Hyppää pääsisaltöön
Lukemiani

Metropolian blogit nostavat keskusteluun aiheita ammattikorkeakoulumme ja kumppaneidemme maailmasta: oppimisesta, työelämästä, yhteistyöstä, osaamisesta, uudistumisesta ja erilaisista kohtaamisista. Sisällöt edustavat kunkin kirjoittajan henkilökohtaisia näkemyksiä, Metropolian johtoryhmän Pelinavaajat-blogi ilmaisee Metropolian virallista kantaa. Tervetuloa vuoropuheluun kanssamme!

  • Uusimmat postaukset
  • Blogit
  • Metropolian bloggaajat
Lukemiani
Näköaloja kirjoihin, näkökulmia kirjoista
4

Kell’ onni on – ja kell’ ei ole

Pasi Lankinen · 21.3.2021

Suomi on YK:n onnellisuusraportin mittapuun mukaan maailman onnellisin maa jo neljännen kerran peräkkäin. Asiaa ei kenties hevillä usko, jos lueskelee hyvän uutisen perään tulleita lukijoiden kommentteja eri lehdissä. Erinomainen sijoitus eri maiden vertailussa pistää joka tapauksessa miettimään onnellisuuden lähtökohtia ja ilmenemismuotoja. Sana vaikuttaa kovin suurelta ja jopa veret seisauttavalta. ”Olenko minä onnellinen?” − Mistä sen tietää? Miten onnellisuuden eteen pitäisi toimia?

Onnellisuuden monet kasvot

Yhdysvaltain itsenäisyysjulistuksen (vuodelta 1776) toinen virke antaa valtion toiminnalle suuntaviivat: ”Luoja on suonut ihmisille tiettyjä luovuttamattomia oikeuksia, joita ovat Elämä, Vapaus ja Onnellisuuden tavoittelu.” Virkkeen pohjalta hallitukset ovat olemassa mainittujen oikeuksien turvaamiseksi kansalaisilleen. Tarkkaan ottaen hallitusten tehtävä ei ole tehdä ihmisiä onnelliseksi vaan luoda heille edellytykset onnellisuuden tavoittelemiseen. Ehkäpä YK:n onnellisuusraportti mittaileekin juuri näiden edellytysten toteutumista käytännössä; YK:n päätöslauselmassa 65/309 (vuodelta 2011) onnellisuuden tavoittelu määriteltiin ”perustavanlaatuiseksi inhimilliseksi päämääräksi”.

Onnellisuutta sinänsä on mietitty tuhansia vuosia, ja verkkokirjakaupan haku osoittaa, ettei aihe ole menettänyt viehätystään vieläkään: haulla voi bongata esimerkiksi Onnellisuuden käsikirjan, Onnellisuuden yhtälön, Onnellisuuden joogan, Onnellisuuden taidon, Onnellisuuden lyhyen oppimäärän ja Pienen onnellisuuden kirjan. Teos Onnellisuusansa saattaisi olla tässä mielessä avartavaa luettavaa…

Lintukotoa etsimässä

Self help -kirjoja laveamman näkökulman aiheen hahmottamiseen tarjoaa Heikki Aittokosken kirja Onnellisten saari (HS-kirjat 2020). Aittokoski etsii Thomas Moren Utopian (1516) hengessä onnellisen elämän aineksia ympäri maailmaa. Hän käy tutustumassa ihmisiin ja elinoloihin Bhutanissa, Yhdysvalloissa, Costa Ricassa, Botswanassa, Suomen Pirkkalassa ja Tanskassa.

Jokaisessa Aittokosken vierailemassa maassa on tehty paljon onnellisuuden edellytysten luomiseksi, mutta vielä ollaan kaukana Moren Utopian elämänmuodosta, jossa ”pyritään siihen, että kansalaiset voisivat mahdollisimman paljon olla vapaina ruumiillisesta työstä ja omistaa aikansa vapaaseen hengenviljelyyn niin paljon kuin valtion välttämättömät tarpeet antavat myöten. Tämä on heidän mielestään elämän onni.” Yhtäältä Utopian elämisen malli muistuttaa kuvailuja antiikin ajan ateenalaisten vapaiden miesten päiväohjelmasta, toisaalta robotiikan ja tekoälyn puolestapuhujien maalailemia tulevaisuudenkuvia ihmisten arjesta hieman tuonnempana.

Yksi syy onnellisuusskeptisismiin saattaa olla se, että käsitys onnellisuudesta ja varsinkin sen saavuttamisen keinoista vaihtelevat huomattavasti. Melko tyypillisesti onnellisuutta mitataan osin bruttokansantuotteen kasvun määrällä. Sen sijaan pieni Bhutan on ottanut kansalaistensa hyvinvoinnin takaamiseksi käyttöön käsitteen bruttokansanonni. Kaikki käytännön päätökset tehdään sen mukaan, miten hyvin ne täyttävät bruttokansanonnellisuuskomission asettamat onnellisuuskriteerit ja näiltä osin edistävät bhutanilaisten onnellisuutta.

Näkökulma asiaan on jopa innovatiivinen, mutta se ei ole auttanut Bhutania pärjäämään kovin hyvin YK:n onnellisuusrapotissa. Viimeksi Bhutanin sijaluku oli 95, tuoreesta raportista valtio puuttuu jostain syystä kokonaan. Kansantuotteen merkitys onnellisuuden kriteerinä tulee ajankohtaiseksi vaikkapa silloin, kun hälytysajon sattuessa ambulanssi ei pääse matkaan puuttuvan bensiinin takia. Kansanonni ei sekään yksistään ratkaise kansalaisten hyvinvointia, kuten Aittokosken kertoma esimerkki Bhutanista osoittaa.

Onneksi olkoon

Aittokosken kirjan lukemisen jälkeen ei vieläkään ihan varmasti tiedä, onko itse onnellinen vai ei. Sen sijaan vahvistuu näkemys siitä, että Suomessa yhteiskunnan suomat edellytykset onnellisuuden tavoitteluun ovat paremmat kuin monessa muussa maassa. YK:n onnellisuusraportin ykkössija ei taida olla ihan tuulesta temmattu.

Senkin kirjan avulla oivaltaa, että niin kauan kuin olen kiinnostunut vain omasta onnellisuudestani, ymmärrän onnellisuudesta hyvin vähän.

AittokoskiMoreonnellisuusutopia

4 Kommenttia

  • Jukka Vehviläinen says: 21.3.2021 at 17:58

    Mitä tapahtuisi jos 3AMK perustaisi neuvoa-antavan onnellisuuskomission?

    Reply
    • Pasi Lankinen says: 22.3.2021 at 12:49

      Jaa-a, herra nähköön…

      Reply
  • Nimetön says: 15.4.2021 at 18:11

    Hyvin ajateltu!

    Reply
    • Pasi Lankinen says: 16.4.2021 at 09:55

      Kiitos palautteesta!

      Reply

Kommentoi Peru vastaus

Sinua saattaisi kiinnostaa myös nämä:

  • Ihminen hyvässä ja pahassa
    Ihminen hyvässä ja pahassa
    17.9.2020
  • Itsetunnosta elämätuntoon
    Itsetunnosta elämätuntoon
    13.10.2021
  • Kuuntelu, nerouden moottori
    Kuuntelu, nerouden moottori
    2.2.2022

Uusimmat jutut

  • Kuuntelu, nerouden moottori

    2.2.2022
  • Itsetunnosta elämätuntoon

    13.10.2021
  • Henkilö tutkii avaruuskarttaa.

    Ajattelun avarrusmatka

    19.5.2021

Arkisto

  • ► 2022 (1)
    • ► helmikuu (1)
      • Kuuntelu, nerouden moottori
  • ▼ 2021 (3)
    • ▼ lokakuu (1)
      • Itsetunnosta elämätuntoon
    • ▼ toukokuu (1)
      • Ajattelun avarrusmatka
    • ▼ maaliskuu (1)
      • Kell' onni on - ja kell' ei ole
  • ► 2020 (1)
    • ► syyskuu (1)
      • Ihminen hyvässä ja pahassa
  • ► 2019 (3)
    • ► joulukuu (1)
      • Kenen ohi kuljitkaan?
    • ► lokakuu (1)
      • Hengen rinkitanssi
    • ► kesäkuu (1)
      • Runo tulee, olethan valmis?
  • ► 2018 (4)
    • ► joulukuu (1)
      • Viekö robotti kohta sanat suusta?
    • ► marraskuu (1)
      • Satakieli laulaa myös suomeksi
    • ► huhtikuu (1)
      • Maailman kohtaaminen on taitolaji
    • ► tammikuu (1)
      • Pitäisikö ihmisen olla kaljurotta?
  • ► 2017 (8)
    • ► joulukuu (1)
      • Naisen logiikka
    • ► syyskuu (1)
      • Aikansa mahtavin sähköveturi
    • ► elokuu (1)
      • Tiedätkö, mitä juuri sanoit?
    • ► kesäkuu (1)
      • Elämä kuin hiekkaan piirretyt kuviot
    • ► toukokuu (4)
      • Kieli keskellä työtä
      • Murhasiko joku kirjoittamisen?
      • Kieli jota hengitämme
      • Johtaminen on identiteettien muokkaamista

Avainsanat

Ada Lovelace aika Aittokoski Aleksis Kivi antiikki bloggaaminen digitalisaatio ego elämismaailma historia hyvä ilmastonmuutos johtajuus Jyväskylä keskustelukulttuuri kielenkäyttö kielikuva kielnparsi kirjallisuus kirjoittaminen koulutus kulttuurienvälinen kuuntelu lukeminen maailmanselitys monilukutaito More näkökulma onnellisuus projekti rautatie robotiikka runo runous ryhmä sananvalinta sanonnat suomen kieli tekstityö Theseus tietotekniikka työttömyys työyhteisö utopia vuorovaikutus

© 2015 Metropolia Ammattikorkeakoulu


Sisällöt edustavat kunkin kirjoittajan henkilökohtaisia näkemyksiä, Metropolian johtoryhmän Pelinavaajat-blogi ilmaisee Metropolian virallista kantaa.

Saavutettavuusseloste Tietosuojaseloste