Hengen rinkitanssi

Aleksis Kiven syntymästä tulee tänä vuonna (10.10.2019) kuluneeksi 185 vuotta. Yksi tapa viettää juhlavuotta – Seitsemän veljeksen uudelleen lukemisen lisäksi – on mietiskellä, miltä Kiven ajatukset kuulostavat tänään. Mitä sanottavaa hänellä on meille nykyajan ihmisille? Mietiskelyn toteuttamiseen sopii mainiosti Eino Kauppisen kokoama teos Aleksis Kiven ajatuksia (Otava 1984).

Kiven kokemista 1860-luvun nälkävuosista on melkoinen matka Suomen luottoluokituksen AA+ säilymiseen vuonna 2019. Olisikin varmaan hyvä syy todeta aluksi: ”Niin muuttuu mailma, Eskoni.”

Vaikka arjen elinolot ja -ympäristöt ovatkin muuttuneet, ihmisen tavoissa toimia ja kokea, tuntea ja ihmetellä on paljon samaa kuin ennenkin. Kiven tarkat havainnot silloisista kanssakulkijoistaan pätevät yhä. Ihmisluonteessa tuntuu olevan jotain pysyvää: ”Vuosien kuluessa muuttua taidamme, kuitenkin on meissä aina jotain alkuluonteestamme.”

Päivien kylvö

Kivi oli ensimmäinen suomenkielinen kirjailija. Hän ei tehnyt työkseen muuta kuin kirjoitti – hanhensulkakynällä, kynttilän ja päreen valossa. Hän uskoi omaan asiaansa, eli todeksi omaa visiotaan: ”Voimallinen tahto vie miehen läpi harmaan kiven.” Ilman ystävien tukea, rahalainoja ja Charlotta Lönnqvistin ylöspitoa kirjailijaelämä ei kuitenkaan olisi onnistunut.

Kivi muotoili suomen kielelle kaunokirjallisen asun, josta kaikki hänen jälkeensä tulleet tekstintekijät ovat ponnistaneet ja jota on mahdoton sivuuttaa. Aikanaan hän sai tuta rankkaa kritiikkiä ilmaisustaan mutta ei antanut periksi niille, jotka koettivat saada hänet kieliopilliseen ruotuun. ”Mikä konsti, mikä kunnia on siinä, käydä esiin valmiiks tallotulla tiellä?”

Hyvä näin. 2010-luvun lopultakin katsoen Kiven sanoilla on paljon annettavaa työyhteisöjenkin kehittämisessä. Strategisten tavoitteiden asettamisen merkityksen voi todeta ytimekkäästi ilman asiantuntijajargonia: ”Niitä kaloja, joita ongimme, niitä saamme.” Sama kielenparsi toimii työyhteisön toiminnan analysoinnissa: ”Tietää mitä on tapahtunut, sehän on, eräältä katsoen, viisaus suuri. Jos visusti harkitset mikä kylvö menneistä päivistä saattoi hyödyllisiä, mikä vahingollisia hedelmiä, ja sen mukaan asetat elämäsi, niin oletpa viisas mies.”

Ihmiskunta, aika vekkuli

Elämässä ja työssä asiat eivät aina suju niin kuin on tarkoitus, tunnelmat vaihtelevat: ”Vaihtelee täällä ihmisen mieli, niin kuin metsässä kuullaan sekä koleita että kileitä karjan-kelloja.” Kivi osaa kuvata jäljittelemättömästi tilannetta, jossa kielteiset tunteet valtaavat mielen, olipa niiden syy mikä tahansa: ”Mitä elämästä täällä? Kaikki maistuu sapelle, kaikki synkeälle näyttää; maan ja taivaan on vihan perkele mustalla kauhtanallaan peittänyt ja tehnyt sydämmeni autioksi ja katkeraksi.”

Yhtä hyvin Kivi kuvaa tilannetta, jossa kaikki on toisin, usko omaan tekemiseen on vahva: ”Hiiteen kaikki mielen mustuus, me suoritamme itsemme tästä retkestä kuin enkelit. Asiat käyvät hyvin, peijakkaan hyvin, eikä yhtään syytä päätä kallistella!”

Mielen mustuuden ja valoisuuden vaihdellessa kannattaa pitää katse tulevaisuudessa: ”Ajan kangasta ei levitetä takaisin; niinmuodoin katso taasen miehukkaasti tulevaan, ja unohtukoon pois mikä pahoin kudottiin.” Myönteisen ajattelun voima tiivistyy Kiven sanoissa: ”Sekalaista, sekalaista sekä hyvää että pahaa, mutta ainapa, koira vieköön, hyvä kuitenkin täällä päällimmäisenä keikkuu, ja tämän elämän retkutus käy laatuun, käypä se.”

Meillä jokaisella on varaa kehittyä – onneksi, sillä ainoastaan keskeneräisyyteen voi vaikuttaa: ”Harvoinpa harvoinpa täällä, Jumala nähköön, valmiita ollaan.” Paljolti on kyse siitä, miten suhtaudumme itseemme ja työhömme, toisiimme ja ympäröivään maailmaan: ”Työhön kaikin voimin, sillä elämä maksaa tämän vaivan, ja ihmiskunta, näemme, ei olekkaan tuota pahempi vekkuli; ei, vaan onpa, luulen minä, maailma meille niin kuin maailmalle me; ja hän, joka ’alati vääryyttä kärsii’, hän katsokoon kuinka on laita omassa povessansa.”

Mielikuvituksen laajennusohje

Työyhteisöjen arjessa ja omassa työssä voisi tavoitetilana pitää seitsemän veljeksen mottoa heidän alkaessaan rakentaa Impivaaraa omaksi kodikseen: ”Onni, muhkea onni olkoon ainoa toverimme täällä kaikissa toimissa ja töissä, joihin vaan kyntemme pystyy.” Lienee helpommin sanottu kuin tehty. Onni ei synny vain käymällä käsiksi työhön. Tarvitaan jotakin kättä pidempää – ja kenties vielä jotakin suurempaa, josta Aleksis Kivi on todennut: ”Tutki parhaimpia kirjailijoita laajentaaksesi siten mielikuvituksesi piiriä.”

Oli maailmanaika mikä tahansa ja ympäröivät olot mitkä tahansa, parhaimpien kirjailijoiden tutkiminen on antoisaa. Kun havahdumme siihen, miten ”sinkoilee täällä miehen aatos, ja ken taitaa viskellä verkkoja sen teille”, havaitsemme ja tunnistamme muutakin kuin vain sen minkä näemme.

”Tomu suutelee tomua, mutta henki pyöriskelee rinkitanssia sineydessä tuolla.”