Hyppää pääsisaltöön
Lukemiani

Metropolian blogit nostavat keskusteluun aiheita ammattikorkeakoulumme ja kumppaneidemme maailmasta: oppimisesta, työelämästä, yhteistyöstä, osaamisesta, uudistumisesta ja erilaisista kohtaamisista. Sisällöt edustavat kunkin kirjoittajan henkilökohtaisia näkemyksiä, Metropolian johtoryhmän Pelinavaajat-blogi ilmaisee Metropolian virallista kantaa. Tervetuloa vuoropuheluun kanssamme!

  • Uusimmat postaukset
  • Blogit
  • Metropolian bloggaajat
Lukemiani
Näköaloja kirjoihin, näkökulmia kirjoista
0

Tiedätkö, mitä juuri sanoit?

Pasi Lankinen · 23.8.2017

Räppärit Cheek ja Elastinen käyttävät yhteisesiintymisissään duonimitystä Profeetat, eivät esimerkiksi nimeä Kaverukset tai Velipuolet. Alkuperäisessä uskonnollisessa merkityksessä profeetta on tarkoittanut jumalallisen tahdon julistajaa, jonkinlaista Jumalalta uskotuksi tulevan sanoman välittäjää. Haluavatko Cheek ja Elastinen laulaa (tai puhelaulaa) suulla suuremmalla, vai mistä on kysymys?

Kun Erin laulaa vanhasta naisesta hunnigolla, hän ja kuulijat tuskin miettivät, mitä sana hunninko oikeastaan merkitsee. Nykymerkitys hunningolle menemisestä viittaa kunniallisen ihmisen elämäntavasta luopumiseen. Alun perin sana on merkinnyt rautakautista polttohautakumpua, johon on vainajan lisäksi peitetty hänen mukaansa tarkoitetut, rikotut esineet, jotta niidenkin sielu vapautuisi samalle matkalle tuonpuoleiseen.

Koputtaisiko puuta?

Helsingin Sanomien kielenhuoltaja Ville Eloranta ja suomen kielen professori Jaakko Leino tarkastelevat kirjassaan Sanaiset kansiot. Suomen kielen vaietut vaiheet (Gaudeamus 2017) muun muassa raamatullisen kielen vaikutuksia arkiseen kielenkäyttöön. Aikaisemmin kristillisessä tai muutoin kirkollisessa käyttöyhteydessä olleet sanat ja kielikuvat ovat vähitellen irtaantuneet ympäristöstään ja levinneet huomaamattomasti ateistienkin puheeseen. Päätöksiä siunataan, hienoina pidettyjä asioita suitsutetaan ja bisnesenkelit levittävät yrittämisen ilosanomaa.

Syyllisten päätä vaaditaan vadille, ja ansioituneille työntekijöille etsitään manttelinperijää, vaikka alkuperäiset tarinat Johannes Kastajan mestauksesta tai profeetta Elisan profeetta Elialta saadusta viitasta eivät olisikaan enää tuoreessa muistissa. Sanojen ja kielikuvien alkuperäinen merkitys on haalistunut ja muuttunut käsitteellisemmäksi – ja sitä kautta jopa käsittämättömäksi.

Kun puhuja haluaa säästyä huonolta onnelta juuri mainitsemassa myönteisessä asiassa, on tapana koputtaa puuta, varsinkin maalaamatonta puuta. Jotkut koputtavat samassa yhteydessä otsaansa tai ohimoaan ja viittaavat vitsikkäästi kovapäisyyteensä. Elorannan ja Leinon mukaan ele on viitannut kristillisessä traditiossa Jeesuksen ristin koskettamiseen.

Juha Kuisman teos Tupenrapinat. Idiomeja ajan uumenista (Maahenki 2015) ajoittaa puun koputtamisen vieläkin kauemmas. Hänen mukaansa reaktio on peräisin animistisen kulttuurin ajalta, jolloin ympäröivä luonto kukkuloineen, vuorineen, järvineen ja lähteineen oli täynnä henkiolentoja. Yksittäisillä puilla oli myös henki tai luonne. Kun tavoitteena oli kaataa puu, kirveen käyttäjä kopautti puun tyveä pehmeästi kolme kertaa, jotta puun henki osaisi ajoissa poistua asuinsijastaan eikä suuttuisi tai kostaisi puun kaatajalle.

Kielen liekanaru

Onpa vanha sanonta peräisin kristinuskon tai vielä vanhemman uskomusjärjestelmän piiristä, se voi saada ihmisen nykyäänkin toimimaan tietyllä tavalla ilman että hän tietää, miksi hän niin tekee. Puhuja ei tuttua ilmausta käyttäessään välttämättä tiedä, mitä hän oikeastaan on sanomassa. Hän toimii ikään kuin kielen liekanarussa sen enempää asiaa miettimättä. Liekanarun toinen pää kiinnittyy syvälle kulttuurin juuristoon.

Miten asiaan pitäisi suhtautua? Tommi Uschanov on kolumnissaan ihmetellyt, miksei suomalaisen yhteiskunnan kehitys maatalousvaltaisesta maasta teollisuusmaaksi ja sittemmin palveluvaltaiseksi kulutusyhteiskunnaksi näy suosituimpien kielikuvien käytössä. Yhä maksetaan kalavelkoja ja taotaan, kun rauta on kuumaa. Näin siitäkin huolimatta, että yhä harvempi saa elantonsa kalastuksesta tai sepän töistä.

Kieli näyttää säilövän esivanhempiemme kulttuuria jopa paremmin kuin museot. Alkujaan konkreettiset merkitykset lavenevat tyypillisesti abstraktimmiksi. Arkisia esineitä ja toimintaa kuvanneet sanat ovat muuttuneet sanonnoiksi, joita saatetaan käyttää myös häikäilemättä hyväksi. Merkitykseltään hämärtyneillä ilmauksilla voi peittää asiaintilan todellisen luonteen ja vedota suoraan tunteisiin. Onkin syytä tarkentaa kuuloaan ja kielitajuaan, kun kauppamiehet tai poliitikot ilmaisevat itseään.

Onhan kieli runsaudensarvi, johon saattaa toisinaan olla koira haudattuna ja jonka avulla voi saada kuulijan pasmat sekaisin.

kielenkäyttösanonnatsuomen kieli

Ei kommentteja

    Kommentoi Peru vastaus

    Sinua saattaisi kiinnostaa myös nämä:

    • Kell' onni on - ja kell' ei ole
      Kell' onni on - ja kell' ei ole
      21.3.2021
    • Ihminen hyvässä ja pahassa
      Ihminen hyvässä ja pahassa
      17.9.2020
    • Itsetunnosta elämätuntoon
      Itsetunnosta elämätuntoon
      13.10.2021

    Uusimmat jutut

    • Kuuntelu, nerouden moottori

      2.2.2022
    • Itsetunnosta elämätuntoon

      13.10.2021
    • Henkilö tutkii avaruuskarttaa.

      Ajattelun avarrusmatka

      19.5.2021

    Arkisto

    • ► 2022 (1)
      • ► helmikuu (1)
        • Kuuntelu, nerouden moottori
    • ► 2021 (3)
      • ► lokakuu (1)
        • Itsetunnosta elämätuntoon
      • ► toukokuu (1)
        • Ajattelun avarrusmatka
      • ► maaliskuu (1)
        • Kell' onni on - ja kell' ei ole
    • ► 2020 (1)
      • ► syyskuu (1)
        • Ihminen hyvässä ja pahassa
    • ► 2019 (3)
      • ► joulukuu (1)
        • Kenen ohi kuljitkaan?
      • ► lokakuu (1)
        • Hengen rinkitanssi
      • ► kesäkuu (1)
        • Runo tulee, olethan valmis?
    • ► 2018 (4)
      • ► joulukuu (1)
        • Viekö robotti kohta sanat suusta?
      • ► marraskuu (1)
        • Satakieli laulaa myös suomeksi
      • ► huhtikuu (1)
        • Maailman kohtaaminen on taitolaji
      • ► tammikuu (1)
        • Pitäisikö ihmisen olla kaljurotta?
    • ▼ 2017 (8)
      • ▼ joulukuu (1)
        • Naisen logiikka
      • ▼ syyskuu (1)
        • Aikansa mahtavin sähköveturi
      • ▼ elokuu (1)
        • Tiedätkö, mitä juuri sanoit?
      • ▼ kesäkuu (1)
        • Elämä kuin hiekkaan piirretyt kuviot
      • ▼ toukokuu (4)
        • Kieli keskellä työtä
        • Murhasiko joku kirjoittamisen?
        • Kieli jota hengitämme
        • Johtaminen on identiteettien muokkaamista

    Avainsanat

    Ada Lovelace aika Aittokoski Aleksis Kivi bloggaaminen digitalisaatio ego historia hyvä ilmastonmuutos johtajuus johtaminen Jyväskylä keskustelukulttuuri kielenkäyttö kielikuva kielnparsi kirjallisuus kirjoittaminen koulutus kulttuurienvälinen kuuntelu lukeminen maailmanselitys monilukutaito More näkökulma onnellisuus paha projekti rautatie robotiikka runo runous ryhmä sananvalinta sanonnat suomen kieli tekstityö Theseus työttömyys työyhteisö utopia Viro vuorovaikutus

    © 2015 Metropolia Ammattikorkeakoulu


    Sisällöt edustavat kunkin kirjoittajan henkilökohtaisia näkemyksiä, Metropolian johtoryhmän Pelinavaajat-blogi ilmaisee Metropolian virallista kantaa.

    Saavutettavuusseloste Tietosuojaseloste