Uudistuva sosiaalialan osaaminen

Samaan aikaan kun yhä harvempi ihminen elää Suomessa köyhyysrajalla tai sen alapuolella, on huono-osaisuus näillä harvoilla syventynyt ja kasaantunut. Samalla kun toimeentulotuen asiakkaiden määrä on puolittunut 1990-luvun laman pahimmista lukemista, tuen saajien tulot ovat entistä pienemmät ja toimeentulotuen asiakkuus pitkäkestoisempaa. Lisäksi monet asiakkaista kokevat olevansa ylivelkaantuneita. Heillä on myös usein työkykyyn ja terveyteen liittyviä ongelmia. (Toimeentulotuen saajien huono-osaisuus kasautuu 2013.) Kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten ja nuorten lukumäärä on ollut tasaisessa kasvussa 1990-luvun lamasta lähtien. Vuoden 2011 aikana kodin ulkopuolelle oli sijoitettu yli 17000 lasta. (Lastensuojelu 2011.) Lea Suoninen-Erhiö huomauttaa, että samalla kun puhutaan hyvinvointivaltion alasajosta, on sosiaalimenojen osuus bruttokansantuotteesta itse asiassa kasvanut vuodesta 1985 vuoteen 2011 seitsemällä prosentilla. ”Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että toteutettu yhteiskuntapolitiikka olisi oikeudenmukaista”, hän toteaa. (Suoninen-Erhiö 2013. ) Tasa-arvon keskeinen asema hyvinvointipolitiikan tavoitteena on saanut väistyä ja sosiaalityö on monissa tapauksissa korvattu tulonsiirroilla. Vaikuttaa siis todellakin siltä, että varsinainen huono-osaisuus kasautuu painavana taakkana harvojen ja valittujen niskaan. Päivähoito voi tukea Samaa mieltä on myös Lapsen Maailma –lehden päätoimittaja Seppo Sauro. Tukea tulisikin hänen mukaansa kohdistaa pahoinvoiville lapsille ja heidän vanhemmilleen. Sauron mukaan neuvola, varhaiskasvatus ja koulu ovat keskeisiä tukimuotoja, samoin kuin toimeentulotuki sekä muut aikuisille suunnatut palvelut. (Sauro 2013.) Varhaiskasvatuksessa itse työskentelevänä näen, että lapsen päivähoidon rooli huono-osaisen perheen tukijana voi olla merkittävä. Perhe saa päivittäisiä kontakteja muihin perheisiin ja henkilökuntaan, sekä kasvatuksellista tukea ja näkemyksiä. Tarvittaessa päivähoidon kautta voidaan ohjata perhe heidän tarvitsemiensa palveluiden piiriin. Niin ikään esimerkiksi yksinhuoltajaäiti saa subjektiivisen päivähoito-oikeuden perusteella lapsensa hoitoon vaikka työttömänä työnhakijana, jolloin aikaa jää itse työnhakuun. Ylisukupolviset valinnat Paul DiMaggio ja Filiz Garip esittävät omassa artikkelissaan, että ihmisen sosiaalisen verkoston suosimat valinnat vaikuttavat henkilön omiin valintoihin joko vahvistaen tai heikentäen henkilön hyvinvointia. Toisin sanoen huono-osaisuuden ylisukupolvisuus sekä huono-osaisuuden tai sosiaalisten ongelmien keskittyminen ja leviäminen tietyillä alueilla (esimerkiksi tietyissä kaupunginosissa) voi olla tulosta yksilön sosiaalisen verkoston tekemistä valinnoista. (DiMaggio & Garip 2012.) Niinpä huono-osaisuuden poistamisessa ja ennaltaehkäisyssä tulisi ottaa huomioon ongelmien siirtyminen sukupolvelta toiselle ja pohtia kuinka tämä kierre saataisiin katkaistua tukemalla ja mahdollistamalla oikeanlaisia valintoja. Ongelmien kasautuminen tiettyihin kaupunginosiin on ehkäistävissä sosiaalisesti tasa-arvoisella asuntopolitiikalla, toisin sanoen on rakennettava tarpeeksi asuntoja huono-osaisille sekä sijoitettava samalle alueelle asuntoja sekä köyhille, keskituloisille että varakkaille ihmisille. Samoin erilaisista etnisistä taustoista lähtöisin olevien ihmisten sijoittaminen asumaan samalle alueelle voi vähentää ryhmien välisiä ennakkoluuloja ja auttaa monipuolisen, kaikkia hyödyttävän sosiaalisen verkoston muodostumisen ajan myötä. Poliittiset päätökset vaikuttavat Sukupolvesta toiseen siirtyvän huono-osaisuuden kierteen katkaisu vaati monialaisia toimia. Riittävä perusturva ehkäisee tehokkaasti sukupolvelta seuraavalle siirtyvää köyhyyttä, toteaa Sakari Karvonen Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta. Karvosen mukaan tarvitaan kuitenkin myös muita toimenpiteitä, esimerkiksi puuttumista sosiaalisiin eroihin terveydessä. Terveys ja taloudellinen asema ovatkin usein yhteydessä toisiinsa. (Karvonen 2010.) Huono-osaisuus ja syrjäytyminen eivät synny tyhjästä. On hyvä muistaa, että taustalla on poliittisia päätöksiä, joiden seurauksina rahaa kohdistetaan johonkin ja otetaan jostakin pois. Monet ihmiset ovat etääntyneet tai etäännytetty politiikasta niin kauas, etteivät he näe tätä syy-yhteyttä asioiden välillä. Julkisten palvelujen yksityistämiset, tukien leikkaukset ja indeksikorotusten toteuttamatta jättämiset ovat kaikki vaikuttaneet nyt käsillä olevaan tilanteeseen. Huono-osaisuus typistyy helposti luvuiksi ja tilastoiksi, mutta miltä se tuntuu yksilön näkökulmasta? Emilia Kukkala tiivistää kolumnissaan asian näin: Ennen kaikkea se on sitä, ettei voi valita eikä saa nauttia. Se on sitä, ettei tiedä tulevasta. Se on sitä, että elämää ei voi suunnitella. Se on sitä, että mihinkään ei voi sitoutua. Se on sitä, että on sidottu. Se on sitä, että miettii joka valveillaolosekunnin, miten selviää huomisesta. Se on sitä, että joutuu todistelemaan kunnollisuuttaan koko maailmalle ja kiitollisuuttaan koko maailman hurskastelijoille, vaikka tekisi mieli turruttautua siitä irti ja haistattaa niille pitkät.  -  Se on sitä, että lapset syntyvät siihen. (Kukkala 2011.) Petrus Väärälä, sosionomi ylempi amk-opiskelija Lisätietoa DiMaggio, Paul & Garip, Filiz 2012: Network effects and social inequality. Teoksessa Annual Review of Sociology vol. 38. Verkkodokumentti. Karvonen, Sakari 2010: Huono-osaisuus voi siirtyä perintönä lapsille. Helsingin Sanomat 11.3.2010. Verkkodokumentti.  Kukkala, Emilia 2011: Suomalainen köyhyys. Kansan Uutisten verkkolehti. Verkkodokumentti.  Lastensuojelu 2011. Tilastoraportti. Verkkodokumentti. Sauro, Seppo 2013: Kaksi totuutta – totta molemmat. Lapsen Maailma 5/2013. Verkkodokumentti.  Suoninen-Erhiö, Lea 2013: Olisipa huomenna paremmin. Noste. Verkkodokumentti. Toimeentulotuen saajien huono-osaisuus kasautuu. 2013. Tesso. Sosiaali- ja terveyspoliittinen aikakauslehti. Verkkodokumentti.