Numeroa isommat saappaat – opinnollistamista kesäaikaan Roihu 2016 -leirillä !
Kuinka 17 000 osallistujaa majoitetaan keskelle metsää muutaman viikon ajaksi? Miten järjestetään peseytyminen, ruuanlaitto, tapaturmien hoito ja mielekäs tekeminen 2-22 -vuotiaille osallistujille? Näihin ratkaisuja haettiin Suomen Partiolaisten Roihu 2016-leirillä. Leiri järjestettiin Evon leirintä-alueella Hämeenlinnassa, jossa 17 000 osallistujalle rakennettiin pienoiskaupunki ravintoloineen, yöpymismahdollisuuksineen, hygieniapisteineen, apteekkeineen, sairaaloineen sekä ravintoloineen. Leiri mahdollisti useille eri alojen ja eri koulutusasteiden opiskelijoille vertaansa vailla olevan intensiivisen oppimisympäristön. Leiri oli monialainen ja edustettuina olivat esimerkiksi muotoilu, arkkitehtuuri, logistiikka, hotelli- ja ravintola-ala, metsäala, rakennusala, terveysala, kasvatusala, sosiaaliala ja liiketalous, media-ala ja tapahtumatuotanto. Opiskelijoita oli muun muassa Oulun yliopistosta, Metropolia AMK:sta, Aalto yliopistosta, Helsingin yliopistosta ja monelta toiselta asteelta. Leiri toimi muun muassa näyttöpaikkana monelle toisen asteen opiskelijalle. Leiri toimi siis opiskelijoille monimuotoisena oppimisympäristönä ja oman osaamisen kehittymisen näyttämönä. Toiminnan tuloksena opinnollistettiin tehtyä vapaaehtoistyötä. Opintopisteet vaihtelivat 5 op.– 20 op. Opiskelijoilla oli mahdollisuus jo tapahtumaan valmistautuessa (useita kuukausia etukäteen), ja vielä tapahtuman jälkeen, oppia laajasti monia oman alan sisällöllisiä taitoja, mutta lisäksi myös yleisiä geneerisiä työelämässä vaadittavia taitoja. Opinnollistaminen Roihahtaa seminaarissa (25.1.2017) kuultiin opiskelijoiden kokemuksia omien opintojen ja Suurleirillä tapahtuneen vapaaehtoistoiminnan yhdistämisestä osaksi opintojaan. Esimerkiksi Tiina Varhee Metropoliasta kuvailee omaa opinnollistamisprosessiaan seuraavasti: Olen digitaalisen viestinnän opiskelija ja sain opinnollistettua 15 op. Vapaavalintaisiin opintoihin. Toimin leirillä some-mestarina, jonka tehtäviin kuuluivat mm. blogin pitäminen, osallistujailmoittautumis -kampanjan suunnittelu ja toteutus, viestintästrategian laadintaa sekä lähes päivittäistä asiakaspalvelua verkossa, osallistujien kysymyksiin vastaten Opinnollistaminen tapahtui etukäteen viestinnän koulutusohjelmaan kuuluvien tuotantokokousten kautta, ja jo ennen leiriä oli 5 opintopistettä merkitty suoritettavaksi. Keskeisenä työvälineinä toimivat Microsoftin O365-alusta, projektinhallintatyökaluna Trello, monien some-kanavien syvällisempi käyttö (esim. Facebook-mainosten luonti) ja analytiikkatyökaluja, kuten Flockler ja Meltwater. Roihu-projektista jäikin oppimiskokemuksien lisäksi paljon uusia verkostoja, joita voi hyödyntää ammatillisessakin mielessä, ja tietty uusia kavereita, JP Humanistisesta korkeakoulusta Jyväskylästä puolestaan kuvaili opinnollistamistaan seuraavasti: Vastasin leirin yhteisistä ohjelmista, johon osallistuivat kerralla kaikki leiriläiset. Yhteisohjelmia leirin aikana oli yhteensä neljä. Lisäksi yhteisohjelmien organisaatio vastasi leirin tapahtumatekniikasta, musiikillisesta tuotannosta ja tarinasta. Johtamani organisaatio oli yli 200-henkinen, joista suurin osa toimi tehtävissään vapaaehtoisesti.. Valtaosan pesti kesti yli vuoden. Pestini Roihun vastaavana yhteisohjelmapäällikkönä opinnollistettiin yhteensä 20 opintopisteellä, johon lukeutui muun muassa syventävä harjoittelu painottuen liiketaloudelliseen osaamiseen. Vastaavana tuottajana minun vastuulleni kuului oman organisaation talous ja tuotannon budjetointi, jota pääosin tehtävissäni hoidin. Yhteisohjelmien budjetti oli reilut 200 000€ ja budjetointi toteutettiin kolmessa vaiheessa (budjettikierros). Opinnollistamisprosessin lopuksi esittelin projektin koulussa vastuulehtorille ja muille opiskelijoille ja pureuduin tarkemmin aiheeseen talous ja talousjohtaminen. Opin projektin aikana muun muassa tapahtumabudjetin tekemistä, taloudellisten riskien kartoittamista ja niihin varautumista sekä reaaliaikaista taloudenseurantaa isossa tapahtumaorganisaatiossa. Opiskelijat pääsivät tekemään oman alansa töitä laajalla skaalalla. Suurleiri informaalina oppimisympäristönä ja kesäaikaan toteutettuna mahdollisti opiskelijoiden joustavan opintojen etenemisen opinnollistamisen ansiosta. Rouhulla vapaaehtoistoiminnasta oppiminen ja sen opinnollistaminen tarjosi monenlaisia hyötyjä sen kaikille osapuolille. Roihu on mitä oivallisin esimerkki monimuotoisesta ja intensiivisestä oppimisympärisöistä ja mahdollisuuksista opinnollistaa. Vastaavanlaisia uusia avauksia tarvitaan lisää! Eija Raatikainen, lehtori, sosiaalinen hyvinvointi-osaamisalue Pääset tästä Opinnollistaminen roihahtaa -tilaisuuden materiaaleihin, sieltä löydät myös oivallisen partiolaisten videon. Lue lisää RoihuAkatemiasta - tässä linkki.
Erityistä tukea tarvitsevan äidin imetys: Miten tukea imetystä sosiaalialan vauvaperhetyössä?
”Kun sulla on nyt elämässä muutakin, niin älä murehdi sitä imetystä, kun se voi olla niin stressaavaa”. Edellä oleva lause saattaa olla monelle äidille tuttu, joka on asiakkaana jossakin sosiaalialan vauvaperheiden palvelujen parissa. Sosiaalialalla ei välttämättä olla totuttu ottamaan kantaa imetykseen tai imetyksen tukemiseen, sillä se on nähty enemmän terveydenhoitoalan tehtävänä. Voisiko imetysasenteita saada muutettua sosiaalialalla toimivien parissa? Olisiko tietoa, miten tukea erilaisista lähtökohdista käsin imetystä? Kaikilla äideillä tulisi olla mahdollisuus oman näköiseen ja itseään tyydyttävään imetykseen omasta taustasta tai elämäntilanteesta huolimatta. Jokaisella äidillä tulisi olla myös mahdollisuus imettää, tai olla imettämättä, ja tehdä asiasta päätös itse eikä jonkun toisen ohjaamana. Tänä syksynä Imetys ilman stressiä –hanke on julkaissut imetysmateriaalin, joka on suunnattu sosiaalialalla työskenteleville vauvaperhetyöntekijöille. Lähdin kirjoittamaan materiaalia osana sosiaalialan YAMK-opinnäytetyötäni. Yhteistyötä prosessin aikana on tehty Helsingin kaupungin Rastilan perhekuntoutuksen vuorovaikutustiimin sekä Helsingin ensikodin henkilökunnan kanssa. Vauvaperheiden parissa työskentelevät toivoivat hankkeen alussa tietoa imetyksen tukemisesta erityisryhmien parissa, esimerkiksi miten tukea erilaisista mielenterveysongelmista kärsivää äitiä imetykseen, miten päihteet ja erilaiset lääkkeet vaikuttavat imetykseen ja miten ylipäänsä tukea ja motivoida imetykseen, kun elämäntilanteessa saattaa olla paljon muutakin stressaavaa. Materiaalin tarkoituksena ei ole antaa tyhjentäviä vastauksia kaikkiin imetykseen liittyviin pulmiin. Tarkoituksena on ollut kirjoittaa juuri sosiaalialan ammattilaisille suunnattu materiaali, jossa huomioidaan heidän asiakaskuntansa erilaiset haasteet ja tarpeet. Tavoitteena on ollut myös normalisoida imetystä ja tuoda esille imetyksen luonnollisuus ja sen antamat mahdolliset voimavarat äideille. Erilaisten elämäntilanteiden vaikutus imetykseen Imetys ei tunnu jokaisen äidin mielestä luonnolliselta tai omien taustojen vuoksi se saattaa tuntua jopa vastenmieliseltä ja inhottavalta. Äidin tunteita imetystä kohtaan voi kuitenkin pohtia yhdessä äidin kanssa ja miettiä, mistä sellaiset tunteet voivat johtua. Tunteiden normalisointi voi auttaa joitakin äitejä ymmärtämään omia ajatuksiaan. Jo raskausaikana tehty imetysohjaus ja mielikuvien käyttäminen voivat saada äidin kokeilemaan imetystä. Toisilla äideillä päivä kerrallaan –ajattelu voi auttaa pääsemään imetystaipaleella eteenpäin. Työntekijällä ei tarvitse olla valmiita vastauksia kaikkeen, hän voi olla vain aidosti kiinnostunut ja yhdessä äidin kanssa pohtia, mikä merkitys imetyksellä voisi juuri hänen ja hänen vauvansa kohdalla olla. Äidin ja vauvan vilpitön kehuminen hienosta imetystaipaleesta voi jollekin äidille asia, joka saa jatkamaan imetystä suunniteltua pidempään ja mahdollisista vaikeuksista huolimatta. Miksi sosiaalialalla pitäisi osata tukea imetystä? Jo imetyksen edistämisen ohjelma 2009-2012 on asettanut tavoitteeksi, että yksiköissä, joissa kohdataan imettäviä äitejä, tulisi olla suunnitelma imetyksen edistämiseksi. Sosiaalialan vauvaperhetyössä tavataan yleensä asiakkaita useita kertoja viikossa, tai asutaan kuntoutusta antavassa yksikössä, jolloin imetyksen tukeminen voisi olla luonnollinen osa työskentelyä. Äidit saisivat näin oikea-aikaista imetystukea ja mahdollisesti tukea päästä edessä olevan ongelman yli, eikä tarvitsisi odottaa seuraavaa neuvolakäyntiä. Seuraava neuvolakäynti kun voi olla viikkojenkin päässä ja silloin on voitu jo siirtyä pulloruokintaan ja imetys päättyä, kun ei ole löydetty ratkaisua ongelmiin. Materiaalissa on kerrottu tyypillisiä imetyksen haasteita ja mahdollisia ratkaisuja niihin, jotta imetys voisi jatkua, jos äiti näin haluaa. Vaikka tämä materiaali onkin suunnattu ensisijaisesti sosiaalialalla toimiville ammattilaisille, en näe syytä mikseivät terveydenhoitajat tai kätilöt voisi hyötyä tästä materiaalista. Neuvolassa, synnytyssairaaloissa ja äitiyspoliklinikoilla tavataan melkein kaikki odottavat äidit, joten tämän materiaalin sisällöstä voi olla hyötyä myös heille, jotka harvemmin tapaavat äitejä, joilla on erityistä tuen tarvetta. Materiaalin löydät sekä suomeksi että ruotsiksi Ensi- ja turvakotienliiton sivuilta. Anna Nupponen, sosionomi (ylempi AMK) Lisätietoa Materiaali suomeksi. Materiaali ruotsiksi. Nupponen Anna 2016. Imetys vauvaperhetyössä : opas sosiaalialalla toimiville vauvaperhetyöntekijöille. Sosiaalialan ylempi AMK -opinnäytetyö. Metropolia Ammattikorkeakoulu. Julkaisu saatava netistä.
Kokemus arvokkaasta kohtaamisesta on osa vaikuttavaa perhetyötä
Kun tehostetun perhetyön tavoitteet on laadittu asiakkaan arjesta käsin, koetaan perhetyö vaikuttavaksi ja merkitykselliseksi. Kuinka saada arki ja ihmiset keskiöön, näkyviin? Pois huolien ja ongelmien värittämästä kertomuksesta. Lastensuojelun avohuollon tukitoimena järjestetyn tehostetun perhetyön tulee taata lastensuojelun tarpeessa oleville lapsille ja nuorille sekä heidän perheilleen heidän tarvitsemansa apu ja tuki, joka on asiakassuunnitelmaan kuvattu. Tarve on kuvattu asiakassuunnitelmaan perheenjäsenten tuottaman tiedon, toiveiden sekä lastensuojelun vastuutyöntekijän huolen pohjalta. Perhetyö lastensuojelun avohuollon tukitoimena Lastensuojelun sosiaalityön määrittämät ongelmat luovat perhetyölle aluksi tiettyjä suuntaviivoja, päämääriä, mihin työllä pyritään vaikuttamaan, mutta tavoitteet työlle luodaan asiakkaan arjen näkökulmasta. Perhetyön lähtökohtana tulee olla perheenjäsenten omat tavoitteet muutokselle. Perheenjäsenten näkemykset sekä kokemukset sen hetkisestä elämän tilanteesta ja siinä tarvittavista muutoksista, tulee olla työntekijöiden ammatillisen näkemyksen kanssa vuoropuhelussa, jotta päästään yhteiseen ymmärrykseen. Perheen lähiympäristön ja sosiaalisten suhteiden huomioiminen on tärkeää. Elinolosuhteisiin vaikuttaminen eli yhteiskunnallinen muutostyö ovat myös osa perhetyötä. Olennaisinta perhetyössä on muutos perheen arjessa, niin ettei arjen todellisuus, perheiden elämä ole enää lapsen kannalta haitallinen. (Hovi-Pulsa) Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveysviraston lastensuojelun palveluiden kotiin vietävä kriisityö on tehostettua perhetyötä, jota aiemmin tarjottiin lastensuojelun avohuollon tukitoimena Nopean puuttumisen perhetyön eli Nopsa-työn nimellä. Nopsa-työn asiakkaina olivat 12-17-vuotiaat nuoret ja heidän perheet. Perhetyö oli suunnitelmallista ja tavoitteellista perhekuntoutusta nuoren sijoituksen ja huostaanoton estämiseksi. Tähän pyrittiin tarjoamalla nuorelle ja hänen perheelleen riittävä ja tarkoituksenmukainen tuki. Perhetyön lähtökohtana oli sosiaalityöntekijän tekemä asiakasohjaus nuoren kasvun ja kehityksen vaarantavista tekijöistä. Nopsa-työ oli työparityötä, jolla pyrittiin vahvistamaan perheen omia voimavaroja ja perheen sisäistä vuorovaikutusta. Tapaamiset sovittiin perheenjäsenten tarpeiden mukaan ja erilaiset työvälineet ovat olleet työntekijälähtöisesti työssä mukana. Kohtaamisen kokemuksia - perheiden kertomuksia Nopsa-perhetyöstä Tämä kirjoitus perustuu Kirsi Mansikkasalo-Leinosen vuonna 2016 valmistuneeseen Metropolian sosiaalialan ylemmän AMK-tutkinnon opinnäytetyöhön Kohtaamisen kokemuksia – perheiden kertomuksia Nopsa-työstä. Opinnäytetyön tavoitteena on ollut selvittää, millaisena asiakkaat kokivat Nopean puuttumisen perhetyön sekä nostaa esiin sitä mikä Nopsa-työssä on ollut merkityksellistä heidän mielestä. Haastatteluihin osallistui neljä perhettä eri kokoonpanoissa. Aineistonkeruumenetelmänä käytettiin narratiivista haastattelua ja aineiston analyysissa on käytetty teemoittelua. Aineistosta laajimmin nousee esiin haastateltavien kokemukset työntekijöistä sekä heidän kanssa muodostuneista suhteista. Opinnäytetyön on tarkoitus tukea palvelun sisällöllistä kehittämistä, jolloin merkityksellisten tekijöiden kokoaminen ja jäsentäminen ovat tärkeimpiä seikkoja selvitettäessä ihmisen kokemusta palvelun vaikuttavuudesta. (Väyrynen) Kaikkien perheiden tarinoissa nousi vahvasti esille heidän kokemuksensa siitä, että heidät on kohdattu ja heidän asiansa on kuultu. Perheiden omista tarpeista ja toiveista käsin toteutettu Nopsa-työ koettiin erittäin merkitykselliseksi ja tärkeimmäksi asiaksi, joka edesauttoi muutoksen tekemisessä. Perheiden tarinat muodostuivat heidän kokemuksien ympärille, joissa heidät oli kohdattu ihmisinä, perheinä ja yksilöinä. Arvokkaan kohtaamisen kokemukset välittyvät kertomuksista. (Laitinen – Kemppainen) Kumppanuussuhde ja osallisuuden kokemus kantaa Osallisuuden kokemus näyttäytyi tarinoissa vahvana tunteena kuulluksi tulemisesta. Työntekijöiden dialogisten taitojen avulla haastateltaville oli muodostunut kokemus yhteisen ymmärryksen pohjalta tehtyyn muutostyöhön. Jokaista tarinaa väritti myös voimakas kokemus kumppanuussuhteen muodostumisesta työntekijöiden kanssa ja se oli tapahtunut heti ensitapaamisella. Se, ettei työntekijät vaihtuneet, vaan pysyivät samoina koko työskentelyn ajan oli perheille merkityksellistä ja lisäsi luottamusta. Työn onnistumisen kokemusta tuki suuresti työntekijöiden joustavat mahdollisuudet tavata perheitä eri kokoonpanoissa myös muulloin kun virka-aikana. Lisää arvokkaita kohtaamisia Lastensuojelun avohuollosta erillisenä palveluna tarjottuna Nopsa-työ on ollut mielekästä. Se mahdollisti työntekijöille sosiaalityötä ulkopuolisemman lähestymissuunnan perheisiin, joille tarjotaan tehostettua perhetyötä nuoren sijoituksen ja huostaanoton estämiseksi. Kun työskentely on toteutettu perheiden lähtökohdista ja heidän aikatauluihin sopivalla tavalla, eivät perheet ole kokeneet tiivistä ja intensiivistä työtä raskaana, vaan heidän omia voimavaroja tukevana. Perheenjäsenten omien elämänhallintakeinojen kartoittaminen ja vahvistaminen sekä identiteetin ja osallisuuden vahvistaminen ovat asioita, mitkä myös minä itse katsoin olevan Nopsa-työn tärkeimmät tavoitteet. Kerätty tieto asiakkaiden kokemuksista sekä yleisyyttä ja keskimääräisyyttä mittaava tieto voivat yhdessä toimia toisiaan täydentävänä, syventävänä ja vastakohtaisuuksia esiin nostavana. Näiden kahden erilailla tuotetun tiedon yhteinen hyöty asiakastyön kehittämistyölle on paljon enemmän, kun vain toisella tavalla hankittu tieto. Kirsi Mansikkasalo-Leinonen, sosionomi (ylempi AMK) Lähteet Hovi-Pulsa, Raija 2011. Arkilähtöinen perhetyö. Strukturoitua avoimuutta. Lisensiaatintutkimus. Itä-Suomen yliopisto. Yhteiskuntatieteiden laitos. Sosiaalipedagogiikka. Laitinen, Merja – Kemppainen, Tarja 2010. Asiakkaan arvokas kohtaaminen. Teoksessa Laitinen, Merja – Pohjola, Anneli (toim.): Asiakkuus sosiaalityössä. Tallinna Raamatutrükikoda: Gaudeamus Helsinki University Press. 138 – 177. Lastensuojelulaki 417/2007. Mansikkasalo-Leinonen, Kirsi 2016. Kohtaamisen kokemuksia – perheiden kertomuksia Nopsa-työstä. Sosiaalialan ylemmän AMK-tutkinnon opinnäytetyö. Metropolia AMK. Väyrynen, Sanna 2012. Muutosta edistävät tekijät päihde- ja mielenterveyskuntoutuksessa. Asiakkaiden kokemuksia intensiivisen avokuntoutuksen vaikuttavuudesta. Teoksessa Pohjola, Anneli – Kemppainen, Tarja – Väyrynen, Sanna (toim.): Sosiaalityön vaikuttavuus. Rovaniemi: Lapin yliopistokustannus. 271 – 300.