Jyväskylän Harjulle vievät jykevät rappuset tunnetaan nimellä tiedon portaat. Niiden kapuaminen tuntuu hyvältä liikuntaidealta Kirjoittamisen tutkimuksen päivien (17.5.–18.5.2017) ruokatunnin aikaan. Askel askelelta pääsen ylöspäin. Ylhäältä avautuu näköala kaupunkiin ja järven suuntaan. Viimein istun vanhassa vesitornissa sijaitsevassa ravintola Vesilinnassa, syön tilaamaani vaniljajäätelöä ja lueskelen Marko Tapion salapoliisiromaania Enkeli lensi ohi (WSOY 1963). Siinä paikallisen iltalehden kesätoimittaja tutkii Jyväskylässä tapahtuvia murhia.
Sivulla 150 minäkertoja kuvaa kulkuaan Harjun päällä: ”Kävelin portaat ylös linja-autoaseman luota, sitten korkean männikön läpi kulkevaa polkua. Kaupunki oli alapuolellani. Katsoin sitä, sitten jatkoin matkaani. – – Kävelin Vesitornille asti – –.” Jestas, ajattelen, romaanin päähenkilöhän on parhaillaan tuolla alhaalla – mahtaako hänkin kiivetä tänne ravintolaan?
Kokemus on hämmentävä. Saatoin kahden päivän aikana kulkea kirjan tapahtumapaikoilla ikään kuin reaaliajassa ja jopa miettiä, onko murhaaja tulossa samaan paikkaan kuin minä. Vaikka ajallinen välimatka romaanin kuvaamiin maisemiin on yli 50 vuotta, kirja tuntuu olevan harvinaisen totta juuri lukuhetkellä.
Lähes yhtä hämmentävä kokemus on kirjoittamisen tutkimuksen päivien teema kirjoittamisen muutos ja murros. Enää ei esimerkiksi kirjoittamista ja lukemista tarkastella erillisinä ilmiöinä vaan osana laajoja tekstitaitoja. Lähtökohta on, ettei perinteisen kirjoitustaidon hallinta enää riitä takaamaan tulevaisuuden yhteiskunnassa tarvittavia viestintävalmiuksia. On alettu puhua muun muassa sellaisista käsitteistä kuin uusi kirjoittaminen ja monilukutaito.
Taitokäsitteen laajentumista on käsitellyt Outi Kallionpää. Hänen mukaansa muutos koskee ainakin seuraavia osa-alueita.
- välineellinen muutos (tekniikka, digitaalisuus, verkko)
- tekstin käsitteen ja rakenteen muutos (multimodaalisuus, hyperlinkit)
- kirjoituskäytäntöjen muutos (sosiaalisuus, yhteisöllinen kirjoittaminen)
- tekstilajien muutos (luovat, multimodaaliset genret, jotka ovat jatkuvassa dynaamisen muutoksen tilassa, remiksaus)
- lukijakunnan ja julkaisuprosessin muutos (kohderyhmänä ”kuka tahansa”, aina julkista, markkinointi)
- palauteprosessin muutos (dialoginen, nopea, hallitsematon)
- kirjoitusympäristön muutos (viriketulva, monisuorittaminen)
- kirjoittajaroolin muutos (sisäinen motivaatio, oma aktiivisuus)
Marko Tapion romaani on tässä katsannossa oikeastaan hyvinkin moderni: vaikka se on perinteiseen muottiin kirjoitettu rikosromaani, se haaroittuu moniaalle ja vaatii lukijalta paljon taustatietoa. Tekstissä risteilee viittauksia Fedor Dostojevskin romaaniin, Anton Tshehovin näytelmään, Ernest Hemingwayn novelliin, Luis Buñuelin elokuviin, Vincent van Goghin maalauksiin, Alvar Aallon arkkitehtuuriin ja Jyväskylän asemakaavaan. Jos nykyiset digitaaliset välineet olisivat olleet käytössä jo 1960-luvun alussa, olisi Tapio kenties käyttänyt niitäkin hyväkseen.
Enkeli lensi ohi vaikuttaa kirjoitetun monimediaisuuden hengessä ennen kuin koko käsitettä on ollut olemassa.
Tapio selvittää romaanissaan myös sen, että sana dekkari tulee alun perin latinan kielestä: de-tegere merkitsee suomeksi paljastaa. Juonen käänteitä eikä varsinkaan loppuratkaisua ole salapoliisiromaanien yhteydessä tapana paljastaa. Kirjoittamisen tutkimuksen päivistä voi kuitenkin poimia monia ideoita omaan työhön. Vaikka muutokset ovat osin radikaalejakin, uusi kumpuaa vanhasta. Kirjoittaminen ei ole kuollut, eläköön uusi kirjoittaminen!
Ei kommentteja