leikkaukset arkistot - Uudistuva sosiaalialan osaaminen

Avainsana: leikkaukset

Varhaiskasvatukseen kaavaillut leikkaukset – lapset mukaan talkoisiin

1.11.2015

Hallitus esitti toukokuussa 2015 leikkauksia varhaiskasvatukseen. Hallitus rajaisi subjektiivisen päivähoito-oikeuden osa-aikaiseksi vanhemman ollessa työttömänä. Päivähoito-oikeus rajattaisiin osa-aikaiseksi myös, kun toinen vanhemmista hoitaa perheen toista lasta äitiys-, isyys- tai hoitovapaalla tai kotihoidontuella. Päiväkodin suhdeluvut yli kolmevuotiaiden lasten osalta kasvaisivat siten, että yksi työntekijä (kasvattaja) voisi hoitaa kahdeksaa lasta. Tämänhetkinen suhdeluku on yksi työntekijä seitsemää lasta kohden. Käytännössä muutos tarkoittaisi sitä, että päiväkodeissa yleinen kolmen aikuisen hoitama päiväkotiryhmä kasvaisi 21 lapsesta 24 lapseen tai jopa 30 lapseen riippuen osa-aikahoitoa tarvitsevien lasten määrästä. Muutosesitystä on kritisoitu erittäin voimakkaasti. Kritiikin kärki on jaettavissa kolmeen osaan: on kritisoitu talouskriteeriä, ollaan oltu huolissaan lasten edusta sekä ihmetelty monia epäloogisuuksia. Talous ja varhaiskasvatus Talous on olennainen osa kaikkea toimintaa. Varhaiskasvatuksessa sen rinnalla täytyy kuitenkin muistaa joka asiassa lapsen etu ja sen toteutuminen, josta vain me aikuiset voimme huolehtia. Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila kritisoi hallituksen muutosehdotusta nimenomaan siksi, että sillä pyritään ensisijaisesti taloudellisiin säästöihin eikä sillä tavoitella ratkaisuja, jotka edistäisivät lapsen edun toteutumista. ₁ Yhteensä päivähoito-oikeuden rajoittamisen uskotaan säästävän valtion ja kuntien rahoja 54 miljoonaa euroa vuodessa. Suhdeluvun muuttaminen säästäisi 75 miljoonaa euroa (ja päivähoitomaksujen korottaminen 54 miljoonaa euroa). ₂ Erittäin lyhyellä tähtäimellä säästöt saattaisivat olla tuota kokoluokkaa. Mutta kuinka todellisia nuo säästöt olisivat pitemmällä tähtäimellä? Varhaiskasvatuksen kokonaisvaikutuksellisia menoja ja tuloja on todella vaikea laskea, hallituksen leikkausesityksessä sitä ei ole edes yritetty. Varhaiskasvatus ehkäisee jatkuvasti kotihoidon ja lastensuojelun tarvetta sekä edesauttaa vanhempien jaksamista. Paljonko tästä kirjataan varhaiskasvatuksen budjetin plus-sarakkeeseen? Kuinka hinnoitellaan toimiva kasvatuskumppanuus, joka auttaa vanhempia lasten kasvatuksessa tai varhaiskasvatuksen antama laaja käytännön apu suomen kieltä osaamattomille perheille yhteiskuntaamme sopeutumisessa? Vuonna 2015 uudistuneessa sosiaalihuoltolaissa korostetaan mm. ennaltaehkäisyä ja varhaista tuen saamista lapsiperheille ilman erityisasiakkuutta kuten lastensuojelun asiakkuus. Selvää on, että mitä enemmän varhaiskasvatuksen resursseja heikennetään, sitä vähemmän ennaltaehkäisevää työtä lasten ja perheiden kanssa voidaan varhaiskasvatuksessa tehdä. Kuinka paljon lisämenoja tämä aiheuttaa yhteiskunnalle vaikkapa 10 – 15 vuoden aikajänteellä? Myös alan ammattilaiset ja vaikuttajat ovat samaa mieltä. Oululaisen päiväkoti Sampolan johtaja Susanna Haapsamon mukaan ongelmat alkavat kasaantua, kun ne lapset, jotka eivät saa tarvitsemaansa opetusta ja tukea varhaiskasvatuksessa, menevät perusopetukseen. Sen jälkeen syrjäytymisriskit kasvavat, ja tarvitaan entistä enemmän erilaisia lastensuojelun palveluita. Hänen mukaansa tällä tavalla me emme saa säästöjä aikaiseksi, korkeatasoinen varhaiskasvatus on tuottava sijoitus yhteiskunnalle ja maksaa itsensä moninkertaisena takaisin. ₃ Talentian puheenjohtaja Tero Ristimäki puolestaan nostaa esille ryhmäkoon kasvattamisen talousvaikutuksen henkilöstöä ajatellen. Se merkitsee hänen mukaansa sitä, että jokaiselle varhaiskasvatuksessa olevalle lapselle on entistäkin vähemmän aikuisen aikaa. Kun tiedetään, että päivähoidon henkilöstö on ollut jo pitkään jaksamisensa äärirajoilla, voivat aiotut säästöt muuttua kustannuksiksi työhyvinvoinnin laskiessa. ₄ Mitä enemmän lapsia ryhmässä on, sitä todennäköisempää on myös tautien leviäminen. Tämä puolestaan tarkoittaa lasten sairauskärsimysten lisäksi sekä vanhempien poissaoloja töistä että varhaiskasvatuksen henkilökunnan poissaoloja. Kokonaiskustannukset näistä poissaoloista muodostuisivat yhteiskunnalle suuriksi ja todella vaikeiksi arvioida. Kaiken kaikkiaan talousasiat varhaiskasvatuksessa eivät missään nimessä ole mustavalkoisia, lyhyen tähtäimen talousajattelussa on myös suuret taloudelliset riskit. Lapsen edun sivuuttaminen Lasten määrän kasvaessa tilanne näkyisi yli kolmevuotiaiden lapsiryhmissä niin, että nykyisen 21 lapsen sijasta ryhmässä olisi 24 lasta tai enemmän. Jo 21 lapsen kanssa kasvattajilla on ajoittain vaikeuksia tarjota kullekin lapselle sellaista varhaiskasvatusta kuin hänen havainnoidaan tarvitsevan. Lisälasten tulo ryhmään huonontaisi tilannetta entisestään, kärsijöinä olisivat etenkin lapset, toissijaisesti vanhemmat ja kasvattajat. Lapsiryhmissä myös tilat loppuisivat yksinkertaisesti kesken. Monet päiväkotiryhmät on suunniteltu tiloiltaan ja ilmanvaihdoltaan 21 lapselle, enempää ei näihin ryhmiin mahdu. Ruokailuja ja päiväunia pitäisi järjestää esim. eteisissä. Lisäksi toimivia leikkipaikkoja pitäisi purkaa ja tuoda tilalle pöytiä ja tuoleja lasten ruokailuja varten. Lasten määrän kasvu näkyisi kuitenkin eniten juuri varhaiskasvatuksen asiakkaissa eli lapsissa. Mitä enemmän lapsia samoissa tiloissa, sitä enemmän oppimis- ja keskittymisvaikeudet lisääntyvät. Yhteiskunnassamme on erityisen tuen tarpeisia lapsia koko ajan enemmän, olisi omituista politiikkaa luoda tätä suuntausta tukevia olosuhteita tarkoituksella. ₅ Insinöörin logiikkaa? Koko leikkausehdotuksessa on muitakin epäloogisuuksia kuin lyhyen tähtäimen talousajattelu ja lapsen edun unohtaminen. Varhaiskasvatuslakia ollaan jo pitkään oltu uudistamassa. Tasavallan presidentti on vahvistanut lain muutoksen 8.5.2015 ja lain ensimmäinen vaihe on tullut voimaan 1.8.2015. ₆ Lakivalmisteluissa subjektiiviseen päivähoito-oikeuteen ei olisi tullut muutoksia, ei myöskään kasvattajien ja lasten väliseen suhdelukuun. Nyt kesken tämän uudistuksen hallitus ilmoittaa täysin lain suunnittelusta poikkeavaa, irrallista leikkausehdotusta. Ulkopuolisen silmin ei vaikuta insinöörin logiikalta. Myös lasten yhdenvertaisuuden vaarantuminen huolettaa. Sosiaalisin perustein tapahtuva päivähoitotarpeen arviointi tarkoittaa käytännössä helposti sitä, että lapsi perheineen leimautuu negatiivisesti jollain tavalla ongelmalliseksi. Lapset olisivat myös eriarvoisessa asemassa riippuen siitä, käyttääkö lapsen perhe kunnallisen vai yksityisen päivähoidon palveluita, sillä esitysluonnoksessa ei ehdoteta vastaavanlaisia rajoituksia yksityiseen päivähoitoon. Näistä asioista on myös lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila ilmaissut huolensa. ₁ Nykytilanne varhaiskasvatuksessa on jo huolestuttava. Koulutettua, pätevää ja pysyvää henkilökuntaa on vaikea saada rekrytoitua. Lasten enenevät tuen tarpeet, huonot palkat ja hurja työmäärä eivät houkuttele ihmisiä jäämään alalle. Jo nykyisen lapsimäärän hoitaminen ammattimaisesti on näillä resursseilla vaikeaa ja vaatii paljon suunnittelua sekä raudanlujia ammattilaisia. Lapsimäärän lisääntyessä varhaiskasvatuksen laatu vastaavasti huononisi. Varhaiskasvatuksen asiantuntijan ja Helsingin yliopiston tutkijan Eeva-Leena Onnismaan mukaan päivähoidon kustannuksista on vaikea säästää, mutta toiminnan organisoinnista pitäisi pystyä keskustelemaan. Onnismaa peräänkuuluttaa pitempää keskustelua toiminnan organisoimisesta niin, että se olisi pedagogisesti laadukasta ja kustannustehokasta samaan aikaan. ₇ Tällaista keskustelua vastaan kenelläkään varhaiskasvatuksen toimijalla tuskin on mitään. Tätä keskustelua ei kuitenkaan ole se, että hallitus toteuttaa yksipuolisella ilmoituksella nämä varhaiskasvatusta vähättelevät leikkausaikeensa. Jukka Piippo, lastentarhanopettaja ja sosionomi ylempi AMK-opiskelija Lisätietoa (viitteet) Lapsiasiavaltuutettu Kurttilan lausunto Helsingin Sanomien artikkeli, verkossa YLE:n uutinen, verkossa Talentia, Ristimäki, verkossa Ammattinetti, verkossa Opetus- ja kulttuuriministeriö, varhaiskasvatuslaki vireillä YLE-uutiset, Onnismaa, verkossa

Lue lisää

Lasten ja nuorten harrastamisen mahdollistaminen on investointi koko Suomen tulevaisuuteen

27.10.2015

Sosiaalialan bloggaajat

Presidentti Sauli Niinistö on pitänyt syrjäytymisteemaa esillä vuoden 2012 virkaanastujaisistaan lähtien. Niinistön mukaan syrjäytyminen on vakava ongelma nuorille itsellensä, mutta myös koko yhteiskunnan tulevaisuudelle (Tasavallan presidentin virkaanastujaispuhe 1.3.2012). Myös uuden hallitusohjelman yhtenä kärkihankkeena on terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen ja eriarvoisuuden vähentäminen (Valtioneuvoston kanslia 2015, 21). Harrastaminen syrjäytymisen ehkäisyn keinona Lasten ja nuorten syrjäytymiseen liittyvässä keskustelussa sivutaan usein samoja teemoja, joita ovat mm. yhteisöllisyys, osallisuus ja terveen itsetunnon kehittymisen tukeminen. Mielekkään harrastuksen löytäminen jokaiselle lapselle tulisi olla yhtenä keinona saavuttaa hallitusohjelman terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseen ja eriarvoisuuden vähentämiseen liittyvät tavoitteet. Helsingin kaupungin turvallisuusohjelman Syrjäytymisen ehkäisy ja vähentäminen -työryhmä laati raportin syrjäytymisen ehkäisystä ja vähentämisestä. Raportin toimenpide-ehdotuksissa suositetaan, että jokaisella lapsella ja nuorella tulisi olla vähintään yksi harrastus riippumatta vanhempien sosioekonomisesta asemasta. Työryhmän ja sen kuulemien asiantuntijoiden mukaan etenkin kouluikäisten kohdalla harrastustoiminnan voidaan todeta toimivan merkittävänä syrjäytymistä ennaltaehkäisevänä tekijänä. (Syrjäytymisen ehkäisy ja vähentäminen -työryhmä 2009.) Myös tutkimusten mukaan harrastustoiminta lisää lasten ja nuorten hyvinvointia vahvistamalla itseluottamuksen ja identiteetin kehittymistä sekä vuorovaikutustaitoja (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2012, 19). Suomen Nuorisoseurat on tehnyt aloitteen harrastustakuun kirjaamisesta nuorisolakiin, joka tällöin takaisi jokaiselle lapselle ja nuorelle oikeuden vähintään yhteen turvalliseen ja laadukkaasti toteutettuun harrastukseen (Suomen Nuorisoseurat 2015). Suomen Nuorisoseurojen pääsihteeri Antti Kalliomaa kirjoittaa 11.1.2015 blogissaan, että harrastustakuu antaisi mahdollisuuden harrastamiseen myös vähävaraisten perheiden lapsille (Kalliomaa 2015). Kaavailtujen leikkausten vaikutukset mahdollisuuksiin harrastaa Suomalaiset lapsiperheet ovat joutuneet kesän mittaan seuraamaan huolestuttavia uutisia hallituksen kaavailemista leikkauksista. Varhaiskasvatuksen, koulutuksen ja sosiaaliturvan leikkaukset huonontavat heikoimmassa asemassa olevien lasten tilannetta entisestään. Leikkaukset perusopetuksesta uhkaavat mm. koulujen kerhotoimintaa, joka voi olla vähävaraisten perheiden lapsille ainoa väylä harrastuksen pariin. Näin ollen leikkaukset kasvattavat lasten välistä eriarvoisuutta. Lapsi oppii vanhemmiltaan suhtautumista itseensä, harrastamiseen, aktiivisuuteen ja yhteiskunnalliseen osallistumiseen. Mikäli kotoa saatu harrastamisen malli ei tue lapsen aktiivisuutta, tarjolla tulee olla ilmaista, matalan kynnyksen harrastustoimintaa vähävaraisten perheiden lapsille, kuin myös taho, joka ohjaa lasta harrastuksen pariin. Lastensuojelutyössä olen havainnut, että nuorten motivoiminen harrastamiseen on usein jo myöhäistä, ja harrastuksen virkaa toimittaa kavereiden kanssa kuljeskelu. Pidän tärkeänä sekä tutkimus- että kokemustiedon kautta, että jokaisella lapsella olisi mieluisa harrastus ja sen kautta sosiaalinen yhteisö, johon kuulua. Lastensuojelun Keskusliitto on kannanotossaan 2015 (Lastensuojelun Keskusliiton tiedotteet 2015) esittänyt, että hallituksen tulee tehdä varhaiskasvatukseen, koulutukseen ja sosiaaliturvaan kohdistuvista leikkauksista lapsi- ja perhevaikutusten arviointi ja arvioida erityisesti sitä, millaisia vaikutuksia nyt tehdyillä päätöksillä on tulevaisuudessa. Myös Lastensuojelun Keskusliiton toiminnanjohtaja Hanna Heinonen blogikirjoituksessaan 19.5.2015 (Lastensuojelun Keskusliiton Lapsen asialla -blogi) peräänkuuluttaa lapsivaikutusten arviointia peilaten nykytilannetta 1990-luvun laman aikaisiin leikkauksiin. Edellisen laman leikkauksissa lasten ja perheiden peruspalveluista sekä ennaltaehkäisevästä työstä tingittiin voimakkaasti, eikä palveluissa edelleenkään olla lamaa edeltäneellä tasolla, vaikka korjaaville palveluille on jatkuvasti kasvava kysyntä. (Paananen ym. 2012.) 1990-luvun laman vaikutuksia sen ajan lasten myöhempään hyvinvointiin on tutkittu ja tulokset ovat selkeitä varoittavia esimerkkejä, joita ei ole varaa nyt katsoa läpi sormien. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tekemän laajan kohorttitutkimuksen mukaan merkittävän suuri osa vuonna 1987 syntyneistä lapsista on myöhemmin käyttänyt sosiaali- ja terveydenhuollon erityispalveluita, kuten mielenterveyspalveluita. (Paananen ym. 2012.) Tutkimuksessa todetaan, että ”lasten hyvinvointi lähtee perheiden hyvinvoinnista, mutta muilla kehitysympäristöillä, kuten päiväkodilla, koululla ja harrastuksilla, on suuri merkitys arjen sujumisen ja hyvinvoinnin turvaamisessa.” (Paananen ym. 2012, 3.) Hallituksen suunnittelemat leikkaukset uhkaavat siis vähävaraisten perheiden lasten hyvinvointia kahta kautta: sekä sosiaaliturvaan että palveluihin kohdistuvien leikkausten kautta. Leikkausten todellinen hinta THL toteaa arvioissaan hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen investoinneista ja niiden laiminlyönnistä aiheutuneista kustannuksista, että laiminlyöntien kustannukset voivat olla jopa kymmenkertaiset investointeihin nähden (THL 2015). Väitän, että Suomella ei ole varaa olla investoimatta lasten ja nuorten harrastustoiminnan tukemiseen. Ilman investointia tänään, maksamme tutkimusten valossa moninkertaisen hinnan tulevaisuudessa. Veera Halttunen, ohjaaja, sosionomi ylempi AMK-opiskelija Lisätietoa Kalliomaa, A. 2015. Harrastustakuulla syrjäytymistä vastaan. Blogikirjoitus. Lastensuojelun Keskusliiton Lapsen asialla -blogi. 19.5.2015. ”On aika tehdä viisaita ratkaisuja lasten ja lapsiperheiden näkökulmasta”. (Hanna Heinonen). Lastensuojelun Keskusliiton tiedotteet. 28.5.2015. ”Hallitusohjelmasta toteutettava lapsivaikutusten arviointi.” Opetus- ja kulttuuriministeriö. 2012. Lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelma 2012–2015. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2012:6. Paananen, R., Ristikari, T., Merikukka, M., Rämö, A. & Gissler, M. 2012. Lasten ja nuorten hyvinvointi Kansallinen syntymäkohortti 1987 -tutkimusaineiston valossa. Raportti 52/2012. Helsinki: THL. Suomen Nuorisoseurat. 2015. Harrastustakuulla syrjäytymistä vastaan – Suomen Nuorisoseurat ehdottaa harrastustakuuta lakiin. Uutinen www-sivuilla 23.5.2105. Syrjäytymisen ehkäisy ja vähentäminen -työryhmä. 2009. Raportti. Helsinki: Helsingin kaupungin hallintokeskus, turvallisuus- ja valmiusosasto. Tasavallan presidentin virkaanastujaispuhe. 1.3.2012. THL. 2015.Vaikuttavuus ja kustannukset. Päivitetty 3.8.2015. Valtioneuvoston kanslia. 2015. Ratkaisujen Suomi. Pääministeri Juha Sipilän hallituksen strateginen ohjelma 29.5.2015. Hallituksen julkaisusarja 10/2015.

Lue lisää