Uudistuva sosiaalialan osaaminen

Sosiaalialan AMK- ja YAMK-tutkinnon opiskelijoiden yhteisblogi Tilaa RSS-syöte

Asiakkaan osallisuus – uhka vai mahdollisuus?
26.11.2018
Nina Wagner-Nyman

Sosiaalihuollon palvelujen järjestämisessä ja kehittämisessä edellytetään asiakkaan osallisuutta. Sen toteutuminen ei ole niin yksiselitteistä. Asiakkaan osallisuuden vahvistamisen esteinä voivat olla asiakkaiden omien tarpeiden ja haasteiden lisäksi työntekijöiden näkemykset omista kyvyistä vahvistaa asiakkaan osallisuutta. Lastensuojelun asiakkaan osallisuus perustuu YK:n lasten oikeuksien sopimuksen 12. artiklaan ja se toimii myös suomalaisen lainsäädännön ohjenuorana. (Yleissopimus lapsen oikeuksista 2013.) Lait määrittelevät asiakkaan oikeuden osallistua omaan prosessiinsa mutta todellinen osallisuuden kokemus syntyy lapsen aktiivisen huomioimisen ja mukaan ottamisen kautta ja tulee tapahtua koko lastensuojeluprosessin ajan. Osallisuus auttaa lasta ymmärtämään aikuisten ajatuksia lapsen tilanteesta, mitä ratkaisuja on tarjolla ja miten lapsi itse voi vaikuttaa omiin asioihinsa. (Hotari, Oranen & Pösö 2009: 150.) Opinnäytetyöni käsitteli asiakkaan osallisuuden vahvistamista lastenkodin kirjaamisprosessissa ja sen kohderyhmänä olivat erään Helsingin kaupungin lastenkodin työntekijät ja huostaan otetut lapset, jotka ovat sijoitettuna vaativaa laitoshoitoa toteuttavaan lastensuojeluyksikköön. Tutkimusmenetelmänä on kehittävä työntutkimus. Tarkoitus on työpajamenettelyllä lisätä lasten ja aikuisten yhteistä ymmärrystä osallisuudesta. Tavoitteena on luoda uusi asiakkaan osallisuutta vahvistava kirjaamisen toimintamalli. Uuden toimintamallin luominen edellyttää aina vanhasta luopumista. Kehittävä työntutkimus on osallistava lähestymistapa, jonka tarkoitus ei ole tuottaa työpaikoille valmiita ratkaisuja ulkoapäin, vaan muokata työyhteisön sisällä välineitä toiminnan erittelyyn ja uusien mallien luomiseen (Engeström 1998: 11–12). Osallisuuden vahvistamisen uhat ja haasteet Lastensuojelun vaativan tason laitoksiin sijoitetuilla lapsilla ja nuorilla on usein vahva traumatausta ja he ovat kokeneet kaltoinkohtelua, laiminlyöntiä ja altistuneet perheväkivallalle tai haitoille, jotka aiheutuvat vanhempien alkoholin tai päihteiden käytöstä. Myös lastensuojelun tukitoimet voivat olla emotionaalisesti raastavia ja aiheuttaa lapsille pelkoa ja jännitystä. Traumaattisissa oloissa kasvaneille lapsille on saattanut muodostua hengissä pysymisen taitoja, jotka näyttäytyvät toisenlaisessa ympäristössä tuhoavana tai huonona käytöksenä. Traumatisoituneille lapsille suunnatut sijaishuollon palvelut tulee aina rakentaa lapsen turvallisuus huomioiden. (Eronen & Laakso 2016: 19–20.) Vaativahoitoiset lapset tarvitsevat rajojen asettamista ja selkeää struktuuria ja näihin tarpeisiin pystytään vastaamaan vaativan tason lastenkodeissa. Näissä yksiköissä hoidettavat lapset ja nuoret asettuvat usein huonosti hoitoon ja voivat oireilla aggressiivisesti, psyykkisesti ja asosiaalisesti. Heillä voi olla vakavia koulunkäynnin ongelmia sekä kehityshäiriöitä ja monenlaisia vammoja. (Kasvatusvastuumalli 2016.) Osallisuuden vahvistamisen näkökulmasta traumatausta ja erilaiset kehityshäiriöt tuovat omia haasteita ja asettavat henkilökunnan osaamiselle suuria vaatimuksia. Osallisuuteen vaikuttaa vahvasti myös sosiokulttuurinen näkemys lapsesta. Jos lapsi nähdään haavoittuvana ja riippuvaisena, määrittyvät osallisuutta tukevat keinot erilaisiksi, kuin jos lapsen itsemääräämisoikeus on kulttuurisesti vahvaa ja lapsi nähdään itsenäisenä ja kykenevänä. (Bijleveld, Dedding & Bunders-Aelen 2014: 253.) Osallisuuden vahvistamisen mahdollisuudet ja vahvuudet   Kansainväliseen tutkimukseen osallistunut lastenkodissa asuva nuori kertoo kokevansa lastensuojelun tehtaana ja itsensä tavarana liukuhihnalla, eikä osallisuuden tunnetta omaan lastensuojelun prosessiin ole ollut. Lasten ja nuorten tulee saada kehittää omaa kompetenssiaan olemalla osallisena omassa elämässään ja päätöksentekoprosessissaan. (Križ & Roundtree-Swain 2017: 32.) Esteet osallisuudelle johtuvat usein asenteista tai näkemyseroista ja eri toimijat määrittelevät osallisuuden eri tavalla. Tärkeintä on kuitenkin oikeus ilmaista mielipiteensä ja tulla kuulluksi. Vaikka asiakkaan mielipide ei aina vaikuta päätöksentekoon, merkityksellistä on, että mielipide on selvitetty. (Bijleveld, Dedding & Bunders-Aelen 2015: 133.) Lapset eivät ole keskeneräisiä projekteja, vaan ihmisiä, aktiivisia yksilöitä, joilla on oikeus osallistua oman elämänsä suunnitteluun. Lapset ovat osa sosiaalista kokonaisuutta ja heidän osallisuuttaan tulee kunnioittaa. (Peleg 2013: 527.) Päivi Petreliuksen (2015) mukaan lapsen kehitys tulee sitoa lasten oikeuksien näkökulmaan ja antaa osallisuudelle uusi asema lapsen kehitystä tukevana tekijänä. Osallisuuden puute on kehitystä estävä tekijä ja osallisuus on kehityksen perusedellytys. Osallisuus vahvistaa lapsen ja nuoren itsetuntoa, sillä osallisuuden kokemus viestittää lapselle ja nuorelle toisen kunnioituksesta ja tunnustuksesta. Lapsen mielipiteen selvittäminen ja huomioiminen on osoitus siitä, että lapsi on tärkeä ja merkityksellinen. Lasten ja nuorten osallisuus myös varmistaa sen, että lastensuojeluorganisaatio tiedostaa ja huomioi asiakkaiden erilaisuuden ja erilaiset tarpeet. Lapset ja nuoret ovat kykeneviä ajattelemaan ja muodostamaan mielipiteitä. Kun kaikki lastensuojelussa tehtävät päätökset vaikuttavat lapsen ja nuoren elämään, tulee hänellä olla mahdollisuus osallistua päätöksentekoon. (Križ & Roundtree-Swain 2017: 36.) Opinnäytetyön toteutus Opinnäytetyö toteutettiin työpajamenettelyllä. Ensimmäiseen työpajaan osallistui lastenkodin kuuden hengen monitoimijainen henkilöstötyöryhmä. Työpajan aikana käsiteltiin osallisuuden vahvistamisen uhat, mahdollisuudet, heikkoudet ja vahvuudet SWOT-analyysin avulla ja sen jälkeen pohdittiin keinoja, joilla vahvistetaan asiakkaan osallisuutta lastenkodin kirjaamisprosessissa. Lastenkodin kirjaamisprosessi on laaja ja monitasoinen. Tässä opinnäytetyössä keskityttiin lapsen kehityksestä laadittavan kuukausittaisen arvioinnin kirjaamiseen. Työpajan aikana ohjaajat jakoivat kokemuksia erilaisista tavoista vahvistaa asiakkaiden osallisuutta. Työpajan jälkeen jokainen ohjaaja laati kuukausiarvioinnin yhdessä asiakkaan kanssa, jonka jälkeen kokoonnuttiin yhteen jakamaan kokemuksia kirjaamisesta ja pohtimaan mitkä keinot olivat toimivia asiakkaiden kanssa. Toiseen työpajaan osallistui lastenkodin asiakkaat yhdessä ohjaajien kanssa ja yhteisessä työpajassa käytiin läpi miten kuukausiarviointi laadittiin, mitkä käytännöt toimivat ja miten asiakkaat yhteisen työskentelyn kokivat. Seuraavaksi pohdittiin millä muulla tavalla asiakkaat toivovat voivansa osallistua aktiivisemmin omaan lastensuojelun prosessiinsa ja lastenkodin arkeen. Työpajan aikana ilmenivät selvästi asiakkaiden haasteet kertoa asioistaan. Asiakkaat eivät myöskään ole tottuneita työpajatyyppiseen työskentelyyn ja tämä näyttäytyi jännittämisenä ja normaalista poikkeavana toimintana. Vaikka omahoitajat olivat paikalla, eivät lapset ja nuoret kyenneet aktiivisesti osallistumaan tilaisuuteen ja kertomaan siinä avoimesti omista ajatuksistaan. Prosessin kannalta merkityksellistä on, että vaikka valittu työpajan menetelmä ei osoittautunut toimivaksi asiakkaiden kanssa, onnistuivat kaikki asiakkaat yhdessä omahoitajiensa kanssa laatimaan kuukausiarviot. Omahoitajan kanssa kahden kesken toteutuneissa kirjaamistilanteissa lapsi ja nuori sai oman näkemyksensä paremmin esille elämäänsä koskevassa kuukausiarvioinnissa. Asiakkaiden erilaiset tarpeet edellyttävät henkilökunnalta ammattitaitoa ja herkkyyttä huomioida asiakkaiden tarpeet myös osallisuuden vahvistamisessa ja palvelujen kehittämisessä. Lastenkodin ohjaajilla on paljon kehittämisideoita ja tietoa, miten niitä voisi ottaa käyttöön, mitkä menetelmät voisivat toimia ja miten ylittää haasteita. Esimerkkejä tuli arjen askareiden lomassa toteutuvista menetelmistä aina teknologiaa hyödyntäviin innovaatioihin. Merkityksellisin havainto on, että ohjaajat pitävät eri tasoilla toteutuvan asiakkaiden osallisuuden vahvistamista tärkeänä kehittämiskohteena työssään ja ymmärtävät osallisuuden merkityksen asiakkaiden kasvun ja kehityksen tukemisessa. Kirjoittaja: Nina Wagner-Nyman, sosionomi (ylempi AMK) Lähteet: Artikkeli perustuu ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opinnäytetyöhöni 2018 “Asiakkaan osallisuuden vahvistaminen lastenkodin kirjaamisprosessissa.” Metropolia Ammattikorkeakoulu. Berrick, Jill Duerr, Dickens, Jonathan, Pösö, Tarja & Skivenes, Marit 2015. Children's involvement in care order decision-making: A cross-country analysis. Child abuse & Neglect 49 (2017). 128–141. Saatavana osoitteessa: <http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0145213415002306?via%3Dihub>.  Luettu 11.10.2017. Bijleveld, Ganna G. van, Dedding, Christine W. M. & Bunders-Aelen, Joske F. G. 2014. Seeing eye to eye or not? Young people’s and child protection workers’ perspectives on children’s participation within the Dutch child protection and welfare services. Children and Youth Services Review 47 (2014) 253-259. Saatavana osoitteessa: <http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0190740914003429?via%3Dihub>. Luettu 11.10.2017. Bijleveld, Ganna G. van, Dedding, Christine W. M. &  Bunders-Aelen, Joske F. G. 2015. Children’s and young people’s participation within child welfare and child protection services: a state-of-the-art review. Child & Family Social Work 05/2015 Vol. 20(2) 129-138. Saatavana osoitteessa: <http://web.a.ebscohost.com.ezproxy.metropolia.fi/ehost/pdfviewer/pdfviewer?vid=2&sid=f781b181-f82e-4e6d-a639-b80ef1c25d28%40sessionmgr4007>. Luettu 11.10.2017. Engeström, Yrjö 1998. Kehittävä työntutkimus. Perusteita, tuloksia ja haasteita. Helsinki: Edita. Eronen, Tuija & Laakso, Riitta 2016. Lastensuojelun laitoshoidon kasvatukselliset ja kuntouttavat orientaatiot ja niiden vaikuttavuus - Tutkimuskatsaus kansainvälisiin tutkimuksiin 2010–2016. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL). Työpaperi 44/2016. Saatavana osoitteessa: <http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/131499/URN_ISBN_978-952–302-780-0.pdf?sequence=1&isAllowed=y>. Luettu 2.9.2018. Hotari, Kaisa-Elina, Oranen, Mikko & Pösö, Tarja 2009. Lapset lastensuojelun osallisina. Teoksessa: Bardy, Marjatta (toim.) Lastensuojelun ytimissä. 4.painos. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Saatavana osoitteessa: <http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-245-853-7>. Luettu 6.11.2017. Kasvatusvastuumalli 2016. Helsingin kaupunki. Sosiaali- ja terveystoimiala. Lastensuojelu. Križ, Katrin & Roundtree-Swain, Dakota 2017. “We are merchandise on a conveyer belt”: How young adults in the public child protection system perceive their participation in decisions about their care. Children and Youth Services Review 78 (2017) 32-40. Saatavana osoitteessa: <http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0190740917301895?via%3Dihub>. Luettu 11.10.2017. Laaksonen, Maarit, Kääriäinen, Aino, Penttilä, Marja, Tapola-Haapala, Maria, Sahala, Heli, Kärki, Jarmo & Jäppinen, Anu. 2011. Asiakastyön dokumentointi sosiaalihuollossa. Opastusta asiakastiedon käyttöön ja kirjaamiseen. THL. Raportti. Saatavana osoitteessa: <https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/79866/d68ab232-88fc-4478-8c21-91164a177a1a.pdf?sequence=1>. Luettu 6.11.2017. Oranen, Mikko. 2008. Mitä mieltä? Mitä mieltä! Lasten osallisuus lastensuojelun kehittämisessä. Sosiaali- ja terveysministeriön Lastensuojelun kehittämisohjelman osaraportti. Ensi- ja turvakotien liitto ry. Saatavana osoitteessa: <https://docplayer.fi/383636-Mita-mielta-mita-mielta-lasten-osallisuus-lastensuojelun-kehittamisessa-mikko-oranen.html>. Luettu 11.11.2017. Peleg, Noam 2013. Reconceptualizing the Child's Right to Development: Children and the Capability Approach. International journal of Children's Rights 21 {2013) 523-542. Saatavana osoitteessa: <http://web.a.ebscohost.com.ezproxy.metropolia.fi/ehost/pdfviewer/pdfviewer?vid=3&sid=d0b332d0-9bf4-4c16-b4db-ef72d5f47a90%40sessionmgr4008>. Luettu 1.9.2018. Petrelius, Päivi 2015. Lapsen kehitys toisin - toimintavalmiuksia koskeva teoria vaihtoehtona. Lastensuojelun käsikirja. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Saatavana osoitteessa: <https://thl.fi/fi/web/lastensuojelun-kasikirja/-/lapsen-kehitys-toisin-toimintavalmiuksia-koskeva-teoria-vaihtoehtona>. Luettu 1.9.2018. Yleissopimus lapsen oikeuksista. 2013. Unicef. Viimeisin päivitys 3.7.2017. Saatavana osoitteessa: https://www.unicef.fi/lapsen-oikeudet/sopimus-kokonaisuudessaan/. Luettu 14.10.2017.

Lue lisää

Omaishoitajan etätuella osallisuutta ja voimaa arkeen
16.11.2018
Minna Nummi

Etätuki luo mahdollisuuden yhteisöihin osallistumisen ja yhteisöllisen vuorovaikutuksen. Säännöllisen etätuen avulla tapahtuva vuorovaikutus ja kohtaaminen sekä vertaistoiminta tuottavat hyvinvointia. Etätuen merkitys kasvaa eritysesti silloin, kun omaishoitajan fyysisessä ja psyykkisessä toimijuudessa tapahtuu muutoksissa. Silloin myös toimijuuden tukeminen ja sen kytkennät elämisen ehtoihin ja mahdollisuuksiin tulevat näkyviksi. Omaishoitajan osallisuuden ja kuulluksi tulemisen parantaminen on yksi merkittävimmistä keinoista edistää hyvää elämää ja ennaltaehkäistä syrjäytymistä.   Ymmärrystä omaishoitajuuden arjesta tarvitaan juuri nyt Omaishoidon taloudellinen merkitys kunnissa on suuri ja sillä saavutetaan hoidettavaa kohti keskimäärin 20 000 euron vuosittaiset säästöt. Suomessa vuonna 2016 oli arviolta 60 000 omaishoitajaa, ja tavoitteena oli saada 5 – 6 prosenttia yli 75-vuotiaista omaishoidontuen piiriin. (Shemeikka, Buchert, Pitkänen, Pehkonen-Elmi, Kettunen: 2017). Omaishoiva koskettaa monia ihmisiä omassa tai läheisen arjessa. Ymmärrystä omaishoitajan ja omaishoitajuuden arjesta tarvitaan erityisesti juuri nyt. Hoivapolitiikka ja sen käytännöt ohjaavat hoivaa takaisin koteihin ja läheisten välisiin suhteisiin. Omaishoitoa tukemalla ja kehittämällä voidaan mahdollistaa hoitoa ja huolenpitoa tarvitsevien henkilöiden kotona asuminen ja heidän omaishoitajiensa jaksaminen. Omaishoidon tukeminen sekä omaishoitajien ja heidän hoidettaviensa hyvinvoinnin varmistaminen on kansantaloudellinen etu. Omaishoidon tarve kasvaa lähivuosina voimakkaasti väestön ikääntymisen takia. Siksi tarvitaan joustavia ja omaishoitoperheiden yksilöllisistä tarpeista lähteviä palveluratkaisuja.   Yhteiskehittämisellä asiakaslähtöisiä palveluja Sosiaali -ja terveydenhuollon palvelujen kehittämisen peruslähtökohtana on ihminen, jolle palvelua kehitetään. Palvelukonsepteja suunniteltaessa palvelunkäyttäjä tarpeineen saattaa jäädä etäiseksi, sillä tuotekeskeinen ajattelumalli on usein vallitseva tapa suunnitella palveluja. Palvelunkäyttäjän mukaan ottaminen palvelujen suunnitteluun vaati paljon vaivannäköä, aikaa ja organisointia. Asiakaslähtöisessä mallissa palvelua kehitetään asiakasta, ei organisaatiota varten. Siinä palvelunkäyttäjät nähdään merkittävänä resurssina, jota tarvitaan kokemustiedon kokoamiseksi, jalostamiseksi ja kehittämiseksi. Palvelunkäyttäjän mukaan ottaminen ja osallisuuden kokemuksen vahvistuminen edellyttää kulttuurista ja asenteellista muutosta, uusien toimintatapojen aktiivista kehittämistä ja samalla organisaation rakenteisiin viemistä. Kokeilutoiminnassa tarkoituksena on viedä uusia asioita mahdollisimman nopeasti niiden aitoon toimintaympäristöön. Kokeilutoiminnassa on ensisijaisen tärkeätä huomioida eettiset lähtökohdat ja otettava vakavasti se, että toiminnan kohteena ovat usein ihmiset, jotka ovat jo lähtökohtaisesti haavoittuvassa asemassa olevia. Tulevaisuuden ennakointi ja heikkojen signaalien havainnointi sekä palvelunkäyttäjien mukaan ottaminen tulee ottaa nykyistä selkeämmäksi lähtökohdaksi palvelujen kehittämiselle. Tätä tavoiteltiin Suomen hallituksen I&O -kärkihankkeessa Pirkanmaalla (2016 – 2018), jossa luotiin valtakunnallisia koti -ja omaishoidonmalleja eri kokeilujen avulla. Omaishoitajan etätuen kokeilu toteutettiin 1.10.2017 – 31.3.2018, johon osallistui yhteensä 15 omaishoitajaa viidestä eri Pirkanmaan kunnasta. Tarkoituksena oli tukea erityisesti taajama-alueen ulkopuolella asuvia omaishoitajia, joilla oli pitkä matka järjestettyyn toimintaan. Kokeilussa selvitettiin omaishoitajan kokemaa hyötyä etätuesta ja sen vaikutusta omaishoitajan kokemaan jaksamiseen. Lisäksi selvitettiin omaishoitajan kokemaa vaikutusmahdollisuutta etätukipalvelun sisältöön.   Teknologia omaishoitajan toimijuuden tukena Omaishoitajan etätuki on ennaltaehkäisevää ja vertaistuellista toimintaa, joka tuo palvelun kotiin matalalla kynnyksellä, videovälitteisesti. Etätuen tavoitteena on omaishoitajan omatoimisuuden lisääntyminen ja omaehtoinen aktivoituminen. Sen avulla pyritään vahvistamaan omaishoitajan osallisuuden kokemusta siitä, että hän voi itse vaikuttaa asioidensa kulkuun ja mahdollisuutta olla mukana yhteisöllisissä prosesseissa. Etätuen mahdollistavalla teknologialla omaishoitajuutta voidaan samaan aikaan tukea läheltä ja kaukaa. Kaikki ihmiset eivät asu monipuolisten palvelujen lähellä tai heidän voimavaransa eivät riitä palvelujen äärelle menemistä. Pitkät etäisyydet palveluihin ja ihmisten toimintakykyjen esteet luovat tarpeen kehittää erityisesti etäpalveluja sekä löytää uusia ratkaisuja ja toimintamalleja kotona asumisen tueksi. Tätä myös pohti eräs kokeiluun osallistunut omaishoitaja: ”Minulle voisi olla hyväksi jonkin uuden aloittaminen, että olisi pieni pakko esim. seurata laitteelta jokin luento ja siitä keskusteltaisiin henkilökohtaisen puhelun aikana. Lopulta ihminen aktivoituu ja rutinoituu (uuden) käyttöön.” Teknologia-avusteisten palvelujen ja etäpalvelujen käyttöedellytysten vahvistaminen on keskeistä, mikäli haluamme tukea iäkkäiden kotona asumista. Etäpalveluilla voidaan yhdistää myös eri toimijoiden tarjoamia palveluja ja vaikuttaa konkreettiseen muutokseen kohti parempaa arkea. Etätuen merkittävyys tulee nähdä myös palveluna, jolla voidaan ennaltaehkäistä vakavampien sairauksien syntyä. Omaishoidon ja etätuen merkitys kasvaa entisestään laitoshoidon purkamisen myötä.   Etätuki toimintamahdollisuuksien ja jaksamisen vahvistajana Kokeilun tulosten mukaan omaishoitajien etätuki toi arkeen kaivattua emotionaalista ja samalla ammatillista tukea, joka edisti omaishoitajien toimijuutta ja osallisuuden kokemusta. Etäohjaajan antama ohjaus -ja neuvonta nähtiin merkittävänä apuna erityisesti niissä tilanteissa, kun hoiva -ja hoitotilanteet koettiin liian kuormittavina. Tulosten mukaan myös omaishoitajan arjessa jaksaminen parani merkittävästi kokeilun aikana, samoin heidän omanarvontunteensa lisääntyi. Lisäksi heidän ymmärryksensä oikeudestaan omaan hyvään elämäänsä vahvistuivat. Kokeilun aikana omaishoitoperheiden palveluntarpeisiin vastaava suunnitelma päivitettiin, jonka seurauksena omaishoitajien ja omaishoidettavien fyysinen ja psyykkinen toimintakyky kohenivat. Kokeilun aikana omaishoitajat kiinnostuivat enemmän hyvinvoinnistaan ja pyrkivät omilla toimillaan, kuten tapaamalla ystäviään tai osallistumalla kodin ulkopuoliseen toimintaan, lisäämään toimintamahdollisuuksiaan. Smith & Toseland (2006) ovat tutkineet ammattilaisen antaman puhelinneuvonnan ja -ohjauksen vaikutusta omaishoitajien arjessa jaksamiseen. Tutkimustulosten mukaan etätuella oli lähes yhtä vaikuttava merkitys kuin kasvotusten annettavalla neuvonnalla ja ohjauksella. Etätuki vähensi myös merkittävästi omaishoitajien kokemaa psyykkistä kuormitusta. Etätukipalvelu parhaimmillaan parantaa tuen saatavuutta, joustavuutta ja saavutettavuutta sekä vastaa myös tämän päivän muuttuneisiin palvelutarpeisiin. Omaishoitajan etätuen kokeilu oli yksi onnistunut esimerkki siitä, miten helppokäyttöinen etäpalvelu toi uusia mahdollisuuksia viedä tuki lähelle omaishoitajan toimintaympäristöä. Etänä annetulla neuvonnalla ja ohjauksella voidaan keventää myös palvelurakennetta ja sujuvoittaa omaishoitajan palvelupolkua. Kirjoittaja: Minna Nummi, palvelupäällikkö, sosionomi (ylempi AMK) Artikkeli perustuu Minna Nummen - Omaishoitajan etätuella osallisuutta ja voimaa arkeen, sosiaalialan ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opinnäytetyöhön Metropolia Ammattikorkeakoulussa.   Lähteet Shemeikka, Riikka, Buchert, Sari, Pitkänen, Pehkonen-Elmi, Tuula, Kettunen Aija, 2017. Omaishoitajien tarvitsemat tukitoimet tehtävässä selviytymiseen. Valtionneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 37/2017. Luettu 27.4.2018. Smith TL, Toseland RW. The effectiveness of a telephone support program for caregivers of frail older adults. The Gerontologist 2000:46:620 – 629.

Lue lisää

Qualified Empathy – the new superpower! Can using aesthetic methods help you flourish?
30.8.2018
Sosiaalialan bloggaajat

Originally published on the blog Hiiltä ja timanttia: Qualified Empathy – the new superpower! Can using aesthetic methods help you flourish? Empathy has traditionally been taught through: Informal learning opportunities, like Service Learning projects (Engaged scholarship) (Trad 2013). Movie review reflections (Briggs, Fox & Abell 2012). Literature and poetry readings (Shapiro, Morrison & Boker 2004) Learning communication skills (Winefield & Chur-Hansen 2000) Self-assessments: different types of empathy self-evaluation measures (e.g. The Empathy Scale for Social Workers, ESSW) (King, S. & Holosko, MJ 2011). What if, instead of focusing on the verbal, oral or written reflection of learning, holistic experiences would be emphasized when teaching critically important empathy skills? In this blog text, we introduce a way of teaching empathy through aesthetic learning by using creative, multisensory methods. Austring and Sørensen (2012) have shown that aesthetic methods are particularly efficient for expressing and interpreting emotions.  When working with our first year Bachelor’s students, we gave them a series of versatile and inspiring visualization and visual art tasks through which they could develop an experiential understanding of empathy. How did we practically implement the Teaching and Learning of Empathy in the Social Services Degree Programme at Metropolia UAS? The idea behind our project on qualified empathy was to facilitate students in taking their learning from a cognitive and discursive level to an experiential understanding, as if they were the client, in order to develop a better understanding of the client’s ”experiential” world. ‘Qualified Empathy’ is defined as the ability to reflectively and emotionally separate oneself from the other and to understand the context; then in an intentional process, focus on understanding the other person’s viewpoint both cognitively and emotionally (Raatikainen, Rauhala & Mäenpää, 2017).  The following are key phrases used to express our movement through the process of developing our qualified empathy skill: The qualified empathy learning process took place in a sixteen-calendar week timeframe during the first-year studies.  The participants were students (n=47) from the Social Services degree programme (2015- 2017*). Two study modules were included: 1) Individual and Community Counselling (5 cu) and 2) Supporting Daily Lives through Social Pedagogical Work and the first internship (15 cu) (Metropolia Degree Programme Curriculum, 2016). During the Individual and Community Counselling course, the students were guided through the three ways of learning and introduced to the theoretical underpinnings of empathy as well sensory activation exercises such as visualization and reflection (discursive and aesthetic learning).  Students took part in a storytelling/visualization exercise focusing on refugees fleeing to Europe.  As this topic has been very prominent in the media and public discussion, we wanted to help the students get in touch with the emotional dimension that the refugees themselves might be experiencing. Images and sounds were used in the background as students were instructed to close their eyes and listen to the story while visualizing in their heads the thoughts and emotions a young refugee boy travelling with his younger siblings might be experiencing while crossing a storm-tossed sea in an overloaded boat. Afterwards, students were asked to ponder on their experience and then share and reflect with the group what emotions and thoughts they had.  We then discussed the different understandings they had from reading and learning the factual information about the refugee crisis (discursive learning) and the more experiential understanding after the visualization and reflection exercise (aesthetic learning).  This was then reflected back onto the previously explored theoretical framework of empathy as discussed by Gerdes and Segal (2009) regarding the components of empathy (cognitive processing, affective response and conscious decision-making). ‘How do I feel, when I feel empathy?’ During the Supporting Daily Lives and Internship module, students used visual arts as the method of exploration. They used gouache paints as a medium to express their understanding of how they ‘feel’ when they feel empathy, and then expressed it through color choices and use of paint. Some groups decided not to communicate verbally while they were working. Giving meanings to different colors, brush movements and simultaneously mirroring other group members’ body gestures and reactions helped them when trying to describe and express their own understanding of their feelings of empathy towards others and other’s perspectives on the matter. The core questions in teaching empathy by using aesthetic methods were: ‘How do I feel, when I feel empathy?’, ‘How do I understand another person’s experience’ and later ‘How do I refine the feeling of empathy to qualified empathy towards the client and what does it mean?’. So…how did the students experience the process? During the one-semester long process, starting from the counselling course and ending with the internship, the students moved from defining the concept as “the skill of stepping into another’s shoes” and were verbalizing it in more “qualified” terminology such as “Qualified Empathy means supportive rather than reactive actions to client situations”. By this, they meant to say that the social services provider is not solely reacting according to their own feelings but is rather reflecting on and transforming their own feelings into actions that support the clients. The quotes and pictures below show how students reflected verbally and through art on their own learning.  This process helped them to concretize their learning because they had to explain it to someone else. ”Using the concept of ”qualified empathy”, it was way easier to understand the kids and  deal with the problems they were facing…I stopped judging misbehaving kids and came to understand the reasons behind their behavior.” (DR) The ”qualified empathy” part was the most difficult for me.  I didn’t quite grasp the difference between ”normal” empathy and ”qualified” empathy during the lectures and I had to re-read some of the material. Now I think I understand the concept better, but it is still hard to connect it to practice.” (HP) ”Qualified empathy” helped me to get into his shoes and to feel his concerns and worries in order to prevent situation(s) where he would feel insecure.” (AP) Where do we go from here? Although the process of teaching empathy skills has traditionally focused on the verbal, oral or written reflection of learning, research has not systematically reviewed holistic ways of learning empathy in the literature.  We feel that it is vital to raise awareness about how important aesthetic methods can be in helping students to understand and experience the development of their empathy skills in a safe and creative environment.  If we expect the people we serve to engage with us in an authentic manner, is it not important that we teach our students to engage authentically in the learning process themselves?  Aesthetic methods give us an efficient method to access the often-unexplored territory of the individual’s perceived experience. For social and healthcare providers, we think it is also essential to raise the student’s awareness of their own emotional capacity and ability to use their empathy skills so that they can protect themselves from compassion fatigue and burnout. We would like to leave the reader with the following thought: while the social and healthcare fields have a great need for practitioners to be able to access and ethically use their empathy skills when working with vulnerable populations there is the larger question of the importance of people working humanely and empathically in other fields which have human interaction as part of their process. Those readers living their adventure in other contexts such as business, engineering, IT, and education we would love to hear your thoughts and ideas in the comments section. How could your field benefit from learning empathy skills? *NORDPLUS PROJECT QUALIFIED EMPATHY (2015-2017) Writers Writers are lecturers in the Social Services Degree Programme at Metropolia UAS. Leigh Anne Rauhala (MSW, LCSW) teaches social work/pedagogy courses in the English Language Degree Programme in Social Services (Sosionomi AMK) and works internationally in the Social Work in Urban Areas joint programme. Eija Raatikainen, PhD, is Senior lecturer in University of Applied Sciences of Metropolia in Social Service programme. Her academic focus in “Trust” as a phenomena in different field, as like in social work and educational practice. She also worked as the Vocational teacher educator in University of Applied of Sciences of HAAGA-HELIA in the teacher education programme. In addition, she has a five years’ experience as an academic coordinator in  multicultural and multiprofessional Erasmus Intensive Programme(Poverty and Social Exclusion (2011-2013) and Combating Risk behavior Among Youngster (2014-2015). She has also worked in other projects (Matti, MOTIIVI, Tutu, SOCRE). Seija Mäenpää has a Master’s Degree in Art Education and currently works for Metropolia University of Applied Sciences in the Social Wellbeing Unit. She specializes in combining a social pedagogical approach with visual arts in working with different people in social work sector. Visual arts education is one focus of her collaboration projects in early childhood education. She is a founding member of the INECS network (International Network for Creative Professionals in Education of Social Pedagogical Work http://blog.han.nl/inecs). Her vocation is to make visual arts activities and visual culture accessible for everyone. Sources Austring, B. D & Sørensen, C. M. 2012. A Scandinavian View on the Aesthetics as Learning Media. Journal of Modern Education Review 2 (2) 90–101. Briggs, C. L., Fox, L. & Abell, C.H. 2012. The Influence of Film on the Empathy Rating of Nursing students. International Journal for Human Caring. Vol.16, 2. 59-63. Gerdes, Karen & Segal, Elizabeth. 2011. Importance of Empathy for Social Work Practice: Integrating New Science. Social Work 56 (2), 141-147. King, S. & Holosko, M.J. 2011. The Development and Initial Validation of the Empathy Scale for Social Workers. Research on Social Work Practice 22(2) 174-185. Metropolia Curriculum (2016). http://opinto-opas-ops.metropolia.fi/index.php/en/88094/en/70321/SXG16S1/year/2016 Raatikainen E., Rauhala L., Mäenpää S.2017.Qualified Empathy- a Key Element for an Empowerment Professional.Sosiaalipedagoginen aikakausikirja, vuosikirja 2017,vol18. Shapiro, J.,  Morrison, E.H. & Boker, J.R. 2004. Teaching Empathy to First Year Medical Students: Evaluation of an Elective Literature and Medicine Course.  Educational for Health, Volume 17, 1. 73-84. Trad, M. 2013. Teaching Communication Skill and Empathy through Engaged Sholarship. Radiation therapist, Volume 22, 1. 21-31. Winefield, H.R. & Chur-Hansen, A. 2000. Evaluating the outcome of communication skill teaching for entry-level medical students: does knowledge of empathy increases? Medical Education, 34: 90-94 Article picture: www.pixabay.com, Gordon Johnson (CC0)

Lue lisää
Uudemmat postaukset Vanhemmat postaukset