Reilu kaksi kuukautta korkeakouluharjoittelua SIMHE-Metropoliassa (Supporting Immigrants in Higher Education in Finland) on nyt takana. Vaikka matka on ollut suhteellisen lyhyt, on se silti opettanut tähän mennessä enemmän kuin olisin voinut kuvitella. Haluan tässä tekstissä avata hieman matkaani ja oppimaani heijastellen omaa alaani, yhteiskuntatieteitä.  

Korkeakouluharjoittelun tarkoituksena on soveltaa omaa opittua tietoa käytäntöön (Suomen Yhteiskunta-alan Ylioppilaat ry 2019). Tätä olen päässyt toteuttamaan erityisesti SIMHE-toiminnan arviointiosuuden aineiston keruun merkeissä. Aineistoa on kerätty laadullisin menetelmin eri dokumenteista sekä asiantuntijahaastatteluista. Tutkimusmenetelmien käyttö ei tietenkään yksinään ole oppimieni taitojen soveltamista, vaan samalla suurien tietomäärien hallinta sekä analysointikyky ovat tulleet tarpeeseen. 

Osaaminen karttuu vuorovaikutuksessa 

Olen päässyt mukaan arvioimaan maahanmuuton vastuukorkeakoulutoimintaa osana opetus- ja kulttuuriministeriön SIMHE jatkokehityshanketta. Yhdessä arviointiosuuden asiantuntijahaastattelussa nousi esille vuorovaikutuksen tärkeys koko SIMHE-hankkeen toimivuuden kannalta. Vuorovaikutuksen avulla on voitu jakaa toimiviksi todettuja malleja sekä lisätä tietoisuutta tärkeästä toiminnasta. Vuorovaikutuksen todettiin olevan avaintekijä koko SIMHE-toiminnassa. Tämä jäi erityisesti mieleeni, sillä koen vuorovaikutuksen vahvasti vaikuttaneen oman ammattitaitoni kehittymisessä.  

Harjoitteluni aikana olen työskennellyt eri asiantuntijoiden kanssa. Jo pelkästään huikean tiimini myötä olen oivaltanut monia asioita, jotka tulevat varmasti vaikuttamaan tulevaisuuden polkuihini. Vuorovaikutus erilaisissa ympäristöissä, kuten työpajoissa ja tapahtumissa, on auttanut hahmottamaan, kuinka laajasti SIMHE-toiminta on verkostoitunut. Etenkin on ollut hienoa huomata, kuinka monen tekijän panostuksen avulla pyritään saavuttamaan yhteinen päämäärä. Työn onkin sanottu olevan keskinäisriippuvaisten ihmisten välistä vuorovaikutusta (Dufva, Halonen, Kari, Koivisto, Koivisto & Myllyoja 2017, 10). Vuorovaikutustilanteissa minun on myös ollut mahdollista ammentaa lisää tietoa ja taitoa omaan osaamiseeni. 

Työn merkityksellisyys motivoi minua 

Ilman vuorovaikutusta olisi vaikea jakaa merkityksellisyyden kokemuksia, sillä puheen avulla ihmiset kertovat käytännöistään (Järvensivu 2006, 112). Työssä koettava merkityksellisyys koostuu siitä, kuinka paljon sisäistä arvoa ihmiset antavat tai pystyvät löytämään työstään (Martela & Pessi 2018, 6). Merkityksellisyys on ollut itselleni tämän menneen syksyn kantava teema jo senkin takia, että taka-alalla mietin, mihin haluan jatkaa tästä eteenpäin, sillä sosiologian opinnoissa tulee urapolku etsiä itse. 

Merkityksellisyyden kokeminen on toki aina subjektiivista, mutta itselleni sen tunteminen työssä on ollut motivoivaa. Kannustavia tekijöitä on monia, mutta uskon, että itselläni yksi ohjaava aines on julkisen palvelun motivaatio. Käsitteenä julkisen palvelun motivaatio on moninainen ja vaihteleva eri alojen välillä, mutta yleinen painopiste on siinä, että sen tarkoituksena on tehdä hyvää toisille ja kehittää yhteiskunnan hyvinvointia (James & Hondeghem 2008, 3). On tutkittu, että julkisen palvelun motivaatio kohottaa työsuoritusten tasoa sekä lisää tyytyväisyyttä työhön (Taimio 2013, 54). En tietenkään voi yleistää tätä, mutta voisin sanoa kokeneeni jonkinlaisen yhteisen motivaation ajavan henkilöitä, joiden parissa olen saanut tämän syksyn aikana työskennellä. 

Arvostuksen tunnetta omaa työtä kohtaan on lisännyt sen yhteiskunnallinen merkitys sekä ajankohtaisuus. Menneiden kuukausien aikana on saanut seurata eri medioista, kuinka maahanmuuttajiin liittyviä kysymyksiä on käsitelty. Yhteiskunnallinen merkitys korostuu myös siinä, että työskentely linkittyy tämän hetkiseen kotouttamispolitiikkaan. Töitä todella tehdään osana jotain suurempaa. 

Kansainvälisten opiskelijoiden kiinnittyminen Suomeen on osa opetus- ja kulttuuriministeriön tavoitteita (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2019). Itse olen päässyt SIMHEn jatkokehityshankkeen puitteissa ideoimaan ja työskentelemään kansainvälisille tutkinto-opiskelijoille tarkoitetussa suomen kielen ja uraohjauksen kehittämishankkeessa. On ollut ilo päästä tähän työhön mukaan. 

Matkalla asiantuntijaksi ymmärrykseni laajenee 

Korkeakouluharjoittelun tarkoitus antaa kokemusta työelämästä ja omasta alasta on arvokasta, mutta koen myös tärkeäksi, että osaa samalla kehittää omaa asiantuntijuutta ja ajattelua. Pelkkä työkokemus paperilla ei välttämättä kanna siihen, että löytää itselleen sen oikean paikan, missä tuntee työnsä merkitykselliseksi. Metropolia Ammattikorkeakoulun työskentelyilmapiiri on ollut innovoiva ja hienoa on ollut huomata, kuinka talon sisäistä osaamista hyödynnetään. Olen ollut onnekas siinä mielessä, että työ nähdään harjoittelupaikassani ihmisten välisenä vuorovaikutuksena ja näin henkilöiden osaaminen näyttäytyy erilaisena (Dufva ym. 2017, 10). Tämän myötä olen pystynyt itse paremmin reflektoimaan omaa osaamista ja työskentelyä, joka on ollut itseni kehittämisen kannalta tärkeää.  

Opintoni antavat välineitä toimia tehtävissä, missä tarvitaan kattavaa ymmärrystä yhteiskunnasta ja yhteisöistä. Vahvuuksiani työelämässä tulee olemaan kokonaisuuksien hahmottaminen sekä taito löytää keinot, miten ymmärretään monenlaisia inhimillisiä ilmiöitä. Uskon vahvasti, että omalle tulevaisuuden asiantuntijuudelleni on tarvetta tässä nopeasti muuttuvassa ja mutkikkaassa maailmassa.  

Kirjoittaja 

Niikka Lindberg opiskelee Tampereen yliopistossa yhteiskuntatutkimusta, pääaineena sosiologia. Erityisenä mielenkiinnon kohteena on yhteiskunnan rakenteet ja eriarvoisuus. Syksy ammattikorkeakouluympäristössä on myös herättänyt kiinnostuksen kasvatussosiologiaan. Niikka tunnustaa olevansa nautiskelija ja hetkessä eläjä. Vapaa-ajan hän käyttää mieluusti ystävien ja perheen kanssa, milloin salsaten, ulkoillen, ruokaillen tai matkustellen, eikä ole tavatonta löytää häntä puutarhahommista. 

Lähteet 

Ilmiö. Sosiologinen media kaikille (2019). Minne sosiologit työllistyvät. https://ilmiomedia.fi/sosiologia/sosiologina-tyoelamassa/ 

Järvensivu, A. (2006). Oppiminen työnä ja työpaikkapelinä. Väitöskirja. Tampereen yliopisto 

Martela, F. & Pessi, A. (2018) Significant work is about self-realization and broader purpose: Defining the key dimensions of meaningful work. Fronties of Psychology. Vol 7. 

Opetus- ja kulttuuriministeriö (2019). Kansainvälisten korkeakouluopiskelijoiden maahantulo ja integroituminen sujuvaksi yhteistyöllä. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja. 2019:31. Helsinki. 

Perry, J. & Hondeghem, A. (2008). Motivation in Public Management: The Call of Public Service. Oxford University Press. 

Suomen Yhteiskunta-alan Ylioppilaat ry (2019). Korkeakouluharjoittelu. https://www.yhteiskunta-ala.fi/syy/koulutus-ja-tyoelama/korkeakouluharjoittelu/ 

Taimio, H. (2013). Julkisen palvelun motivaatio. Talous & Yhteiskunta 3/2013. http://www.labour.fi/ty/tylehti/ty/ty32013/pdf/ty32013Taimio.pdf.  

Ulkomaalaistaustaisista yli puolet asuu pääkaupunkiseudulla. (Joupperi, J. 2019, Tilastokeskus 2019) Monet heistä ovat korkeasti koulutettuja. Useat eri toimijat pyrkivät auttamaan näitä kansainvälisiä osaajia integroitumaan suomalaiseen yhteiskuntaan. Yksiä tärkeimpiä asioita integroitumisessa on koulutusta vastaavan työn löytäminen tai uudelleen kouluttautuminen. Osaaminen käyttöön Suomessa – hankkeessa pyritään löytämään ratkaisuja, jotka edesauttaisivat ja nopeuttaisivat ensimmäisen ja toisen polven suomalaisten pääsyä työmarkkinoille. Hanke on jaettu neljään toimenpiteeseen, joista ensimmäinen on pääkaupunkiseudun korkeasti koulutettujen maahanmuuttajien kotoutumisen edistämisen ekosysteemi.  

Tiistaina 1.10.2019 hanke järjesti Metropolia Ammattikorkeakoulun Myllypuron kampuksella työpajan, joka kokosi laajasti eri toimijoita ilmiön ääreen. Valtiovarainministeriön erityisasiantuntija Aleksi Kopponen johdatteli osallistujat ekosysteemiajattelun ja alustatalouden maailmaan, ja Helsingin kaupungin elinkeino-osaston maahanmuuttopäällikkö Ilkka Haahtela pohjusti integraation onnistumisen edellytyksiä ja esitti toiveen korkeakoulutettujen osaamiskeskuksesta.  

Varsinaisessa työpajassa osallistujat työskentelivät fasilitoidusti muuttuvissa ryhmissä ja hahmottelivat yhteistä näkemystä ekosysteemin rakentamiseksi. 

Tilannekuva 

Työpajassa vahvistui kuva korkeasti koulutettujen maahanmuuttajien kotouttamisen nykytilasta. Voitaneen sanoa, että tilanne ei ole paras mahdollinen. Kokonaiskuvan sekavuutta selittäviä tekijöitä ovat esimerkiksi seuraavat syyt:  

• Kotoutumista tukevia toimijoita on lukuisia, yhteistyö on osin sattumanvaraista ja katkonaista sekä liian projektipainotteista. 

• Tarve korkeasti koulutettujen maahanmuuttajien kotoutumisen kokonaiskoordinaatiolle on melko nuori tai ainakin tarve on noussut akuutimmin esille viime vuosina maahan muuttaneiden henkilöiden määrän kasvun myötä (Sutela, H. & Larja, L., 2014).
• Asia on vahvasti poikkihallinnollinen eikä sitä ole esimerkiksi lainsäädännössä määritelty minkään tietyn toimijan vastuulle. 
  
• Korkeasti koulutetut maahanmuuttajatkin ovat heterogeeninen joukko, jonka tarpeet ja toiveet ovat moninaisia (esim. Steel 2017 ja Steel & Jyrkinen 2017). 

Korkeakoulutettujen maahanmuuttajien taustat, osaaminen ja työllistymisen haasteet vaihtelevat. Yksi merkittävä ryhmä ovat suomalaisesta korkeakoulusta valmistuneet osaajat, jotka jäävät valmistumisen jälkeen Suomeen etsimään töitä. Osa on saapunut Suomeen perheen, työn tai kansainvälisen suojelen tarpeen vuoksi.  Jotkut ovat valmistuneet huippuyliopistoista, toiset pienistä korkeakouluista kaukana maailman talouskeskuksista. Englannin kieltä eivät osaa kaikki korkeasti koulutetutkaan, jotkut eivät latinalaisia kirjaimiakaan. Joku on suuntaamassa säänneltyyn ammattiin, toinen alalle, jossa tutkintoa ei kysellä vaan pelkästään osaamista. (ks. esim. Kyhä 2011.) 

Haahtela kiteytti työpajan tarkoituksen hyvin – tavoite on luoda verkostosta ekosysteemi. 

Toive numero yksi: osaamiskeskus 

Yhteisen kuvan luominen ja eri toimijoiden omien tavoitteiden sekä verkoston tavoitteiden yhteensovittaminen edellyttää yhteisen kuvan muodostamista. (Valkokari, K. & Rana, P. 2017.) Työpaja toimikin hyvänä alkuna matkalla kohti yhteistä visiota. Työpajassa visioitiin korkeasti koulutettujen maahan muuttaneiden tueksi osaamiskeskusta, joka palvelisi kokonaisvaltaisesti sekä työnhakijoita unohtamatta heidän perheitään että työnantajia, jotka haluavat rekrytoida kansainvälisiä osaajia.  

Suomessa on jo monia hyviä esimerkkejä osaamiskeskuksista. Pääkaupunkiseudun kunnat Espoo ja Vantaa ovat Helsingin perässä perustaneet maahanmuuttajien osaamiskeskuksia ammattioppilaitosten yhteyteen. Stadiassa, Omniassa ja Variassa ammatillisesta koulutuksesta kiinnostuneet saavat esimerkiksi neuvontaa, ohjausta, osaamisen kartoitusta ja koulutusta. Helsinkiin perustettu International House Helsinki on koonnut palveluntarjoajia, jotka auttavat erityisesti pääkaupunkiseudun maahanmuuttajia alkuvaiheen haasteissa. Korkeasti koulutetuille maahanmuuttajille suunnattua ohjausta ja neuvontaa on kehitetty ja toteutettu jo lähes neljän vuoden ajan SIMHE-vastuukorkeakouluissa (SIMHE – Supporting Immigrants for Higher Education). Työvoimahallinto on tärkeä työttömien työnhakijoiden toimeentulon kannalta, tiedon ja neuvonnan jakajana sekä työvoimakoulutuksen järjestäjänä. 

Selvää on, että korkeasti koulutettuja maahanmuuttajia palveleva osaamiskeskus ei voisi rakentua yhden koulutustoimijan ympärille kuten ammatillista koulutusta tarjoavat osaamiskeskukset ovat tehneet. Mukaan on saatava kaikki alueen korkeakoulut työnantajien, kuntien, valtion viranomaisten, järjestöjen ja muiden toimijoiden lisäksi. Voi olla, että tavoitteen saavuttamiseksi tarvitaan sekä normiohjausta että houkuttelevaa rahoitusta.  

Keskeinen kysymys on, millainen verkosto tai ekosysteemi tarvitaan, jotta eri toimijat pystyvät parhaiten palvelemaan heterogeenistä ja kompleksisia asiakasryhmiä? Tärkeää on myös tietää ja päättää, miten eri toimijoita johdetaan ja rahoitetaan. Ei sovi myöskään unohtaa selvittää millaiset face-to-face –palvelut tukevat digitaalisia ratkaisuja. (Steel 2017.) 

Toive numero kaksi: pysyviä ja selkeitä polkuja 

Korkeasti koulutettuja maahanmuuttajia palveleva osaamiskeskus toisi yhteiselle alustalle (digitaaliselle ja/tai fyysiselle) alan toimijat. Yhteinen innovatiivinen ekosysteemi mahdollistaisi toimijoiden kohtaamisen ja luottamuksen varaan rakentuvan yhteistyön. (Ketonen-Oksi, S. & Valkokari, K. 2019 s. 33). Osaamiskeskuksen olisi syytä sekä tunnistaa asiakkaiden tarpeet ja toiveet, että tarjota niihin ratkaisuja. Toki monenlaisia palveluja on jo olemassa, mutta joitakin myös puuttuu. Tärkeimmät palvelut pitäisi myös tunnistaa ja vakinaistaa, ja projektirahoituksella toimivia palveluja koordinoida paremmin. Tällä hetkellä toimijat eivät ole esimerkiksi tietoisia toistensa palvelulupauksista. Onnistuessaan verkosto tuo uudenlaista osaamista ja ymmärrystä haasteelliseen tilanteeseen ja pystyy kehittämään kestävän palvelumallin. Se edellyttää kuitenkin parempaa ymmärrystä eri toimijoiden kesken. (Valkokari, K. & Rana, P. 2017.) 

Työpajassa korkeasti koulutetuille maahanmuuttajille ja heitä palkkaaville työnantajille suunnattuja palveluita ovat mielestämme ainakin seuraavat: 

• Työnhaun ja verkostojen luomisen tuki (sis. mentorointiohjelmat) 
• Osaamisen ja muiden työllistymisen edellytysten kartoitus 
• Aloittavan yrittäjän palvelut 
• Kielitaidon kartuttamisen palvelut, erityisesti suomen kieli 
• Korkeakoulujen koulutustarjonta (tutkinto-opiskelu, pätevöitymis-, erikoistumis– ja täydennyskoulutus, avoin korkeakouluopetus, jatkotutkinnot) 
• Tutkintojen tunnustaminen, päätös pätevyydestä säänneltyyn ammattiin 
• Tutkinnon tunnustamispäätöksen lisävaatimusten suorittaminen (kelpoisuuskoe, sopeutumisaika, täydentävät opinnot) 
• Tieto ja neuvonta toimeentulomahdollisuuksista osaamisen hankkimisen aikana 
• Väylät sisääntuloammateista eteenpäin 
• Oleskelulupa -asiat 
• Muut kotoutumista edistävä palvelut 
• Yrityksille tukea kansainvälisten osaajien rekrytointikysymyksiin.
  

Työpajan lopussa kootut toiveet priorisoitiin leikkimielisesti joulupukin toivekirjeiksi. Työpajan tuloksia työstävä työryhmä jatkaa toiveiden perkaamista ja seuravan kerran isompi verkosto kokoontuu 22.1.20120 jatkamaan suunnittelua.  

Kirjoittajat: 

Antti Kanniainen (FM) toimii työ- ja elinkeinoministeriöön sijoitettuna projektiasiantuntijana Pakolaistaustaisten ohjaus –hankkeessa. Hankkeen tavoitteena on sujuvoittaa erityisesti pakolaisina Suomeen tulleiden koulutus- ja työllistymispolkuja mm. kouluttamalla, TE-toimistojen työtä kehittämällä ja löytämällä digitaalisia ratkaisuja. Antin tehtäviin kuuluu TEM:n ja OKM:n hallinnonalojen kehittämistoimien yhteensovittamista lukutaitokoulutuksista korkeakoulutukseen. 

Rebekka Nylund (VTM, sosiaalipsykologi), toimii asiantuntijana Helsingin yliopiston opetuksen strategiset palvelut yksikössä. Rebekka on kiinnostunut maahanmuuttajien ja kansainvälisten opiskelijoiden integroitumisesta suomalaiseen korkeakoulumaailmaan ja yhteiskuntaan. Hän toimii Helsingin yliopiston maahanmuuttajien opintopalveluiden verkoston puheenjohtajana ja vastaa Osaaminen käyttöön Suomessa -hankkeessa  varhaiskasvatusopettajien koulutuspolusta. 

Lähteet: 

Juopperi, J. (2019). Maahanmuuttajat suuntaavat kaupunkeihin-Euroopasta tulleista asettunut maaseudullekin. https://www.stat.fi/tietotrendit/artikkelit/2019/maahanmuuttajat-suuntaavat-kaupunkeihin-euroopasta-tulleita-asettunut-maaseudullekin/ 

Ketonen-Oksi, S. & Valkokari, K. (2019). Innovation Ecosystems as Structures for Value Co-Creation 

Kyhä, H. (2011). KOULUTETUT MAAHANMUUTTAJAT TYÖMARKKINOILLA. Tutkimus korkeakoulututkinnon suorittaneiden maahanmuuttajien työllistymisestä ja työurien alusta Suomessa. Turun yliopiston julkaisuja. Turun yliopisto, Turku. 

Steel, T. (2017). Lisää selkeyttä ja läpinäkyvyyttä digitaalisiin työnvälityspalveluihin. Yhteiskuntapolitiikka, 82(6), 722-723. http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201804186597 

Steel, T., & Jyrkinen, M. (2017). Searching for Employment: Highly Educated Immigrant Women and Combined Capabilities. Research on Finnish society, (10(1):2017), 35-42. 

Sutela, H. & Larja, L. (2014). Koulutusrakenne. Ulkomaalaistaustaisessa väestössä paljon korkeasti ja paljon matalasti koulutettuja. Teoksessa Nieminen, T., Sutela, H. & Hannula, U. (2014). Ulkomaista syntyperää olevien työ ja hyvinvointi Suomessa 2014, 29-42. 

Tilastokeskus, TEM-kototietokanta (2019). Väestörakenne syntyperän mukaan. 

Valkokari, K. & Rana, P. (2017) Towards Sustainability Governance in Value Networks 

 

Maahanmuuttajille korkeakouluopintoihin valmentavan koulutuksen järjestämiseen on peräänkuulutettu sekä opetus- ja kulttuuriministeriön että Karvin toimesta tarkempaa ohjeistusta (1.,  2.). Vuosi sitten Outi Lemettinen kirjoittikin blogissaan maahanmuuttajien valmentavan koulutuksen valintaprosessin kehittämisen askelmerkeistä. Nyt on aika katsoa, millaiset askeleet merkkien pohjalta on otettu. Suositukset valmentavan koulutuksen hakumenettelystä ovat valmistuneet.

Mistä prosessi aloitettiin?

Työ aloitettiin selvittämällä valintamenettelyn keskeisimpiä kehittämistoimenpiteitä. Näitä selvitettiin kysyen yhdeksän Valmentavasta valmiiksi -kehittämishankkeen kumppanikorkeakoulun* aiempia opiskelijahaun ja -valinnan käytänteitä, toimijoita sekä tunnistettuja kehittämiskohteita. Kyselyn tulokset olivat samansuuntaiset kuin Karvin maahanmuuttajille järjestämän korkeakouluopintoihin valmentavan koulutuksen 2010–2017 selvityshankkeen tulokset (3. ).

Valintamenettelyn keskeisiksi kehittämistoimenpiteiksi nousivat

• hakukelpoisuuskriteereiden selkeyttäminen
• koulutuksen tunnettuisuuden lisääminen
• muutostarve opettajavetoisuudesta hakijapalveluiden vahvempaan roolii
• valintakokeen yhdenmukaistaminen

Suositukset korkeakouluopintoihin valmentavan koulutuksen hakukelpoisuuskriteereiksi

Alkuselvityksen pohjalta kehittämistyö eteni tahdikkaasti. Hakukelpoisuuskriteerit päädyttiin määrittelemään vastaavalla tavalla kuin tutkintoon johtavassa koulutuksessa (4.), jotta valmentavan koulutuksen suorittaminen olisi opiskelijaksi valitulle tarkoituksenmukaista, ja opiskelijalla olisi tosiasiallinen mahdollisuus pyrkiä tutkintoon johtavaan koulutukseen valmentavan koulutuksen suoritettuaan. 

Hakija on hakukelpoinen, jos hänellä on 

• suomalaisen kansallisen lukion oppimäärä (lukion päättötodistus), 
• suomalainen ylioppilastutkinto, tai siihen rinnastettavissa oleva kansainvälinen ylioppilastutkinto, 
• suomalainen ammatillinen perustutkinto, ammattitutkinto, tai erikoisammattitutkinto, 
• ulkomainen koulutus, joka asianomaisessa maassa antaa kelpoisuuden vastaaviin korkeakouluopintoihin tai 
• ulkomainen korkeakoulututkinto  

Jos hakija on pakolainen tai pakolaiseen rinnastettavassa asemassa, eikä hän voi todistaa tutkintoaan asiakirjoin, hänen tulee toimittaa pakolaisstatuksestaan kertova viranomaispäätös (turvapaikkapäätös tai oleskelulupa suojelun perusteella) koulutodistustensa sijaan. Viranomaispäätös on toimitettava kaikkien hakukohteiden hakijapalveluihin.

Opinnoissa edellytetään suomen kielen vähimmäistaitotasoa B1, miksi näin?

Suurin etenemisen este valmentavasta koulutuksesta korkeakouluopintoihin on Karvin selvityksen mukaan ollut kielitaito. Heikommin suomea taitavat karsiutuvat herkästi valintakokeilla pois, vaikka muut valmiudet opintoihin saattaisivatkin olla kunnossa. B2- tai jopa C1-taitotasollakin voi olla vaikea selviytyä pääsykokeesta, jossa on myös suomea äidinkielenään puhuvia.

Valmentavan koulutuksen kielitaitotasovaatimuksessa on huomioitu se, että usein valmentavaa koulutusta on edeltänyt kotoutumiskoulutus, jonka tavoitteena on suomen kielen yleiskielen hallinta eli taitotaso B1.1 (5.). Opetus-ja kulttuuriministeriön mukaan ammattikorkeakoulujen valmentavassa koulutuksessa tuleekin varmistaa kielitaidon kehittyminen ainakin tasolle B2.2, jotta opiskelija pystyy valmentavan koulutuksen jälkeen opiskelemaan tutkintotavoitteisessa koulutuksessa (6.).  

Koulutuksen haku toteutetaan verkossa

Valmentavan koulutuksen tunnettuuden ja löydettävyyden lisäämiseksi haku suositellaan toteutettavaksi kansallisessa Opintopolku-palvelussa. 2018–2019 vuoden vaihteessa pilotoitiin valmentavan verkkokoulutuksen (7.) hakua. Tuloksena todettiin, että haun toteuttaminen Opintopolussa (8.) mahdollisti hakemusten käsittelyn sujuvasti yhteistyössä eri ammattikorkeakoulujen kanssa.

Haku- ja opiskelijavalintaprosessi suunniteltiin Metropolia Ammattikorkeakoulun hakijapalveluiden johdolla tiiviissä yhteistyössä muiden hanketoimijoiden kanssa. Yhdeksästä kumppanikorkeakoulusta valittiin neljä ammattikorkeakoulua toteuttamaan opiskelijavalintaa eri alan valmentavissa koulutuksissa: Karelia-ammattikorkeakoulu (tekniikan ala), Metropolia Ammattikorkeakoulu (sosiaali- ja terveysala), Oulun ammattikorkeakoulu (liiketalouden ala) ja Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu (monialainen). Hakulomaketta testattiin ennen haun toteuttamista Metropoliassa syksyn 2018 valmentavassa koulutuksessa opiskelevilla. Lopullinen hakulomake toteutettiin heiltä saadun palautteen pohjalta

Hakijapalveluista saadun palautteen perusteella haku- ja opiskelijavalintaprosessi etenivät sujuvasti. Haun toteuttaminen useamman ammattikorkeakoulun yhteistyönä korosti erityisesti yhteisten käytänteiden ja työnjaon merkitystä.

Hakukelpoisuuden osoittaminen ja tarkistus toteutettiin vastaavasti kuin korkeakoulujen yhteishaussa (9.) sillä poikkeuksella, että ulkomainen korkeakoulututkinto katsottiin myös osoitukseksi korkeakoulukelpoisuudesta. Lisäksi todistukset tarkistettiin vain opiskelijaksi valituilta, mikä kevensi hakukelpoisuuden arviointiin ja tarkistukseen liittyvää prosessia.

Tarkennettujen hakukelpoisuuskriteerien ansiosta yhä useammalla korkeakouluopintoihin valmentavan koulutuksen suorittaneella opiskelijalla on riittävät valmiudet ja mahdollisuudet jatkaa opiskelua tutkinto-opiskelijana. Yhteisillä toimintaperiaatteilla voidaan jo haku- ja valintaprosessin aikana lisätä koulutukseen hakeutuvien maahanmuuttajien yhdenvertaisuutta.

*Haaga-Helia ammattikorkeakoulu, Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu, Karelia-ammattikorkeakoulu, Lahden ammattikorkeakoulu, Laurea-ammattikorkeakoulu, Metropolia Ammattikorkeakoulu, Oulun ammattikorkeakoulu, Saimaan ammattikorkeakoulu ja Turun ammattikorkeakoulu

Lähteet

1. Lepola, L. 2017. Ammattikorkeakoulujen maahanmuuttajille järjestämä korkeakouluopintoihin valmentava koulutus vuosina 2010–2017. Kansallinen koulutuksen arviointikeskus [verkkoaineisto]. [viitattu 8.5.2019]. Saatavissa: https://karvi.fi/app/uploads/2017/06/KARVI_1517.pdf
2. Opetus- ja kulttuuriministeriö. 5:2017. Maahanmuuttajien koulutuspolut ja integrointi. Kipupisteet ja toimenpide-esitykset II. [verkkoaineisto]. [viitattu 8.5. 2019]. Saatavissa: http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/79439
3. Lemettinen, O. 2018. Askelmerkkejä maahanmuuttajien valmentavan koulutuksen opiskelijavalintaan. Metropolian blogit. Monta muuttujaa. [viitattu 8.5.2019]. Saatavissa: https://blogit.metropolia.fi/montamuuttujaa/2018/04/20/askelmerkkeja-maahanmuuttajien-valmentavan-koulutuksen-opiskelijavalintaan/
4. Ammattikorkeakoululaki 14.11.2014/932. [viitattu 8.5.2019]. Saatavissa: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2014/20140932.
5. ELY-keskus. 9.4.2018. Selvitys kotoutumiskoulutuksen malleista Turussa ja pääkaupunkiseudulla-Huhtikuu 2018. [verkkoaineisto]. [viitattu 8.5. 2019]. Saatavissa osoitteessa: https://www.ely-keskus.fi/documents/10191/20388605/Kotoselvitys_09_04_18.pdf/341dcdd8-f5e8-4eac-b667-a9043bf4a012
6. Opetus- ja kulttuuriministeriö. 1:2016. Maahanmuuttajien koulutuspolut ja integrointi. Kipupisteet ja toimenpide-esitykset I. [verkkoaineisto]. [viitattu 15.5. 2019]. Saatavissa osoitteessa: http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/64983
7. https://www.metropolia.fi/koulutukset/maahanmuuttajille/verkkototeutus/
8. https://opintopolku.fi/wp/ammattikorkeakoulu/miten-opiskelijat-valitaan/ammattikorkeakoulujen-valintaperustesuositukset-2019/ 
9. https://opintopolku.fi/wp/ammattikorkeakoulu/miten-opiskelijat-valitaan/ammattikorkeakoulujen-valintaperustesuositukset-2019/