Hyppää pääsisaltöön
Lukemiani

Metropolian blogit nostavat keskusteluun aiheita ammattikorkeakoulumme ja kumppaneidemme maailmasta: oppimisesta, työelämästä, yhteistyöstä, osaamisesta, uudistumisesta ja erilaisista kohtaamisista. Sisällöt edustavat kunkin kirjoittajan henkilökohtaisia näkemyksiä, Metropolian johtoryhmän Pelinavaajat-blogi ilmaisee Metropolian virallista kantaa. Tervetuloa vuoropuheluun kanssamme!

  • Uusimmat postaukset
  • Blogit
  • Metropolian bloggaajat
Lukemiani
Näköaloja kirjoihin, näkökulmia kirjoista
0

Runo tulee, olethan valmis?

Pasi Lankinen · 12.6.2019

Liverpoolin yliopiston taannoisen tutkimuksen mukaan runous on parempaa terapiaa kuin itseapukirjallisuus. Runouden voima liittyy sen kykyyn aktivoida aivoja monipuolisemmin kuin arkinen helposti aukeava teksti. Runouden tapa ilmaista tuttujakin asioita toisin avaa mielen käytäviä, luo uusia ajatuksia ja muotoja sekä virittää yllättävästi asioiden välisiä yhteyksiä. Näin lukija voi sanallistaa ja arvioida kokemuksiaan uudelleen, jopa löytää itsestään uusia puolia.

Runoilija Helena Sinervo on esittänyt asian hieman lyyrisemmin: ”Runoudella on pohjaton viehelaatikko, sen kimaltavat, heittelehtivät, oikukkaat perhot uivat älyn sumeissa vesissä aina loogiseen päätepisteeseen asti ja jopa sen yli.”

Erkki Kuparin runokirja Keinuuko kummitus? sisältää alaotsikkonsa mukaisesti runoja uteliaille lapsille ja aikuisille. Ajatuksena on lukea ääneen kirjan runoja ja keskustella niistä runon jälkeen esitettyjen valmiiden tai itse keksittyjen kysymysten avulla. Kuparin runojutuiksi kutsumat sivunpituiset tekstit ovatkin Sinervon kielikuvastoa soveltaen kuin täkyjä, joiden avulla aikuinen voi päästä mukaan lasten mielikuviin.

Keskustelun aika

Runot ovat pieniä, yksinkertaisia tuokioita lasten jokapäiväisestä elämästä, kiukuttelun ja ilon aiheita, pelkojen aiheuttajia ja sankaritekoja, kuten parturissa käynti tai frisbeen heitto. Kieli on täsmällistä ja koukerotonta, tilanteista ja tapahtumista lapsen tasolta eläytyen raportoivaa. Vaikuttaa siltä, että runojuttuja on kirjoittanut polvihousuinen Pikku-Erkki ja havainnoista kiinnostunut pitkäpunttinen Iso-Erkki haluaa päästä sisään hänen elämismaailmaansa tekemällä kysymyksiä runojen nostattamista tuntemuksista.

Parhaimpia vaikuttavat olevan sellaiset kysymykset, joihin ei voi vastata ”kyllä” tai ”ei”, tai ainakin keskustelijan on oltava tarkkana, mihin suuntaan runon kuuntelija haluaisi käsiteltävää aihetta viedä. Esimerkiksi runossa Yöllä heräsin ajatuksiin käsitellään edellisen päivän pieleen menneen leikin aiheuttamaa surua ja unettomuutta. Runoon liitetty ainoa kysymys ”Oletko sinä herännyt miettimään päivän tapahtumia?” avaa asian käsittelyn, mutta sen syvempi läpikäyminen vaatii keskustelijalta hoksottimia viedä jutustelua pidemmälle uusin tiedusteluin. Pääasia on, ettei kysymyksillä kuitenkaan lisätä tilanteen kenties luomaa ahdistusta. Hyvin toteutettu sananvaihto helpottaa pienen kukkujan mieltä.

Erkki Kuparin ideaa lasten ja aikuisten keskusteluyhteyden synnyttämisestä voisi luontevasti toteuttaa myös työympyröissä. Esimerkiksi tyky-päivien ohjelmana voitaisiin kirjoittaa ja lukea ääneen yksilön perustehtävää, työyhteisöä ja työelämän muutosta eri näkökulmista valottavia runoja ja nostaa niiden avulla esiin mieltä askarruttavia ja muutoin pinnan alle jääviä teemoja.

Totuudenhan kuulee paitsi lasten, myös työntekijöiden suusta.

elämismaailmakeskustelurunous

Ei kommentteja

    Kommentoi Peru vastaus

    Sinua saattaisi kiinnostaa myös nämä:

    • Kuuntelu, nerouden moottori
      Kuuntelu, nerouden moottori
      2.2.2022
    • Ihminen hyvässä ja pahassa
      Ihminen hyvässä ja pahassa
      17.9.2020
    • Ajattelun avarrusmatka
      Ajattelun avarrusmatka
      19.5.2021

    Uusimmat jutut

    • Kuuntelu, nerouden moottori

      2.2.2022
    • Itsetunnosta elämätuntoon

      13.10.2021
    • Henkilö tutkii avaruuskarttaa.

      Ajattelun avarrusmatka

      19.5.2021

    Arkisto

    • ► 2022 (1)
      • ► helmikuu (1)
        • Kuuntelu, nerouden moottori
    • ► 2021 (3)
      • ► lokakuu (1)
        • Itsetunnosta elämätuntoon
      • ► toukokuu (1)
        • Ajattelun avarrusmatka
      • ► maaliskuu (1)
        • Kell' onni on - ja kell' ei ole
    • ► 2020 (1)
      • ► syyskuu (1)
        • Ihminen hyvässä ja pahassa
    • ▼ 2019 (3)
      • ▼ joulukuu (1)
        • Kenen ohi kuljitkaan?
      • ▼ lokakuu (1)
        • Hengen rinkitanssi
      • ▼ kesäkuu (1)
        • Runo tulee, olethan valmis?
    • ► 2018 (4)
      • ► joulukuu (1)
        • Viekö robotti kohta sanat suusta?
      • ► marraskuu (1)
        • Satakieli laulaa myös suomeksi
      • ► huhtikuu (1)
        • Maailman kohtaaminen on taitolaji
      • ► tammikuu (1)
        • Pitäisikö ihmisen olla kaljurotta?
    • ► 2017 (8)
      • ► joulukuu (1)
        • Naisen logiikka
      • ► syyskuu (1)
        • Aikansa mahtavin sähköveturi
      • ► elokuu (1)
        • Tiedätkö, mitä juuri sanoit?
      • ► kesäkuu (1)
        • Elämä kuin hiekkaan piirretyt kuviot
      • ► toukokuu (4)
        • Kieli keskellä työtä
        • Murhasiko joku kirjoittamisen?
        • Kieli jota hengitämme
        • Johtaminen on identiteettien muokkaamista

    Avainsanat

    Ada Lovelace Aleksis Kivi antiikki bloggaaminen digitalisaatio ego elämismaailma globalisaatio harha historia identiteetti johtajuus Jyväskylä kaunokirjallisuus keskustelu kielenkäyttö kielnparsi kirjallisuus kirjoittaminen kokonaisuus koulutus kulttuurienvälinen kuuntelu lukeminen Lydia Koidula maailmanselitys monilukutaito More näkökulma onnellisuus projekti psykologia robotiikka romanit ryhmä sananvalinta sanonnat suomen kieli tekstityö Theseus tietotekniikka tilanne työttömyys utopia veturi

    © 2015 Metropolia Ammattikorkeakoulu


    Sisällöt edustavat kunkin kirjoittajan henkilökohtaisia näkemyksiä, Metropolian johtoryhmän Pelinavaajat-blogi ilmaisee Metropolian virallista kantaa.

    Saavutettavuusseloste Tietosuojaseloste