SIMHE polku -hankkeessa suunniteltiin ja toteutettiin työllistymistä edistäviä koulutuspolkuja. Hankkeen keskeisin tavoite oli tukea korkeasti koulutettujen maahanmuuttajien työllistymistä omalle alalle osaamisen kartoituksen ja täydentävien opintojen avulla. Hankkeen kolme korkeakoulua (Oamk, Karelia-amk ja Metropolia) esittävät seuraavat suositukset korkeasti koulutettujen maahanmuuttajien osaamista täydentävän koulutuksen suunnitteluun, sisältöön ja toteutukseen.

Opiskelijalähtöisyys ja yhteistyö koulutussuunnittelussa keskeistä

Ammattikorkeakouluilla on sosiaalinen vastuu huolehtia omana erityisryhmänään myös ulkomailla korkeasti koulutettujen täydennyskoulutuksesta (1). Koulutukselta vaaditaan joustavuutta kohderyhmän moninaisten osaamistaustojen vuoksi. Kohderyhmän saavuttamiseen ja tunnistamiseen tulee jatkossa kehittää yhteisiä menetelmiä. Suosituksemme on, että koulutusta suunnitellaan tarvelähtöisesti yhteistyössä eri sidosryhmien kanssa.

Jatkossa ulkomailla korkeasti koulutettuja on enenevä määrä ammattikorkeakoulujen opiskelijoiden joukossa (2). Heille voidaan tarjota omaa, erillistä täydennyskoulutusta, mutta alueellisesti nähtynä todennäköisempää on, että hakijat sijoittuvat tutkinnonsuorittajien kanssa suorittamaan samoja kursseja. Tällöin suomea toisena kielenä puhuvien riittävästä ohjauksesta on huolehdittava opintojen onnistumisen takaamiseksi.

Erilaisten osaamistaustojensa ja -tarpeidensa vuoksi hakijoille tulee räätälöidä sopiva täydentävä koulutus niin pituudeltaan kuin sisällöltään joustavaksi henkilökohtaisten suunnitelmien mukaan. Tämä tarkoittaa ennakoivaa osaamisen tunnistamisen kartoitustyötä, johon resursseja tulee varata. Lisäksi suomen kielen ja suomalaisen työelämäosaamisen haltuun ottoon tarvitaan tukea, joka voidaan integroida ammattialan opintojen ja työn yhteyteen.

Täydennyskoulutuksen suunnittelussa ja toteutuksessa tarvitaan yhteistyötä työvoimaviranomaisten kanssa ja huomioon tulee ottaa säännökset opintojen suorittamisesta työmarkkinatuella. Tällä hetkellä tukimuodot vaativat täsmällistä ja ennakkoon tehtyä toteutussuunnitelmaa. Esimerkkinä opintojen varmistamiseksi kohderyhmälle voitaisiin varata tietty kiintiö avoimen opiskelupaikoista.  Vuoden 2021 alusta korkeakouluopintojen suorittaminen työvoimakoulutuksena on mahdollista tietyin edellytyksin myös ulkomailla korkeakoulutuksen saaneille (3). Tähän mahdollisuuteen tulisi ammattikorkeakouluissa tarttua. Tämä tulisi tehokkaasti käyttää hyödyksi, sillä on oletettavaa, että koronaepidemia heikentää jo ennestään tämän työelämässä aliedustetun erityisryhmän työllisyystilannetta (4). Tästä on viitteitä myös SIMHE polun kokemusten pohjalta.

Työllistymisen näkökulmasta ensiarvoisen tärkeää on suunnitella täydennyskoulutusta yhteistyössä yritysten kanssa. Koulutukseen tulee sisällyttää työelämäjaksoja, jolloin osaamisen tunnistaminen ja täydentäminen tapahtuvat myös todellisissa työelämän tehtävissä. Kohderyhmä huomioiden, myös ohjauskäytänteitä tulee kehittää aina työelämään asti.

Ohjauksen merkitys korostuu korkeasti koulutettujen maahanmuuttajien koulutuksessa

Koulutuksen tulisi sisältää seuraavat asiat: yksilöllisen ohjauksen, osaamisen tunnistamisen, työnhaun valmennuksen, työssäoppimisjakson ja ammattialan opinnot hakijan tarpeen mukaan.

Uraohjauksen tulee olla keskeisessä roolissa koulutuksessa. Osaamisen kartoituksen prosessi vahvistaa osallistujan oman osaamisen sanoittamista sekä parantaa työnhakutaitoja. Lisäksi osallistujien olisi hyvä päästä harjoitteluun yrityksessä. Kohderyhmällä on ohjauksen osalta omat erityistarpeet, joiden tunnistamiseen tarvitaan asiantuntijuutta.

Koulutuksen yhteyteen olisi hyvä tarjota henkilökohtaista ja pienryhmäohjausta. Ohjausta tulisi tarjota niin ammattialan opiskeluun kuin työnhaun prosessiin jatkumona. Kokeilujen perusteella suosituksena on, että koulutus sisältäisi sekä suomen kielen tukea että uraohjausta (5).

Lisäksi vertaismentoroinnista (6) on saatu hyviä kokemuksia osana kohderyhmän täydennyskoulutusta.

Yritysyhteistyön ja verkostoitumisen tuki on tärkeää työllistymisen edistämiseksi

Hyvä viestintä on edellytys toimivalle yritysyhteistyölle ja verkostojen rakentamiselle. Korkeakoulujen tulee viestiä selkeästi erilaisista yhteistyön mahdollisuuksista sekä niiden tarjoamista hyödyistä. Yritysyhteistyö kannattaakin aloittaa kevyemmistä yhteistyön muodoista, esimerkiksi rekrytointimessut ja webinaarit, joiden jälkeen yhteistyön syventäminen on luontevampaa. Esimerkkinä osallistujien osaamisprofiilien viestiminen yrityksille tuki harjoittelupaikkojen saamista. Korkeasti koulutetut maahanmuuttajat tarvitsevat välittäjiä potentiaalisten yritysten saavuttamiseksi, joten suosittelijoiden merkitys verkostojen rakentamisessa korostuu. Myös korkeakoulujen alumnit voivat toimia hyvänä yritysyhteistyön lähteenä. Yritysyhteistyön menestystarinoita on tärkeää kerätä talteen ja viestiä eteenpäin. Yritysyhteistyöhön liittyykin vahvasti molempia osapuolia hyödyntävä näkyvyys, muun muassa sosiaalisessa mediassa.

Korkeakoulun tulee tietää toiminnan kannalta oikeat verkostoitumisen kanavat ja alueen toimijat. Hyvät verkostot ovat toiminnan pohja. Kohderyhmällä on usein kovia odotuksia korkeakoulujen hyvistä yritysverkostoista. Verkostoitumisen tärkeys työllistymisen ja suomalaiseen työelämään integroitumisen kannalta nousi esiin myös kohderyhmälle järjestetyissä mentorointikeskusteluissa (6). Kohderyhmälle on tärkeää viestiä siitä, kuinka Suomessa konkreettisesti verkostoidutaan eri toimijoiden ja yritysten kanssa, sekä kertoa hyvistä verkostoitumisen mahdollisuuksista. COVID-19-epidemia on nostanut entisestään verkossa tapahtuvan verkostoitumisen tärkeyttä, etenkin LinkedInissä.

Yritysyhteistyö vaatii korkeakoululta henkilöresursseja ja sen tulee olla koordinoitua. Toimivista yhteistyökuvioista on tärkeää pitää kiinni, eikä kontakteja tulisi menettää yksittäisen hankkeen päättymisen jälkeen. Jatkuvuuden varmistamiseksi ja selkeyden kannalta yritysyhteistyötä on tehtävä korkeakouluna tai useiden saman teeman hankkeiden yhteistyönä, ei niinkään yksittäisen hankkeen näkökulmasta. Lisäksi yritysyhteistyötä voi tehdä korkeakoulujen verkostoissa eri tavoin, esimerkiksi järjestämällä yhteisiä virtuaalisia verkostoitumistapahtumia yritysten kanssa. Tästä saatiin hyvää kokemusta SIMHE polun Get Together -tapahtumassa.

SIMHE polun osaamista täydentävästä koulutuksesta voit lukea lisää SIMHE artikkelikokoelmasta: Yhdessä kohti osaajien Suomea – oivalluksia maahanmuuton vastuukorkeakoulutoiminnasta (7).

Lähteet:

1) Taustalla on väliä: Ulkomaalaistaustaiset opiskelijat korkeakoulupolulla. Luettu 1.12.2020.

2) Taustalla on väliä. Ulkomaalaistaustaiset opiskelijat korkeakoulupolulla. TIIVISTELMÄ.  Luettu 1.12.2020.

3) Hallitus esittää väliaikaisia muutoksia työvoimakoulutukseen – TE-toimistot voisivat tarjota myös korkeakoulututkintoon johtavia opintoja. Luettu 1.12.2020.

4) Maahanmuuttaja jää todennäköisemmin työttömäksi korona takia. Luettu 1.12.2020.

5) Joustava suomen kielen ohjaus ja integrointi täydennyskoulutukseen toi hyviä tuloksia. Luettu 8.12.2020.

6) Mentoroinnilla tukea maahanmuuttajan polulle. Luettu 28.11.2020.

7) Yhdessä kohti osaajien Suomea – oivalluksia maahanmuuton vastuukorkeakoulutoiminnasta. Luettu 14.12.2020.

Kirjoittajat:

Sini-Tuuli Saaristo (KTM, HuK) työskentelee projektipäällikkönä Karelia-ammattikorkeakoulun osatoteuttamassa SIMHE polku -hankkeessa sekä yrityskoordinaattorina KOVAT – Kansainvälisen osaajan valmennus työhön -hankkeessa.  

Pirkko Kukkohovi (FT, italia/soveltava kielitiede) on toiminut SIMHE polku -hankkeen Oamkin projektipäällikkönä sekä suomi toisena kielenä -asiantuntijana maahanmuuttajille suunnatuissa UOMA-, MAIKO-, Opin portailta työelämään ja SIIMA-hankkeissa. Hän on toiminut vieraiden kielten ja suomi toisena kielenä -aikuiskouluttajana eri koulutusasteilla ja vapaan sivistystyön puolella vuodesta 1991.

Outi Lemettinen (KTM) työskentelee Metropolia Ammattikorkeakoulun SIMHE-palveluissa. Hän työskentelee maahanmuuttajien koulutusta koskevissa kehittämishankkeissa. Hän toimii projektipäällikkönä Osaaminen käyttöön Suomessa ja SIMHE polku -hankkeissa.

Maahanmuuton vastuukorkeakoulutoiminnan (SIMHE, Supporting Immigrants in Higher Education in Finland) pilottivuoden 2016 jälkeinen strateginen toimintakausi 2017-2020 on lopuillaan. Viestinnän ja osallistamisen arviointi on yksi osa-alue osana vuoden 2020 lopussa julkaistavaa Metropolia Ammattikorkeakoulun tekemää toiminnan kokonaisarviointia. Näiden teemojen ottaminen mukaan arviointiin juontaa alkuvuoteen 2016 maahanmuuton vastuukorkeakoulutoiminnan ohjausryhmän kokoukseen. Opetus- ja kulttuuriministeriöstä saatu ohjeistus oli selvä: ”Tästä toiminnasta tulee viestiä laajasti ja toiminnan tulee olla näkyvää”.

Viestintää ja osallistamista – kenelle, mitä ja miten?

SIMHE-Metropolian viestinnän kärjet ja palvelujen kohderyhmä ovat määrittyneet maahanmuuton vastuukorkeakoulutoiminnan tavoitteiden pohjalta:

• Parantaa turvapaikanhakijoiden ja muiden maahanmuuttajien pääsyä korkeakoulutukseen sekä toimia keskitettynä ohjauspisteenä korkeakoulutukseen liittyvissä kysymyksissä
• Osallistua korkeakoulutettujen maahantulijoiden osaamisen tunnistamiseen sekä jatkokoulutukseen ja työelämään ohjaamiseen.
• Löytää valtakunnallisesti toimiva malli, joka olisi sovellettavissa muihinkin korkeakouluihin. (1.)

Tavoitteet kohdistuvat palvelua käyttävien maahanmuuttaja-asiakkaiden lisäksi hyvinkin laaja-alaiseen sidosryhmä- ja yhteistyöverkostoon. Monimuotoinen asiakkaiden ja eri sidosryhmien osallistaminen on ollut keskeistä niin palveluiden rakentamisen alkutaipaleella kuin SIMHE-toimintaan kytkeytyvissä ja palveluja kehittävissä TKI (tutkimus- kehittämis- ja innovaatio) -hankkeissa.  Olemme päätyneet Metropoliassa rakentamaan ja kehittämään kohderyhmäspesifejä viestinnän ja osallistamisen SIMHE- sisältöjä  verkkosivuilla (2.), facebookissa (3.), sidosryhmä (4.)- ja asiakas (5.) blogeissa, videoilla, artikkeleissa, sidosryhmä– ja asiakaskirjeissä sekä työpajoissa, seminaareissa ja konferensseissa.

Blogit ovat erityisesti toimineet tekemisestä kertovina foorumeina ja artikkelikokoelmat (6.), (7.), maahanmuuton vastuukorkeakoulutoiminnan raportti (1.) ja esim. artikkelit (7.), (8.) erityisesti tuloksista kertomisen viestintäkanavina. Videoita on hyödynnetty runsaasti tekemisen ja tiedon jakamisen kuin myös tuloksista kertomisen välineenä – hyvänä esimerkkinä mm. Opetushallituksen rahoittamassa monitoimijaisessa Osaaminen käyttöön Suomessa -hankkeessa tuotettu video (Youtube).

Hyviä käytänteitä, vinkkejä ja suosituksia

Hankkeessa on tarkoitus tuottaa uutta tietoa, joka muuttaa maailmaa jotenkin vaikuttavasti. Viestintä on ainoa tapa kertoa tuloksista. Hankkeen viestintäsuunnitelma on tärkeä ja siinä on hyvä huomioida,

• että relevantit ja pohditut sisällöt kannattavat,
• että viestintäkanavat tulee arvioida ja valita hyötynäkökulmasta,
• että kaikki tieto on hyvä olla esillä ja saatavilla,
• ja ennen kaikkea, että viestintä on suunnittelua ja ennakointia. (10).

Sosiaalisessa mediassa SIMHE-asiantuntijat asettavat itsensä esille avoimen keskustelun areenalle, missä pelkkä substanssin asiantuntijuus ei riitä vaan tarvitaan myös viestinnällistä valmiutta ja etenkin halua keskustella kotouttamisen ilmiöistä.  #SIMHE-hashtagin käyttö on avannut, SIMHE-yhteistyöverkostoa laajemmalle yleisölle, mahdollisuuden osallistua korkeakouluissa tapahtuvan kotouttamisen ilmiön ympärillä kytkeytyvään toimintaan ja myös seuraamaan kehittämistyön tuloksia.

Hankkeen toimintasuunnitelmassa osallistaminen työvälineenä tuleekin huomioida koko hankkeen elinkaaren ajan: hankkeen ideointivaiheesta – tulosten jalkauttamiseen pysyväksi toiminnaksi asti.

Metropolian SIMHE-toiminnassa olemme hyödyntäneet viestinnän ja osallistamisen työkaluina systemaattisesti seminaari- ja työpajatyöskentelyä. Hyvänä esimerkkinä näistä ovat jo kahtena vuotena toteutetut SIMHE-seminaarit, jotka toisaalta ovat toimineet päättyneiden hankkeiden tulosten jakamisen areenana ja toisaalta mahdollistaneet myös käynnissä olevien hankkeiden kehitystyöhön osallistumisen. Seminaareista ja työpajoista on viestitty moninaisesti erilaisilla videoilla ja blogikirjoituksilla.

Metropolian asiantuntevat ja innostavat fasilitaattorit ovat tuoneet SIMHE-työpajoihin osallistamiseen tarvittavaa ammatillista tukea (11.). Fasilitoijat ovat suunnanneet työskentelyä kohti yhdessä etukäteen määriteltyjä tavoitteita ja antaneet projektipäällikölle mahdollisuuden osallistua tasavertaisena keskusteluun tuoden työskentelyyn myös ulkopuolisin lasein tarvittavan tarkastelun. Fasilitaattoreiden ansiosta työpajatyöskentelystä on tullut myös hauskaa ja hyvin johdettua. Uskallankin väittää sekä Metropolian sisäisten että ulkoisten SIMHE kumppaneiden allekirjoittavan tämän ja tietävän, mitä tarkoittaa, jos sanon nyt nostavani käden pystyyn.

Lähteet:

1. Maahanmuuton vastuukorkeakoulutoiminta. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2017:38 (PDF)
2. Metropolian verkkosivut
3. SIMHE-Metropolia Facebook
4. Monta muuttujaa -blogisarja. Metropolia blogi
5. Various variables -blogisarja. Metropolia blogit.
6. Stenberg, H., Autero,M. & Ala-Nikkola, E. (toim.). 2018. Osaamisella ei ole rajoja. (PDF)
7. Stenberg, H., Hirard, T., Autero, M. & Korpela, E. (toim.) 2019. Korkeakouluvalmiuksia maahanmuuttajille- hyvät käytänteet ja suositukset valmentavaan koulutukseen. (PDF)
8. Autero, M. 2019.SIMHE-palvelut korkeasti koulutettujen maahanmuuttajien tukena Suomessa.
9. Hirard, T. & Stenberg, H. 2018. Korkeakouluvalmiuksia maahanmuuttajille nyt myös verkossa. (UAS-Journal 3/2018)
10. Poutanen, P. & Laaksonen, S. 2019. Faktat nettiin.
11. Kaihovirta,M., Raivio. A-M. & Polojärvi, H. (toim.) 2019. Osallistaen. Heittäytymistarinoita fasilitoijilta. (PDF)

 

On arvioitu, että vieraskielisen väestön määrä Helsingin seudulla nousee lähes 450 000 henkilöön muodostaen noin neljänneksen koko alueen väestöstä vuoteen 2035 mennessä. Tämä väestösuhteiden muutos on tärkeä ottaa huomioon sosiaali- ja terveysalan henkilöstövoimavarojen johtamisessa ja kehittämisessä, joka parhaimmillaan vähentää terveyseroja (Banister & Winfrey 2012 – Phillips & Malone 2014). Alalla tarvitaan tietoisuuden lisäämistä ja taitojen kehittämistä kulttuurisesta moninaisuudesta.

Onnistuneesta työstä asian eteen on esimerkkinä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n  “Monikulttuurisuus asiakastyössä” verkkokoulutus ammattilaisille. Verkkokoulutus on helposti sovellettavissa käytäntöön. Sisällöissä nousevat esille muun muassa sosiaali- ja terveysalan kulttuurisen osaamisen ja kulttuurisensitiivisyyden kehittäminen asiakaspalveluissa. On tärkeä huomioida kulttuurisen osaamisen koskevan myös henkilöstön keskinäistä vuorovaikutusta.  

Monimuotoisuus on mahdollisuus

Monimuotoisuus ilmenee ihmisten erilaisuutena: esimerkiksi iässä, persoonassa, temperamentissa, elämäntilanteissa, kulttuurissa ja kielessä. Monimuotoisuus on mahdollisuus uudenlaisen osaamispinnan löytämiselle ongelmanratkaisuun. Se kehittää sosiaali- ja terveysalaa yhteisönä, jos vain uskallamme ponnistella sen eteen. Se, miten suhtaudumme erilaisuuteen ja uusiin ihmisiin työyhteisöissä, näkyy lopulta tavassamme olla päivittäisessä vuorovaikutuksessa.

Kiinnostummeko toisesta, luommeko dialogia – siltoja ja integraatiota ajattelumaailmojen välille? Uteliaisuus toista ihmistä kohtaan ja halu tuoda hänet osaksi yhteisöä lisää osallisuutta. Lämmin, arvostava suhtautuminen vapauttaa kykymme ja potentiaalimme sekä luo turvallisuutta ja hyvinvointia. Positiiviset tunteet vahvistavat meitä kokonaisvaltaisesti. Kulttuurien välisen empatian on todettu lisäävän työhyvinvointia sairaanhoitajien kulttuurisesti monimuotoistuvan henkilöstön välillä (Wesolowska ym 2018). Monipuolinen vuorovaikutus edistää myös suomen kielen oppimista. 

Onko monimuotoisuudelle esteitä? 

Saatamme tarvita asennevalmennusta, joka on ajattelun laajentamista ja aktiivista oman toiminnan reflektointia ja prosessointia. Kiinnitämme helpommin huomiota kielteisiin kokemuksiin ja tietoon, kuin myönteisiin vastaaviin. Huomaamme luontaisesti helpommin ja nopeammin tilanteissa uhat kuin mahdollisuudet (Rozin & Roysman 2001).  On mahdollista, että kategorisoiva ja uhkia hakeva ajattelumallimme ei sovellu nykymaailmaan. Positiivisten asioiden suhteen joudumme tekemään uudenlaista työtä ja oppia uusia tapoja havaita maailmaa.

Olisiko myös työyhteisöillä taipumus sulkea pois erilaisia yksilöitä, vierastammeko erilaisuutta? Varjonen (2016) tuo esille, että suomi näyttäytyy maahanmuuttajien asemasta käsin epätasa-arvoisena ja mukautuminen sekä muutos lankeaa maahanmuuttajien vastuulle.  Ihmiset hakeutuvat samanlaisten ajatusten, arvojen ja asenteiden äärelle – laumaan, joka vahvistaa omaa identiteettiä. Uudistumiskyvyn kannalta tämä on haaste. Meillä on entistä enemmän kompleksisia ja monitasoisia pirullisia ongelmia, joiden johtamiseen ja ratkaisuun tarvitaan monimuotoisuutta. 

Maahanmuuttajien työelämäpolkuja rakennettaessa on hyvä tulla tietoiseksi maahanmuuttajataustaisten suomen kielen oppimisprosesseista, kulttuurisiin ja yksilöllisiin elämäntilanteisiin liittyvistä seikoista sekä siinä olevista esteistä, joita he kohtaavat kahden kulttuurin rajalla. On havaittu muun muassa, että puutteellisen kielitaidon lisäksi hoitajien työllistymistä estävät oma epävarmuus ja pelot työelämään siirtymisestä, vähäiset suhteet kantasuomalaisiin, työn ja perhe-elämän yhteensovittamisen vaikeudet, työantajien asenteet ja asunnon löytämisen vaikeudet (Kosonen ym. 2019.) Syrjinnän ehkäisy niin henkilöstön kuin asiakkaiden taholta on kaikkien tehtävä. 

Mitä sosiaali- ja terveysalalla tulisi tehdä? 

Väestörakenteen muuttuessa sosiaali- ja terveysalan tulisi entistä enemmän kansainvälistyä. Tämä tarkoittaa maahanmuuttajataustaisten sosiaali- ja terveysalan työntekijöiden koulutus- ja rekrytointiprosessien sekä urapolkujen kehittämistä. Kyse on myös osaavan työvoiman saatavuudesta ja sen hyödyntämisestä eettisesti kestävällä pohjalla. Tästä esimerkkinä Osaaminen käyttöön Suomessa hankkeen yhteistyö ammattikorkeakoulujen ja pääkaupunkiseudun välillä, joka mahdollistaa uudenlaisen koulutuskumppanuus ja rekrytointimallin luomisen muun muassa maahanmuuttajataustaisille sairaanhoitajille (EU/ETA).  

Kehityskohteena rekrytoinnissa olisi positiivinen erityiskohtelu eli valitseminen aliedustettuun ryhmään kuuluva, jolloin edistettäisiin yhdenvertaisuutta kun kyseessä on kaksi samantasoista hakijaa.  Sosiaali- ja terveysalan tulisi panostaa myös perehdytysinterventioiden luomiseen (Hartikainen 2016). Tässä yhteydessä tulisi huomioida työpaikalle suunnattu ja yksilöllistetty suomen kielen koulutus, koska oppiminen rakentuu työpaikalla, aidoissa tilanteissa, joissa erityisosaaminen ja sanasto tarkentuvat. Maahanmuuttajataustaiset työntekijät tarvitsevat myös mentoreita, vertaistukea ja organisatorisia esikuvia (Banister & Winfrey 2012 – Phillips & Malone 2014)  – heitä, jotka näyttävät tietä luoden samalla vetovoimaista positiivista työnantajamielikuvaa.    

Perehdytyskäytänteiden ohella on lisättävä niiden työntekijöiden osaamista, jotka perehdyttävät (Hartikainen 2016), mentoroivat tai valmentavat (Donnert  & Wheeler 2009 – Walker-Reed 2016) maahanmuuttajataustaisia työntekijöitä. Tämä työ vaatii aitoa kiinnostusta kulttuurisen kompetenssin kehittämiseen sosiaali- ja terveysalalla.

Työpaikkaohjaajat ja esimiehet tarvitsevat tietoa, taitoja, tukea ja menetelmiä. Työpaikkaohjaajan oma valmennus, kokemuksellinen oppiminen, tietoisuuden lisääminen ja taitoharjoittelu auttavat tunnistamaan maahanmuuttajataustaisten ammattilaisten osaamista ja vahvuuksia. Tässä työkaluna voisi toimia esimerkiksi arvostava haastattelu Appreciative Inquiry, joka on organisaation kehittämisen lähestymistapa.  

Maahanmuuttajataustaiset työntekijät tuovat oman tärkeän panoksensa sosiaali- ja terveysalalle. On hyvä tiedostaa, että kaikki osapuolet pääsevät mukaan oppimisprosessiin. Tarvitsemme uudenlaisia lähestymistapoja ja toimintamalleja yhteisellä matkallamme kohti kulttuurillisesti monimuotoisia työyhteisöjä. Tätä kautta luomme samalla entistä parempia ja vaikuttavampia hoitotyön palveluita – entistä monimuotoistuvammalle kaupunkimme väestölle. 

Kirjoittaja

Stella Leoni työskentelee Helsingin Sotessa esimiestehtävissä. Toimii tällä hetkellä projektisuunnittelijana Osaaminen käyttöön Suomessa hankkeessa. Koulutukseltaan hän on sairaanhoitaja YAMK ja ratkaisukeskeinen valmentaja. Taustalla pitkä ura nuorten mielenterveyspalveluissa. Vapaa-ajan puolella hän on mm. suurperheen äiti, aktiiviliikkuja ja luova esteetikko. 

Lähteet

Donna Sullivan Havens, Susan O. Wood, Jennifer Leeman 2006. Improving nursing practice and patient care: building capacity with appreciative inquiry. The journal of nursing administration. Volume 36, Number 10, 463-470. https://www.researchgate.net/publication/6759281_Improving_nursing_practice_and_patient_care_building_capacity_with_appreciative_inquiry 

Donnert, Gail j – Wheeler, Mary M. 2009. Coaching in nursing: an introduction. International council of nurses and sigma theta tau international. United States of America. 

Gaurdia Banister, PhD, RN Marion E. Winfrey, EdD, RN 2012. Enhancing Diversity in Nursing A Partnership Approach. The journal of nursing administration. Volume 42, Number 3, pp 176-181. Sähköisessä muodossa: https://pdfs.semanticscholar.org/15d5/e05ad08fd053deec7431cbe8c955edd7333e.pdf 

Hartikainen, Juha 2016. Maahanmuuttajahoitajien perehdyttäminen vanhustenhoitotyössä – toimintatutkimus vanhustenkeskuksessa pääkaupunkiseudulla. Hoitotieteen laitos, Terveystieteiden tiedekunta Itä-Suomen yliopisto. Kuopio 2016. Sähköisessä muodossa: http://epublications.uef.fi/pub/urn_isbn_978-952-61-2246-5/urn_isbn_978-952-61-2246-5.pdf 

Helsingin seudun vieraskielisen väestön ennuste 2018–2035. https://www.hel.fi/hel2/tietokeskus/julkaisut/pdf/19_03_14_Tilastoja_3_Vuori.pdf 

Kosonen, R – Saari, E – Aaltonen, S – Heponiemi, T – Jauhiainen, S – Kankaanpää, R – Palander, J – Pöllänen, P – Steel, T & Yijälä, A 2019. Maahanmuuttaja osalliseksi ja työhön. POLICY BRIEF 14.3.2019. Strateginen tutkimus, Suomen akatemia. Sähköisessä muodossa: https://www.aka.fi/globalassets/33stn/materiaaleja/politiikkasuositukset/19_03_maahanmuuttajat_tyohon_ja_osalliseksi.pdf 

Korhonen, Vesa – Puukari, Sauli (toim.) 2013. Monikulttuurinen ohjaus ja neuvontatyö.  

1. Vesa Korhonen & Sauli Puuskari: Kohti monimuotoisuuden haltuunottoa – suunnistusmerkkejä matkalla tulevaan. Suomalaisen yhteiskunnan, koulutuksen ja työelämän monimuotoistuminen.  

Laura Ann Hill 2017. Telling their stories: Using appreciative inquiry to explore the lived experience of students in clinical nursing education. Doctoral Program in Educational Leadership at Fresno State Kremen School of Education and Human Development California State University, Fresno. https://repository.library.fresnostate.edu/bitstream/handle/10211.3/185184/HILL_Laura.pdf?sequence=1 

Phillips, M Janice – Malone, Beverly 2014. Increasing Racial/Ethnic Diversity in nursing to reduse Health Disparities. Puplic Health Reports 2014 Jan-Feb; 129 (Suppl 2): 45-50. 

Rozin, P., & Royzman, E. (2001). Negativity bias, negativity dominance, and contagion. Personality and Social Psychology Review, 5, 296-320. 

Shen, Jie – Chanda, Ashok – D´Netto, Brian & Monga, Manjit 2009. Managing diversity trough human resource management: an international perspective and conseptual framework. The International Journal on Human Resource Management, Vol. 20, No.2 (235-251). 

THL 2019. Monikulttuurisuus asiakastyössä verkkokoulu. https://verkkokoulut.thl.fi/web/monikulttuurisuus 

Varjonen, Sirkku 2013. Ulkopuolinen vai osallistuja? Identiteetit, ryhmäsuhteet ja integraatio maahanmuuttajien elämäntarinoissa. Helsingin yliopisto. Sosiaalitieteiden laitos. Helsinki. 

Vartiainen, Päivi 2019. Filippiiniläisten sairaanhoitajien polut Suomeen: Tutkimus oppimisesta ja työyhteisöintegraatiosta kansainvälisen rekrytoinnin kontekstissa. Tampereen yliopisto, kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunta. Tampere. 

Walker-Reed, Cynthia 2016. Clinical coaching: The means to achieving a legacy of leadership and professional development in nursing practice. Journal of nursing education and practice: 2016, Vol.6, No.6 

Wesolowska, Karolina – Hietapakka, Laura – Elovainio, Marko – Aalto, Anna-Mari – Kaihlanen, Marja – Heponiemi, Tarja 2018. Research article: The association between cross-cultural competence and well-being among registered native and foreing-born nurses in Finland.  https://doi.org/10.1371/journal.pone.0208761