Hyppää pääsisaltöön
Lukemiani

Metropolian blogit nostavat keskusteluun aiheita ammattikorkeakoulumme ja kumppaneidemme maailmasta: oppimisesta, työelämästä, yhteistyöstä, osaamisesta, uudistumisesta ja erilaisista kohtaamisista. Sisällöt edustavat kunkin kirjoittajan henkilökohtaisia näkemyksiä, Metropolian johtoryhmän Pelinavaajat-blogi ilmaisee Metropolian virallista kantaa. Tervetuloa vuoropuheluun kanssamme!

  • Uusimmat postaukset
  • Blogit
  • Metropolian bloggaajat
Lukemiani
Näköaloja kirjoihin, näkökulmia kirjoista
0

Ihminen hyvässä ja pahassa

Pasi Lankinen · 17.9.2020

”Ihminen on alkuansa kala”, toteaa sotamies Lahtinen Väinö Linnan Tuntemattomassa sotilaassa.

Ehkä niinkin, mutta nykyelämän kannalta kiinnostavampaa ja arjen valintoihin vaikuttavampaa olisi saada selvyys siihen, onko ihminen alkuansa hyvä vai paha. Käsityksemme ihmisen luontaisista taipumuksista vaikuttaa nimittäin siihen, mitä ajattelemme kanssakulkijoistamme ja miten heihin suhtaudumme. Meillä on taipumus toteuttaa ihmiskuvamme mukaisesti itsessämme ja muissa sitä ihmisyyttä, johon uskomme.

Ihmispeto vai jalo villi?

Länsimaista historiankirjoitusta on hallinnut muun muassa filosofi Thomas Hobbesin Leviathan-teoksessa (1651) kiteytetty näkökanta ihmisen alkuperäisestä luonteesta: alkuaan on vallinnut kaikkien sota kaikkia vastaan. Ainoa keino palauttaa järjestys on tehdä yhteiskuntasopimus, jossa vahvalla valtiolla tai johtajalla on keskeinen rooli rauhan ja sopusoinnun ylläpitäjänä. Vapaus koituu ihmiselle turmioksi. Käsityksen vannoutuneita kannattajia ovat olleet muun muassa Machiavelli, Luther, Calvin, Nietsche, Freud ja lukuisat muut historian kulkuun vaikuttaneet, merkittäviksi mainitut henkilöt. Kirkon kautta aikojen lanseeraama perisynti seurailee Hobbesin näkökulmaa.

Valtaa pitäville on edullista ruokkia käsitystä ihmisessä alkuperäisesti vaanivasta pahasta. Rauhanomaista eloa uhkaavien viholliskuvien luominen on helppoa. Kun ihmisiä luonnehtii itsekkyys, heitä on kontrolloitava, säädeltävä ja puhuteltava ylhäältä alaspäin. Tilaisuus tekee varkaan ym., ym.

Alankomaalainen historioitsija Rutger Bregman korostaa teoksessaan Hyvän historia. Ihmiskunta uudessa valossa (Atena 2020), että kyseessä on hirvittävä väärinkäsitys. Hän lähtee liikkeelle Jean-Jacques Rousseaun teoksesta Émile eli kasvatuksesta (1762), jossa Rousseau esittelee ideansa jalosta villistä. Idean mukaan ihminen on yleisestä Leviathan-uskomuksesta poiketen lähtökohtaisesti hyvä. Hän on syntynyt maailmaan, jossa tulee toimeen vain yhteistyöllä ja muita tukemalla. Sivistys turmelee hänet, jos sille antaa mahdollisuuden.

Aution saaren tapaukset

Kiintoisan vertauskohdan Hobbesille ja Rousseaulle tarjoavat kokemukset autioilta saarilta. Nobel-palkitun William Goldingin romaania Kärpästen herra (1954) pidetään realistisena kuvauksena siitä, mitä tapahtuu, kun joukko lapsia joutuu keskenään autiolle saarelle. Heistä tulee sopimuksista ja yhteistyöyrityksistä huolimatta toistensa vihollisia, ja koko yhteisö joutuu kaaoksen valtaan. Kirjaa on luettu paljon ja käytetty muun muassa johtamispsykologian opetuksessa.

Bregman esittelee Kärpästen herran vastapainoksi tositapauksen vuodelta 1965. Tuolloin kuusi poikaa haaksirikkoutui Atan saarelle, Tyynellämerellä Tongan eteläpuolella. He viettivät saarella yli vuoden, mutta toisin kuin Golding ”realistisesti” kuvaa, yhteistyö sujui mainiosti, eikä pojista kehkeytynyt toisiaan raatelevia villejä. Suunnitelmallinen ja itseorganisoituva yhteistyö oli ainoa keino selviytyä hengissä vaikeissa oloissa. Tässäkin tapauksessa olisi kenties aineksia johtamispsykologian opetukseen.

Eino Leino sen sanoi

Ihmisessä on epäilemättä mahdollisuus sekä hyvään että pahaan. Usko alkuperäiseen pahaan tuntuu myyvän paremmin: tv-sarjat ja elokuvat pursuvat murhia, petoksia ja muita rötöksiä. Mediassa paha on useammin uutinen kuin hyvä. Taidammekin elää ja seurata maailmaa pahuutta ruokkivassa vääristymässä.

Bregmanin Hyvän historia on synkeän maailmankuvavääristymän keskellä huojentavaa ja silmiä avaavaa luettavaa. Teos esittelee useita tutkimuksia ja tieteellisiä kokeita, joissa on todisteltu ihmisen petomaisuutta. Bregmanin käsittelyssä ne osoittautuvat ”kärpästen herroiksi” – ne eivät pidä paikkaansa, niiden tuloksia on manipuloitu tai ne on tulkittu väärin.

Ihminen on vajavainen, mutta se ei tee hänestä pahaa, ellei niin uskota. Ihmisellä ei ole luontaista tarvetta täyttää vajettaan muiden kustannuksella vaan yhteistyössä muiden kanssa.  Eino Leino vaikuttaa olleen tietoinen hyvän historiasta jo runoelmassaan Hymyilevä Apollo (1898):

Ei paha ole kenkään ihminen, // vaan toinen on heikompi toista. // Paljon hyvää on rinnassa jokaisen, // vaikk’ ei aina esille loista.

Tehtävämme on siis uskoa jaloon villiin ja auttaa heikompiamme, jotta he saisivat meidän tavoin hyvän loistamaan.

historiahyväpahapsykologia

Ei kommentteja

    Kommentoi Peru vastaus

    Sinua saattaisi kiinnostaa myös nämä:

    • Itsetunnosta elämätuntoon
      Itsetunnosta elämätuntoon
      13.10.2021
    • Kuuntelu, nerouden moottori
      Kuuntelu, nerouden moottori
      2.2.2022
    • Ajattelun avarrusmatka
      Ajattelun avarrusmatka
      19.5.2021

    Uusimmat jutut

    • Kuuntelu, nerouden moottori

      2.2.2022
    • Itsetunnosta elämätuntoon

      13.10.2021
    • Henkilö tutkii avaruuskarttaa.

      Ajattelun avarrusmatka

      19.5.2021

    Arkisto

    • ► 2022 (1)
      • ► helmikuu (1)
        • Kuuntelu, nerouden moottori
    • ► 2021 (3)
      • ► lokakuu (1)
        • Itsetunnosta elämätuntoon
      • ► toukokuu (1)
        • Ajattelun avarrusmatka
      • ► maaliskuu (1)
        • Kell' onni on - ja kell' ei ole
    • ▼ 2020 (1)
      • ▼ syyskuu (1)
        • Ihminen hyvässä ja pahassa
    • ► 2019 (3)
      • ► joulukuu (1)
        • Kenen ohi kuljitkaan?
      • ► lokakuu (1)
        • Hengen rinkitanssi
      • ► kesäkuu (1)
        • Runo tulee, olethan valmis?
    • ► 2018 (4)
      • ► joulukuu (1)
        • Viekö robotti kohta sanat suusta?
      • ► marraskuu (1)
        • Satakieli laulaa myös suomeksi
      • ► huhtikuu (1)
        • Maailman kohtaaminen on taitolaji
      • ► tammikuu (1)
        • Pitäisikö ihmisen olla kaljurotta?
    • ► 2017 (8)
      • ► joulukuu (1)
        • Naisen logiikka
      • ► syyskuu (1)
        • Aikansa mahtavin sähköveturi
      • ► elokuu (1)
        • Tiedätkö, mitä juuri sanoit?
      • ► kesäkuu (1)
        • Elämä kuin hiekkaan piirretyt kuviot
      • ► toukokuu (4)
        • Kieli keskellä työtä
        • Murhasiko joku kirjoittamisen?
        • Kieli jota hengitämme
        • Johtaminen on identiteettien muokkaamista

    Avainsanat

    Ada Lovelace aika Aittokoski Aleksis Kivi antiikki bloggaaminen digitalisaatio ego elämismaailma historia hyvä ilmastonmuutos johtajuus Jyväskylä keskustelukulttuuri kielenkäyttö kielikuva kielnparsi kirjallisuus kirjoittaminen koulutus kulttuurienvälinen kuuntelu lukeminen maailmanselitys monilukutaito More näkökulma onnellisuus projekti rautatie robotiikka runo runous ryhmä sananvalinta sanonnat suomen kieli tekstityö Theseus tietotekniikka työttömyys työyhteisö utopia vuorovaikutus

    © 2015 Metropolia Ammattikorkeakoulu


    Sisällöt edustavat kunkin kirjoittajan henkilökohtaisia näkemyksiä, Metropolian johtoryhmän Pelinavaajat-blogi ilmaisee Metropolian virallista kantaa.

    Saavutettavuusseloste Tietosuojaseloste