Alati muuttuva verkkokehitys opetuksen haasteena

Markus Norrena

Metropolian Digitaalisen viestinnän tutkinto-ohjelmassa keskitymme verkkokehityksen opetuksessa ensisijaisesti front end -kehitykseen eli selainohjelmointiin. Alallamme on jatkuvasti jokin uusi trendi, teknologia tai malli, jota yhteisö kehuu ja jonka opetteluun ja käyttöönottoon syntyy paineita. Tässä muutama esimerkki käydystä keskustelusta:

• ”How it feels to learn JavaScript in 2016” kuvaa erittäin osuvasti sekä muutoksen nopeutta että sen absurdiutta.
• ”Keeping Up with the Codeashians. Dealing with our fast paced industry.” -podcastissa keskustellaan ongelmasta ja suositellaan siihen selviytymistapoja.
• ”Not An Imposter: Fighting Front-End Fatigue” jatkaa edellä mainittujen asioiden pohtimista ja päätyy muun muassa siihen, että tällä hetkellä työllistyy hyvin, vaikka ei hallitsisi kaikkia uusimpia teknologioita.

Ainainen muutos synnyttää paineita

Front end -verkkojulkaiseminen on siis jatkuvassa myllerryksessä. Edellä mainituista artikkeleista aistii helposti, kuinka yleinen ongelma on. Sille on mm. kehitetty termejä, kuten ”front end fatigue” ja pahimmillaan ”front end burnout”. Kaikki alallamme  toimivat henkilöt tietävät, mistä on kyse, kun nämä termit mainitaan. Ongelma on laajempi kuin vain jotain tiettyä teknologiaa koskeva. Se koskee koko selainohjelmoinnin työprosessia, työkaluja, tekniikoita ja apuvälineitä.

Samalla kuitenkin alalta löytyy hyvin työpaikkoja. Oppilaitoksen tiukkenevien resurssien ja ympäröivän ammatillisen maailman muutostahdin välillä onkin havaittavissa selvä ristiriita. Miten oppilaitos voi kateederin takaa pysyä mukana muutoksessa ja valmistaa hyvin työllistyviä ammattilaisia työelämän vaatimuksiin?

Mikä on oppilaitoksen rooli muutoksessa?

On realistista, että yksilöt saati oppilaitokset eivät pysy muutosvauhdissa mukana. Tämä ei kuitenkaan välttämättä ole ongelma. Keskeistä onkin se, miten muutokseen suhtaudutaan. Esimerkiksi edellä mainitussa ”Keeping Up with the Codeashians” -podcastissa suositellaan aluksi vain odottamaan kun jokin uusi teknologia tai koodikirjasto ilmestyy. Mielestäni ohje on hyvä. Älä ryntää mukaan ja käytä kuukautta uuden teknologian opetteluun, vaan odota ja seuraa jatkuuko tekniikan suosio, vai laantuuko se jonkin ajan kuluttua. Jos suosio jatkuu, ehdit siihen helpommin mukaan siinä vaiheessa, kun siitä on ehditty kirjoittaa useampia oppaita.

Edellisen ohjeen ongelma nopeasti muuttuvalla alalla on, että ellei koskaan tee mitään, saattaa pudota työmarkkinoiden kärryiltä. Täsmennänkin ohjetta:  seuraa aktiivisesti alaa, mutta älä tee mitään, ennen kuin jokin uusi teknologia näyttää oikeasti muuttuneen pysyväksi. Varaa silloin aikaa sen opetteluun.

Entä miten oppilaitoksen pitäisi reagoida muutoksiin? Mielestäni paras pedagoginen ratkaisu on opettaa opiskelijoille hyvä tekninen perusosaamisen. Näin opiskelijat voivat sekä oppilaitoksessa että sen ulkopuolella itse opiskella ja ottaa haltuun tarvittavia teknologioita.

Mihin osaamiseen opetuksessa sitten pitäisi oppilaitoksissa keskittyä? Alla tiivistettynä ajatukseni keskeisimmistä opetettavista  asioista:

• TIEDONHAKU: Opiskelijan on löydettävä oikea tieto, osattava lukea sitä ja kyettävä erottamaan relevantti tieto verkon hälinästä ja vanhentuneesta tiedosta. Oppilaitos voi tarjota ajan tuomaa perspektiiviä ja muuta tukea erilaisten oppaiden, manuaalisivujen sekä muiden aineistojen tulkintaan. Alaa ja sen muutoksia on seurattava, mutta on osattava arvioida tekniikoiden ja työkalujen kypsyys.

• TEORIAPERUSTA: Perustana opiskelijalla on oltava teoreettista osaamista verkkokehityksestä ja ohjelmoinnista. Tässä oppilaitoksella on suuri rooli siinä, että se nostaa esille vakiintuneita toteutustapoja ja teorian perusteita sekä selittää ja avaa tätä teoriaa.
• KOKEILEMINEN: Opettaa ei voi pelkän teorian avulla, vaan varsinkin teknologian opetuksessa tarvitaan myös harjoittelua. Oppilaitos voi tarjota turvallisen ympäristön uusien asioiden harjoitteluun. Varsinaisessa opetuksessa olen itse pitäytynyt pääsääntöisesti muutamissa pidempään samanlaisina pysyneissä teknologioissa. Koska näitä on jo pidempään käytetty, ne ovat olleet mallina monen modernimman teknologian kehityksessä. Koska niillä on jo tehty myös projekteja, tarvitaan niiden osaajia työelämässä. Kuitenkin trendikkäämpiäkin teknologioita pitää voida harjoitella, ja siksi olen kannustanut opiskelijoita kokeilemaan niitä omissa projekteissaan, joita opettajana ohjaan.

Viimeinen, mutta ei vähäisin ohje: muista keskustella opiskelijoiden kanssa ongelmasta. Emme halua työntää opiskelijoita suoraan ”front end burnoutiin”. Kerro, että kaikkeen ei tarvitse heti rynnätä mukaan. Joskus on hyvä myös tarkkailla.

Markus Norrena on Digitaalisen viestinnän lehtori joka seuraa alaa teknisestä näkökulmasta. Häntä kiinnostavat verkko, mobiili, ohjelmointi, suunnittelu ja varsinkin pedagogiikka. Lisäksi hän on laaja-alaisesti kiinnostunut digitalisaation tuomista yhteiskunnallisista muutoksista. Mediakompleksiin hän kirjoittaa ammatillisia blogitekstejä ”mitä ajattelin tänään” -periaatteella.