminen on ollut vireillä jo jonkin aikaa. Sen tavoitteena on rakentaa nykyisestä hajanaisesta kokonaisuudesta nyky-yhteiskuntaan paremmin turvaa tarjoava, kannustava ja ennakoitavuutta edistävä kokonaisuus. Toivottavasti uudistuksessa huomioidaan myös osatyökykyisten tarpeet ja annetaan heille mahdollisuus työn tekemiseen ilman pelkoa kohtuuttomista taloudellisista vaikeuksista. Kirjoittaja: Niina Pietilä, lehtori, sosiaalialan tutkinto, Metropolia Ammattikorkeakoulu, asiantuntijana Puuttuva pala -hankkeessa Lisätietoa Puuttuva pala-hankkeesta Lähteet: Ala-Kauhaluoma, Mika & Kesä, Mikko & Lehikoinen, Tuula & Pitkänen, Sari & Ylikojola, Pekka 2017. Osatyökykyisistä osaavaa työvoimaa. Osatyökykyisten työvoiman kysyntää ja sen kehittämistä koskeva tutkimus. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 42/2017. Helsinki: TEM. Eskot ry n.d. https://eskot.org/tietoa-meista. Luettu 24.4.2020. Hirvilammi, Tuuli & Mäki, Sari 2013. Toimeentulovaikeuksia, yksinäisyyttä ja alemmuuden kokemuksia. Perusturvan saajien rajalliset toimintamahdollisuudet. Teoksessa Kangas, Olli & Niemelä, Mikko & Raijas, Anu (toim.): Takaisin perusteisiin. Perusturvan riittävyys kulutuksen näkökulmasta. Tampere: Kelan tutkimusosasto. 120–141. Isola, Anna-Maria & Turunen, Elina & Hiilamo, Heikki 2016. Miten köyhät selviytyvät Suomessa? Yhteiskuntapolitiikka 81 (2). 150–160. Isola, Anna-Maria & Kaartinen, Heidi & Leemann, Lars & Lääperi, Raija & Schneider, Taina & Valtari, Salla & Keto-Tokoi, Anna 2017. Mitä osallisuus on? Osallisuuden viitekehystä rakentamassa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Työpaperi 33/2017. Helsinki: THL. Karjalainen, Jouko & Moisio, Pasi 2000. Kannustin- ja byrokratialoukut suomalaisessa sosiaaliturvassa. Teoksessa Vaarama, Marja & Moisio, Pasi & Karvonen, Sakari (toim.): Suomalaisten hyvinvointi 2010. Helsinki: THL. 112–123. Kurvinen, Arja & Jolkkonen, Arja & Lemponen, Virpi & Ylhäinen, Marjo 2019. Pitkäaikaistyöttömissä on työvoimapotentiaalia. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 2019:12. Helsinki: TEM. Mattila-Wiro, Päivi & Tiainen, Raija 2019. Kaikki mukaan työelämään. Osatyökykyisille tie työelämään (OTE) kärkihankkeen tulokset ja suositukset. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö. Oivo, Tuija & Kerätär, Raija 2018. Osatyökykyisten reitit työllisyyteen - etuudet, palvelut, tukitoimet. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 43/2018. Helsinki: STM. Parpo, Antti 2004. Kannustavuutta tulonsiirtojärjestelmään. Tulonsiirtojärjestelmän muutokset, kannustinloukut ja tulonjako. Tutkimuksia 140. Helsinki: Stakes. Roivainen, Irenen & Heinonen, Jari & Ylinen, Satu 2011. Köyhä byrokratian rattaissa. Kunnallisalan kehittämissäätiön tutkimusjulkaisut nro 64. Helsinki: Kunnallisalan kehittämissäätiö. Spangar, Timo & Arnkil, Robert 2018. Työelämäohjaus ja työllisyydenhoito. Teoksessa Kajanoja, Jouko (toim.): Työllisyyskysymys. Helsinki: Intokustannus. 259–286. STM 2020 Mikä osatyökykyisyys? Saatavana osoitteessa: https://stm.fi/osatyokykyisyys/mika-osatyokykyisyys. Luettu 24.4.2020 Välityömarkkinoiden yhteistyöryhmä 2019. Välityömarkkinat ja tarvelähtöiset työllisyyspalvelut. SOSTE julkaisuja 3/2019. Helsinki: Suomen sosiaali ja terveys ry.
Motivoiko lähikoulun piha liikkumaan?
Ihmiset liikkuva terveytensä kannalta liian vähän. Edes kaikki ohjatussa liikuntaharrastuksessa liikkuvat lapset eivät liiku riittävästi. Lapset haluavat liikkua kavereiden kanssa, mielellään palloillen, mutta he eivät koe koulujen pihoja hyviksi liikkumispaikoiksi. Helsinki on kirjannut yhdeksi toimenpiteeksi liikkumisohjelmaansa koulujen pihojen kehittämisen. Iso, parilla keinulla varustettu, asfaltoitu piha? Erilaisista pinnoista rakennettu, kenties luonnon elementtejä sisältävä, liikuntaan motivoivia välineitä ja pelikentän omaava paikka? Koulujen pihat ovat hyvin erinäköisiä eivätkä kaikki suinkaan kannusta liikkumaan. Lasten liikkuminen on vähäistä ja liikkumissuositukset useiden lasten kohdalla eivät täyty. Olisikin tärkeää, että lasten kotiympäristössä olisi liikkumiseen sopivia ja kannustavia paikkoja. Helsingin liikkumisohjelmassa todetaan, että ”vähäinen fyysinen aktiivisuus on merkittävä terveyttä, hyvinvointia ja fyysistä toimintakykyä vaarantava asia”. Terveytensä kannalta riittävästi liikkuu vain noin 10-40 prosenttia eri-ikäisistä. (Helsingin liikkumisohjelma n.d. https://helsinkiliikkuu.fi/liikkumisohjelma/.) Itse varhaiskasvatuksessa pitkään työskennelleenä olen huomannut, kuinka lasten fyysinen kunto ja jaksaminen on heikentynyt. Yhä useampi lapsi valittaa jo pienellä kävelymatkalla, ettei jaksa. Monikaan esikoululainen ei ole käynyt koskaan luistelemassa saatikka hiihtämässä. Jumpassa ihmetellään, kun tulee kuuma ja hiki. Lasten liikkumattomuudella ja liikkumista vieroksuvan elämäntavan omaksumisella on kauaskantoiset vaikutukset. Helsingin liikkumisohjelmassa todetaan, että arvioiden mukaan jo nykyisellään vähäinen liikkuminen aiheuttaa miljardiluokan yhteiskunnalliset kustannukset terveydenhuoltomenoina, sairauspoissaoloina ja työn tuottavuuden alenemana. (Helsingin liikkumisohjelma n.d.) Koulujen pihat liikkumiseen kannustaviksi Valtuutettu Johanna Nuortevan aloite koulujen pihojen kehittämisestä on hyväksytty Helsingin kaupunginvaltuustossa helmikuussa 2019 (Helsingin kaupunginvaltuuston päätösasiakirja https://dev.hel.fi/paatokset/asia/hel-2018-009103/). Hyvä ja yhteiskunnallisestikin merkityksellinen päätös ennaltaehkäisevyyden näkökulmasta katsottuna. THL on kysynyt vuonna 2018 kouluilta TEA-viisarilla (valtakunnallinen terveyden edistämisen aktiivisuuden mittari) onko koulun piha liikkumiseen innostava lähiliikuntapaikka, jota hyödynnetään myös koulupäivän ulkopuolella. Helsingissä 69 % kouluista vastasi kyllä, valtakunnallisesti 77 %. (Kaupungin valtuuston päätösasiakirja 13.2.2019.) Koulujen pihat ovat siellä missä lapsetkin, mutta usein iltaisin tyhjillään. Toisaalta niiden aktiivinen käyttö koulupäivän aikanakin on vähäistä, jos ne eivät ole liikkumiseen kannustavia. Lapsibarometrissä (2018) lapsilta kysyttiin, miten lapset haluaisivat liikkua ja neljännes nimesi palloilun. Kysyttäessä hyviä liikuntapaikkoja lapset mainitsivat parhaimmiksi pihan/lähialueen luonnon, hallin/sisätilan, leikkipuiston ja urheilukentän -koulun/päiväkodin pihat jäivät kärjestä. (Lapsibarometri 2018: 38 –42.) Mahtaako tämä johtua siitä, että koulujen pihat eivät ole lapsia innostavia, erilaiseen liikuntaan taikka lasten suosimaan palloiluun soveltuvia? Suositus on, että koulujen pihat tukevat ja mahdollistavat lasten ja nuorten omatoimista liikkumista (Lasten ja nuorten liikunta Suomessa tuloskortti 2016: 20). Lapset haluavat leikkiä ja pelata kavereiden kanssa Liikkumiseen kannustavat koulujen pihat voivat toimia iltaisin lapsien leikkipaikkoina sekä alueen lapsiperheitä kokoavina tapaamispaikkoina. Ajattelusta ”koulun piha on koulun piha” tulisi päästä eroon ja kyetä näkemään koulun piha iltaisin lähiyhteisön avoimena leikkipaikkana. Liikkumisella on myös tärkeä sosiaalinen merkitys. Tunne kuulua ryhmään tai kaverin kanssa yhdessä tekeminen on lapselle palkitsevaa. Lasten mielestä kavereiden kanssa on kivaa leikkiminen ja pelaaminen (Lapsibarometri 2018: 50). Lapset tunnistavat kavereiden merkityksellisyyden liikkumiselle, sillä 9–15 -vuotiasta 44 % kertoo liikkuvansa kaverin kanssa ja 33 % kokee kaverin kannustavan liikkumiseen (Lasten ja nuorten liikunta Suomessa tuloskortti 2016: 22). Asuinympäristössä tulisi siis olla luontevia liikkumiseen kokoavia paikkoja, jossa lapset voivat myös luoda uusia kaverisuhteita. Samalla tarjotaan mahdollisuus liikkumiseen myös niille, jotka eivät ole mukana missään ohjatussa toiminnassa. Leikkimiseen, liikkumiseen ja pelaamiseen soveltuva koulun piha tarjoaa lapsille ja nuorille paikan löytää kavereita, kenties niin monta, että saadaan joukkueet aikaan ja jalkapallopeli käyntiin! Kaupungin kärkihankkeena liikkumisohjelma Helsingin kaupunki on nostanut liikkumisen edistämisen yhdeksi kaupunkistrategiansa kärkihankkeista. Tavoitteena on, että kaupunkilaiset liikkuvat enemmän ja istuvat vähemmän sekä saada liikkumisesta helppo, sujuva ja houkutteleva arjen valinta. Koulujen pihojen kehittäminen on kirjattu yhdeksi liikkumisohjelman toimenpiteistä. Liikkumattomuus on elintapakysymys, ei liikunta-asia. Liikkumattomuuden vastainen taistelu edellyttää laaja-alaista, sektorirajat ylittävää otetta, matalan kynnyksen toimenpiteitä, uudenlaisia toimintamalleja. Liikkuminen tulee integroida läpäiseväksi ja pysyväksi osaksi kaupunkilaisten arkea. (https://helsinkiliikkuu.fi/liikkumisohjelma/.) Valtuutettu Nuortevan hyvinkin käytännönläheinen, helposti toteutettava ja kuitenkin varmasti paljon lasten ja nuorten liikkumista lisäävä asia on otettu hienosti vastaan ja kirjattu siis kaupungin liikkumissuunnitelmaan. Se, että kaikissa Helsingin kouluissa olisi tulevaisuudessa lapsia liikkumiseen kannustava ja motivoiva piha, olisi monin tavoin liikuttava asia. Kirjoittaja: Hanna Yli-Ollila, varhaiskasvatuksen erityisopettaja, sosiaalialan (ylempi AMK) opiskelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu Lähteet: Helsingin Kaupunginvaltuuston päätösasiakirja 3/13.2.2019. Valtuutettu Johanna Nuortevan aloite koulujen pihojen kehittämisestä. https://dev.hel.fi/paatokset/asia/hel-2018-009103/kvsto-2019-3/ Luettu 22.11.2019 Tuloskortti 2016. Lasten ja nuorten liikunta Suomessa. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 318. Jyväskylä: LIKES-tutkimuskeskus. https://www.likes.fi/tutkimus/tuloskortti/ Luettu 22.11.2019 Tuukkanen Terhi (toim.) Lapsibarometri 2018. Lasten kokemustiedon keräämisen metodologisia kysymyksiä. https://www.researchgate.net/publication/329164533_Lapsibarometri_2018_Lasten_kokemustiedon_keraamisen_metodologisia_kysymyksia Luettu 20.11.2019
Toteutuuko viimein maksuton toisen asteen koulutus?
Suomessa voi edetä vaikka kaupan kassalta johtamaan kokonaista valtiota, sillä koulutusjärjestelmämme on mahdollistanut paremman elämän tavoittelun taloudellisista lähtökohdista huolimatta. Näin ei välttämättä ole ikuisesti, sillä jo nyt toisen asteen opiskelukustannukset vaikuttavat uravalintaan. Kuopiossa tähän eriarvoisuuteen on herätty perustamalla oppimateriaalien lainaamo. Kuopion kaupunki on päättänyt aloittaa oppimateriaalien lainaamotoiminnan toisen asteen opiskelijoille. Oppivälinelainaamoa on kehitelty opetusministeriön rahoittamassa ”Oppimisen tulevaisuus on avoin ‐ millainen oppimateriaali meitä aktivoi ja innostaa?” -hankkeessa. Tarkoitus tarjota kurssien materiaalia ilmaiseksi opiskelijoiden käyttöön. Toiminnan ensimmäisen vuoden kuluarvio on noin 80 000 euroa. (Kuopion kaupunginvaltuuston pöytäkirja 9.9.2019/pykälä 42.) Lainaamo tulee tarpeeseen, sillä lukiokoulutus on tällä hetkellä perheelle kuin perheelle huomattava taloudellinen panostus. Vuonna 2018 opetushallituksen tekemän selvityksen mukaan lukioaikaiset välttämättömät kustannukset ovat noin 2 500 euroa. (Toisen asteen koulutuskustannuksia koskeva selvitys 2018.) Kuopion lisäksi lainaamotoimintaa on tällä hetkellä mm. Helsingissä, Varkaudessa, Sallassa, Vaalassa ja Evijärvellä. Lukion lisäksi myös ammatillisen koulutuksen oppimateriaalikustannukset ovat opiskelijoille melko suuret. Vaikka summat ovat huomattavasti matalampia kuin lukiokoulutuksessa, niin joillakin koulutuslinjoilla materiaali- ja oppikirjakulut voivat olla jopa 900 euroa. (Savon ammattiopisto 2019). Ammatillisessa koulutuksessa kulut muodostuvat oppikirjojen lisäksi usein myös työvälineistä ja lupakorteista, jotka jäävät opiskelijan käyttöön valmistumisen jälkeen. Kenties tästä syystä esimerkiksi Kuopiossa alueen suurin ammatillisen koulutuksen järjestäjä Savon ammattiopisto ei ole lähdössä mukaan oppivälinelainaamotoimintaan. Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että vastuu toisen asteen opiskelijoiden tukemisesta on jäämässä kunnille, mikäli hallitus ei kehitä yhtenäistä toimintamallia, joka velvoittaa myös koulutuspalvelujen tuottajia osallistumaan kustannusten vähentämiseen. Kyseessä on yhteiskuntapoliittinen arvovalinta: Millä tavoin koulutusta halutaan tukea vai onko jatkossakin vähävaraisen opiskelijan haettava toimeentulotukea opintojen kulujen kattamiseen? Kirjoittaja: Samuli Kokkonen, sosiaalialan (ylempi AMK) opiskelija. Teksti on kirjoitettu osana Muuttuva sosiaalinen todellisuus -opintojaksoa. Lähteet: Kuopion Kaupunginvaltuuston pöytäkirja 09.09.2019/Pykälä 42. http://publish.kuopio.fi/cgi/DREQUEST.PHP?page=meetingitem&id=2019579984-16 Opetushallitus 2018. Toisen asteen koulutuksen koulutuskustannuksia koskeva selvitys. https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/toisen-asteen-koulutuksen-koulutuskustannuksia-koskeva-selvitys.pdf Savon ammattiopisto 2019. Ammatillisen koulutuksen kustannustaulukko. http://publish.kuopio.fi/kokous/2019579984-16-2.PDF
Asiakkaan ainutlaatuinen arki
Kotihoidon asiakkaan arki asemoituu useimmiten pitkälti kotiin tai kodin läheisyyteen. Mitä koti fyysisenä tilana ja henkisenä paikkana hänelle edustaa? Millaisia merkityksiä siihen liittyy? Liittyykö siihen turvan ja levon tunne, vai haasteita ja yksinäisyyttä – vai kaikkea tätä? Nämä tunteet ja tunnelmat varmasti vaihtelevat kotihoidon asiakkailla päivästä toiseen – kuten meillä kaikilla. Kotiin[1] liittyy läheisesti arki, mutta myös juhla. Kotiin liittyy muistoja: iloja, mutta myös suruja[2]. Koti on ihmiselle osaltaan myös identiteetin jäsentämisen ja rakentamisen näyttämö. Kotihoidon[3] työntekijät menevät ihmisen kotiin, yksityiselle alueelle. Kodissa kohdataan arjessa – asiakkaan arjessa. Kodissa autetaan, tuetaan, edistetään, kannustetaan – toimitaan voimavarasuuntautuneesti. Jokainen kotihoidon työntekijä vie mukanaan kohtaamistilanteeseen omat käsityksensä, arvonsa, asenteensa ja ennakko-oletukset myös arjesta – siitä millainen on hyvä arki ja hyvä elämä. Laatusuositusten[4] mukaan: ”Hyvä elämänlaatu ei ole pelkästään hyvinvoinnin ja terveyden edistämistä tahi eriasteista hoidon ja huolenpidon tarpeen arviointia ja siihen vastaamista. Kyse on laajasti hyvän elämän edistämisestä eli hyvän elämänlaadun, itsemääräämisoikeuden ja toimivan arjen turvaamisesta”. Arjen tavanomaisena haasteena voi olla myös yksinasuminen, jolloin asiakkaalla ei ole arjessa ketään läheistä ihmistä tai vain vähän muita ihmisiä. Yksin asuminen[5] muuttaa avun tarvetta, mutta myös avun saamisen mahdollisuuksia, kun esimerkiksi puoliso ei ole apuna ja tukena. Tutkimukset osoittavat, että nimenomaan sosiaalinen hyvinvointi, ihmissuhteet ja kuulumisen tunne edistävät terveyttä ja pitkää ikää[6]. Laatusuositusten mukaan hyvän ikääntymisen turvaamiseksi ja palvelujen parantamiseksi (2017) täytyisi iäkkäillä ihmisillä olla mahdollisuus elää omanlaistaan hyvää elämää omassa yhteisössään. Sosionomien koulutuksessa lähtökohtana on sosiaalipedagoginen lähestymistapa. Sen mukaan ihmisen subjektius ja elämänhallinta ovat työn keskeisiä tavoitteita. Tällöin pyritään ihmisen itseapuun ja siihen, että asiakasta autetaan saavuttamaan mahdollisimman onnistunut arki. Toisin sanoen, tällöin asiakasta autetaan hänen tavoitteissaan kohti hyvää arkea. (Hämäläinen 1996; Nivala & Ryynänen 2019). Yhtenä sosiaalialan työn päämääränä voidaankin pitää kansalaisten hyvinvoinnin (well being) lisäämistä[7]. Tarkasteltaessa arkea monialaisesti, sitä jäsennetään usein monitieteisestä näkökulmasta käsin. Tällöin, painotetaan alasta ja tiedeperustasta riippuen esimerkiksi ihmisen toimintakykyä, fyysistä ja psyykkistä terveyttä, osallisuuden kokemista, taloudellista turvaa tai hyvää arkea. Hyvissä handuissa himassa -hankkeessa[8] kehitetään kotihoitoon vaadittavaa monialaista osaamista. Hankkeen tuloksena sote-alan opiskelijoiden kyky toimia moniammatillisissa ja -alaisissa verkostoissa kehittyy. Tämä edellyttää sitä, että opiskelijat tutustuvat muihin oman alansa lähialoihin ja ammattilaisiin – millaista asioita asiakkaan hyvinvointi, terveys ja toimintakyky muodostuvat myös työparin näkökulmasta tarkasteltuna. Samalla he perehtyvät siihen, millaisia asioita muiden alan ammattilaiset pitävä tärkeänä asiakkaan arjessa. Opiskelijoiden ja moniammatillisessa työryhmässä toimivien ammattilaisten osaaminen, keskinäinen arvostus ja ymmärrys erilaisen osaamisen hyödyntämismahdollisuuksista kotona asuvien tukemisessa, vahvistuvat hankkeen myötä. Hankkeen monialaiseen harjoitteluun osallistuneet opiskelijat pohtivat asiakkaan arkea. Heille tärkeiksi asioiksi nousi esille seuraavia kysymyksiä liittyen asiakkaan arkeen: Mikä on asiakkaan tapa elää ja olla, miten voimme siihen saada kurkistuksen? Mikä mahdollistaa ja estää arjessa toimimista? Arjen, toimintakyvyn ja eletyn elämän tarkempi tarkastelu. Tarinan takana olevat merkitykset. Mistä asiakkaan arjessa ja kokemuksissa on kyse? Asiakkaaseen ja hänen arkeensa tutustuminen Elämänhistoriaan tutustuminen Mitä on asiakkaantahtinen prosessi? Millaisia voimavaroja asiakkailla on? Arjen ymmärtämisen lisäksi tarvitaan asiakasosaamista Kotiin vietävien palveluiden yhteydessä tarvitaan vahvaa sensitiivisyyttä, empatiaa, läsnäolon taitoa ja voimavaralähtöistä työotetta. Asiakkaan arjen ymmärtämisen lisäksi tavittaan asiakasosaamista. Taitoa lähestyä asiakasta hänen toiveistaan ja tarpeistaan käsin, ei ammattilaisen lähtökohdista. Asiakkaan tarpeista lähtevä osaamiseen voi ajatella kuuluvan kyky asennoitua asiakkaan elämäntilanteeseen avoimesti ja eettisesti. Esimerkiksi sosiaalialan koulutuksessa opiskelijoiden empatiataitojen [9] kehittymistä saatetaan kuitenkin joskus pitää itsestään selvänä asiana[10]. Yksilöllinen asiakaskohtaisen arjen tarve tunnistetaan työn lähtökohdaksi (merkityksellisyys, arvot, tarpeet, toiveet, odotukset). Asiakastyössä positiivinen ihmiskuva on sen perusedellytys. Asiakkaan arjen ymmärtämiseksi voidaan ajatella tarvittavan muun muassa seuraavia taitoja, kuten: palveluohjaus- ja palvelutarpeen arviointia vuorovaikutus-, kohtaamis- ja viestintäosaaminen kyky antaa ja vastaanottaa kehittävää ja rakentavaa palautetta omaisten ja läheisten tarpeiden huomioinen haavoittuvuuden osaamista.[11] Hyvissä Handuissa Himassa -hankkeessa kehitetään kotihoidon työntekijän osaamiskarttaa, johon myös edellä mainitut osaamiset liittyvät. Empatia on puolestaan kyky edistää ihmisten välistä kohtaamista ja vuoropuhelua, joten näin ajatellen se on tärkeää myös itse kehittämistyössä. Ammatillinen empatia ei ole vain asiakasta varten, vaan se on myös työkavereita ja koko työyhteisöä kohtaan osoitettua myötäelämisen kykyä ja kykyä jakaa tunteita[12]. Kaiken kaikkiaan tulevaisuuden sote alan osaamisen täyttää toimintaympäristön muutostarpeisiin vastaavaa osaamista tuottaen asiakaslähtöistä ja vaikuttavaa hoitoa ja palvelua[13] – jokaisen asiakkaan omannäköistä arkea tukien. Teksti on julkaistu myös Geroblogissa: Asiakkaan ainutlaatuinen arki Kirjoittaja: Eija Raatikainen, sosiaalialan yliopettaja, Metropolia Ammattikorkeakoulu Lähteet Aerschot, L. V. 2018. Ikääntyneet ihmiset, koti ja hoivan tarpeet: sosiaalisia kysymyksiä, teknologisia vastauksia. Teoksessa, Ranta, J., Räsänen, J.-M. & Gunther, K. (toim.) Tutkiva sosiaalityö. Sosiaalityön kodit ja kodit sosiaalityössä. Sosiaalityön tutkimuksen seura 2018, 7–18. Ahosola, P. & Lumme-Sandt, K. 2019. Vanhustyön kehittämishankkeet vanhuspalvelujärjestelmän vastuita rakentamassa. Janus 27 (3), 229–243. Granfelt, R. 2018. Sosiaalityö kodin rakentamistyönä yhteiskunnan marginaaleissa. Teoksessa, Ranta, J., Räsänen, J.-M. & Gunther, K. (toim.) Tutkiva sosiaalityö. Sosiaalityön kodit ja kodit sosiaalityössä. Sosiaalityön tutkimuksen seura 2018, 61–72. Grant L., Kinman G. & Alexander K. 2014. What's All this Talk About Emotion? Developing Emotional Intelligence in Social Work Students, Social Work Education 33: 7, 874–889, DOI: 10.1080/02615479.2014.891012 Kangasniemi M., Hipp K., Häggman-Laitila A., Kallio H., Karki S., Kinnunen P., Pietilä A.-M., Saarnio R., Viinamäki L., Voutilainen A., Waldén, A. 2018. Optimoitu sote-ammattilaisten koulutus- ja osaamisuudistus. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 39/2018. Kotihoito ja sosiaalihuollon laitos- ja asumispalvelut 2018. Saatavana osoitteessa: http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/138808/Tr41_19.pdf?sequence=5&isAllowed=y IFSW/ IASSW 2004. Ethics in Social Work, Statement of Principles. Saatavana osoitteessa: https://www.iassw-aiets.org/archive/ethics-in-social-work-statement-of-principles/ Nivala, E. & Ryynänen, S. 2019. Sosiaalipedagogiikka. Kohti inhimillisempää yhteiskuntaa. Gaudeamus, Helsinki. LAATUSUOSITUS: Hyvän ikääntymisen turvaamiseksi ja palvelujen parantamiseksi 2017–2019. Julkaisuja 2017:6. Saatavana osoitteessa: http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/80132/06_2017_Laatusuositusjulkaisu_fi_kansilla.pdf?sequence=1&isAllowed=y Mikola, T. 2019. "Saattohoito on matka, matka potilaan kanssa, mutta myös matka omaan itseen": Saattohoito-osaaminen kotisairaalassa sairaanhoitajan kokemana”. Opinnäytetyö. Sosiaali- ja terveysalan ylempi AMK tutkinto-ohjelma. Raatikainen, E., Rauhala, L.A. & Mäenpää, S. 2017. Qualified Empathy – a key element for an empowerment professional. Teoksessa Hämäläinen, J. (toim.): Vuosikirja 2017. Sosiaalipedagoginen aikakausikirja, vuosikirja 2017, 113–122. Raatikainen, E., Rauhala, L.A. & Mäenpää, S. (2020). Empathy – Is it too often taken for granted? Saatavana osoitteessa: https://blogit.metropolia.fi/uudistuva-sosiaalialan-osaaminen/2020/02/26/empathy-is-it-too-often-taken-for-granted/ Raatikainen, E., Rahikka A., Saarnio, T. & Vepsä P. 2020. Ammattina sosionomi. Sanoma Pro. [1] Kodista puhuttaessa voidaan tarkastella myös kodittomuutta, jolloin se on ”enemmän kuin asunnon puute, yhdistäen huono emotionaalinen ja fyysinen hyvinvointi, sosiaalisten suhteiden, yksityisyyden ja turvallisuuden puute ja vähentynyt kontrolli omasta elämästä tulevaisuudesta” (Mayock ym. 2016, 129, Granfeltin 2018 mukaan). [2] Esimerkiksi saattohoitoa (Mikola, T. 2019). [3] Kotihoitoa ja laitos- ja asumispalveluja sai vuoden 2018 lopussa yhteensä noin 20 prosenttia 75 vuotta täyttäneistä. http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/138808/Tr41_19.pdf?sequence=5&isAllowed=y [4] LAATUSUOSITUS hyvän ikääntymisen turvaamiseksi ja palvelujen parantamiseksi 2017–2019. [5] Myös hankemaailmassa ilmenee tämä kahtiajako, sillä esimerkiksi Ahosola ja Lumme-Sandin mukaan (2019, 241) on merkittävää, ettei hankerahaa ole juurikaan kanavoitu ilman omaisten tukea eläville vanhoille ihmisille tai, jos on niin omaisettomille vanhuksille suunnattu hanketoiminta saattaa asemoida heidät helposti syrjäytymistä vastustaviin hankkeisiin, jolloin heidät pakotetaan asettumaan potentiaalisten syrjäytyneiden asemaan. [6] Aerschot, L.V. 2018. Ikääntyneet ihmiset, koti ja hoivan tarpeet: sosiaalisia kysymyksiä, teknologisia vastauksia. Teoksessa, Ranta, J., Räsänen, J.-M. & Gunther, K. (toim.) Tutkiva sosiaalityö. Sosiaalityön kodit ja kodit sosiaalityössä. Sosiaalityön tutkimuksen seura 2018. [7] IFSW/ IASSW 2004. Ethics in Social Work, Statement of Principles. [8] Hyvissä Handuissa Himassa -hanke: https://www.metropolia.fi/fi/tutkimus-kehitys-ja-innovaatiot/hankkeet/hyvissa-handuissa-himassa. Hyvissä Handuissa Himassa hankkeen tavoitteena on, että aikaisemmin mainittujen tavoitteiden lisäksi se, että Sote-alan opiskelijat kiinnostuvat kotihoidosta työpaikkana tai yritystoiminnasta kotona asumisen tukeen liittyen. Kehittämisellä vastataan hallituksen kärkihankkeeseen, jonka tavoitteena on kehittää ikäihmisten kotihoitoa. Hankkeen toteutuksesta vastaa Metropolia Ammattikorkeakoulu. Hankkeessa tehdään tiivistä yhteistyötä Helsingin kaupungin, Stadin ammattiopiston ja kotona asumista tukevien sidosryhmien sekä valtakunnallisen Harkat-hankkeen kanssa. [10] Grant, Kinman & Alexander (2014). [11] ks. blogi/ Kokkala 2020 (tulossa) [12] Raatikainen, Rauhala & Mäenpää (2017; 2020). [13]http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/160883/39-2018-Optimoitu%20sote-osaaminen.pdf
Vantaalla koulukiusaamisen kitkemiseksi pohditaan uusia ratkaisuja
Vantaalla ollaan huolissaan koulukiusaamisen seurauksista. Nuorilla on perusopetuslain mukaan oikeus turvalliseen opiskeluympäristöön, mutta käytännössä opiskeluympäristö ei ole kiusatulle turvallinen. Kiusaamisella on kauaskantoiset seuraukset ja kiusaamisen vaikutukset voivat vaikuttaa nuoren arkeen aikuisuuteen asti. Huolestuttavan moni koululainen kokee koulukiusaamista. Valtakunnallisen Kouluterveyskyselyn (2017) mukaan syrjivää kiusaamista on kokenut 19 prosenttia alaluokkalaisista, 24 prosenttia yläluokkalaisista, 11 prosenttia lukiolaisista ja 13 prosenttia ammattiin opiskelevista, mikä kertoo karua kieltä koulukiusaamisesta ja nuorten tilanteesta. Vantaan kouluterveyskyselyn (2019) mukaan kiusaaminen on kahden vuoden aikana noussut 4.―5.-luokilla mutta laskenut 8.―9.-luokilla. Vantaalla on pohdittu ratkaisuja koulukiusaamisen kitkemiseksi ja yhtenä vaihtoehtona sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsen, kaupunginvaltuutettu Tiina Tuomela esittänyt kymmenen muun valtuutetun kanssa koulurauha-asiamiehen viran perustamista. Vaikka sivistystoimen apulaiskaupunginjohtaja Elina Lehto-Häggroth ei pidä viran perustamista parhaana ratkaisuna, on hän yhtä mieltä valtuutettujen kanssa siitä, että koulukiusaamista on tärkeä ehkäistä. Koulukiusaamisen ehkäisy on yhteiskunnallisesti merkittävää. Opetus- ja kulttuuriministeriön asettaman työryhmän tehtävänä on ollut pohtia kiusaamisen ehkäisyn ja siihen puuttumisen keinoja sekä hyvinvointia ja koulurauhaa edistäviä keinoja. Vantaan sivistystoimen tavoitteena taas on ollut vuoden 2019 ajan kiusaamisen vähentäminen. Työtä on päätetty jatkaa myös tulevana vuonna. Lisäksi sivistystoimi on laatinut Lapsiin kohdistuvan väkivallan ehkäisyn tavoite- ja toimenpidesuunnitelman vuosille 2020―2025, jossa esitetään toimenpide-ehdotuksia kiusaamisen vähentämiseksi. Koulukiusaamisen kalliit seuraukset Koulukiusaamisella on kauaskantoiset seuraukset, eivätkä kaikki kiusatuiksi joutuneet toivu kokemuksistaan koskaan. Kiusatun kokemien psyykkisten ja fyysisten kärsimysten lisäksi koulukiusaaminen tulee yhteiskunnalle kalliiksi. On arvioitu, että koulukiusaamisesta aiheutuvat kustannukset yhden henkilön osalta ovat noin 1,2 miljoonaa euroa. Kiusatuiksi tulleilla on psyykkistä ja psykosomaattista oireilua, kuten masennusta, ahdistuneisuutta ja itsemurha-ajatuksia tavallista enemmän vielä vanhempanakin, sekä riski tulla kiusatuksi vielä työelämässä. Kiusaajilla taas on havaittu aikuisiällä ihmissuhteisiin, päihteiden käyttöön, aggressiivisuuteen ja rikollisuuteen liittyviä ongelmia sekä heikkoa menestystä työelämässä. Uusia keinoja koulukiusaamisen kitkemiseksi Vantaalla vuosien 2019–2021 aikana toteutettavan Myönteisen erityiskohtelun toimintaohjelma pyrkii ehkäisemään nuorten syrjäytymistä. Yhtenä keinona ohjelmassa on ollut uusien erityisnuorisotyöntekijöiden palkkaaminen. Heidän tehtävänään on vahvistaa yhteisöllisyyttä ja madaltaa kynnystä kertoa koulukiusaamisesta niin koulussa kuin vapaa-ajallakin. Toisena esimerkkinä kiusaamisen ehkäisystä on Mannerheimin Lastensuojeluliiton Uudenmaan piirin ry:lle myönnetty tuki Yhteisötalon perustamiseen yhdessä kaupungin ja muiden järjestöjen kanssa. Yhteisötalon tarkoituksena on niin ikään tukea lasten ja perheiden hyvinvointia tarjoamalla koulunkäynnin tukea, mielekästä tekemistä ja ystäviä sekä vahvistamalla tukiverkostoja. Nuorten hyvinvoinnin edistäminen on panostus tulevaisuuteen. Lähtökohtana hyvinvointia tukevassa työssä on, että jokaisella nuorella tulee olla mahdollisuus kasvaa ja elää tulematta kiusatuksi! Kirjoittaja Tiina Harju, Sosiaalialan YAMK-opiskelija. Teksti on kirjoitettu osana Muuttuva sosiaalinen todellisuus -opintojaksoa. Lähteet Opetus- ja kulttuuriministeriö 2018. Kiusaamisen ehkäisy sekä työrauhan edistäminen varhaiskasvatuksessa, esi- ja perusopetuksessa sekä toisella asteella. Loppuraportti. Saatavilla sähköisesti osoitteessa: <http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/160694/okm16.pdf>. Luettu 24.11.2019. Taloussanomat 18.4.2011. Nuori putoaa putkesta – lasku 1,2 miljoonaa. Saatavilla sähköisesti osoitteessa: <https://www.is.fi/taloussanomat/oma-raha/art-2000001708425.html>. Luettu 23.11.2019. Kouluterveyskysely 2017. THL. Oppilaat voivat paremmin peruskoulun alaluokilla kuin yläluokilla. Saatavilla sähköisesti osoitteessa: <https://thl.fi/fi/-/kouluterveyskysely-2017-oppilaat-voivat-paremmin-peruskoulun-alaluokilla-kuin-ylaluokilla>. Luettu 24.11.2019. Vantaan kaupunki 1. 11.11.2019. Kaupunginhallituksen pöytäkirja. Vastaus Tanja Vahvelaisen ja Tiina Tuomelan sekä 9 muun aloitteeseen koulurauha-asiamiehen viran perustamisesta. Saatavilla sähköisesti osoitteessa: <http://paatokset.vantaa.fi/ktwebbin/dbisa.dll/ktwebscr/pk_asil_tweb.htm?+bid=148524>. Luettu 23.11.2019. Vantaan kaupunki 2. 11.11.2019. Kaupunginhallituksen pöytäkirja. Avustus myönteisen erityiskohtelun ohjelman toteuttamiseen. Saatavilla sähköisesti osoitteessa: <http://paatokset.vantaa.fi/ktwebbin/dbisa.dll/ktwebscr/pk_asil_tweb.htm?+bid=148524>. Luettu 24.11.2019. Vantaan kaupunki 3. 11.11.2019. Kaupunginhallituksen pöytäkirja. Toiminta-avustuksen myöntäminen Mannerheimin Lastensuojeluliiton Uudenmaan piiri ry:lle yhteisötalotoimintaan. Saatavilla sähköisesti osoitteessa: <http://paatokset.vantaa.fi/ktwebbin/dbisa.dll/ktwebscr/pk_asil_tweb.htm?+bid=148524>. Luettu 24.11.2019. Vantaan kaupunki 12.11.2019. Vantaan budjetti ensi vuodelle on 1,8 miljardia euroa. Saatavilla sähköisesti osoitteessa: <https://www.vantaa.fi/uutisia/kaikki_uutiset/101/0/148043>. Luettu 24.11.2019. Vantaan kaupunki 22.10.2019. Sivistystoimen lausunto. Lapsiin kohdistuvan väkivallan ehkäisyn tavoite- ja toimenpidesuunnitelma vuosille 2020―2025. Saatavilla sähköisesti osoitteessa: <https://www.lausuntopalvelu.fi/FI/Proposal/DownloadAttachmentQuestionAnswerFile?FileId=916b8a03-85bc-4380-90f5-aaee010c57cc>. Luettu 24.11.2019.
Empathy – Is it too often taken for granted?
“I never thought of empathy as being a skill that can be taught or learned.” “I learned that empathy has a structure and it can be controlled. There is a model for empathy and it can be taught, learned, practiced and cultivated.” The starting point for learning empathy is crucially important. Quite often, Social Services students start their professional reflections by considering themselves as highly empathic persons. It is seen as self-evident because they have become social services students and have chosen a field related to Social Services. It concerns a “self-image” and the idea of being a ‘perfect, kind, and empathic professional’, without any mistakes or weaknesses. For example, according to Grant, Kinman and Alexander (2014), students’ empathy skills are often taken for granted and everyone expects that they will be able to demonstrate an awareness of their own emotional resilience and the impact of their actions when working with clients. Still, students are surprised to hear that empathy can be taught and learned or developed. This is what we call ‘Qualified Empathy’ (QE). “I did not know that empathy can be trained and was listed as a skill. After reading the article and discussed in class, I came to realize how important it is to understand this topic to be able to do the practice in the future. I do believe now that qualified empathy does exist and can be trained.” Qualified Empathy in interaction We have previously (Raatikainen & Rauhala & Mäenpää 2017) defined a QE professional as a practitioner with the ability to frame any client interaction using accurate or targeted empathy. This empathy is not only for the clients, but also for the professionals themselves and the environments surrounding the interactions, in other words, our understanding of the QE professional is someone who has empathic skills and compassion towards themselves, colleagues, clients and the environment. Qualified empathy needs compassion for empathic action. Qualified empathy includes the ability for professional self-reflection, emotional management skills and a healthy set of boundaries. It contains the ability to tell the difference between sympathy and empathy. It includes the ability to use compassion so that we act in an empathic way. Qualified Empathy is the ability to reflectively and emotionally separate oneself from another and to understand the context; then in an intentional process focus on understanding the other persons’ viewpoint both cognitively and emotionally (Raatikainen et al. 2017) (Raatikainen & Rauhala & Mäenpää 2017). Qualified empathy is more than “just” empathy – it is a professional way of thinking, acting, and responding in order to support change. The empathic professional can be described using over 50 adjectives In our results[1], students2 (n=20) used many adjectives describing what an empathically abled person is or should be. According the data, over 50 adjectives were listed. Most of the adjectives were positive, which is not surprising. The most important ability of the empathic person was that they understood the speaker. Students’ also identified adjectives like; sensitive, intuitive, caring, good listener, empowering, calm, kind, human, openness, reflective, perfect, flexible and non-judgmental; as necessary characteristics of empathic professionals. The most commonly mentioned adjectives were also kind, caring, sensitive and a good listener. According our previous study (Raatikainen & Rauhala & Mäenpää 2017), we found that the “qualified empathic person” also has the ability to recognize the dark side of empathy, not just to see the “lighter side” of empathy. Our data showed that this was something the students had not yet recognized, prior to the intervention[2]. Qualified empathy also requires that the professional knows his/her own shadows and accepts them as a part of their humanity. “For me key words are ability to play different roles, openness, understanding, sensitivity, reflection, involvement, respect, self-awareness, perspective, purpose, decoding, warmth, compassion, imagination, flexibility, subjectivity.” The overall list for the “empathically abled person” was long, and it is not realistic for practitioners to embody all of the descriptors. Development of oneself as an empathically abled person and the skills attached is a process. We all agreed that this is a demanding list for any professional. The main point is that there is a willingness to count empathy as a part of the client-professional relationship. As part of our research project, we also asked students, what they would do differently in the future (because of their new way of thinking about empathy, as a Qualified Empathy skill). Students shared the following answers: “I also wanted to separate of pity (feeling sorry for someone) and sympathy (feeling for somebody) from empathy” “I feel like empathy is such a big learning curve there is so much more to know, and I have only scratched the surface”. “In learning of the difference between empathy and sympathy, this was a huge realization for me and a game changer in terms of consciousness towards the words that I use and the way that I will attempt to speak to others in the future” “In the future, I will remember not just to pay attention to what my client is feeling and what their emotions are, but also listen to myself and be aware of my own emotions and reflect on those” Qualified Empathy teaching interventions need to continue The aim of our teaching intervention[3] was to help students internalize the deeper skills of empathy or ‘qualified empathy’. Social Services students initially felt they were already empathic before the intervention, but still they evaluated that they had learned and understood (after the intervention) more about qualified empathy in practice. Qualified Empathy should be considered as running through the curriculum and represented in many courses. According Schumann, Zaki and Dweck (2014) people's mindsets powerfully affect whether they exert effort to empathize when it is needed most. Furthermore, according our findings there is strong evidence that it needs to be taught using different kinds of teaching methods, and - what is most important - is that we talk about it (empathy) actively during the studies, not just assume it exists or as Grant, Kinman and Alexander (2014) put it - ‘taken for granted’. [1] Study has been done by using a mixed-methods approach to evaluate the outcomes of qualitative data. Data based on a course intervention (that aimed to enhance students’ empathy skills) during spring 2017. We collected data using open questionnaires, learning diaries, final internship tasks (written documentation) during a one semester in spring 2019. [2] The participants were first-year undergraduate social work students taking part in Individual and Community counselling (ICC) and Supporting Everyday Lives (SDL) courses during one semester (20 ETCS). [3] We explored ways of teaching empathy using aesthetic methods as discussed with Austring and Sørensen (2009) Eija Raatikainen & Leigh Anne Rauhala & Seija Mäenpää Kirjoittajat työskentelevät Metropolia Ammattikorkeakoulussa sosiaalialan tutkinto-ohjelmassa. Literature: Austring, B. D. & Sørensen, M. (2006) Æstetik og læring – en grundbog om æstetiske læreprocesser (Aesthetics and learning – a textbook on aesthetic learning processes). Copenhagen, Denmark: Hans Reitzels Forlag, 83–101. Austring, B. & Sørensen, M. (2011) A Scandinavian View on the Aesthetics as a Learning Media. Journal of Modern Education Review. February 2012, Volume 2, No.2, p.90-101. 4, 7-8. Grant, L., Kinman, G. & Alexander, K. (2014) What's All this Talk About Emotion? Developing Emotional Intelligence in Social Work Students, Social Work Education, 33:7, 874-889, DOI: 10.1080/02615479.2014.891012 Raatikainen, E., Rauhala, L.A. & Mäenpää, S. (2017). Qualified Empathy - a key element for an empowerment professional. Sosiaalipedagoginen aikakausikirja, vuosikirja 2017, 113-122. Schumann, K, Zaki, J., Dweck, C.S. (2014) Addressing the empathy deficit: beliefs about the malleability of empathy predict effortful responses when empathy is challenging. Journal of personality and social psychology, 107(3), p.475.
Itseohjautuvuudesta tuli trendi – mutta miten sitä edistetään Helsingin leikkipuistotoiminnassa?
Helsingin kaupungin leikkipuistotoiminnassa sosiaaliohjaajien itseohjautuvuuden tukeminen ja tuen riittävyys vaihtelevat paljon työntekijäkohtaisesti. Sosiaaliohjaajilla on erilaiset valmiudet toimia itseohjautuvasti, joten myös esimiesten tukemisen keinojen tulisi muotoutua paremmin yksilöiden tarpeisiin. Leikkipuistotoiminta on avointa varhaiskasvatusta, jonka asiakasryhmään kuuluvat vauva- ja pikkulapsiperheet sekä alakouluikäiset lapset. Puiston toiminnan johtaminen on pitkälti etäjohtamista, sillä yhdellä esimiehellä on johdettavanaan useampi leikkipuisto tai perhetalo. Koska esimiehet eivät kohtaa leikkipuistojen työntekijöitä käytännön työssä säännöllisesti, tulee työntekijöiden pystyä toimimaan itseohjautuvasti. Jotta leikkipuistojen sosiaaliohjaajien itseohjautuvuuden tukemisen keinoja voitaisiin lähteä kehittämään, on tärkeää tietää lähtötilanne. Tähän tarpeeseen pyrin vastaamaan sosiaalialan ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opinnäytetyössäni. Itseohjautuvuuden koostumus Ryan & Deci (2017:3) määrittelevät käsitteen itseohjautuvuusteorian (Self-Determination Theory) mukaan. Itseohjautuvuus koostuu ihmisen kolmesta psykologisesta perustarpeesta, joita ovat: pätevyys (competence) yhteenkuuluvuuden tunne (relatedness) sekä autonomia (autonomy). Pätevyyden tunnetta ihminen tuntee silloin, kun hän kokee toimivansa vaikuttavasti elämäänsä liittyvissä tärkeissä asioissa. Yhteenkuuluvuuden tunteeseen voidaan taas liittää tunne siitä, että muut ihmiset välittävät ja että ihminen kokee olevansa merkityksellinen muille ihmisille ja kuuluvansa sosiaalisiin ryhmiin. Ihminen toimii autonomisesti silloin, kun hänen käytöksensä on itsehyväksyttyä ja yhteneväistä omien totuudenmukaisten kiinnostuksen kohteiden kanssa. (Ryan & Deci 2017: 10–11.) Itseohjautuvuudella voidaan siis tarkoittaa yksilön ominaisuutta ja henkilön kykyä toimia omaehtoisesti ilman ulkopuolisten ohjausta tai kontrollia. Itsemotivoituminen mahdollistaa sen, että henkilöllä on halu tehdä asioita ilman ulkoista pakottamista. Itseohjautumista varten henkilö tarvitsee myös päämäärän eli tavoitteen, jota kohti hän itseohjautuu. (Martela & Jarenko 2017a: 12.) Esimiesten ja sosiaaliohjaajien käsitykset itseohjautuvuuden tukemisesta Opinnäytetyöni aineisto kerättiin neljältä leikkipuistojen esimieheltä ja sosiaaliohjaajalta ryhmä- ja yksilöteemahaastatteluissa. Osallistujien käsityksiä esimiesten keinoista ja niiden riittävyydestä tukea sosiaaliohjaajien itseohjautuvuutta vertailtiin keskenään, jolloin saatiin kokonaiskuva itseohjautuvuuden tukemisesta tällä hetkellä. Esimiehet tukivat sekä omasta että sosiaaliohjaajien mielestä itseohjautuvuutta monin erilaisin keinoin autonomian, pätevyyden ja yhteenkuuluvuuden tunteiden osalta. Näkemykset olivat kuitenkin hyvin laajoja ja pirstaleisia ja kokemukset itseohjautuvuuden tukemisesta ja keinoista vaihtelivat paljon haastateltavakohtaisesti. Sekä sosiaaliohjaajat että esimiehet kokivat, että autonomian tunnetta tuettiin eniten esimiehen omalla asenteella ja käytöksellä, toimimalla itse esimerkkinä sekä antamalla tilaa toteuttaa työtä joustavasti. Myös palkitsevien haasteiden ja nautintoa tuottavien työtehtävien tekeminen oli yhtenevää haastateltujen vastauksissa. Sosiaaliohjaajat toivoivat, että työntekijän autonomian vahvistumista tuettaisiin enemmän, tarvittaisiin myös enemmän läsnäoloa, palautteen antamista sekä sitä, että esimiehet tuntevat käytännön työn. Yksi esimiehistä huomasi kehittämisen tarvetta omissa motivointi- ja innostamistavoissaan. Sosiaaliohjaajilla oli haastateltujen mukaan mahdollisuus vaikuttaa omaan työhönsä ja kehittyä työssään. Esimiehet tukivat sosiaaliohjaajien pätevyyden tunnetta määrittämällä aikatauluja ja korostamalla työnjaon merkitystä tiimeissä. Esimiesten keinoina mainittiin molemmin puolin myös perehdyttäminen, avun antaminen käytännön työssä, koulutukset sekä palautteen antaminen. Sosiaaliohjaajilla oli kokonaisuudessaan kuitenkin huomattavasti enemmän kehittämisideoita pätevyyden tunteen paremmaksi tukemiseksi kuin esimiehillä. Kokemukset yhteenkuuluvuuden tunteen tukemisen keinoista vaihtelivat sosiaaliohjaajien ja esimiesten välillä. Esimiehet korostivat enemmän säännöllistä yhteydenpitoa ja toistensa tuntemista. Sosiaaliohjaajat taas pitivät esimiehiä pikemminkin yhteisöllisinä kannustajina tai me-hengen ylläpitäjinä. Kehittämisehdotuksena yhteenkuuluvuuden tunteen paremmaksi tukemiseksi mainittiin molemmin puolin esimiehen säännöllisempi vierailu tiimeissä. Sosiaaliohjaajat kaipasivat myös enemmän luottamuksen ja avoimuuden tukemista. Miten itseohjautuvuutta tulisi tukea jatkossa? Leikkipuistotoiminnan esimiehillä näyttäisi olevan keinoja tukea sosiaaliohjaajien itseohjautuvuuden taitoja. Kuitenkin sosiaaliohjaajat esittivät esimiehiä enemmän kehittämisehdotuksia eri itseohjautuvuuden osa-alueiden taitojen vahvistamiseksi. Tämä voi kertoa siitä, että esimiehet eivät ole aivan ajan tasalla kaikista sosiaaliohjaajien tarpeista käytännön työssä. Kuten Vilkman toteaa, organisaation ja tiimien etäjohtamistilanteisiin tulisi luoda erilaisille työntekijöille heille sopivimmat työskentelytavat kokeilujen ja keskustelun kautta (Vilkman 2016: 13–15). Osalla työntekijöistä itsensä johtamisen taidot voivat olla hyvällä mallilla, kun taas toiset tarvitsevat enemmän tukea toimivien itsensä johtamisen rakenteiden luomiseksi (Martela & Jarenko 2017b: 319; Savaspuro 2019: 61). Tulevaisuudessa tärkeää olisi luoda yhdessä työntekijöiden kanssa selkeät pelisäännöt siihen, miten jokaisen työntekijän henkilökohtaiset tarpeet otetaan huomioon etäjohtamisessa ja itseohjautuvuuden tukemisessa. Blogikirjoitus perustuu opinnäytetyöhön: Kähönen, Loviisa 2019: Etäjohtaminen ja sosiaaliohjaajien itseohjautuvuuden tukeminen Helsingin kaupungin leikkipuistoissa. Metropolia Ammattikorkeakoulu, sosionomi (ylempi AMK). Kirjoittaja Loviisa Kähönen, sosionomi (ylempi AMK) Lähteet Ryan, Richard M. & Deci, Edward L. 2017. Self-Determination Theory. Basic Psycho-logical Needs in Motivation, Development and Wellness. New York: The Guilford Press. Martela, Frank & Jarenko, Karoliina 2017a. Itseohjautuvuus tulee, oletko valmis? Teoksessa Martela, Frank & Jarenko, Karoliina (toim.): Itseohjautuvuus. Miten organisoitua tulevaisuudessa? Helsinki: Alma Talent. 9–32. Martela, Frank & Jarenko, Karoliina 2017b. Kohti itseohjautuvampaa tulevaisuutta. Te-oksessa Martela, Frank & Jarenko, Karoliina (toim.): Itseohjautuvuus. Miten organisoitua tulevaisuudessa? Helsinki: Alma Talent. 311–328. Savaspuro, Miia 2019. Itseohjautuvuus tuli työpaikoille, mutta kukaan ei kertonut, miten sellainen ollaan. Helsinki: Alma Talent. Vilkman, Ulla 2016. Etäjohtaminen. Tulosta joustavalla työllä. Helsinki: Talentum Pro.