Hyppää pääsisaltöön
Lukemiani

Metropolian blogit nostavat keskusteluun aiheita ammattikorkeakoulumme ja kumppaneidemme maailmasta: oppimisesta, työelämästä, yhteistyöstä, osaamisesta, uudistumisesta ja erilaisista kohtaamisista. Sisällöt edustavat kunkin kirjoittajan henkilökohtaisia näkemyksiä, Metropolian johtoryhmän Pelinavaajat-blogi ilmaisee Metropolian virallista kantaa. Tervetuloa vuoropuheluun kanssamme!

  • Uusimmat postaukset
  • Blogit
  • Metropolian bloggaajat
Lukemiani
Näköaloja kirjoihin, näkökulmia kirjoista
0

Ajattelun avarrusmatka

Pasi Lankinen · 19.5.2021
Henkilö tutkii avaruuskarttaa.
Kuvalähde: Pexels

Theseus on ammattikorkeakoulujen yhteinen julkaisupalvelu ja -tietokanta, johon tallennetaan henkilökunnan julkaisuja ja valmistuvien opiskelijoiden opinnäytetöitä. Kun on opettajavuosiensa kuluessa lukenut tekstinohjaajan roolissa yli 1500 ja kuluvan keväänkin aikana yli 50 opinnäytetyötä, alkaa tuntea itsensä Theseuksen rengiksi, julkaisujärjestelmää palvelevaksi lukutaitoiseksi työrukkaseksi. Aherrus tekstien äärellä muuttuu helposti rutiiniksi, ja ajatukset mekanisoituvat.

Onhan Theseuksella myös henki!

Paitsi julkaisupalvelu Theseus on kreikkalaisen mytologian sankari ja Ateenan perustajakuningas, joka oli kuuluisa sivistyneisyydestään ja muun muassa Minotauros-seikkailustaan. En tiedä, ovatko julkaisupalvelun perustajat kaapanneet tuotteensa nimen antiikin Kreikasta, mutta Theseuksesta on joka tapauksessa moneksi. Ja näinpä opinnäytetöiden maailmasta pääsee sujuvasti aasinsiltaa eli Ariadnen lankaa pitkin kaunokirjallisuuden maailmaan.

Lukemisen vapaa pudotus

Jari Olavi Hiltusen tietokirja Theseuksen henki (Warelia 2021) totta vie johdattelee lukijansa kaunokirjallisuuden maailmaan. Se on faktaa rennolla otteella luukuttava kirjailijaelämäkertakokoelma ja Romuluksen sielu -nimisen teoksen (Warelia 2020) jatko- tahi rinnakkaisosa. Molemmissa teoksissa Hiltunen kehittelee galaktiseksi runousopiksi kutsumaansa kirjallisuushistoriallista lähestymistapaa. Siinä lähtökohtana ovat antiikin ajan kirjalliset kiintotähdet ja heidän jättämänsä jälkimainingit kirjallisuuden merenkäynnissä. Ollaan siis penkomassa kaunokirjallisuuden tähtikulttia.

Theseuksen hengessä ovat mukana R. R. Martin, Umberto Eco, Niccolo Machiavelli, J. R. R. Tolkien, Friedrich Nietzsche, Leo Tolstoi, Bertrand Russell, Walt Whitman ja Platon.

Romuluksen sielussa luettelo on vähintään yhtä vaikuttava: Winston Churchill, Plutarkhos, Cicero, Fjodor Dostojevski, Rabelais, Homeros, Väinö Linna, John Steinbeck, Aristoteles, Aleksis Kivi, William Shakespeare, Ovidius, J. R. Rowling, Charles Dickens ja Aisopos.

Tämmöiset kirjoittajat ilman muuta saavat lukemisen rutiinit karisemaan ja ajattelun virittymään ihan uusille aaltopituuksille. Työlukeminen muuttuu vapaalukemiseksi, kun klassikot saavat sanansijan. Yhdysvaltalainen kirjailija Ezra Pound on maininnut, että teoksesta tekee klassikon sen ikuinen ja lannistumaton tuoreus. Niinpä Theseuksen henki ja Romuluksen sielu vetävät puoleensa kuin musta aukko: kerran sinne jouduttua on hankala päästä pois. Kirjailijaelämäkertoja lukiessa syntyy hinku haalia ympärilleen keko kulloinkin vuorossa olevan kirjailijan tuotantoa, jolloin ajattelun avarrusmatka lukemisen vapaaseen pudotukseen on valmis.

Harhaillen perille

Kirjallisuudentutkimuksen näkökulmasta Hiltusen lähestymistapaa voi pitää perinteisenä ja jopa vanhanaikaisena. Biografinen tutkimusote tosin elää pirteänä viime aikoina ilmestyneissä lukuisissa kirjailijaelämäkerroissa. Vanhanaikaisuuden voi nähdä kuitenkin jopa etuna. Hiltunen kirjoittaa siekailemattoman sivistyneesti. Teoksissa operoi sitä paitsi akateemisempaa tutkijakollegaa itsetietoisempi kertoja. Tietokirjojen minä kertoilee harhailleensa antiikin maisemissa pitkin tähti- ja kinttupolkuja ja löytäneensä monesti kadoksissa olleen viisasten kiven: ihmisyyden ytimen.

Hiltunen kirjoittaa myös sokkeloisesti, ikään kuin labyrinttiin uskaltauneen Theseuksen hengessä. Hänen käyttämänsä alaviiteapparaatti saisi akateemisemman kollegan luultavasti haukkomaan henkeä. Jotkin alaviitteet ovat lähdeviitteitä, jotkin laveita lisäyksiä leipätekstiin. Tämmöinen alaviitejärjestelmä ei sovellu Theseuksessa julkaistaviin opinnäytetöihin, mutta omanlaisensa viehätyksensä siihen liittyy.

Kirjailijoiden elämäkertoja voi lueskella hitaasti hyppelehtien ja valikoiden, edestakaisin lehteillen – vähän kuin labyrintissa harhaillen ja oikeaa suuntaa etsiskellen. Alaviiteapparaatin kannalta on vaikea kuvitella, että Theuseuksen hengestä tehtäisiin äänikirja. Toisaalta on hilpeää kuvitella, minkälainen äänikirja siitä voitaisiin tehdä.

Tähtivaelluksen jälkeen palaa virkistäytyneenä työlukemisen pariin. Theseuksen henki on tarttunut Theseuksen renkiin.

antiikkikaunokirjallisuuslukeminenTheseus

Ei kommentteja

    Kommentoi Peru vastaus

    Sinua saattaisi kiinnostaa myös nämä:

    • Kuuntelu, nerouden moottori
      Kuuntelu, nerouden moottori
      2.2.2022
    • Ihminen hyvässä ja pahassa
      Ihminen hyvässä ja pahassa
      17.9.2020
    • Itsetunnosta elämätuntoon
      Itsetunnosta elämätuntoon
      13.10.2021

    Uusimmat jutut

    • Kuuntelu, nerouden moottori

      2.2.2022
    • Itsetunnosta elämätuntoon

      13.10.2021
    • Henkilö tutkii avaruuskarttaa.

      Ajattelun avarrusmatka

      19.5.2021

    Arkisto

    • ► 2022 (1)
      • ► helmikuu (1)
        • Kuuntelu, nerouden moottori
    • ▼ 2021 (3)
      • ▼ lokakuu (1)
        • Itsetunnosta elämätuntoon
      • ▼ toukokuu (1)
        • Ajattelun avarrusmatka
      • ▼ maaliskuu (1)
        • Kell' onni on - ja kell' ei ole
    • ► 2020 (1)
      • ► syyskuu (1)
        • Ihminen hyvässä ja pahassa
    • ► 2019 (3)
      • ► joulukuu (1)
        • Kenen ohi kuljitkaan?
      • ► lokakuu (1)
        • Hengen rinkitanssi
      • ► kesäkuu (1)
        • Runo tulee, olethan valmis?
    • ► 2018 (4)
      • ► joulukuu (1)
        • Viekö robotti kohta sanat suusta?
      • ► marraskuu (1)
        • Satakieli laulaa myös suomeksi
      • ► huhtikuu (1)
        • Maailman kohtaaminen on taitolaji
      • ► tammikuu (1)
        • Pitäisikö ihmisen olla kaljurotta?
    • ► 2017 (8)
      • ► joulukuu (1)
        • Naisen logiikka
      • ► syyskuu (1)
        • Aikansa mahtavin sähköveturi
      • ► elokuu (1)
        • Tiedätkö, mitä juuri sanoit?
      • ► kesäkuu (1)
        • Elämä kuin hiekkaan piirretyt kuviot
      • ► toukokuu (4)
        • Kieli keskellä työtä
        • Murhasiko joku kirjoittamisen?
        • Kieli jota hengitämme
        • Johtaminen on identiteettien muokkaamista

    Avainsanat

    Ada Lovelace aika Aittokoski Aleksis Kivi bloggaaminen digitalisaatio ego historia hyvä ilmastonmuutos johtajuus johtaminen Jyväskylä keskustelukulttuuri kielenkäyttö kielikuva kielnparsi kirjallisuus kirjoittaminen koulutus kulttuurienvälinen kuuntelu lukeminen maailmanselitys monilukutaito More näkökulma onnellisuus paha projekti puhuminen rautatie robotiikka runo runous ryhmä sananvalinta sanonnat suomen kieli tekstityö Theseus työttömyys työyhteisö utopia vuorovaikutus

    © 2015 Metropolia Ammattikorkeakoulu


    Sisällöt edustavat kunkin kirjoittajan henkilökohtaisia näkemyksiä, Metropolian johtoryhmän Pelinavaajat-blogi ilmaisee Metropolian virallista kantaa.

    Saavutettavuusseloste Tietosuojaseloste