Vuoden 2018 kaunein kirja sai vuonna 2019 yhden valtion tiedonjulkistamispalkinnoista. Vuonna 2020 Kimmo Oksasen ja Heidi Piiroisen teos Ohikuljetut. Erään kerjäläisperheen tarina (WSOY 2018) on edelleen ajankohtainen, varsinkin kun Tietoyhteiskunnan kehittämiskeskus Tieken mukaan ihmisyydestä on tulossa megatrendi.
Oksasen ja Piiroisen kirjan kauneus on paitsi kirjan upeankarheassa kuvituksessa myös juuri ihmisyyden näkemisessä koko monimuotoisuudessaan. Samalla tulee julkistetuksi tieto, jota länsimainen kouluttautunut urakiitäjä ei ehdi oivaltaa: ihmisyys ei ole mikään muotioikku tai huomisen megatrendi, vaan ihmisen oikeus olla olemassa tässä ja nyt sellaisena kuin hän on.
Ihmisyyden kohtaaminen alkaa siitä, kun toiselta kysyy, kuka hän on ja mistä hän on kotoisin – aidosta tutustumisen halusta, ilman ennakkoluuloja. Se ei ole helppoa, sillä ensi silmäyksessä korostuvat useimmiten piirteet, jotka ovat itselle vieraita: ihonväri, vaatetus, kieli, polvistunut asento… Ohittaminen käy sujuvasti, oma arki jatkuu tasaisen tappavasti.
Rinnalla kulkien
Oksasen ja Piiroisen teoksen ensimmäisen sadan sivun jälkeen ohittaminen käy vaikeammaksi. Kun on nähnyt, minkälaisissa oloissa kirjan päähenkilöt elävät, ja kun on lukenut, miten kirjan keskeisin henkilö, 16-vuotias Mihaela Stoica on päätynyt Suomeen, alkaa häpeillä omia ennakkoluulojaan. Samalla tulee kiittäneeksi, että on olemassa toimittajia ja valokuvaajia, joilla on taito näyttää ja kertoa, mitä maailmassa tapahtuu pienten piirien ja pikkumaisuuksien ulkopuolella. Pieniä piirejä ja pikkumaisuuksia on muuallakin, mutta ne ovat erilaisia – mutta kuitenkin niin samanlaisia.
Tekijät ovat seuranneet kymmenen vuoden ajan Mihaela Stoican ja hänen läheistensä vaiheita muun muassa rähjäisillä kotikonnuilla Romaniassa ja hyytävän kylmissä kadunkulmissa Helsingissä. He ovat olleet mukana arjessa ja juhlassa, suruissa ja iloissa, vihassa ja rakkaudessa. Taustalla piirtyy esiin laajempi yhteiskunnallinen näkymä romanikerjäläisten lohduttomasta asemasta Euroopassa. Köyhyyden juuret ovat syvällä Romanian maaperässä, eikä ole olemassa mitään äkkikonstia asioiden muuttamiseksi.
Koulutuksen merkitys korostuu läpi koko teoksen. Romaneilla on niukasti mahdollisuuksia kouluttautua kotimaassaan, ja kun he lapsesta asti päätyvät kerjäämään vanhempiensa rinnalla ympäri Euroopan unionia, tulevaisuus näyttää toivottamalta. Huhtikuussa 2016 Mihaelan poika Fernando käy koulua ja aviomies Suras opiskelee muun muassa suomen kieltä. Heillä on mahdollisuus, jota Mihaelalla itsellään ei ole koskaan ollut. ”Hänen elämästään puuttuu se pieni henkeä salpaava ilon hetki, jolloin yhtäkkiä havahtuu siihen, että osaa.”
Ohittamaton jokin
Kun laskee kirjan kädestään, Stoican suvun väki alkaa tuntua tutummalta kuin kerrostalonaapurin perhe. Olisi kenties hyvä käydä soittamassa naapurin ovikelloa tai jotain.
Leena Krohnin teoksessa Matemaattisia olioita tai jaettuja unia on novelli Kuolemani valtias, jossa minäkertoja kiirehtii kuvottavan laitapuolen kulkijan ohi väkijoukossa, mutta jää jälkeenpäin miettimään vastenmielisyyden syytä. Heidän katseensa olivat kohdanneet, eikä minäkertoja pääse irti näkemästään.
Minäkertoja päätyy järkyttävään oivallukseen. Vaikka hänellä ja laitapuolen kulkijalla ei ole ainakaan mitään myönnettävissä olevaa yhteistä, ihmisyyden ydin, olkoonpa se sitten kauhu tai riemu, pakottaa minäkertojan toteamaan ”Sinä olet minä!” Sen ymmärtäminen on kuitenkin ylipääsemättömän vaikeaa.
Oksasen ja Piiroisen Ohikuljetut auttaa ymmärtämään.
Ei kommentteja