Uudistuva sosiaalialan osaaminen

Luottamus on liitettävissä ihmisen optimistiseen asenteeseen (Rathbun 2011a). Kun ihminen luottaa, hänellä on positiivinen asenne ja myönteiset odotukset elämää ja muita ihmisiä kohtaan. Positiivisuudesta seuraa hyviä asioita, ja luottamus lisää luottamusta. Saman mielisten ihmisten on todettu luottavan enemmän vieraisiin ihmisiin (Freitaga & Bauer 2016, 473). Myös luottamuksen muista monista positiivisista seurauksista on näyttöä, sillä luottamuksen on myös todettu vaikuttavan ihmisen hyvinvointiin (DeNeve & Cooper 1998), terveyteen ja pitkäikäisyyteen (Barefoot et al. 1998). Vanhempien koulutustasolla on selvä yhteys luottamukseen. Se, että ainakin toisella vanhemmalla on korkeakoulutus, ennustaa lapselle keskimääräistä vahvempaa sosiaalista luottamusta (Pekkarinen ja Myllyniemi 2017, 91). Luottamus on moninainen ilmiö, mutta sen positiivisia ja elämää kantavaa voimaa ei voi kieltää. Työpajanuorten ajatuksia luottamuksesta tulevaisuuteen Matti - Miesten matkat työhön -hankkeessa (ESR 2016–2018) järjestettiin Helsingin työpajoilla ja Kouvolan Ohjaamoissa olleille nuorille Elämänkulku- sekä Pelillisyys-työpajoja. Pajojen avulla pyrittiin parantamaan nuorten miesten jatkokoulutus- ja työllistymismahdollisuuksia. Tämä blogiteksti pohjautuu tutkimukseen nuorten merkityksellisistä luottamus- ja epäluottamuskokemuksista ja niiden yhteydestä nuorten tulevaisuususkoon. Työpajanuorten kuvaukset luottamuksesta tulevaisuuteen jakautuivat tutkimuksessa neljään kategoriaan. Yhdelle osalle nuorista oli selvää se, mitä he halusivat tai mistä haaveilivat. Toiset eivät olleet pohtineet tulevaisuuttaan tai he eivät ainakaan puhuneet siitä. Tutkittaessa luottamuksen ja tulevaisuuden yhteyttä, työpajanuoret jäsensivät sen kategorisesti neljän näkökulman kautta. Nämä olivat: a) omiin haaveisiin, päätöksiin ja päämäärätietoisuuteen liittyvä luottamus b) suunnittelematon tulevaisuus c) keinottomuus tunnistaa omaa osaamista sekä d) epäluottamus tulevaisuuteen. Omiin haaveisiin, päätöksiin, osaamiseen ja päämäärätietoisuuteen liittyvä luottamus Tarkasteltaessa tulevaisuuteen suuntautumista Decin ja Ryanin teorian (SDT) (2000; 2003) valossa, luottamus tulevaisuuteen liitettiin nimenomaan oman osaamisen tunnistamiseen[1]. Tämän lisäksi nuorten kertomuksissa oli tunnistettavissa päämäärätietoisuutta ja uskallusta haaveilla, luottamusta tulevaan ja siihen, että siihen voi itse vaikuttaa omaan elämäänsä. Tarvitsee sellaista määrätietoisuutta. (NH6.) Usko tulevaisuuteen on itsestä kiinni. (NH7.) No siis eiköhän nyt jokainen voi vaikuttaa omaan elämäänsä niin ku haluu. Et ohan ihan mikä tahansa tehtävis, jos jaksaa vaan yrittää, haluu yrittää. Haaveisiin ja suunnitelmiin liittyi myös oman osaamisen tunnistaminen. Esimerkiksi muutamissa nuorten kertomuksissa oman osaamisen tunnistaminen tuotiin esille, vaikka siitä ei oltukaan täysin varmoja. Joo. Kyl mä tavallaan tunnistan tiettyjä vahvuuksia mut et en oo viel ite täysin varma, että onks ne kuinka vahvoja vahvuuksia. (NK4.) Suunnittelematon tulevaisuus Toisen kategorian kuvaukset liittyivät suunnittelemattomaan tulevaisuuteen. Tutkimustuloksissa ilmeni, että nuoret eivät olleet ajatelleet tulevaisuutta tai eivät ainakaan tuoneet sitä haastattelussa esille. Tätä he eivät kuitenkaan useinkaan perustelleet sen enempää. Ei oo. En oo oikeen miettiny niin pitkälle että, päivä kerrallaan.(NK8.) Ei mitään toiveita sinänsä nyt oikeen ole. En minä niin sinänsä ajattele mitenkään tulevaan.(NK12) Mun tulevaisuus on seuraava muutama tunti. Emmä funtsi oikein hirveesti, niin paljo pidemmälle. Tulevaisuuden suunnitelmat liittyy noihin, mikä se kysymys oli?(NK6.) Keinottomuus tunnistaa omaa osaamista Kolmas nuorten esille tuoma näkökulma tulevaisuuteen liittyi kyvyttömyyteen hahmottaa tulevaisuutta. Vastauksissa oli heijastuksia myös siitä, että oma osaaminen jollakin tasolla tunnistettiin, mutta nuorella ei ehkä ollut keinoja oman osaamisen sanoittamiseksi. Esimerkiks just piirtämisessä tai nois taidehommissa niin tulee kehuja, ihmisiltä ja sit just matemaattisissa ja tälläsis koulujutuis niin on kans ollu opettajaihmisiä et sul menee hyvin ja kielitaidon ja tälleen, kanssa on tullu kehuja mut itellä on vaan semmonen fiilis et, kai se on, liittyy johonki mun omaan persoonaan et mä oon vaan sellanen—. Sit mä en ite osaa sanoo et missä mä oon sit hyvä. Vaikka saaki palautetta.(NK4) Epäluottamus tulevaisuuteen Epäluottamuskokemukset tulevaisuutta kohtaan koettiin tulevaisuutta hankaloittavana asiana. Epäluottamus liittyi ulkoisiin tekijöihin, ei omaan osaamiseen tai kyvykkyyteen. Epäluottamus määrittyi ulkoisten tekijöiden kautta; nuoret toivat esille esimerkiksi talouteen tai asumiseen liittyvää epävarmuutta. Velka (salattu vanhemmilta) hankaloitti elämää. Sisäiset ristiriidat perheessä luo epäluottamusta elämään. mul ei oo luottotuetiu, nii asunnon saanti vähän kestää. (HN1.) Nuorta lähellä oleva aikuinen voi luoda uskoa tulevaisuuteen Luottamus omiin kykyihin ja osaamiseen löytyi tutkimustulosten mukaan melko harvoin yksin, usein nuoren apuna oli työpajaohjaaja. Tulosten mukaan nuoren (itse-)luottamuksella ja oman osaamisen (Deci & Ryan 2000; 2004; 2017) tunnistamisella näytti olevan yhteys nuoren tulevaisuuden hahmottelemiseen ja unelmien rakentamiseen. Toisin sanoen, jos nuori tunnisti osaamisensa, lisäsi se myös hänen uskoaan tulevaisuuteen. Näin ollen, nuoren itseluottamusta vahvistava aikuinen voi olla korvaamaton tuki nuorelle hänen tulevaisuuden rakentamisessa. Ohjaava aikuinen auttaa nuorta tunnistamaan omaa osaamistaan ja luo hänelle uskoa tulevaisuuteen. Hän on parhaimmillaan esimerkki asioiden ennustettavuudesta ja elämän moninaisista mahdollisuuksista. Tutkimuksemme osoittaa, että hyvä, empaattinen ja kannustava ohjaus vahvistaa nuoren uskoa itseensä ja osaamiseensa sekä sen myötä myös luottamusta tulevaisuuteen (Raatikainen 2018). Kirjoittaja: Eija Raatikainen (KT, sos.tt.) työskentelee lehtorina Metropolia Ammattikorkeakoulun sosiaalialan AMK ja YAMK tutkinto-ohjelmissa. Lähteet: Barefoot, J. C., Maynard, K. E., Beckham, J. C., Brammett, B. H., Hooker, K., & Siegler, I. C. 1998. Trust, health and longevity. Journal of Behavioural Medicine, 21, 517–526. Deci, E. & Ryan, R.M. 2004. Handbook of Self-Determination research. Rocherster: University of Rochester Press. Deci, E. & Ryan, R.M. 2000. The “What and Why” of Goal Pursuits: Human needs and Self-Determination of Behavior. Psychological Inquiry 2000, 11 (4), 227-228. Deci, E. & Ryan, R.M. 2017. Self-Determination theory. Basic Psychological Needs in Motivation. Development and Wellness. New York: The Guilford Press. DeNeve, K., & Cooper, H. 1998. The happy personality: A meta-analysis of 137 personality traits and subjective well-being. Psychological Bulletin, 124, 197–229. Freitaga, M. & Bauer, B.C. 2016. Personality traits and the propensity to trust friends and strangers. The Social Science Journal 53, 467–476. Pekkarinen, E. ja Myllyniemi, S. 2017. Opin polut ja pientareet. Nuorisobarometri 2017. https://tietoanuorista.fi/wp-content/uploads/2018/03/Nuorisobarometri_2017_WEB.pdf Raatikainen, E.2018. Nuoren identiteetin rakentaminen kohtaamisessa. Teoksessa Rautiola, T. & Ala-Nikkola, E. (toim.) Kohtaa nuori - Kompassi suuntaa hakevan nuoren kohtaamiseen. http://kohtaanuori.metropolia.fi/ Rathbun, B. 2011a. Before hegemony: Generalized trust and the creation and design of international security organizations. International Organization, 65, pp. 243-273. [1] Teorian mukaan omaehtoisuus (autonomia), kyvykkyys (osaaminen) ja osallisuus (yhteisöllisyys) ovat selittäviä tekijöitä tarkasteltaessa ihmisen sisäistä motivaatiota. Tässä tutkimuksessa selvitettiin vain kyvykkyyskokemuksen (osaamisen) ja luottamuksen välistä yhteyttä. Julkaisu tulossa.