On arvioitu, että vieraskielisen väestön määrä Helsingin seudulla nousee lähes 450 000 henkilöön muodostaen noin neljänneksen koko alueen väestöstä vuoteen 2035 mennessä. Tämä väestösuhteiden muutos on tärkeä ottaa huomioon sosiaali- ja terveysalan henkilöstövoimavarojen johtamisessa ja kehittämisessä, joka parhaimmillaan vähentää terveyseroja (Banister & Winfrey 2012 – Phillips & Malone 2014). Alalla tarvitaan tietoisuuden lisäämistä ja taitojen kehittämistä kulttuurisesta moninaisuudesta.

Onnistuneesta työstä asian eteen on esimerkkinä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n  “Monikulttuurisuus asiakastyössä” verkkokoulutus ammattilaisille. Verkkokoulutus on helposti sovellettavissa käytäntöön. Sisällöissä nousevat esille muun muassa sosiaali- ja terveysalan kulttuurisen osaamisen ja kulttuurisensitiivisyyden kehittäminen asiakaspalveluissa. On tärkeä huomioida kulttuurisen osaamisen koskevan myös henkilöstön keskinäistä vuorovaikutusta.  

Monimuotoisuus on mahdollisuus

Monimuotoisuus ilmenee ihmisten erilaisuutena: esimerkiksi iässä, persoonassa, temperamentissa, elämäntilanteissa, kulttuurissa ja kielessä. Monimuotoisuus on mahdollisuus uudenlaisen osaamispinnan löytämiselle ongelmanratkaisuun. Se kehittää sosiaali- ja terveysalaa yhteisönä, jos vain uskallamme ponnistella sen eteen. Se, miten suhtaudumme erilaisuuteen ja uusiin ihmisiin työyhteisöissä, näkyy lopulta tavassamme olla päivittäisessä vuorovaikutuksessa.

Kiinnostummeko toisesta, luommeko dialogia – siltoja ja integraatiota ajattelumaailmojen välille? Uteliaisuus toista ihmistä kohtaan ja halu tuoda hänet osaksi yhteisöä lisää osallisuutta. Lämmin, arvostava suhtautuminen vapauttaa kykymme ja potentiaalimme sekä luo turvallisuutta ja hyvinvointia. Positiiviset tunteet vahvistavat meitä kokonaisvaltaisesti. Kulttuurien välisen empatian on todettu lisäävän työhyvinvointia sairaanhoitajien kulttuurisesti monimuotoistuvan henkilöstön välillä (Wesolowska ym 2018). Monipuolinen vuorovaikutus edistää myös suomen kielen oppimista. 

Onko monimuotoisuudelle esteitä? 

Saatamme tarvita asennevalmennusta, joka on ajattelun laajentamista ja aktiivista oman toiminnan reflektointia ja prosessointia. Kiinnitämme helpommin huomiota kielteisiin kokemuksiin ja tietoon, kuin myönteisiin vastaaviin. Huomaamme luontaisesti helpommin ja nopeammin tilanteissa uhat kuin mahdollisuudet (Rozin & Roysman 2001).  On mahdollista, että kategorisoiva ja uhkia hakeva ajattelumallimme ei sovellu nykymaailmaan. Positiivisten asioiden suhteen joudumme tekemään uudenlaista työtä ja oppia uusia tapoja havaita maailmaa.

Olisiko myös työyhteisöillä taipumus sulkea pois erilaisia yksilöitä, vierastammeko erilaisuutta? Varjonen (2016) tuo esille, että suomi näyttäytyy maahanmuuttajien asemasta käsin epätasa-arvoisena ja mukautuminen sekä muutos lankeaa maahanmuuttajien vastuulle.  Ihmiset hakeutuvat samanlaisten ajatusten, arvojen ja asenteiden äärelle – laumaan, joka vahvistaa omaa identiteettiä. Uudistumiskyvyn kannalta tämä on haaste. Meillä on entistä enemmän kompleksisia ja monitasoisia pirullisia ongelmia, joiden johtamiseen ja ratkaisuun tarvitaan monimuotoisuutta. 

Maahanmuuttajien työelämäpolkuja rakennettaessa on hyvä tulla tietoiseksi maahanmuuttajataustaisten suomen kielen oppimisprosesseista, kulttuurisiin ja yksilöllisiin elämäntilanteisiin liittyvistä seikoista sekä siinä olevista esteistä, joita he kohtaavat kahden kulttuurin rajalla. On havaittu muun muassa, että puutteellisen kielitaidon lisäksi hoitajien työllistymistä estävät oma epävarmuus ja pelot työelämään siirtymisestä, vähäiset suhteet kantasuomalaisiin, työn ja perhe-elämän yhteensovittamisen vaikeudet, työantajien asenteet ja asunnon löytämisen vaikeudet (Kosonen ym. 2019.) Syrjinnän ehkäisy niin henkilöstön kuin asiakkaiden taholta on kaikkien tehtävä. 

Mitä sosiaali- ja terveysalalla tulisi tehdä? 

Väestörakenteen muuttuessa sosiaali- ja terveysalan tulisi entistä enemmän kansainvälistyä. Tämä tarkoittaa maahanmuuttajataustaisten sosiaali- ja terveysalan työntekijöiden koulutus- ja rekrytointiprosessien sekä urapolkujen kehittämistä. Kyse on myös osaavan työvoiman saatavuudesta ja sen hyödyntämisestä eettisesti kestävällä pohjalla. Tästä esimerkkinä Osaaminen käyttöön Suomessa hankkeen yhteistyö ammattikorkeakoulujen ja pääkaupunkiseudun välillä, joka mahdollistaa uudenlaisen koulutuskumppanuus ja rekrytointimallin luomisen muun muassa maahanmuuttajataustaisille sairaanhoitajille (EU/ETA).  

Kehityskohteena rekrytoinnissa olisi positiivinen erityiskohtelu eli valitseminen aliedustettuun ryhmään kuuluva, jolloin edistettäisiin yhdenvertaisuutta kun kyseessä on kaksi samantasoista hakijaa.  Sosiaali- ja terveysalan tulisi panostaa myös perehdytysinterventioiden luomiseen (Hartikainen 2016). Tässä yhteydessä tulisi huomioida työpaikalle suunnattu ja yksilöllistetty suomen kielen koulutus, koska oppiminen rakentuu työpaikalla, aidoissa tilanteissa, joissa erityisosaaminen ja sanasto tarkentuvat. Maahanmuuttajataustaiset työntekijät tarvitsevat myös mentoreita, vertaistukea ja organisatorisia esikuvia (Banister & Winfrey 2012 – Phillips & Malone 2014)  – heitä, jotka näyttävät tietä luoden samalla vetovoimaista positiivista työnantajamielikuvaa.    

Perehdytyskäytänteiden ohella on lisättävä niiden työntekijöiden osaamista, jotka perehdyttävät (Hartikainen 2016), mentoroivat tai valmentavat (Donnert  & Wheeler 2009 – Walker-Reed 2016) maahanmuuttajataustaisia työntekijöitä. Tämä työ vaatii aitoa kiinnostusta kulttuurisen kompetenssin kehittämiseen sosiaali- ja terveysalalla.

Työpaikkaohjaajat ja esimiehet tarvitsevat tietoa, taitoja, tukea ja menetelmiä. Työpaikkaohjaajan oma valmennus, kokemuksellinen oppiminen, tietoisuuden lisääminen ja taitoharjoittelu auttavat tunnistamaan maahanmuuttajataustaisten ammattilaisten osaamista ja vahvuuksia. Tässä työkaluna voisi toimia esimerkiksi arvostava haastattelu Appreciative Inquiry, joka on organisaation kehittämisen lähestymistapa.  

Maahanmuuttajataustaiset työntekijät tuovat oman tärkeän panoksensa sosiaali- ja terveysalalle. On hyvä tiedostaa, että kaikki osapuolet pääsevät mukaan oppimisprosessiin. Tarvitsemme uudenlaisia lähestymistapoja ja toimintamalleja yhteisellä matkallamme kohti kulttuurillisesti monimuotoisia työyhteisöjä. Tätä kautta luomme samalla entistä parempia ja vaikuttavampia hoitotyön palveluita – entistä monimuotoistuvammalle kaupunkimme väestölle. 

Kirjoittaja

Stella Leoni työskentelee Helsingin Sotessa esimiestehtävissä. Toimii tällä hetkellä projektisuunnittelijana Osaaminen käyttöön Suomessa hankkeessa. Koulutukseltaan hän on sairaanhoitaja YAMK ja ratkaisukeskeinen valmentaja. Taustalla pitkä ura nuorten mielenterveyspalveluissa. Vapaa-ajan puolella hän on mm. suurperheen äiti, aktiiviliikkuja ja luova esteetikko. 

Lähteet

Donna Sullivan Havens, Susan O. Wood, Jennifer Leeman 2006. Improving nursing practice and patient care: building capacity with appreciative inquiry. The journal of nursing administration. Volume 36, Number 10, 463-470. https://www.researchgate.net/publication/6759281_Improving_nursing_practice_and_patient_care_building_capacity_with_appreciative_inquiry 

Donnert, Gail j – Wheeler, Mary M. 2009. Coaching in nursing: an introduction. International council of nurses and sigma theta tau international. United States of America. 

Gaurdia Banister, PhD, RN Marion E. Winfrey, EdD, RN 2012. Enhancing Diversity in Nursing A Partnership Approach. The journal of nursing administration. Volume 42, Number 3, pp 176-181. Sähköisessä muodossa: https://pdfs.semanticscholar.org/15d5/e05ad08fd053deec7431cbe8c955edd7333e.pdf 

Hartikainen, Juha 2016. Maahanmuuttajahoitajien perehdyttäminen vanhustenhoitotyössä – toimintatutkimus vanhustenkeskuksessa pääkaupunkiseudulla. Hoitotieteen laitos, Terveystieteiden tiedekunta Itä-Suomen yliopisto. Kuopio 2016. Sähköisessä muodossa: http://epublications.uef.fi/pub/urn_isbn_978-952-61-2246-5/urn_isbn_978-952-61-2246-5.pdf 

Helsingin seudun vieraskielisen väestön ennuste 2018–2035. https://www.hel.fi/hel2/tietokeskus/julkaisut/pdf/19_03_14_Tilastoja_3_Vuori.pdf 

Kosonen, R – Saari, E – Aaltonen, S – Heponiemi, T – Jauhiainen, S – Kankaanpää, R – Palander, J – Pöllänen, P – Steel, T & Yijälä, A 2019. Maahanmuuttaja osalliseksi ja työhön. POLICY BRIEF 14.3.2019. Strateginen tutkimus, Suomen akatemia. Sähköisessä muodossa: https://www.aka.fi/globalassets/33stn/materiaaleja/politiikkasuositukset/19_03_maahanmuuttajat_tyohon_ja_osalliseksi.pdf 

Korhonen, Vesa – Puukari, Sauli (toim.) 2013. Monikulttuurinen ohjaus ja neuvontatyö.  

1. Vesa Korhonen & Sauli Puuskari: Kohti monimuotoisuuden haltuunottoa – suunnistusmerkkejä matkalla tulevaan. Suomalaisen yhteiskunnan, koulutuksen ja työelämän monimuotoistuminen.  

Laura Ann Hill 2017. Telling their stories: Using appreciative inquiry to explore the lived experience of students in clinical nursing education. Doctoral Program in Educational Leadership at Fresno State Kremen School of Education and Human Development California State University, Fresno. https://repository.library.fresnostate.edu/bitstream/handle/10211.3/185184/HILL_Laura.pdf?sequence=1 

Phillips, M Janice – Malone, Beverly 2014. Increasing Racial/Ethnic Diversity in nursing to reduse Health Disparities. Puplic Health Reports 2014 Jan-Feb; 129 (Suppl 2): 45-50. 

Rozin, P., & Royzman, E. (2001). Negativity bias, negativity dominance, and contagion. Personality and Social Psychology Review, 5, 296-320. 

Shen, Jie – Chanda, Ashok – D´Netto, Brian & Monga, Manjit 2009. Managing diversity trough human resource management: an international perspective and conseptual framework. The International Journal on Human Resource Management, Vol. 20, No.2 (235-251). 

THL 2019. Monikulttuurisuus asiakastyössä verkkokoulu. https://verkkokoulut.thl.fi/web/monikulttuurisuus 

Varjonen, Sirkku 2013. Ulkopuolinen vai osallistuja? Identiteetit, ryhmäsuhteet ja integraatio maahanmuuttajien elämäntarinoissa. Helsingin yliopisto. Sosiaalitieteiden laitos. Helsinki. 

Vartiainen, Päivi 2019. Filippiiniläisten sairaanhoitajien polut Suomeen: Tutkimus oppimisesta ja työyhteisöintegraatiosta kansainvälisen rekrytoinnin kontekstissa. Tampereen yliopisto, kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunta. Tampere. 

Walker-Reed, Cynthia 2016. Clinical coaching: The means to achieving a legacy of leadership and professional development in nursing practice. Journal of nursing education and practice: 2016, Vol.6, No.6 

Wesolowska, Karolina – Hietapakka, Laura – Elovainio, Marko – Aalto, Anna-Mari – Kaihlanen, Marja – Heponiemi, Tarja 2018. Research article: The association between cross-cultural competence and well-being among registered native and foreing-born nurses in Finland.  https://doi.org/10.1371/journal.pone.0208761 

 

 

Olen harjoittelijana Metropoliassa ja haluan tässä blogitekstissä jakaa tähänastisia ajatuksiani ja työkokemuksiani. Opiskelen sosiaalipsykologiaa Helsingin Yliopistolla ja olen kandi-opintojeni loppuvaiheessa. Opiskeluni ovat lisänneet kiinnostustani maahanmuuttokysymyksiin sekä maahanmuuttoon liittyviin ryhmäsuhteiden merkitykseen. Erityisesti isäntämaan ja maahanmuuttajien välisten ryhmien suhteet pidän tärkeinä. Tämä on myös SIMHE-palveluissa keskeinen asia ja sen takia olen hyvin iloinen siitä, että saan suorittaa harjoitteluni SIMHE-Metropoliassa.

Palveluilla on merkitystä asiakkaidemme integroitumisessa suomalaiseen yhteiskuntaan

Minulla on alusta asti ollut mielenkiintoisia ja hyvin vaihtelevia tehtäviä. Olen osallistunut seminaareihin, valmisteluun ja suunnitteluun. Viimeisen kahden kuukauden aikana olen osallistunut kuukausittaisiin Guidance Generalia luentoihin ja Osaamisen tunnistamiseen palveluun. Olen osallistunut luentoihin ja luentojen yhteydessä olen saanut tavata asiakkaita, joka on ollut hyvin antoisaa. Asiakastapaamisissa olen voinut seurata miten SIMHE-palvelut toimivat käytännössä.

Täällä viettämäni kahden kuukauden aikana olen voinut seurata ja oppia miten SIMHE – Metropolia toimii. Tukemalla, opastamalla ja neuvomalla autetaan maahanmuuttajia ymmärtämään suomalaista elämää ja koulutusjärjestelmää ja löytämään parhaat polut ja mahdollisuudet, jotka auttavat juuri häntä sopeutumaan suomalaiseen yhteiskuntaan ja samalla vältetään turhat ongelmat ja tarpeettomat esteet. Kun on saanut koulutuksen ja on kehittänyt osaamistaan omassa kulttuurissa ja joutuu rakentamaan elämän kokonaan uudestaan uudessa maassa ja kulttuurissa, on erittäin tärkeätä, että sinulle tarjotaan sopeutumista helpottavia palveluita. Kuultuani asiakkaiden positiivisia kommentteja ja palautetta, olen ymmärtänyt kuinka tärkeitä SIMHEn kaltaiset projektit ovat.

Epävarmuus omasta osaamisesta ja tulevaisuudesta huolettavat maahanmuuttajia

Näen myös kuinka SIMHE toimii maahanmuuttajien usein kokemaa syrjintää vastaan, erityisesti työmarkkinoilla. Työttömyys sekä epävarmuus omasta osaamisesta ja tulevaisuudesta ovat maahanmuuttajalle suuri lisäongelma kaikkien muiden uusien haasteiden lisäksi.  Olen omakohtaisesti nähnyt miten SIMHE-palveluista on suuri apu ja miten yhteenkuuluvuuden tunne on keskeinen osa sosiaalista identiteettiämme. SIMHE:n tapa tarjota ohjausta ja neuvontaa auttaa ja selventää suomalaisen yhteiskunnan toimintatapoja ja opetusjärjestelmää ja auttaa maahanmuuttajia tuntemaan itsensä osaksi suomalaista yhteiskuntaa. On tärkeätä, että on erilaisia palveluita tarjolla, koska silloin jokainen voi löytää juuri hänelle parhaan kanavan etsiä tukea ja jokainen voi osallistua juuri hänelle sopivaan ja tarpeelliseen tilaisuuteen.

Teoria luo käytäntöä ja päinvastoin

Aloitin SIMHE – Metropoliassa ilman tarkempia ennakko-odotuksia kolmen kuukauden harjoitteluajasta. On ollut mukavaa päästä alusta asti osallistumaan hankkeiseen monilla eri tavoilla. Kuluneen kahden kuukauden aikana olen saanut paljon tietoa, jota voin hyödyntää Yliopisto-opinnoissani. Ja vastaavasti olen erilaisissa työtehtävissä yrittänyt hyödyntää opintojani. Tärkeätä on ollut, että olen saanut seurata miten asiat toimivat käytännössä ja olen voinut pohtia miten opintojani ja osaamistani voi hyödyntää työelämässä. Osallistuminen moniin eri tehtäviin sekä projektin seuraaminen tulee vaikuttamaan opintoihini ja ajattelutapaani jatkossa. Harjoittelu on auttanut minua ymmärtämään miten yliopiston melko teoreettisia kursseja, voi hyödyntää työelämässä. Olen oppinut paljon ja saanut tavata paljon uusia ihmisiä ja tiedän nyt paremmin mihin haluan tähdätä opinnoissani.

Olen ollut hienoa saada osallistua uuteen hankkeeseen, koska silloin voinut nähdä miten projekti kehittyy ja miten palveluita on koko ajan mahdollista kehittää siten, että voidaan tukea maahanmuuttajia parhaalla mahdollisella tavalla. Uusia tapoja kehitetään koko ajan, sen olen jopa huomannut myös oman kahden kuukauden harjoitteluni aikana. Tulen jatkossakin mielenkiinnolla seuraamaan miten projekti jatkuu, laajenee ja kehittyy.

Marta Huhtamies
Sosiaalipsykologia opiskelija, Svenska social- och kommunalhögskolan
SIMHE- Metropolia korkeakouluharjoittelija

Supporting Immigrants in Higher Education, SIMHE-Metropolia, aloitti ohjauspalvelut korkeasti koulutetuille sekä korkeakouluopinnoista kiinnostuneille maahanmuuttajille toukokuun alussa 2016. Lähes parinkymmenen ohjauskeskustelun jälkeen onkin hyvä aika pohtia, mitä tähän mennessä on saavutettu.

Haluaisin nostaa esille muutamia asioita, jotka koen tärkeäksi sellaisten henkilöiden ohjaamisessa, joilla on vähän tai ei edes senkään vertaa kokemusta suomalaisesta yhteiskunnasta, saati korkeakoulujärjestelmästämme sen kaikkine kommervenkkeineen.

Tilastot menettävät merkityksensä kasvokkain kohdatessa

Tilastojen taakse on helppo piiloutua maahanmuuttajailmiötä tarkastellessa. Suomessa asuu eri perusteella yli 200, 000 maahanmuuttajaa, ja heidän määränsä kasvaa vuosi vuodelta. Tilastoja on kuitenkin turha tuijottaa silloin, kun sinua vastapäätä istuu ihan oikea ihminen hakemassa ohjausta ja neuvoja.

Tässä vaiheessa sinun tehtäväsi on kuunnella jokaisen yksilöllinen elämäntarina ja yrittää auttaa ihmisiä näkemään heissä piilevät voimavarat, joiden avulla he voivat itse muuttaa elämäänsä. Maahanmuuttajat niputetaan usein yhdeksi massaksi, ja heitä ei nähdä kykenevinä ihmisinä, jotka osaavat tehdä omat päätöksensä ja ratkaisunsa elämänsä suhteen.

Kaikki asiakkaani ovat olleet lahjakkaita ja korkeasti koulutettuja ihmisiä, jotka ovat joutuneet tahtomattansa uudenlaisen tilanteen eteen. He ovat olleet valmiita aloittamaan uudestaan ja jopa ottamaan muutaman askeleen taaksepäin suhteessa aiempaan osaamiseensa ja taitotasoonsa. Minun tehtäväni on antaa heille tarvittavia tietoja ja tukea heitä tässä prosessissa.

En suinkaan ole naiivi, vaan ymmärrän toki millaisia esteitä ja vaikeuksia on olemassa sekä heidän puoleltaan että suomalaisessa yhteiskunnassa, mutta uusien vaihtoehtojen ja mahdollisuuksien esilletuominen on tässä vaiheessa kaikkein merkityksellisintä.

Tunne itsesi, niin opit samalla jotain toisistakin

Ohjaus on aina vuorovaikutusta, yhteisen perustan etsimistä sekä luottamuksen rakentamista ihmisten välille. Olen ohjannut kansainvälisiä tutkinto-opiskelijoita kymmenen vuoden ajan, joten asiakaskunnan muutos ei ollut itselleni kovinkaan dramaattinen. Olen oppinut niin oman kulttuurien välisen viestinnän koulutukseni kuin kokemukseni kautta, että hyvä itsetuntemus on paras tapa oppia tuntemaan myös toisia ihmisiä.

Ohjaustyötä tehdään pitkälti ohjaajan oman persoonallisuuden kautta, ja toivonkin olevani ohjattavieni silmissä yhtä lailla pätevä kuin maanläheinen ihminen, jolla on hyvä sydän. Tämä tosin jää heidän päätettäväkseen.

Ensinnäkin, koen olevani etuoikeutettu saadessani olla mukana tekemässä Suomea ja sen ominaisuuksia tutummiksi ja vähemmän pelottaviksi maahanmuuttajille. Toiseksi, olen tässä myös itse oppimiskäyrällä, sillä jokainen maahanmuuttaja tulee kohdata omana ainutlaatuisena itsenänsä eikä vain tietyn kansan, kulttuurin tai etnisen ryhmän edustajana. Tehtävänäni ei ole vahvistaa olemassa olevia rajoja, vaan ennemminkin avata niitä, jotta löydämme yhteisen pohjan dialogillemme.

Kolmanneksi, muista kulttuureista tuleviin ihmisiin tutustuminen antaa enemmän kuin ottaa, koska maailmankuvasi laajenee jokaisen kohtaamisen myötä. Siis,  jos annat sen vain tapahtua.

Kuin majakka öisellä merellä

Miltä SIMHE-projekti vaikuttaa minusta nyt, kun olen työskennellyt sen parissa kolmisen kuukautta? Se tuntuu mielestäni tarpeelliselta ja myös kovin tervetulleelta; Suomessa on kasvava tarve paikoille, joista maahanmuuttajataustaiset ihmiset voivat hakea tietoa selvitäkseen suomalaisen yhteiskunnan ja koulutusjärjestelmän sokkelossa. Toivoakseni SIMHE-projektin avulla maahanmuuttajien olisi ehkä hitusen helpompi löytää oma polkunsa ja suunnata eteenpäin.

Me emme ole muuttamassa maailmaa, ehkä teemme korkeintaan pintaraapaisun suomalaisen graniitin pintaan, mutta SIMHE-projektilla tuntuu olevan oma tarpeellinen sijansa muiden vastaavien palvelujen rinnalla. SIMHE-projekti näyttäytyykin minulle kuin majakkana öisellä merellä: et näe millään kaikkea yhdellä silmäyksellä, mutta asiat alkavat kirkastua jokaisen uuden valonsäteen myötä.

Mitä tutumpi suomalainen yhteiskunta ja sen mahdollisuudet ovat maahanmuuttajille, sen helpompi heidän on löytää erilaisia vaihtoehtoja tulevaisuutensa rakentamiseen. Se vie ilman muuta aikaa, mutta on varmasti yrittämisen arvoista sekä meille että heille.

Järjestämme ensimmäisen Guidance Generalia -luennon kesäkuussa eli palaamme sen kuulumisiin piakkoin!