Graffitit, visuaalinen viestintä ja asiantuntijuus
Kuvia tuotetaan yhä monimuotoisemmin ja enemmän kuin aiemmin ja voinemme sanoa elävämme kuvallistuneessa kulttuurissa. Samalla asenteemme kuviin on muuttunut kuvallisten viestintämahdollisuuksien kasvaessa. (vrt. Seppä 2012.) Visuaalisuuden merkityksestä viestinnässä on puhuttu jo vuosia ja esimerkiksi European Communication Monitor 2017 nosti visuaalisuuden ykköstrendiksi jo 2017. Metropoliassa koulutetaan visuaalisen viestinnän ammattilaisia Median osaamisalueella muun muassa visuaalisen viestinnän pääaineessa.
Ollakseen osaava ammattilainen, joka pystyy luomaan vaihteleviin tilanteisiin sopivimpia, luovia ratkaisuja erilaisissa visuaalista ilmaisua ja esittämistä vaativissa tehtävissä, henkilön täytyy omaksua ymmärrys niin laajemmasta visuaalisesta kulttuurista ja ympäristöistä missä toimimme, kuin erilaisista alakohtaisista tyyleistä ja tehokeinoista. Näiden taitojen avulla ammattilainen pystyy luomaan kohderyhmäänsä ajatellen parhaiten vaikuttavimmat lopputulokset. Lopputuloksessa kyse ei ole pelkästään esimerkiksi työn visuaalisesta ulkoasusta tai estetiikasta, vaan pitkälti siitä mielikuvasta, jonka työ sen katsojassa, tai tarkemmin sanottuna teoksen kokijassa, synnyttää. Vaikka jokaisen katsojan kokemus on ainutlaatuinen ja yksilöllinen, on kokemus osittain myös jaettu ja se syntyy vuorovaikutuksessa muiden teoksen kokijoiden kanssa. Viestinnällä ei suoraan pystytä muuttamaan ihmisten käyttäytymistä, mutta mielikuviin sillä voidaan pyrkiä vaikuttamaan (Malmelin & Hakala 2007). Seuraavassa tarkastelemme visuaalista viestintää hieman erilaisesta näkökulmasta: graffitien avulla.
Graafisen suunnittelun ja graffitien yhtymäkohtia
Graffitit tarjoavat kiinnostavia näkökulmia visuaaliseen viestintään sekä viestinnässä tarvittavaan asiantuntijuuteen. Graafisen suunnittelun ja graffitien yhtäläisyyksistä ja eroista visuaalisen viestinnän näkökulmasta keskusteltiin tämän syksyn (2018) Grafian Jutellaan vähän -sarjassa. Mukana keskustelemassa oli erilaisia ja eri taustoista tulevia ihmisiä, joita kaikkia yhdistivät tavalla tai toisella graffitit – joko he olivat itse tehneet niitä, tutkivat niitä tai olleet muuten mukana graffitikulttuurin tuottamisessa ja kuvaamisessa.
Graafisella suunnittelulla ja graffiteilla on monia kiinnekohtia. Ne molemmat ovat visuaalista viestintää (Wacławek, 2011). Molemmissa tehokeinoina ovat niin kirjoituksen kuin kuvituksen esteettinen muotoilu tietynlaisen mielikuvan luomiseksi ja viestin, “messagen” läpi saamiseksi lukijoissa. Graffitit voidaan nähdä osin myös urbaanina taiteena (Austin, 2010), ja myös taide on visuaalista viestintää (Dewey, 2005).
Graafinen suunnittelu on toki usein tietyllä tavalla rajoitetumpaa tai asiakkaan tai työn tilaajan puolelta tarkemmin määriteltyä kuin graffitien tekeminen, jossa tekijä voi itse päättää millaisen työn toteuttaa, minne, milloin, kenen kanssa ja mitä varten – vai toteuttaako ollenkaan. Kuitenkin myös graffiteissa on olemassa erilaisia tyylejä, koulukuntia ja suunnittelua ohjaavia sääntöjä – jopa oma ammattisanastonsa – joihin varmasti jokainen graffiteja tehnyt on törmännyt, perehtynyt ja niitä harjoitellut.
Grafian keskustelussa nousi esiin myös se, kuinka sekä graffitien tekeminen, että graafinen suunnittelu molemmat vaativat asiantuntemusta. Kuka tahansa voi ”kirjoittaa” graffiteja, mutta vain tietyllä lahjakkuudella, teknisellä harjoittelulla, perehtymisellä graffitien muotokieleen, sekä oppimalla ja ymmärtämällä myös taustalla vahvasti vaikuttavaa alakulttuuria, sen koodistoa ja sääntöjä sekä tapoja synnyttää erilaisia mielikuvia graffitista ja sen tekijästä, “graffitiwraitterista” voi kehittyä “kingi”, oman alansa asiantuntija. Samat lainalaisuudet pätevät myös graafisessa suunnittelussa ja laajemminkin visuaalisessa viestinnässä.
Visuaalisen kielen ymmärrystä
Niin taiteen kuin graffitien kokemuksen sisältöön – havaintoihin, ajatuksiin, tunteisiin, tulkintoihin, merkityksenantoihin ja reaktioihin – vaikuttavat teoksen ominaisuuksien lisäksi kokijan henkilökohtaisen tietämyksen, aiempien elämänkokemusten ja muiden yksilöllisten ominaisuuksien lisäksi myös kokijoiden yhteinen kulttuuri, senhetkinen ajanjakso sekä asiayhteys, jossa teos luetaan ja tulkitaan (Myllylä, painossa; Gartus & Leder, 2014).
Graffiteja on kutsuttu myös performansseiksi (performance) (Bowen, 2010), jotka voidaan käsittää sekä fyysisiksi suorituksiksi, että eräänlaisiksi esteettisiksi ja merkityksiä tuottaviksi esityksiksi. Myös visuaalisen viestinnän ammattilaisen laativat työssään erilaisia visuaalisia esityksiä, jotka koostuvat muun muassa teksteistä ja kuvista.
Visuaalisen suunnittelijan täytyy itse osata lukea ja tuottaa visuaalista kieltä, mutta hänen täytyy työssään myös ymmärtää, millainen mahdollinen visuaalinen lukutaito viestin kohderyhmällä on. Esimerkiksi mainoksia tutkittaessa tarvittava visuaalinen lukutaito on visuaalisten järjestysten tajua ja perusteltujen tulkintojen tekemistä niistä (Seppänen 2002). Erilaiset visuaaliset esitykset voidaan nähdä tekijöidensä valintojen kautta rakentuneina viesteinä. Niin graffitit, mainoskuvat kuin muutkin visuaaliset esitykset voivat osaltaan sekä heijastaa että rakentaa ympäröivää todellisuutta (vrt. Hall 1999). Hieman erilaisena visuaalisen esityksen muotona graffitit voivat tarjota visuaalisen viestinnän ammattilaiselle mahdollisuuden tarkastella omaa ammattialaansa uudenlaisesta näkökulmasta.
| Visuaalisen viestinnän perusosaaminen tukee myös muiden alojen opettajien perustyötä. Visuaalisessa viestinnässä järjestetäänkin vuonna 2019 OPH:n rahoittama, opetusalan ammattilaisille suunnattu täydennyskoulutuskokonaisuus opetusmateriaalien kehittämiseen: metropolia.fi/pimpmyslides – haku koulutuksiin on käynnissä! |
| Viestinnän tutkinto-ohjelmassa tapahtuu vuonna 2018-2019 graafisen suunnittelun pääaineen nimenmuutos visuaaliseksi viestinnäksi. Pääaineen ja suuntautumisryhmien nimet päivittyvät vastaamaan paremmin opetussuunnitelman mukaisia osaamistavoitteita ja valmistuvien medianomien (amk) asiantuntijuutta. Visuaalisen viestinnän pääaineesta valmistuu jatkossakin sekä graafisen suunnittelun että liikkuvan grafiikan osaajia. |
Lähteet:
Austin, J., 2010. More to see than a canvas in a white cube: For an art in the streets, City, 14:1-2, 33-47. DOI: 10.1080/13604810903529142
Bowen, T., 2010. Reading Gestures and Reading Codes: The Visual Literacy of Graffiti as both Physical/Performative Act and Digital Information Text, in: Raesch, M. (Eds.), Mapping Minds. Inter-Disciplinary Press, Oxford, pp. 85-94.
Dewey, J., 2005. Art as Experience. Perigee, New York.
Gartus, A., Leder, H., 2014. The white cube of the museum versus the gray cube of the street: The role of context in aesthetic evaluations, Psychology of Aesthetics, Creativity, and the Arts, 8(3), 311-320. DOI: 10.1037/a0036847
Hall, S.: Identiteetti. Vastapaino: Tampere 1999
Malmelin, N. & Hakala, J. 2007. Radikaali brändi. Karisto.
Myllylä, M. (painossa). Graffiti as a palimpsest. Street Art & Urban Creativity Scientific Journal. Urbancreativity.org
Seppä, A. 2012. Kuvien tulkinta. Gaudeamus Helsinki University Press. Helsinki.
Seppänen, J. 2002. Katseen voima. Tampere. Vastapaino.
Wacławek, A., 2011. Graffiti and Street Art. Thames, Hudson Ltd, London.
Kirjoittajat:
Katri Myllylä toimii Metropoliassa lehtorina median osaamisalueella opetusalueinaan mm. viestintä- ja mediateoriat. Hän on viestinnän tutkinto-ohjelman visuaalisen viestinnän/ graafisen suunnittelun pääainevastaava.
Mari Myllylä (FM, muotoilija (AMK), it-tradenomi) on kognitiotieteilijä, joka tekee väitöskirjaa taiteen kokemisesta graffiteissa ja muraaleissa. Tutkimuksensa ohessa hän toimii myös palvelumuotoilun ja UX-suunnittelun tutkimus- ja suunnittelutehtävissä. Aiemmin Mari on työskennellyt mm. prosessi- ja sovelluskehittäjänä sekä graafisena ja visuaalisena suunnittelijana.
Ei kommentteja