Avainsana: Vaikuttavuus
Mistä tiedät onnistuvasi asiakastyössä? – Lastensuojelun laadun ja vaikuttavuuden mittaaminen
Lastensuojelun helmasynniksi voidaan varmaan kautta aikain lukea se, ettei kunnollisia mittareita työn laadun ja vaikuttavuuden mittaamiseksi ole ollut. On tärkeää tuottaa luotettavilla mittareilla seurantatietoa siitä, mikä asiakkaiden palvelutarve ja työntekijöiden työmäärä todella on (1). Jokaisen toimivan organisaation elinehto on asiakaspalautteen kerääminen ja etenkin yhteiskunnallisia tehtäviä hoitavien organisaatioiden olisi tärkeää seurata toimintansa vaikuttavuutta. Näin rajallisia voimavaroja saadaan käyttöön mahdollisimman tehokkaasti. (2) Vaikuttavuudesta voi kuitenkin olla haastavaa antaa yksiselitteisiä määrittelyjä. Vaikutuksia ja vaikuttavuutta muodostuu eri pituisilla, vuosia kestävillä aikaväleillä ja onnistumisen mittari on tavoitteiden mukaisten konkreettisten muutosten toteutuminen. (3) Lastensuojelun avopalveluiden vaikuttavuudesta ei ole tarpeeksi tietoa (4) ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on esittänyt ratkaisuna palautetietoisuuden lisäämistä. FIT eli Feedback Informed Treatment (suom. palautetietoinen hoito) on yhdysvaltalaisen Scott Millerin kehittämä asiakaslähtöinen lähestymistapa asiakastyön arviointiin ja laadun kehittämiseen sosiaali- ja terveysalalla. FIT-kokonaisuus tuottaa tietoa allianssin eli asiakkaan ja työntekijän välisen yhteistyön sujuvuudesta ja soveltuu käytettäväksi perheiden kanssa työskentelyyn. FIT-kokonaisuuden palautetietoinen työskentelytapa sekä asiakkaan täyttämät FIT-mittarit auttavat työntekijöitä tunnistamaan asiakkaita, joilla on suurempi riski työskentelystä irtautumiseen. (5, 6) THL on tukenut FIT-kokonaisuuden pilotointia lastensuojelussa vuodesta 2021 alkaen. (7, 8, 9) Helsinki ei ollut pilotoinnissa mukana, mutta Sote-uudistuksen tueksi perustettujen hankkeiden myötä FIT-kokonaisuus rantautui myös Helsinkiin. Kohti palautetietoista työskentelyä lastensuojelun kentällä Tarkastelen opinnäytetyössäni FIT-kokonaisuuden jalkauttamista Helsingin kaupungin lastensuojelun tehostettuun perhetyöhön. Jalkauttaminen on tavoitteellista toimintaa, jolla tuetaan kokonaisuuden käytäntöön saattamista. (10, 11) Helsingin kaupungilla FIT-kokonaisuuden jalkauttamista tehostettuun perhetyöhön toteutetaan Kestävän kasvun -hankkeessa. Tehostettu perhetyö on lastensuojelun ja perhesosiaalityön palveluiden suurin yksikkö Helsingin kaupungilla. Työmuotoa käytetään esimerkiksi huostaanoton ehkäisyyn, joka kuvaa työskentelyn intensiteettiä. (13, 14) Tavoitteena on, että palautetietoinen työskentely on Helsingissä osa perustyötä lapsiperhepalveluissa vuodesta 2025 eteenpäin. FIT-kokonaisuuden käyttöönoton avulla asiakkaan osallistaminen lisääntyy ja asiakkaan tarpeet huomioidaan entistä paremmin. Kestävä kasvu -hankkeen tavoitteena on laajentaa kohti vaikuttavuustiedon keräämistä organisaatio tasolla. (12) FIT-kokonaisuuden kautta välitöntä asiakaspalautetta FIT-kokonaisuuteen kuuluvat FIT-mittarit, joista on omat versiot sekä lapsille että aikuisille. Mittareita on kaksi ja niiden nimet ovat Outcoming Rating Scale (ORS) ja Session Rate Scale (SRS). Mittareita käytetään palautteen saamiseksi tehostetun perhetyön asiakastapaamisen alussa ja lopussa. Mittarit antavat välitöntä palautetta sekä asiakkaan kokemuksesta omasta hyvinvoinnistaan, että tapaamisen sujuvuudesta. (5) Mittareiden käytöllä tuotetaan systemaattisesti vaikuttavuustietoa, jota voidaan hyödyntää organisaatiotasolla päätöksenteossa, kuten esimerkiksi työntekijäresurssin kohdentamisessa ja palveluiden muokkaamisessa asiakkaiden tarpeita paremmin vastaaviksi. Mittareiden tarkoituksena on myös haastaa työntekijöitä tarkastelemaan omia työskentelytapoja ja sitä, miten asiakastyön prosessissa työskentelyä pitää muuttaa, mikäli haluttuja vaikutuksia ei synny. (15) Joskus saatamme työntekijöinä vastustaa sitä, että työskentelytavoistamme käydään arvioivaa keskustelua. Kuitenkin kysymysten miten toimimme ja miten uskomme toimintamme vaikuttavan, tulisi kuulua perusarviointiin. (16) Opinnäytetyön tuloksista suuntaa FIT-kokonaisuuden soveltuvuudesta tehostettuun perhetyöhön Opinnäytetyön aineisto koostui kahden kyselyn vastauksista, joihin vastasivat Helsingin kaupungin tehostetun perhetyön työntekijät ja esihenkilöt. Opinnäytetyö jalkauttamisprosessin ensivaiheista on tärkeää informaatiota tulevien jalkauttamisprosessien läpiviemiseen lapsiperheiden palveluissa. FIT-kokonaisuus soveltuu tietyin edellytyksin lastensuojelun tehostettuun perhetyöhön. Työntekijät tarvitsisivat kuitenkin tukea työskentelyn linjauksiin esihenkilöiltä sekä toimivat laitteet työn toteutukseen ja lempeää kollegiaalista tukea palautetietoisen työotteen ja FIT-mittareiden käyttöön. Palautetietoinen työote ei sinänsä ole uusi asia ja sen koetaan olevan osa tehostetun perhetyön työskentelyä jo ennen FIT-kokonaisuuden käyttöönottamista. Vastausten joukosta nousi yhtenä teemana tietoturvallisuuteen liittyvät asiat. Työntekijät kokivat tärkeänä tuottaa tietoa asiakasperheille sähköisesti täytettävien FIT-mittareiden tietoturvallisuudesta. Maailmassa, jossa elämme, tämän kaltaisista asioista huolehtiminen on tärkeää. (17) Tuottaako FIT-kokonaisuus lisää ammatillista äänenpainoa asiakasperheiden tilanteista? Opinnäytetyön tuloksia tulkitessa vahvistui samankaltainen kuva siitä, minkälaisia tuloksia on saatu muistakin lastensuojelun palveluista. FIT-kokonaisuuden jalkauttamista on tehty esimerkiksi Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveyspalveluissa lapsi- ja perhesosiaalityön lastensuojelunpalveluiden Toivo-yksikköön (18) ja Helsingin ensikodille. (19) THL on myös julkaissut raportin FIT-mittarin pilotoinneista lastensuojelun sosiaalityössä. (8) Vielä toistaiseksi työntekijöiden on vaikea arvioida FIT-kokonaisuuden hyötyjä sen lyhyen käyttöiän takia. Esimerkiksi lastensuojelun sosiaalityöntekijöillä on ollut epäilyksiä siitä, mitä FIT-mittarilla tuotettu tieto kertoo asiakasperheiden todellisista tilanteista. (18, 8) On tärkeää muistaa, että FIT-mittarit tuottavat näyttöä työntekijän ja asiakkaan yhteistyösuhteesta sekä asiakkaan hyvinvoinnista. (8) Mittarit eivät kerro mikä asiakkaan elämässä on tai ei ole totta, vaan ne toimivat työkaluina keskustelussa. (7) On suositeltavaa, että tutkimusta FIT-mittareiden ja palautetietoisen työotteen soveltuvuudesta tehostetun perhetyön kontekstiin tuotettaisiin lisää. Kansainvälisesti FIT-mittareita ei lastensuojelussa ole käytetty juuri lainkaan. Kyseessä on tuore kokonaisuus, jonka juuret ovat terapiamaailmassa. (20) Todennäköisyys erilaisten kokonaisuuksien tai menetelmien juurtumiselle on suurempi, kun visio on yhteisesti rakennettu. (10) Siksi työyhteisön vision yhteneväisyys siitä, että FIT-kokonaisuus vastaa yhteisesti ymmärrettyyn ja tunnistettuun tarpeeseen, olisi hyvin tärkeää. Kirjoittaja: Matleena Hanhisalo, sosionomi (ylempi amk), Metropolia Ammattikorkeakoulu. Kirjoitus perustuu Matleena Hanhisalon sosiaalialan (YAMK) opinnäytetyöhön ”Kohti palautetietoista työskentelyä: FIT-menetelmän jalkauttamisprosessin ensivaiheet”, joka on luettavissa Theseuksessa. https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024051210952 Lähteet Flink, N. & Aaltio, E. 2020. Hyvinvoinnin ja muutoksen mittarit systeemisessä lastensuojelussa. Katsaus mallin vaikuttavuuden arvioinnissa käytettyihin mittareihin ja menetelmiin. Työpaperi 11/2020. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. PDF-dokumentti. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/139299/URN_ISBN_978-952-343-473-8.pdf?sequence=1&isAllowed=y Viitattu 24.4.2024 Rousu, S. 2007. Lastensuojelun tuloksellisuuden arviointi organisaatiossa: Näkymätön tuloksellisuus näkyväksi. Tampere: Tampereen yliopisto. https://trepo.tuni.fi/bitstream/handle/10024/67786/978-951-44-7174-2.pdf?se-quence=1&isAllowed=y Viitattu 24.4.2024 Heliskoski, J. & Huhmala, H. & Kopola, R. & Tonteri, A. & Tykkyläinen, S. 2018. Vaikuttavuuden askelmerkit. Työkaluja ja esimerkkejä palveluntuottajille. Sitra. https://www.sitra.fi/app/uploads/2018/03/vaikuttavuuden-askelmerkit.pdf Viitattu 6.5.2024 Lindberg, P. & Yliruka, L. 2023. Lastensuojelun uudistuksen tavoitteeksi hyvinvoiva lapsi ja nuori – kaikista lähtökohdista. Päätösten tueksi 8/2023. Terveyden- ja hyvinvoinninlaitos. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/146497/PT%202023_008_28042023%20webS.pdf?sequence=4&isAllowed=y Viitattu 11.5.2024 Miller, S. D. & Bertolino, B. & Lehtinen, J. & Rouhiainen, H. 2018. Feedback-Informed Treatment: Palautetietoinen hoito. 1. painos. Helsinki: Aktori Oy. Innokylä, 2023. Palautetietoinen työskentely (FIT). Viimeksi muokattu 23.1.2024 https://innokyla.fi/fi/toimintamalli/palautetietoinen-tyoskentely-fit Viitattu 20.4.2024 Yliruka, L. & Kotilainen, T. 2023. Kohti palautetietoista lastensuojelua. Terveyden- ja hyvinvoinninlaitos.https://thl.fi/documents/155392151/190160137/SOILA+13.11.2023+Palautetietoinen+j%C3%A4rjestelm%C3%A4.pdf/4dd163c5-eb16-1615-8725-47e5f45bfa05/SOILA+13.11.2023+Palautetietoinen+j%C3%A4rjestelm%C3%A4.pdf?t=1700040991441 Viitattu 6.5.2024 Tippett, A-M. & Yliruka, L. 2023. FIT-mittarin pilotointi lastensuojelussa – ensimmäiset askeleet. Työpaperi 20/2023. Terveyden- ja hyvinvoinninlaitos. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/146925/URN_ISBN_978-952-408-103-0.pdf?sequence=1&isAllowed=y Viitattu 6.5.2024 Yliruka, L. & Tasala, T. 2022. Lastensuojelun systeemisen toimintamallin kansallinen tilannekuva vuonna 2021. Tutkimuksesta tiiviisti 9/2022. Terveyden- ja hyvinvoinninlaitos. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/143953/URN_ISBN_978-952-343-827-9.pdf?sequence=1&isAllowed=y Viitattu 6.5.2024 Kouvonen, P. & Tani, S. & Kurki, M. & Hamari, L. 2023. Miten onnistun implementoinnissa? Opas psykososiaalisten menetelmien vaikuttavaan implementointiin. Toim. Koskenalho, N. Itsenäisyyden juhlavuoden lastensäätiö. https://kasvuntuki.fi/wp-content/uploads/2023/09/itla-implementointiopas-2023-final-31082313291.pdf Viitattu 20.4.2024 Aarons, G. A. & Hurlburt, M. & Horwitz, S. M. 2011. Advancing a conceptual model of evidence-based practice implementation in public service sectors. Administration and Policy in Mental Health and Mental Health Services Research, 38(1), 4–23. https://link.springer.com/article/10.1007/s10488-010-0327-7 Viitattu 20.4.2024 Wieliczko, C. & Isoaho, M. 2023. FIT auttaa kuulemaan kaikkia perheenjäseniä ja kohdentamaan työtä - Kokemuksia FIT:n käytöstä Helsingin lapsiperhepalveluista. https://thl.fi/documents/155392151/190160137/FIT-kokemuksia+Helsingist%C3%A4+13.11.2023.pdf/e403819b-0778-ee14-43ff-8b0f50a884a4/FIT-kokemuksia+Helsingist%C3%A4+13.11.2023.pdf?t=1700039226648 Viitattu 20.4.2024 Helsingin kaupunki, 2024. https://www.hel.fi/fi/sosiaali-ja-terveyspalvelut/lasten-ja-perheiden-palvelut/lastensuojelu/lastensuojelun-asiakkaana/tehostettu-perhetyo Viitattu 20.4.2024 Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL), 2024. https://thl.fi/julkaisut/kasikirjat/lastensuojelun-kasikirja/tyoprosessi/lastensuojelun-avohuolto/lastensuojelun-avohuollon-tukitoimet/perhetyo-ja-tehostettu-perhetyo Viitattu 24.4.2024 Helsinki Missio, 2023. Palautetietoinen työskentelytapa. https://www.helsinkimissio.fi/tyokalupakki/fit/tietoa-palautetietoisesta-tyoskentelysta/ Viitattu 20.4.2024 Dahler- Larsen, P. 2005. Vaikuttavuuden arviointi. E-kirja. Helsinki: Stakes. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/77071/vaikuttavuuden_arv.pdf?sequence=1&isAllowed=y Viitattu 24.4.2024 Lehtonen, S. 2021. Tietomurrot yleistyvät: voiko niiltä suojautua? Rikosuhripäivystyksen verkkojulkaisu: RIKUteema 2/2021. https://www.riku.fi/tietomurrot-yleistyvat-voiko-niilta-suojautua/ Viitattu 11.5.2024 Söderblom, V. 2023. Palautetietoinen työskentely osana Toivo-palvelun asiakaspro-sesseja – FIT-mittarin käyttöönotto ja hyödynnettävyys ohjaajien näkökulmasta Opinnäy-tetyö. XAMK: Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu. Sosiaalialan tutkinto-ohjelma. https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/806805/Soderblom_Ville.pdf?sequence=4&isAllowed=y Viitattu 20.4.2024 Leino, S. & Matikainen, R. 2022. Työntekijöiden kokemuksia FIT-mittarin jalkaut-tamisprosessista. Opinnäytetyö. Laurea- ammattikorkeakoulu. Sosiaalialan tutkinto-ohjelma. https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/756315/Leino_Matikainen.pdf?sequence=3 Viitattu 20.4.2024 Tippett, A.-M. 2023. Miten FIT-mittarit soveltuvat lastensuojelun avohuoltoon – mais-teritutkielman tuloksia. Kohti palautetietoista lastensuojelua. Webinaari 13.11.2023. https://thl.fi/documents/155392151/190160137/Ann-Mari+Tipett+FIT-mittari+lastensuojelussa+13.11.2023.pdf/c6ba135b-1a18-4d12-d4a6-11b5c51d2478/Ann-Mari+Tipett+FIT-mittari+lastensuojelussa+13.11.2023.pdf?t=1699885602438 Viitattu 11.5.2024
Sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämisessä tarvitaan tietoa palveluiden vaikuttavuudesta
Sote-alan masters-tutkintojen opiskelijat järjestivät ajankohtaisseminaarin uudistuvasta sosiaali- ja terveysalasta marraskuussa 2019 jo kuudetta kertaa. Tänä vuonna seminaarin teemana oli yhteiskunnallinen vaikuttavuus, jota tarkasteltiin lastensuojelun, vaikuttavuuden mittaamisen sekä terveydenhuollon digitaalisten ratkaisujen vaikutusarvioinnin näkökulmista. Seminaarissa oli yli 200 osallistujaa. Lastensuojelun vaikuttavuudesta on vain vähän tietoa Yliopettaja Sirkka Rousu Metropolia Ammattikorkeakoulusta muistutti sote-alan ammattilaisten yhteiskunnallisesta tilivelvollisuudesta. Myös lastensuojelun tulee kyetä osoittamaan toimintansa tulokset ja vaikuttavuus. Asiakkailla - lapsilla, nuorilla ja heidän perheillään on oikeus odottaa, että he saavat juuri heidän tarpeidensa kannalta oikeanlaista apua ja tukea oikea-aikaisesti. Ammattilaisilla on velvollisuus kehittää työtään ja hyödyntää siinä asiakaskokemuksista ja työn vaikutuksista kertovaa tietoa. Kun käytetään yhteiskunnan voimavaroja, tulee lastensuojelusta vastaavien organisaatioiden käyttää resurssit niin, että palveluilla on vaikutusta. (Rousu 2007; ks.myös yhteiskunnallisen vaikuttavuuden mittaamisesta Hyvän mitta -hanke.) Lasten ja perheiden tukeen käytetään vuosittain yli miljardi euroa. Suurin osa resursseista kohdentuu sijaishuoltoon. Vuonna 2018 lastensuojelun avohuollon asiakkaana oli 54 883 lasta ja nuorta ja sijoitettuna oli 18 544 lasta ja nuorta (kasvu 2,6 % edellisestä vuodesta), heistä huostaanotettuna oli 10 861 lasta (kasvu 2,3%). Suomessa lapsia sijoitetaan enemmän kuin muissa Pohjoismaissa. Huolestuttavaa on, että kiireellisesti sijoitettujen lasten määrä (4 390) kasvoi edelleen (2017 kasvu oli 15 %, vuonna 2018 kasvu oli 6,9%). Useimmiten tällöin on kyseessä nuori. (Lastensuojelu 2018.) Nykyisin lastensuojelusta tuotettu asiakastieto ei anna eväitä arvioida juurikaan lastensuojelun asiakasvaikuttavuutta eikä myöskään yhteiskunnallista vaikuttavuutta. Keskeinen tieto olisi se, miten on onnistuttu varmistamaan lapsen kehitys ja terveys silloin, kun lapsen vanhemmat eivät ole pystyneet vastamaan lapsen tai nuoren tarpeisiin. Tällaista tietoa syntyy päivittäisessä asiakastyössä, mutta tietojärjestelmistä sitä ei saada ulos - kirjattu tieto ei ole rakenteisessa muodossa. Siksi tieto jää pääosin hyödyntämättä. Suurin osa nykytiedosta on asiakas-, lastensuojeluilmoitusten tai hoitovuorokausien määrätietoa. Tutkimustietoa lastensuojelun vaikutuksista ei tuoteta systemaattisesti. Lastensuojelulla ei ole erityistä tutkimusohjelmaa eikä tutkimuksen perusrahoitusta, jonka avulla tehtäisiin säännöllisesti tutkimusta esimerkiksi sijoitettujen lasten elämästä. (Rousu 2018.) Lastensuojelun perustehtävä on turvata lapsen kehitys ja terveys Laadun ja vaikuttavuuden arviointi lähtee 1) perustehtävästä ja sille asetetuista tavoitteista, 2) siitä, tunnetaanko asiakkaat, heidän tarpeensa, odotuksensa ja kokemuksensa sekä 3) millaisesta tuesta lapset, nuoret ja perheet ovat hyötyneet. Näin voidaan osoittaa, millaiset toimet onnistuivat: mitä tekemällä ja miten toimimalla syntyi sellaisia muutoksia lapsen tai nuoren kasvuolosuhteisiin, ettei hänen kehityksensä ja terveytensä enää vaarannu ja hän voi kasvaa ja kehittyä kuten kuka tahansa “tavallista” lapsuutta ja nuoruutta elävä. Myönteisten muutosten taustalla voivat olla yksityiselämän tekijät tai sovittujen tukitoimien avulla syntyneet tekijät. Olennaista ei niinkään ole jonkin yksittäisen tukitoimenpiteen vaikuttavuuden arviointi. Vaikuttaviksi kuvattujen toimenpiteiden yhdistävät ominaisuudet liittyvät työskentelyotteeseen ja ihmisten väliseen vuorovaikutukseen: siihen, että ihminen tulee kohdatuksi, kuulluksi ja nähdyksi; siihen, että hän kokee olevansa osallinen ja merkityksellinen sellaisena ihmisenä kuin on; siihen, että toimitaan yhteistyössä luottamusta rakentaen; ja siihen, että kulloinkin auttamisessa on oikeanlainen intensiteetti sekä tarpeisiin ja tavoitteisiin sopivat tukitoimet. (Rousu 2007; 2018.) Lastensuojelun onnistumista vaikeuttavat työntekijöiden suuri vaihtuvuus ja suuret asiakasmäärät sekä osin myös täsmäpalvelujen puutteet. Katse lastensuojelun onnistumistekijöihin! Tällä hetkellä tiedämme liian vähän ihmisten oman elämän selviytymisen ja voimavaraistumisen keinoista. Lastensuojelun onnistumista tullaan jäsentämään Onnistumisen tekijät -tutkimusryhmässä yhdessä neljän sosiaalialan ylemmän AMK-tutkinnon opiskelijan kanssa. Tuotamme avoimella kyselyllä tietoa ihmisten elämäntarinoiden avulla, ja pyydämme heitä myös itse jäsentämään onnistumistekijöitä. Samoin kokoamme avoimella kyselyllä tietoa lastensuojelun työntekijöiltä, ja myös työssä onnistumista mahdollistavista työskentelyolosuhteista. (Rousu 2019.) Yhteiskunnallisesta vaikuttavuudesta on kyse esimerkiksi, kun lastenkodin nuori on aikuistuttuaan kuin kuka tahansa aikuinen elämässään. Tämä voi kertoa siitä, että ylisukupolvinen huono-osaisuusketju on saatu katkeamaan. Tämä ei ole yksin lapsi- ja perhekohtaisen lastensuojelun tehtävää, vaan laajasti yhteistä toimintaa lasten, nuorten, perheiden, eri alojen ammattilaisten, järjestöjen, seurakunnan ja yhteisöjen kanssa. Investointi lapsuuteen on kannattavaa. Vaikuttavuuden mittaaminen sosiaalialan käytännön asiakastyössä Tutkija Erja Koponen Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta tarkasteli vaikuttavuuden mittaamisen nykytilannetta ja kehittämistarpeita. Vaikuttavuuden vaatimusta on korostettu 2010-luvulla sosiaali- ja terveydenhuollossa (Kivipelto ym. 2013). Arviointi- ja tutkimustietoa tulisi käyttää johtamisen ja päätöksenteon tukena, mutta se edellyttää asiakastyön tarpeisiin aidosti soveltuvia mittaamismenetelmiä (Paavola & Rautjoki & Pohjola 2019). Myös sosiaalihuollon lainsäädäntö edellyttää vaikuttavuuden seurantaa. Rinteen hallitusohjelmaa toimeenpanevan Tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskusohjelman yhtenä päätavoitteena on niin ikään palvelujen laadun ja vaikuttavuuden kehittäminen. Käytännön asiakastyön vaikuttavuuden arviointiin ei ole monissakaan organisaatioissa vielä luotu selkeitä toimintamalleja. Haasteena onkin systemaattisen arvioinnin kehittäminen vastaamaan käytännön tarpeita (Paavola ym. 2019). Perron ja Gillespie (2015) ovatkin todenneet asiakastyön vaikuttavuuden mittaamispuutteiden johtaneen siihen, että sosiaalityön tutkimus ei ole pystynyt vaikuttamaan riittävästi sosiaalipolitiikkaan. AVAIN-mittarilla tietoa Osallistavan sosiaaliturvan kokeiluissa Koponen esitteli Osallistavan sosiaaliturvan kuntakokeilussa hyödynnettyä AVAIN-mittaria. Sen avulla tuotetaan tietoa sosiaalityöstä, sen vaikutuksista sekä sosiaalityön asiakkaina olevien ihmisten elämäntilanteista. Mittari kehitettiin vuosien 2011 - 2012 aikana THL:n ja kuntien yhteistyöhankkeessa. AVAIN-mittarissa on kolme pääosiota: 1) sosiaalityön tavoitteet, 2) sosiaalityön menetelmät ja toimintatavat sekä 3) tavoitteiden saavuttamista edistävät ja vaikeuttavat tilannetekijät. Mittarin avulla asiakas ja työntekijä seuraavat asiakkaan kanssa sovittujen tavoitteiden saavuttamista ja siihen liittyviä tekijöitä. Pääteemat arvioinnissa ovat elämänhallinta, sosiaaliset verkostot, työelämä ja koulutus, talous, terveys, päihteet ja riippuvuudet sekä asiakastyöstä nousevat rakenteelliset tavoitteet. Yksityiskohtaisia tavoitteita on kaikkiaan yhteensä 43, joista asiakas ja työntekijä valitsevat ne, joiden saavuttamista halutaan ensisijaisesti edistää - tavoitteena on muutos parempaan tai tilanteen pitäminen ennallaan. Lisäksi on mahdollisuus lisätä myös muita kuin valmiiksi määriteltyjä tavoitteita, ja tarpeen mukaan voidaan arvioida myös aiemmin kirjaamattomien tavoitteiden toteutumista. AVAIN-mittarissa arvioidaan myös käytettyjä sosiaalityön menetelmiä ja toimintatapoja, joita on nimettynä 37. Arviointi: käytetään, ei käytetä, en vielä osaa sanoa. Mittarin ”tilannetekijät”-osiossa asiakas ja työntekijä arvioivat tavoitteiden saavuttamista edistäviä ja vaikeuttavia tekijöitä. Näitä ovat esimerkiksi elämänhallinta, terveys, päihteet ja riippuvuudet, sosiaaliset verkostot ja ihmissuhteet, talous, koulutus ja työelämä sekä asiakkaasta riippumattomat tekijät. Tilannetekijät liittyvät mm. asiakkaan motivaatioon ja jaksamiseen, ja asiakkaasta riippumattomiin tekijöihin kuten alueen työ- ja koulutusmahdollisuuksiin sekä palvelujen saatavuuteen. AVAIN-mittarin taustalla on Blomin ja Morenin (2010) KAIMeR-teoria: Kontexts (Asiayhteydet); Aktörer (Toimijat); Insatser (Interventiot); Mekanismer (Mekanismit) sekä Results (Tulokset ja vaikutukset). AVAIN-mittarin avulla haetaan vastauksia asiakkaan elämään vaikuttavien tekijöiden kokonaisuudesta ja siten voidaan ymmärtää vaikutuksia laajemmin. Lähestymistapa soveltuu paremmin yhteiskunnallisen alan vaikuttavuuden arviointiin, kuin kapea-alainen interventio-vaikutus-ajattelu. Osallistavan sosiaaliturvan kuntakokeilujen asiakasarvioinneissa ja asiakkaan tavoitesuunnitelmissa oli kirjattu erityisesti tilannetta tukevia tekijöitä, joista yleisimpiä olivat asiakkaan motivaatio, suhtautuminen palveluihin sekä perhesuhteet. Vaikeuttavista tilannetekijöistä yleisimpiä olivat taloustilanteeseen ja psyykkiseen terveyteen liittyvät tekijät. (Koponen 2019.) AVAIN-mittaria kehitetään edelleen Osallistavan sosiaaliturvan kuntakokeilussa mukana olevien kuntien kanssa. Vaikuttavuuden mittaamiselle on suuri tarve rakennettaessa tulevaisuuden sosiaali- ja terveydenhuoltoa. Terveydenhuollon uusien digitaalisten ratkaisujen vaikuttavuudesta Terveydenhuollon digitaalisten ratkaisujen vaikutusarvioinnin näkökulmista kertoi tuotantotalouden professori Paul Lillrank Aalto-yliopistosta. Terveysteknologia on vahvasti kasvanut vientiala, esimerkiksi vuonna 2018 viennin arvo oli noin 2,3 miljardia. Alalla myös jatkuvasti innovoidaan uusia teknologisia ja digitaalisia ratkaisuja lääketieteen ja sairaanhoidon käyttöön, kuten myös sairauksien ehkäisyyn. Keskeinen vaatimus on pystyä osoittamaan kehitettyjen ratkaisujen vaikuttavuus, eli toteutuneiden terveysvaikutusten suhde kertyneisiin kustannuksiin. Tärkeä kysymys meneillään olevissa kehityshankkeissa onkin, millaisin mekanismein uusi tuote/interventio on vaikuttanut ihmisten terveyteen ja millaisissa olosuhteissa tämä on toteutunut? Ilman tällaista tietoa tuotteille ei synny riittäviä markkinoita. Monet innovaatioista liittyivät myös hoitoonohjauksen ja hoitoprosessien tehokkuuden parantamiseen. Lillrank esitteli hankkeiden lupaavia, mutta vielä alkuvaiheen tuloksia. Kirjoittajat Kirjoittajat ovat sosiaalialan ylemmän AMK-tutkinnon opettajia Metropolia Ammattikorkeakoulusta Sirkka Rousu, yliopettaja, HT ja sosiaalityöntekijä & Katriina Rantala-Nenonen, lehtori, YTM. Lähteet / Kirjallisuutta Blom, Björn & Moren, Stefan 2010. Explaining Social Work Practice - The CAIMer Theory. Journal of Social Work 10(1), 98 - 119. Hyvän mitta - yhteiskunnallisen vaikuttavuuden mittaaminen: ARVO -liiton kehittämishanke 2016-2019. Karjalainen, Pekka ym. 2019. Tiekartta 2030 - Aikusten parissa tehtävän sosiaalityön tulevaissuusselvitys. Kivipelto, Minna & Karjalainen, Pekka & Jokela, Merita & Liukko, Eeva & Ilmakunnas, Ilari & Moisio, Pasi 2018. Osallistavan sosiaaliturvan kuntakokeilu. Tutkimuksesta tiiviisti 31. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Lastensuojelu 2018. Tilastoraportti 23/2019. Paavola, Jutta & Rautjoki, Arto & Pohjola, Anneli 2019. Palvelurakenteiden muutoksessa määrittyvä aikuissosiaalityö. Teoksessa Pohjola Anneli & Kemppainen, Tarja & Niskala, Asta & Peronius, Nina 2019. Yhteiskunnallisen asemansa ottava sosiaalityö. 81-107. Tampere: Vastapaino. Perron, Brian E. & Gillespie, David F. 2015. Key conspets in measurement. New York: Oxford University Press. Rousu Sirkka 2007. Lastensuojelun tuloksellisuuden arviointi. Näkymätön tuloksellisuus näkyväksi. Sähköisenä Tampereen yliopiston väitöskirja-tietokannasta. Rousu Sirkka 2018. Uusi lastensuojelu kehittyy monien kulttuurien ristipaineissa. Metropolia Ammattikorkeakoulu, AATOS-sarja. Rousu Sirkka 2019. Mitä lastensuojelun onnistumistarinat kertovat lastensuojelusta, sen laadusta ja vaikuttavuudesta? Lastensuojelija-blogi. Sosiaalihuollon ammattihenkilöitä koskeva laki 817/2015. Sosiaalihuoltolaki 1301/2014.
Lastensuojelun tukihenkilötoiminnan monet merkitykset entisten tuettavien kokemana
Kun tukihenkilö asettuu pitkäaikaisesti sellaisen lapsen tai nuoren rinnalle, jonka lapsuuden perheolot ovat olleet vaihtelevia ja mahdollisesti jopa vaurioittavia, on lapsella tai nuorella mahdollisuus täyttää niitä puutteita, joita vaikkapa hänen verkostossaan on. Tukihenkilötoiminnan vuosikymmenet Lastensuojelun tukihenkilötoimintaan on järjestetty vuosikymmenten ajan. Sen edeltäjänä toiminut suojeluvalvontajärjestelmä korvautui tukihenkilötoiminnalla, sillä suojeluvalvonta perustui kontrollifunktioon, eivätkä sen tulokset siksi olleet halutun kaltaisia. Lastensuojelun tukihenkilötoiminnan ensimmäinen merkittävä vuosi oli 1984, sillä silloin se sai paikkansa silloisessa uudessa lastensuojelulaissa, yhtenä avohuollon tukitoimena. Toinen merkittävä vuosi saman toiminnan kannalta oli 30 vuotta myöhemmin. 2014 tukihenkilötoiminta siirtyi sosiaalihuoltolain ja lastensuojelulain muutoksessa sosiaalihuoltolain puolelle. Näin ollen kunta on velvoitettu järjestämään tukihenkilötoimintaa myös ei lastensuojeluasiakkaana oleville. Tukihenkilötoiminnan muutokset ajassamme ovat sellaisia, joita emme vielä ole nähneet. Myös soteen liittyvät muutokset tulevat vaikuttamaan tukihenkilötoiminnan kenttään. Tukihenkilötoiminta tulee entisestään saamaan myös vaihtoehtoisia toimintamuotoja rinnalleen erilaisista mentorointi- ja aikuisystävätoiminnoista. Lisäksi ammatillisen tukihenkilötoiminnan käyttö voi laajentua ja kasvaa lastensuojelun asiakaslasten entistä monimutkaisempien elämäntilanteiden vuoksi. Siksi aihe on ajankohtainen. Vapaaehtoiset aikuisystävät Lastensuojelun tukihenkilötoiminnan järjestäminen on perinteisesti tapahtunut vapaaehtoistoimijoiden avulla. Maallikkohenkilöt ovat asettuneet tukemaan lapsia ja nuoria, tekemään heidän kanssaan erilaisia asioita arjessa. Tämä ainutlaatuinen ihmissuhde järjestetään ulkopuoliselta taholta, usein kunnan sosiaalityön puolelta. Vapaaehtoinen aikuisystävä mahdollistaa säännöllisiä tapaamisia arjessa, keksii ja järjestää kivaa tekemistä, tsemppaa koulunkäynnissä ja kyselee kuulumisia. Hän näkee ja kuulee lapsen ja hänen toiveensa. Hän ei utele. Ei ole työntekijä. Hän on sankari, joista on jatkuva pula. Tukihenkilöt haastatellaan, koulutetaan ja yhdistetään tukisuhteisiin. Minkälaisia eväitä tukihenkilöille tulisi antaa? Millaisiin suhteisiin tukihenkilöiden tulisi pystyä? Tukihenkilötoiminnan kokemukset tutkimuksen pyörteissä Neljä jo aikuistunutta entistä tuettavaa haastateltiin syvähaastattelun menetelmällä. He kertoivat menetelmälle ominaisella tavalla laajalti ja rönsyillen niistä kokemuksesta, mitä heillä oli lastensuojelun tukihenkilötoiminnasta. Koska tukihenkilötoiminta on mahdotonta täysin irrottaa muista elämänkokemuksista, oli tärkeää hahmottaa myös heidän lapsuuden perheolojaan, nykyistä elämäntilannettaan ja tulevaisuuden haaveitaan. Tutkimuksen elämänkerrallinen ja narratiivinen ote näkyy voimakkaasti ja mahdollistaa haastateltavien oman äänen kuuluviin sellaisenaan. Entiset tuettavat rakensivat kokemiaan tukihenkilöidensä ja tukisuhteidensa merkityksiä aina ystävästä ja roolimallista isähahmoon, ainoaan luotettavaan aikuiseen sekä auktoriteettiin. Kokemukset olivat kovin henkilökohtaisia ja niitä värittivät usein juuri ne puutteet, joita entisten tuettavien omassa arjessa tai perheessä oli. Koska haastateltavat olivat jo aikuisia ja heidän oma elämänsä oli tasapainoinen haastatteluhetkellä, heidän oli mahdollisuus tarkastella tukisuhdettaan osana siihenastista elämänkokemusta. Tukihenkilön koettiin olevan osasyynä sille, miksi tietyt koulut oli käyty, joku tietty ammatti valittu, että parisuhde oli aikuisiällä mahdollinen tai miksi huumeita ei oltu kokeiltu. Tukisuhteet tuntuivat kantautuvan aina aikuisiälle saakka. Toiminnan kokemuksiin sisältyi mm. luottamuksen uudelleenrakentumista sekä arvojen siirtymistä. Hyvä tukihenkilö mahdollisti tukisuhteen sallivan ilmapiirin ja vastavuoroisen ystävyyden. Isona asiana esille nousi tukihenkilön pitkäaikaisuus, pysyvyys. Pysyvyydellä oli merkityksensä myös virallisen tukisuhteen päättymisen jälkeen. Ystävää autettiin nyt puolin ja toisin. Viivan alle Pienen otoksen tutkimus ei mahdollista yleistettäviä vastauksia, eivätkä henkilökohtaiset kokemukset muutenkaan sovi yleistämisajatukseen. Siitä huolimatta ammattilaiset, tukihenkilötoimintaa organisoivat tahot sekä itse tukihenkilöt suunnata ajatuksensa ja resurssinsa kokemusasiantuntijoiden kertomusten perusteella sellaisiin yksityiskohtiin, jotka voivat olla merkityksellisiä. Haastateltaville itselleen haastattelu mahdollisti tilaisuuden jäsentää omaa elämäänsä sanallisesti, tulla kuulluksi ja kohdatuksi sekä jakaa ainutkertaisista kokemuksistaan, luoden itse merkityksiä asioiden välille. Tutkimuksen toteuttajalle matka oli pitkä ja perusteellinen. Kuten tukisuhteetkin yleensä ovat. Rakentamiseen menee aikaa ja se saattaa koetella ja sitä koetellaan. Lopulta käsissä on kuitenkin jotain sellaista, josta voi olla kiitollinen. Haastateltavilla se on tukihenkilö ja tukisuhde, jonka suurin osa sai pitää vielä aikuisiässäänkin. Minulla se on opinnäytetyö, joka mahdollisti haastateltavien henkilökohtaisten kokemusten jakamisen ja intensiivistä pohdintaa. Haastattelut olivat herkistävä kokemus, etenkin, kun sattuu työskentelemään itse asian parissa. Silloin saattaa kuvitella näkevänsä omien kättensä jäljet tukisuhteissa, jotka ovat loppuneet jo ehkä ennen kuin oma työura asian parissa on edes alkanut ja joiden merkitykset ovat sinällään hyvin omakohtaisia, eivätkä lainkaan yleistettäviä. Mutta niin ihmismieli toimii, se yhdistää tarinoita kokonaisuuksiksi ja kokemuksia kokonaisiksi. Minä saan yhdistää tukihenkilöitä ja tuettavia, joiden tarinat kietoutuvat toisiinsa niin, että ne jättävät jälkiä, joita ei voi unohtaa. Piia Vanhatalo, tukihenkilötoiminnan koordinaattori, sosionomi (ylempi AMK) Teksti perustuu keväällä 2017 valmistuneeseen opinnäytetyöhöni: Vanhatalo Piia 2017: ”Vähän niin ku se päivä kesällä, kun mennään Lintsille: kaikki oottaa sitä”. Neljän aikuisen syvähaastattelu. Kokemuksia lastensuojelun tukihenkilötoiminnasta. Metropolia Ammattikorkeakoulu, Sosiaalialan ylempi ammattikorkeakoulututkinto. Työ löytyy Theseus.fi sivustolta Tukihenkilötoimintaan voi tutustua lisää esimerkiksi täältä.
Päiväkeskustoiminta iäkkäiden elämänlaatua tukemassa
Miten tukea ikääntyneiden kotona asumista ja elämänlaatua? Nykyinen vanhuspalvelulaki edellyttää kunnilta ikääntyneiden kotona asumisen tukemista, joka puolestaan edellyttää sitä tukevien palveluiden järjestämistä (Vanhuspalvelulaki – pykälista toiminnaksi 2013). Päiväkeskustoiminnan tarkoituksena on tukea ikäihmisten kotona asumista ja parhaimmillaan se siirtää ikääntyneen palvelu- ja laitoshoidon tarvetta myöhäisemmäksi. Tukemalla yhteisöllisyyttä ja sosiaalista kanssakäymistä vähennetään yksinäisyyttä ja ehkäistään siten toimintakyvyn heikentymistä (Ikääntyneiden asumisen kehittämisohjelma 2013). Ikääntyminen tuo tullessaan vähitellen elämänmuutoksia: eläkkeelle jääminen, fyysisen toimintakyvyn heikkeneminen tai leskeytyminen. Muutokset voivat vaikuttaa ikäihmisen elämänlaatuun merkittävästi ja elämänpiiri voi kaventua. Erityisesti sosiaaliset suhteet usein vähenevät, kun toimintakyky heikentyy. Yksinäisyydestä kärsii moni. Ikääntyneiden yksinäisyyden lievittämiseksi tarvitaankin lisää sosiaalisia palveluita, joilla ehkäistään yksinäisyyttä ja masennusta. On osoitettu, että ryhmätoiminnalla voidaan ehkäistä yksinäisyyden haitallisia seurauksia. (Punnonen 2013: 163.) Päiväkeskustoiminnan roolin tutkiminen Opinnäytetyössä ”Päiväkeskustoiminta ikääntyneiden elämänlaadun edistäjänä” tutkitaan kolmen päiväkeskuksen asiakkaiden kokemuksia päiväkeskustoiminnan vaikuttavuudesta. Aihe on ajankohtainen ja yhteiskunnallisesti merkittävä, sillä laitoshoitoa vähennetään koko ajan ja ikääntyvä väestö asuu entistä pidempään kotona. Sen vuoksi tarvitaan tutkimustietoa siitä, millä keinoilla ja palveluilla ikääntyneiden kotona asumista voidaan tukea parhaiten niin, että heidän elämänlaatunsa säilyy hyvänä loppuelämänkin ajan. Opinnäytetyössä tarkasteltiin, millainen päiväkeskustoiminnan vaikuttavuus on asiakkaiden elämänlaatuun, mikä on sen merkitys heidän toimintakyvylleen ja mitä kehitettävää toiminnassa on. Tutkimusaineisto kerättiin kysymyslomakkeilla, joihin asiakkaat vastasivat itsenäisesti tai avustettuna. Kysymykset käsittelivät päiväkeskustoiminnan sisältöä ja asiakkaiden kokemuksia sen vaikutuksista omaan fyysiseen ja psyykkisen hyvinvointiin. Päiväkeskukset tarjosivat erilaisia palveluita: ateriat, sauna- ja liikuntapalveluita sekä virikeohjelmaa, jonka sisältö vaihteli. Asiakkailta kysyttiin muun muassa, kokevatko he päiväkeskustoiminnan parantavan elämänlaatuaan, tukevatko liikuntapalvelut heidän fyysistä toimintakykyään, ovatko he saaneet uusia ystäviä ja kokevatko he mielialansa virkeämmäksi päiväkeskuspäivän jälkeen. Miten päiväkeskustoiminta tukee elämänlaatua? Elämän mielekkääksi kokeminen lisää elämänlaatua, joka on yksilöllinen kokemus. Elämänlaatu voidaankin määritellä kokonaisuudeksi, johon kuuluvat fyysinen terveys, psyykkinen hyvinvointi, itsenäisyys, sosiaaliset suhteet ja ympäristö (Cahill – Diaz 2010). Opinnäytetutkielman tulokset osoittivat päiväkeskustoiminnan parantavan asiakkaiden elämänlaatua: tulosten mukaan yksinäisyys oli vähentynyt, liikuntapalvelut tukivat fyysisen toimintakyvyn säilymistä ja asiakkaat kokivat mielialansa virkeämmäksi päiväkeskuspäivän jälkeen. Päiväkeskustoiminta edistää ikääntyneiden elämänlaatua niin psyykkisesti, fyysisesti kuin sosiaalisesti. Päiväkeskus tarjoaa säännöllisen kokoontumisen viikoittain tutussa ryhmässä, joka tukee sosiaalista kanssakäymistä ja mahdollistaa uusien ystävien saamisen. Säännöllisellä liikunnallisella harjoittelulla tuetaan asiakkaiden kotona asumista: fyysisen toimintakyvyn säilyminen on edellytys kotona asumiselle. Päiväkeskustoiminta tulevaisuudessa - vaikuttavuuden mittareita ja säännöllistä seurantaa Päiväkeskustoiminnan vaikuttavuuden arvioimiseksi tulee kehittää mittareita, joiden avulla pystytään todentamaan toiminnan myönteiset ja kauaskantoiset vaikutukset. Tulevaisuudessa toimintaa tullaan tarvitsemaan entistä enemmän, kun muistisairaiden määrä nousee. Käypä hoito-suosituksessa todetaan muistisairauksien olevan kansantauti, joka edellyttää palvelujärjestelmältä uusia toimintamalleja (Aavaluoma 2015: 24). Päiväkeskustoiminnassa tarvitaan jo nyt omia ryhmiä muistisairaille asiakkaille, ja tulevaisuudessa tarve tulee kasvamaan. Kun toimintaa kehitetään asiakaslähtöisesti ja vaikuttavuuden arvioimiseksi saadaan käyttöön mittareita, päiväkeskustoiminnalla on kaikki mahdollisuudet osoittaa merkittävyytensä ikääntyneiden elämänlaadun edistäjänä ja palvelumuotona, jonka avulla iäkkäiden kotona asuminen sujuu entistä paremmin. Kaisu Kohola, geronomi (ylempi AMK) Artikkeli perustuu opinnäytetyöhöni ”Päiväkeskustoiminta ikääntyneiden elämänlaadun edistäjänä” 2017. Metropolia Ammattikorkeakoulu, Sosiaalialan ylempi AMK-tutkinto-ohjelma. Lähteet Aavaluoma, Sanna 2015. Muistisairaan psykoterapeuttinen hoito ja hoiva. Helsinki: Suomen Psykologinen insitituutti. Cahill, Suzanne – Diaz, Ana 2010. Quality of Life The Priorities of Older People with a Cognitive Impairment. Dementia Services Information and Development Centre. Verkkojulkaisu. Ikääntyneiden asumisen kehittämisohjelma vuosille 2013-2017. Valtioneuvoston periaa-tepäätös 18.4.2014. Verkkodokumentti. Punnonen, Reijo 2012. Vuosia elämään – hyvinvointiin ja elinikään vaikuttavia tekijöitä. Juva: Bookwell Oy. Vanhuspalvelulaki – pykälistä toiminnaksi: Laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta ja iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista 980/2012. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos – Sosiaali- ja terveysministeriö. Verkkodokumentti.
Lastensuojelun perhetyö onnistuu tukemaan asiakasperheiden hyvinvoinnin muutosta
Yhteiskunnassa on tapahtunut muutoksia, jotka ovat väistämättä vaikuttaneet perheiden arkeen ja toimintaan. Perheet ovat suuremman paineen alla, ja silti hyvin yksin ongelmiensa kanssa. Lastensuojelun perhetyössä asiakkaiden määrä on kasvanut ja ongelmat moninaistuneet. Perhetyössä tehtävää työtä on kyettävä jatkuvasti kehittämään, jotta palvelu vastaisi asiakkaiden tarpeita. Tämän tueksi on tuotettava tietoa palveluiden ja tehdyn työn vaikuttavuudesta asiakkaiden prosesseissa. Perheiden muutos Perheiden muoto ja määrittely on muuttunut radikaalisti aikaisempaan verrattuna. Ydinperheet ovat vähentyneet, ja tilalle on tullut uusia, moninaisempia perhemuotoja. Lapset elävät myös pienemmissä yksiköissä, joissa heitä kasvattavat kylän sijasta omat vanhemmat. Yksilön oikeuksia korostetaan myös huomattavasti paljon enemmän. Yhteiskunnan resurssien vähentyessä on myös entistä tärkeämpää kiinnittää huomiota siihen, miten saavutetaan pysyvämpiä tuloksia perheiden hyvinvoinnin tueksi. Perheiden tarpeisiin on perhetyössä vastattava entistä joustavammin ja on osattava räätälöidä perhetyö asiakkaan tarpeiden mukaiseksi. Asiakaslähtöinen työskentely perustuu asiakkaan osallistumiseen oman elämänsä muutoksen rakentamiseen. Kun asiakas on työskentelyn subjekti, lisääntyy hallinnan tunne omaa elämää koskevissa päätöksissä ja asiakas kykenee ottamaan vastuun omasta elämäntilanteestaan ja muutoksista. Miksi vaikuttavuutta tulisi tutkia? Tutkimusta sosiaalityön vaikuttavuudesta on tehty vähän sekä kansallisesti että kansainvälisesti. Tietoa kerätään muutenkin hyvin vähän liittyen asiakasprosesseihin. Kuitenkin julkisella rahalla tuotettujen palvelujen olisi kyettävä todentamaan niiden vaikuttavuus suhteessa asiakkaisiin ja heidän palveluprosesseihinsa. Tämä olisi myös asiakkaiden edun mukaista. Sosiaalityön lähtökohtana on, että työskentelyllä asiakkaan kanssa on vaikutusta hänen elämäänsä. Jokainen työntekijä todentaa jatkuvasti tekemäänsä työtä asiakaskirjauksen kautta. Työntekijöiden tulisi siis kyetä todentamaan työskentelyn vaikutuksia. Vain siten toimintaa voidaan kehittää, mutta myös tuoda esiin työntekijöiden tekemä arvokas työ ja sen ansiot. Perhetyön vaikuttavuuden tutkimisen haasteet Ihmisten elämässä tapahtuviin muutoksiin vaikuttaa monet eri tekijät. Näiden tekijöiden eritteleminen ja vaikuttavien mekanismien esille tuomisessa on haasteensa. Perhetyötä tarkasteltaessa on otettava myös huomioon, että perhe on systeemi jossa sen jokainen jäsen on oma yksilönsä ja toisaalta jokainen yksilö vaikuttaa koko systeemiin. Lastensuojelun perhetyö on korjaavaa, avohuollon sosiaalityötä, jossa asiakassuhde perustuu pääosin vapaaehtoisuuteen. Asiakassuhteessa on kuitenkin koko ajan mukana kontrolli, ja jotkut asiakkaat ovat elämäntilanteidensa vuoksi velvoitettuja työskentelyyn. Tämä asettaa työskentelylle haasteita ja suhde asiakkaaseen rakentuu monenlaisille pohjille. Nämä näkökulmat ja perheiden omat haastavat elämäntilanteet huomioon ottaen, lastensuojelun perhetyön vaikuttavuuden tutkiminen ei ole aivan yksinkertainen asia ja hieman erilaiset tutkimusasetelmat tuottavat erilaisia tuloksia. Perhetyöllä kyetään tuottamaan muutosta, joka vaikuttaa perheen hyvinvointiin Tämä artikkeli pohjautuu Jaana Caleniuksen ja Jenni Kivisen opinnäytetyöhön, jossa tutkittiin lastensuojelun tehostetun perhetyön vaikutuksia asiakasperheiden hyvinvoinnin muutoksessa. Työssä haluttiin selvittää sitä onko tehostettu perhetyö vaikuttavaa ja mitkä tekijät edistävät tai estävät muutosta. Tuloksista ilmeni, että perhetyö on vaikuttavaa ja asiakasperheen työskentelyprosessi tuotti muutoksia, jotka lisäsivät perheiden hyvinvointia. Olennaisina tekijöinä muutosprosessissa olivat asiakkaan oma motivaatio, asiakaslähtöiset tavoitteet ja toimintatavat sekä asiakkaan osallisuus omassa prosessissa. Kyseiset tekijät nousivat esiin suurimmassa osassa tarkasteltuja tapauksia ja olivat keskeisiä muutoksen mahdollistajia, verrattuna palvelun oikea-aikaisuuteen tai siihen minkä laajuisten haasteiden kanssa työskenneltiin. Opinnäytetyössä haluttiin tarkastella lisäksi sitä, millaisia konkreettisia muutoksia perheiden elämässä ja arjessa on toteutunut. Nämä muutokset liittyivät elämänhallinnan lisääntymiseen, vuorovaikutuksen parantumiseen ja perheen yhdessä vietetyn ajan lisääntymiseen. Konkreettiset muutokset osoittivat, että lastensuojelun tehostetussa perhetyössä tehdään moninaisten ongelmien kanssa töitä ja niihin kyetään vastaamaan niin, että asiakkaiden elämänhallinta lisääntyy. Tulosten pohjalta perhetyön asiakasprosessia voidaan kehittää ja tarkastella haasteita, joihin ei ole kyetty vastaamaan. Tämän lisäksi toimintaa voidaan kehittää ottamalla asiakkaat tiiviimmin osaksi kehittämistyötä ja näin hyödyntää heidän asiantuntijuuttaan. Tällöin toiminnasta on mahdollista saada aidosti asiakaslähtöistä. Jenni Kivinen, sosionomi (ylempi AMK), alumni Lisätietoa: Calenius Jaana ja Kivinen Jenni 2015. Asiakasperheiden hyvinvoinnin muutos lastensuojelun perhetyön prosessissa. Sosionomi ylempi AMK-tutkinto. Metropolia Ammattikorkeakoulu. Saatavana osoitteessa www.theseus.fi.
Lastensuojelun perhetyöllä saavutetaan muutoksia asiakasperheiden hyvinvoinnissa
Vaikuttavuutta, konkretiaa, vaikuttavuuteen liittyviä elementtejä ja kehittämistarpeita. Nämä tekijät nousivat esiin arviointitutkimuksena toteutetussa opinnäytetyössä, jossa tarkasteltiin Vantaan lastensuojelun perhetyön prosessin vaikutuksia asiakasperheiden hyvinvoinnin muutokseen. Opinnäytetyön tulosten mukaan lastensuojelun perhetyö on vaikuttava avohuollon tukitoimi, jolla saadaan aikaan muutoksia koko perheen tai yksittäisen perheenjäsenen hyvinvoinnissa. Keskeisimmiksi vaikuttavuuden elementeiksi nousivat asiakasperheen motivaatio, sitoutuminen ja osallisuus sekä perheenjäsenten ja perhetyöntekijän vuorovaikutussuhteeseen liittyvät tekijät. Nämä samat tekijät esiintyivät myös muutosta estävinä tai hidastavina tekijöinä. Asiakasperheiden elämässä perhetyön prosessin aikana tapahtuneet konkreettiset muutokset liittyivät opinnäytetyön tulosten mukaan perheen vuorovaikutukseen, arjen rakenteisiin ja sen hallintaan, vanhemmuuden vahvistumiseen, psyykkisten ongelmien ja päihdeongelmien hallintaan, lapsen koulunkäyntiin ja harrastamiseen, taloudenhallintaan sekä itsenäiseen elämänhallintaan kuuluvien taitojen oppimiseen. Tärkeiksi kehittämiskohteiksi nousivat isien osallisuus perhetyön prosessissa sekä vaikuttavuuden arvioinnin sisällyttäminen osaksi perhetyön kehittämistä. VAIKUTTAVUUTEEN LIITTYVIÄ ELEMENTTEJÄ MUUTOSTYÖSKENTELYSSÄ Asiakaslähtöisyys on asiakkaan osallisuutta. Asiakaslähtöisyys toteutuu, kun asiakas saa sanoittaa omat tarpeensa, toiveensa ja odotuksensa muutokselle ja asiakas on mukana tavoitteiden määrittelyssä. Asiakkaan ja perhetyöntekijän yhdessä tekemä suunnitelma lisää yhteisymmärrystä ja vähentää väärinkäsityksiä. Samalla ehkäistään tuloksetonta työtä. Asiakkaan osallistaminen vaikuttaa myös asiakkaan motivaatioon ja sitoutumiseen. Asiakkaan osallisuuden, motivaation ja sitoutumisen lisäksi tärkeitä elementtejä muutostyöskentelyssä ovat asiakkaan ja perhetyöntekijän välinen vuorovaikutus, luottamus ja avoimuus. Asiakkaan kohtaamisessa on tärkeää, että asiakas kokee tulleensa kuulluksi ja ymmärretyksi. Näillä on vaikutusta siihen, miten asiakas ottaa vastaan hänelle tarjotun tuen. Edellä mainitut asiat nousivat keskeisiksi vaikuttavuuden elementeiksi, mutta myös muutoksen esteiksi tai hidasteiksi perhetyön prosessissa. Jokainen perheenjäsen vaikuttaa perheen muutosprosessissa. Yhdenkin perheenjäsenen motivaation tai sitoutumisen puute voi estää tai hidastaa muutosprosessin etenemisen. Muutokseen tarvitaan jokaista. Ilman perheenjäsenten motivaatiota ja sitoutumista ei saavuteta pysyviä muutoksia. Tällöin muutos jää näennäiseksi. Suurin osa muutoksen ja tavoitteiden saavuttamisen esteistä tai hidastavista tekijöistä liittyi opinnäytetyön tulosten valossa asiakasperheen jäsenen omaan prosessiin. Perhetyöntekijän toiminta on siis vain yksi asiakasperheen elämään vaikuttavista tekijöistä. Perhetyöntekijällä on merkittävä rooli muutoksen mahdollistajana. Asiakas itse toteuttaa muutoksen. Asiakasperheen elämänhallinnassa ei saavuteta pitkäkestoisia vaikutuksia, jos asiakkaalla ei ole omaa tarvetta, motivaatiota ja sitoutumista muutokseen. KONKREETTISIA MUUTOKSIA HYVINVOINNISSA Lastensuojelun asiakasperheet tulevat perhetyön asiakkaiksi erilaisissa elämäntilanteissa ja erilaisilla taustoilla. Nämä tekijät vaikuttavat siihen, millaista tukea ja apua perheet tarvitsevat elämänhallinnassaan. Toisissa perheissä ongelmat ovat kasaantuneet. Toisilla on vähemmän ongelmia. Ongelmien määrällä tai laadulla ei opinnäytetyön tulosten mukaan näyttänyt olevan vaikutusta tehtyyn työhön tai työskentelyn tuloksiin. Muutokset, jotka tapahtuivat asiakasperheiden prosessissa, näyttäytyivät opinnäytetyön tulosten valossa monella tasolla ja eri tavalla eri perheenjäsenissä. Konkreettiset muutokset näkyivät vanhemmuuden vahvistumisena, arjen rakenteiden selkiytymisenä, arjen hallintana, vanhemman kykynä ylläpitää rajoja ja sääntöjä perheessä, perheenjäsenten keskinäisen vuorovaikutuksen paranemisena, hoitokontaktien toteutumisena, taloudenhallinnassa sekä lapsen koulunkäynnin sujumisessa ja mielekkään harrastuksen löytymisessä. Nämä asiakasperheiden tilanteessa tapahtuneet konkreettiset muutokset tekevät sekä perheelle että perhetyöntekijöille näkyväksi hyvinvoinnin muutoksen, tavoitteiden saavuttamisen sekä työskentelyn vaikuttavuuden. SUKUPUOLISENSITIIVISELLE TYÖOTTEELLE ON TARVE Äideillä on vahva ja näkyvä rooli perheissä. Tämä tuo omat haasteensa perhetyössä. Miten ottaa molemmat vanhemmat tasapuolisesti mukaan työskentelyyn? Perhetyön työskentelylle asetetut tavoitteet saavutettiin kiitettävästi kaikkia tavoitteita tarkasteltaessa. Isien tavoitteisiin vastaaminen ja isien osallisuus ei toteutunut perhetyön prosessissa kaikilta osin. Mielenkiintoinen kysymys onkin, mistä isien osallisuuden vähyys johtuu. Onko syynä isien oma tahto? Luovatko perhetyöntekijät sellaiset reunaehdot työskentelylle, etteivät isät ole mukana työskentelyssä samassa määrin kuin äidit? Isien kanssa työskentely nousikin artikkelin taustalla olleen opinnäytetyön tuloksissa tärkeäksi kehittämiskohdaksi. Tämä asettaa perhetyöntekijöille haasteeksi oman toiminnan tarkastelun ja toiminnan taustalla olevien arvojen ja käsitysten kriittisen pohdinnan. Perhetyössä tulee jatkossa kiinnittää enemmän huomiota sukupuolisensitiiviseen työotteeseen. Isät tulee ottaa aktiivisemmin mukaan työskentelyyn. Tarvittaessa on kehitettävä työtapoja ja menetelmiä, joiden avulla kaikki perheenjäsenet saadaan otettua mukaan työskentelyyn. ARVIOINTI OSAKSI KEHITTÄMISTÄ Asiakassuhteessa on jokaisella työntekijällä oma merkittävä roolinsa muutoksen mahdollistajana. Perheet ovat monimuotoisia ja ongelmat moninaisia. Kaikki ei toimi kaikille. Perheet tarvitsevat oikeinkohdennettua tukea erilaisissa elämäntilanteissaan. Asiakasperheiden tarpeisiin voidaan vastata arvioimalla ja kehittämällä toimintaa ja työtapoja. Tämä edellyttää työntekijöiltä halua ja sitoutumista. Vaikuttavuuden arviointi pelkästään arvioinnin vuoksi on hedelmätöntä, ellei saatua tietoa käytetä toiminnan kehittämiseen. Tehdyn työn vaikuttavuus ja laatu voidaan osoittaa arvioinnin avulla. Samalla löydetään myös kehittämiskohdat. Omien työtapojen, asiakasprosessien ja asiakasperheissä tapahtuneiden muutosten arviointi tulisi olla jatkuvaa ja systemaattista. Opinnäytetyön tulosten perusteella lastensuojelun perhetyö näyttäytyy vaikuttavana avohuollon tukitoimena. Jotta jatkossakin perhetyössä voidaan tuottaa vaikuttavaa palvelua ja vastata asiakasperheiden tarpeisiin ja odotuksiin, tulisi vaikuttavuuden arviointi omaksua osaksi kehittämistä. Vaikuttavuuden arviointi on väline vaikuttavaan työhön. Jaana Calenius, sosionomi (ylempi AMK), alumni Lähteet: Calenius, Jaana – Kivinen, Jenni 2015. Asiakasperheiden hyvinvoinnin muutos lastensuojelun perhetyön prosessissa. Opinnäytetyö. Sosionomi ylempi AMK -tutkinto. Metropolia Ammattikorkeakoulu. Opinnäytetyö löytyy sähköisenä ammattikorkeakoulujen tietokannasta www.theseus.fi.
Katriina Rantala-Nenonen
päätoimittaja
Lehtori, YTM
katriina.rantala-nenonen@metropolia.fi
p. 040 641 8303
Hilla Niemi
koulutussuunnittelija
hilla.niemi@metropolia.fi
p. 050 567 8049
Eveliina Korpela
Lehtori:suomen kieli ja viestintä, FT
eveliina.korpela@metropolia.fi
p. 040 641 8336
Toimituskunta toimittaa blogin sisällöt ennen niiden julkaisua. Uudistuva sosiaalialan osaaminen –blogin toimituskunta on aloittanut työnsä 15.6.2018.
Ammatillinen koulutus asiakaslähtöisyys Asiakkaan oikeudet Ehkäisevä lastensuojelu Eija Raatikainen empatia Etiikka Henkilökohtainen budjetointi hyvinvointi Hyvinvointipolitiikka ikäihmiset Kasvatus Kehitysvammaisten palvelut Kelpoisuusehdot Kotihoito Koulu Lapsiperheiden palvelut Lastensuojelu Maahanmuuttaja Metropolia ammattikorkeakoulu Moniammatillinen yhteistyö nuoret Nuorten hyvinvointi Opinnäytetyöt Osaaminen Osallisuus Perhepolitiikka Päivähoito Sirkka Rousu Sosiaali- ja terveyspalvelujen kehittäminen sosiaaliala sosionomi Sosionomi ylempi AMk-tutkinto Sote-uudistus Syrjäytyminen Työhyvinvointi Työllisyys Työttömyys Vaikuttavuus valinnanvapaus Vanhemmuus Varhaiskasvatus vuorovaikutus Yhdenvertaisuus Ylempi amk-tutkinto