Uudistuva sosiaalialan osaaminen

Sosiaalialan lähityötä tekevien yhteisöohjautuvuuden kehittämisessä työntekijöiden osallisuuden mahdollistaminen on lähtökohta. Yhteisten toimintakäytänteiden, rakenteiden ja prosessien sanoittaminen on tarpeen, jotta tiimi voi ottaa vastuun yhdessä työstään. Opinnäytetyössämme kehitettiin yhteisöohjautuvuutta toimintatutkimuksen menetelmin lapsiperheiden kotipalvelun perhetyöntekijöiden tiimeihin. Asiakastyön reflektointi vahvistaa osaltaan resilienssiä ja auttaa osaamisen tunnistamisessa sekä sen hyödyntämisessä. Osallisuudesta, yhteisöohjautuvuudesta, reflektiosta ja resilienssistä muodostuu kehä, joka vahvistaa toisiaan. Tätä kehää voidaan myös kehittää. Yhteisöohjautuvuuden rakentamiseen sopii työpajamalli, jossa osallisuus, dialogisuus ja reflektio muodostavat arjen toiminnasta lähtevän kehittämisen. Toimintaympäristö lapsiperheiden kotipalvelun perhetyöntekijän työssä on jatkuvassa muutoksessa. Muutosten vauhti organisaatioissa on nopea. Ne jäävät välillä keskeneräisiksi asiakaspinnassa olevien työntekijöiden osalta. Asiakastyön moninaisuus on lisääntynyt, jatkuva työntekijöiden vaihtuminen ja pandemia on tuonut omat haasteet työhön. Tämä on yksittäiselle työntekijälle uuvuttavaa ja ilmenee työssä jaksamisen haasteina. Tarvitaan resilienssiä ja yhdessä tekemistä, yhteisöohjautuvuutta. Lapsiperheiden kotipalvelun perhetyöntekijät ovat lähihoitajia, jotka pääosin työskentelevät perheissä yksin. He tekevät suunnitelmallista työtä kaikenlaisissa perheissä. He ovat osa moniammatillista verkostoa, joka voi olla perheen ympärillä. Epäselvät toimintakäytännöt sekä työn tuen muotojen hajanaisuus vaikeuttaa arjen työn toimivuutta. Työ on vastuullista ja ei onnistu ilman osaamista ja tunnetaitoja. Kokonaisuus on haastava. Yhteisöohjautuvuus on osallisuutta ja arjen tekoja Yhteisöohjautuvuudessa organisaation rakenne, käytännöt ja prosessit määritellään sekä sovitaan yhdessä toimintakäytännöt (1, s. 52). Yhteisöohjautuvuudessa tiimi etenee kohti sovittua päämäärää. Päämäärää kohti tiimi etenee sopien toimivat vastuun- ja työnjaot yhdessä. Tämä tarkoittaa, että esimies ei yksin johda työtä vaan tiimi ottaa kokonaisvastuun työn etenemisestä löytäen tähän parhaat menettelytavat. (2, s.15.) Lapsiperheiden kotipalvelun tiimin yhteisöohjautuvuutta edistää työntekijöiden osallisuus arjen toiminnan kehittämisessä arjen käytäntöjen sanoittaminen rakenteiden selkeys. Yhteisöohjautuvuutta ei voi tuoda tiimiin ylhäältä annettuna. Edellytyksenä on osallisuus ja sen ymmärtäminen, että mikä on oma perustehtävä ja mikä osa omaa perustehtävää on yksikön perustehtävän hoitamisessa. Virtanen & Stenvallin (3, s. 126, 141) mukaan henkilöstön mukana olo prosessien suunnittelussa vahvistaa yhteisöllisyyttä ja auttaa yksilöä hahmottamaan oman työpanoksen suhdetta organisaation kokonaisuuteen. Yhteisöohjautuvuus ei tule itsestään vaan se edellyttää osallisuutta. Tämä tarvitsee aikaa, joka on huomioitava organisaatiossa. Salovaaran (4, s. 61–62) mukaan on merkityksellistä, että yksikön tarkoitus, tavoite ja kunkin tehtävä ovat selkeitä. Lisäksi tulee suunnitella yhteistyön järjestämisen systeemi. Näin yksittäiselle työntekijälle selviää, mistä hän on vastuussa. Yhdessä sanoittamisessa on eteenpäin vievä voima Asiakastyön reflektointia lisää asiakasprosessin ja kokousrakenteiden selkeys. Reflektio on toimintaa, jossa yksilö analysoi oman toimintansa perusteita ja seurauksia. Reflektiossa ihminen tarkastelee muun muassa tunteitaan, toimintaansa, asenteita sekä eettisiä ratkaisuja. (5, s. 46–47.) Arjen sanoittaminen lapsiperheiden kotipalvelussa on asiakastyön reflektointia, joka tukee osaltaan myös suunnitelmallista asiakastyötä.  Tiimissä yhdessä reflektoiden oma ja toisen ammatillinen osaaminen tunnistetaan. Näin tiimi voi kohdentaa osaamista oikeaan paikkaan ja toisaalta työntekijä tunnistaa kiireisen työn keskellä omia vahvuuksia, joiden varaan voi kehittää omaa toimintaa. Vahvuuksien tunnistaminen vahvistaa resilienssiä. Lapsiperheiden kotipalvelussa tiimin resilienssiä vahvistaa: asiakastyön reflektointi työntekijän osaamisen tunnistaminen osaamisen hyödyntäminen. Resilienssin määritelmissä yhteistä on yksilön kyky sietää ja mukautua epämukavaan sekä odottamattomaan tapahtumaan sekä kyky muutokseen (6, s. 43). Resilienssiä voidaan käsitellä yksilön sekä työyhteisön kannalta. Yksilön resilienssiin kuuluu kyky joustaa muutostilanteissa, kyky uuden oppimiseen sekä toimintakyvyn ylläpitäminen muuttuvissa olosuhteissa. Työyhteisön resilienssin toimintoihin kuuluu esimerkiksi ennakointi, ympäristön havainnoiminen ja muutoksiin sopeuttaminen. (7, s. 13, 75.) Sosiaalinen tuki on merkittävä resilienssin muodostumisessa (8, s. 32). Resilienssi ei ole yksinselviämistä, se on omien ja ympäristön voimavarojen tuntemista ja hyödyntämistä (9, s. 244). Työn sanoittaminen ja siihen sovitut rakenteet ovat pieni satsaus, kun tuetaan suunnitelmallisen sosiaalipalvelun työn kehittymistä. Sen vahvistamiseen on tarpeen kiinnittää huomiota, myös työntekijöiden työhyvinvointia sekä veto- ja pitovoimaa ajatellen. Resilienssin tuoma joustavuus ja muuntautumiskyky erilaisiin tilanteisiin perhetyöntekijän työssä on työhyvinvoinnin edellytys. Resilienssi voi aina kehittyä ja asiakastyön reflektointi mahdollistaa omien toimintakäytänteiden, tunteiden ja vahvuuksien tunnistamista. Se lisää joustavuutta ja kestävyyttä seuraavassa haasteellisessa tilanteessa. Työpajatyöskentelyllä arjen yhteisen tekemisen kirkastamista Suunnitelmallinen työpajatyöskentely edistää sosiaalialan lähihoitajien yhteisöohjautuvuutta. On mielenkiintoista, miten pienelläkin suunnitelmallisella kehittämisellä saadaan arkeen muutos. Lapsiperheiden kotipalvelussa itseohjautuvuudesta kohti yhteisöohjautuvuutta lähdettiin rakentamaan toimintatutkimuksen keinoin, jonka pohjalta muodostui työpajamalli. Siinä ohjaavina menetelminä on reflektointi ja dialogisuus. Työpajamallin mukaan yhteisöohjautuvuutta kehitettiin kolmeen tiimiin. Dialoginen keskustelu on avointa ja suoraa keskustelua, jossa tavoitellaan yhteistä ymmärrystä. Siinä hyväksytään, että ihmisillä on erilaisia näkemyksiä eikä kenenkään näkemys voi olla kokonaan totuus. Erilaisille näkemyksille annetaan tilaa ja tilannetta tarkastellaan yhdessä eri näkökulmista. (10, s. 84.) Työpajatyöskentelymalli muodostui neljästä työpajasta, joiden välissä oli ohjausryhmä. Ohjausryhmässä käsiteltiin edellisen työpajan materiaalin pohjalta fasilitoijien nostamia yhtenäisiä ilmiöitä aiheeseen ja suunniteltiin tulevaa. Työpajoissa lähdettiin liikkeelle perustehtävästä sekä yhteisöohjautuvuuden, resilienssin ja työhyvinvoinnin käsitteiden sanoittamisella dialogisesti. Tätä seurasi tiimin arjen käytännön kehittäminen yhteisöohjautuvuuden edistämiseksi. Tiimeillä oli mahdollisuus työpajojen välissä jatkaa toiminnan kehittämistä. Yhteisöohjautuvuutta tukevan arjen toimintakäytänteen kehittämisen alkaessa työpajoissa keskityttiin resilienssiin perhetyöntekijän työssä. Neljännessä työpajassa yhteisöohjautuvuutta ja reslienssiä peilattiin toisiinsa sekä sovittiin, miten tiimit jatkavat yhteisöohjautuvuutta. Kehittäminen perustuu yhdessä tekemiseen, osallisuuteen, toiminnassa oppimiseen, jatkuvaan reflektioon ja menetelmäosaamiseen. Kehittämistoiminnan koossapitäviä voimia ovat yhteisöllisyys, osallistava johtaminen ja arvioiva työote. (11, s. 53.) Tämän hetken mahdollisuus sosiaalialan muutosten ja haasteiden keskellä on keskittyä yhdessä tekemiseen ja erilaisen osaamisen mahdollisuuden huomaamiseen. Kehittämisen lähtökohtana tulee olla ihmisten kanssa tehtävä työ, jota tekevät ihmiset. Näin luodaan itseään vahvistava kehä työyhteisöihin, jotka tarvitsevat myös resilienssiä tehtävissään. Kirjoittajat Karoliina Vihtari ja Marjo Lokka, sosionomi (ylempi AMK), Metropolia Ammattikorkeakoulu Kirjoitus perustuu Metropolia Ammattikorkeakoulun sosiaalialan ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opinnäytetyöhön. Yhteisöohjautuvuutta rakentamassa – Resilienssi perhetyöntekijöiden kokemana. Theseus. Lähteet Salovaara, Perttu 2020. Johtopäätös: yhteisöt organisaatiot pomokulttuurin jälkeen. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Teos. Martela, Frank 2021. Itseohjautuvuus on yhteisöohjautuvuutta - ja sen lupaus on suuri. Teoksessa Gamrasni, Mirjam (toim.). Matkaopas yhteisöohjautuvuuteen. Raisio: Haaga-Helia ammattikorkeakoulu. 11–18. Virtanen, Petri & Stenvall, Jari 2019. Julkinen johtaminen. Tallinna: AS Pakett. Salovaara, Perttu 2020. Raatikainen, Eija & Rahikka, Anne & Saarnio, Tuula & Vepsä, Päivi 2020. Ammattina sosionomi. E-kirja. Helsinki: Sanoma Pro Oy. Valli, Laura 2020. Kuolema kuittaa univelan? Tutkimus resilienssistä ja resilienssipotentiaalin johtamisesta kriisihallintaorganisaatiossa. Viitattu 4.2.2022. Nieminen, Mika & Talja, Heli & Airola, Merja & Viitanen, Kaupo & Tuovinen, Joona & Heikkilä, Jukka–Pekka 2017. Muutosjoustavuus: organisaation resilienssin tukeminen. Teknologian tutkimuskeskus VTT. Espoo. Viitattu 22.2.2022. Poijula, Soili 2018. Resilienssi: muutosten kohtaamisen taito. Helsinki: Kirjapaja. Lipponen, Krisse & Litovaara, Anneli & Katajainen, Antero 2016. Voimaa. Hyvän elämän polku. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim. Salonen, Kari & Eloranta, Sini & Hautala, Tiina & Kinos, Sirpa 2017. Kehittämistoiminta ja kehittämisen menetelmiä ammatillisessa korkeakoulutuksessa. Turun ammattikorkeakoulun oppimateriaaleja 108. Turku: Turun ammattikorkeakoulu. Salonen, Kari ym. 2017.