Uudistuva sosiaalialan osaaminen

Uusi varhaiskasvatuslaki herättää paljon erilaisia tunteita alan kentällä. Odotukset uudelle laille olivat suuret, vihdoinkin saisimme vanhan, vuonna 1973 tehdyn päivähoitolain ajan tasalle. Ajatuksissa kävi jopa se, että nostaisiko uusi varhaiskasvatuslaki työmme näkyvyyttä ja arvostusta. Mutta toisin taisi käydä. Lakia uudistetaan vaiheittain. Viime syksynä ensimmäisen vaiheen myötä päivähoitolaki muutettiin nimikkeenä varhaiskasvatuslaiksi. Voimaan tuli myös mm. että ryhmiä muodostettaessa tulee lähtökohtana olla se, että lain 5 a §:n ja asetuksen 6 §:n 1 ja 2 momentin mukaiset henkilöstömitoitukset toteutuvat. Ryhmiä ei siis jatkossa enää voida muodostaa niin, että ryhmässä olisi enemmän kuin kolmea kasvattajaa vastaava lapsimäärä samanaikaisesti läsnä. Lapsia voi kuitenkin olla kirjoilla enemmän kuin enimmäiskoon tai suhdeluvun mukaan säädetään. Kasvattajien rajaaminen kolmeen neljän sijasta oli hyvä uudistus, estäähän tämä isojen neljän kasvattajien ryhmien muodostamisen. Se, että lapsia voi olla kirjoilla enemmän kuin enimmäiskoko tai suhdeluku määrittää, tekee ryhmien muodostamisen hankalaksi. On totta, että lapset sairastavat ja ovat vapaapäivillä, mutta kuinka voimme taata sen ettei jonakin päivänä kaikki lapset ovat samanaikaisesti paikalla. Sillä kun he ovat samanaikaisesti paikalla, rikomme lakia. Ryhmäkoot eivät kasva kaikissa kunnissa - ei Espoossakaan 1.8.2016 voimaan astuu laki, jonka mukaan yli 3-vuotiaiden suhdeluku muuttuu 1:8. Aikaisemmin se oli 1:7. Monet kunnat ovat käyneet tiukkaa poliittista keskustelua ja vääntöä siitä lähtevätkö toteuttamaan lain asettaa uutta suhdelukua vai pitäytyvätkö he vanhassa suhdeluvussa. Espoon kaupunginvaltuusto päätti 2.12.2015, että hoitajamitoitus säilytetään ennallaan 1:7. Uutena asiana valtuusto myös päätti, että ryhmien, joissa on op lapsia, ryhmäkoko voi olla 24. Tämä tarkoittaa sitä, että jokaisella kasvatusvastuullisella voi olla yli 3-vuotiaita lapsia 7 ja uuden lain myötä lisäksi yksi op-lapsi. Jos kokopäiväisiä lapsia on vähemmän kuin 21, osapäiväisiä voi olla siten, että kokonaismäärä on edelleen enintään 24. Alle 3-vuotiaiden kohdalla suhdeluku ei muutu vaan on edelleen 1:4. Mielenkiintoiseksi työmme Espoossa tekee se, että vaikka hoitajamitoitus säilyy 1:7, seuraamme kuitenkin varhaiskasvatuslain toteutumista erilaisissa tietojärjestelmissämme uuden asetuksen mukaan eli 1:8 mukaan. Lapsen oikeus varhaiskasvatukseen ei kavennu Espoossa Suhdelukumuutoksen lisäksi toinen mieltä kutkuttava asia on uuden lain myötä tulevat muutokset varhaiskasvatusoikeuteen. Tämä osa lakia vahvistettiin 29.1.2016 ja se astuu voimaan 1.8.2016. Uuden lain myötä jokaisella lapsella on oikeus saada varhaiskasvatusta 20 tuntia viikossa. Tämä lakimuutos aiheutti valtavat selvittelytyöt kunnissa, jännityksellä jäätiin odottamaan miten muutos tullaan toteuttamaan eri kunnissa. Osa kunnista on päätöksensä tehnyt, osalla se on vielä työstön alla. Poliittinen keskustelu on ollut tiukkaa tämänkin aiheen ympärillä. Espoon kaupunginvaltuusto päätti 15.2.2016, että Espoo ei lähde rajaamaan varhaiskasvatusoikeutta. Espoossa nähtiin tärkeänä, että lasten yhdenvertainen oikeus varhaiskasvatukseen turvataan, riippumatta vanhempien työmarkkina-asemasta. Tämän päätöksen tekeminen kesti valtuustolta nelisen tuntia ja vaati toista sataa puheenvuoroa. Päätöslukemat olivat 38-37. Tiukalle siis meni. Valitettavasti näin tiukalle meneminen, jätti huolen siitä, kuinka pysyvä päätös on. Onko sama keskustelu on edessä puolen vuoden päästä, viimeistään silloin kun uutta budjettia tehdään? Mihin tietoon lakiuudistukset perustuvat? Koko varhaiskasvatuslain uudistuksen aikana, lukuisilta asiantuntijoilta on pyydetty viisaita ajatuksia siitä, mihin päättäjien päätökset tulisi perustua. Päättäjät ovat saaneet tärkeää tietoa mm. lapsen kehitysvaiheista, lapsen ja perheen asemasta ja oikeuksista sekä taloudellista tulevaisuuden visiota siitä mihin tiukennukset ja rajaukset mahdollisesti johtavat. Sitä, kuinka paljon nämä tärkeät taustoitukset ja uusimmat tutkimustiedot ovat vaikuttaneet tehtyihin ja tuleviin päätöksiin, en tiedä. Varhaiskasvatuslaissa säädetään lapsen oikeudesta varhaiskasvatukseen ja korostetaan lapsen etua toiminnan järjestämisessä. Yksi suurimmista huolista uuden varhaiskasvatuslain myötä on kuitenkin huoli asiakkaasta. Parantaako uusi laki asiakkaan, lapsen asemaa? Pysyykö varhaiskasvatus yhtä laadukkaana kuin tähänkin asti uuden lain myötä? Ja kuinka paljon uusi laki tulee eriarvoistamaan perheitä riippuen siitä missä kunnassa he asuvat ja millaista palvelua tämä kunta järjestää. Tällä hetkellä kentällä vallitsee sekava tunnelma varhaiskasvatuslain uudistuksen tiimoilta. Paljon muuttuu - vai muuttuuko? Ja kun muuttuu niin miten. Espoossa olemme tehneet valtavan määrän valmistelutyötä uuden lain myötä. Ja paljon työtä on vielä jäljellä. Edessä on mm. tulevien lakimuutosten eteenpäin vieminen ja jalkauttaminen varhaiskasvatushenkilöstölle sekä ennen kaikkea asiakkaille. Kirjailija Publilius Syrus (50 eKr) on sanonut ”Kuka tahansa voi pidellä ruoria, kun meri on tyyni”. Muutoksen aallokossa onkin tärkeätä pysyä tyynenä eikä missään vaiheessa unohtaa sitä tärkeintä - lasta. Jaana Särmälä, sosionomi (ylempi AMK) opiskelija Kiinnostuitko - tässä lisätietoa Uudesta varhaiskasvatuslaista löydät täältä. Espoon valtuuston päätöksistä löydät täältä.