Lastensuojelun koulutushaasteeseen on vastattu

Lastensuojelun osaamisesta virisi jälleen keskustelua, kun Lapsen oikeuksien päivänä 20.11.2016 valtiovalta esitti anteeksipyynnön lastenkodeissa, koulukodeissa ja sijaisperheissä kaltoinkohdelluiksi v.1937-1983 aikana joutuneille lapsille ja nuorille. Lastensuojelussa työskentelevillä on lasten, nuorten ja perheiden tarpeisiin soveltuvaa erilaista sosiaali- ja terveydenhuollon osaamista. Lastensuojelussa työskentelee myös kasvatusalan, nuorisotyön ja yhteisöllisen työn osaajia. Tutkintokoulutus toteutuu joko ammattikorkeakouluissa tai yliopistoissa. Lastensuojelutyö on vaativaa ja edellyttää suoritetun korkeakoulututkinnon tuottaman osaamisen lisäksi erityisosaamista ja asiakastyön työkokemusta. Erityisosaaminen hankitaan nykyisin maksullisena täydennys- tai erikoistumiskoulutuksena. Tällaisen koulutuksen maksaa useimmiten kokonaan työntekijä itse, myös työnantaja voi osallistua kustannuksiin.  Nykyinen lainsäädäntö ei  (vieläkään) edellytä erikoistumista lastensuojelutyöhön, jolloin erikoistumiskoulutuksen järjestämisestä ja kustannusten kattamisesta olisi säädökset.  Lastensuojelu on tehtävä, jossa tulisi edellyttää erityisosaamista. Sosiaalialan ammattikorkeakouluverkosto on vastannut lastensuojelun ammattitaitovaateisiin aloittamalla lastensuojelutyön erikoistumiskoulutuksen ensi vuonna ammattikorkeakoulujen välisenä yhteistyönä. Samoin lastensuojelun erikoisosaamiseen haasteeseen on vastannut ylipistosektori, jossa on myös käynnistynyt tänä syksynä erikoistumiskoulutukset. Valitettavasti nämä tarjottavat erikoistumiskoulutukset ovat maksullisia koulutuksia. Koulutusten maksullisuus perustuu yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen uutta erikoistumiskoulutusta koskeviin säädösmuutoksiin. Molempien korkeakoulusektoreiden tuottamaa osaamista tarvitaan kentällä jatkossakin. Ammattikorkeakoulujen ylemmistä tutkinnoista valmistuneet ovat kolme ja puolivuotisen ammatillisen korkeakoulututkinnon jälkeen tehneet alalla työtä vähintään 3 vuotta ennen ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon suorittamista. Useimmilla on tätäkin pidempi asiakastyön kokemus. Ammattikorkeakouluissa edellytetään myös ylemmässä korkeakoulututkinnossa kouluttavilta opettajilta tutkijakoulutuksen lisäksi vähintään kolmen vuoden työkokemusta alaltaan. Kiistely siitä kummasta tutkinnosta, yliopiston vai ammattikorkeakoulun ylemmästä tutkinnosta, tulee pätevämpiä alan työntekijöitä, tuntuu lastensuojelulasten näkökulmasta toisarvoiselta, koska keskeistä on lain mukaan turvata lapsen oikeus turvalliseen kasvuympäristöön, tasapainoiseen ja monipuoliseen kehitykseen sekä erityiseen suojeluun. Katse kannattaisi siirtää tutkimusmielessä esimerkiksi pohjoismaisiin kumppaneihimme, joilta voisi oppia jotakin. Tutkimusrahoitusta pohjoismaiseen lastensuojelutyön vertailuun kaivattaisiin. Osaamisen kartoittaminen ainoastaan suomalaisessa kontekstissa ei ole riittävää. Pirjo Näkki, sosiaalialan  yliopettaja, Diakonia-ammattikorkeakoulu Sosiaalialan ammattikorkeakouluverkoston  työvaliokunnan jäsen

Kun korkeakoulu pesiytyy työelämään – opinnollistamisesta hyötyvät kaikki. Kokemuksia Metropoliasta.

Tulevaisuuden luokkahuone korkeakoulusektorilla on kaikkialla. Joustavien oppimisympäristöjen toivotaan edistävän työelämän vaatimusten mukaista laadukasta oppimista, lisäävän motivaatiota, sujuvoittavan opintojen ja “elämän” välistä kuilua, nopeuttavan opintoja, synnyttävän yhdyspintoja uusille innovaatioille, hyödyttävän monella tapaa yhteisöjä ja yhteiskuntaa sekä säästävän koulutukseen käytettävää rahaa. Joustavat oppimisympäristöt eivät tarkoita ainoastaan toimivia virtuaaliympäristöjä vaan entistä työelämäläheisempiä tapoja oppia ja suorittaa korkeakouluopintoja. Henkilökohtaistettuja oppimispolkuja Opiskelijalle tämä tuo vapautta valita itselleen parhaiten soveltuva oppimispolku, esimerkiksi yhdistellen perinteistä opettajajohtoista luennointiopetusta ja työelämäläheisyyttä. Samalla se lisää opiskelijan vastuuta tunnistaa erilaisten oppimisympäristöjen haasteet ja mahdollisuudet suhteessa omiin taitoihin, vahvuuksiin ja heikkouksiin oppimisen ja oman elämäntilanteen mukaan. Hyvin rakennettu opinnollistaminen parantaa kokemusten mukaan oppimistuloksia ja oppimiseen sitoutumista sekä edistää universaaleja työelämätaitoja, kuten vuorovaikutustaitoja, verkostoitumista, toiseuden kohtaamista, sinnikkyyttä ja luovuutta. Palautetta ja arviointia on karttunut toteutuneilta opintojaksoiltamme. Opinnollistaminen muuttaa opettajan työtä Meille opettajille uudet monimuotoisuuden vaatimukset aiheuttavat hämmennystä. Takana ovat ajat, jolloin opintojaksossa oli yksi suoritustapa ja sama kakkusiivu kuorrutuksineen tarjoiltiin kaikille opiskelijoille taustasta tai osaamisesta riippumatta. Ohjaaminen, yksilölliset ratkaisut ja työelämän kietoutuminen osaksi opintoja on lisääntynyt viimeisen viiden vuoden aikana huimasti. Erityisesti askarruttaa osaamisen arviointi, kun vanhat tavat arvioida eivät välttämättä sovellukaan. Miten varmistamme korkeatasoisen oppimisen? Miten tuemme arviointi-ja reflektointiprosessia niin, että myös se ohjaa ja edistää opiskelijan oppimista? Toteutettuna niin, että se vaatii meiltä mahdollisimman pienen panostuksen niukkenevien opetusresurssien maailmassa? Metropolian Vapaaehtoistoiminnasta oppimisen -opintojakso kehittyy osana Verkkovirta-hanketta Metropoliassa näihin kysymyksiin on lähdetty vastaamaan Verkkovirta-projektissa kehittämällä sosiaalialan Vapaaehtoistoiminnasta oppimisen -opintojaksoa. Siinä teoreettista tietoa, vapaaehtoistyötä ja oppimisen arviointia yhdistämällä on toteutettu joustava ja monialainen tapa suorittaa korkeakouluopintoja. Kurssilla saavutetut oppimistulokset soveltuvat oikeastaan jokaiselle korkeakouluopiskelijalle alasta riippumatta ja sen suorittaminen on mahdollista myös osana valinnaisia opintoja kaikille Metropolian tutkintojen opiskelijoille. Kehittämistyössä keskitymme erityisesti yhteistoiminnallisesti opiskelijoiden kanssa toteutettavaan arviointiprosessiin. Tarkoituksena on luoda malli, joka sopii laajemmin opinnollistamista hyödyntävien opintojaksojen arvioinnin kehittämiseen. Sylvia Tast, lehtori, sosiaalisen hyvinvoinnin osaamisalue Lue lisää Verkkovirta-hankkeesta Opinnollistamisen arvioinnista   

Hyvinvoinnin ja toimintakyvyn mittaaminen ja arviointi: 17.11.2016 maksuton ja avoin seminaari. Järjestäjänä henkilökohtaista budjetointia kehittävä hanke.

Valtakunnallinen ESR-rahoitteinen hanke kehittää ja pilotoi henkilökohtaista budjetointia sekä tuottaa tietoa HB:n vaikutuksista. Hankkeessa etsitään vastausta kysymykseen: Mitä siitä seuraa, kun asiakas HB-toimintamallin mukaisesti itse valitsee miten ja mihin palveluihin hän käyttää asiakassuunnitelmaan budjetoidut resurssit? Millaisia vaikutuksia tällä on nähtävissä asiakkaan hyvinvointiin, toimintakykyyn ja osallisuuteen sekä toisaalta palveluihin, työkäytäntöihin ja kustannuksiin? Hankkeessa on erilaisia asiakaskohderyhmiä. Hanke myös kehittää HB:n vaikutusten arvioinnissa tarvittavia seurantamittareita. Järjestämme 17.11.2016 seminaarin, jossa esitellään erilaisia käytössä jo olevia hyvinvoinnin, toimintakyvyn ja osallisuuden mittareita sekä  mitatun/arvioidun tiedon dokumentointia. Seminaarissa keskustellaan mittaamisen, mittareiden ja tiedon dokumentoinnin jatkokehitystarpeista. Seminaariin ovat tervetulleita hyvinvoinnin, toimintakyvyn ja osallisuuden mittaamisesta ja kehittämisestä kiinnostuneet ammattilaiset, palveluista vastaavat esimiehet ja päättäjät, tutkijat ja kehittäjät sekä asiakkaat. Ja HB-hankkeessa mukana olevat. Tästä seminaarin sivulle, josta löydät ohjelman ja ilmoittautumislinkin. - vielä ehdit ilmoittautua 10.11.2016 mennessä.   Sirkka Rousu, projektipäällikkö, sirkka.rousu@metropolia.fi   Lue lisää henkilökohtaisen budjetoinnin kehittämishankkeesta - hanke-esittely. Tässä blogissa aiemmin julkaistu uutinen henkilökohtaisen budjetoinnin kehitystyön käynnistymisestä. Tutustu vammaispalveluasiakkaiden kokemuksiin henkilökohtaisesta budjetoinnista.  Lue lisää vammaispalveluissa kehitetystä henkilökohtaisesta budjetoinnista.