Uudistuva sosiaalialan osaaminen

Sosiaalialan AMK- ja YAMK-tutkinnon opiskelijoiden yhteisblogi

Avainsana: Verkostotyö

Sosiaalinen tuki lisää osallisuutta yhteiskuntaan
27.1.2023
Lea Stranden

Vangitsemisella puututaan ihmisen perus- ja ihmissoikeuksiin, kuten vapauteen. Samalla se tarjoaa mahdollisuuden pysähtymiseen, mikä voi olla alku muutokselle. Vankilaympäristö muodostaa kuitenkin haasteita sisäisen motivaation kehittymiselle ja uhkaa psykologisten perustarpeiden tyydyttymistä. Sosiaalisella tuella pyritäänkin vahvistamaan asiakkaan resursseja yhteiskuntaan integroitumiseen. Rikosseuraamuslaitoksen (Rise) tehtävänä on osaltaan huolehtia yhteiskunnan turvallisuudesta ja lisätä tuomittujen valmiuksia yhteiskuntaan kiinnittymiseen. Opinnäytetyönä toteutin tutkimuksellisen kehittämistehtävän Vantaan vankilassa, jonka toimintaa ohjaa Rikosseuraamuslaitoksen strategia ja arvot. Vantaan vankilan tehtävänä on vastata tutkintavankeuden toimeenpanosta sekä vankikuljetuksesta, ja toiminta on profiloitunut erityisesti muutosmotivaation herättämiseen. Tutkintavankeus on pakkokeino, jonka tarkoituksena on turvata rikoksen esitutkintaa, tuomioistuinkäsittelyä ja rangaistuksen täytäntöönpanoa sekä estää rikollisen toiminnan jatkamista (Tutkintavankeuslaki 768/2005 luku 1 § 3). Syrjäytymistä ja rikollisuutta ehkäisee varhainen tuki Tutkimusten mukaan vankilaan palaavat todennäköisemmin useampikertaiset ja nuoret. Rikosten uusiminen on tyypillisesti nopeinta heti vapautumista seuraavina kuukausina, jolloin uusintarikollisuuden ehkäisyn kannalta onnistuneilla palvelujatkumoilla on suuri merkitys (OM:n ja Risen tulossopimus 2022: 9) (Rikosseuraamus.fi/materiaalit). Tynin (1, s. 77) mukaan uusintarikollisuutta ennustavia tekijöitä on rikoksentekijän rikoshistoria rikosmyönteiset asenteet rikollinen seura antisosiaaliseen persoonallisuuteen liittyvät riskitekijät Nuorten syrjäytymistä ja rikollisuutta selvittäneessä tutkimuksessa (Kivivuori 2009; 15) puolestaan on osoitettu seuraavien sosiaaliseen pääomaan liittyvien tekijöiden lisäävän rikoskäyttäytymisen riskiä vanhemmuuden puutteellinen tuki perheen hajoaminen heikko opettajien kontrolli heikko luottamus toisiin ihmisiin Rikoskäyttäytyminen ja yhteiskunnasta syrjäytyminen liittyvät toisiinsa. Rikollisuutta ja syrjäytymistä pyritään ehkäisemään tarjoamalla riittävän varhaisessa vaiheessa tukea (Rikoksentorjunta.fi) peruspalveluissa, jotka on suunnattu lapsille, nuorille ja heidän perheillensä. Yhtä lailla aikuisten palveluissa tulisi huomioida paremmin hyvinvointivajeiden päällekkäisyys ja ylisukupolvisuus. Opinnäytetyön tulokset nimittäin osoittivat asiakkaiden tarpeiden liittyvän keskeisesti merkityksellisiin ihmissuhteisiin. Asiakkaat halusivat ylläpitää suhteita, he saivat läheisiltä tukea ja ihmissuhteet myös tukivat yhteenkuuluvuuden tunnetta. Palveluissa tulisikin olla riittävästi tietoa ja ymmärrystä rikosseuraamusasiakkaiden kohtaamiseen. Väliinputoaja vai aktiivinen toimija? Tutkintavangit ovat erityisessä asemassa, koska heitä ei ole vielä tuomittu. Tämän vuoksi heitä tulee pitää syyttöminä ja kohdella sen mukaisesti (Nelson Mandela -säännöt 2017:66). Opinnäytetyön tulosten valossa asiakkaat näyttäytyivät hyvin omatoimisina ja he ilmaisivat hoitavansa asioita ensisijaisesti itse ilman tukea, mikä lisää myös autonomiaa. Eniten viranomaistuen tarve näyttäytyi yhteiskuntaan kiinnittymistä tukevien, kuten asumiseen ja koulutukseen liittyvien asioiden hoitamisessa. Kehittämistehtäväni pohjautui asiakaslähtöiseen toimintatapaan, jossa käytin toimintatutkimuksellisia ja osallistavia menetelmiä. Opinnäytetyöni tavoitteena oli parantaa tutkintavankeuteen tulevien asiakkaiden tiedon saannin tarpeita sekä kartoittaa heidän palvelutarpeitansa, joita analysoin psykologisten perustarpeiden ja motivaation viitekehyksessä. Matkaoppaassa (2011) on kuvattu asiakaslähtöisyyden sosiaali- ja terveysalalla tarkoittavan asiakkaan kohtaamista yksilönä ja ihmisarvoa kunnioittaen riippumatta hyvinvointivajeesta. Keskeistä siinä on palveluiden järjestäminen mahdollisimman toimiviksi asiakkaiden eikä organisaation tarpeista lähtien. (2, s. 18.) Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen sivustolla on kuvattu osallisuuden edistämisen periaatteita. Asiakaslähtöisessä kehittämisessä lisätään osallistumismahdollisuuksia ja tiedolla vahvistetaan sekä asiakkaan omaa ymmärrystä asemastaan että asiakasymmärryksen syventämistä palveluja suunniteltaessa (2, s. 22). Tiedon saannin tarpeellisuus omaa elämää koskevissa asioissa pätee myös vankilassa. Asiakkaiden kokemuksen mukaan helposti saatava ja selkeässä muodossa oleva tieto vankilan toimintakäytännöistä vähentää epätietoisuutta ja auttaa pohtimaan tulevaisuuden vaihtoehtoja. Tiedon puute puolestaan voi heikentää asiakkaiden oikeusturvaa ja yhdenvertaista kohtelua. Ryanin ja Decin (2017) mukaan ihminen motivoituu helpommin asioihin, joita hän pitää itselleen tärkeinä tai arvokkaina. Toisaalta sosiaalinen ympäristö voi heikentää tai vahvistaa sisäistä motivaatiota, tervettä kehitystä ja hyvinvointia riippuen siitä, miten se tukee psykologisten perustarpeiden tyydyttymistä. (3, s. 12). Muutosmotivaation kehittymisessä voi auttaa Millerin ja Rollnickin (2013) kehittämä Motivoiva keskustelu. Yhteistyöhön perustuvalla keskustelutyylillä vahvistetaan henkilön omaa motivaatiota, voimavaroja ja sitoutumista muutokseen perustuen hänen omiin arvoihinsa ja kiinnostuksen kohteisiin (4, s. 12–13). Kun asiakkailta edellytetään sitoutumista, olisi hyvä pohtia myös työntekijöiden sitoutumista ja organisaation pitovoimaa. Käyttäytymisellä tavoitellaan ensisijaisesti kuulumisen tunnetta yhteisöön ja merkityksellisyyttä muiden silmissä. Tällöin ihmiset käyttäytyvät sosiaalisessa kontekstissa tavalla, joka varmistaa hyväksynnän ja liittymisen (3, s. 12, 96.) Vankilassa tämä voi näyttäytyä sääntöjen uhmaamisena tai kuntouttavan toiminnan väheksymisenä, jos sillä saa arvostusta muiden asiakkaiden taholta. Tulosten perusteella tätä ilmiötä voi vielä vahvistaa se, että osaston arjessa kyvykkyyden tunnetta tukevia tekijöitä on vähäisesti. Yhteenkuuluvuuden tunteen tyydyttyminen osastolla on ristiriitainen muutospyrkimyksen näkökulmasta, koska se voi myös tarkoittaa vankiyhteisöön liittymisen vahvistumista. Arjen toiminnot tarjoavat mielekästä tekemistä ja vahvistavat perustarpeita, mikä ei suljetussa ympäristössä vielä tarkoita sisäisen motivaation pysyvämpää kehittymistä. Psykologisiin perustarpeisiin ja niiden tyydyttymistä tukeviin sekä heikentäviin tekijöihin tulisikin tulosten perusteella kiinnittää vastaisuudessa enemmän huomiota tavoiteltaessa vankilasta rikoksettoman elämän oppimisympäristöä. Verkostot ja tieto palveluiden kehittämisen tueksi Rikosseuraamuslaitoksen toimintaa ja asiakasprosesseja (julkaisut.valtioneuvosto.fi) kartoittaneen selvityksen mukaan tutkintavangeista puolet vapautuu hieman yli kuukaudessa joko kokonaan tai odottamaan myöhempää seuraamusta. Tämä aiheuttaa erityisiä paineita vankilaan sisääntuloon ja sieltä kotiuttamiseen liittyville toiminnoille. (Pajuoja 2019: 14.) Sidosryhmäyhteistyön linjauksissa (rikosseuraamus.fi) rikollisuuden ennaltaehkäisy on kuvattu Risen erityisenä palveluna vaikuttamalla pääasiassa yksilön rikolliseen käyttäytymiseen ja vähentämällä huono-osaisuutta. Risen strategian toteuttamisessa tarvitaan kuitenkin tiivistä yhteistyötä sidosryhmien kanssa asiakkaiden integroimiseksi yhteiskunnan normaalipalveluihin. (Sidosryhmäyhteistyön linjaukset 2022: 7, 12). Tutkimuksissa tuotettavaa tietoa tulisi hyödyntää laaja-alaisesti. Sen sijaan, että kehitetään uusia mittareita, olisikin syytä tarkastella jo olemassa olevien täydentämistä niin, että ne vastaisivat paremmin Monialaisten palvelutarpeiden tunnistamiseen (julkaisut.valtioneuvosto.fi) ja toisivat tietoa hallinnon rajat ylittävien palveluiden kehittämiseen. Uudet hyvinvointialueet ovat aloittaneet toimintansa vuoden 2023 alusta. Niin Rikosseuraamuslaitoksen kuin sosiaalihuollon palvelujen organisointi, toteuttaminen ja yhteensovittaminen on uudistumisen tiellä. Verkostomainen työ (sitra.fi) on usein edellytys uudenlaisen toimintatavan tai työkulttuurin kehittämiseksi, toteuttamiseksi ja sen levittämiseksi. Palveluja yhteensovittamalla ja oikea-aikaisella interventiolla on mahdollista ehkäistä asiakkaan väliinputoajan asemaan päätymistä ja sen sijaan tukea yhteiskuntaan liittämistä toimijuutta vahvistamalla. Kirjoittaja Lea Stranden, erityisohjaaja Vantaan vankila, sosionomi (ylempi AMK), Metropolia Ammattikorkeakoulu. Kirjoitus perustuu Metropolia Ammattikorkeakoulun sosiaalialan ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opinnäytetyöhön: Stranden, L. 2022. Asiakaslähtöinen kehittäminen tutkintavankeudessa. Motivaatiota ja osallisuutta muutokseen. Metropolia (Theseus). Lähteet Tyni, Sasu 2015. Vankeinhoidon vaikuttavuus – Onko kuntoutukselle tilastollisia perusteita? Väitöskirja. Itä-Suomen yliopisto. Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta. Rikosseuraamuslaitoksen julkaisuja 1/2015. Helsinki: Rikosseuraamuslaitos. Virtanen, Petri & Suoheimo, Maria & Lamminmäki, Sari & Ahonen, Päivi & Suokas, Markku 2011. Matkaopas asiakaslähtöisten sosiaali- ja terveyspalvelujen kehittämiseen. Tekesin katsaus 281/2011. Helsinki: Tekes. Ryan, Richard M. & Deci, Edward L. 2017. Self-Determination Theory. Basic Psychological Needs in Motivation, Development and Wellness. New York: The Guilford Press. Miller, William R. & Rollnick, Stephen 2013. Motivational Interviewing. Helping People Change. Third Edition. New York: The Guilford Press.    

Lue lisää

Raskaana oleva päihteidenkäyttäjä tarvitsee koordinoitua tukea
5.5.2022
Miia Ehrman

Raskaana olevat päihteitä käyttävät naiset ovat sosiaali- ja terveydenhuollossa haastava asiakasryhmä. He tarvitsevat sote-ammattilaisilta kykyä tulla kohdatuksi kunnioittavasti ja rohkeutta puhua päihteidenkäytöstä suoraan. Raskaana oleva päihteidenkäyttäjä tarvitsee ammattilaisilta jämäkkyyttä riittävän tuen ja kuntoutuspalveluiden järjestämiseen. Tuoreen pohjoismaisen tutkimuksen mukaan 14 % suomalaisista raskaana olevista naisista jatkaa alkoholinkäyttöä raskauden tultua ilmi (1, s. 17).  Vuosittain Suomessa syntyy 600-3000 pelkästään alkoholin eriasteisesti vaurioittamia lapsia (2). Mietin, kuinka moni raskaana oleva kertoo rehellisesti alkoholinkäytöstään? Kuinka moni uskaltaa kertoa lääkkeiden tai huumeiden käytöstä? Päihteitä käyttävä raskaana oleva ja vauvaperhe asiakkaana Päihteitä käyttävät raskaana olevat naiset ja vauvaperheet ovat haastava asiakasryhmä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa. Lähes kaikki raskaana olevat ovat neuvolajärjestelmän piirissä. Päihdeongelmaisen raskaana olevan raskautta seurataan synnytyssairaaloiden yhteydessä toimivalla Huume, Alkoholi, Lääkkeet (HAL)-poliklinikalla. Raskaana oleva saattaa käyttää useita eri sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita, mutta palveluiden koordinointi ja tiedonkulku eri toimijoiden välillä voi olla epäselvää. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on julkaissut toimintamallin ohjeeksi kunnille ja tuleville hyvinvointialueille päihteitä käyttävän raskaana olevan ja vauvaperheen palvelukokonaisuuksien ja palveluketjujen järjestämisestä. Valtakunnallisesti palveluiden saatavuudessa ja sisällöissä on eroja. Raskaana olevalla päihdeongelmaisella on oikeus saada laadukkaita ja oikea aikaisia palveluita. (3, s. 5) Esimerkkinä Kauniaisten kaupunki Otan kunnista esimerkkinä hyvinvoivan Kauniaisten kaupungin. Kauniaisten työttömyysaste on maan alhaisin ja tulo- ja koulutustaso maan korkein. Kauniaislaiset ovat maan terveimpiä. Tämä käy ilmi Kauniaisten Lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelmasta vuosille 2021-2023. Kauniaisten sosiaali- ja terveysvaliokunta on hyväksynyt suunnitelman kokouksessaan 9.3.21 (4). Kauniaisten Lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelmassa mainitaan äitiysneuvolan osalta, että raskaana olevan päihteidenkäyttöä selvitetään ja seurataan raskauden alkuvaiheista alkaen ja päihdeongelmaiset äidit ohjataan Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin hoitokäytännön mukaisesti synnytyssairaalan HAL-poliklinikalle. Hyvinvointisuunnitelmassa sanotaan, että raskauden aikana voidaan tehdä ennakollinen lastensuojeluilmoitus, jos perheessä on päihteiden väärinkäyttöä tai jos muuten herää huoli perheiden pärjäämisestä tai voimavaroista. (5, s. 12, s. 21) Lapsilähtöisen päihdetyön ammattilaisena pidän tärkeänä, että Kauniaisten sosiaali- ja terveysvaliokunta on käsitellyt kokouksessaan päihteitä käyttävän raskaana olevan naisen hoitoonohjausta ja asia on kirjattu kaupungin lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelmaan.  Pelkkä kirjaus hoitoonohjauksesta HAL-poliklinikalle ei kuitenkaan ole riittävä toimenpide. Niin Kauniaisissa, kuin muissakin kunnissa, tulisi THL:n asiantuntijaryhmän neuvojen mukaisesti huomioida verkostoyhteistyö ja palveluketjujen kokonaisuus. THL ohjeistaa kuntia, että eri sosiaali- ja terveyspalveluiden verkostoyhteistyön on käynnistyttävä heti, kun vanhemman päihteidenkäyttö tulee neuvolassa ilmi. Kauniaisten lasten ja perheiden sosiaalisten oikeuksien toteutumisen näkökulmasta olisi merkittävää, että kaupungin hyvinvointisuunnitelmaan kirjattaisiin lisäys raskaana olevan päihteitä käyttävän naisen ja vauvaperheen palveluketjun hahmottamisesta ja järjestämisestä. Miten tunnistaa päihteidenkäyttö? Palvelukokonaisuuden rakentaminen alkaa päihteidenkäytön tunnistamisesta. Raskaana olevia ja vauvaperheitä kohtaavan ammattilaisen on ensin uskallettava kysyä, kohdata ja pysähtyä päihteidenkäytön äärelle. Ehdotan seuraavia kysymyksiä päihteidenkäytön puheeksiottamiseen: Millaista sinun alkoholinkäyttösi on? Millaisissa tilanteissa käytät alkoholia? Kuinka usein ja kuinka paljon käytät? Millaisia tunteita ja ajatuksia sinulla on ollut kuluneen viikon aikana liittyen alkoholiin? Millaisissa tilanteissa koet tarvitsevasi alkoholia? Oletko miettinyt, millainen merkitys alkoholilla on sinulle? Nämä kysymykset pitäisi kysyä myös lääkkeiden käytöstä – rauhoittavien ja kipulääkkeiden, sekä kannabiksen ja muiden huumeiden osalta. Päihteiden käytöstä pitäisi kysyä kaikilta perheenjäseniltä raskaus- ja vauva-aikana kasvotusten -ei jättämällä verkossa tehdyn Audit-testin varaan. Päihteidenkäytön tunnistamisen jälkeen on tärkeää, että perhe oleva saa riittävää tukea ja kuntoutusta ajoissa. Olen pitkään työskennellyt päihdeongelmaisten vauvaperheiden parissa ja liian usein olen havainnut, että raskaana olevien päihteiden käyttäjien palvelupolkujen rakentamisessa on puutteita. Havaintojani tukevat myös uusimmat tutkimustulokset. Flykt, Belt ja Punamäki (2021) kirjoittavat Lääkärilehden 37/2021 VSK 76 artikkelissa Raskaudenaikainen huumeriippuvuus heijastuu äidin hyvinvointiin ja lapsen sosioemotionaaliseen kehitykseen tutkimuksensa tuloksista. Heidän tutkimuksessa oli seurattu 51 huumeriippuvaisen äidin ja lapsen kehitystä loppuraskaudesta lapsen kouluikään saakka. Tutkijat kirjoittavat, että varhaisen raskausvaiheen tuki lisäsi äidin emotionaalista saatavilla oloa lapselleen ja huumeiden käytön vaikutuksille altistuneiden lasten kehitys eteni hyvin ensimmäisen vuoden aikana. Tutkimukseen osallistuneet äidit olivat toivoneet pitkäkestoista ja intensiivistä hoitoa, mutta viranomaisverkostoon ja jatkohoitoon siirryttäessä tuki toteutui epävarmasti 15 äiti-lapsiparin kohdalla. (6) Palvelukokonaisuuden rakentaminen Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen asiantuntijaryhmä ohjeistaa jokaista kuntaa ja tulevaisuuden hyvinvointialuetta luomaan selkeän mallin palvelukokonaisuuden rakentamiseen. THL:n kysymyspatteristo auttaa jokaista soteammattilaista toimimaan sujuvan palveluketjun rakentamisen eteen. Tarkistuslista päihteitä käyttävän raskaana olevan naisen kohtaamiseen: Onko asiakkaalle tehty lähete HAL-poliklinikalle ja onko hän mennyt sinne? Toimivatko neuvola ja HAL-poliklinikka yhteistyössä? Onko raskaana oleva ja mahdollisesti myös puoliso ohjattu päihdehoitoon ja onko hän tai ovatko he menneet sinne? Onko määritelty, kuka ammattihenkilö koko palveluketjua koordinoi? Onko laitoshoidon tarve mietitty, onko hoito suunniteltu avohoidon ja laitoshoidon yhteistyönä? Onko tehty ennakollinen lastensuojeluilmoitus, onko tarvittavat tukitoimet suunniteltu? Onko raskaudenehkäisy suunniteltu ja toteutuuko se heti synnytyksen jälkeen? Onko suunniteltu synnytyksen jälkeinen vauvaperheen hoitopaikka ja tukitoimet? Onko tarvittavat verkostot synnytyksen jälkeen mietitty ja aktivoitu? Ovatko palveluketjun toimijat tietoisia toisistaan ja toimivatko he yhdessä? Kulkeeko tieto kaikkien toimijoiden ja asiakkaiden välillä, myös palvelusta toiseen siirtyessä? (THL Työpaperi 23/2021: 15.) Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen asiantuntijaryhmän viesti on, että jokaiselle päihteitä käyttävälle raskaana olevalle naiselle tulee koota heti alkuraskaudesta monialainen koordinoitu verkosto, jossa vastuut on selkeästi jaettu. THL ehdottaa ns. case manageria raskaana olevan naisen tai vauvaperheen tueksi. Tähän tehtävään kuuluu verkoston ja palveluiden koordinointivastuu. Case manager huolehtisi, että perheen hoidossa on huomioitu kaikki yhteistyötahot ja verkosto tekee yhteistyötä. (7) Palataan vielä alkuun, jokaisen raskaana olevan ja vauvaperheen kohtaamiseen Suomen jokaisessa kunnassa. Haastankin jokaista sote-ammattilaista puhumaan ja kysymään kaikilta vauvaperheiltä päihteidenkäytöstä suoraan ja rohkeasti. Pienellä väliintulolla on suuri merkitys turvallisen lapsuuden rakentamisessa. Kirjoittaja: Miia Ehrman Kirjoittaja on sosiaalialan YAMK- tutkinnon opiskelija, vauvaperhetyön ohjaaja, lapsilähtöinen päihdekuntoutus, Helsingin ensikoti Lähteet: Nissinen, N-M & Frederiksen, N. 2020. Identifying use of alcohol and other substances during pregnancy A Nordic overview. Stockholm: Nordic Welfare Center. Duodecim Terveyskirjasto. Raskaus ja Alkoholi. Päivitetty 20.4.2021. Arponen, A. & Häkkinen, M. 2021. (toim.) Päihteitä käyttävien raskaana olevien naisten ja vauvaperheiden palveluketju ja palvelukokonaisuus. Neuvoja alueellisen palvelukokonaisuuden rakentahttp://Raskaus ja alkoholi - Terveyskirjastomiseen. THL Työpaperi 23/2021. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Kauniaisten kaupunki. Sosiaali- ja terveysvaliokunta. 9.3.21. pöytäkirja Kauniaisten kaupunki. Lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelma 2021-2023.  Flykt, M. & Belt, R. & Punamäki, R-L. 2021. Raskaudenaikainen huumeriippuvuus heijastuu äidin hyvinvointiin ja lapsen sosioemotionaaliseen kehitykseen. Lääkärilehti 37/2021 VSK 76. Arponen, A. & Häkkinen, M. 2021. (toim.)

Lue lisää

Kahvittelu on tärkeä osa verkostotyötä
placeholder-image
31.3.2014
Sosiaalialan bloggaajat

Yhteisten kokoontumisten tarve Helsingissä toimii lukuisia monitoimijaisia ja hallintorajat ylittäviä verkostoja. Oma kokemuksemme on kertynyt lasten ja nuorten hyvinvointiin keskittyvien suhteellisen pysyvien verkostojen osalta, mutta verkostoja toimii eri-ikäisten ja eri asioiden ympärille kokoontuneina enemmän kuin kukaan edes tarkasti tietää. Tämä on haastava yhtälö kaupungissa, jonka palvelut rakentuvat linjaorganisaatiomallille. Nykytilassa yhteistyöverkostojemme toimintaan osallistuu pääasiassa asiakaspinnassa toimivia ammattialaisia, joilla ei välttämättä ole virallista mandaattia toimia hallintokuntien rajat ylittävästi. Tämän vuoksi niitä pidetään usein epävirallisina ja vapaaehtoisuuteen perustuvina, vaikka tosiasiallisesti toimijoita velvoittavat yhteistyöhön niin kaupunginvaltuustotasoiset kuin kansalliset strategiset linjaukset. Lisäksi tiedonkulku organisaatioiden eri tasoille on usein ongelmallista eikä johdolla aina ole selvää käsitystä siitä, mitä verkostoissa tehty työ on ja kuinka se palvelee kunkin organisaation tavoitteita. Siksi näitä verkostoja on kutsuttu kahvikerhoiksi. Kunnan toimintaa säätelevät lait ja strategiat sekä mm. yhteiskunnan tasolla luotavat rakenteet ja toimintatavat, esimerkiksi lasten ja nuorten kohdalla lastensuojelulaki velvoittaa kunnat tekemään lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelman (Lasu) valtuustokausittain. Tavoitteena on antaa kuntapäättäjille, palvelujen käytännön toteuttajille ja kuntalaisille aiempaa parempi kokonaiskäsitys lasten ja nuorten kasvuoloista sekä käytössä olevista että tarvittavista voimavaroista. Se on myös hallintokuntien yhteinen sopimus siitä, mihin suuntaan lasten ja nuorten palveluja monihallintokuntaisessa yhteistyössä kehitetään. Suunnitelmaan on kirjattu hallintokuntien yhteiset tavoitteet sekä ne toimenpiteet, joilla kyseisiin tavoitteisiin pyritään pääsemään. Kaupungin olemassa olevat verkostot ovat kuitenkin suhteellisen kartoittamatonta maaperää. Verkostojen olemassaolo, tavoitteiden vahvistaminen ja työn näkyväksi tekeminen on tärkeää. Tiedon on tärkeää kulkea verkostoista tarvittaessa myös sektori- ja hallintokuntarajat ylittäen. Ja kuinka kahvi liittyy verkostotyöhön? Toimivan verkostotyön lähtökohta on tarve verkoston olemassaololle. Esimiestasolla verkostotyöltä odotetaan yleensä tehokkaampaa tiedonkulkua ja toimintaa, uusia innovaatioita, työssä jaksamisen parantumista, keskinäistä luottamusta, toiminnan joustavuutta ja tasapuolisuutta sekä uuden oppimista. Lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämiseen liittyvässä ruohonjuuritason verkostotyössä tavoitteena on myös eri tahojen ammattilaisten asiantuntemuksen yhdistäminen, ongelmien kokonaisvaltainen hahmottaminen sekä niiden kautta saavutettu toimenpiteiden uskottavuus ja vaikuttavuus. Kasvokkain tutustuminen on tärkeä osa verkostoitumista. Tämän edistämiseksi olemme Klaarissa kehittäneet verkostojen kehittämistapaamiskonseptin, johon käytetään hieman enemmän aikaa kuin tavanomaisiin verkostokokouksiin. Näissä tapaamisissa kahvi ja tarjoilut ovat osoittautuneet yhdeksi merkittävistä hyvän ilmapiirin luomiseen vaikuttavista asioista. Kahvittelun lomaan laadittu kiireetön aikataulutus luo hyvän pohjan yhteisen tavoitteen kirkastamiselle. Toimijat tutustuvat toisiinsa sekä toistensa työhön ja samalla voidaan yhdessä miettiä, tarvitaanko verkostoon uusia jäseniä. Kehittämistapaamisen keskiössä on toimintaympäristössä tapahtuviin muutoksiin reagoiminen. Myös kokouskäytäntöjen tarkistaminen ja verkoston välisten suhteiden määrittäminen onnistuu samassa tilaisuudessa. Kehittämistapaamiset ovat räätälöitävissä verkoton yksilöllisiin tarpeisiin. Mitä paremmin verkoston jäsenet tuntevat toisensa, sitä helpompaa on saavuttaa keskinäinen luottamus ja luoda otollinen ilmapiiri tavoitteelliselle yhteistyölle. Vain toisten ihmisten kokemusten avoin ja kunnioittava kuunteleminen tekee mahdolliseksi oppimisprosessin jossa on toiminnan lähtökohdat, päämäärät ja keinot voivat uudistua (Alhanen, Kansanaho, Ahtiainen, Kangas, Soini, Soininen 2011, 18). Myös pitkään hyvin toimineille verkostoille on tarpeen aika ajoin järjestää aikaa pysähtyä miettimään verkostotyön merkitystä ja keinoja yhteisen tavoitteen määrittelemiseen. Yhteistyötä haasteista huolimatta Nykyään on erikoistuttu tiettyyn asiantuntijuuteen, jolloin voi olla vaikea tuntea toisten ammattilaisten töiden sisältöjä. Tämän vuoksi toimijoilla saattaa myös olla epärealistisia mielikuvia toisten töistä. Kun kokouksissa varataan riittävästi aikaa ryhmäytymiseen toiminnallisin menetelmin kahvittelun lomassa, tutustutaan muihin verkoston jäseniin paremmin. Käytäntö on osoittanut, että näin myös ymmärrys verkoston yhteisestä osaamispotentiaalista lisääntyy. Verkostotyö on pitkäjänteistä, verkoston jäsenten keskinäinen luottamus ja toisten työn arvostaminen ja yhteisen tavoitteen löytäminen ei käy hetkessä. Verkostot kehittyvät ja muuttuvat jatkuvasti, oppimisen avulla yhteistyön toimintamallit paranevat, kyky rakentaa luottamusta osallisten välille (Ojasalo, Moilanen, & Ritalahti 2009, 88). Refleksiivistä oppimista edistää se, että pohdittavaa asiaa voidaan lähestyä vapaasti erilaisista näkökulmista käsin. Tällöin työn ilmiöt saadaan näkyviin mahdollisimman kokonaisina ja päästään riittävän todenmukaista pohdintaa. Erilaisten näkökulmien mukaan tuominen hyödyntää kaikkia reflektoin vaiheita: oikeaa kysymysten muotoilua, pohtivaa asian jäsentelyä, toiminnan ennakointia, kokeilujen suunnittelua ja niiden arviointia (Alhanen & al. 2011). Henkilöstön suuri vaihtuvuus on haaste koko kaupungille ja samoin verkostoille. Jatkuvan ihmisten vaihtuvuuden ei välttämättä nähdä edistävän verkostojen toimintaa, mutta se on kokemustemme mukaan käännettävissä positiiviseksi asianmukaisin keinoin. Mikäli verkoston toiminta on dokumentoitu riittävän selkeästi ja johdonmukaisesti, uusien jäsenten on helppo liittyä tuoreine näkökulmineen verkoston yhteiseen tekemiseen. Kun toimijoita on eri tahoilta ja tasoilta, täytyy yhteisen ymmärryksen päämäärän olla riittävän selkeä, verkoston toimintaan sitoutumisen ja lopputuloksen varmistamiseksi. Lisäksi verkostojen tehokkaan toiminnan edellytyksenä on, että joku toimijoista, fasilitaattori, pitää huolen muutosten eteenpäin viennistä sekä innostaa muita mukaan (Hyötyläinen 2006). Marinoora Alanne ja Leena Koskivirta Lisätietoa Alhanen, K., Kansanaho, A., Ahtiainen ,O., Kangas, M., Soini, T. & Soininen, J. 2011 Työnohjauksen käsikirja. Hämeenlinna: PROTammi. Hyötyläinen, R. 2006. Oppiva ja kehittyvä reflektioverkosto. Teoksessa Alasoini, T., Korhonen, S-M., Lehtonen M., Ramstad, E., Rouhiainen, N. & Suominen, K.(Toim.)2006. Tuntosarvia ja tulkkeja. Oppimisverkostot työelämän kehittämistoiminnan uutena muotona. Tykes, Raportteja 50. Helsinki: Työministeriö. Ojasasalo, K., Moilanen, M. & Ritalahti, J. 2009. Kehittämistyön menetelmät. Uudenlaista osaamista liiketoimintaan. Helsinki: WSOYPro.

Lue lisää