osallistumisen vaikutukset arkistot - Uudistuva sosiaalialan osaaminen

Avainsana: osallistumisen vaikutukset

Osallisuutta asumispalveluihin – Yhteistä tekemistä, tuttuja ohjaajia ja mahdollisuutta vaikuttaa ruokaan

29.5.2017

Osallisuuden edistämistä painotetaan niin sosiaali- ja terveysministeriössä kuin Helsingin kaupungilla. Myös uuden sosiaalihuoltolain tarkoitus on edistää osallisuutta. Laki korostaa asiakkaan roolia osallistumiseen ja vaikuttamiseen omissa asioissaan sekä ammattihenkilöjen roolia osallisuutta edistävään toiminaan. Lisäksi uusi laki sosiaalihuollon ammattihenkilöistä asettaa velvollisuuden edistää asiakkaiden osallisuutta. Haasteen työntekijöille asettaa se, että toimipaikkakohtaisesti osallisuutta ei ole missään määritelty. Mitä on osallisuuden edistäminen kehitysvammaisilla ryhmäkodissa? Ihmisen rooli on muuttunut aktiivisemmaksi ja palvelun käyttäjä on myös sen kehittäjä. Uusi sosiaalihuoltolaki parantaa asiakkaan asemaa asiakaslähtöisellä tavalla, jossa asiakas osallistuu palvelunsa suunnitteluun. Palvelun toimintatavoissa ja ratkaisuissa tulee huomioida asiakkaan mahdollisuus vaikuttaa. Sosiaali- ja terveysministeriö ohjeistaa arvioimaan palveluja ja kehittämään niitä yhdessä käyttäjien kanssa. Helsingin kaupungin vammaistyö on järjestänyt kuntalaisille avoimia keskustelutilaisuuksia vammaistyön ajankohtaisista asioista. Ensimmäisessä infotilaisuudessa vuonna 2015 nousi esiin toivomus osallisuutta edistävän työryhmän perustamisesta. Marraskuussa 2015 asumispalveluille luotiin asiakasosallisuuden parantamisen työryhmä, johon oli kutsuttu asiakkaita ja omaisia ryhmäkotien esimiesten kontaktien avulla. Tavoitteena oli, että toiminnan sisällön muodostavat asiakkaat ja omaiset, vaikka työryhmään kutsuttiin myös ammattihenkilöitä. Työryhmän toiminnasta muodostettiin Metropolia Ammattikorkeakoulun opinnäytetyö. Opinnäytetyössä teoreettisena viitekehyksenä käytettiin Timo Toikon (2012) toimijalähtöistä näkökulmaa (Toikko 2012: 154-155). Opinnäytetyö ”Osallisuus ryhmäkodeissa -Toimijalähtöinen kehittäminen avuksi kehitysvammaisten osallisuuden parantamiseen, on toimintatutkimuksellinen kehittämistehtävä. Mitä on osallisuus? Osallisuus on keskeinen hyvinvoinnin lähde. Hyvinvointi koostuu toimintamahdollisuuksista, jotka voi nähdä vapautena. Nussbaumin (2011) mukaan toimintamahdollisuudet ovat niitä, jotka ihminen välttämättä tarvitsee, jotta voisi elää laadukasta ja elämisen arvoista elämää. Ihmisen perusvapaus on vapaus valita olemisensa. Toisin sanoen toimintamahdollisuudet määrittävät mitä yksilö kykenee tehdä tai olla elämänsä aikana. (Nussbaum 2011: 18-20.) Ben Bradley (2015) esittää, että nämä toimintamahdollisuudet ovat tärkeitä lähteitä hyvinvointiin. Hyvinvoinnilla on siis rakenneosat, jotka ovat luontaisesti hyviä ihmisille. (Bradley 2015: 15.) Tärkeä kysymys kehitysvammaisten osallisuutta määritellessä on se, mitkä ovat ne rakenneosat, jotka lisäävät asiakkaiden hyvinvointia? Osallisuuden määrittelyä voi lähestyä tarkastelemalla kohderyhmää, millä tasolla toimitaan, toiminnan tavoitetta ja resursseja (Dittman 2016). Esimerkiksi tässä kehittämistehtävässä kohderyhmänä ovat kehitysvammaiset aikuiset. Toiminta tapahtuu kunnallisen palvelun tasolla. Tavoite on edistää osallisuutta, sillä se edistää hyvinvointia. Ongelmaa ei ole tarkasti määritelty. Taustalla on näkemys, että osallisuutta ei ole huomioitu tarpeeksi. Resursseja ei olla toistaiseksi kohdennettu. Osallisuuden voi määritellä poimimalla hyvinvointiteorioista rakennepuita, jotka soveltuvat tarkasteltuun kohderyhmään, näyttämön tasoon, tavoitteisiin ja resursseihin. Opinnäytetyössä synteesinä hyvinvointiteorioista poimitut osallisuuden rakennepuut ovat autonomisuus (itsemääräämisoikeus), demokratia ja arjessa selviytyminen. Itsemääräämisoikeus perustuu kaikkien ihmisten yhdenvertaisuuteen. Kehitysvammaisilla autonomisuudessa tärkeää on, että kukaan ei manipuloi häntä oman elämänsä tavoitteiden suhteen. Ammattihenkilö osaltaan tukee ja auttaa häntä edistääkseen tavoitteisiin pääsemisessä. Vaikka itse ei pystyisi näkemään toisen elämäntapavalintaa, kulttuurin tai toiminnan muodon merkityksellisyyttä, tulisi olla valmis myöntämään, että se voi olla merkitsevä jollekin toiselle. Demokratia on yksi oikeudenmukaisuuden toteutumisen edellytys (Sen 2009: 326). Kehitysvammaisten kohdalla se tarkoittaa mahdollisuutta vaikuttaa omiin sekä yhteisönsä asioihin. Demokratian toimivuuden edellytys on humanistinen sivistys. Oikeanlainen koulutus kasvattaa vastuuntuntoisia demokraattisia kansalaisia, minkä avulla kyetään tekemään harkittuja päätöksiä. Tavoitteena on pitää yllä demokraattisia instituutioita, jotka perustuvat kaikkien yhtäläiseen kunnioittamiseen ja yhdenvertaisuuteen. (Nussbaum 2011b: 27, 43-44.) Tässä korostuu myös ammattihenkilöjen rooli työssä. Auttamisen ja ohjaamisen lisäksi saatetaan tarvita myös opettamista ja kasvattamista demokraattiseksi kansalaiseksi. Kolmannen osallisuuden elementin, arjessa selviytymisen kohdalla on auttajien rooli myös merkittävää. Kun puhutaan kehitysvammaisten arjessa selviytymisestä, puhutaan toimintakyvystä. Toimintakyky kertoo siitä, miten ihminen toimii eri tilanteissa ja eri ympäristöissä. Niin älyllisen kyvyn, terveyden, elämänhallinnan, vuorovaikutuksen kuin ympäristön kohdalla apu ja tuki mahdollistavat toimintakykyä. Apu ja tuki muodostuvat niin ohjaajien, avustajien kuin asiakkaan läheisverkostojen kautta. Osallisuuden ja osallistumisen käsitteet usein sekoittuvat samaa tarkoittaviksi käsitteiksi. Osallistuminen tarkoittaa läsnäoloa toisen määrittelemässä tilanteessa. Osallisuuden käsite on laajempi. Se muodostuu osallistumisen, toiminnan ja vaikuttamisen kautta. Osallisuuden toimintakulttuurissa asiakas on ammattilaisen rinnalla toiminnan suunnittelussa. Ammattihenkilöjen on tärkeää ymmärtää, että osallisuuteen kuuluu myös oikeus olla osallistumatta. Osallisuutta edistäviä tekijöitä ryhmäkodeissa Asiakasosallisuuden parantamisen työryhmän jäsenet tapasivat kuusi kertaa opinnäytetyön toimintatutkimuksen ensimmäisen syklin aikana. Jokaisesta tapaamiskerrasta muodostettiin yksi toimintatutkimuksen tulos. Opinnäytetyön aineistosta saatujen tulosten perusteella asiakasosallisuutta haluttiin parantaa monin erin tavoin. Niistä asiakkaiden kannalta keskeisimmät tekijät ryhmäkodin arjessa olivat henkilökohtaiset avustajat ja tutut ohjaajat, yhteinen tekeminen ja mahdollisuus vaikuttaa ruokaan. Lisäksi tärkeänä pidettiin, että ryhmäkodeissa on vaikuttamisen kanava. Se voi olla esimerkiksi säännöllinen asukaskokous tai mahdollisuus keskustella ohjaajan kanssa kahden kesken. Helsingin kaupungilla on yhteensä 35 ryhmäkotia ja ne ovat kaikki erilaisia. On haasteellista muodostaa yhtä oikeaa ratkaisua ja ohjeistusta kaikkiin ryhmäkoteihin. Muita opinnäytetyön aineistosta nousseita osallisuutta edistäviä tekijöitä olivat asiakkaiden äänen kuuluviin saaminen, esimiesten vastuuttaminen ja avoin keskustelu sekä kehittäjäryhmien vuoropuhelu osallisuudesta. Asiakasosallisuuden parantamisen työryhmä muodosti toimintatutkimuksen aikana sisäisen kyselyn 35 ryhmäkotiin, joista vastauksia saatiin17 ryhmäkodista. Vastauksista huokui yhteisöllisyyden kaipuu. Vaikka henkilökohtainen apu on ollut tärkeä uudistus kehitysvammaisille, ei se korvaa kaikkea vapaa-ajan vieton tarvetta ryhmämuotoisessa asumisessa kuten yhteisiä retkiä. Helposti lähestyttäviä, tuttuja ohjaajia pidettiin tärkeänä myös. Tutut ohjaajat tunnistavat asiakkaan tahtotilaa. Varsinkin vaikeavammaisten eleiden, ilmeiden ja äännähdysten tunnistaminen on merkittävää tahtotilan selvittämisessä. Ruokalistoihin vaikuttamista ja osallistumista ruuanlaittoon pidettiin tärkeänä. Työryhmän jäsenet pohtivat yhdessä, että tiukentuneissa henkilöstöresursseissa henkilökunta voi luoda nopeasti valmistettavien ruokien luetteloita, joiden avulla asiakkaat voivat muodostaa ruokalistoja. Vaihtoehtoisia kommunikointimenetelmiä voidaan muodostaa esimerkiksi leikkaamalla ruokakuvia lehdistä tai valokuvaamalla annoksia. Miten tulokset saadaan käytäntöön? Palvelujen kehittämistä asiakkaiden kanssa on perusteltu muun muassa sillä, että asiakkaan kannalta teknistyneet palvelut ovat johtaneet inhimillisen vuorovaikutuksen vähenemiseen. Palvelujen tulisi vastata asiakkaiden konkreettisia tarpeita. Palvelujen on kritisoitu paenneen ammatillisen diskurssin, hierarkioiden ja teknologian taakse. (Toikko 2012: 154-155). Osallisuuden parantamisen työryhmä on hyvää uutta kokeilua Helsingin kaupungin vammaistyön asumispalveluissa. Se edellyttää uusien toimintatapojen ja ratkaisujen muodostamista niin asiakkailta kuin ammattihenkilöiltä. Toimijalähtöisestä kehittämisestä nousseet ideat tarvitsevat ammattihenkilöiden tarkastelua ennen kuin ne voidaan tuoda käytäntöön. Tarkempi tarkastelu mahdollistaa palvelujen laatua. Käytäntöön tuominen edellyttää myös yhteistä ymmärrystä päätöksistä vastaavien kehittäjäryhmien kanssa. Prosessiin vaikuttavat myös muu käynnissä oleva kehittämistyö sekä muutospaineet kuten sote-uudistus. Kehittämistehtävän hypoteesina oli, että toimijalähtöisen kehittämisen avulla palvelut kehittyvät. Palvelujen kehittymiseen vaikuttavat myös 1) yhteinen ymmärrys muiden kehittäjäryhmien kanssa 2) halu uudistua toimijalähtöisen kehittymisen avulla sekä 3) yhteensovittaminen muun kehitystyön kanssa. Palvelujen kehittämisessä on tärkeää hahmottaa kokonaiskuva kehittämistyön kentästä. Suurissa organisaatioissa kuten Helsingin kaupungilla kehittämistyölle ominaista on laaja-alaisuus. Kehittämistyöhön kuuluu kansallisen lainsäädännön muutoksiin vastaamista, kansainvälisten ihmisoikeussopimusten määräysten huomioimista, oman palvelun kehittämishaasteisiin vastaamista ja poliittisien päätöksien taloudellisiin raameihin reagoimista. Ammattihenkilöt eivät ole aina tietoisia kaikesta kehittämistyöstä, sillä se ei välttämättä näyttäydy omassa työssä. Kehittämistyössä toimintaa ohjaa esimerkiksi tuloskortti, jossa määritellään muun muassa tavoitetasoa, toimenpiteitä, mittareita, vastuuta ja seurantaa. Tässä tapahtumakulussa alun perin tavoitteena oli kuntalaisten kuulemistilaisuus, josta liikkeelle lähti ehdotus ryhmän perustamisesta. Mikäli asumispalvelut haluavat edistää asiakasosallisuutta työryhmän avulla, on suositeltavaa lisätä se seuraavan tuloskorttiin muiden kehittämiskohteiden rinnalle. Silloin se ei ole eriarvoisessa asemassa muun kehittämistyön kanssa ja kehittämistyön tuloksia on mahdollista saada paremmin käytäntöön. Raine Luomala, sosionomi (ylempi AMK) Opinnäytetyö kokonaisuudessaan löytyy Theseus-tietokannasta. Lähteet: Bradley, Ben 2015. Well-Being. Oxford. Polity. Dittman, Jörg: 2016: Participation and Poverty Reduction programns – Chances and Paradoxes. Workshop Summerschool, Amsterdam. 9.6.2016. Nussbaum, Martha C. 2011. Creating Capabilities. The Human Development approach. Cambridge, Massachusetts. Harvard University Press. Nussbaum, Martha C. 2011b. Talouskasvua tärkeämpää. Miksi demokratia tarvitsee huministista sivistystä. Gaudeamus Helsinki University Press. Sen, Amartya 2009: The Idea of Justice. Penguin Books Ltd, England. Toikko, Timo 2012. Sosiaalipalveluiden kehityssuunnat. Tampereen yliopisto.

Lue lisää

Peruskoulun mahdollisuudet lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistäjänä

2.4.2017

Sosiaalialan bloggaajat

MTV:n uutisissa 8.2.2017 todetaan nuorisopsykiatrian lähetteiden olevan Suomessa edelleen jatkuvassa kasvussa. Nuorisopsykiatrian erikoislääkäri Henna Haravuoren mukaan syitä tähän ovat järjestelmien hajanaisuus sekä pula oppilas- ja opiskelijahuollon henkilöstöstä. ”Saattaa olla, että yhtä asiaa hoidetaan monessa paikassa ja missään ei tule kunnolla kohdatuksi”, toteaa Haravuori. Jokainen lapsi kohdattava yksilönä Suomessa eletään sote-uudistuksen kynnyksellä suurten muutosten aikaa. Sote- ja maakuntauudistusta pidetään jopa yhtenä suurimpana Suomessa koskaan toteutettuna rakennemuutoksena. Muutos vaikuttaa myös lasten ja nuorten arkeen. Kuntien tehtävät supistuvat sosiaali- ja terveyspalveluiden siirtyessä maakunnille. Varhaiskasvatuksen, koulutuksen ja vapaa-ajanpalveluiden järjestämisvastuu sekä lasten sekä nuorten hyvinvoinnin edistäminen kuuluvat kuitenkin jatkossakin vahvasti kuntien tehtäviin. Miten voidaan sitten välttyä Haravuoren toteamasta järjestelmän hajanaisuudesta sekä taata se, että jokainen lapsi ja nuori tulee kunnolla kohdatuksi? Miten taataan ylipäätänsä muutosten keskellä lasten ja nuorten hyvinvointi? Yhtenä ratkaisuna voidaan pitää lapsi- ja perhepalveluiden (LAPE) muutosohjelmaa, joka on yksi Sipilän hallituksen kärkihankkeista. Muutosohjelman myötä nykyiset hajanaiset palvelut pyritään yhdistämään yli hallinnonalarajojen lapsi- ja perhelähtöiseksi kokonaisuudeksi. Ohjelma painottaa ehkäisevien palveluiden merkitystä korjaavien palveluiden sijaan. Yksi LAPE-muutosohjelman kehittämiskokonaisuus on varhaiskasvatuksen, koulun ja oppilaitosten roolin vahvistaminen lapsen hyvinvoinnin tukemisessa. Kyseisen kehittämiskokonaisuuden projektisuunnitelmassa todetaan, että varhaiskasvatuksen, koulun ja oppilaitosten mahdollisuudet lasten ja nuorten hyvinvoinnin tukemisessa on jo tunnistettu, mutta niiden potentiaalia ei ole vielä täysin hyödynnetty. Peruskoululainen aktiivisena toimijana Kaikilla Suomessa vakituisesti asuvilla lapsilla on oppivelvollisuus ja Suomessa lähes kaikki lapset (99,7 %) suorittavat perusopetuksen oppimäärän. Peruskoulu tavoittaa siis suurimman osan suomalaisista lapsista ja nuorista ja on iso osa heidän arkeaan. Tältä kannalta peruskoulun mahdollisuuksia lasten ja nuorten hyvinvoinnin tukemisessa voidaan siis pitää merkittävinä. Oppilaiden osallisuuden merkitystä on myös korostettu viime aikoina entisestään muun muassa oppilas- ja opiskelijahuoltolaissa. Yksi LAPE-muutosohjelman käytännön toimenpiteistä varhaiskasvatuksen ja koulujen roolin vahvistamiseksi lasten ja nuorten hyvinvoinnin tukijana, onkin osallisuutta ja yhteisöllisyyttä tukevan toimintakulttuurin vahvistaminen. Perusopetuslaki velvoittaa opetuksen järjestäjää tarjoamaan oppilaille mahdollisuuden vaikuttaa koulun toimintaan sekä edistämään oppilaiden osallisuutta. Myös elokuussa 2016 vuosiluokilla 1-6 käyttöönotetun uuden perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa korostetaan oppilaan ainutlaatuista ja arvokasta roolia aktiivisena toimijana sekä oppilaan kokemusta osallisuudesta ja mukana olemisesta kouluyhteisön toiminnan ja hyvinvoinnin rakentamisessa. Olisiko oppilaan osallisuuden tukeminen siis avain lasten ja nuorten hyvinvointiin? Selkeitä yhteyksiä osallisuuden ja hyvinvoinnin välille ei ole helposti todennettavissa, mutta osallisuuden nähdään toimivan suojaavana tekijänä hyvinvointivajetta ja syrjäytymistä vastaan. Osallisuus on myös THL:n määritelmän mukaan keskeinen hyvinvointia ja terveyttä tuottava tekijä. Osallistumisen ja osallisuuden nähdään lisäävän oppilaan opiskelumotivaatiota sekä viihtymistä koulussa. Osallisuus koulussa luo myös edellytyksiä vastuulliseen ja aktiiviseen kansalaisuuteen kasvamiselle. Hyvin koulussa viihtyvä ja itseluottamusta omaava sekä aktiivinen oppija on todennäköisesti kiinnostunut ja halukas vaikuttamaan myös muihin ympärillään tapahtuviin asioihin. Osallistumisen mahdollisuuksia peruskoulussa kehitetään yhteistyöllä Lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelma painottaa ehkäisevien palveluiden merkitystä korjaavien palveluiden sijaan. Mikä voisikaan olla luontevampi paikka toteuttaa ehkäiseviä palveluita, kuin peruskoulu, joka tavoittaa lähes kaikki perusopetusikäiset lapset ja nuoret. Oppilaiden osallisuuden yhteys kouluviihtyvyyteen ja oppilaan yleiseen hyvinvointiin on huomioitu perusopetuksen opetussuunnitelmassa perusteissa, mutta todellisen osallisuuden eteen on tehtävä paljon työtä. Tämä selvisi myös oppilaiden osallisuutta käsittelevästä opinnäytetyöstä ”Osallisuuden mahdollisuudet peruskoulussa”, jossa haastateltiin viiden sipoolaisen alakoulun rehtoria sekä toteutettiin kysely oppilaiden osallisuudesta 5. ja 6. vuosiluokkien oppilaille. Osallisuus ja hyvinvointi eivät synny itsestään. Opinnäytetyön tulosten perusteella aidon osallisuuden syntymiseen tarvitaan koulutusta koulun henkilökunnalle, yhteisiä toimintamalleja, hyviä vuorovaikutustaitoja, toimintakulttuurin vahvistamista sekä tahtoa ja oikeaa asennetta. Opinnäytetyön tulosten perusteella voidaan todeta, että oppilaiden osallisuus toteutuu vielä puutteellisesti ja koulujen välillä on eroja. Opettajan työtä pidetään jo nyt hyvin vaativana ja kuormittavana, eikä oppilaan osallisuuden vahvistamista voida jättää täysin heidän harteilleen. Peruskoulussa on kuitenkin opettajien lisäksi myös paljon muuta henkilökuntaa, kuten oppilas- ja opiskeluhuollon henkilöstö, koulusosionomit, kasvatusohjaajat ja muut vastaavat varhaiseen puuttumiseen ja ennaltaehkäisevään työotteeseen koulutetut henkilöt. Oppilashuoltohenkilöstön lisäämisen tai esimerkiksi koulusosionomien palkkaamisen mahdollisuuksia olisikin hyvä tarkastella erityisesti siitä näkökulmasta, että voiko oppilaan hyvinvointiin ja varhaiseen puuttumiseen erikoistuneen henkilöstön lisääminen koulussa tuottaa säästöä kalliista korjaavista palveluista? Peruskoulussa lapsi ja nuori voi tulla kunnolla kohdatuksi Peruskoulun mahdollisuudet oppilaan hyvinvoinnin tukijana voivat olla hyvinkin merkittäviä. Osallisuutta tukemalla oppilas voi omaksua aktiivisen elämäntavan ja elämänhallinnan keinot vahvistua. Koulutukseen kohdennetut leikkaukset eivät valitettavasti tue tätä näkemystä, mutta kunnilla on niistä huolimatta iso mahdollisuus hyödynnettävänään. Minna Hyvärinen, sosionomi (ylempi AMK) Artikkeli perustuu opinnäytetyöhöni ”Osallisuuden mahdollisuudet peruskoulussa: 5-6 vuosiluokkien oppilaiden sekä rehtoreiden käsityksiä oppilaiden osallisuudesta Sipoossa” 2017. Metropolia Ammattikorkeakoulu, Sosiaalialan ylempi AMK-tutkinto-ohjelma. Tästä opinnäytetyöhön Kaikki opinnäytetyöt löytyvät www.theseus.fi -sivustolta: Valitse Metropolia Ammattikorkeakoulu ja ao.tutkinto-ohjelma. Lähteet Alila, Antti – Gröhn, Kari – Keso, Ilari – Volk, Raija 2011. Sosiaalisen kestävyyden käsite ja mallintaminen. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2011:1. Verkkodokumentti. Aula, Maria Kaisa 2016. Selvityksen tilaajan esipuhe. Selvityksessä Iivonen, Esa – Pollari, Kirsi: Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen ja maakuntauudistuksen lapsivaikutusten oikeudellinen ennakkoarviointi. Verkkodokumentti. Halinen, Irmeli – Jääskeläinen Liisa 2015. Opetussuunnitelmauudistus 2016. Sivistysnäkemys ja opetuksen eheyttäminen. Teoksessa Cantell Hannele (toim.): Näin rakennat monialaisia oppimiskokemuksia. Jyväskylä: PS-kustannus. 19–36. Iivonen, Esa 2017. Sote laittaa palvelut uusiksi. Lapsemme. Mannerheimin lastensuojeluliiton jäsenlehti 1/2017. 20–21. Laki perusopetuslain muuttamisesta 1267/2013. MTV 2017. Nuorisopsykiatrian lähetteet yhä kasvussa – "Yhtä asiaa saatetaan hoitaa monessa paikassa ja missään ei tule kunnolla kohdatuksi". Verkkodokumentti. Opetushallitus n.d. Kasvatus, koulutus ja tutkinnot. Perusopetus. Oppivelvollisuus ja koulupaikka. Verkkodokumentti. Oppilas- ja opiskelijahuoltolaki 1287/2013 Sosiaali- ja terveysministeriö 2016. Varhaiskasvatus, koulu ja oppilaitos lasten ja nuorten hyvinvoinnin tukena. Suunnitelma kansallisen ja maakunnallisen toimeenpanon tueksi (projektisuunnitelma). Verkkodokumentti. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2015. Hyvinvointi ja terveyserot. Keskeisiä käsitteitä. Verkkodokumentti.

Lue lisää