Avainsana: ammattikorkeakoulupedagogiikka
Kielilinjaukset tekevät kielen oppimisen ja kielivalinnat näkyviksi – Kielibuustia 5/5
Kielilinjauksissa otetaan kantaa siihen, miten organisaatio suhtautuu kielenoppimiseen, monikielisyyteen ja eri kielten rinnakkaiseen käyttöön. Kielitietoisessa korkeakoulussa kielelliset linjaukset tuovat esiin sen, että korkeakoulu on tietoinen kielitaidon ja kielen merkityksestä oppimisessa ja ottaa huomioon eri ihmisten kielitaidot sekä kielenkäyttöön ja kielenoppimiseen liittyvät toiveet ja tarpeet. Kielitietoinen korkeakoulu avaa oviaan myös sellaisille kansainvälisille opiskelijoille ja henkilöstölle, joilla ei ole opintojen tai työsuhteen alkaessa riittävää suomen kielen taitoa. Opetus- tai työkieltä ei ole tarkoitus vaihtaa kokonaan englantiin, vaan korkeakoulussa huolehditaan siitä, että kansainvälinen opiskelija ottaa suomen kielen haltuun opintojensa aikana ja työntekijä työn tekemisen lomassa ja työyhteisön sosiaalisissa tilanteissa. Usein englanninkielisten tutkintojen ja englanninkielisten työpaikkojen olemassaoloa Suomessa perustellaan sillä, että halutaan lisätä monimuotoisuutta, tasa-arvoa ja inklusiivisuutta. Monilla aloilla opiskelijat kuitenkin valmistuvat töihin, joissa suomen kielen taito on välttämätön. (Vrt. Kotilainen ym. 2022.) Suomen kielen osaaminen on tärkeää myös siksi, sen on todettu olevan keskeinen asia Suomessa viihtymiselle (esim. Välimäki ym. 2023). It's also worth remembering that many jobs in Finland require at least a basic knowledge of Finnish, although the actual work can be done in English. Finnish language skills have an impact on the integration and experience of inclusion of those working and studying in English: people living in Finland encounter Finnish language everywhere, and it can be hard if you don't know the language at all. In these situations, the language guidelines play an important role: they can help ensure that those studying in English also learn Finnish and find employment in Finland. Useiden yliopistojen kielelliset linjaukset kaipaavat uudistuksia Organisaatioiden kielilinjaukset puhuttavat myös valtakunnallisesti. Esimerkiksi suomen ja ruotsin kielen asemaa suomalaisissa yliopistoissa selvitettiin keväällä 2023 tiede- ja kulttuuriministeri Petri Honkosen aloitteesta. Yliopistojen kieliratkaisut eivät sovi ammattikorkeakouluille kovin hyviksi esikuviksi, sillä selvityksen mukaan monissa yliopistojen maisteriohjelmissa oli ilmoitettu ohjelman kieleksi suomi tai ruotsi, mutta käytännössä suuri osa opetuksesta toteutui vain englannin kielellä. (Saarikivi & Koskinen, 2023.) Vaikka monilla yliopistoilla on kielistrategia, niiden strategioissa korostetaan kansainvälisyyttä ja pyrkimystä luoda kansainvälistä huippututkimusta - valitettavan usein se tehdään suomen ja ruotsin kielen kustannuksella. (Saarikivi & Koskinen, 2023.) Esimerkiksi Helsingin yliopiston kieliperiaatteet sisältävät oletuksen, että kaikki osaavat englantia, mutta eivät välttämättä suomea: “Lähtökohtana on, että suomenkieliset ymmärtävät ruotsia ja ruotsinkieliset suomea ja kaikki englantia, vaikka eivät aina puhukaan ko. kieliä sujuvasti. Monissa tilanteissa voidaan käyttää näitä kieliä rinnakkain.” (Helsingin yliopiston kieliperiaatteet 2014.) Toistaiseksi yliopistojen kielilinjauksissa ei oteta selvästi kantaa siihen, miten yliopistoissa tuetaan kansainvälisen henkilöstön suomen kielen taitoa. Kielibuusti-hankkeen myötä yliopistoissa kehitetään myös kotimaisten kielten opetusta niin opiskelijoille kuin henkilökunnallekin. Ammattikorkeakouluissa suomen kielen tukea ja suomen kielen oppimista on yleensä helpompi edistää kuin yliopistoissa, sillä opiskelijoilla on usein mahdollisuus tehdä työharjoittelujaksoja suomenkielisissä ympäristöissä. Lisäksi opinnäytteiden tavoitteena on kehittää lähialueen työelämää, minkä vuoksi englanninkielisissäkin tutkinnoissa opinnäytetöiden yhteistyökumppanit löytyvät usein Suomesta. Kansainvälisten opiskelijoiden haasteet nykytilanteessa Tällä hetkellä monella englanninkielisestä tutkinto-ohjelmasta valmistuneella kansainvälisellä osaajalla on usein kolme vaihtoehtoa: Hän löytää Suomesta työpaikan, jossa ei vaadita suomen kielen taitoa. Haaste: Hän törmää englanninkielisen kuplansa ulkopuolella suomen kieleen tavan takaa, ja voi kokea ulkopuolisuutta. Integroituminen Suomeen ja sitoutuminen työpaikkaan voi jäädä heikoksi ilman suomen kielen taitoa, vaikka työkielenä onkin englanti. Hän ei löydä työpaikkaa Suomesta, mutta pääsee TE-toimiston järjestämään kotoutumiskoulutukseen. Haaste: Valmistuneen työhön pääsy viivästyy, eikä alkuvaiheen maahanmuuttajille suunnattu koto-koulutus ole jo vuosia Suomessa asuneelle paras paikka oppia suomea. Kotoutumiskoulutuksessa ei myöskään opi oman alan ammattikieltä. Hän ei löydä työpaikkaa Suomesta, koska ei osaa riittävästi suomen kieltä, ja palaa kotimaahansa tai muuttaa muualle ulkomaille töihin. Haaste: Pettymys voi olla suuri niin valmistuneelle itselleen kuin ammattikorkeakoulullekin. Suomi menettää kouluttamansa kansainvälisen osaajan, eikä Suomen työvoimapula helpotu. Tilanne on siis nykyisellään kestämätön, ja siihen tarvitaan muutos. Kielilinjauksissa olisikin tärkeä tuoda esiin, että ammattikorkeakoulu tukee kansainvälisten opiskelijoiden suomen kielen taidon kehittymistä ja samalla myös velvoittaa opiskelijoita hankkimaan opintojensa aikana työelämässä vaadittavan suomen kielen taidon. Organisaation kielivalinnat vaikuttavat kaikkeen Jokaisen yrityksen ja organisaation olisi hyvä tukea kansainvälisen henkilöstönsä suomen kielen oppimista. Kansainvälisten työntekijöiden rekrytoinnissa kilpailuvalttina voisi toimia se, että yritys tarjoaa henkilöstölleen suunnitelmallisen kielipolun, suomen kielen kursseja ja kielitukea. (Ks. myös Kotilainen ym. 2022.) Vaikka suomen kielen oppiminen on kotoutumisen näkökulmasta keskeistä, korkeakoulujen kielilinjauksissa on huomioitava myös se, miten tuetaan henkilökunnan englannin kielen oppimista. Esimerkiksi Metropoliassa on herätty siihen, että työryhmät toimivat usein yksikielisesti, joko englanniksi tai suomeksi. Seurauksena on, että Metropolian kansainvälisen henkilöstön työtehtävät ovat rajattuja. Toisaalta jotkut suomen kieltä puhuvat eivät uskalla lähteä englanninkielisiin työryhmiin, koska arastelevat englannin puhumista ja tuntevat häpeää esimerkiksi ääntämisensä tai kielitaitonsa takia. Ongelmallista on sekin, ettei kaikista dokumenteista ole saatavilla englanninkielisiä versioita, vaikka niille olisi tarvetta. Käännösohjelmia ei uskalleta käyttää, vaikka joissakin tilanteissa konekäännös riittäisi. Toisaalta aina ei tunnisteta, millaisissa tilanteissa tarvitaan laadukas käännös, joka ottaa huomioon kielen variaatiot ja tunnistaa tiedonalan kielen ja käsitteet. Joustava kielen käyttö antaa oppimisen ja osallistumisen mahdollisuuksia kaikille: työryhmät voivat toimia kaksikielisesti, ja esimerkiksi opetukseen osallistuminen suomeksi voi tarkoittaa sitä, että opettaja antaa englanninkielisen palautteen suomenkielisestä tehtävästä tai tekee suomenkielisiä dioja, vaikka pitäisi luentonsa englanniksi. Rinnakkaiskieliset käytänteet edistävät luovuutta Jos yritys toimii Suomessa pelkästään englannin kielellä, yrityksen kieli saattaa yksinkertaistua liikaa (Nurmi & Koroma 2019). Samoin voi käydä englanninkielisissä tutkinnoissa, jos pidämme tiukasti kiinni yksikielisyyden vaatimuksesta. Ihanteellisessa tilanteessa kaikki osallistujat ymmärtävät suomea ja englantia, ja voivat valita, kumpaa kieltä itse käyttävät. Alussa ymmärtämistä täytyy tietenkin varmistaa useammin, mutta vähitellen kaikkien osallistujien kielitaito kehittyy tällaisissa monikielisissä kohtaamisissa. Myös englanninkielisissä tutkinnoissa voi tarjoutua tilanteita, joissa osallistujat voivat toimia rinnakkaiskielisesti, ja käyttää suomea ja englantia. Metropoliassa esimerkiksi johdon tiedotustilaisuudet pidetään nykyään kaksikielisesti, kieltä lennossa vaihtaen. Rinnakkaiskielisyys vahvistaa kansainvälisten osaajien suomen kielen taitoa, etenkin ammatillisen ja tiedonalaan liittyvän kielen taitoa, ja antaisi suomenkielisillekin opiskelijoille mahdollisuuden hyödyntää välillä vahvinta kieltään. Esimerkiksi tilanteissa, joissa ideoidaan uutta tai innovoidaan tuoreita työskentelytapoja, voivat kaikki hyötyä itselleen vahvimman kielen käyttämisestä tai ainakin siitä, että voivat turvautua sen käyttämiseen. (Nurmi & Koroma 2019; Kielibuustia 4.) Opiskelijoita ja henkilökuntaa tulisi kannustaa inklusiiviseen kielenkäyttöön eli vuorovaikutukseen, johon kaikki voivat osallistua, vaikka eivät osaisikaan vuorovaikutuksessa käytettäviä kieliä täydellisesti. On tärkeää kunnioittaa osallistujien erilaisuutta, erilaisia puhetyylejä ja kielitaitoja. Vaikka organisaatiossa olisikin virallisena kielenä suomi, kielilinjauksissa voidaan tehdä näkyväksi myös muita organisaatiossa puhuttuja kieliä. Kielilinjaukset tukevat työhön ja opintoihin sitoutumista mutta myös kokonaisvaltaisempaa integroitumista korkeakouluyhteisöön ja Suomeen. Muutos kielikäytänteissä ei tapahdu hetkessä Monikielisten toimintatapojen luominen (ks. Kielibuustia 4) ei tapahdu hetkessä, vaan vaatii suunnittelua ja yhteistyötä. Tarvitaan yhteisiä keskusteluja siitä, millaisia kieliä työssä ja eri yksiköissä käytetään, miten eri tilanteissa voidaan toimia niin, että kaikkien kielitaito voitaisiin ottaa huomioon ja miten kielenoppimista voitaisiin tukea työyhteisön arjessa. Työntekijälle täytyy antaa lupa oppia suomen kieltä työaikana. Samalla vahvistetaan sitä ajatusta, ettei suomen kielen osaaminen ennen työn aloittamista ole välttämättömyys. Rekrytoidessa kielen osaamista tärkeämpää on hakijan halu ja motivaatio oppia kieltä. Työyhteisölle laadittujen kielilinjausten avulla voidaan myös kannustaa työtiimejä pohtimaan kielivalintojaan, vuorovaikutustaan ja kielenkäyttötapojaan monipuolisesti. Kielilinjausten avulla halutaan tehdä näkyväksi työyhteisön kielellistä todellisuutta ja työntekijöiden toiveita ja kokemuksia kielenkäytöstä ja kielivalinnoista. (Lehtimaja ym. tulossa.) Making language guidelines for the organisation does not guarantee that the ideas will be put into practice. However, guidelines provide a good basis for building and maintaining new and flexible communication practices. Metropolia UAS has different departments and teams, and the same solutions will not work everywhere. However, each unit should consider the following issues on the basis of the future language guidelines: Mitä kieliä meillä osataan? Miten huomioimme kielet viestinnässä? Mitä kieliä asiakkaamme, opiskelijamme ja sidosryhmämme käyttävät? Miten huomioimme kielet viestinnässä ja markkinoinnissa? Miten suhtaudumme työssä ja opinnoissa kielten rinnakkaiseen käyttöön? Mitä pitäisi tehdä toisin, jotta kaikki tulisivat huomioiduksi? Miten suhtaudumme kielenoppimiseen työpaikalla, työharjoitteluissa ja oman alan opinnoissa? Miten tuemme kielenoppimista kielikurssien ulkopuolella? Miten kannustamme kielenoppimiseen? Entä miten suhtaudumme virheisiin ja erehdyksiin? Millaisiin arvoihin haluamme sitoutua? Haluammeko tukea monimuotoisuutta ja inkluusiota? Haluammeko vahvistaa osallisuuden kokemusta? A culture that supports language learning contributes to the emergence of a learning-friendly culture in general. This, in turn, influences well-being and the experience of inclusion for all. Kirjoittajat Eveliina Korpela, Eevamaija Iso-Heiniemi ja Hanna Aho työskentelevät Metropolia Ammattikorkeakoulussa sosiaali- ja terveysalan tutkinnoissa suomen kielen opettajina ja Kielibuusti-hankkeen S2-asiantuntijoina. Tämä on Kielibuustia-sarjan viides ja viimeinen osa. Sarja tarjoaa käytännön vinkkejä ja tietoa kielenoppimisen tukemiseen korkeakoulussa. Kielibuustia 1/5 käsittelee kielitaidon merkitystä korkeakouluopiskelijalle, Kielibuustia 2/5 esittelee kieli-HOPSia (henkilökohtaista kielenoppimissuunnitelmaa) opiskelijan kielenoppimisen tukena, Kielibuustia 3/5 kertoo kielituetusta työharjoittelusta ja Kielibuustia 4/5 käsittelee monikielisiä käytänteitä opinnoissa ja työssä. Lähteet Asikainen-Kunnari, Tanja & Heikkilä, Krista & Komppa, Johanna 2021: Korkeakoulujen kansainvälisille tutkinto-opiskelijoille ja kansainväliselle henkilökunnalle tarjottava kotimaisten kielten opiskelun tuki - opintohallinnon näkökulma. Kieli, koulutus ja yhteiskunta 13 (2). Helsingin yliopiston kieliperiaatteet. 2014. Kotilainen, Lari & Kurhila, Salla & Lehtimaja, Inkeri 2022. Monikielinen työpaikka – tehokkuuden, vaivattomuuden vai kielenoppimisen ehdoilla? Kielikello 1/2022. Lehtimaja, Inkeri & Komppa, Johanna 2023. Millainen on kielitietoinen työyhteisö? Kielibuusti. Luettu 2.6.2023. Lehtimaja, Inkeri & Korpela, Eveliina & Komppa, Johanna & Kotilainen, Lari & Kurhila, Salla (tulossa). Monikielisen työyhteisön opas. Helsinki: Alma Talent. Lehtimaja, Inkeri 2017. Korkeakoulutetun maahanmuuttajan oikeus oppia suomea. Kieli, koulutus ja yhteiskunta 8 (5). Nurmi, Niina & Koroma, Johanna 2020. The emotional benefits and performance costs of building a psychologically safe language climate in MNCs. Journal of World Business (55) 4. Välimäki, Matti, Pitkänen, Ville, Niemi, Mari. K. & Veijola, Roosa 2023. Kansainväliset osaajat ja Suomi: Mielikuvat, kotiutuminen, työelämä ja tuen tarpeet (pdf). E2 Tutkimus ja Kansainvälisten osaajien Suomi -hanke. Kansainvälisten osaajien Suomi -hankkeen loppuraportti. Luettu 2.6.2023. Aalto-yliopiston kielelliset linjaukset. Julkaistu: 20.4.2019. Päivitetty: 8.2.2022. Saarikivi, Janne & Koskinen, Jani 2023. Selvitys yliopistojen kielivalinnoista. Opetus- ja kulttuuriministeriön tilaama selvitys.
Sote-opiskelijan polku yrittäjäksi
Yrittäjyys kiinnostaa opiskelijoita enemmän kuin aikaisemmin ja joka kolmas korkeakouluopiskelija on kiinnostunut yrittäjänä toimimisesta (Suomen Yrittäjät, 2019). Taustalla lienee työelämän ja yrittäjyyden monimuotoistuminen. Raja työntekijänä ja yrittäjänä toimimisen välillä ei enää ole niin jyrkkä. Erilaiset kevytyrittäjyyteen verrattavat työn tekemisen muodot ovat lisääntyneet ja työtä saatetaan tehdä monelle eri työnantajalle. Lisäksi nuorten asenteet työtä kohtaan ovat muuttuneet. Työelämältä odotetaan merkityksellisyyttä taloudellisen turvan lisäksi. Työtä halutaan tehdä oman arvopohjan mukaisesti ja työ on yksi tapa toteuttaa itseään ja unelmiaan. (Kokkinen, 2020) Opettajien ja opiskelijoiden yrittäjämyönteinen asenne on tarpeen myös sote-alalla. Myös sosiaali- ja terveysalalla kiinnostus yrittäjänä toimimiseen on lisääntynyt ja yrittäjämäisten taitojen osaaminen on tullut tärkeäksi monissa työtehtävissä. Useat julkiset sosiaali- ja terveysalan palvelut järjestetään nykyisillä hyvinvointialoilla yhteistyössä yksityisen sektorin kanssa. Vaikka sosiaali- ja terveysalan työntekijä ei toimisi koskaan yrittäjänä, on hänen tärkeää tietää perusasiat alan yrittäjyydestä ja erilaisista toimintatavoista. Kuvaan tässä blogissa millaiseksi sosiaali- ja terveysalan opiskelijoille tarjottavat yrittäjyysopinnot ovat rakentuneet reilun kymmenen vuoden aikana Metropolia Ammattikorkeakoulussa. Lähtökohtana on sekä opettajien että opiskelijoiden yrittäjämyönteinen asenne. Yrittäjyysmyönteinen asenne opintojen ohjauksessa Sosiaali- ja terveysalan opiskelijoiden yrittäjyyspolun rakentamisessa on ollut tärkeää se, että kaikki opettajat näkisivät yrittäjyysuran yhtenä sosiaali- ja terveysalan opiskelijan uravaihtoehtona. Opettajat, niin kuin kaikki muutkin, suhtautuvat yrittäjyyteen eri tavoin ja heillä voi olla vahvoja negatiivisia mielipiteitä yrittäjänä toimimisesta. Nämä mielipiteet eivät saisi estää yrittäjyydestä kiinnostuneita opiskelijoita perehtymästä lisää aiheeseen. Sosiaali- ja terveysalan toimintaympäristön muuttuessa tarvitaan innovatiivisia ja yrittäjähenkisiä alan ammattilaisia ratkaisemaan esimerkiksi työntekijöiden riittävyys, palvelujen digitalisoituminen ja ikääntyvän väestön hoito. Tarvitaan sekä yksityisiä palveluntuottajia että julkista ja kolmatta sektoria toimimaan yhdessä ja kehittämään uusia toimintatapoja ja palveluja. (Tevameri, 2022.) Riippumatta sektorista, kestävät ratkaisut edellyttävät yrittäjämäistä asennetta ja toimintatapaa. Perinteisesti sosiaali- ja terveysalalla yrittäjyysopinnot eivät ole olleet opintojen keskeinen sisältö eikä yrittäjyys ole ollut esillä varteenotettavana uravaihtoehtona. Yrittäjyys vaatii paljon osaamista ja sen vuoksi opintojen aikana on tärkeä tarjota yrittäjyydestä kiinnostuneille opiskelijoille erilaisia oppimisen mahdollisuuksia. Opiskelijan on tärkeää kuulla näistä jo opintojen alussa, opintojen ohjauksessa ja omalta tutoropettajaltaan. Erilaiset työelämä- ja uraohjauspäivät ovat hyvä mahdollisuus tuoda esille yrittäjänä toimimisen vaihtoehtoja sosiaali-, terveys- ja hyvinvointialoilla. Innostavat alumnien yrittäjyystarinat vaikuttavat myönteisesti myös opiskelijoiden yrittäjyysasenteisiin. Mitä lähempänä tarina on opiskelijoiden omaa alaa, ikää tai elämäntilannetta, sitä innostavampia ja kannustavampia tarinat ovat. Yrittäjyysopintojen taustalla EntreComp-viitekehys Sosiaali- ja terveysalan opiskelijoiden yrittäjyysopintojen polkua on kehitetty Metropolia Ammattikorkeakoulussa useamman vuoden ajan vastaamaan työelämässä vaadittavaa osaamista. Opetussuunnitelmia uudistettaessa on käyty keskustelua siitä, millaisia opintoja tarvitaan, jotta ne vastaisivat työelämässä vaadittavaa osaamista. Samalla on tehty tiukkaa valintaa siitä, mitä ja miten eri opintoja tarjotaan opiskelijoille opintoihin sisältyvänä ja mitkä puolestaan vapaasti valittavina opintoina. Yrittäjyysopintopolun opintojen kehittämisessä on käytetty EntreComp-viitekehystä (Bacigalupo ym. 2016), jossa yrittäjyyskasvatusta ei nähdä pelkästään yrittäjäksi kasvattamisena, vaan tavoitteena on kokonaisvaltainen yrittäjämäisen asenteen ja monipuolisten taitojen kehittyminen. Lisäksi on käytetty yrittäjyyskasvatuksessa tunnettua mallia jakaa yrittäjyysopinnot kolmeen ryhmään tavoitteen ja toteutustavan mukaan (Römer-Paakkanen & Suonpää, 2017; Embedding Entrepreunership Education, 2022). Yrittäjyysopintojen tavoitteena on: saada perustiedot yrittäjyydestä ja alan yrityksistä ja toimintatavoista. saada kokemusta ja syventää tietoja, taitoja ja osaamista yhdessä yrittäjien ja yritysten kanssa. kasvattaa yrittäjätaitoja, oppia yritystoiminnasta ja kehittää omaa yritysideaa tai yritystä. Metropolian sosiaali- ja terveysalan yrittäjyysopinnot rakentuvat näiden kolmen tavoitteen mukaisesti (Kuva 1). Perustietoa yrittäjyydestä ja toimialan erityispiirteistä opiskelijat saavat opintojaksolla, joka sisältyy heidän opintoihinsa. Kokemusta ja osaamista yrittäjyydestä ja yrittäjämäisestä toiminnasta he voivat kartuttaa erilaisten vapaasti valittavien opintojen ja työelämäyhteistyön kautta. Omaa yritysideaansa tai yritystään opiskelijat pääsevät kehittämään yrityshautomossa, jossa he saavat tuekseen laajan yrittäjyysverkoston. Yrittäjyysopintojen kokonaisuus on kehitetty monen opettajan voimin erilaisten hankkeiden ja projektien kautta. Kuvaan seuraavassa tarkemmin yrittäjyysopintojen kolmea kokonaisuutta. Realistinen tieto keskeistä yrittäjyyden perusopinnoissa Yrittäjyyden perusopintojen tavoitteena on, että opiskelija oppii yrittäjämäisen toiminnan perusteita. Opinnot sisältävät teoreettista tietoa ja painottavat muun muassa perusteluja siitä, miksi yrittäjämäistä toimintaa ja osaamista tarvitaan yhteiskunnassa. Tärkeää on ymmärtää omaan ammattiin tai työtehtävään liittyvän toimialan erityispiirteet. Vaikka opiskelijan tavoitteena ei olisikaan toimia yrittäjänä, on hänen hyvä ymmärtää yrittäjämäisen toiminnan perusasioita. Näitä taitoja tarvitaan kaikissa työtehtävissä. (Römer-Paakkanen & Suonpää, 2017.) Sosiaali- ja terveysalan yrittäjyysopinnoissa keskeistä on toimialaan perehtyminen. Tärkeää on tietää palvelujärjestelmästä se, miten palveluja tuotetaan julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin toimesta. Oleellista on myös tietää, miten julkiset hankinnat ja tarjouskilpailutus toimii, mitkä ovat lakisääteisiä julkisia palveluja ja millainen on alan lupa- ja valvontamenettely. Lisäksi on tärkeää ymmärtää asiakkaiden tarpeet ja miten kehitetään laadukkaita, kannattavia ja kestäviä palveluja. Tätä sote-alan yrittäjyyteen liittyvää perustietoa on luettavissa Reittejä hyvinvointialan yrittäjyyteen -hankkeen julkaisusta. Yrittäjyyden perusopintoihin jokaiselle Metropolian sosiaali- ja terveysalan opiskelijalle kuuluu opintojakso, joka on tavoitteiltaan ja sisällöltään samanlainen kaikille opiskelijoille, tutkinnosta riippumatta. Opintokokonaisuus on rakennettu itsenäiseksi verkkototeutukseksi niin, että se olisi opiskelijalle mahdollisimman joustava suorittaa. Paras ajoitus näyttää olevan opintojen alkupuolella, mutta siinä vaiheessa kun opiskelija tuntee jo jonkin verran sosiaali- ja terveysalaa sekä omaa tulevaa ammattiaan. Tällöin hän ehtii vielä opintojen aikana tehdä yrittäjyyden syventäviä opintoja ja osallistua Turbiini-yrityshautomon toimintaan. Kannustavaa kokemusta syventävissä opinnoissa ja harjoittelussa Yrittäjyyden syventävissä opinnoissa tavoitteena on oppia yrittäjämäistä toimintaa ja monipuolisia ratkaisemisen taitoja. Opinnoissa korostuvat yhteistyö eri työelämäkumppaneiden kanssa ja aidot oppimisympäristöt. Opiskelija pääse harjoittelemaan esimerkiksi palvelumuotoilua, asiakaslähtöistä toimintaa ja yhteiskehittämistä. Erilaiset kehittämis- ja oppimistehtävät yrittäjien ja yritysten kanssa kannustavat pohtimaan yrittäjänä toimimista ja antavat konkreettisia esimerkkejä yritystoiminnasta. Syventävissä opinnoissa ja harjoittelujaksoilla opiskelijat voivat luontevasti kehittää yrittäjyystaitojaan. Oleellista on se, miten nämä opinnot on rakennettu, mitä odotetaan sosiaali- ja terveysalan opiskelijan oppivan ja miten kannustetaan opiskelijaa ottamaan vastuuta omista opinnoistaan. Tutkinnon substanssiosaamisen lisäksi tulisi painottaa myös geneerisiä työelämätaitoja. Tekemällä oppiminen, luova ongelmanratkaisu, moniammatillinen yhteistyö sekä innovatiivinen toiminta edistävät taitoja, joita myös yrittäjänä toimiminen vaatii. Toinen luonteva paikka yrittäjyystaitojen harjaantumiselle ovat innovaatio-opinnot, jotka ovat olleet osa kaikkien opiskelijoiden opintoja vuodesta 2011. Innovaatio-opinnoissa ratkotaan erilaisia työelämän haasteita monialaisissa opiskelijaryhmissä. Sosiaali- ja terveysalan opiskelijoiden MINNO®-projekteissa yhteistyökumppaneina on myös alan yrityksiä, jolloin opiskelijat saavat arvokasta kokemusta yritysten kehittämishaasteista ja niiden innovatiivisesta ratkaisemisesta. Erityisen mielenkiintoisen oppimisympäristön sote-alan opiskelijan yrittäjyystaitojen harjoittelulle mahdollistaa Metropolian Myllypuron kampuksella toimiva HyMy-kylä, joka on terveys- ja hyvinvointipalveluja tarjoava oppimisympäristö. HyMy-kylässä kehittämistyötä tehdään osana opiskelijoiden opintoja yhdessä yhteistyökumppaneiden sekä erilaisten tutkimus- ja kehittämishankkeiden kanssa. (Holvikivi & Rantala-Nenonen, 2021.) HyMy-kylän toimijat ovat koonneet opiskelijoille ja opettajille Monialaisten ratkaisujen työkirjan sosiaali- ja terveysalan asiakastyöhön. Työkirjassa on yhtenä näkökulmana yrittäjämäiseen toimintaan liittyvät monipuoliset ratkaisemisen taidot (Vehkaperä, 2023.) Konkreettisia taitoja haltuun Turbiini-yrityshautomossa Yrittäjyysopintojen kolmannen ryhmän tavoitteessa korostuu yrittäjänä toimimisen taidot ja opinnoissa tarkoituksena on usein oman yrityksen perustaminen. Nämä opinnot rakennetaan usein erilaisiksi yrityshautomo-ohjelmiksi, joissa painottuvat oman tai tiimin yritysidean kehittäminen liiketoimintasuunnitelmaksi, rahoituksen hankkiminen ja yritystoiminnan käynnistäminen. (Römer-Paakkanen & Suonpää, 2017.) Turbiini Myllypuro -yrityshautomo on tarjolla Metropolian sosiaali- ja terveysalan opiskelijoille kerran lukukaudessa. Yrityshautomoa on toteutettu vuodesta 2017. Yrityshautomo sisältää alustuksia, työpajoja ja sparrausta oman yritystoiminnan käynnistämiseen. Keskeistä opinnoissa on kannattavan liiketoimintasuunnitelman työstäminen. Hautomossa vierailee useita yksityisen ja julkisen sektorin yrittäjyysekosysteemin toimijoita ja alan yrittäjiä. Usean vuoden toiminnan myötä on verkosto laajentunut ja vakiintunut. Helsingin kaupungin hankerahoitus on mahdollistanut Turbiini-yrityshautomon toiminnan kehittämisen myös muiden alojen opiskelijoille. Vuonna 2023 yrityshautomo-ohjelma on tarjolla Myllypuron kampuksen lisäksi Arabian ja Myyrmäen kampuksella. Pelialalle on käynnistetty oma yrityshautomo-ohjelma ja ensimmäinen yhteiskunnalliseen yrittäjyyteen tähtäävä hautomopilotti järjestettiin vuonna 2022. Yhteiskunnallinen yrittäjyys on yrittäjyyden muoto, joka vastaa erityisen hyvin kestävän tulevaisuuden haasteisiin, erityisesti ekologisten ja sosiaalisten ongelmien ratkaisemiseksi. (Turbiini kampushautomo, 2023.) Yrittäjäksi jo opintojen aikana? Yrittäjyysopintojen kehittämisen yhteydessä käydään usein keskustelua siitä, voiko opiskelija perustaa yrityksen jo opiskelujen aikana vai pitäisikö hänen kerätä alalta työkokemusta, verkostoitua ja perustaa yritys joskus myöhemmin. Koska opiskelijoilla on hyvin erilaista osaamista ja aikaisempaa yrittäjyyskokemusta, ei tähän ole yksiselitteistä vastausta. Useat opiskelijat tekevät opiskelun ohella töitä joko työsuhteessa, kevytyrittäjänä tai oman yrityksen kautta. Itsensä työllistämisen tavat ovat viime vuosina moninaistuneet ja raja työntekijänä ja yrittäjänä toimimisen välillä ei ole aina ihan selvää. Monelle opiskelijalle on tuttua tehdä keikkatöitä henkilöstöpalveluyritysten kautta, jolloin työn tekemisestä sovitaan yleensä työsopimuksella. Keikkatöitä tarjotaan myös suoraan erilaisten sähköisten alustojen kautta, jolloin voikin olla epäselvää kuka on työnantaja ja katsotaanko työntekijä yrittäjäksi. Monet organisaatiot myös ostavat mielellään palvelut yrityksiltä tai toivovat, että tehty työ laskutettaisiin laskutuspalveluyrityksen kautta eli työ tehtäisiin kevytyrittäjänä. Useissa yrittäjyyskasvatukseen liittyvissä koulutuspoliittisissa linjauksissa korostetaan sitä, ettei yrityksen perustaminen ole itsetarkoitus yrittäjyysopinnoissa. Tärkeintä on oppia yrittäjämäisiä taitoja sekä saada kokemusta yrittäjyydestä ja erilaisista toimintatavoista. Linjauksissa korostetaan myös sitä, miten yrittäjyyttä voidaan oppia hyvin monenlaisissa opinnoissa ja oppimisympäristöissä. (Ahmaniemi ym. 2015, Opetus- ja kulttuuriministeriö 2017, Huusko ym. 2018, Korkeakoulujen yrittäjyyssuositukset 2018.) Mielestäni olemme onnistuneet rakentamaan monipuolisen ja kehittyvän sote-opiskelijan yrittäjyysopintojen polun Metropoliaan. Tästä iso kiitos opintoihin osallistuville opiskelijoille ja heidän antamalle palautteelle. Opiskelijoiden palautteen, työelämän muutokset ja koulutuspoliittiset linjaukset ovat näyttäneet kehittämisen suunnan ja kokeilunhaluiset opettajat ovat rakentaneet yrittäjyysopintojen polkua yhdessä kokeillen ja oppien. Toivon, että jatkossakin yrittäjyysopintojen kehittämiselle löytyy resursseja ja mielenkiintoa. Joka tapauksessa neljä keskeistä elementtiä on tärkeä säilyttää sote-opiskelijan yrittäjyysopintojen polussa. Nämä ovat: yrittäjämyönteinen asenne, realistinen tieto, kannustava kokemus ja konkreettiset taidot. Kirjoittaja Ulla Vehkaperä on laajasti innovaatiotoimintaan ja -pedagogiikkaan perehtynyt toimintaterapian lehtori. Hän on kehittänyt sosiaali- ja terveysalan yrittäjyysopintoja ja edistänyt alan yrittäjyyttä useissa hankkeissa. Työelämän ja opiskelijoiden kanssa yhteistoiminnassa toteutuvat opintojaksot ja projektit innostavat häntä erityisesti ja viime aikoina kiinnostuksen kohteena ovat olleet yhteiskunnallinen yrittäjyys, osatyökykyisten työllisyyden edistäminen ja monimuotoiset työn tekemisen mahdollisuudet. Lähteet Ahmaniemi, R., Ristimäki, K., Tuomi, L., Tuuliainen, M., Niinistö-Suviranta, S., Vieltojärvi, M. & R. Rissanen. 2015. Arenen yrittäjyyssuositukset (pdf). Arene & Suomen Yrittäjät. Bacigalupo M., Kampylis P., Punie Y. & L. Van Den Brande. 2016. The Entrepreneurship Competence Framework. EUR 27939 EN. Luxembourg (Luxembourg): Publications Office of the European Union. JRC101581. Embedding Entrepreunership Education 2022. EEE Teaching Toolkit. Verkkosivusto. Holvikivi Johanna & Katriina Rantala-Nenonen. 2021. Toimintaympäristön kehittämistä yhdessä, asiakkaiden parhaaksi. Tikissä-blogi, 27.12.2021. Metropolia Ammattikorkeakoulu. Huusko, M., Vettenniemi, J., Hievanen, R., Tuurnas, A., Hietala R., Kolhinen J. & E. Ruskovaara. 2018. Yrittämään oppii yrittämällä. Yrittäjyys ammatillisessa koulutuksessa ja korkeakoulussa -arviointi. Julkaisut 25:2018. Kansallinen koulutuksen arviointikeskus. Kokkinen Lauri. (toim.) 2020. Hyvinvointia työstä 2030-luvulla. Skenaarioita suomalaisen työelämän kehityksestä. Helsinki: Työterveyslaitos. Korkeakoulujen yrittäjyyssuositukset (pdf). Opetus- ja kulttuuriministeriö 2017. Koulutuksen yrittäjyyslinjaukset 2017. Römer-Pakkanen Tarja & Maija Suonpää. 2017. Multiple objectives and means of Entrepreneurship in Education at Finnish universities of applied sciences (pdf). Haaga-Helia Publications 8/2017. Haaga-Helia University of Applied Sciences. Suomen Yrittäjät 2019. Opiskelijasta yrittäjäksi 2019. Korkeakouluopiskelijoiden yrittäjyys ja yrittäjyyshalukkuus (pdf). Turbiini kampushautomo. Verkkosivusto. Tevameri Terhi. 2022. Sosiaali- ja terveyspalvelualan työvoima ja yrityskenttä. TEM Toimialaraportit. Työ- ja elinkeinoministeriö. Vehkaperä Ulla. 2023. Monipuoliset ratkaisemisen taidot luovat kestävää tulevaisuutta. Teoksessa Hartikainen, K., Vuorijärvi, A., Pakarinen, S. & Elomaa-Krapu, M. (toim.) 2023. Monialaisten ratkaisujen työkirja sosiaali- ja terveysalan asiakastyöhön. Helsinki: Metropolia Ammattikorkeakoulu.
Tulevaisuuskestävä osaaminen edellyttää uutta näkökulmaa ja sanastoa
Ammattikorkeakouluissa oppimisen ja opetuksen käytänteiden taustalla vaikuttavat ammatillisen koulutuksen pitkät perinteet. Ammattiperustainen substanssiosaaminen korostuu tutkintotavoitteissa, ja kehittämisen keskiössä ovat työelämän nykytarpeet. Käsitys oppimisen sisällöistä on pitkään perustunut työssä tarvittavien taitojen oppimiselle, ja samalla ymmärrys oppimisen tavoista heijastelee teollistumisen historiaan jääneitä osaamisen soveltamisen tapoja. Elämme kuitenkin murroskautta, jossa vanhat mallit eivät enää toimi, vaan tarvitaan uusia, yhteiskuntaa ja työelämää tulevaisuuskestävästi uudistavia oppimisen ratkaisuja. Elämme murroskautta, jossa tarvitaan uusia, yhteiskuntaa ja työelämää tulevaisuuskestävästi uudistavia oppimisen ratkaisuja. Tänä vuonna opintonsa aloittaneista huomattava osa tulee työskentelemään ammateissa, joita ei vielä ole olemassa. Toteuttamamme korkeakoulun ennakointiin liittyvän selvityksen mukaan tulevaisuuden osaamisen tunnistaminen on niukkaa. Uudet avaukset, kuten ammattikorkeakoulujen osaamisajattelun päivittämiseen jo vuosia sitten nostetut ns. transversaaliset taidot (1), kuten kriittinen ja luova ajattelu, ihmissuhdetaidot sekä sosiaaliset ja tunnetaidot, muuttuvat kovin hitaasti oppimista, korkeakoulun toimintakulttuuria ja yhteiskuntaa uudistavaksi käytännöksi. Ne ovat keskeisiä työelämän murroksessa ja pedagogisen ajattelun transformaatiossa, muodonmuutoksessa. Tässä artikkelissa pohdimme ammattikorkeakoulujen oppimisen ja osaamisen uudistumista transformatiivisesta tulokulmasta. Tarkastelemme luovaa ajattelua osana yhteistä muodonmuutosta ammattikorkeakoulun mittakaavassa ja kontekstissa. Eilistä ei voi muuttaa, mutta huomiseen voi vaikuttaa Onneksi meneillään oleva murros tunnistetaan: Opetushallitus on nostanut tulevaisuuskestävyyden kannalta keskeisiksi tavoitteiksi metataitojen oppimisen (2) Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arene on nostanut uusia tulevaisuus- ja kestävyystaitoja yhteisiin suosituksiinsa (3) Valtioneuvoston selvitys tuo esiin tarpeen vihreää siirtymää edistävien taitojen kehittämiselle sekä nykyisen ammattirakenteen uudistamiselle (4) EU puolestaan viettää 2023–2024 Osaamisen teemavuotta, ja painottaa erityisesti digitalisaation ja vihreän siirtymän edellyttämiä uusia taitoja (5). Tutkiva ja kehittävä asenne sekä työtä ja toimintaa aktiivisesti kestävään suuntaan muuttava osaaminen ovat mielestämme tulevaisuuden osaamisen ytimessä. Tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaa (TKI) toteutetaan laajasti hankkeissa, joissa esimerkiksi EU-rahoituksella ratkotaan isoja ja viheliäisiä aikamme haasteita. Hankkeiden toiminnan konteksti on yleensä varsin rajattu, mutta niissä tuotetuilla innovaatioilla, uudella tiedolla ja käytänteillä voi olla tulevaisuuskestävän osaamisen kannalta suuri merkitys. Uudistumisen jarruna ammattikorkeakouluissa ovat tiukat ammatilliset tutkinto-ohjelmat, joissa uuden tiedon ja käytänteiden, osaamisten ja innovaatioiden hyödyntämiselle ja tutkintoihin integroimiselle on hyvin vähän tilaa. TKI-toiminta voi kuitenkin tuoda uusia kokeiluja ja sisältöjä opetukseen. Monenlaisia ratkaisuja TKI-toiminnan ja oppimisen yhdistämiseen (TKIO) on kokeiltu jo vuosien ajan. Luovuuden monet kontekstit Muutosten sulava toteuttaminen edellyttää kykyä nähdä uusia mahdollisuuksia. "Luovuus on yksi nykypäivän työelämän olennaisimmista taidoista, jolla rakennetaan niin yhteisöjen kuin yksilöiden hyvinvointia ja kehitystä. -- Luovuutta tarvitaan vauhdittamaan toimintatapojen uudistamista, uusien teknologioiden hyödyntämistä, kehittämään työelämän innovaatioita, tuottamaan kaupallisia innovaatioita ja tekemään suomalaisesta työelämästä maailman parasta.” Näin todetaan Suomen hallituksen käynnistämässä TYÖ2030-ohjelmassa, tarkemmin sen osahankkeessa Luova työelämä 2030. Luovuus skaalautuu uusille alueille, yksilöiden, ihmisryhmien, organisaatioiden ja yritysten arkeen. Talouselämän tai kauppatieteiden suunnasta katsottuna luovuutta tarvitaan uusiin innovaatioihin, ja kestävän kehityksen kannalta puolestaan uusiin tulevaisuuskestäviin ratkaisuihin – myös vanhoista tutuista käytänteistä poisoppimiseen. Suorittavan työn vähetessä luovuus korostuu, samalla luovan toiminnan kontekstit rakentuvat uudelleen. Kuten työelämän ja johtamisen radikaalia uudistamista pohtinut Nando Malmelin (6) kirjoittaa: “Luovuutta edistävän vuorovaikutuksen tärkeys korostuu työelämässä sekä yhteisöjen ja organisaatioiden arjessa.” Toistaiseksi, oppimisen tavoin, myös luovuutta on tarkasteltu yksilönäkökulmasta ja joidenkin yksilöiden ominaisuutena. Luovuus on arkipuheessa usein mielletty – kenties 1800-luvun taiteilijanerojen rintakuvista pölyjä pyyhkien – taiteen, tieteen ja kulttuurin pelikirjaan kuuluvaksi, taiteilijoiden ja tutkijoiden supervoimaksi. Samalla monet tutkijat, kuten Alf Rehn (7) tai Mark Runco (8) ovat todenneet, että luovuuden käsitettä käytetään niin monin eri tavoin, että se kadottaa jo täsmällisen merkityksensä. Luovuutta on tarkasteltu tulevaisuuskestävän osaamisen kontekstissa eli sosiaalisen, ekologisen ja taloudellisen kestävän kehityksen tavoitteiden kannalta mm. Inner Development Goal-projektissa. Siinä laaja kansainvälinen asiantuntijajoukko on yhdessä seulonut esiin viisi tulevaisuuden ydinosaamista. Kolme ensimmäistä kuvaavat olemisen (being), tietämisen (thinking) ja huolenpidon (relating/caring) perustaitoja. Luovuus nousee tärkeänä toimintaa suuntaavana taitona esiin yhteistyöhön (collaborating) ja toimijuuteen (acting) liittyvissä tavoitteissa. Oleminen. Omien ajattelutapojen, tunteiden ja toiveiden tiedostaminen nähdään avaimena vastuullisuuteen, avoimuuteen ja uuden omaksumiseen. Tietäminen. Kognitiivisissa taidoissa korostuvat kriittinen ajattelu sekä kompleksisuuden ja systeemisten kytkösten ymmärtäminen. Näiden kognitiivisten taitojen avulla voidaan tarkastella asioita monista eri näkökulmista ja luoda pitkän tähtäimen tulevaisuuskestäviä visioita. Huolenpito. Suhdetta ulkoiseen todellisuuteen luonnehtii kunnioitus ja huolenpito. Nämä taidot kattavat niin suhteen muihin ihmisiin, kuten naapureihin ja tuleviin sukupolviin, kuin biosfääriin ulottuvaan elinympäristöömme. Empatia ja myötätunto korostuvat. Yhteistyö. Kestävyyshaasteet ovat yhteisiä ja niiden ratkaisemiseksi painottuvat uudet sosiaaliset taidot, kuten erilaisuuden kohtaaminen, kaikkien mukaan ottaminen ja kaikkien mukana pitäminen. Yhteistyössä tarvitaan paitsi luottamusta ja vuorovaikutustaitoja, myös luovuuteen ja yhteiskehittelyyn innostamista. Toimijuus. Yhdessä muuttuminen ja kestävän muutoksen edistäminen edellyttää toiveikkuutta, sinnikkyyttä ja rohkeaa toimijuutta. Kestävyys on mahdollista tavoittaa uutta luovilla ratkaisuilla ja tarpeettomien vanhojen käytänteiden tai ajattelumallien jättämistä taakse. Osaamiseen uusia sanoituksia Luovuus- ja osaamiskeskusteluun on nostettu monialaisesti erilaisia näkökulmia. Se ei kuitenkaan tarkoita osaamisen alistamista talouden ja liiketoiminnan tarkoituksiin, mistä sekä maineikas koulutuksen tutkija Gert Biesta (9) että Helsingin Sanomien Vieraskynä-puheenvuoron kirjoittajat Heikkinen ja Simola varoittavat (10). Osaaminen skaalautuu yksilöistä yhteisöihin, organisaatioihin ja laajempiinkin kokonaisuuksiin, erilaisiin toimintaympäristöihin ja näiden yhteistyöhön, sekä eri toiminnan alueiden kautta tarkasteltavaksi. Kun uusia yhteiskunnallisia haasteita nousee esiin, keskusteluun osaamisesta tulee mukaan uusia määritelmiä. Käynnissä onkin keskustelu, jossa monista eri lähtökohdista pohditaan uusia näkökulmia tulevaisuuskestävän osaamisen ja luovan osaamisen sanoittamiseen. Yllä mainituissa osaamisen kuvauksissa tavoitellaan uudenlaista, aktiivista ja maailmaa muuttavaa toimijuutta ja transformaation edellyttämää kokonaisvaltaista otetta. Kun verrataan tätä Opetushallituksen yleisten taitojen kuvauksiin (2), voidaan huomata Opetushallituksen ennakointityöryhmän tavoitelleen hyvinkin yksityiskohtaisia osaamisen kuvauksia. Tästä on seurauksena pitkät ja yksityiskohtaiset osaamisluettelot. Arenen suositukset (3) kurkottavat myös kohti tulevaisuuskestäviä taitoja, silti toimijuus on niissä kuvattu vanhaan tapaan hiukan passiivisin määrein – “osaa toimia” – verrattuna Inner Development -projektin aktiiviseen, maailman muuttamisen käsiinsä ottavaan toimijuuteen. Keskustelussa voi kuulla kaikuja sekä vanhasta, teollisen ajan suorittajan osaamiskuvauksista, että uusia, radikaaleja kestävän kehityksen transformaatiota edistäviä kuvauksia. Kun uusia yhteiskunnallisia haasteita nousee esiin, keskusteluun osaamisesta tulee mukaan uusia määritelmiä, kuten alussa mainitut transversaalit taidot (1). Sanat muuttuvat yhä tärkeämmiksi, kun tekoälyä hyödynnetään ammattikorkeakoulujen opetussuunnitelmien uudistamisessa. Minkä osaamissanojen ympärille tekoälyn analytiikkaa rakennetaan? Haetaanko sanoja menneisyydestä, suorittavan työn sanastosta tai nykyhetken työpaikkailmoituksista, vaiko uudesta, luovaa ajattelua uusissa konteksteissa kuvaavasta sanastosta? Mistä uutta tulevaisuuden osaamissanastoa olisi löydettävissä? Osaaminen kehittyy yhdessä, minuuden peileissä Maailmanlaajuisesta muutosvauhdista huolimatta oppimista ja ihmisenä kasvamista tarkastellaan edelleen usein yksilön henkilökohtaisena prosessina. Ihminen elää kuitenkin jatkuvassa vuorovaikutuksessa ympärillään olevan todellisuuden kanssa. Minun kasvaminen minuksi edellyttää, että peilaan itseäni sinuun. Sillä tavoin saan selville, millainen olen. Jokaisessa ihmisessä on vahvuuksia, mutta myös heikkouksia. Omista vahvuuksista tietoiseksi tuleminen korostuu muutosten keskellä elettäessä. Kun ympärillä oleva todellisuus muuttuu, tarvitaan yhdessä oppimista ja yhteistä toivottavien tulevaisuuksien kuvittelemista. Kun ympärillä oleva todellisuus muuttuu, tarvitaan yhdessä oppimista ja yhteistä toivottavien tulevaisuuksien kuvittelemista. Mitä moninaisempia peilejä ympärilläni on, sen selkeämmäksi minä-käsitykseni muodostuu. Täydeksi ihmiseksi tulemista eli jokaisessa ihmisessä olevan hyvyyden ja kauneuden esiin houkutteleminen lisää tulevaisuuden toivoa, sillä olemme valmiimpia tekemään sen, mitä pitää tehdä, jotta huomisesta saadaan rakennettua hyvä. Kuvittelukyvyn avulla ihmisen on mahdollista liikkua eilisen, nykyhetken ja tulevaisuuden välillä aivan niin kuin haluaa, ketterästi ilman esteitä. Mielikuvitus siirtää ajatukset sekunnin murto-osissa helposti käsitettävän ja vaikeasti ymmärrettävän välillä. Näkökulman vaihtokin onnistuu ihmiseltä hetkessä. Näissä siirtymissä voi syntyä uutta, jonka varaan hyvää huomista on mahdollista alkaa rakentaa – myös teknologioita hyödyntämällä. Tulevaisuuden haasteiden ratkaisut löytyvät siis meistä ihmisistä. Me ihmiset visioimme muutossuunnan. Fiksuimmatkaan teknologiat eivät kerro, millainen tulevaisuus olisi se, joka olisi toivottava ja todeksitekemisen arvoinen. Tässä tarvitaan eri arvojen varaan rakentuvien tulevaisuuksien vertailua ja eettistä herkkyyttä. On siis avarrettava oppimiskäsityksiä tietojen, taitojen ja asenteiden oppimisesta kohti arvojen ja eettisyyden yhteistä puntarointia. Lisätietoa TKI-toiminnan ja oppimisen yhdistämisestä löydät TKIO - tulevaisuuskestävää innovointia ja osaamista -julkaisusta. Kirjoittajat Leena Unkari-Virtanen on yliopettaja ja työskentelee vuosina 2022–2023 projektipäällikkönä Metropolian kahdessa sisäisen kehittämisen hankkeessa. Näistä toinen kehittää TKIO-toimintaa ja toinen Metropolian ennakointikyvykkyyttä. Koulutukseltaan hän on musiikin tohtori ja työnohjaaja. Hänen ajankohtaisia kiinnostuksen kohteitaan ovat lisäksi systeeminen ymmärrys, muutosprosessit ja pedagogisen ajattelun evoluutio. Arto O. Salosen asiantuntijuus liittyy kestävään hyvinvointiin. Hän työskentelee Itä-Suomen yliopiston yhteiskuntatieteiden laitoksella sosiaalipedagogiikan professorina. Hänellä on kasvatustieteen dosentuuri Helsingin yliopistossa ja kestävän kehityksen dosentuuri Maanpuolustuskorkeakoulussa. Lisäksi Arto on Suomen kestävän kehityksen asiantuntijapaneelin jäsen. Marita Huhtaniemi on ennakoinnin ja strategiatyön moniottelija Metropolian strategia- ja kehityspalvelut -yksiköstä. Maritan työn ytimessä on strategia ja kestävän tulevaisuuden rakentaminen, monissa eri muodoissaan. Konkreettisimmillaan arki näyttäytyy erilaisina sisäisinä ja ulkoisina uudistusprojekteina. Tällä hetkellä sisäisiä työn alla olevia teemoja ovat Metropolian ennakointikyvykkyyden kehittäminen (MEKY-), TKIO, ilmiölähtöinen johtaminen ja Metropolia Match. Marita toimii myös VALUE-hankkeen (Vantaan alueen ennakointijärjestelmän rakentaminen) ohjausryhmässä sekä edistää reilun datatalouden kehittymistä mm. kansallisessa MyData- ja eurooppalaisessa DS4Skills-yhteistyössä. Lähteet Isacsson, A., Salonen, A. O., & Guilland, A. 2016. Transversaalit taidot tulevaisuuden ammattikorkeakoulun mahdollisuutena. Ammattikasvatuksen aikakauskirja, 18(4). OPH 2021. Osaaminen 2035. Arene 2022. Suositus ammattikorkeakoulujen yhteisistä kompetensseista ja niiden soveltamisesta. Busk, H., Holappa,V., Lähteenmäki-Smith, K., Sinerma, J., Valonen, M., Valtakari, M., 2023. Vihreän siirtymän vaikutukset työmarkkinoille ja ammattirakenteeseen. Valtioneuvoston selvityksiä 2023:1. EU 2022. Lehdistötiedote osaamisen teemavuodesta 2023. Malmelin, Nando & Poutanen, Petro 2017. Luovuuden idea. Luovuus työelämässä, yhteisöissä ja organisaatioissa. Helsinki: Gaudeamus. Rehn, Alf 2009. After creativity. Teoksessa Niina Koivunen & Alf Rehn (toim.) Creativity and the Contemporary Economy. Malmö: Liber. Runco, Marc 2007. To understand is to create. An epistemological perspective on human nature and personal creativity. Teoksessa Ruth Richards (toim.) Everyday Creativity and New Visions on Human Nature. Washington: American Psycologhical Assosiaciton. Biesta, Gert J. J. 2017. The Rediscovery of Teaching. New York: Routledge. Heikkinen, Hannu L.T. & Simola, Hannu. Osaamis- ja oppimispuhe sumentaa koulukeskustelua. HS Mielipide / Vieraskynä 20.5.2023.
Monikielisyys ammatillisissa opinnoissa ja työelämässä – Kielibuustia 4/5
“Puhukaa suomea!”, vaadittiin vielä kymmenen vuotta sitten suomenoppijoilta, jotka puhuivat työpaikalla tai oppilaitoksen käytävillä omaa kieltään. Tiukasta yksikielisyyden vaatimuksesta on onneksi päästy jo eteenpäin ja kansainvälistyvässä Suomessa on alettu ymmärtää monikielisyyden rikkaus ja hyöty. Även om du behöver kunna finska på jobbet är det inte nödvändigt att tala enbart finska hela tiden. Flerspråkighet, dvs. att använda flera språk parallellt, kan också hjälpa dig att lära dig finska. Although you need to know Finnish at work, it is not necessary to speak only Finnish all the time. Multilingualism, i.e. using several languages in parallel, can also help you improve your Finnish language skills. Kansainvälistyminen ei tarkoita sitä, että korvataan suomen kieli englannilla. Englannin kielen taito toki helpottaa Suomeen kotoutumista varsinkin alkuvaiheessa, mutta se ei riitä onnistuneeseen kotoutumiseen (Iikkanen 2020). Mitä paremmin kansainvälinen osaaja osaa suomea, sitä paremmin hän kotoutuu ja sitoutuu myös jäämään Suomeen pidemmäksi aikaa. Kielimuuri onkin yksi suurimmista esteistä kotoutumisen ja työllistymisen tiellä. (Välimäki et al. 2023.) “Kansainväliset osaajat pitävät tärkeänä paikallisen kielen oppimista, mutta oppimista ei ole tehty helpoksi. Ulkomaalaisten opiskelijoiden mielestä suomen kielen opintoja pitäisi integroida paremmin osaksi opintoja. Työssä käyvät toivovat enemmän mahdollisuuksia opetella kieltä työajalla.” (Välimäki et al 2023.) Monikieliset opinnot valmistavat työelämään Ammattikorkeakoulussa on englanninkielisiä tutkinto-ohjelmia, joissa käytetään lähes pelkästään englantia niin opiskeluun kuin muuhunkin viestintään. Kun opinnot tehdään englanniksi, on suomen kielen taidon kehittämiseen korkeakouluopintojen aikana panostettava erityisen paljon. (Ks. Virtanen 2017, Välimäki et al. 2023.) Toisaalta suomenkielisissä tutkinto-ohjelmissa kaikesta pitää selviytyä suomeksi. Yksikieliset tutkinto-ohjelmat eivät vastaa nykyisen työelämän tarpeisiin. Suomen kielen oppimista on vaikea tukea lähes täysin englanninkielisessä opiskeluympäristössä. Opiskelijan voi myös olla vaikea ymmärtää, että työllistyäkseen hänen tulee osata sujuvaa suomea, jos suomen kielen taitoa ei vaadita opinnoissa eikä kielen opiskelua tueta. Yksikieliset tutkinto-ohjelmat eivät myöskään hyödynnä opiskelijoiden usein laajaa kielitaitoa. Monikieliset (tai vähintäänkin kaksikieliset) käytänteet opinnoissa olisivat yksi ratkaisu kielenoppimispulmiin. Monikieliset käytänteet ammatillisen kielitaidon kehittymisen tukena Perinteisesti on ajateltu, että ammatillista kielitaitoa opiskellaan vasta siinä vaiheessa, kun kielen perusteet ovat hallussa. Kielitaidon alkeis- ja peruskurssit ovat olleet kaikkien alojen edustajille yhteisiä, eikä niillä ole vielä keskitytty minkään tietyn alan sanastoon. Tätä ajatusta on haastettu mm. Virtasen (2017) väitöskirjassa, jonka mukaan työnantajat kuitenkin odottavat opiskelijan osaavan ammattikieltä jo työharjoitteluun tullessaan. Koska kansainväliset opiskelijat jäävät kotoutumiskoulutuksen ulkopuolelle, he joutuvat kustantamaan kielikurssinsa itse, ellei korkeakoulu tarjoa niitä heille. Jos he opiskelevat täysin englanninkielisessä tutkinnossa, heidän suomen kielen taitonsa voi jopa taantua opiskeluaikana. Siksi on tärkeää saada suomen kieli alusta asti osaksi tutkinto-opintoja. Jokainen ammatillinen opettaja on substanssin hallinnan lisäksi oman alansa kielen asiantuntija. Ammatilliseen osaamiseen kytkeytyy olennaisella tavalla alan viestintätilanteiden ja terminologian hallinta. Myös äidinkielellään opiskelevat oppivat alan sanastoa ja vuorovaikutustilanteita ammatillisissa opinnoissaan. Jokainen ammatillinen opettaja on siis substanssin hallinnan lisäksi oman alansa kielen asiantuntija. Olisiko mahdollista, että englanninkieliseen opetukseen otettaisiin mukaan ydinsisällön termejä myös suomeksi? Ammatillinen opettaja voisi tuoda suomen kieltä näkyviin opetuksessa erilaisten pedagogisten ratkaisujen avulla. Jotta englanniksi opiskelevilla olisi mahdollisuus oppia riittävästi suomea opintojensa aikana ja työllistyä Suomeen valmistumisensa jälkeen, on Metropoliassakin alettu kehittää monikielisiä käytänteitä opinnoissa. Tällaiset keinot hyödyttäisivät kaikkia uuteen ammattiin opiskelevia. Keinoja monikielisen opetuksen toteuttamiseen: sanalistoja ammatillisten sisältöjen ydinkäsitteistä kuvallista materiaalia, jossa sanat molemmilla kielillä kaksikieliset opetusvideot (esimerkiksi tekstitys kahdella kielellä) sanastopelejä (Alias, Quizlet, Wordwall, jne.) monikielisiä keskusteluja ja ryhmätöitä monikieliset monialaiset innovaatio-opinnot Monikielistä pedagogiikkaa yhteisopetuksessa Ammatillisen opettajan ei tarvitse jäädä yksin miettiessään opintojen monikielistämistä. Hän voi saada siihen tukea suomen kielen opettajilta. Ammatillisella toisella asteella on jo vuosia saatu hyviä kokemuksia yhteisopetuksesta, jossa suomen kielen opettaja on mukana ammattiopetuksessa ja tukee kielen oppimista ammattiopintojen ohessa. Nyt myös ammattikorkeakouluissa on Tokasa-hankkeen myötä saatu hyviä kokemuksia kielen ja sisällön opetuksen integroinnista ja yhteisopetuksesta. Yhteisopetuksessa ammattiopettaja oppii käsittelemään aiheita kielitietoisesti ja suomenopettaja oppii ymmärtämään ammatillisia sisältöjä ja saa paremman kuvan siitä, millaisissa viestintätilanteissa kieltä kussakin ammatissa tarvitaan. Suomenopettaja tuo opetukseen uuden näkökulman ja saattaa esittää kysymyksiä, jotka auttavat myös opiskelijaa ymmärtämään opetettavan sisällön paremmin. Oppija hyötyy molempien opettajien kasvavasta osaamisesta. Näin ollen yhteistyö hyödyttää kaikkia osapuolia. Monikielinen opetus, joka tukee sekä kielen että ammattitaidon kehittymistä, edellyttää opettajien hyvää yhteistyötä ja resursointia. Monikielisyys on yhteisön voimavara On tärkeää oivaltaa, että monikielisyys on korkeakoulu- tai työyhteisölle hyödyllinen voimavara. Kun ilmapiiri ja käytänteet tukevat monikielisyyttä, opiskelija pystyy hyödyntämään taitojaan tehokkaammin. Vaikka yksikielisyyden vaatimus kohdistuisi omaan äidinkieleen, se voi rajoittaa oppijan ajattelua. Kun tietylle käsitteelle löytyy aivoista vastine nopeammin jollakin toisella kielellä, aivoille on taloudellisinta käyttää sitä sanaa, joka tulee ensimmäisenä mieleen. (Duñabeitia 2022.) Siksi opetukseen tulisi luoda ilmapiiri, jossa kielten väliset raja-aidat madaltuvat. Kukin voi ilmaista itseään sillä yhteisellä kielellä, joka helpoimmin luonnistuu. Jos esimerkiksi opiskelu tapahtuu englanniksi, mutta kaikki opetukseen osallistuvat hallitsevat sekä suomen että englannin kielen, molempia kieliä voidaan käyttää luovasti, riippumatta opintojakson virallisesta kielestä. Tarvitseeko opettajan kontrolloida kaikkea ryhmässä puhuttua? Myös opiskelijan oman äidinkielen käyttö oppimisprosessissa voi olla hyödyllistä, vaikka opettaja ei ymmärtäisikään opiskelijan kieltä. Opiskelijaa ei siis tule estää käyttämästä omaa kieltään, vaan kannustaa ja tukea kaiken kielitaidon käyttöön. Oppimisprosessin keskiössä on oppija. Tarvitseeko opettajan kontrolloida kaikkea ryhmässä puhuttua? Samaa kieltä puhuvat oppijat voivat auttaa ja tukea toisiaan paitsi kääntämällä tarpeellisia ilmauksia myös selittämällä asioita laajemminkin omalla kielellään. Kun he oivaltavat asian omalla kielellään, he ymmärtävät sen paremmin myös toisella kielellä. (Ks. myös Kyppö & Pietarinen & Saaristo 2015.) Mahdollisuus käyttää vuorovaikutuksessa eri kieliä eri tavoin lisää tasavertaisen osallistumisen mahdollisuutta. Kaikkia kieliä ei tarvitse osata yhtä hyvin, jotta niitä voi käyttää. Me suomalaiset emme ole vieläkään kovin tottuneita kuulemaan ja kuuntelemaan eri tavoin vieraalla korostuksella puhuttua suomea. Vähäinenkin suomen kielen taito kannattaa ottaa käyttöön kaikissa mahdollisissa tilanteissa, vaikka joutuisikin vaihtamaan kieltä seuraavassa lauseessa. Opinnoissa ja työyhteisöissä voitaisiin lisätä dynaamista monikielisyyttä eli kykyä reagoida nopeasti ja joustavasti erilaisissa viestintätilanteissa, valmiutta käyttää kehittyvääkin kielitaitoa, sekä positiivista suhtautumista eri kieliä ja erilaista kielenkäyttöä kohtaan. (Ks. esim. Jyväskylän yliopiston kielipolitiikka 2015.) Innovaatio-opintoja kahdella kielellä Opintoihin voidaan lisätä monikielisyyttä muun muassa mahdollistamalla innovaatio-opintojen suorittaminen monikielisessä projektiryhmässä. Projektiryhmässä opiskelijoiden monikielinen tausta otetaan huomioon, monikielisyyttä arvostetaan ja opiskelijat voivat palauttaa raporttinsa monikielisesti (suomi, ruotsi ja englanti). Opiskelijoita myös ohjataan havaitsemaan, valikoimaan ja ottamaan toimintaympäristöjen ja -yhteisöjen tarjoamista kieliresursseista aineksia ryhmän käyttöön. Monikielisessä projektiryhmässä englanninkielisten tutkinto-ohjelmien opiskelijat voisivat oppia ammatillista suomen kieltä osana monialaisia innovaatio-opintojaan. Samalla suomenkielisissä tutkinto-ohjelmissa opiskeleville tarjoutuisi mahdollisuus kehittää ruotsin tai englannin kielen taitojaan. Monikielisen projektityöskentelyn kautta opiskelijat voisivat luoda keskenään myös sosiaalisia suhteita, millä olisi suuri merkitys myös kansainvälisten osaajien kotoutumisen kannalta (ks. Välimäki et al 2023). Tällaista mahdollisuutta on kehitetty Kielibuusti-hankkeessa osana Metropolian kielipolkumallia. Monikielinen monialainen innovaatioprojektiopinto on saanut inspiraatiota Jyväskylän yliopiston Monikielisen akateemisen viestinnän keskuksesta ja siitä ajatuksesta, että moderniin monikielisyyteen kuuluu "kielten luonteva ja joustava rinnakkaiskäyttö erilaisissa viestinnällisissä tilanteissa" (Movi). Kielitaito on osa ammattitaitoa Joustavat ja monikieliset viestintä- ja vuorovaikutustaidot ovat tärkeä osa ammattikorkeakoulusta valmistuneiden asiantuntijoiden työssä vaadittavaa osaamista. Ammattilaisen täytyy osata työskennellä monikielisissä ja -kulttuurisissa ympäristöissä toisia arvostavasti ja yhteistä ymmärrystä rakentaen. När Finland blir mer internationellt måste yrkesverksamma kunna arbeta i en flerspråkig och mångkulturell miljö, respektera olika språk och kulturer och skapa förståelse mellan människor. In the future, Finland will be increasingly multilingual. It is therefore important to make multilingualism a natural part of studies, preparing students to work as professionals in a wide range of multilingual working environments. Kirjoittajat Eveliina Korpela, Eevamaija Iso-Heiniemi ja Hanna Aho työskentelevät Metropolia Ammattikorkeakoulussa sosiaali- ja terveysalan tutkinnoissa suomen kielen opettajina ja Kielibuusti-hankkeen S2-asiantuntijoina. Kielibuustia on viiden kirjoituksen sarja. Se tarjoaa käytännön vinkkejä ja tietoa kielenoppimisen tukemiseen korkeakoulussa. Sarjan ensimmäisessä osassa käsiteltiin kielitaidon merkitystä korkeakouluopiskelijalle, toisessa esiteltiin kieli-HOPSia (henkilökohtaista kielenoppimissuunnitelmaa) opiskelijan kielenoppimisen tukena ja kolmannessa kerrottiin Kielituetusta työharjoittelusta. Lähteet Duñabeitia, J. A., 2022. Language mixing as a tool for language learning. Luento S2-opetuksen kehittämispäivillä Helsingissä 11.10.2022. Iikkanen, Päivi 2020. The role of language in integration: a longitudinal study of migrant parents’ trajectories. Väitöskirja. Jyväskylän yliopisto. Jyväskylän yliopiston kielipolitiikka 2015 (pdf). Luettu 1.6.2023. Kyppö, A., Natri, T., Pietarinen, M., & Saaristo, P. 2015. Use your languages! From monolingual to multilingual interaction in a language class. Teoksessa J. Jalkanen, E. Jokinen, & P. Taalas (toim.), Voices of pedagogical development – Expanding, enhancing and exploring higher education language learning. Dublin: Research-publishing.net. Movi. Monikielisen akateemisen viestinnän keskus. Jyväskylän yliopisto. Luettu 1.6.2023. Saarinen, T., Vaarala, H, Haapakangas, E.-L. & Kyckling, E. 2016. Kotimaisten kielten koulutustarjonta kansainvälisille korkeakouluopiskelijoille. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, Soveltavan kielentutkimuksen keskus. Virtanen, A. 2017. JYX - Toimijuutta toisella kielellä : kansainvälisten sairaanhoitajaopiskelijoiden ammatillinen suomen kielen taito ja sen kehittyminen työharjoitteluissa Jyväskylä Studies in Humanities 311. Jyväskylän yliopisto. Välimäki, Matti, Pitkänen, Ville, Niemi, Mari. K. & Veijola, Roosa 2023. Kansainväliset osaajat ja Suomi: Mielikuvat, kotiutuminen, työelämä ja tuen tarpeet (pdf). E2 Tutkimus ja Kansainvälisten osaajien Suomi -hanke. Kansainvälisten osaajien Suomi -hankkeen loppuraportti. Luettu 1.6.2023. Välimäki, Matti, Pitkänen, Ville, Niemi, Mari. K. & Veijola, Roosa 2023. Toimenpidesuositukset. Kansainvälisten osaajien Suomi -tutkimushanke (pdf). Luettu 1.6.2023.
Kielituettu työharjoittelu on kielenoppimisen momentum – Kielibuustia 3/5
Englanninkielisissä tutkinto-ohjelmissa opiskeleville työharjoittelut tarjoavat usein ainoan mahdollisuuden päästä näkemään, kuulemaan ja kokemaan, millaista on ammattikieli ja ammatillinen vuorovaikutus suomenkielisessä ympäristössä. Koska ammattikielen osaaminen vaatii usein vahvaa kielitaitoa, erityissanaston hallintaa ja ammatillisten viestintäkäytänteiden osaamista (Komppa ym. 2014), on kansainvälisillä opiskelijoilla usein kiusaus valita englanninkielinen harjoittelupaikka, jos se vain on mahdollista. Tämä ei kuitenkaan ole tulevaisuuden kannalta hyvä vaihtoehto – ainakaan, jos opiskelija haluaisi valmistuttuaan työllistyä Suomeen. Tässä blogitekstissä käsittelemme kansainvälisen opiskelijan työharjoittelua ja työyhteisön roolia kielenoppimisessa. Lähtökohtanamme on, että opiskelija tarvitsee kielenoppimiseen työyhteisön tuen. Kerromme, mitä tarkoitetaan kielenoppijan ja työyhteisön välisellä kielisopimuksella, millaista tukea kielimentori voi antaa sekä mitä tarkoitetaan kielituetulla työharjoittelulla. Opiskelija tarvitsee työyhteisön tukea Suomen kielen oppiminen ei ole vain yksilön vastuulla. Koska kielenkäyttö on sosiaalista toimintaa, kieltä opitaan parhaiten vuorovaikutuksessa toisten kielenpuhujien kanssa. Metropolia Ammattikorkeakoulussa toteutettava kielituettu harjoittelumalli korostaa työyhteisön roolia kansainvälisen opiskelijan kielenoppimisen tukijana. Kielituettu työharjoittelu vaatii suunnittelua ja ennakointia, jotta kielitaidoltaan eritasoiset opiskelijat hyötyisivät työharjoittelusta ja oppisivat kieltä tehokkaasti. Metropolian englanninkielisessä sosiaalialan tutkinto-ohjelmassa harjoittelut on nimetty työ- ja kieliharjoitteluksi (Work Placement and Language Internship), mikä rohkaisee kansainvälisiä opiskelijoita valitsemaan suomenkielisen harjoittelun ja oppimaan kieltä harjoittelun yhteydessä. On tärkeää, että harjoitteluiden toteutussuunnitelmiin kirjataan kielitaitotavoitteet opiskelijan oman kielitaitotason mukaan. Pelkkä tavoitteiden kirjaaminen ei kuitenkaan riitä, vaan työyhteisön täytyy tietää, mitä opiskelijalta voi vaatia, jotta epärealistiset odotukset eivät lannista opiskelijaa tarjota opiskelijalle oikea-aikaista tukea ja kielitietoista ohjausta luoda opiskelijalle mahdollisuus toiminnan reflektointiin kielimentorin, kielitietoisen ohjaajan ja S2-opettajan tuella. Kielisopimus kirkastaa tavoitteita Kielisopimuksen tekeminen harjoittelupaikan kanssa auttaa tiedostamaan ja sanallistamaan kielitaitoon ja kielenoppimiseen liittyviä asioita käytännön tasolla. Kielisopimuksessa ohjaaja, työharjoittelupaikan edustaja ja opiskelija neuvottelevat yhdessä, millaisia viestintätilanteita opiskelija ottaa haltuunsa harjoittelun aikana. Samalla sopimus kirkastaa sitä, millaista kieltä opiskelija tarvitsee, millaisissa vuorovaikutustilanteissa hänen täytyy osata puhua suomea ja millaisista fraaseista ja ilmauksista on hyötyä. Sopimusta voidaan tarkentaa harjoittelun edetessä. Kielisopimuksen tekemisessä auttaa harjoittelua varten laadittu opetussuunnitelmakuvaus, jossa määritellään harjoittelun kielitaitotavoitteet opiskelijan kielitaitotason mukaan (ks. kielitaitotavoite-nosto myöhemmin tässä tekstissä). Tärkeää on, että kielitaitotavoitteet määritellään myös suomea ensikielenä puhuville. (Ks. myös Kielisopimus-video 2022.) Kielimentori tukee käytännön tilanteissa Hyväksi havaittu keino on lähettää opiskelijat harjoitteluihin pareittain (ns. tandem-malli) niin, että kielenoppija saa harjoitteluparikseen ja kielimentorikseen suomen kieltä osaavan opiskelijan (ks. esim. Export Expert -hanke 2022). Kielimentorin tuplarooli tulee kuitenkin huomioida harjoittelun aikana ja sitä ennen tarjoamalla tukea ja koulutusta kielimentorille. Metropolian englanninkielisessä sosionomikoulutuksessa kielimentorillekin on laadittu kielitavoitteet. Jokainen kielimentoriksi ryhtyvä suomea erinomaisesti osaava sosiaalialan opiskelija suorittaa ennen ensimmäistä harjoittelua kielitietoisen ja yhdenvertaisen ohjauksen opintojakson. Opintojakson aikana opiskelija saa työkaluja siihen, miten tukea suomen kielen oppimista työssä ja millaisia haasteita ja mahdollisuuksia monikielisen työyhteisön viestinnässä voi olla. Lisäksi opiskelija tutustuu selkokieleen ja selkokieliseen ohjaukseen. Kielimentori tietää, mitkä asiat kielessä voivat olla oppijalle haastavia, miten puhua selkeästi ja rauhallisesti, miten varmistaa ymmärrys ja miten huolehtia siitä, että kielenoppija ei jää kielen takia ulkopuolelle. Samalla opiskelijasta kasvaa kielitietoinen työntekijä, joka osaa myöhemmin työssään toimia kielitietoisesti uusien työntekijöiden perehdyttämisessä ja opiskelijoiden ohjaamisessa. Pariharjoittelu korostaa sitä, miten kielenoppiminen on aina sosiaalista toimintaa. Harjoittelussa tuetaan kielenoppimista oikeaan aikaan, heti niissä tilanteissa, joissa opiskelija tarvitsee kieltä. Samalla lisätään kielenoppijan motivaatiota oppia ja ottaa kieli käyttöön. Usein ajatellaan, että ammattikieltä voi oppia vasta, kun osaa hyvin kielen perusteet (B1-taso, EVK 2018). Kieliharjoittelumalliin laaditut kielenoppimistavoitteet tuovat esiin, että myös A1-tason puhuja voi oppia työpaikan viestintää ja ammattikieltä tarkkailijan roolissa, vaikka ei vielä pystyisikään osallistumaan täysipainoisesti vuorovaikutukseen. A1-tasolle laadituissa kielitaitotavoitteissa otetaan huomioon se, että kieli on myös kehollista ja materiaalista. Kieli ei siis ole vain pelkkiä sanoja, vaan vuorovaikutuksessa ja viestinnässä voi hyödyntää ympäristöä, huonekaluja, esineitä ja kuvia. Lisäksi kehonkieli, ilmeet ja eleet ovat tärkeitä keinoja viestin perille saattamisessa. “Opiskelija tutustuu tarkkailijan roolissa työharjoittelupaikan viestintäympäristöön ja viestintätilanteisiin. Hän tunnistaa ammattilaisen erilaisia viestintärooleja ja viestinnän tavoitteita eri tilanteissa. Hän harjaantuu tulkitsemaan suullisia viestintätilanteita kielenulkoisten vihjeiden (esim. äänensävy, eleet, ilmeet, kehonkieli, puheenvuorojen pituus, osallistujat, viestintäympäristö, tilanteen kesto) avulla, ja osaa poimia puheenvirrasta usein toistuvia sanoja (tervehdykset, tilanteisiin liittyvät keskeiset sanat ja fraasit), vaikka ei hahmottaisikaan aina tilanteiden syvempiä merkityksiä. Opiskelija myös osallistuu keskusteluun suomeksi lyhyissä, ennakoitavissa ja rutiininomaisissa tilanteissa (tervehdykset, kuulumisten kyselyt, esittäytymiset).” – Työ- ja kieliharjoittelun kielenoppimistavoitteita (A1-taso) Degree Programme in Social Services -tutkinnossa (Opetussuunnitelma 2023. Degree Programme in Social Services, Metropolia AMK) Kielenoppijalla on paljon annettavaa Työyhteisöillä on joskus korkea kynnys ottaa vielä kieltä oppivaa opiskelijaa harjoitteluun. Ajatellaan, että harjoittelija vie resursseja, hankaloittaa työyhteisön toimintaa ja vaatii enemmän tukea kuin sellainen harjoittelija, jolla suomen kieli on jo hallussa. Kannustamme työyhteisöjä näkemään asian toisin: kielenoppijan läsnäolo työyhteisössä voi tehdä näkyväksi hankalia vuorovaikutuskäytänteitä, puutteellisia ohjeistuksia, vaikeaa kieltä ja epäselviä toimintamalleja. Monissa yrityksissä tai työyhteisöissä on asiakkaita, jotka ovat itsekin kielenoppijoita. Työharjoitteluun tuleva kielenoppija voi avata yllättävällä tavalla työyhteisön silmät näkemään yhteisön toimintaa uudesta näkökulmasta, maahanmuuttajataustaisten asiakkaiden silmin. Esimerkiksi päiväkodissa saatetaan huomata, ettei lasten kielitaustoja ole tehty näkyviksi eikä niitä hyödynnetä, tai hoitokodissa saatetaan oivaltaa, miten tärkeää on kehollinen ilmaisu, nonverbaalinen vuorovaikutus ja asiakkaiden kohtaaminen myös ilman sanoja. Maahanmuuttajaäitien osallisuuden kokemuksia tutkinut Minna Intke-Hernandez (2021; 2020) korostaa sitä, miten yhteiset, monikieliset hetket tarjoavat oppimismahdollisuuksia ja vahvistavat osallisuuden kokemuksia. Kielitietoinen työyhteisö hyväksyy monikielisyyden osana kielitaitoa. Se on myös valmis hyödyntämään oppijan kielellisiä resursseja työpaikan arkisissa vuorovaikutuksessa. Kun kielenoppija kokee osallisuutta ja tuntee itsensä hyväksytyksi, se vaikuttaa haluun oppia kieltä lisää. Työyhteisön on tärkeä oivaltaa, ettei ole olemassa vain yhtä oikeaa tapaa puhua kieltä, vaan kielenoppiminen on dynaaminen prosessi, ja kieli kehittyy aina vuorovaikutuksessa toisten kanssa. Suomea voi puhua monin tavoin. Kieli on ensisijaisesti viestinnän väline, joten sellaiset kielelliset virheet, erikoiset ilmaukset tai epätyypillinen ääntämys, jotka eivät vaikeuta ymmärtämistä, eivät haittaa. Erilainen ääntämys ei saisi johtaa siihen, että kielenoppijan osaamista ei arvosteta. Työyhteisön rooli kielenoppimisessa on tärkeä Kielenoppijat kokevat usein työharjoittelun suomenkielisessä ympäristössä hyvin jännittävänä. Jännitys voi aiheuttaa myös väärinkäsityksiä: vaikka kielitaitoa olisikin, se saattaa rohkeuden puuttuessa jäädä piiloon. Työharjoittelussa tarvitaan ainakin jonkin verran yhteistä kieltä, jotta opiskelija voi osallistua työyhteisön toimintaan. Jos työyhteisö ottaa opiskelijan osaksi yhteisöä, opiskelija oppii enemmän ammatillista kieltä, fraaseja ja sanastoa sekä sosiaalisia ammattikäytänteitä. Sensitiivinen ohjaaja ja kielimentori tarjoavat kielenoppijalle kielellistä, sosiaalista ja emotionaalista tukea. Kielenoppija ei ole koskaan vain avun saaja, vaan myös aktiivinen toimija. Kielenoppija voi harjoittelussa tuoda esiin omaa asiantuntijuuttaan, omaa äidinkieltään ja muuta kielitaitoaan. Ammatillisen identiteetin vahvistaminen ja näkyväksi tekeminen vahvistaa oppijan kielellistä identiteettiä ja tukee uuden kielen oppimista. Kielitietoinen ohjaaja arvostaa oppijaa ja haluaa nähdä hänet kokonaisvaltaisesti – ei vain kielenoppijana (Honko 2019). Työyhteisöjen rooli kielenoppimisessa on tärkeä, sillä esim. Seilosen ym. (2016) mukaan kirjallisen kielitaidon kehittyminen asiantuntija-ammatissa on väistämättä hidasta, ja kohtalaisen sujuva suullinenkin kielitaito saavutetaan yleensä vasta 1–2 vuoden oman alan työkokemuksen myötä. Kielitietoinen ohjaaja tunnistaa työpaikan kieliympäristön ja sen, millaista kieltä työtehtävässä tarvitaan ohjaa oppijaa tunnistamaan kieltä ja kielen funktioita (miten ja milloin käsketään, kysytään, neuvotaan, ohjataan) kannattelee keskustelua, tarjoaa kielellistä tukea, mutta ei vaihda heti englantiin, vaan antaa mahdollisuuden suomen kielen käyttöön varmistaa ymmärrystä ja luo turvallisen ilmapiirin (ei esimerkiksi korjaa kaikkia virheitä) auttaa ennakoimaan työpaikalla toistuvia tilanteita tarjoamalla malleja ja fraaseja tilanteista selviytymiseen nimeää keskusteluun liittyviä asioita ja esineitä ohjaa kielelliseen päättelyyn (Mitä sanoja tai muotoja tunnistat? Mitkä sanat ovat vieraita?) sanoittaa tekemistään käyttää synonyymeja ja selittää sanoja kannustaa ja rohkaisee kielenoppijaa puhumaan suomea tukee kielenoppijan kielellistä identiteettiä tunnistamalla myös muita kieliä ja hyödyntämällä niitä. (Ks. myös Intke-Hernandez 2021.) Kielituettu työharjoittelu kehittää kielitaitoa tehokkaasti Kielituettu työharjoittelu antaa opiskelijalle työkaluja aktiiviseen kielenoppimiseen ja vahvistaa opiskelijan toimijuutta työelämän tilanteissa. Lisäksi kielituettu harjoittelu kannustaa opiskelijaa hyödyntämään arki- ja työelämän tilanteita kielenoppimiseen. Kielituettu työharjoittelu myös tukee opiskelijan osallisuuden kokemusta ja auttaa opiskelijaa työllistymään valmistumisen jälkeen. Suomenkielisille opiskelijoille kielituettu työharjoittelu antaa valmiuksia toimia monikielisessä työyhteisössä kielimentorina, perehdyttäjänä ja kielitietoisena ohjaajana. Kielen oppiminen ei pääty valmistumiseen, vaan jatkuu koko elämän. Kirjoittajat Eveliina Korpela, Eevamaija Iso-Heiniemi ja Hanna Aho työskentelevät Metropolia Ammattikorkeakoulussa sosiaali- ja terveysalan tutkinnoissa suomen kielen opettajina ja Kielibuusti-hankkeen S2-asiantuntijoina. Kielibuustia on viiden kirjoituksen sarja. Se tarjoaa käytännön vinkkejä ja tietoa kielenoppimisen tukemiseen korkeakoulussa. Sarjan ensimmäisessä osassa käsiteltiin kielitaidon merkitystä korkeakouluopiskelijalle ja toisessa osassa esiteltiin kieli-HOPSia (henkilökohtaista kielenoppimissuunnitelmaa) opiskelijan kielenoppimisen tukena. Lähteet Komppa, J. & Jäppinen, T. & Herva, T. & Hämäläinen T. 2014. Korkeakoulutuksen ammatilliset suomi toisena kielenä -viitekehykset (pdf). Helsinki: Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisusarja. EVK 2018. Eurooppalainen Viitekehys: Kielten oppimisen, opettamisen ja arvioinnin yhteinen eurooppalainen viitekehys. Euroopan Neuvosto. http://www02.oph.fi/ops/taitotasoasteikko.pdf Export Expert -hanke 2022. Centria-ammattikorkeakoulu. Talent Boost. Honko, M. 2019. Mikä ihmeen kielitietoisuus? Jyväskylän yliopisto. Avoin yliopisto. Blogit. Intke-Hernandez, M. 2020. Maahanmuuttajaäitien arjen kielitarinat: etnografinen tutkimus kieliyhteisöön sosiaalistumisesta. Väitöskirja. Kasvatustieteellinen tiedekunta. Helsingin yliopisto. Intke-Hernandez, M. 2021. Kielenoppija tarvitsee tuekseen kielitietoisuutta ja yhteisiä tekoja. Kieli, koulutus ja yhteiskunta, 12(6). Kielisopimus-video 2022 (Youtube). Tokasa-hanke. Toiminnallisesti kaksikielinen sairaanhoitaja -koulutus. Metropolia AMK & TAMK. Omnian Osaamiskeskus 2022. Palvelut työnantajille. Kielituettu työllistäminen. Polku työhön. Omnia, Espoon seudun koulutuskuntayhtymä. Opetussuunnitelma 2023. Degree Programme in Social Services. Metropolia Ammattikorkeakoulu. Seilonen, M. & Suni, M. & Härmälä, M. & Neittaanmäki, R. 2016. Ammatillisen kielitaidon arviointikokeilu terveydenhuollon alalla. Teoksessa Huhta, A. & Hildén, R. (toim.): Kielitaidon arviointitutkimus 2000-luvun Suomessa. AFinLA-e. Soveltavan kielitieteen tutkimuksia (9). 110–141.
Pedagogiset linjaukset laadun perustana
Oletko ajatellut, mihin opetuksesi pohjautuu? Millainen pedagoginen ajattelu ohjaa toimintaasi? Miten muuttuva tulevaisuus ja yhteiskunnan muutos heijastuu opetukseesi? Olemme huomanneet, että tavoitteellinen yhteinen keskustelu ja kehittäminen vaatii yhteistä ymmärrystä. Tämän vuoksi erityisesti monitieteisissä korkeakouluyhteisöissä, kuten Metropolia, kaivataan yhteisiä käsitteitä ja teoriapohjaa pedagogiselle kehittämiselle, laatukeskustelulle sekä niiden johtamiselle. Pedagogiset linjaukset ovat organisaatiotasoinen keskeinen asiakirja, jolla linjataan pedagogista kehittämistä. Pedagogiset linjaukset ovat pedagogisen osaamisen ja kehittämisen tueksi tunnistettuja ja strategisesti hyväksyttyjä teemoja. Ne auttavat muun muassa opetussuunnitelmatyössä. Vaikutukset ulottuvat oppimistilanteisiin asti. Pedagogiset linjaukset Metropoliassa Metropolia Ammattikorkeakoulussa uusittiin pedagogiset linjaukset alkuvuodesta 2022. Tämä toteutettiin yhteisöllisesti. Tarkoituksena on vahvistaa yhteistä käsitystä laadukkaasta oppimisesta ja opetuksesta strategiaa toteuttaen. Metropolian strategiassa yhtenä osa-alueena korostuu jatkuva oppiminen. Sen tärkeys perustuu jatkuvasti kasvavaan muutosvauhtiin (mm. globalisaatio, digitalisaatio, kestävä kehitys), joka edellyttää osaamisen elinikäistä kehittämistä. Jatkuva oppiminen käsitteenä pitää Metropoliassa sisällään sekä tutkintotavoitteisen koulutuksen että kaikki täydennyskoulutuksen muodot. Metropolian pedagogisten linjausten teemat ovat oppijalähtöisyys, ilmiölähtöisyys, monimuotoisuus ja avoimuus. Näillä ajankohtaisilla teemoilla vastataan tulevaisuuden haasteisiin. Työelämän rakennemuutos aiheuttaa osaamistarpeessa nopeita muutoksia. Siihen perinteinen tutkintokeskeinen koulutusjärjestelmä ei ole riittävän ketterä. Tämän vuoksi rakennamme oppimisessa ja opetuksessa uusia, joustavia ja oppijalähtöisiä ratkaisuja eli Metropolia Match®-mallia. Pedagogiset linjaukset ovat oppimisen johtamista Pedagoginen osaaminen ja sen kehittäminen on moniulotteinen pedagogiseen johtamiseen liittyvä prosessi, joka läpäisee kaikki korkeakouluyhteisön tasot (esim. Nummenmaa & Pyhältö 2008). Pedagogiset linjaukset ovat yksi työkalu pedagogisen johtamisen salkussa. Opettajat ovat pedagogisia asiantuntijoita, jotka kehittävät aktiivisesti vaikuttavaa pedagogiikkaa tiimeissään. Opiskelijat ovat puolestaan aktiivisia oman oppimisensa toimijoita jatkuvan oppimisen polulla. Metropolian pedagogisia linjauksia kehitettäessä, emme katsoneet tarpeelliseksi linjata yhtä tiettyä, kaikille yhteistä oppimisen ja opettamisen mallia. Opetuksessa käytetään eri aloille soveltuvia pedagogisesti vaikuttavia (tutkittuja) menetelmiä. Pedagogisilla linjauksilla tuetaan tutkinto-ohjelmien prosessien ja toimintatapojen kehitystyötä. Pedagogisilla linjauksilla tuetaan tutkinto-ohjelmien prosessien ja toimintatapojen kehitystyötä esimerkiksi opetussuunnitelmien laadinnassa ja opetusmenetelmissä. Laadun kannalta on keskeistä, että oppiminen, opetus ja ohjaus on suunniteltu, toteutettu ja johdettu systeemisesti, suunnitelmallisesti ja linjakkaasti. Olennaista mielestämme on, että opetuksen tavoitteet, sisällöt sekä opetus- ja arviointimenetelmät ovat linjassa keskenään. Linjaukset konkretisoituvat tutkinto-ohjelmiemme kehittämissuunnitelmissa 2023, jotka laaditaan dialogissa opetushenkilöstön kanssa tutkintovastaavien johdolla. Pedagoginen laatu on koko korkeakouluyhteisön asia Opetuksen asiantuntijuus ilmenee siinä, millaisia pedagogisia valintoja ja päätöksiä tehdään sekä miten opiskelijoita opetetaan ja ohjataan käytännössä. Pedagogiset linjaukset konkretisoituvat ensisijaisesti oppimis- ja opetustilanteissa. Pedagoginen kehittäminen ja sen johtaminen vahvistaa korkeakoulua osaamisyhteisönä sekä sen jäseniä yksilöinä. Laadukkaan oppimistoiminnan ja sen kehittämisen arvostus näkyy siinä, kuinka paljon kehittämistoimia ja pedagogisia periaatteita pohditaan tasavertaisesti, toisten mielipiteitä kunnioittaen sekä vastuuta kantaen. (Esim. Cipriano & Buller 2012.) Siksi korostamme yhteisöllisyyttä Metropolian kehittämistyössä. Suunnittelijoilla, kehittäjillä ja ennen kaikkea opettajilla ja opiskelijoilla on mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa oppimisen ja opetuksen suunnitteluun ja kehittämiseen. Sitä tapahtuu eri tasoilla sekä opetussuunnitelmaprosessissa että omaan opetukseen ja oppimiseen liittyen. Elämme tässä hetkessä, mutta tavoittelemme jatkuvasti parempaa oppimisen laatua. Maailma ympärillämme muuttuu ja sen myötä korkeakoulusektorilta vaaditaan uusia, ennakoivia toimenpiteitä. Pysyäksemme osaamisen rohkeana uudistajana ja kestävän tulevaisuuden rakentajana on pedagogisten linjausten ohjattava korkeakouluyhteisöä kohti tavoitteita. Tähän päästäksemme jokaisen Metropoliassa opettavan on hyvä miettiä, miten oppijalähtöisyys, ilmiölähtöisyys, monimuotoisuus ja avoimuus toteutuvat omassa opetuksessa nyt ja tulevaisuudessa. Laatu koostuu kaikkien panostuksesta! Lähteet Cipriano, R.E. & Buller, J.L. 2012. Rating Faculty Collegiality. Cipriano. The Magazine of Higher Learning 44(2) 45-48. Korkeakoulutuksen ja tutkimuksen Visiossa 2030 Nummenmaa, A. R. & Pyhältö, K. (2008). Tohtorikoulutus systeemisenä kokonaisuutena. Teoksessa Nykänen, S. & Tynjälä, P. 2012. Työelämätaitojen kehittämisen mallit korkeakoulutuksessa. Aikuiskasvatus, 32, 1, 17–28. Kirjoittajat Kirsi Kuosa (KM) työskentelee Metropolian oppimistoiminnassa uudistuvan oppimisen asiantuntijana. Hän koordinoi mm. pedagogisen kehittämisen verkostoa (PedaParvi), osallistuu Metropolian laatutyöhön ja edistää muutoinkin pedagogista kehittämistä. Jukka Kesänen (TtT) on työskennellyt Metropoliassa yli kymmenen vuotta eri tehtävissä: lehtorina ja tutkintovastaavana sosiaali- ja terveysalalla. Tällä hetkellä hän työskentelee yliopettajana Uudistuvan oppimisen yksikössä. Hänen kiinnostuksen kohteenaan on pedagoginen kehittäminen vaikuttavuuden näkökulmasta. Kimmo Leiviskä (KM) työskentelee Metropolian Strategia ja kehityspalveluissa digipäällikkönä. Hän koordinoi Metropolian Digivisio 2030-työtä ja edistää digitalisaatiota koko organisaation tasolla ja verkostoissa. Marjatta Kelo (FT) on työskennellyt Metropoliassa pitkään erilaisissa oppimiseen liittyvissä tehtävissä. Tällä hetkellä hän työskentelee Uudistuva oppiminen -yksikön päällikkönä.
Suunnitelmallisuus on avain suomen kielen oppimiseen – tukena kieli-HOPS, Kielibuustia 2/5
Tunnistavatko korkeakoulut, miten tärkeä kotimaisen kielen taito on kansainvälisille opiskelijoille? Tunnistetaanko opiskelijoiden tarpeet ja haasteet ajoissa? Ohjataanko kielenoppimista suunnitelmallisesti? Suomenkielisissä tutkinnoissa riittävä suomen kielen taito on välttämätön opinnoissa menestymisen kannalta. Lisäksi suomen kielen taito tukee työllistymistä koulutusta vastaaviin tehtäviin, auttaa kiinnittymään korkeakouluyhteisöön opintojen aikana sekä lisää hallinnan tunnetta ja viihtymistä. Kielitaidon merkityksestä kotoutumiselle sekä Metropolian S2-mallista on luettavissa lisää julkaisusta Kielibuustia 1/5. Kun kielitaidon merkitys tiedostetaan opintojen alusta alkaen ja opiskelija saa suunnitelmallista ja oikea-aikaista ohjausta, rohkaisua ja kannustusta, hän voi saavuttaa ammatillisen suomen kielen taidon opintojensa aikana. Tueksi kielen oppimisen ohjaukseen on Kielibuusti-hankkeessa kehitetty Kieli-HOPS eli henkilökohtainen opintosuunnitelma kielen opiskeluun. Kieli-HOPS tuo suunnitelmallisuutta suomen kielen oppimiseen Jos kielenoppimisen tärkeydestä ei puhuta opintojen alussa, kielitaitoon liittyvät haasteet saatetaan havaita liian myöhään. Opiskelijalle voi tulla kielitaidon puutteen vuoksi haasteita esimerkiksi harjoittelupaikan saamisessa, opinnäytetyön kirjoittamisessa tai työllistymisessä. Opiskelijan on tultava tietoiseksi kielenopiskelutarpeistaan mahdollisimman pian, jotta kielitaito ehtii karttua. Hän tarvitsee myös realistisen suunnitelman kielitaidon saavuttamiseksi. Kieli-HOPSin avulla opiskelijalle voidaan tehdä konkreettinen suunnitelma ammatillisen kielitaidon hankkimiseen. Kieli-HOPS laaditaan ohjaajan kanssa opintojen alkuvaiheessa ja suunnitelmaa päivitetään taitojen karttuessa ja opintojen edetessä. Kieli-HOPSissa käsitellään seuraavia asioita: mihin opiskelija tarvitsee kielitaitoa miten opiskelija oppii kieltä parhaiten (yksilölliset tavoitteet, motivaatio, kielenoppimisstrategiat) mitä kielikursseja korkeakoulussa on tarjolla mitä kielikursseja opiskelijan olisi hyvä valita ja milloin missä ja miten opiskelija voisi ottaa vähäisenkin kielitaitonsa käyttöön millaista kielitaitoa opiskelija ylipäänsä tarvitsee (tulevaisuuden suunnitelmat) miten opiskelija on ajatellut selviytyvänsä tulevista työharjoitteluista. Kielibuusti-hankkeessa laadittu ohjeistus ja kysymyspatteristo on suunnattu alun perin englanninkielisissä tutkinnoissa opiskeleville. Lomaketta voi muokata opiskelijaryhmän tarpeiden mukaan myös muihin tilanteisiin sopivaksi. Suomenkielisissä tutkinnoissa voi opiskelijoiden kanssa keskustella suoraan seuraavista kysymyksistä, mikäli opiskelijan kielitaito on jo hyvä: Miten opiskelija arvelee selviytyvänsä kirjallisista tehtävistä? Onko opiskelijalla kokemusta akateemisista luku- ja kirjoitustehtävistä? Olisiko opiskelijan hyvä harjoitella taitoja jo opintojen alkuvaiheessa esimerkiksi kirjoittamisen verkkokurssilla tai kieliklinikalla? Kieli-HOPS tekee kielen oppimisen tarpeen näkyväksi ja tukee opiskelijan suunnitelmaa oppia kieltä riittävästi Suomeen kotoutumista ja työllistymistä ajatellen. Yksilölliset tarpeet huomioon kieli-HOPSin avulla Suomen kielen oppijat ovat lähtökohtineen ja tavoitteineen moninainen joukko. Toisessa ääripäässä ovat ne englanninkielisissä tutkinnoissa opiskelevat, jotka ovat juuri muuttaneet maahan ja joilla ei ole lainkaan kosketusta suomen kieleen ja kulttuuriin. Toisessa laidassa taas ovat ne, jotka ovat asuneet maassa lapsesta saakka ja pärjäävät useimmissa kielenkäyttötilanteissa äidinkielisten puhujien tavoin, mutta joille ammatillisen ja muodollisen viestinnän konventiot saattavat olla vieraita. Suomen kielen oppijoiden kielitaito, tavoitteet ja suunnitelmat vaihtelevat. Joillakin kansainvälisillä opiskelijoilla on vakaa aikomus työllistyä Suomeen, toisilla tällaiset suunnitelmat ovat epävarmoja. Myös suhtautumisessa kielenoppimiseen on eroja: osa opiskelijoista tarttuu aktiivisesti tarjolla oleviin kielenoppimismahdollisuuksiin, osa ei halua tai uskalla ottaa kielitaitoaan käyttöön. (Language for work) Kielitaidosta ja kielitaidon puutteesta puhuminen voi olla myös sensitiivistä. Opiskelijan suomen kielen taito ei kerro hänen muista taidoistaan, ja opiskelijan muutoin laaja kielitaito - opiskelija saattaa osata esimerkiksi vietnamia, mandariinikiinaa ja thaita - voi jäädä näkymättömäksi vain sen vuoksi, ettei hän osaa niitä kieliä, mitä korkeakoulu pitää tärkeänä. Myös näistä syistä henkilökohtainen kielenoppimissuunnitelma on merkityksellinen. Kieli-HOPSin avulla ohjaaja voi ottaa kielitaidon puheeksi neutraalisti ja opiskelijalähtöisesti tehdä näkyväksi opiskelijan moninaista kielitaitoa tarkentaa opiskelijan kielenoppimistavoitteita ohjata opiskelijaa sopiville kursseille, kieliklinikoille tai muun tuen pariin keskustella opiskelijan kielenoppimisstrategioista havainnollisesti ja kannustavasti. Erityisen hyvin kieli-HOPS soveltuu uraohjaajien työkaluksi osaksi muuta opiskelijan henkilökohtaista ohjaamista. Kieli-HOPS käyttöön Ohjaaja voi ottaa kieli-HOPSin käyttöön eri tavoin sen mukaan, millaisia tarpeita opiskelijoilla tai tutkinnoilla on. Tiiviimmillään se tarkoittaa lyhyttä kartoitusta ja opiskelijan tietoisuuden herättämistä opintojen alussa, laajemmassa muodossa se on läpi opintojen tapahtuvaa kielenoppimisen seuraamista ja ohjaamista. Ohjaajan on hyvä tiedostaa, että opiskelija ei aina osaa kuvailla kielitaitoaan tarkasti. Kieli-HOPS-lomake sisältää kysymyksiä, jotka auttavat opiskelijaa tässä. 1) Mini-kieli-HOPS Kieli-HOPS tiiviissä muodossa on lyhyt kartoitus opintojen alkuvaiheessa, kun ohjaaja ottaa kielikysymykset puheeksi opiskelijan kanssa. Sen jälkeen ohjaaja voi antaa opiskelijalle kieli-HOPS-lomakkeen pohdittavaksi itsenäisesti ja opiskelija tallentaa vastauksensa mahdollisia myöhempiä keskusteluja varten. Englanninkielisissä tutkinnoissa keskeiset kysymykset ovat: Aikooko opiskelija työllistyä Suomeen? Onko opiskelija tietoinen siitä, miten suomen kielen osaaminen edistää hänen mahdollisuuksiaan työllistyä koulutustaan vastaaviin tehtäviin Suomessa? Suomenkielisissä tutkinnoissa keskeiset kysymykset ovat: Millainen opiskelijan suomen kielen taito on ja kokeeko hän tarvitsevansa kielitukea korkeakouluopinnoista selviytymiseen? Onko hän tottunut lukemaan ja kirjoittamaan omaan alaansa liittyviä tekstejä, kuten ammatillisia artikkeleita, projektiraportteja, esseitä tai opinnäytetöitä suomeksi? Onko opiskelija tietoinen tulevan alansa kielitaitovaatimuksista ja siitä, minkä kielisiä työtehtäviä/asiakkaita/potilaita opiskelijalla tulee olemaan? Opiskelijan kanssa olisi hyvä keskustella myös siitä, että monikieliset työyhteisöt ovat tavallisia eri aloilla. Opiskelija ei pärjää pelkällä englannin kielellä asiantuntijatehtävissä Suomessa, vaikka esimerkiksi IT-alan opiskelija saattaakin niin ajatella. (Ks. esim. Helsingin seudun kauppakamarin selvitys 2018 ja Monikielistyvä työelämä -hanke 2022.) 2) Kieli-HOPS koko opintojen ajalle Kun kieli-HOPS otetaan käyttöön koko opintojen ajalle, siitä saadaan irti kaikkein paras hyöty. Mini-kieli-HOPSin lisäksi opiskelija pohtii kieli-HOPS-lomakkeen kysymyksiä itsenäisesti tai pienryhmässä. Sen jälkeen ohjaaja tutustuu vastauksiin ja käy opiskelijan kanssa henkilökohtaisen ohjauskeskustelun vastausten pohjalta. Ohjauskeskustelussa ohjaaja ja opiskelija suunnittelevat yhdessä opiskelijan kielipolkua sekä tarkastelevat hänen kielenoppimisstrategioitaan ja kielitaitotavoitteitaan. Keskustelun tavoitteena on, että opiskelijalla on konkreettinen kielenoppimissuunnitelma ja hän tietää, mitä tekee seuraavaksi kehittääkseen kielitaitoaan (kuten mille kielikursseille osallistuu, millaista kielitukea aikoo hyödyntää tai miten valmistautuu harjoitteluihin). Ohjaaja palaa opiskelijan kieli-HOPSiin säännöllisesti osana muuta yksilö- ja/tai pienryhmäohjausta. Kielenoppimistavoitteiden toteutumista seurataan ja suunnitelmaa päivitetään esimerkiksi vuosittain. Lukuvuosimaksullisten opiskelijoiden on Metropoliassa mahdollista hakea apurahaa kielitaidon kehittymisen perusteella. Säännöllinen kieli-HOPSin päivittäminen ja kielipolusta keskustelu ohjaajan kanssa on myös tästä näkökulmasta tärkeää. Kielenoppimisen tukeminen on korkeakouluyhteisön asia Kielenoppimisessa ei ole kysymys vain oppijan omasta valinnasta. Ympäristöllä on merkitystä siinä, saako opiskelija riittävästi mahdollisuuksia käyttää ja harjoitella kieltä, ja kannustetaanko myös arkaa tai itsekriittistä oppijaa kielen käyttöön. Toimivaa kielitaitoa ei voi hankkia yksin eikä pelkästään kielikursseilla, vaan oppiminen edellyttää runsaasti arkisia kielenkäyttötilanteita ja yhteisön tukea. Kielenoppimisen tukeminen ja ohjaus onkin koko korkeakoulun yhteinen tehtävä. (ks. lisää esim. Dejanova ym. 2020) Kieli-HOPS on ensimmäinen askel kohti toimivaa, koko korkeakoulun yhteistä kielenoppimisen mallia. Kielibuusti-hankkeen sivuilta löytyy lisätietoa siitä, miten kieli-HOPSia voi hyödyntää omassa oppilaitoksessa. Materiaalia saa vapaasti hyödyntää. Kielibuusti-hankkeen asiantuntijat antavat myös mielellään lisätietoja siitä, miten kieli-HOPSia voi soveltaa osana opiskelijan ohjausta. Kielibuustia on viiden kirjoituksen sarja. Se tarjoaa käytännön vinkkejä ja tietoa kielenoppimisen tukemiseen korkeakoulussa. Lähteet Dejanova, T.; Seppä, M.; Arola, T.; Pakkanen, R.; Pesola, H. & Siirilä, J. 2020. Kielitietoisuusvalmennukset ammatillisessa koulutuksessa – KIELO-hankkeen kokemuksia. Kieli, koulutus ja yhteiskunta, 11(2). Kieliverkosto. Helsingin seudun kauppakamarin selvitys 2018. Yritysten kokemukset ulkomaisesta työvoimasta työmarkkinoilla. Katsaus koulutettujen maahanmuuttajien sijoittumiseen Helsingin seudun työmarkkinoille (pdf). Kieli-HOPS ohjauskeskustelujen avuksi. Kielibuusti-hanke. Korpela, E., Iso-Heiniemi, E. & Aho, H. 2022. Lähteä vai jäädä? – kielen oppimisen tukeminen edistää opiskelijan kotoutumista, Kielibuustia 1/5. Hiiltä ja timanttia -blogi. Metropolia. Language for work. Tools for professional development. European Centre for Modern Languages. Monikielistyvä työelämä -hanke. Helsingin yliopisto. 2022. Kirjoittajat Eveliina Korpela, Eevamaija Iso-Heiniemi & Hanna Aho työskentelevät Metropolia Ammattikorkeakoulussa sosiaali- ja terveysalan tutkinnoissa suomen kielen opettajina ja Kielibuusti-hankkeen S2-asiantuntijoina.
Oppimista käänteisesti – Flippaus vai floppaus?
Parvi opiskelijoita astuu sisään luokkahuoneeseen. He ovat flippauksen periaatteiden mukaisesti opiskelleet ennakkoon keskeisen teorian tekemäni videon pohjalta. Opiskelijat odottavat innolla pääsevänsä soveltamaan oppimaansa case-tehtävän kautta. Huomaan opiskelijoiden ymmärtäneen teorian perusteet, ja pääsen haastamaan heitä teorian ajattelutavan laajentamisella. Lopuksi opiskelijat antavat toisilleen palautetta, jota täydennän. Ohjauksen jälkeen olen inspiroitunut opiskelijoiden kanssa käydyistä keskusteluista ja vakuuttunut heidän taidoistaan. Olen päässyt havainnoimaan ja ohjaamaan merkityksellistä oppimiskokemusta. Pohdin, miksi en aikaisemmin innostunut flippauksesta? Flippaus, käänteinen oppiminen Flipped learning eli käänteinen oppiminen on yksi opetuksen tämän hetken trendeistä1. Flippaus tulee sanasta flip - kääntyä ympäri. Arkikielessä flip kääntyy myös sanoiksi innostua, pimahtaa tai mennä sekaisin ilosta. Flippauksessa on kyse siitä, että opiskelijat opiskelevat ensin itsenäisesti keskeiset asiat, jonka jälkeen opiskeltua asiaa käsitellään yhdessä. Flippaus on oppimislähtöinen opetusmenetelmä, jossa opiskelijan ajanhallinta ja itseohjautuvuus korostuvat2. Flippaus tukee oppimisnäkemystä, jossa opiskelija ottaa aktiivisemman roolin omasta oppimisestaan. Opiskelijasta tulee sekä itsensä että vertaistensa opettaja. Opettajan tehtävä flippauksessa on ohjata opiskelija oikeaan suuntaan ja auttaa oivaltamisessa.3 Laajimmillaan flippaus voi haastaa oppimiskäsitystä. Opettajan rooli on ohjata asiantuntijuuden kasvua; opiskelijalta se taas vaatii vastuunottoa omasta oppimisestaan. Flippausta voi toteuttaa läpileikkaavasti koko tutkinnon. Tai flipata voi myös pienesti, kokeilemalla käänteistä oppimista yhdellä opetuskerralla. Flippaus sopii hyvin esimerkiksi simulaatioihin, perinteiseen kontaktiopetukseen sekä verkko-oppimisympäristöihin. Flippaus valmentaa myös työelämässä tarvittavia taitoja. Tulevaisuuden työntekijöiden tulee osata muun muassa hallita ajankäyttöään ja implementoida näyttöön perustuvaa tietoa työpaikolla. Flippauksella opiskelijoita vastuutetaan tiedon haltuunottoon. Soveltamisessa käytetään yhteisöllisyyttä ja tiimityötaitoja asian ratkaisemiseksi - olennaisia työelämätaitoja nekin. Opetusmenetelmä sopii siten hyvin ammattikorkeakouluun, jossa tiede ja ammatin vaatimukset kohtaavat työelämän vaatimusten kanssa. Flippaus vaatii ennakkomateriaalia Flippaus vaatii opettajalta ennakkomateriaalin etsimistä ja muokkaamista opiskelijalle helposti lähestyttävään muotoon. Ennen kontaktiopetusta opettajan tulee palastella opiskeltava tieto sopiviksi teoreettisiksi annoksiksi. Perinteisesti flippauksen ennakkomateriaaleina käytetään videoita, mutta ne voivat olla myös esimerkiksi podcasteja, verkkomateriaaleja tai artikkeleita. Idea on siinä, että teorian perusasiat ovat helposti saatavilla ja opiskelija voi palata niihin uudelleen. Kontaktikerroilla teoriaan syvennytään erilaisten tehtävien (esim. simulaatiot, case-tehtävät) kautta. Olennaisin asia onkin saada opiskelijat keskustelemaan, pohtimaan ja jakamaan ymmärrystään oppimastaan. Materiaalin etsiminen ja valmistelu voivat olla opettajalle työlästä: materiaalia perinteiseen opetukseen on jo olemassa ja resurssia ennakkomateriaalin tekemiseen ja etsimiseen ei ole. Aluksi menetelmää voi hyvin käyttää opintototeutusten pienempiin osiin ja kartuttaa materiaalia pikku hiljaa. Tässä kannattaa hyödyntää vapaasti käytettävissä olevia videoita, podcasteja ja muita lähteitä sekä aikaisemmin opintojaksoa varten luotuja materiaaleja. Opettajan rooli flippauksessa Oppilaitoksissa voi olla juurtunut käsitys, että opettajan tulee tietää kontekstistaan kaikki ja antaa siitä oleellinen opiskelijalle sopivasti pureskeltuna. Opettaja voi olla perinteisen opetuksen rutiinin kahleissa, jossa toistuvat luennot, opiskelijan itsenäiset tehtävät ja lopputentti. Tällä menetelmällä helposti korostetaan ulkoa opettelua ja opettajajohtoisuutta, jolloin opiskelijan omalle oppimisprosessille, itseohjautuvuudelle ja oivaltamiselle ei jää tilaa. Flippaus vaatiikin ajattelutavan uudelleen suuntaamista ja opettamisen rutiineista luopumista. Opettajan roolia tulisi viedä opiskelijakeskeisempään ja valmentavaan suuntaan4. Flippauksen idea on auttaa opiskelijoita tiedon pureskelussa ja uuden asian jäsentelyssä. Opettaja ohjaa oppimisprosessia oikeaan suuntaan. Hän ei tarjoa oikeita vastauksia vaan antaa opiskelijoiden itse oivaltaa. Flippauksen etu on siinä, että kontaktikerroilla päästään suoraan syventymään asiaan, kun opiskelija on itse opiskellut perusteet. Flippaus tukee myös vertaisoppimista ja yhteisöllisyyttä. Opiskelijoita haastetaan etsimään yhdessä ratkaisuja. Tämä voi tuoda uusia oivalluksia, ajattelua boksin ulkopuolelta. Palautteen merkitys flippauksessa Flipatessa, kontaktituntien aikana, opiskelija saa välitöntä palautetta oppimisestaan sekä vertaisilta että ohjaavalta opettajalta. Palaute ja oppiminen nivoutuvat yhteen oppimiskokemuksen myötä. Perinteisissä opetusmenetelmissä palaute saattaa jäädä opiskelijalle irralliseksi, kun esimerkiksi tehtävien palautuksiin saatetaan palata usean viikon jälkeen tai tentin palaute tulee vain numeerisessa muodossa. Vuorovaikutteinen palautteenantosuhde edistää oppimista. Tällöin ajattelu- tai päättelyprosessista jää välittömästi oppimisen jälki. Opiskelijoita voi haastaa pohtimaan asioita uudesta näkökulmasta, jolloin oppiminen ja oivaltamisen ilo näkyvät. Virheellisesti ymmärretyt asiat voidaan ohjata prosessissa tavoitteiden suuntaan.5 Myös ajattelutavan kehittyminen ja ongelmanratkaisutaidot kehittyvät4. Useissa korkeakouluissa flippauksesta saadut tulokset puhuvat puolestaan1,6. Esimerkiksi Tampereen yliopiston professori Nokelaisen mukaan flippaus lisäsi merkittävästi opiskelijoiden järjestelmällisyyttä, sekä halua ja kykyä hallita opiskeltava asia syvällisesti7. Palaute oppimisesta onkin merkityksellistä oppimisen kannalta ja oikean suunnan löytämisessä. Palaute kannattaa suunnata opiskelijalle eteenpäin vieväksi niin, että hän ymmärtää myös sen, mitä tietoja tai taitoja hänen tulee jatkossa syventää tavoitteiden saavuttamiseksi.4,5,8 Omien tavoitteiden asettaminen ja niihin pääseminen on opiskelijalle mielekkäämpää, kuin opettajan asettamat tavoitteet täydellisestä arvosanasta tai suorituksesta4. Tämä vaatii opettajalta aikaa perehtyä kunkin opiskelijan tilanteeseen ja tavoitteeseen. Flippauksen mahdollisuus vai floppauksen uhka? Menetelmä toimii silloin, kun opiskelijat ovat sitoutuneita oppimaan uutta. Vapaamatkustajat taas ovat riippakiviä; he eivät pysy perässä. Opiskelijoiden palautteessa olen huomannut selkeän eron. Aktiviisesti flippaavat, menetelmän mukaan kulkeneet opiskelijat, ovat tyytyväisiä ja taitavia. He saavuttavat oppimistavoitteensa. Sitä vastoin passiiviset opiskelijat, floppaajat, eivät koe oppineensa. Heidän antamistaan palautteista tulee esiin se, ettei asioita ole opetettu. Opiskelijan sitoutumista voi lisätä esimerkiksi tutustuttamalla opiskelijat menetelmään. Opiskelijaa voi auttaa myös kirkastamalla hänen henkilökohtaisia tavoitteitaan. Opiskelija voi jo ennakkoon pohtia, mikä on juuri hänelle riittävä suoritus tai arvosana ja mitä uutta osaamista hän haluaa saavuttaa. Opettaja voi vuorostaan tukea opiskelijaa tavoitteessaan ja konkretisoida arvosanan vaatimukset. Kun molemmilla, opiskelijalla ja opettajalla on tavoite selvillä, voidaan arviointi perustaa oppimisprosessiin ja siihen, mitä on tavoiteltu. Opettajalta vaaditaan päättäväisyyttä menetelmän läpiviemiseen. Ensimmäiset kerrat voivat olla haastavia ja menetelmää harjoitellaan puolin ja toisin. Flippaus haastaa opettajaa uudenlaiseen ajatteluun ja opetuksen uudelleen muotoiluun. Myös opiskelijoilla voi mennä aikaa, että he saavat ideasta kiinni. Sinäkin voit pimahtaa flippaukseen Valitse sopiva palanen opetuksesta, josta aloitat. Luo tai etsi materiaali esim. video ennakkomateriaaliksi. Aseta opiskelijoille minimitavoite siitä, mitä ennen kontaktikertaa tulee osata. Muotoile vuorovaikutteiset oppimistehtävät tai -haasteet kontaktikerralle Hyödynnä vertaispalautetta, ja anna kehittävää palautetta Nauti työsi tuloksista Lisätietoa flippauksesta löytyy muun muassa Itä-Suomen yliopiston Flipped Learning sivustolta. Kirjoittaja Tinja Kaivolahti on toiminut lehtorina ja opettajana kymmenisen vuotta. Tällä hetkellä hän työskentelee Terveys-osaamisalan terveyden edistämisen tiimin lehtorina. Puolet työajastaan hän toimii asiantuntijana Kestävä keikkatyö -hankkeessa. Hänen pedagoginen intohimonsa on verkkopedagogiikassa ja pedagogiikan muotoilussa. Tinja nauttii sosiaalisista kontakteista ja luonnosta. Lähteet Flippaus yleistyy yliopistoissa. Verkkouutinen 9.5.2022. Yle. Flipped learning -sivusto. Itä-Suomen yliopisto. Toivola, M., Rajala, A. & Kumpulainen, K. 2022. Pedagogical rationales of flipped learning in the accounts of Finnish mathematics teachers. Pedagogies: An international Journal. Toivola Marika 2020. Flipped Assessment – A Leap towards Flipped Learning (pdf). An article in conference proceedings Brandhofer, G., Buchner, J., Freibleben-Teutscher, C. ja Tengler, K (Hrsg.) Austria, Baden: Tagungsband zur Tagung Inverted Classroom and beyond. Räihä, P., Mankki, V. & Samppala K. 2019. Kirjallisen palautteen merkitys yliopisto-opiskelijalle. Yliopistopedagogiikka-verkkojulkaisu. Jyväskylän yliopisto. Opettaja luopui luennoista -yhtäkkiä lähes kaikki opiskelijat läpäisivät vaikean yliopistokurssin. Verkkouutinen 4.4.2017. Yle. Flippauksesta hyviä tuloksia Tampereen yliopistossa. Tampereen yliopiston tiedote 10.2.2021. Atjonen, P., Laivamaa, H., Leivonen, A. ym. 2019. “Että missä ollaan menossa”. Oppimisen ja osaamisen arviointi peruskoulussa ja lukiossa (pdf). Julkaisu 7:2019. Kansallisen koulutuksen arviointikeskus.
Lähteä vai jäädä? – kielen oppimisen tukeminen edistää opiskelijan kotoutumista, Kielibuustia 1/5
Tilastokeskuksen mukaan joka viides ulkomaalaistaustainen Suomessa opiskellut muuttaa ulkomaille heti tutkinnon suoritettuaan. Koulutammeko opiskelijoita suomalaisille työmarkkinoille tutkintoaan vastaaviin tehtäviin vai tarjoammeko edullisen tutkinnon opiskelijoille, jotka eivät lopulta jääkään Suomeen? Mikä merkitys on sillä, että opiskelija saavuttaisi englanninkielisten opintojensa aikana työmarkkinoilla tarvittavan suomen kielen taidon? Korkeakoulut ovat luvanneet lisätä kansainvälisten tutkinto-opiskelijoiden määrää sekä vahvistaa heidän integroitumistaan suomalaiseen yhteiskuntaan ja siirtymistä Suomen työmarkkinoille (ks. Talent Boost -palvelulupaus). Metropolia on mukana Kielibuusti-hankkeessa, jossa kehitetään kotimaisten kielten koulutusta niin, että se vastaa tehokkaammin kansainvälisten osaajien kielitaitotarpeisiin ja helpottaa työllistymistä Suomeen. Näillä toimilla pyritään helpottamaan työvoimapulaa ja vastataan Suomen hallituksen linjaukseen kansainvälisten tutkinto-opiskelijoiden määrän kolminkertaistamisesta vuoteen 2030 mennessä. Myös englanninkielisissä tutkinnoissa on välttämätöntä huolehtia, että opiskelijan on mahdollista saavuttaa työllistymiseen ja kotoutumiseen tarvittava suomen kielen taito. Ammattikorkeakoulujen uudet englanninkieliset sosiaali- ja terveysalan koulutukset tulevat tarpeeseen. Englanninkielisissä tutkinnoissa koulutetaan paljon muun muassa sairaanhoitajia, joilla riittävä kielitaito on osa ammattitaitovaatimuksia ja liittyy myös potilasturvallisuuteen. Kielitaitovaatimukset vaihtelevat jonkin verran ammattialoittain, mutta suomen kielen taidosta on hyötyä joka alalla. Kielitaidon puute estää urakehitystä Suomalaisilla työmarkkinoilla suomen kielen taito on tärkeä osa asiantuntijan ammattitaitoa. Usein se on myös edellytys Suomeen työllistymiselle. Jopa kansainvälisissä yrityksissä ja englanninkielisissä työympäristöissä suomen kielen taitoa vaaditaan uralla etenemiseen. Osa viestinnästä tapahtuu suomeksi. (Esim. Helsingin seudun kauppakamarin selvitys 2018.) Myös Osallistumisen keinot monikielistyvässä työelämässä -hankkeessa tuli ilmi, että vaikka työasiat hoituisivat täysin englanniksi, on puutteellinen kielitaito usein este urakehitykselle. Esimerkiksi esimiestehtäviä ei voi hoitaa, jos ei osaa huolehtia työelämän lainsäädäntöön liittyvistä asioista ja sopimuksista suomeksi. Suomen kielen osaaminen vaikuttaa myös siihen, miten hyvin työntekijä viihtyy Suomessa ja kotoutuu Suomeen. Suomen kielen taito on tarpeen arjessa ja vapaa-ajalla. Ammattikorkeakoululain (2014/932 §4) mukaan korkeakoulun tehtävänä on antaa työelämän vaatimuksiin perustuvaa korkeakouluopetusta ammatillisiin asiantuntijatehtäviin ja tukea opiskelijan ammatillista kasvua. Laki velvoittaa korkeakoulut kehittämään työelämää ja tukemaan aluekehitystä ja alueen elinkeinorakennetta. Kielenoppiminen vaatii yhteisön tuen Kielenoppiminen ei ole vain opiskelijan ja suomen kielen opettajan vastuulla. Jotta opiskelija voi hankkia tarvittavan kielitaidon, hän tarvitsee koko korkeakoulun tuen ja sitoutumisen. Sitoutuminen tarkoittaa ainakin sitä, että kieliopinnot liitetään rakenteellisesti osaksi tutkintoa, kieliopinnoista saadaan tutkintoon kuuluvia opintopisteitä, kieliopinnot merkitään opiskelijoiden lukujärjestyksiin ja opettajat saavat koulutusta kielitietoisen opettamisen ja ohjaamisen käytänteistä. Metropolian suomi toisena kielenä (S2) -opettajat ovat pohtineet sitä, miten kansainväliset opiskelijat voisivat hankkia työelämässä vaadittavan suomen kielen taidon. He laativat mallin kielenopetuksen järjestämisestä. Malli pohjautuu tutkittuun tietoon kielenoppimisesta, näkemykseen kielitietoisen ohjauksen tehokkuudesta sekä ajatukseen opiskelijan ja korkeakouluyhteisön kokonaisvaltaisesta yhteistyöstä (ks. myös Kielibuusti-hankkeen aloitusseminaari). Mallin mukaan korkeakoulun keinot kielen oppimisen tukemiseen ovat: Kielen opiskelun ohjaus ja konkreettinen suunnitelma ammatillisen kielitaidon hankkimiseen. Jokainen S2-opiskelija laatii ohjaajansa kanssa kieli-HOPSin ja päivittää sitä opintojen aikana. Riittävä määrä opintoihin sisältyviä S2-opintoja: kielen oppiminen jatkuu koko opintojen ajan ja valmistumisen jälkeen. Kieliopinnot suoritetaan valinnaisten opintojen tilalla ja merkitään lukujärjestyksiin. Kielituki työharjoitteluun: Opiskelijoille tarjotaan mahdollisuus saada S2-tukea työharjoitteluun suomenkielisessä työympäristössä. Muu kielenoppimisen tuki osana opintojen rakenteita: suomen kielestä asteittain myös opiskelukieli. Opiskelijoille tarjotaan vähintään yksi opiskelijan omaan alaan liittyvä monikielinen kurssi (5 op), joka toteutetaan tutkinnon oman opettajan ja S2-opettajan yhteistyönä. Suomen kielen oppimisen malli on saanut innostuneen vastaanoton sekä Metropoliassa että muissa ammattikorkeakouluissa. Sitä aiotaan käyttää uusien opetussuunnitelmien laatimisen tukena. Esimerkiksi tammikuussa alkavaan Degree Programme in Social Services -tutkinto-ohjelmaan on sisällytetty kielenoppimisen tuki tämän mallin pohjalta. Korkeakouluista kielitietoisia ja kansainvälisistä opiskelijoista kielitaitoisia Taikasauva kielenoppimiseen englanninkielisten opintojen aikana on toimiva yhteistyö monikielisen ja kielitietoisen korkeakoulun kehittämiseksi. Voimme kaikki olla rakentamassa korkeakoulua, jossa tuetaan opiskelijoiden integroitumista ja kielenoppimista pedagogisilla ja rakenteellisilla ratkaisuilla. Kaikkein tärkein lähtökohta on tukea opiskelijan motivaatiota ja vahvistaa osallisuuden kokemusta, jotta hän voi integroitua korkeakouluyhteisöön ja suomalaiseen yhteiskuntaan. “Tähän korkeakouluun haluan kuulua, ja tähän maahan haluan jäädä.” Tavoitteena on, että koko korkeakouluyhteisö sitoutuu kielimentoreiden kouluttamiseen, monikielisiin kursseihin sekä S2-opettajan ja ammattiaineen opettajan yhteistyöhön. Tutor-opettajat tekevät opiskelijan kanssa yhdessä kieli-HOPSin, jossa suunnitellaan opiskelijan kielipolkua, kielenoppimisstrategioita ja kielitaitotavoitteita. Korkeakouluopettajat tiedostavat oman roolinsa kielen ohjaajina (Dejanova ym. 2020). Myös työharjoittelun ohjaajat ja opettajat perehtyvät kielitietoiseen ohjaukseen, kuten selkokielen käyttöön ja kielen ulkoisten vihjeiden hyödyntämiseen vuorovaikutuksessa (ks. myös Korpela 2020). Näin opiskelija voi aidosti oppia kieltä osana opintojaan ja työharjoitteluaan. Metropoliassa kansainvälisen opiskelijan osallistumisen ja yhteisöllisyyden kokemuksia tuetaan esimerkiksi kielikummitoiminnalla ja kansainvälisen akatemian avulla (ks. Repo-Jamal ym. 2022). Lisäksi opiskelijat saavat tarpeen mukaan kielitukea S2-klinikoilla. Ammatillisen kielitaidon saavuttaminen korkeakouluopintojen aikana on kansainväliselle opiskelijalle upea saavutus. Aivan erityinen saavutus se on opiskelijalle, jolla ei ole lainkaan aiempaa suomen kielen osaamista. Kielitaito ei kehity hetkessä, eikä ilman kielenoppimista tukevaa yhteisöä. Kielibuustia on viiden kirjoituksen sarja. Se tarjoaa käytännön vinkkejä ja tietoa kielenoppimisen tukemiseen korkeakoulussa. Kirjoittajat Eveliina Korpela, Eevamaija Iso-Heiniemi & Hanna Aho Kirjoittajat työskentelevät Metropolia Ammattikorkeakoulussa sosiaali- ja terveysalan tutkinnoissa suomen kielen opettajina ja Kielibuusti-hankkeen S2-asiantuntijoina. Lähteet Aalto, E.; Mustonen, S. & Tukia, K. 2009. Funktionaalisuus toisen kielen opetuksen lähtökohtana. Virittäjä 3. 402–423. Ammattikorkeakoululaki 2014/932. Dejanova, T.; Seppä, M.; Arola, T.; Pakkanen, R.; Pesola, H. & Siirilä, J. 2020. Kielitietoisuusvalmennukset ammatillisessa koulutuksessa – KIELO-hankkeen kokemuksia. Kieli, koulutus ja yhteiskunta, 11(2). Kieliverkosto. Helsingin seudun kauppakamarin selvitys 2018. Yritysten kokemukset ulkomaisesta työvoimasta työmarkkinoilla. Katsaus koulutettujen maahanmuuttajien sijoittumiseen Helsingin seudun työmarkkinoille (pdf). Iso-Heiniemi Eevamaija & Korpela Eveliina 2022. Kielikummi avaa oven kieleen, kulttuuriin ja osallisuuden kokemukseen. Kielibuustin blogipostaus 17.6.2022. Kielibuusti-hankkeen aloitusseminaarin materiaali 10.12.2021 (pdf). Kielibuusti-hanke. Kieli-HOPS ohjauskeskustelujen avuksi. Kielibuusti-hanke. Korpela Eveliina 2020. Työharjoittelu maahanmuuttajaopiskelijan kielenoppimisen tukena. Hiiltä ja timanttia -blogipostaus 11.5.2020. Komppa, J.; Jäppinen, T.; Herva, M. & Hämäläinen, T. 2014. Korkeakoulutuksen ammatilliset suomi toisena kielenä -viitekehykset. Aatos-artikkelit 16. Metropolia Ammattikorkeakoulu. Lehtimaja, I.; Kotilainen, L. & Kurhila, S. 2021. Monikielisyyden haasteet työyhteisössä. Työelämän tutkimus. 19 (3). 452–463. Mustonen Anu & Tuisku Sara 2019. Mihin tähtäät, nursing-ohjelma? Kieli, koulutus ja yhteiskunta, 10(1). Kieliverkosto. Osallistumisen keinot monikielistyvässä työelämässä -hanke. Helsingin yliopisto. Repo Jamal, H.; Maisala-McDonnell, H. & Rimpioja, P. 2022. Metropolian kansainvälinen akatemia yhdistää eri maista ja kulttuureista tulevia opiskelijoita. Tikissä-blogin postaus 26.4.2022. Metropolia AMK.
Tulevaisuus on toiminnallinen – pelillisyys on osa vuoden 2035 työelämätaitoja
Tulevaisuuden työelämä on täynnä töitä, joita ei ole vielä olemassa ja täynnä osaamista, jota voi alkaa opettelemaan jo nyt. Erilaisia tulevaisuudenkuvia tarvitaan, että voidaan ohjata nykyhetken osaamista ja toimintaa vastaamaan tuleviin tarpeisiin. Millainen rooli pelillisyydellä ja pelillisillä menetelmillä on nyt – ja vuonna 2035? Metropolia Ammattikorkeakoulussa pelillisiä elementtejä integroidaan kehityshankkeisiin ja osaksi opintojaksoja aiheesta kiinnostuneiden pedagogien toimesta. Pelillisyyttä voidaan hyödyntää laajasti. Se kehittää kuin vahingossa tulevaisuuden tärkeimpiä taitoja. Pelillisyys tulevaisuuden työelämäosaamista tukemassa Opetushallituksen Osaamisen ennakointifoorumin laatiman Tulevaisuuden osaamistarpeet 2035 -raportin (2019) mukaan tärkein geneerinen osaaminen työelämässä vuonna 2035 on kestävän kehityksen periaatteiden tuntemus. Kolme seuraavaksi tärkeintä ovat vuorovaikutus-, viestintä- ja kommunikointitaidot ongelmanratkaisutaidot luovuus. Pelilliset menetelmät edistävät näitä kaikkia. Pelillisyydelle on monia määritelmiä, tässä yhteydessä pelillisyydellä tarkoitetaan toimintaa, jolle ominaisia piirteitä ovat esimerkiksi pisteet, haasteet, edistyminen, kilpaileminen ja tavoitteellisuus. Pelillistämisellä tarkoitetaan subjektiivisen pelillisen kokemuksen herättämistä (Huotari & Hamari 2017, 1). Käytännössä se tehdään hyödyntämällä peleille tyypillisiä elementtejä ei-pelillisissä yhteyksissä esim. asiakkaiden sitouttamisessa tai oppilaiden oppimisen tukena. (CONNEXT 2021.). Pelillisyyden ja pelillisten menetelmien ytimessä on ryhmässä tekeminen, toiminnallisten tehtävien ratkaiseminen ja luova ajattelu. Ne vastaavat tulevaisuuden työelämätaitoihin sekä menetelmänä että ennen kaikkea ajattelun tapana. Työn arjessa käytettävät pelilliset elementit kehittävät taitoja, joilla voi olla merkittävää siirtovaikutusta tulevaisuuden kysymysten ratkaisemiseen. Pelillisiä menetelmiä käytetään jo laaja-alaisesti yhteiskunnallisessa toiminnassa, esimerkiksi diplomatian oppimiseen. Valtio-opin kansainvälisten suhteiden opintojaksolla käytetyt pelilliset menetelmät paransivat oppimista ja opiskelijoiden taitoja. (Kruskopf et. al, 2021) ikäihmisten terveyden edistämiseen. Ikäihmisten terveyttä edistäviä pelillisiä tehtäviä koskevassa koskevassa kirjallisuuskatsauksessa todetaan positiivisia signaaleja pelillisyyden ja parantuneen terveyden välillä. (Koivisto & Malik, 2021) ilmastonmuutoksen ratkaisemiseen. Muun muassa seuraavissa artikkeleissa kerrotaan esimerkein, miten pelillisyys soveltuu ilmastonmuutoksen faktojen ja seurausten ymmärtämiseen: State-of-the-art of game-based approaches for climate change engagement (Galeota, 2021); Climate change gamification: A literature review (PDF) (Rajanen & Rajanen, 2019) ja Gamification Approaches for Education and Engagement on Pro-Environmental Behaviors (Ouariachi, 2021). Koulutusorganisaatioissa pelillisyyttä hyödynnetään havaintojeni mukaan ensisijaisesti opetuksessa, mutta sillä on potentiaalia parantaa myös tutkimus-, kehitys-, ja innovaatiotoiminnan laatua. Pelillisyys pedagogisena menetelmänä Pelilliset menetelmät edistävät sisällöllisiä tavoitteita luomalla kiinnostavia ja koukuttavia vuorovaikutustilanteita. CONNEXTin kumppani Espoon koulutuskuntayhtymä Omnia on käyttänyt pelillisiä tehtäviä ammatilliseen koulutukseen valmentavissa ryhmissä hyvin tuloksin. Pelilliset menetelmät ovat pedagogisesti onnistuneita ja niillä on paikka luokkahuoneissa. “.. se on peleissä suuri hyöty, että oppiminen tapahtuu monien aistihavaintojen kautta samaan aikaan. Eli kun pelataan, on se toiminnallinen aspekti, että opiskelijat tekevät jotain, esimerkiksi tekee käsillään jotain tai liikkuu samalla kun lukee, puhuu tai kuuntelee, eli monta aistia käytössä samaan aikaan. Se on erittäin hyvä ja palvelee monia opiskelijoita.” - Anni Siltala, Valma-ryhmän opettaja, Omnia Pelillisellä ajattelulla on tilaa kasvatusalojen lisäksi terveysaloilla. Erilaiset hyöty- ja terveyspelit voivat vaikuttaa myönteisesti sote-alan asiakaskokemuksiin, kuten Tiina Nevanperä kirjoittaa tekstissään Verkkotapahtumassakin voi kehittää hyötypelejä ketterästi. Pelillisyyttä on kokeiltu myös terveysalan opinnoissa Metropoliassa, siitä lisää mm. kirjoituksissa Pelillisyys terveydenhoitajan työvälineeksi sekä Virtuaalisimulaatiopelit hoitotyön opetuksessa. Hyötypelien roolia opetuksessa ylipäätään pohditaan kirjoituksessa Hyötypelit opetuksen uudistajina? Ammattikorkeakoulut ovat hyviä testiympäristöjä erilaisille pedagogisille kokeiluille ja parhaat käytännöt leviävät opiskelijoiden mukana työelämään. Pelillisyyden käyttötarkoituksia Nuorten ohjaamisen parissa työskenteleville ammattilaisille tehdyssä CONNEXT for inclusion -hankkeen kyselyssä (‘Pelillisyyden käyttö tulevaisuuden työvälineenä’, N=37) toimintaan osallistuneista suurin osa koki voivansa käyttää pelillisyyttä tulevaisuudessakin työvälineenä. Kyselyyn vastanneet osallistuivat CONNEXTin toimintaan ohjaajakoulutuksissa, oman kumppaniorganisaation mukana tai muuta kautta. Vastaukset heijastavat hankkeen toimintaa pelillisen ja liikuntalähtöisen pedagogiikan parissa. Tulevaisuuden käyttötarkoituksina pidettiin seuraavia: ryhmäytyminen lähialueisiin tutustuminen kevyempi taso vaikeiden asioiden käsittelyyn etäaikana kohtaaminen nuorten erilaisten teemojen käsittely (oma talous, asuminen, seksuaalisuus, päihteet, media jne.) Pelillisten elementtien käyttäminen vaatii kokeilunhalua, pelitehtävien substanssiosaaminen ei ole niin tärkeää. Hyvät menetelmät parantavat niillä tehtävän asian laatua: pelillisyys on arvokas työskentelytapa sekä sen avulla tehtävän sisällön että menetelmän itseisarvon vuoksi. Vuorovaikutustaidot, ongelmanratkaisu ja luovuus ovat taitoja, joita kannattaa harjoitella oman osaamisen vahvistamiseksi ja tulevaisuuden kysymysten ratkaisemiseksi. Pelillisiä ideoita arkeesi Voit aloittaa matkan tulevaisuuden työelämään hyödyntämällä valmiita pelejä tai kehittää niitä itse. Esimerkiksi CONNEXT for inclusion -hankkeessa kehitettyjen toiminnallisten tehtävien avulla pääset helposti liikkeelle. Hankkeen julkaisuista löydät runsaasti ideoita ja lisätietoa: Toiminnallinen oppiminen Ideoita pelillisiin menetelmiin Hurahda pelilliseen työotteeseen, ideoita toiminnallisiin tehtäviin (PDF) Voisiko seuraavassa palaverissasi hyödyntää pelillisiä elementtejä? Voisiko tutkimusmenetelmiä opetella pelaamalla aliasta? Tulisiko hankehakemuksesta parempi, jos valmistelussa roolipelataan rahoittajaa, tarkastajaa ja hakijaa? Kokeilemalla pelillisiä menetelmiä nyt, kehität työelämätaitoja vuoden 2035 tarpeisiin. Tervetuloa pelaamaan! Kirjoittaja Johanna Niemi, VTM, on tulevaisuudenuskoinen sosiologi. Hän toimii projektiasiantuntijana Metropolia Amattikorkeakoulussa ja arviointiasiantuntijana CONNEXT for inclusion -hankkeessa. Lähteet Buure, Tuija. 2019. Virtuaalisimulaatiopelit hoitotyön opetuksessa. Hiiltä ja timanttia. Metropolia AMK. CONNEXT -for inclusion. Innostavia kokeiluja Omnian Valmassa. 2021. Metropolia AMK. Galeote, Daniel Fernendez. 2021. State-of-the-art of game-based approaches for climate change engagement. Unite flagship. Koivisto, Jonna & Malik, Aqdas. 2021. Gamification for Older Adults: A Systematic Literature Review, The Gerontologist, Volume 61, Issue 7, October 2021, Pages e360–e372. Kruskopf, M., Ketonen, E.E. & Mattlin, M. 2021. Playing out diplomacy: gamified realization of future skills and discipline-specific theory. Eur Polit Sci 20, 698–722. Leveälahti S., Nieminen J., Nyyssölä K., Suominen V. & Kotipelto S. (toim.). 2019. Osaamisrakenne 2035. Opetushallitus. Raportit ja selvitykset 2019:14. Niemi, Johanna & Salmenkangas, Mai (toim.). 2021. Hurahda pelilliseen työotteeseen! Ideoita toiminnallisiin tehtäviin. Nikula, Anne. 2021. Pelillisyys terveydenhoitajan työvälineeksi. Hiiltä ja timanttia. Metropolia AMK. Nevanperä, Tiina. 2021. Verkkotapahtumassakin voi kehittää hyötypelejä ketterästi. Hiiltä ja timanttia. Metropolia AMK. Ouariachi, T., Li, C.-Y. & Elving, W.J.L. 2020. Gamification Approaches for Education and Engagement on Pro-Environmental Behaviors: Searching for Best Practices. Sustainability 2020, 12, 4565. Rajanen (Marghescu), Dorina & Rajanen, Mikko. 2019. Climate change gamification: A literature review. Gamifin Conference 2019. Santti, Heikki & Virtanen, Mari. 2018. Hyötypelit opetuksen uudistajina? Hiiltä ja timanttia. Metropolia AMK.
Hiiltä ja timanttia -blogi pohtii korkeakoulun roolia nyt ja tulevaisuudessa. Se tutkii korkeakoulun merkitystä kouluttajana, alueellisena vaikuttajana, työelämän kehittäjänä ja innovaattorina, jonka toiminnan suolana ovat pedagogiset sisällöt, kokeilut ja kehityskulut. Bloggaajat ovat ammattikorkeakoulun henkilöstöä sekä muita alan asiantuntijoita.
Johanna Tirronen, päätoimittaja, lehtori, p. 050 5850 350
Sonja Holappa, lehtori (kielet)
Merja Hintsa, julkaisemisen asiantuntija
Sähköpostiosoitteet: etunimi.sukunimi@metropolia.fi
Hiiltä ja timanttia -blogin tekstit käsitellään toimituskunnassa ennen niiden julkaisua. Blogissa on ollut toimituskunta 1.2.2018 alkaen.
Haluatko julkaista Hiiltä ja timanttia -blogissa? Ota yhteys päätoimittajaan sähköpostitse.
ammattikorkeakoulu ammattikorkeakouluopetus ammattikorkeakoulupedagogiikka ammattikorkeakoulutus asiantuntijaviestintä digipedagogiikka digitalisaatio etäopetus julkaiseminen Kansainvälisyys kehittäminen kielenopetus kielenoppiminen korkeakoulu korkeakoulupedagogiikka Metropolia ohjaus opettajuus opetuksen digitalisaatio opetus opinnäytetyö Oppeja HyMy-kylästä oppiminen osaaminen palaute pedagogiikka pelillisyys sosiaali- ja terveysala Sosiaalinen media sustainability tekoäly terveysala tiedonhallinta tietotyö toimintakulttuuri työelämätaidot työelämäyhteistyö täydennyskoulutus verkko-opetus verkko-opinnot verkkopedagogiikka Viestintä vuorovaikutus yhteiskehittäminen yhteistyö
