Tänä keväänä Metropoliassa tarjottiin suomen kielen alkeita kaikkien tutkinto-ohjelmien ja avoimen ammattikorkeakoulun opiskelijoille etäopetuksena osana SIMHE-jatkokehityshanketta (1). Kuinka onnistui kielen alkeiden oppiminen etäyhteyksien avulla?

Aiemmat kokemukset verkkopedagogiikasta suomen kielen opetuksessa, kuten ammattikorkeakouluun valmentavissa koulutuksissa (2,3) ja kotoutumiskoulutuksissa (4) ovat olleet rohkaisevia: kieltä voi oppia tehokkaasti ja innostavalla tavalla myös etänä. Keskeiseksi tekijäksi onnistuneessa verkko-opetuksessa ovat osoittautuneet yhteisölliset toimintatavat.

Kun kyseessä on alkeiskurssi, jonka osallistujat eivät tunne toisiaan eikä heillä ole välttämättä lainkaan aiempaa kokemusta opittavasta kielestä, mietityttää erityisesti vuorovaikutuksen kapeutuminen ruudun taakse. Kuinka saada opiskelijat ryhmäytymään, kun fyysistä eikä välttämättä edes näköyhteyttä ole? Mitä tapahtuu, kun kasvokkaisen vuorovaikutuksen rikkaus, ilmeet, eleet, huumori ja tunnetilojen vaihtelu eivät välity? Kuinka saada opiskelijoiden motivaatio heräämään ja säilymään, kun oppimistavoitteet ovat korkealla, uusi kieli kovin erilainen kuin opiskelijan aiemmin opiskelemat kielet ja itsenäistä työtä vaaditaan paljon? Kuinka opettaja voi varmistaa, että opiskelijat todella pysyvät mukana? Tässä tapauksessa opettajan työtä helpottivat onneksi opiskelijoiden hyvät opiskelu- ja digitaidot sekä mahdollisuus käyttää englantia yhteisenä kielenä.

Vuorovaikutus ja yhteisöllisyys verkkotapaamisissa

“The best thing was the interaction and practicing the language in Zoom meetings.”

Alkeiskursseilla tavattiin Zoomissa kaksi kertaa viikossa 2-3 oppituntia kerrallaan. Tapaamiset muistuttivat lähiopetuksen oppituntia: kuulumisten vaihdosta ja aiempien aiheiden kertailusta edettiin harjoittelemaan päivän aiheita eri tavoin. Yksinkertaisia kysymyksiä kerrattiin ja toistettiin joka kerta. Sanastoa harjoiteltiin Kahoot-pelien avulla ja kieliopin kiemuroita yhdessä erilaisia lausetehtäviä ratkoen. Joillakin kerroilla tehtiin yhdessä luetun ja kuullun ymmärtämisen harjoituksia.

Puhumista harjoiteltiin sekä yhdessä että pienryhmissä apukysymysten avulla. Opetuskielenä oli englanti, mutta suomea käytettiin rinnalla alusta alkaen. Kynnys kielenkäyttämiseen ei nouse korkealle, kun siihen totutaan ensimmäisestä oppitunnista lähtien. Opettajan on tärkeää antaa opiskelijoille mahdollisuus osaltaan vaikuttaa oppitunnin kulkuun, ja he ottivatkin aktiivisen roolin kysymällä, kommentoimalla ja tekemällä ehdotuksia. Tämä antoi tärkeää palautetta myös opettajalle ja auttoi rytmittämään opetusta.

Verkkotapaamisten on todettu tukevan opiskelijoiden ryhmäytymistä ja vahvistavan sitoutumista ja motivaatiota opiskeluun, mikä puolestaan edistää oppimistavoitteiden toteutumista (5). Kielen alkeiskurssilla verkkotapaamisten merkitys korostuu entisestään —onhan kielen oppimisen keskiössä juuri vuorovaikutus. Kommunikatiivinen kielitaito kehittyy vain vuorovaikutuksessa muiden kielenkäyttäjien kanssa eri kielenkäyttötilanteissa, jolloin myös muiden kielenkäyttäjien tarjoama tuki on tärkeä (6). Opettajalla on merkittävä tehtävä paitsi avoimen keskusteluilmapiirin luojana, myös opiskelijoiden keskinäisen dialogin tukemisessa ja erilaisten kielenkäyttötilanteiden mahdollistamisessa.

Vuorovaikutuksen ja yhteisöllisyyden merkitys tuli selvästi ilmi kurssien lopuksi kerätyissä palautteissa: verkkotapaamiset ja mahdollisuus harjoitella kieltä yhdessä muiden kanssa olivat opintojen parasta antia. Vaikka yhteisöllisyyttä koettiin myös etänä, kaipasi moni vielä enemmän mahdollisuutta tutustua muihin opiskelijoihin, oppia ja verkostoitua toisten kanssa.

Verkko-oppimisympäristö ja tallenteet itseohjautuvan opiskelijan tukena

”Pidän Moodle-ohjelmasta. Se on erittäin henkilökohtainen ja rohkaiseva.”

Suomen kielen opintojaksot koostuivat Zoom-tapaamisten lisäksi itsenäisestä opiskelusta oppimisympäristö Moodlessa.  Oppimisympäristö koostui 1-2 viikon mittaisista teemakokonaisuuksista oppimistavoitteineen, materiaaleineen ja tehtävineen. Uudet sivut tehtävineen avautuivat opintojen edetessä. Samalla opiskelijat pystyivät seuraamaan omaa edistymistään Edistymisen seuranta -työkalun avulla. Osa tehtävistä oli laadittu antamaan automaattista palautetta, osa oli oman tuottamisen tehtäviä, joista opiskelija sai erikseen palautetta. Lisäksi opintojaksolla oli käytössä sekä opiskelijoiden keskenään perustama WhatsApp-ryhmä että opettajan laatima WhatsApp-vastaanottajalista, jonka kautta lähetettiin pieniä videointi- ja äänitystehtäviä. Tämä lisäsi henkilökohtaisen kontaktin ja palautteen määrää.

Verkko-oppimisympäristön käytön ehdoton etu opetuksessa on mahdollisuus jakaa monenlaista opetusmateriaalia laajasti ja monipuolisesti. Samalla se mahdollistaa opiskelijalle joustavampia, omien tarpeiden mukaisia valinnan mahdollisuuksia opiskelussaan. Kielen alkeiskurssilla, jonka opiskelijoista osalla ei ole aiempaa kokemusta suomen kielestä tai opiskelusta suomalaisessa korkeakoulussa, oppimisympäristön selkeyteen on kiinnitettävä erityistä huomiota vaiheistuksen ja tehtävänantojen selkeyden näkökulmasta.

Kurssilla kokeiltiin myös käänteinen luokkahuone (flipped classroom) -menetelmää (7): opiskelijoita ohjeistettiin perehtymään opittaviin asioihin ennen tapaamista opetusvideoiden avulla. Intensiivisellä, nopeasti etenevällä kielikurssilla menetelmä tehostaa oppimista, kun opiskelijalla on mahdollisuus perehtyä opiskeltavaan asiaan omassa tahdissaan ja tapaamisissa voidaan keskittyä vuorovaikutukseen ja opiskeltavien asioiden käytännön harjoitteluun. Kurssipalautteiden mukaan jopa 80 % opiskelijoista pitikin menetelmää hyvänä. Käänteinen menetelmä voi olla tehokas, mutta sitä on avattava opiskelijoille ja ohjeistettava hyvin. Kevään alkeiskurssilla kaikki opiskelijat pitivät opettajan laatimia opetusvideoita ja myös tapaamisista tehtyjä lyhyitä tallenteita erittäin hyödyllisinä. Opiskelijat kokivat, että videoiden katselu omalla ajalla ja omassa tahdissa tuki merkittävästi oppimista.

Kaiken kaikkiaan voi todeta, että tuloksekas alkeiden opiskelu etänä vaatii opiskelijalta itseohjautuvuutta ja hyviä itsenäisen opiskelun taitoja tavallista enemmän. Myös kielenopettajalle siirtymä verkkopedagogiikkaan on haastava, koska laadukkaan oppimisympäristön rakentaminen materiaaleineen on laajamittainen, aikaa vievä työ. Toisaalta se voi myös avata uuden ja innostavan näkymän oman ammattitaidon kehittämiseen. Hyvä apuväline verkkototeutuksen suunnitteluun ja laadun varmistukseen myös kieliopintojen osalta ovat verkko-opetuksen laatukriteerit (8).

Verkkopedagogiikan voima – saavutettavuus ja mukavuus

 ”Distance learning gave me a chance to be at home and work hard by myself.” 

Kokemus kielen alkeiden etäopetuksesta yllätti myönteisesti. Oppimistulokset olivat hyviä ja osittain jopa erinomaisia. Opiskelijat suhtautuivat suomen kielen etäopiskeluun erittäin positiivisesti. Jopa 60 % kurssille osallistuneista oli kurssin loputtua sitä mieltä, että etäopetus soveltuu kielen oppimiseen myös alkeistasolla erittäin hyvin. 30 % opiskelijoista koki, että etäopetus toimii hyvin, mutta alkeistasolla lähiopetus voisi toimia vielä paremmin ja 10 % opiskelisi mieluummin lähiopetuksessa. Verkko-opintojen erityiseksi voimaksi osoittautui saavutettavuus. Opiskelijat Metropolian eri kampuksilta ja muista oppilaitoksista, Berliinistä, Delhistä, Petroskoista tai Imatralta voivat oppia yhdessä ja aiempaa helpommin muiden opintojen ja töiden ohessa. Vaikka etäopetuksessa ei pystytä luomaan aitoja tapaamisia korvaavaa vuorovaikutusta, ovat sen mahdollisuudet kuitenkin laajat.

Saavutettavuuden lisäksi opiskelijapalautteissa korostui etäopiskelun mukavuus: aikaa ja voimia säästyi, ja opiskelija pystyi harjoittelemaan kieltä tehokkaasti ja ohjatusti kotisohvallaan. Tällä ”mukavuudella” voi olla myönteistä vaikutusta oppimiseen, vaikka itse oppiminen, erityisesti etäyhteyksien varassa, vaatiikin opiskelijalta tarkkaavuutta ja kognitiivista ponnistelua.

Korkeakouluilta odotetaan tulevaisuudessa valmiutta tarjota entistä joustavampia suomen kielen opiskelumahdollisuuksia (9,10). Tähän tarpeeseen pystytään vastaamaan tarjoamalla erilaisia vaihtoehtoja kielen opiskeluun lähiopetuksen lisäksi myös etä- ja monimuoto-opintoina. Olipa opetusmuoto mikä hyvänsä, opiskelijat kaipaavat hyvin suunniteltuja oppimiskokonaisuuksia, motivointia, sitouttamista ja tukea opintoihinsa (5). Tarpeisiin vastaava kielenopetus voikin olla ratkaiseva kansainvälisen osaajan kotoutumisen ja työllistymisen näkökulmasta.

Muutamia vinkkejä kielen alkeiden verkkokurssin laatimiseen

• Muista yhdessä tekemisen merkitys motivaation ja sitoutumisen kannalta. Fyysisestä etäisyydestä huolimatta opiskelijat ovat ryhmän jäseniä. Anna heille mahdollisuuksia tutustua toisiinsa ja harjoitella kieltä yhdessä myös pienryhmissä.
• Rohkaise käyttämään kaikkea opittua alusta alkaen ilman onnistumispaineita. Rento ilmapiiri syntyy myös siitä, kun opettajakaan ei osaa kaikkea!
• Jos mahdollista, kannattaa kokeilla käänteistä opetusta ja tehdä lyhyitä opetusvideoita etukäteen katsottavaksi. Voit myös tallentaa joitakin jaksoja tapaamisista, mikäli opiskelijat haluavat. Monet hyötyvät, kun voivat palata oppitunnin asioihin myös jälkikäteen.
• Laadi verkko-oppimisympäristöön mahdollisimman selkeät teemakokonaisuudet vaiheistuksineen. Liitä oppimisympäristöön tehtäviä, jotka liittyvät opintojakson osaamistavoitteisiin ja edistävät kaikkien kielitaidon osa-alueiden vahvistumista. Ne myös tuovat näkyväksi sekä opettajalle että opiskelijalle, miten kielitaito on opintojakson aikana kehittynyt.

Lähteet

1. SIMHE-jatkokehitys 2019-2021. Metropolia Ammattikorkeakoulu. Viitattu 9.6.2020.

2. Hirard, T. & Stenberg, H. 2018: Korkeakouluvalmiuksia maahanmuuttajille nyt myös verkossa. AMK-lehti 3/2018. Viitattu 9.6.2020.

3. Jäppinen, T., Korpela, E., Takaeilola, M., Juvonen, K., Valo-Vuorela, M., Rantonen, P., Kosonen, K., Vähäkangas, A. & Svanberg, E. (2019): Integroitu opetus tehostaa suomen kielen oppimista. Teoksessa Stenberg ym. 2019.

4. Miten verkkokoto todella toimii? Julkaistu 7.11.2019, viitattu 8.6.2020.

5. Joshi, M. (2016): Live online meetings bringing interaction and engagement into online teaching. Teoksessa Rännäli, M. & Tanskanen, I. (toim): Spinning e-pedagogical Nets. Pedagogical development and experiments in higher education. Reports from Turku University of Applied Sciences 231 (pdf). s. 180-192.

6. Pietilä, P., Lintunen, P. (2014): Kielen oppiminen ja opettaminen. Teoksessa Pietilä, P., Lintunen, P. (toim.) (2014): Kuinka kieltä opitaan. Opas vieraan kielen opettajalle ja opiskelijalle. Gaudeamus, Helsinki. 2014.

7. Vuopala E. 2013: Onnistuneen yhteisöllisen verkko-oppimisen edellytykset. Näkemyksinä yliopisto-opiskelijoiden kokemukset ja verkkovuorovaikutus. Väitöskirjatutkimus, Oulun yliopisto (pdf). Viitattu 9.6.2020.

8. eAMK verkkototeutusten laatukriteerit. Viitattu 8.6.2020.

9. KARVI, Kansallinen koulutuksen arviointikeskus 2019: Taustalla on väliä. Ulkomaalaistaustaiset opiskelijat koulutuspolulla. Julkaisut 22:2019 (pdf). Viitattu 9.6.2020.

10. OKM, Opetus ja kulttuuriministeriö 2019: Kansainvälisten korkeakouluopiskelijoiden maahantulo ja integroituminen sujuvaksi yhteistyöllä. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2019:31 (pdf). Viitattu 9.6.2020.

11. Stenberg H., Hirard T., Autero M. & Korpela E. (toim.) (2019): Korkeakouluvalmiuksia maahanmuuttajille — hyvät käytänteet ja suositukset valmentavaan koulutukseen (pdf). Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisuja. TAITO-sarja, Metropolia Ammattikorkeakoulu. Viitattu 9.6.2020.

Maahanmuuton vastuukorkeakoulutoiminnan (SIMHE, Supporting Immigrants in Higher Education in Finland) pilottivuoden 2016 jälkeinen strateginen toimintakausi 2017-2020 on lopuillaan. Viestinnän ja osallistamisen arviointi on yksi osa-alue osana vuoden 2020 lopussa julkaistavaa Metropolia Ammattikorkeakoulun tekemää toiminnan kokonaisarviointia. Näiden teemojen ottaminen mukaan arviointiin juontaa alkuvuoteen 2016 maahanmuuton vastuukorkeakoulutoiminnan ohjausryhmän kokoukseen. Opetus- ja kulttuuriministeriöstä saatu ohjeistus oli selvä: ”Tästä toiminnasta tulee viestiä laajasti ja toiminnan tulee olla näkyvää”.

Viestintää ja osallistamista – kenelle, mitä ja miten?

SIMHE-Metropolian viestinnän kärjet ja palvelujen kohderyhmä ovat määrittyneet maahanmuuton vastuukorkeakoulutoiminnan tavoitteiden pohjalta:

• Parantaa turvapaikanhakijoiden ja muiden maahanmuuttajien pääsyä korkeakoulutukseen sekä toimia keskitettynä ohjauspisteenä korkeakoulutukseen liittyvissä kysymyksissä
• Osallistua korkeakoulutettujen maahantulijoiden osaamisen tunnistamiseen sekä jatkokoulutukseen ja työelämään ohjaamiseen.
• Löytää valtakunnallisesti toimiva malli, joka olisi sovellettavissa muihinkin korkeakouluihin. (1.)

Tavoitteet kohdistuvat palvelua käyttävien maahanmuuttaja-asiakkaiden lisäksi hyvinkin laaja-alaiseen sidosryhmä- ja yhteistyöverkostoon. Monimuotoinen asiakkaiden ja eri sidosryhmien osallistaminen on ollut keskeistä niin palveluiden rakentamisen alkutaipaleella kuin SIMHE-toimintaan kytkeytyvissä ja palveluja kehittävissä TKI (tutkimus- kehittämis- ja innovaatio) -hankkeissa.  Olemme päätyneet Metropoliassa rakentamaan ja kehittämään kohderyhmäspesifejä viestinnän ja osallistamisen SIMHE- sisältöjä  verkkosivuilla (2.), facebookissa (3.), sidosryhmä (4.)- ja asiakas (5.) blogeissa, videoilla, artikkeleissa, sidosryhmä– ja asiakaskirjeissä sekä työpajoissa, seminaareissa ja konferensseissa.

Blogit ovat erityisesti toimineet tekemisestä kertovina foorumeina ja artikkelikokoelmat (6.), (7.), maahanmuuton vastuukorkeakoulutoiminnan raportti (1.) ja esim. artikkelit (7.), (8.) erityisesti tuloksista kertomisen viestintäkanavina. Videoita on hyödynnetty runsaasti tekemisen ja tiedon jakamisen kuin myös tuloksista kertomisen välineenä – hyvänä esimerkkinä mm. Opetushallituksen rahoittamassa monitoimijaisessa Osaaminen käyttöön Suomessa -hankkeessa tuotettu video (Youtube).

Hyviä käytänteitä, vinkkejä ja suosituksia

Hankkeessa on tarkoitus tuottaa uutta tietoa, joka muuttaa maailmaa jotenkin vaikuttavasti. Viestintä on ainoa tapa kertoa tuloksista. Hankkeen viestintäsuunnitelma on tärkeä ja siinä on hyvä huomioida,

• että relevantit ja pohditut sisällöt kannattavat,
• että viestintäkanavat tulee arvioida ja valita hyötynäkökulmasta,
• että kaikki tieto on hyvä olla esillä ja saatavilla,
• ja ennen kaikkea, että viestintä on suunnittelua ja ennakointia. (10).

Sosiaalisessa mediassa SIMHE-asiantuntijat asettavat itsensä esille avoimen keskustelun areenalle, missä pelkkä substanssin asiantuntijuus ei riitä vaan tarvitaan myös viestinnällistä valmiutta ja etenkin halua keskustella kotouttamisen ilmiöistä.  #SIMHE-hashtagin käyttö on avannut, SIMHE-yhteistyöverkostoa laajemmalle yleisölle, mahdollisuuden osallistua korkeakouluissa tapahtuvan kotouttamisen ilmiön ympärillä kytkeytyvään toimintaan ja myös seuraamaan kehittämistyön tuloksia.

Hankkeen toimintasuunnitelmassa osallistaminen työvälineenä tuleekin huomioida koko hankkeen elinkaaren ajan: hankkeen ideointivaiheesta – tulosten jalkauttamiseen pysyväksi toiminnaksi asti.

Metropolian SIMHE-toiminnassa olemme hyödyntäneet viestinnän ja osallistamisen työkaluina systemaattisesti seminaari- ja työpajatyöskentelyä. Hyvänä esimerkkinä näistä ovat jo kahtena vuotena toteutetut SIMHE-seminaarit, jotka toisaalta ovat toimineet päättyneiden hankkeiden tulosten jakamisen areenana ja toisaalta mahdollistaneet myös käynnissä olevien hankkeiden kehitystyöhön osallistumisen. Seminaareista ja työpajoista on viestitty moninaisesti erilaisilla videoilla ja blogikirjoituksilla.

Metropolian asiantuntevat ja innostavat fasilitaattorit ovat tuoneet SIMHE-työpajoihin osallistamiseen tarvittavaa ammatillista tukea (11.). Fasilitoijat ovat suunnanneet työskentelyä kohti yhdessä etukäteen määriteltyjä tavoitteita ja antaneet projektipäällikölle mahdollisuuden osallistua tasavertaisena keskusteluun tuoden työskentelyyn myös ulkopuolisin lasein tarvittavan tarkastelun. Fasilitaattoreiden ansiosta työpajatyöskentelystä on tullut myös hauskaa ja hyvin johdettua. Uskallankin väittää sekä Metropolian sisäisten että ulkoisten SIMHE kumppaneiden allekirjoittavan tämän ja tietävän, mitä tarkoittaa, jos sanon nyt nostavani käden pystyyn.

Lähteet:

1. Maahanmuuton vastuukorkeakoulutoiminta. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2017:38 (PDF)
2. Metropolian verkkosivut
3. SIMHE-Metropolia Facebook
4. Monta muuttujaa -blogisarja. Metropolia blogi
5. Various variables -blogisarja. Metropolia blogit.
6. Stenberg, H., Autero,M. & Ala-Nikkola, E. (toim.). 2018. Osaamisella ei ole rajoja. (PDF)
7. Stenberg, H., Hirard, T., Autero, M. & Korpela, E. (toim.) 2019. Korkeakouluvalmiuksia maahanmuuttajille- hyvät käytänteet ja suositukset valmentavaan koulutukseen. (PDF)
8. Autero, M. 2019.SIMHE-palvelut korkeasti koulutettujen maahanmuuttajien tukena Suomessa.
9. Hirard, T. & Stenberg, H. 2018. Korkeakouluvalmiuksia maahanmuuttajille nyt myös verkossa. (UAS-Journal 3/2018)
10. Poutanen, P. & Laaksonen, S. 2019. Faktat nettiin.
11. Kaihovirta,M., Raivio. A-M. & Polojärvi, H. (toim.) 2019. Osallistaen. Heittäytymistarinoita fasilitoijilta. (PDF)

 

Osaaminen käyttöön Suomessa –hanke järjesti toisen työpajan edistämään korkeakoulutettujen maahanmuuttajien ohjaus- ja neuvontapalveluiden ekosysteemiä 22.1.2020.   Alustajat,  Talent Boost –toimenpideohjelman vastuuvirkamies Ulla Mäkeläinen opetus- ja kulttuuriministeriöstä ja yrittäjä, itsekin maahan muuttanut Ali Giray, johdattivat meidät päivän teemaan – maahanmuuttajien työllistymisen haasteisiin ja mahdollisuuksiin.   

Tuntevatko organisaatiot toisensa?

Osaaminen käyttöön Suomessa -hankkeen ohjausryhmässä, työryhmissä ja työpajoissa on tullut ilmi, että eri viranomaisten tai muiden toimijoiden kuten korkeakoulujen keskinäinen ymmärrys toistensa palveluista on puutteellista.  Tammikuun työpajassa sama toimeksianto sai osan ryhmistä ratkomaan esimerkkitapausten tilannetta toivetilasta ja toiset nykytilan mukaan. Varsinkin jälkimmäinen paljasti sen, että ammattilaisilla on muiden organisaatioiden palvelulupauksista ja toimivallasta edelleen virheellisiä käsityksiä.

Työpajan kaltaisille eri toimijoiden kohtaamisille on jatkossakin tarve. Verkostojen yhteistyön edellytys on, että tunnemme toisemme. Hankkeessa on myös pyritty kokoamaan ne asiat, joita ohjauksellisessa ekosysteemissä halutaan tarjota ja selkeyttämään eri toimijoiden palvelulupauksia niiden ratkaisemiseksi. Hanke on auttanut tunnistamaan palvelujen päällekkäisyyksiä ja toisaalta aukkoja. Palveluverkoston monimuotoisuudessa selviämiseksi maahanmuuttajien omia verkostoja ja mentorointia pidetään tärkeinä.   

Entä mikä on asenteiden merkitys?

Toinen, erityisesti alustuksissa esiin tuotu, mutta edellisen kanssa hyvin erityyppinen haaste on asenteet. Talent Boost -toimenpideohjelmassa pyritään edistämään Suomen houkuttelevuutta kansainvälisten osaajien keskuudessa. Suomi kaipaa entistä enemmän maahanmuuttajia, koska ammattibarometrin mukaan työvoimapula vaivaa yhä useampaa alaa, ja erityisesti palvelualalla on pulaa osaavasta henkilökunnasta. Haasteena on pienten ja keskisuurten yritysten kyky kansainvälisten osaajien hyödyntämiseen – aihe, joka nousi esiin jo ensimmäisessä työpajassa. 

Muiden muassa Aklaq Ahmad (2019) on laajalla kokeellaan todistanut, että työnhaussa tapahtuva syrjintä hidastaa ja estää merkittävästi “ulkomaalaisennimisten” työllistymistä.  Asenteisiin vaikuttaminen onkin yksi tärkeä Talent Boost –toimenpideohjelman osa. Esimerkiksi työ- ja elinkeinoministeriössä valmistellaan työelämän vastaanottavuus –ohjelmaa. 

Myös Ali Giray puhui paljon asenteista. Hän näki haasteita niin yritysten, viranomaisten kuin maahanmuuttajienkin asenteissa. Giray kritisoi suomalaista ”tasa-arvoajattelua”, joka ei huomioi yksilön tilannetta, vaan pyrkii tarjoamaan kaikille samaa. Suomalaisessa viranomaistyöskentelyssä tasa-arvoisiksi tarkoitetut menettelyt eivät aina riitä tukemaan maahanmuuttajaa, jonka lähtökohdat eivät ole samat kuin kantasuomalaisella. Onkin tarve muistaa, että takamatkalta ponnistavat ryhmät tarvitsevat erityisiä tukitoimia.   

Miten pääsemme tästä eteenpäin?

Talent Boost– toimenpideohjelma ja jatkuvaan oppimiseen suunnattu rahoitus toivottavasti antavat korkeakouluille mahdollisuuksia korkeakoulutettujen maahanmuuttajien osaamiskeskuksen rakentamiseen. Onko se yhteinen alusta, kuten Aleksi Kopponen ensimmäisessä työpajassa vihjasi, vai jotain muuta? Varmaa on, että se vaatii toimijoiden yhteistyötä ja uudenlaista tapaa ratkoa haasteita ennakkoluulottomasti.

Lopuksi haluamme muistuttaa siitä, että koulutus- ja työelämäpolkujen sujuvoittaminen ei näyttäydy vain tietämisen kysymyksenä. Juha Lahden (2019) sanoin: ”Uuden tiedon täytyy olla syvemmällä tasolla ymmärrettävää, jotta se olisi ohjattavalle merkityksellistä, jotta tuon tiedon perusteella osaa, haluaa ja uskaltaa valita seuraavan askeleen kotoutumisen, kouluttautumisen ja työllistymisen polulla” Siksi tiedon omaksumiselle ja sisäistämiselle täytyy antaa aikaa ja pitkäaikaista tukea (eli ohjausta), koska vain ne auttavat asettamaan tiedon kontekstiinsa, jolloin siitä on todellista hyötyä. 

Kirjoittajat

Antti Kanniainen (FM) toimii työ- ja elinkeinoministeriöön sijoitettuna projektiasiantuntijana Pakolaistaustaisten ohjaus –hankkeessa. Hankkeen tavoitteena on sujuvoittaa erityisesti pakolaisina Suomeen tulleiden koulutus- ja työllistymispolkuja mm. kouluttamalla, TE-toimistojen työtä kehittämällä ja löytämällä digitaalisia ratkaisuja. Antin tehtäviin kuuluu TEM:n ja OKM:n hallinnonalojen kehittämistoimien yhteensovittamista lukutaitokoulutuksista korkeakoulutukseen.  

Rebekka Nylund (VTM, sosiaalipsykologi), toimii asiantuntijana Helsingin yliopiston opetuksen strategiset palvelut yksikössä. Rebekka on kiinnostunut maahanmuuttajien ja kansainvälisten opiskelijoiden integroitumisesta suomalaiseen korkeakoulumaailmaan ja yhteiskuntaan. Hän toimii Helsingin yliopiston maahanmuuttajien opintopalveluiden verkoston puheenjohtajana ja vastaa Osaaminen käyttöön Suomessa –hankkeessa varhaiskasvatusopettajien koulutuspolusta. 

Lähteet

Ahmad, A. (2019). Kokeellinen tutkimus etniseen alkuperään perustuvasta syrjinnästä suomalaisilla työmarkkinoilla. Teoksessa: Kazi, Villiina & Alitolppa-Niitamo, Anne & Kaihovaara, Antti (toim.). (2019). Kotoutumisen kokonaiskatsaus 2019: Tutkimusartikkeleita kotoutumisesta. TEM oppaat ja muut julkaisut 2019:10. Helsinki: Työ- ja elinkeinoministeriö.    

Lahti, J. (2019). Tietoa ja neuvontaa tulkitaan aina kokemuksen kautta.