Uudistuva sosiaalialan osaaminen

Empatia osana ammatillista kasvua sosiaalialalla

11.4.2019

Sari Rekilä

Mikä yksittäinen taito auttaa sekä laadukkaan asiakassuhteen rakentamisessa että suojaa työntekijää uupumukselta? Vastaus on empatiataito. Sari Rekilä etsi kirjallisuuskatsauksessaan vastausta kysymykseen, miten empatiataitoa voi oppia ja opettaa sosiaalialalla. Empatiataitoa saatetaan pitää enemmän luonteenpiirteenä kuin opittavana asiana. Se on kuitenkin opittavissa oleva taito siinä missä muutkin. Empaattisessa kohtaamisessa työntekijä asettuu hetkellisesti asiakkaan asemaan ja tarkastelee asioita hänen näkökulmastaan. Työntekijän jaksamisen kannalta on tärkeää osata erottaa omat tunteet toisen tunteista ja toisaalta kyetä työpäivän jälkeen tyhjentämään mielestään empaattinen kohtaaminen ja siinä koetut tunteet. Termi asianmukainen empatiataito kuvaa ammattilaisen kykyä olla empaattisesti läsnä asiakassuhteessa ilman, että kohtaamisesta on työntekijälle haitallisia seurauksia. Työntekijän on osattava tunnistaa ja asettaa omat rajansa, mikä suojaa häntä myötätuntouupumukselta. Empatiataito on tärkeä osa sosiaalialan työntekijän ammattitaitoa, sillä asiakkaan aito kohtaaminen edellyttää empatiaa ja myötätuntoa. Siksi sosiaalialan opetuksessa olisi tärkeää huomioida empatian opettaminen ja tehdä opiskelijat jo opintojen alkuvaiheessa tietoiseksi sen tärkeydestä. Miten empatiaa voi oppia? Etsin kirjallisuuskatsauksessani vastausta kysymykseen, miten empatiataitoa voi oppia ja opettaa sosiaalialalla. Käytin aineistonani tutkimusartikkeleja, jotka on julkaistu suurimmissa sosiaalialan lehdissä vuosina 2013 - 2018. Artikkeleissa tärkeäksi empatiakykyä tukevaksi tekijäksi nousi reflektiotaito. Reflektion avulla on mahdollista lisätä itsetuntemusta ja kykyä säädellä omia tunteitaan, mikä auttaa tunnistamaan ja asettamaan omia rajoja. Reflektiotaitojen todettiin tukevan psyykkistä hyvinvointia, lisäävän resilienssiä ja vähentävän todennäköisyyttä kokea myötätuntouupumusta. Tutkimuksissa kritisoitiin sitä, että empatiaa on saatettu opettaa pelkästään luennoimalla sen elementeistä ja tärkeydestä tai opettamalla sitä viestintä- ja ohjaustaitojen kautta. Empatian opetuksessa tulisi käyttää pikemminkin kokemuksellista oppimista, mindfulnessia, fiktiivisiä kertomuksia ja päiväkirjan kirjoittamista. Mindfulnessia voidaan käyttää parantamaan reflektointitaitoja ja tunteiden säätelykykyä, mitkä ovat taitoja, joita tarvitaan myös asianmukaisessa empatiataidossa. Fiktiivisten kertomusten lukemisen ja niiden reflektoinnin todettiin auttavan opiskelijoita tunnistamaan tarinan päähenkilön vahvuuksia. Samalla ne auttoivat opiskelijoita pohtimaan, kuinka he tulevina työntekijöinä reagoisivat kertomuksiin, jotka olivat ikävää kuultavaa. Tunnepäiväkirjan kirjoittamisen myötä opiskelijat pystyivät paremmin nimeämään tunteitaan ja ilmaisemaan niitä sekä kyseenalaistivat enemmän ajattelutapojaan ja omaksuivat uusia näkökulmia. Empatia osana ammatillista kasvua Empatia- ja reflektiotaitojen tärkeyttä tulee painottaa jo ammatillisen kasvun alkuvaiheessa ja jatkaa näistä taidoista puhumista läpi opintojen, jotta empatia- ja reflektointitaidoista tulisi tietoinen osa ammatillista pätevyyttä. Opiskelijoiden tulee ymmärtää, miksi kyseiset taidot ovat tärkeitä. Samalla he tarvitsevat tukea niiden kehittämisessä. Opettajilla on luonnollisesti tärkeä rooli opiskelijoiden tukemisessa. Opettajat voivat tukea reflektiokyvyn harjoittamista esimerkiksi antamalla opiskelijoille apukysymyksiä. Kysymykset voivat kannustaa opiskelijoita reflektiiviseen ja kriittiseen ajatteluun ja myöhemmin tällaisesta ajattelutavasta voi tulla automaattinen osa ammatillista toimintaa. Opiskelijoita tulee kannustaa pitämään päiväkirjaa, jossa tuoda esiin asiakastyön synnyttämiä ajatuksia ja tunteita. Näin opiskelija voi oppia tunnistamaan tunteitaan sekä oppi myös ilmaisemaan ja säätelemään niitä. Sosiaalityön kouluttajien tulee miettiä, miten kehitetään asianmukaista empatiataitoa, ei vain keskittyä kehittämään opiskelijan kommunikaatiotaitoja. Empatiataitojen opettaminen vaatii reflektion merkityksen tunnustamista. Tutkimuksista nousi esiin suositus täydentää sosiaalialan opetusta tunnetaitoihin keskittyvällä opinto-ohjelmalla. Harjoittamalla tunnetaitoja koko opintojen ajan saadaan ammattilaisia, jotka kykenevät reflektoimaan omaa toimintaansa ja näin ylläpitämään omaan työhyvinvointiaan. Kirjoittaja: Sari Rekilä, sosionomi (AMK) -opiskelija Lähteet: Rekilä, Sari 2018. Empatia osana ammatillista kasvua sosiaalialalla. Kirjallisuuskatsaus empatiataidon oppimisesta ja opettamisesta. Metropolia Ammattikorkeakoulu. Sosiaalialan tutkinto-ohjelma. Lue lisää aiheesta: Decety, Jean& Jackson, Philip L. 2004. The Functional Architecture of Human Empathy. Nissinen, Leena 2012. Rajansa kaikella. Miten estää myötätuntouupuminen? Ranne, Kaarina & Sankari, Anne & Rouhiainen-Valo, Tuula & Ruusunen, Tuula (toim.) Sosiaalipedagoginen ammatillisuus – Madsenin kukasta toiminnan tulppaaniksi.

Lue lisää

Lisää laatua itsearvioinnilla

1.4.2019

Marjatta Kelo ja Katriina Rantala-Nenonen

Laatu ja sen arviointi ovat tärkeä osa ammattikorkeakoulun toimintaa. Metropolian sosiaalialan ylemmässä ammattikorkeakoulututkinnossa toteutettiin viime vuonna tutkinnon itsearviointi, joka osoittautui mielekkääksi tavaksi tunnistaa kehittämistarpeita ja muistuttaa vahvuuksista. Laatu ei ole käsitteenä yksiselitteinen. Voidaan ajatella, että laatu on hyvä, mikäli se vastaa asiakkaan toiveisiin ja odotuksiin. Raija Holli kuvaa korkeakoulutuksen laatua seuraavasti: "Laatu on järjestelmällistä pyrkimystä tehdä työmme mahdollisimman hyvin, saada aikaan strategisesti oikeita asioita ja vaikuttavia tuloksia". Laatu ja sen arviointi ovat olennainen osa ammattikorkeakoulun toimintaa. Jatkuva kehittäminen ja parantaminen ovat osa strategiaa ja samalla edellytyksiä laadukkaan toiminnan ja lopputulosten saavuttamiseksi. Laadukkaan työn takana ovat motivoituneet ja kehittämismyönteiset työntekijät. Laki velvoittaa ammattikorkeakouluja arvioimaan koulutustaan ja toimintaansa sekä niiden vaikuttavuutta. Kouluja velvoitetaan myös ulkopuoliseen arviointiin säännöllisesti. YAMK-tutkinnon laatua arvioimassa Ylempien ammattikorkeakoulututkintojen (YAMK-tutkintojen) sisällöt on suunniteltu yhteistyössä työelämän kanssa, jotta tutkinnot vastaisivat työelämän tarpeisiin. YAMK-tutkinto varmistaa eväät myös oppimaan oppimiselle työelämässä, jossa muutos on pysyvää. Opiskelijalähtöisyys, käytännönläheisyys ja aidossa työympäristössä oppiminen ovat opiskelijoiden arvostamia YAMK-tutkintojen tunnuspiirteitä. (Arene, 2016) Korkeakoulutuksen laadun arvioinnissa voidaan käyttää sekä itsearviointia että vertaisarviointia. Vertaisarviointia edeltää itsearviointi, joka on kaiken perusta. Itsearviointiin on erilaisia työkaluja. Metropolian sosiaalialan YAMK-tutkinto-ohjelman opettajat toteuttivat ohjelman itsearvioinnin vuonna 2018. Työkaluksi valittiin EU:n rahoittamassa hankkeessa kehitetty Self-Evaluation Handbook. Itsearvioinnin työkalu sisälsi 10 arvioitavaa aluetta, joita olivat mm. tutkinto-ohjelman perusta ja filosofia, oppiminen ja opetus, arviointi ja palaute, taitojen kehittyminen ja työllistyminen, tutkimus ja arviointi, opiskelijakeskeisyys sekä opetushenkilöstön kehittäminen. Näiltä alueilta oli yhteensä 28 arviointikohdetta, jota hyödynnettiin soveltuvin osin. Itsearvioinnin toteutus Metropolian sosiaalialan ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon itsearviointiin osallistuivat vuonna 2018 tutkinnon kahdeksan opettajan tiimi ja opiskelijat. Itsearvioinnin arviointikysymyksiä tarkennettiin kolmen opettajan ydinryhmän kesken sosiaalialan tutkintoon soveltuviksi ennen itsearvioinnin tekemistä. Opettajat valmistautuivat itsearviointiin arvioimalla jokaisen arvioitavan alueen henkilökohtaisesti. Arvioinneista ja niiden perusteluista keskusteltiin opettajatiimin kokouksessa. Kolmen opettajan ydinryhmä teki yhteenvedon itsearvioinnin tuloksista ja niiden perusteluista. Arvioinnin yhteenveto käsiteltiin tutkinnon opettajatiimissä ja samalla keskusteliin tutkinnon kehittämistarpeista. Tutkinnon opiskelijat osallistuivat itsearviointiin syksyllä 2018. Opiskelijat keskustelivat neljän-viiden henkilön kotiryhmissä arviointikysymyksistä soveltuvin osin ja vastasivat niihin kirjallisesti. Opiskelijoiden tekemää arviointia varten arviointikysymykset oli muutettu avoimiksi kysymyksiksi. Tutkinnon sidosryhmät osallistuvat tutkinnon arviointiin työelämän tarpeiden näkökulmasta kuluvan vuoden aikana osana tutkinnon opetussuunnitelmatyötä. Itsearvioinnin kertomaa Itsearvioinnissa on mahdollista saada kuuluviin niin opettajien, opiskelijoiden kuin sidosryhmienkin ääni. Sosiaalialan ylemmän tutkinnon opettajatiimi koki arvioinnin tekemisen hyvänä tapana tarkastella sekä tutkinnon että opiskelijoiden asiantuntijuuden kehittymisen kannalta tärkeitä ja keskeisiä asioita. Arjen työn keskellä oli mielenkiintoista pysähtyä keskustelemaan kollegoiden kanssa tutkinnon perustasta, opiskelijakeskeisyydestä, arviointi- ja palautekäytännöistä sekä mahdollisuudesta oman työn ja osaamisen kehittämiseen. Opettajien tekemän arvioinnin perusteella eri osa-alueet olivat tutkinnossa pääsääntöisesti hyvää - osittain myös kiitettävää - tasoa. Opiskelijoiden havainnot ja kirjallinen palaute olivat yhdensuuntaisia opettajien tekemän arvioinnin kanssa. Itsearvioinnin toteuttaminen mahdollisti vuosien kehittämistyön äärelle pysähtymisen ja tehtyjen valintojen arvioimisen. Itsearviointi ohjaa kiinnittämään huomiota oleellisiin kehittämistarpeisiin sekä tunnistamaan tutkinnon vahvuudet. Kirjoittajat: Marjatta Kelo, FT, Kehityspäällikkö, YAMK-tutkinnot, Metropolia Ammattikorkeakoulu Katriina Rantala-Nenonen, YTM, Sosiaalialan ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon tutkintovastaava, Metropolia Ammattikorkeakoulu Lähteet: Arene 2016. Ammattikorkeakoulujen maisterikoulutus osaamisen uudistajana ja kansallisena koulutusinnovaationa. Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arene ry:n selvitys YAMK-tutkintojen rakenteellisesta kehittämisestä. Quality Assurance and Enhancement Marketplace for Higher Education Institutions. Self-Evaluation Handbook 2016.

Lue lisää

Henkilökohtainen budjetointi – hanke päättyy, mitä olemme oppineet?

19.3.2019

Sosiaalialan bloggaajat

Kirjoitus on julkaistu Henkilökohtainen budjetointi – Avain kansalaisuuteen -hankkeen blogissa 26.2.2019: Henkilökohtainen budjetointi – hanke päättyy, mitä olemme oppineet? ”Avain kansalaisuuteen – henkilökohtainen budjetointi” -hanke päättyy 31.5.2019 – mitä olemme hankkeen aikana oppineet? Kokemustemme pohjalta muutoksia tarvitaan erityisesti palveluista vastaavien organisaatioiden toiminnassa. Asiakkaan rooli on HB-toimintamallissa vahvempi ja aktiivisempi kuin perinteisessä palvelumallissa, ja työntekijän rooli asiakassuhteessa painottuu toisin (mm. Leino & Määttänen 2018). Tässä tekstissä esitetään alustavia pohdintoja, joita tullaan käsittelemään tarkemmin hankkeen loppujulkaisussa ja -videossa. Ihmislähtöinen HB-toimintamalli joustaa, turhat sektorit ja siilot rajoittavat Sosiaali- ja terveydenhuolto edistää toiminnallaan ihmisten hyvän elämän edellytyksiä. Toiminnan arvoperustana ovat ihmislähtöisyys ja ihmisoikeudet (vrt. asiakaslähtöisyys). Jokaisella pitää olla oikeus omannäköiseen elämään – myös silloin kun tarvitsee yhteiskunnan tukea ja palveluja. Palvelujärjestelmän tulee kyetä toimimaan joustavasti ja kohtaamaan ihminen kokonaisena yksilöllisine tarpeineen. Jokaisen tulee voida olla päähenkilö omassa elämässään ja tehdä itselle soveltuvia ratkaisuja tarvitsemistaan palveluista. Jokainen on itse ohjaksissa ja oman elämänsä asiantuntija. Itsemääräämisoikeutta tulee kunnioittaa: jokaisella on oikeus päättää mitä palveluja käyttää ja saada tarvittaessa tukea valintoihin. Palveluorganisaatioiden toiminta pitäisi organisoida niin, että ihmistä ei juoksuteta palvelupisteestä toiseen: turhat palvelujen sektorirajat ja siilot pitäisi poistaa. Eri palvelualueiden kilpailu määrärahoista ei edistä kokonaistaloudellista ja ihmislähtöistä toimintaa. Tavoitteena on, että jokainen voi hakeutua yhteen palvelupisteeseen, josta asioita lähdetään hoitamaan kokonaisvaltaisesti eteenpäin. Aktiivinen rooli ja uudenlaiset ratkaisut Omaehtoisten valintojen tekemiseen tarvitaan riittävästi tietoa, eikä palvelujärjestelmän pidä holhota. Ammattilaisen tehtävänä on tukea ihmistä hänen ratkaisuissaan tarjoamalla tietoa ja osaamista sekä kannustamalla ja rohkaisemalla omiin valintoihin. Työntekijän ei pidä päättää ihmisen puolesta mitä hän tarvitsee ja millainen tuki hänen elämäntilanteessaan olisi paras. Koska elämäntilanteet ovat vaihtelevia ja ihmiset toimintakyvyltään erilaisia, ammattilainen sovittaa oman roolinsa ja toimintatapansa kullekin yksilöllisesti soveltuvaksi. Asiakkaalla on oikeus saada koordinoiva asiakastyöntekijä, ns. omatyöntekijä. Uusia ideoita ja ratkaisuja ei synny, jos valinnanmahdollisuus rajoitetaan vain siihen, mitä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluhyllyllä kulloinkin sattuu olemaan ja millaiset palveluntuottajat ovat niitä rekisteröityneet tuottamaan. Palveluja ja erilaisia tuen muotoja kehitettäessä tarvitaan mukaan asiakkaita ja heidän asiakaskokemuksiaan – ne ovat oikeastaan ratkaisevia muutostyön onnistumiselle. Moni hyötyy lähituesta, jota omaiset, muut läheiset, valmennetut tukihenkilöt tai samanlaisia haasteita kohdanneet voivat antaa. Tukihenkilöiden saatavuus edellyttää resursseja, valmennusta ja toiminnan organisointia. Luottamusta puolin ja toisin Palveluorganisaatioiden toimintakulttuurin pitää perustua molemminpuoliseen luottamukseen ja luovien ratkaisujen mahdollistamiseen: asiakastyöntekijä luottaa asiakkaaseen, organisaatio asiakastyöntekijään ja asiakas asiakastyöntekijään. Organisaation johto luottaa työntekijöidensä kykyyn ratkaista tarvittavan tuen ja palveluiden hankkimiseen parhaiten soveltuvat keinot yhdessä asiakkaan kanssa. Asiakastyöntekijöiden pitää voida päättää tarvittavasta tuesta ja muotoilla se yhdessä asiakkaan ja palveluntuottajien kanssa. HB-kehittäminen jatkossa Henkilökohtaisen budjetoinnin toimintamallia voidaan soveltaa ja kehittää nykyisten lakien puitteissa, eikä erityisiä HB-säännöksiä tarvitse odottaa sote-uudistuksesta ja valinnanvapauslaista. Hankkeen tulokset ja kehittämissuositukset sekä HB-toimintatavan keskeisten elementtien kuvaus sisältyvät hankkeen loppujulkaisuun ja dokumentaariseen videoon, jonka ensiesitys on 7.5.2019 hankkeen päätösseminaarissa. HB-oppimisverkosto on kokoontunut hankkeen aikana kolme kertaa (ks. yhteenvedot tapaamisista), ja tapaamisia on toivottu jatkossakin. HB-toimintamallin kehitystyötä tarvitaan edelleen. Kirjoittaja: Sirkka Rousu, hankkeen projektipäällikkö ja yliopettaja, Metropolia Ammattikorkeakoulu Lähteet: Laura Leino ja Heli Määttänen 2018. ”Saa olla ihminen ihmiselle”: Asiakkaan ja työntekijän muuttuvat roolit henkilökohtaisessa budjetoinnissa. Sosiaalialan ylempi ammattikorkeakoulututkinto, Metropolia Ammattikorkeakoulu. Saatavana Theseus-tietokannasta. Laura ja Heli ovat kirjoittaneet aiheesta myös blogikirjoitukset HB-hankesivustolle: ”Rakenteet muokkaavat rooleja sosiaalipalveluja kehitettäessä” ja ”Ihminen sosiaalipalveluiden objektista täysivaltaiseksi kansalaiseksi – roolit muutoksessa”

Lue lisää

Uudemmat postaukset Vanhemmat postaukset