Kotoutuminen arkistot - Uudistuva sosiaalialan osaaminen

Avainsana: Kotoutuminen

Kielitietoinen ohjaus ja selkokieli sosiaalialan ammattilaisen työkaluina

22.9.2022

Eevamaija Iso-Heiniemi ja Eveliina Korpela

Syksyllä 2021 käynnistettiin Kielibuusti-hankkeen innoittamana Metropolian kansainvälisille opiskelijoille kielikummitoimintaa. Toiminnassa suomea hyvin osaava sosiaalialan opiskelija saa kansainvälisen kummiopiskelijan, jolle tarjoaa tukea suomen kielen oppimiseen ja kotoutumiseen. Samalla kielikummit harjoittelevat sosiaalialan ammattilaiselle tärkeitä taitoja: selkokieltä ja kielitietoista ohjausta. Sosiaalialan työyhteisöissä työskentelee tulevaisuudessa entistä enemmän kansainvälisiä osaajia. Myös asiakaskunta muuttuu moninaisemmaksi ja monikielisemmäksi. Tällaisessa tilanteessa sosiaalialan ammattilainen tarvitsee kielitietoisen ja yhdenvertaisen ohjauksen taitoja. Sosiaalialan ammattilaisen täytyy tietää, miten eri kieliä, selkokieltä, kielen ulkoista ympäristöä ja erilaisia viestintämuotoja voi hyödyntää kohtaamisissa, jotta kaikki osapuolet tulisivat ymmärretyiksi (ks. lisää Intke-Hernandez 2020). Kansainvälisten opiskelijoiden haasteena on usein se, miten saada suomen kieli haltuun opintojen aikana niin, että opiskelijat voisivat työllistyä Suomeen (Korpela 2020). Perinteiset kielikurssit eivät riitä tilanteessa, jossa opiskelijan pitäisi oppia 3,5 vuoden opintojen aikana kokonaan uusi ammatti ja lisäksi suomen kieli eri vivahteineen (vrt. Kurhila ym. 2019: 8). Työelämässä tarvitaan niin ammattikieltä kuin arkitilanteissa käytettävää puhekieltäkin. Tutkimusten mukaan yksi tehokkaimpia tapoja oppia kieltä ja kotoutua Suomeen on löytää yhteisö, jossa voi kokea osallisuutta ja yhteisöllisyyttä ja jossa voi käyttää kieltä psykologisesti turvallisessa ilmapiirissä (ks. esim. Intke-Hernandez 2019.) Metropolian sosiaali- ja terveysaloilla päätettiin lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla: kielikummitoiminta auttaa kansainvälisiä opiskelijoita oman yhteisön löytämisessä, osallisuuden kokemuksessa ja sitä kautta kielenoppimisessa. Samalla kielikummitoiminta antaa suomea hyvin taitavalle sosiaalialan opiskelijalle ohjauskokemusta sekä mahdollisuuden harjoitella selkokielen käyttöä ja yhdenvertaista ohjaamista. Lisäksi kielikummit saavat mahdollisuuden tutustua kotoutumisprosessiin ja uuteen kulttuuriin - tämä kaikki on tärkeää tulevalle sosiaalialan ammattilaiselle oman ammatillisuuden kehittämisessä. Talven ja kevään aikana kertyneet kokemukset kummitoiminnasta vaikuttavat lupaavilta. Kielikummitoimintaan osallistuminen perustuu opiskelijan omaan aktiiviseen toimijuuteen ja toiminta rakentuu molempien toiveiden mukaisesti. Tämä näyttää ruokkivan motivaatiota ja rohkeutta. “Teemme yhdessä jotain, mikä on uutta ja kiinnostavaa meille molemmille” - Kummiopiskelijan kommentti Kielikummitoiminnan organisointia ja “perfect matcheja” Kielikummitoimintaa mainostetaan sosiaalialan opiskelijoille osana opintojaksoa Harjoittelu vapaaehtois- ja kansalaistoiminnan ympäristöissä (5 op) ja lisäksi terveysosaamisalueen opiskelijoille vapaasti valittavina opintoina. Opiskelija voi koostaa harjoittelun palasista, joten kielikummiksi voi ilmoittautua myös lyhyemmäksi ajaksi kummiopiskelijan ja kielikummin omien tarpeiden ja aikataulujen mukaan. Kielikummilta vaaditaan sujuvaa suomen kielen taitoa ja kiinnostusta harjoitella kielitietoista ohjaamista ja selkokielen käyttöä. Kummitoiminta vie jonkin verran aikaa ja vaatii sitoutumista, heittäytymistä ja uusiin asioihin perehtymistä. Metropolian kielikummit kirjautuvat Moodle-työtilaan, jossa he tutustuvat materiaaliin selkokielestä ja selkokielisestä viestinnästä, kielitietoisesta ohjauksesta sekä erilaisista tavoista opiskella suomen kieltä itsenäisesti. Lisäksi he saavat työkaluja ensimmäisiin tapaamisiin, kummiopiskelijansa tarpeiden kartoitukseen sekä vinkkejä siitä, mitä kaikkea toiminnassa voisi tehdä, ja miten kummiopiskelijaa voi kannustaa ottamaan vähäinenkin kielitaito käyttöön. Halukkaat kielikummit ja kummiopiskelijat voivat ilmoittautua kielikummitoiminnasta vastaaville S2-opettajille, jotka etsivät ilmoittautuneista sopivat parit tai ryhmät. Kun opiskelijat hakeutuvat mukaan kielikummitoimintaan, he voivat kertoa kiinnostuksen kohteistaan ja esittää toiveitaan toimintaan liittyen. Tilanteessa, jossa opiskelijoilla on jo lähtökohtaisesti joitakin yhteisiä kiinnostuksen kohteita ja aikataulut sopivat yhteen, kummitoiminta näyttää pääsevän vauhdikkaammin käyntiin. Kun sopivat ”matchit” ovat löytyneet, opiskelijat saavat toistensa yhteystiedot ja sopivat ensimmäisen tapaamisen, jossa kielikummi ja kummiopiskelija pohtivat yhdessä tapaamisten tavoitteita ja sisältöjä. Toiminta on siis suunnitelmallista, mutta kuitenkin vapaamuotoista. Jos kummiopiskelija haluaa kokata, aloittaa uuden harrastuksen tai löytää kaupungin parhaat museot, kielikummi voi auttaa näissä asioissa. Kielikummi huolehtii tapaamisten tavoitteiden ja sisältöjen dokumentoinnista, mutta tärkeintä on tutustuminen ja luottamuksen herättäminen. Elokuvalippujen ostamista, kuulumisten vaihtoa ja Nato-keskusteluja Toistaiseksi toiminta on herättänyt innostusta, ja mukaan on tähän mennessä ilmoittautunut yli 30 opiskelijaa. Heistä kaksitoista (5 kielikummia ja 7 kummiopiskelijaa) on päässyt kevään ja syksyn aikana hyvään vauhtiin. Kielikummiparit ovat muun muassa käyneet elokuvissa ja pitkillä kävelyillä, pelanneet lautapelejä, keskustelleet suomalaisten sielunmaisemasta ja avanneet muiden kulttuurien tapoja nähdä maailmaa. Alustavien havaintojemme perusteella vaikuttaa siltä, että kummitoiminta olisi hyvä aloittaa jo molempien opiskelijoiden ensimmäisen opiskeluvuoden aikana, kun sekä kielikummi että kummiopiskelija ovat vielä kotiutumassa opiskeluelämään ja rakentamassa yhteisöjään. Etenkin ne opiskelijat, jotka ovat jo lähellä valmistumista, ovat usein kiireisiä ja monesti myös töissä opintojen ohella. Ruuhkavuodet voivat kuitenkin myös yhdistää. Eräs kielikummimme toivoi opiskelijaa, jolla olisi pieniä lapsia, jotta kielikummi ja kummiopiskelija voisivat tehdä jotakin yhdessä omien lastensa kanssa. Eräs kummiopiskelija taas iloitsi aidon kontaktin saamisesta suomalaiseen opiskelijaan: “Olen saanut ystävän!” Kielikummitoiminta on vasta alkumetreillään, mutta odotamme jo mielenkiinnolla, millaisia tuloksia saadaan. Toiminnassa mukana olevien kokemuksia kerätään vuosien 2022–2023 aikana ja työn tuloksia tullaan jakamaan. Toivottavasti ne innostavat myös muita korkeakouluja ja monikielisiä työyhteisöjä käynnistämään vastaavaa toimintaa! Vinkkejä kielikummille tapaamisiin Tutustukaa kielitubettajiin! Millaisia vinkkejä heillä on kielenoppimiseen? Kerätkää parhaat vinkit. Käykää yhdessä kirjastossa. Onko siellä kielikahvilaa? Löydättekö kirjastosta suomen kielen oppikirjoja ja selkokielistä kirjallisuutta? Kuunnelkaa yhdessä lempikappaleitanne, esim. Lyrics trainingin avulla voi opiskella sanastoa, kuuntelutaitoa ja ääntämistä. Musiikki on hyvä keino opiskella ääntämistä ja hankalia äänteitä. Tutustukaa itseopiskelumateriaaleihin, kuten Superalkeet (https://sites.google.com/view/superalkeet/etusivu), Suomi taskussa (https://suomitaskussa.eu/) tai Koti Suomessa (kotisuomessa.fi). Katsokaa yhdessä kiinnostavia TV-ohjelmia Ylen kielikoulun kautta. https://yle.fi/aihe/kielikoulu-sprakskolan Lähde: Kielikummien Moodle-työtila, Metropolia AMK Tämän tekstin ensimmäinen versio on julkaistu Kielibuustin blogissa 17.6.2022. Hei metropolialainen, kiinnostuitko kielikummitoiminnasta? Ilmoittaudu Eevamaijalle (eevamaija.iso-heiniemi@metropolia.fi) tai Eveliinalle (eveliina.korpela@metropolia.fi), niin saat kuulla lisää! Kirjoittajat: FM Eevamaija Iso-Heiniemi on S2-opettaja ja kielenoppimisen asiantuntija, joka kehittää kansainvälisten tutkinto-opiskelijoiden suomen kielen opetusta Metropoliassa. Eevamaija työskentelee Kielibuusti-hankkeessa ja organisoi kielikummitoimintaa. FT Eveliina Korpela toimii suomen kielen ja viestinnän lehtorina sosiaalialan tutkinto-ohjelmassa. Tällä hetkellä Eveliina on mukana Kielibuusti-hankkeessa ja työskentelee myös osa-aikaisena tutkijana Helsingin yliopistossa. Hän organisoi Eevamaijan kanssa Metropolian kielikummitoimintaa. Lähteet: Kielibuusti-hanke. www.kielibuusti.fi Aalto-yliopiston, Haaga-Helia-ammattikorkeakoulun, Helsingin yliopiston, Laurea-ammattikorkeakoulun ja Metropolia-ammattikorkeakoulun yhteistyöhanke, jonka avulla kehitetään kotimaisten kielten koulutusta. Korpela, Eveliina 2020. Työharjoittelu maahanmuuttajaopiskelijan kielenoppimisen tukena. Hiiltä ja timanttia -blogi. Julkaistu 11.5.2020. Metropolia AMK. Kurhila, Salla & Kotilainen, Lari & Kalliokoski, Jyrki 2019. Johdatus luokkahuoneen ulkopuoliseen kielenoppimiseen. Teoksessa Kotilainen, Lari & Kurhila, Salla & Kalliokoski, Jyrki (toim.): Kielenoppiminen luokan ulkopuolella. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. 7–30. Intke-Hernandez, Minna 2020. Maahanmuuttajaäitien arjen kielitarinat. Etnografinen tutkimus kieliyhteisöön sosiaalistumisesta. Väitöskirja. Helsingin yliopisto. Lue lisää kielikummi- ja kielikaveritoiminnasta: Amberg, Maria 2018. Kielikaveri maahanmuuttajan kielenoppimisen tukena: Opas Kalliolan Setlementin vapaaehtoisille. Opinnäytetyö. Helsinki. Diakonia-ammattikorkeakoulu. Sosiaalialan koulutusohjelma. Falck, Heidi 2017. Kielikummitoiminta maahanmuuttajien kotoutumisen tukena. Opinnäytetyö. Helsinki: Diakonia-ammattikorkeakoulu. Sosiaalialan koulutusohjelma. Kalliolan Setlementti. Kalliolan Setlementti ry:n vapaaehtoistoiminnan verkkosivut. Viitattu 1.9.2022. SuomiKamu – Ystäväksi maahanmuuttajalle. Suomen Punainen Risti. Punaisen Ristin sivusto vapaaehtoisille. Viitattu 1.9.2022. Ystäväksi maahanmuuttajaäidille -toiminta 2021. Mannerheimin Lastensuojeluliitto. Viitattu 1.9.2022.

Lue lisää

Womenton työuramentorointi

17.12.2013

Sosiaalialan bloggaajat

Womenton työuramentorointi kulttuurien välisen kohtaamisen areenana ja maahanmuuttajanaisten kotoutumisen edistäjänä ”Ilman Womentoa me ei oltais koskaan kohdattu. Womento on kuin silta, jonka yli voin mennä katsomaan, miten te teette töitä ja mitä suomalaiset ihmiset ajattelevat.” Suomeen muuttaa joka vuosi naisia, jotka ovat oman ammattialansa osaajia. Työllistyminen on Suomessa heille kuitenkin usein haastavaa. Yksilöllisiä syitä voivat olla heikko kielitaito tai oman ammattialan verkostojen puuttuminen. Rakenteellisia syitä voivat olla työmarkkinoiden toiminta, yhteiskunnassa esiintyvät ennakkoluulot ja mahdollinen syrjintäkohtelu. Monet koulutetut Suomeen muuttaneet naiset uhkaavat jäädä työmarkkinoiden marginaaliin ja sitä kautta myös heidän osaamispääomansa jää yhteiskunnassa hyödyntämättä. Työttömyys on myös uhka yksilön hyvinvoinnille ja uuteen kotimaahan kotoutumiselle. Womento on Väestöliiton toteuttama hanke, jonka tarkoituksena on työuramentoroinnin kautta edistää Suomeen muuttaneiden koulutettujen naisten työllistymistä koulutustaan vastaaviin töihin. Aktoreiksi voivat hakeutua Suomeen muuttaneet koulutetut naiset, jotka haluavat tukea ammatilliselle kehittymiselleen. Mentoreina toimivat suomalaiset tai Suomessa pitkään asuneet ja työskennelleet naiset, jotka haluavat tukea aktoreita ammatillisessa kehittymisessä. Naisia yhdistää sama ammattiala. Mentorointi on osallistujilleen vapaaehtoista ja se tapahtuu pääasiassa mentorin ja aktorin välisissä tapaamisissa. Mentoripareille järjestetään myös koulutuksia ja ryhmätapaamisia, joissa parit voivat jakaa kokemuksiaan ja saada vertaistukea. Womento antaa mahdollisuuden tulla nähdyksi ja ymmärretyksi Womenton mentoroinnissa mukana olleet aktorit kuvasivat kokemustaan merkittävänä. He kokivat suhteensa mentoriin hyvin läheisenä ja tärkeänä. Womento antoi heille mahdollisuuden tulla nähdyiksi ja kuulluiksi oman ammattialan osaajina ja naisina. Aktoreiden sosiaaliset verkostot olivat ylirajaisia, mutta useimmilla aktoreilla niistä puuttuivat kontaktit valtaväestöön. Osa aktoreista koki itsensä voimakkaasti yksinäisiksi. Aktoreiden mielestä mentoroinnin tärkeimpänä merkityksenä olikin se, että he saivat mentoristaan itselleen suomalaisen ystävän. Vasta toissijaisena aktorit näkivät mentoroinnin merkityksen oman työllistymisensä tukemisessa. Tämä oli yllättävä tulos, sillä ystävyyssuhteen muodostaminen ei ole Womenton alkuperäisenä tavoitteena. Mentoroinnin hyödyt ja haasteet kulkevat käsi kädessä Womento näyttäytyi paikkana, jossa aktoreilla oli mahdollisuus ylläpitää suomen kielen osaamistaan. Mentorilta aktorit saivat konkreettista apua ansioluettelon päivittämiseen ja työhakemusten tekoon. Osa pareista käytti mentoroinnin kielenä kuitenkin suomen kielen sijaan englantia, sillä heillä mentoroinnin tavoitteet eivät liittyneet kielen oppimiseen. Aktoreiden suomen kielen oppimiseen vaikuttivat myös aktoreiden motivaatio sekä vapaa- ja työajalla tapahtuva suomen kielen käyttö. Vaikka suomen kielen osaaminen nähtiin tärkeänä, sitä ei aina aktiivisesti pyritty edistämään. Aktoreiden ammatilliset verkostot laajenivat mentoroinnin myötä yhdellä ihmisellä – saman ammattialan suomalaisella edustajalla. Osa mentoreista toimi aktorin suosittelijana työhaastatteluissa, mistä oli huomattavaa hyötyä aktorin työllistymiselle. Suomalainen suosittelija toimi työhaastattelutilanteessa luottamuksen osoittajana ja lisäsi hakijan uskottavuutta. Saman ammattialan edustaja pystyi myös jakamaan ajantasaista ja käyttökelpoista ammattitietoa sekä neuvomaan aktoria työnhaussa. Kaikki mentorit eivät kuitenkaan toimineet aktorin suosittelijana, eivätkä aktorin verkostot laajentuneet mentoria ”kauemmaksi”. Työuramentorointi väylänä työllistymiseen ja kotoutumiseen? Mentorointi koettiin toimivana, koska se rakentui aktoreiden yksilöllisten tarpeiden ja toiveiden varaan ja oli osallistujilleen vapaaehtoinen. Kun tavoitteet oli rakennettu omista tarpeista käsin, niihin myös sitouduttiin ja motivoiduttiin. Womenton aikana suurin osa aktoreista sai työkokeilu- tai työpaikan, mitä voi pitää merkittävänä saavutuksena. Mentoreiden antama kannustus ja tuki vahvistivat aktoreiden ammatti-identiteettiä. Mentoreiden jakama ajantasainen ammattitieto selkiytti aktoreiden urakäsityksiä ja -toiveita. Vahva ammatti-identiteetti voi edistää aktoreiden työllistymistä myös jatkossa. Onnistuneeseen kotoutumiseen tarvitaan yhteiskunnan muutosta ja maahanmuuttajien sopeutumista. Womento-mentorointi antaa koulutetuille maahanmuuttajanaisille mahdollisuuden tulla nähdyksi, kuulluksi ja ymmärretyksi. Kohdatuksi tuleminen, aktorin ystävystyminen mentorin kanssa sekä mentoroinnista saatu ammatillinen tuki lisäävät aktoreiden hyvinvointia. Tämä johtaa voimaantumisen ja osallisuuden kokemuksiin, jotka puolestaan voivat edistää naisten kotoutumista suomalaiseen yhteiskuntaan. Jatkossa Womenton mentorointiverkostoa voi kehittää ryhmätapaamisten osalta kohti toiminnallisuutta. Toiminnallisuuden ja pienryhmäkeskusteluiden kautta aktoreiden suomen kielen taito pystyy kehittymään ja heidän ammatilliset verkostonsa voivat laajentua. Mentoreiden kanssa on hyvä käydä keskustelua siitä, mikä merkitys suosittelijana toimimisella voi olla koulutettujen maahanmuuttajanaisten työllistymiselle. Suomen kielen taitoa olisi hyvä pyrkiä mentoroinnissa parantamaan, mutta se ei silti saisi mennä muiden tärkeämpien tavoitteiden ohi. Artikkeli perustuu kirjoittajan tekemään Metropolian sosiaalialan ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opinnäytetyöhön Womento – Koulutettujen Suomeen muuttaneiden naisten kokemuksia työuramentoroinnista. Satu Kinnunen, sosionomi (ylempi amk) Lähteet ja lisätietoja: Forsander, Annika 2002: Luottamuksen ehdot. Maahanmuuttajat 1990-luvun suomalaisilla työmarkkinoilla. Helsinki, Väestöliiton Väestöntutkimuslaitos, julkaisusarja D 39/2002. Fågel, Stina – Säävälä, Minna – Salonen, Ulla 2012: Womento-käsikirja. WOMENTO – Naiset mentoroinnilla yhteisiin tavoitteisiin. Helsinki, Väestöliiton julkaisusarja. Vanhanen, Sari – Ahlfors, Gunta – Saarela, Inka – Wetzer-Karlsson, Marina 2013: Mentorointi koulutettujen maahan muuttaneiden naisten kotoutumisen edistäjänä. Teoksessa Alitolppa-Niitamo, Anne – Fågel, Stina – Säävälä, Minna (toim.): Olemme muuttaneet – ja kotoudumme. Maahan muuttaneen kohtaaminen ammatillisessa työssä. Helsinki, Väestöliitto. 176–186. Väestöliitto, Womento-hanke http://www.vaestoliitto.fi/monikulttuurisuus/womento/

Lue lisää

Stereotyyppiset mediakuvastot sulkevat maahanmuuttajia kotoutumisen ulottumattomiin

28.3.2013

Sosiaalialan bloggaajat

Kiukusta jäykkänä seuraan YLE:n iltauutisia. Uutisissa kerrotaan maahanmuuttajista, joita ei Helsingin maistraatissa merkitä väestötietojärjestelmään, koska heillä ei ole henkilöllisyystodistusta tai heidän henkilöllisyyttään ei voida varmentaa. Ilman rekisteröintiä he eivät voi saada esimerkiksi KELAn tukia tai pankkitiliä. Uutisessa kuvataan kadulla ja kauppakeskuksessa liikkuvia ihmisiä, jotka ovat ulkonäöltään tummaihoisia. YLE:n uutisissa näytetään myös kuvaa Oulun vastaanottokeskuksen ryhmästä, jossa joukko miehiä opettelee suomen kieltä. Uutiseen on haastateltu kahta asiantuntijaa, mutta kumpikaan heistä ei ole maahanmuuttaja. Ei voi olla totta, ajattelen. Uutisten kuvamateriaalissa esiintyvät henkilöt ovat helposti tunnistettavissa, vaikka pyrkimys onkin ollut kuvata heitä takaapäin. Ovatko nämä henkilöt ns. paperittomia? Entä ihmiset vastaanottokeskuksessa? Tiesivätkö he antaessaan lupaa (onhan sellainen?) kuvaamiselle, että kuvamateriaali linkitetään uutiseen, jossa kerrotaan ihmisistä, joilla ei ole henkilöllisyystodistusta? Pohdin mielessäni, että tilanne on aivan sama, kuin oma kuvani liitettäisiin (ilman lupaani) uutiseen, jossa kerrotaan naisten aborteista tai ehkäisystä… Media luo sisältönsä kautta arjen kansalaisuuden rakenteita. Se pystyy näkökulmia rajaamalla ottamaan mukaan, mutta myös sulkemaan ulkopuolelle ihmisiä. Tutkimuksissa ja maahanmuuttajien omissa kokemuksissa toistuvat ajatukset siitä, että median kuvasto on hyvin usein negatiivista, ongelmapainotteisesti tai stereotyyppisesti monikulttuurisuutta kuvaavaa. Juha Siitosen mukaan voimaantumista mahdollistava konteksti on turvallinen ja arvostava. Kotoutuminen puolestaan on niin Suomen lain kuin tutkimustenkin mukaan kaksisuuntaista – siihen vaikuttavat maahanmuuttajien sopeutumisen lisäksi valtaväestön asenteet. Myös yhteiskunnan tulee pystyä kehittymään sen väestöryhmien jäsenten muuttuessa. Vastavuoroista luottamusta pystyy rakentamaan pyrkimällä löytämään vahvuuksia ja ihmisryhmiä yhdistäviä asioita. Onnistuneeseen kotoutumisilmapiiriin voidaankin ajatella kuuluvan maahanmuuttajien arvostaminen. En pysty ymmärtämään, miksi monikulttuurisuuden uutisointi nostaa usein esille vain monikulttuurisuuden haasteita. Ongelmiin keskittyminen rakentaa harvoin luottamusta valtaväestön ja vähemmistöjen välillä. Sari Pietikäisen mielestä vähemmistöryhmien oma media voi olla tapa voimauttaa yksilöitä ja yhteisöjä. Omalla kielellä tuotettu materiaali internetissä tai radiossa voi toimia yhteisöllisen identiteetin rakentajana. Oman kielen kautta ihminen tulee näkyväksi ja osalliseksi yhteiskunnassa ja yhteiskunnasta. Oma media voi olla myös mahdollisuus rakentaa dialogisuutta valta- ja vähemmistöryhmien välillä. Nuoret elävät 2010-luvulla mediassa ja mediasta. Maahanmuuttajanuoret samastuvat malleihin, joita he mediassa (internet, uutiset, elokuvat, tv-sarjat, ajankohtaisohjelmat, mielipidekirjoitukset) havainnoivat. Myönteisten roolimallien esille nostaminen on tärkeää, sillä nuoret pyrkivät löytämään itseään seuraamalla mediaa ja henkilöitä, jotka he kokevat olevan itsensä kaltaisia. Ei ole siis merkityksetöntä, millaista samastumismallia heille mediassa tarjotaan. Mediassa esiintyvät työssäkäyvät ammattilaiset ja elämässään menestyneet maahanmuuttajat voivat kannustaa nuoria pyrkimään elämässään eteenpäin: opiskelemaan ja hakeutumaan työmarkkinoille. Heidän esimerkkinsä luo nuoriin tulevaisuuden uskoa. Millä tavalla erilaisessa kotoutumisen vaiheessa olevat maahanmuuttajat näkyvät mediassa? Kuinka usein he osallistuvat ajankohtaisohjelmiin tai saavat tekstejään julkaistuksi mielipidesivuilla? Suomeen muuttaneet yksilöt ovat hyvin heterogeeninen ryhmä, jossa on mukana eri-ikäisiä, eri syistä Suomeen muuttaneita, eri uskontoja ja kansallisuuksia edustavia ihmisiä. He voivat olla Suomessa jo pitkään asuneita Suomen kansalaisuuden saaneita työssä käyviä ihmisiä sekä ihmisiä, jotka ovat vastikään Suomeen tulleita. Ei siis ole perusteltua, että heidät esitetään mediakuvastoissa stereotyyppisesti, esimerkiksi niin, että yksi maahanmuuttaja valitaan mielipiteineen edustamaan koko vähemmistöryhmää tai että nuorisolle suunnatuissa tv-sarjoissa on ”se yksi pakollinen” stereotyyppisesti käyttäytyvä tai ulkonäöltään muista erottuva vähemmistöedustaja. Maahanmuuttaja saattaa hyvin usein kokea yhden esitetyn, tiettyyn kulttuuriryhmään kohdistuvan uutisen leimaavaksi. Tämä kokemus helposti kumuloituu yksilön kokemusmaailmassa. Median tuottamat stereotyyppiset mallit maahanmuuttajista ovat omiaan luomaan vähemmistöryhmässä kokemusta ulkopuolisuudesta. Valtaväestölle ne antavat luvan suhtautua vähemmistöihin yleistäen. ”Meidän” ja ”muiden” sijaan median tehtävänä olisi kuitenkin synnyttää kuvaa suomalaisuudesta, johon mahtuvat kaikki täällä asuvat ihmiset. Maahanmuuttajia koskevassa ongelmakeskeisessä keskustelussa saattaa riskinä olla myös itseään toteuttava ennuste. Maahanmuuttajatausta ei itsestään selvästi johda esimerkiksi työllisyyshaasteisiin. Kotoutumisesta käydyssä keskustelussa tulisi muistaa, että kotoutuminen on yksilöllinen ja hyvinkin pitkäkestoinen prosessi. Maahanmuuttajat ovat usein parhaassa työiässä olevia koulutettuja ihmisiä, joilla on paljon voimavaroja yhteiskunnassa hyödynnettäväksi. Siksi maahanmuuton mukanaan tuomien haasteiden sijasta olisikin tärkeää keskustella maahanmuuton eduista. Kotoutumislain tarkoituksena on tukea ja edistää maahanmuuttajan kotoutumista sekä mahdollisuuksia osallistua aktiivisesti suomalaisen yhteiskunnan toimintaan. Lain tavoitteena on tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistäminen sekä myönteinen vuorovaikutus eri väestöryhmien kesken. Medialla on valta ja vastuu käsitysten tuottamisessa. Osa myönteistä vuorovaikutusta on se, että valtaväestön pääosin ylläpitämät mediat nostaisivat positiivisia asioita monikulttuurisuudesta sekä valtaväestön ja vähemmistöjen välisistä kohtaamisista esille. Halutaanko yhteiskunnassa median kautta yhä edelleen luoda kuvaa, että maahanmuuttajat ovat ja tulevat aina olemaan ”ulkopuolisia” suomalaisessa yhteiskunnassa, vai olisiko jo aika päästää heidät olemaan näkyvästi osa meitä? Eri väestöryhmien keskinäinen kanssakäyminen on yksi demokraattisen ja avoimen yhteiskunnan tunnusmerkeistä. Myönteinen asenne maahanmuuttajia kohtaan helpottaa uusien tulijoiden asettumista Suomeen. Siksi myös mediassa pitäisi pyrkiä moninaisempien kuvastojen luomiseen. Ne voivat rakentaa kuvaa monimuotoisesta suomalaisuudesta, johon kaikilla on mahdollisuus identifioitua. Miten me sosiaalialan ammattilaisina voimme huolehtia ja edistää positiivista monikulttuurisuusdiskurssia? (Itse asiassa, jos tarkkoja ollaan, minun ei olisi edes pitänyt tätä kannanottoa kirjoittaa. Parhaimmassa tapauksessa kirjoittajana olisi toiminut kokemusasiantuntija. Minä valtaväestön edustajana tuon esille aina vain välittynyttä tietoa, joka ei ole omakohtaista ja siten täysin aitoa.) Onneksi on myös onnistuneita tarinoita. 1.11.2012 Helsingin Sanomat uutisoi otsikolla Osuuskunta tuo työtä naisille turkulaisesta Golden Daisy -osuuskunnasta, jonka kautta maahanmuuttajanaiset ovat onnistuneet työllistämään itse itseään. Artikkelin onnistunut valokuva hymyilevästä Miatta Sansonista sekä tekstin kautta välittyvä positiivisuus vakuuttavat lukijan monikulttuurisuuden hyödyistä. Hymyillen Sanso toteaa, että ”Hyvä työpaikka tarkoittaa sitä, että on hyvä elämä”. Satu Kinnunen, Sosionomi YLEMPI AMK-opiksleija Lähteet Laki kotoutumisen edistämisestä. Nikunen, Kaarina 2012: Sukupuolittuneet mediakuvastot ja ylirajainen kokemus maahanmuuttajanuorten arjessa. Teoksessa Keskinen, Suvi – Vuori, Jaana – Hirsiaho, Anu (toim.): Monikulttuurisuuden sukupuoli. Kansalaisuus ja erot hyvinvointiyhteiskunnassa. 155-173. Osuuskunta tuo työtä naisille. Helsingin Sanomat 1.11.2012. Shildt, Mari. Verkkodokumentti. Pietikäinen, Sari 2006: Mahdollisuuksien media. Saamen- ja venäjänkieliset tiedotusvälineet yhteisöjensä voimavarana. Teoksessa Martikainen, Tuomas (toim.): Ylirajainen kulttuuri. Etnisyys Suomessa 2000-luvulla. 212-236. Siitonen, Juha 1999: Voimaantumisteorian perusteiden hahmottelua. Oulun yliopisto. Oulun opettajankoulutuslaitos. Väitöskirja. Oulu. Sisäasiainministeriö 2013: Maahanmuuton tulevaisuus 2020. Työryhmän ehdotus. Helsinki, Sisäasiainministeriö, Maahanmuutto. Sisäasiainministeriön julkaisuja 5/2013. Julkaisupäivämäärä 30.01.2013. Verkkodokumentti. Säävälä, Minna 2009: Naisia kotoutumassa Eurooppaan. Vertailevan Femage-hankkeen loppuraportti. Väestöliitto. Väestöntutkimuslaitos. Katsauksia E 35/ 2009. Helsinki. YLE:n Uutiset, 18.3.2013. klo 20.30. TV-Uutisten otsikko: Viranomaiset, yhdenvertaisuus. Tekstilinkin otsikko: Ulkomaalaisia kohdellaan maistraateissa eri tavoin – lainmuutosta ei luvassa. Verkkodokumentti.

Lue lisää