Kategoria: Henkilöstö
Huomioi osallisuus viestinnän suunnittelussa
Viestinnässä on aina kaksi osallistujaa: lähettäjä ja vastaanottaja. Tehostat ja parannat projektisi tai työpaikkasi viestintää huomioimalla viestinnän suunnittelussa ja toteutuksessa tietoisesti sen, miten viestin lähettäjien ja vastaanottajien osallisuus näyttäytyy viestintätekojen osana. Mitä osallisuus viestinnässä tarkoittaa? Pysähdy ensin hetkeksi miettimään mitä on osallisuus viestinnässä. Millaisissa rooleissa olet itse arjessasi viestien vastaanottajana eli miten osallistut jonkun muun tahon toteuttamaan viestintään? Viestin lähettäjä on aina tietoisesti tai tiedostamattaan lähestynyt sinua joko kertovalla, osallistavalla tai osallistuvalla työotteella: Kun luet lehteä, kuuntelet luentoa tai podcastia tai perehdyt työpaikkasi intratiedotteisiin, joku kertoo sinulle jotain. Sinun roolisi on passiivisempi. Jos taas kommentoit digilehden juttua, intratiedotetta, somepäivityksiä tai vastaat työpaikan hyvinvointikyselyyn, olet aktiivisempi. Viestin lähettäjä haluaa osallistaa sinua keskusteluun. Käydessäsi kollegan kanssa keskustelua, kumpikaan ei osallista toista, vaan osallistutte molemmat tasa-arvoisina vuorovaikuttajina tilanteeseen. Osallisuus edistää viestintää ja viestintä osallisuutta Viestintäsuunnitelmaa ja viestintää tehdessä kannattaa huomioida näitä osallisuuden erilaisia ulottuvuuksia, sillä onnistuessaan viestintä edistää osallisuutta ja osallisuus edistää viestintää jatkuvassa toisiaan tukevassa kehässä (ks. kuvio 1): Viestinnässä on aina vähintään kaksi osallistujaa ja siksi onnistunut viestintätilanne voi parhaimmillaan lisätä osallisuuden kokemuksia. Tiedetään, että hyvät kokemukset osallisuudesta voivat välillisesti edistää monia asioita työpaikoilla: ihmisten motivaatiota, sitoutumista, hyvinvointia, kyvykkyyttä, tuottavuutta ja organisaation kilpailukykyä (Lindström & Taipale 2021). Mitä syvempää ihmisten osallistuminen ja keskinäinen vuorovaikutus on, sitä enemmän heille syntyy omistajuutta lopputuloksesta ja sitoutumista siihen (van der Beek 2021). Tämän myötä taas viestintä helpottuu: jos ihminen kokee osallisuutta johonkin yhteisöön tai kokee osallisuutta ja sitoutumista johonkin asiaan, hän kiinnostuu poimimaan tietotulvasta tähän liittyviä viestejä. Mikä voi mennä pieleen? Kolikon kääntöpuolena on, että epäonnistuessaan osallisuuden lisäämiseen pyrkivät käytännöt voivat johtaa myös pinnalliseen tai manipuloivaan osallisuuteen ja jopa lisääntyneeseen työkuormitukseen ja uupumukseen (Lindström & Taipale 2021). Tällöin tietysti myös viestintä vaikeutuu (ks. kuvio 2). Osallisuutta huomioivaa viestintää suunnitellessaan täytyykin olla hyvin sensitiivinen, jotta osallisuutta edistämään aiotut teot eivät ala kääntyä itseään vastaan. Haasteita syntyy jos esimerkiksi: Osallistaminen on näennäistä: työntekijöitä osallistetaan työpajoihin ja keskusteluihin, mutta asiat on jo päätetty toisaalla valmiiksi. Viestit ovat ristiriitaisia: asioista viestitään eri tavoin eri tilanteissa keskusteltaessa. Viesti katkeaa: Osallistujat eivät koskaan kuule, mitä heidän osallistavissa hetkissä antamilleen syötteille on tapahtunut. Tai vielä pahemmin, niille ei oikeasti tapahdu mitään eli kukaan ei ota omistajuutta asioiden eteenpäin viemisestä. Yritetään viestiä vain valmiista asioista: Osallisuutta huomioivassa viestinnässä on erityisen tärkeää keskeneräisyyden sietäminen ja siitä viestiminen. Johanna Parikka-Altensedt (2021) toteaa, että viestinnän paradigman on muututtava, sillä nykyisin on paljon viestittäviä asioita, jotka eivät koskaan tule täysin valmiiksi. Osallistetaan liikaa: ihmisille tulee “osallisuusähky” ja viestit alkavat kääntyä itseään vastaan. Osallisuutta huomioivassa viestinnässä onkin oltava avoin, viestiä myös prosessista ja olla sopivasti, muttei liikaa läsnä. Sekä ennen kaikkea muistaa kantaa vastuu siitä, että ihmisten äänellä on todella vaikutusta tekoihin ja päätöksiin. Ihmisillä on toimijuutta ja asioiden äärellä ollaan ihmisten kanssa yhdessä, keskeneräisinä. Viisi askelta viestinnän suunnitteluun Näin pääset alkuun osallisuuden ulottuvuuksia huomioivassa viestinnässä: Kirjoita projektisi tai työyhteisösi tärkeimmät tehtävät ja tavoitteet aikajanalle. Esimerkiksi ihmisten innostaminen mukaan toimintamallin kehittely konseptin testaaminen protoista viestiminen tuotteista kertominen. Tutustu tarkemmin osallisuuden ulottuvuuksiin eli kertovaan, osallistavaan ja osallistuvaan työotteeseen blogisarjani toisessa osassa Osallisuudella on väliä viestinnässä. Palaa piirtämällesi aikajanalle ja mieti, mikä eri kohdissa aikajanaa on viestinnällisesti tavoitteena. Valitse sen perusteella missä kohdin käytät kertovaa, missä osallistavaa ja missä osallistuvaa työotetta. Kirjaa myös konkreettisesti mitä teet. Paras lopputulos syntyy hyödyntämällä kaikkia sopivassa suhteessa, esimerkiksi: Jos viestinnän tavoitteena on saada ihmiset kiinnostumaan asiasta ja sitoutumaan siihen, on osallistuva työote nappivalinta. Kirjoita mitä tekoja teette tämän edistämiseksi, esimerkiksi miten tiimipalavereissa viestittäessä toimitaan. Jos viestinnällä tavoitellaan ihmisten ajatusten, mielipiteiden ja ideoiden keräämistä esimerkiksi kehitystyötä varten, kannattaa valita osallistava työote. Kirjoita mitä tekoja teette tämän edistämiseksi: esimerkiksi osallistavat työpajat, sähköiset kyselyt, sosiaalisen median keskustelu jne. Jos taas halutaan viestiä asiasta, josta ihmiset ovat jo lähtökohtaisesti kiinnostuneita tai asia liittyy jo valmiiksi esimerkiksi heidän työnsä sisältöihin, kertova työote on oiva valinta. Avaa suunnitelmassa mitä käytännössä teette: esimerkiksi lehdistötiedotteet, intratiedotteet, lehtijutut jne. Laita päähäsi vastaanottajan hattu eli kuvittele henkilö, joka on viestintäsi vastaanottajana. Katso suunnitelmaasi. Mieti miltä projektin viestintä hänen näkökulmastaan sisältää, näyttää ja tuntuu. Tavoittaako hän avainviestisi? Millainen tunne osallisuudesta hänelle syntyy? Täyttyvätkö tavoitteesi? Liitä suunnitelmasi osaksi viestintäsuunnitelmaasi ja arvioi sitä säännöllisesti myös osallisuuden näkökulmasta. Tarpeen vaatiessa on tärkeää myös pystyä muuttamaan suuntaa. Esimerkiksi turhaksi koettuja osallistavia työpajoja ei kannata jatkaa, vaikka suunnitelmassa niin lukisi. Samoin tiimipalaverien keskustelukulttuuria voi aina muuttaa, jos homma ei toimi. Osallisuuden lisääntyessä myös ihmisten ääni kuuluu paremmin. Siksi arvioinnissa on tärkeää tarkastella erityisesti sitä, miten ihmisten tuomien ajatusten on muutettava sekä tekemistä, mutta myös siitä viestimistä. Osallisuutta huomioiva viestintä on mahdollisuus, jota ei kannata jättää käyttämättä. Tämänkin asian voi aloittaa pienistä askelista! Lähteet Lindström S. & Taipale T. Koneiston osa, prosessin noudattaja ja tunteella mukana. Johtamistutkimuksen ja johtamisoppaiden osallisuus 1980-luvulta 2010-luvulle. Teoksessa Kettunen P. (toim.) 2021. Työntekijän osallisuus. Mitä se on ja mitä sillä tavoitellaan. Gaudeamus. Parikka-Altenstedt, Johanna. Kompetenssia ja kommunikaatiota. Viestintä elinkaarianalyysin osaamisalueena. Webinaaripuheenvuoro osana webinaaria Kestävän kehityksen yhteiset osaamiset ja niiden arviointi (YouTube). Arenen webinaari. Puheenvuoro on kohdassa 38:15-53:45. Van der Beek, Piritta. 2021. Osallistaa pitäisi, mutta kaikilla on liian kiire (LinkedIn). Blogikirjoitus.
Sosiaali- ja terveysalan mielikuvaa työnantajasta rakennetaan jo opintojen aikana
Pulaa osaavasta työvoimasta katsotaan olevan lähiaikoina erityisesti terveyden- ja sosiaalihuollon ammateissa. Kolme neljäsosaa pula-ammattien top 15 -listan ammateista on sote-alalta. (1.) Työnantajakokemus ja mielikuva ovat keskeisiä asioita, joiden avulla opiskelijoille vahvistuu ajatus tulevasta työnantajasta jo opintojen aikana. Hyvien oppimiskokemusten antaminen ja sitä kautta osaavien ja innostuneiden asiantuntijoiden saaminen alalle on toisaalta kouluttajien perustehtävä ja toisaalta työnantajien elinehto toiminnalle. Sosiaali- ja terveysalan, erityisesti median kautta välittyvät, kuulumiset kuitenkin mietityttävät alan opiskelijoita. Myös alan vetovoimaisuus sekä hakijoiden määrä ammattikorkeakouluissa on laskenut Suomessa toisen asteen koulutuksen suorittaneiden keskuudessa. (2.) Median luoma mielikuva ei täysin vastaa opiskelijoiden kokemuksia Terveysalan opiskelijat selvittivät millaisen kuvan alasta saa median kautta sekä vertailivat sitä omiin opintojen aikaisiin harjoittelu- ja työkokemuksiin. Reilu sata opiskelijaa osallistui tähän työhön sosiaali- ja terveysalan yrittäjyys ja johtaminen opintojaksolla. Median kautta saatava mielikuva sote-alasta välittyi opiskelijoille hyvin negatiivisena. Opiskelijat nostivat vastauksissaan esille seuraavia huomioita: Mediassa kritisoidaan paljon sote-uudistusta ja keskustelun pohjalta saa usein negatiivisen kuvan alasta ja johtamisesta. Työvoimapula, huono palkkaus sekä hoitajien vähäinen arvostaminen ovat nousseet esiin useissa medioissa. Kokemuksissa tuotiin esille sekä huolenaiheita että positiivisia kokemuksia. Työharjoitteluiden kautta olen kuullut ja nähnyt paljon, miten useat hoitajat suunnittelevat alan vaihtoa. Työkokemukseni mukaan työilmapiiriin ja jaksamiseen pystytään vaikuttamaan merkitsevästi hyvällä lähijohtamisella. Vaikka työntekijöistä olisikin pulaa ja palkkaus olisi huono, niin ne työpaikat, joissa lähijohtajat arvostavat, kannustavat ja motivoivat työntekijöitään, vallitsee hyvä yhdessä tekemisen ilmapiiri, mikä auttaa jaksamaan. Hyvä esihenkilö on ollut helposti lähestyttävissä, on tietoinen työkentällä tapahtuvista asioista, ei ole liikaa etääntynyt työstä sekä kuuntelee työntekijöiden kehitysideoita. Merkityksellinen työ, lähijohtaminen, työyhteisön arvostava ja innostava ilmapiiri ovat palkkauksen ohella tekijöitä, jotka saavat sosiaali- ja terveysalan opiskelijat viihtymään harjoittelun aikana ja kiinnostumaan työnantajasta. Valitettavasti usean opiskelijan kokemuksessa arjen haasteena näkyy varsinkin esihenkilön työtä kuormittava jatkuva rekrytoinnin tarve ja huoli työntekijöiden riittävyydestä. Ratkaisujen kehittäminen yhdessä työnantajien kanssa kannattaa Terveystalo ja Metropolia Ammattikorkeakoulu lähtivät rakentamaan molempien organisaatioiden strategialähtöistä yhteistyötä sopimuksellisella yhteistyöllä noin vuosi sitten. (3.) Yhteistyötä on vuoden aikana tehty monesta näkökulmasta ja Terveystalon näkyvyys eri tutkintojen opiskelijoille on lisääntynyt monella tapaa. Metropolian näkökulmasta suunnitelmallinen yhteistyö on mahdollistanut: eri alojen opiskelijoille suunnatut vierailut Terveystalon toimipisteissä Terveystalon asiantuntijoiden osallistumisen tutkintojen urapäiville yksittäiset asiantuntijaluennot muutamilla opintojaksoilla työelämän ja Terveystalon asiantuntijoiden näkymisen verkko-opintojen oppimisvideoissa harjoittelupaikkojen määrän kasvun. Harjoitteluyhteistyön systematisoiminen ja Metropolian järjestämän harjoitteluohjaajakoulutuksen kautta saatu Terveystalon asiantuntijoiden ohjausosaamisen vahvistuminen ovat lisänneet jo lyhyessä ajassa opiskelijoille tarjolla olevia mielenkiintoisia harjoittelupaikkoja. Tämä on ollut ilahduttavaa, sillä työharjoittelupaikkojen saanti on ollut työvoimapulasta huolimatta ajoittain opiskelijoille hankalaa. Terveystalolle yhteistyö oppilaitosten ja opiskelijoiden kanssa on todella tärkeää ja takaa tulevaisuuden ammattilaisten löytymisen. On mahtavaa olla mukana tukemassa opiskelijoiden polkua ammattilaisiksi tarjoamalla heille tietoa työelämästä jo opiskelujen aikana monella tapaa. Metropolian tarjoama monipuolinen yhteistyö tarjoaa myös työelämälle uutta näkökulmaa, esimerkiksi MINNO-projektien (4.) muodossa. Terveystalo tarjoaa monialaisia innovaatioprojektiopintoja (MINNO) kesätoteutuksella opiskeleville ensimmäistä kertaa haasteen ideoitavaksi. Innolla odotammekin millaisia uusia oivalluksia opiskelijat tuovat annettuun aiheeseen, joka on työnantajabrändin kehittäminen oppilaitosyhteistyön keinoin. Oppilaitoksella ja työnantajalla on yhteinen tavoite On tärkeää, että opiskelijat tutustuvat opintojen aikana mahdollisimman laajasti erilaisiin työympäristöihin ja työnantajiin, täten heille muodostuu kuva siitä, minne haluavat tulevaisuudessa työllistyä ja valmistumisen jälkeen siirtyminen työelämään sujuu luontevasti. Metropoliassa laaja-alaista työelämäyhteistyötä tehdään kaikilla koulutusaloilla. Yhteistyösopimuksen avulla yritys ja Metropolia tekevät toiminnasta tavoitteellista ja systemaattista. (5.)Terveystalo työnantajana tarjoaa paljon mielenkiintoisia työtehtäviä sosiaali-ja terveysalan ammattilaisille. Kouluttautumisen ei myöskään tarvitse päättyä tutkintotodistukseen vaan oppiminen voi jatkua eri muodoissaan myös työelämässä. Terveystalo tarjoaa työn ohessa monipuolisia koulutusmahdollisuuksia, jotka auttavat asiantuntijoita kehittymään työssään. Osa voi jatkaa opintoja työn ohella myös ylempään ammattikorkeakoulututkintoon (YAMK) asti, jolloin opiskelijana voi tehdä esimerkiksi opinnäytetyön työyhteisön tarpeisiin. Työnantaja mielikuvan rakentuminen syntyy moninaisissa arjen kohtaamisissa. Oppilaitoksen tehtävänä on vastata ja tukea työnantajia alati kehittyviin osaamistarpeisiin tarjoamalla moninaisia osaamisen kehittämisen mahdollisuuksia. Oppilaitos- työnantajayhteistyössä voittavatkin kaikki - myös opiskelijat ja palveluja käyttävät asiakkaat. Kirjoittajat Heidi Puranen (DI, Senior HR Spcialist) vastaa Terveystalossa oppilaitosyhteistyöstä. Hän toimii oppilaitosten ja Terveystalon rajapinnassa ja järjestää opiskelijoille monipuolisia mahdollisuuksia kurkistaa Terveystalon arkeen ja tutustua erilaisiin uramahdollisuuksiin. Heidi Stenberg (KM, Tuotekehittäjä EAT, Th) on Metropolian projektipäällikkönä, Terveystalon asiakkuusvastaavana ja lehtorina toimiva johtamisen kehittäjä, opetusalan moniottelija ja terveyden edistäjä. Lähteet Ammattibarometri: Työvoimapulan kasvu on hidastunut – pulan kärjessä jatkavat sosiaali- ja terveysalan ammati. Työ- ja elinkeinoministeriö. (Valtioneuvosto). Julkaisuajankohta 1.11.2022. Haku ja valinta. Vipunen.fi. Metropolia Ammattikorkeakoulu. Terveystalosta Metropolian uusi työelämäkumppani: tuloksellisia ratkaisuja oppilaitos- ja työelämäyhteistyöhön. Uutinen 20.5.2022. Metropolia Ammattikorkeakoulu. Innovaatioprojektit. Metropolia Ammattikorkeakoulu. Yritysyhteistyö, Työelämäyhteistyösopimuskumppanit.
Tekniikan miehet ja hoitoalan naiset – sukupuolisegregaatio yhteiskunnan ja korkeakoulun käytävillä
Mies tällä alalla on niin kuin norsu posliinikaupassa. – laulunopettajaksi opiskeleva mies Työelämän sukupuolen mukainen eriytyminen on Suomessa poikkeuksellisen voimakasta. Valikoituminen eri aloille alkaa jo peruskoulun jälkeen ja alakohtainen eriytyminen on jyrkkää. (THL 2022a). Varhain alkanut eriytyminen jatkuu läpi opiskelu- ja työuran ja näkyy myös korkeakouluissa. Suomalainen koulutusjärjestelmä on maksuton, laadukas ja sellaisenaan yhteiskunnallinen yhdenvertaisuusteko. Tasa-arvo ei kuitenkaan näy opiskelijoiden sukupuolijakaumassa: koulutuspolkumme tuottaa voimakkaasti sukupuolen mukaan jakautuneita aloja. Erityisen voimakasta miesvaltaisuus on teollisuus- sekä tietojenkäsittelyaloilla ja naisvaltaisuus vastaavasti terveys- ja hyvinvointialoilla. (THL 2022b). Näihin koulutetaan työntekijöitä erityisesti ammattikorkeakouluissa. Kunka monta miestä meillä on kätilötutkinnossa tai varhaismusiikkikasvatuksessa, kuinka monta naista kitarapedagogiikan tai rakennusinsinöörien tutkinnossa? Tässä kirjoituksessa käsitellään sukupuolittuneita koulutus- ja uravalintoja ja tarjotaan menetelmiä sukupuolisegregaation purkuun luovilla menetelmillä. Sukupuolittuneen arjen tunnistaminen on osa korkeakoulujen yhdenvertaisuustyötä. Missä sukupuolen mukainen eriytyminen näkyy? Koulumaailmassa sukupuolten välinen eriytyminen ja epätasapaino näkyy muun muassa oppiaine- ja koulutusvalinnoissa, oppimistuloksissa, oppilaiden arvioinnissa ja koulu- ja opetushenkilökunnan sukupuolijakaumassa. Eriytyminen näkyy eri koulutusasteilla eri tavoin, varhaisessa vaiheessa esimerkiksi ainevalintoina ja myöhemmin koulutusalavalintoina. Eroja on muun muassa koulun käymisen rytmissä, arvosanoissa, koulutustasossa ja palkassa. (THL 2022b). Koulutuksessa nähtävät erot näyttäisivät siirtyvän suoraan työelämään. Oon mies naisvaltaisella alalla. Miehet naisvaltaisilla aloilla kokee myönteistä erityiskohtelua, naiset usein ei. – kasvatusalalla opiskeleva mies Työelämässä koettua yhdenvertaisuutta on tutkittu myös sukupuolen näkökulmasta. Viimeisimmän tasa-arvobarometrin (Attila & al 2018) mukaan työssään jonkinlaista haittaa sukupuolestaan oli kokenut lähes puolet (41%) työssäkäyvistä. Haittoja koetaan esimerkiksi palkkauksessa ja uralla etenemisessä. Naiset kokevat sukupuolestaan miehiä useammin haittaa ja eniten haittakokemuksia (71%) naisilla oli miesenemmistöisillä työpaikoilla. Miehistä puolestaa noin kolmannes oli kokenut sukupuolestaan haittaa naisenemmistöisillä työpaikoilla. (Attila & al 2018). Kansainvälisissä tutkimuksissa on esimerkkejä myös vastakkaisesta suunnasta esimerkiksi hoitoaloilla, jossa miehet voivat hyötyä sukupuolestaan siihen liittyvien oletusten, kuten hyvien johtajaominaisuuksien, uraorientoituneisuuden ja auktoriteetin) vuoksi (Simpson 2004). Mielestäni nais- ja miesvaltaiset alat ovat heijastumia varhain sisäistetyistä sukupuolinormeista, jotka edelleen vaikuttavat monien valintojen taustalla. Normit toimivat täydellisesti kun ne saavat yksilöllisinä koetut valinnat osoittamaan samaan suuntaan: naiset hoitoaloille ja miehet tietotekniikkaan ja rakennuksille. Ne paljastavat haavoittuvaisuuden yhdenvertaisuuden ja itsenäisyyden kokemuksissa. On epämiellyttävää huomata olevansa itsenäinen, yksilöllisiä valintoja tekevä päätöksentekijä, joka tekee jatkuvasti sukupuolinormitettuja valintoja. Olisi helpompaa – ja kivempaa – ajatella, että oma elämä näyttää sellaiselta kuin itse haluaa eikä esimerkiksi jonkinlaisen sukupuolinormin toteumalta. Omat valinnat ja itsemääräämisoikeus ovat tärkeitä arvoja, joita sukupuolijakaumaan liittyvät tilastot koulutuksessa ja työelämässä voivat kyseenalaistaa. Olen itse koulutusalalla tietotyötä tekevä nainen, täydellinen esimerkki työmarkkinoiden sukupuolijakaumasta. Vahvistan sukupuolittuneita alavalintoja, vaikka haluaisin ajatella että valinnat ovat omiani ja niitä ohjaa muut tekijät kuin sukupuolinormit. Sukupuolen mukaan eriytyneiden koulutusvalintojen seurauksilla on laajaa yhteiskunnallista merkitystä. Nais- ja miesvaltaiset alat vahvistuvat ja sukupuolten väliset palkkaerot ovat Suomessa suurempia kuin EU-maissa keskimäärin (Sosiaali- ja terveysministeriö). Sukupuolen mukaiset uravalinnat heijastuvat yhteiskunnalliseen asemaan ja esimerkiksi perhevapaiden pitämiseen ja muihin hoivaa koskeviin kysymyksiin. Nuorten epätyypillisten koulutusvalintojen selittäjät Nuorten koulutusvalintoja ohjaavat monet tekijät, joista sukupuolirooliodotukset ovat yksi. Nuorten valinnat perustuvat usein muihin asioihin kuin koulutuksen sisältöön tai tulevaan ammattiin – esimerkiksi sosiaaliset suhteet ovat keskeisiä valintaperusteita. Perheen, ystävien ja muiden tärkeiden läheisten vaikutus, koulutusmahdollisuudet omalla paikkakunnalla ja satunnaiset asiat vaikuttavat koulutusvalintoihin. (Lahtinen 2019). Eri vaiheissa nuoruutta tehdään erilaisia valintoja. Tilastojen valossa sukupuolinormit ohjaavat koulutusvalintoja sitä voimakkaammin mitä varhaisemmassa vaiheessa omaa koulupolkuaan on. Epätyypilliset valinnat ovat yleisempiä vanhemmissa ikäryhmissä. (Lahtinen 2019). Ammattikorkeakoulujen mahdollisuus tasoittaa eroja on hyvä juuri opiskelijoiden korkeamman iän vuoksi. Heillä voi olla enemmän toimijuutta ja kykyä tehdä omannäköisiä valintoja. Miten yhdenvertaisuutta voi edistää korkeakouluissa? Kuten todettua, korkeakouluun tultaessa sukupuolirooliodotukset ovat jo syvällä, mutta usein tämän vaiheen opiskelijoilla on enemmän kykyä ja toimijuutta tehdä omannäköisiä valintoja. (ks. Lahtinen et al. 2021). Korkeakoulut voivat aktiivisesti tehdä työtä yhdenvertaisuuden eteen. Korkeakouluissa voidaan käsitellä sukupuolikysymyksiä opiskelijoiden kanssa luovia menetelmiä hyödyntäen, jolloin tavoitteena on tukea henkilöitä, jotka ovat sukupuolelleen epätyypillisellä alalla ja herätellä ajatuksia niissä, jotka ovat sukupuolelleen tyypillisellä alalla tarjota mahdollisuuksia epätyypillisen alan kokeilemiseen osana tutkinto-opintoja, esimerkiksi koulun sisäisen vaihto-ohjelman, avoimen opinto-oikeuden sivuaineisiin ja yksittäiset opintokokonaisuuksien avulla lisätä alojen opiskelun houkuttelevuutta markkinoimalla erityisesti niitä aloja, joilla eriytyminen on voimakkainta. Työmarkkinoiden sukupuolijakaumaan vaikutetaan parhaiten tekemällä eriytyneistä koulutusaloista mahdollisimman houkuttelevia ja kilpailukykyisiä. Korkeakouluissa onkin syytä kysyä miten lisäämme eriytyneiden alojen vetovoimaa? Luovat menetelmät voivat auttaa sukupuolinormien käsittelyssä ja sitä kautta madaltaa kynnystä hakeutua tai vaihtaa alaa. Luovia välineitä normien käsittelyyn Metropolia Ammattikorkeakoulun ja Poikien Talon yhdessä toteuttamassa And Beyond – miesten luovat polut työelämään -hankkeessa käsiteltiin sukupuolinormeja ja koulutukseen liittyviä valintoja luovilla menetelmillä. Valokuvaaminen ja kirjoittaminen mahdollistivat oman arjen tarkastelun sukupuolen näkökulmasta. Monet osallistuvista nuorista olivat sukupuolensa mukaan epätyypillisellä koulutusalalla. Kokemukset sukupuolittuneesta arjesta vaihtelivat yksilöllisesti mutta myös sukupuolen mukaan. Se mitä pystyy ajattelemaan omalle tulevaisuudelle, se on lähtenyt ihan pienenä jo. Mut on kasvatettu hoivaajaksi. Oon ite usein alitajuisesti vältellyt hoiva-aloja, koska oon aina tiedostanut tämän. – humanistisella alalla opiskeleva nainen Korkeakouluopetuksessa luovia menetelmiä käytettiin herättämään keskustelua yhteiskunnan sukupuolittuneisuudesta. Muun muassa musiikinopiskelijoiden kanssa toteutetun Pinnan alla -harjoituksen tavoite on oppia huomaamaan segregaation ilmenemismuotoja omassa arkiympäristössä ja tunnistamaan sukupuolen merkitystä omien valintojen taustalla. Pinnan alla -harjoituksessa valokuvataan omaa arkea ja jaetaan kuvia pienryhmissä. Kuvien herättämä keskustelu avaa näkymän siihen miten monenlaisia merkityksiä ja ilmentymiä sukupuolella voi olla. And Beyondin moniin luoviin työskentelytapoihin voit tutustua Tule hyvä kakku! Työkaluja sukupuolten tasa-arvon luovaan käsittelyyn -menetelmäoppaassa. Harjoitukset sopivat sukupuoliteeman käsittelyyn opetuksessa ja ne ohjaavat havainnoimaan monelle abstraktiksi tai liian henkilökohtaiseksi koettua teemaa myönteisellä tavalla. Sukupuolten moninaisuuden huomioiminen Sukupuolijakauman tilastoinnissa ei yleensä huomioida sukupuolten moninaisuutta. Tasa-arvon näkökulmasta on tärkeää, että virallisissa tilastoissa ja lomakkeissa tunnistetaan sukupuolessa useampi kategoria kuin mies ja nainen. Metropolia on luvannut olla ratkaisijakorkeakoulu. Voisimmeko me toimia esimerkkinä ja ottaa tämä käytännöksi jo seuraavassa yhteishaussa? Oman sukupuolen kertominen – silloin kun se on jostain syystä välttämätöntä – on opiskelijoiden oikeus ja sen mahdollistaminen esimerkiksi hakupalveluiden lomakkeissa voi olla korkeakoulun seuraava teko. Ajantasaisen tiedon kerääminen esimerkiksi hakulomakkeista mahdollistaa tasa-arvotekojen kohdentamisen sinne, missä niille on eniten käyttöä. Tavoite mies- ja naisvaltaisten alojen erojen kaventamisesta on osittain yhtenevä sukupuolen moninaisuuden huomioimisen kanssa. Helposti käy niin, että sukupuolen moninaisuuden tunnistaminen jää periaatteeksi kun miesten ja naisten välisessä tasa-arvossa on pitkä jatkumo erilaisia tekoja. Sukupuolten moninaisuuden huomioimisessa tarvitsemme lisää tietoa ja ennen kaikkea koulutusta niihin pieniin arjen tekoihin, jotka ovat vaikuttavimpia. Minä en vielä tiedä mitä ne ovat, mutta voisimmeko pohtia niitä yhdessä? Yksi segregaation keskeinen voima on kasvatuksen ja sosialisaation kautta välittyvät sukupuolia ja ammatteja koskevat käsitykset, oletukset ja odotukset. (Lahtinen & al 2021). Voi ennustaa, että koulutusalojen sukupuolen mukainen eriytyminen pysyy voimakkaana niin kauan kuin sukupuoliroolimallit ja normit pysyvät ennallaan. Omassa kuplassa eläminen koskee myös yhdenvertaisuutta: voi kokea elävänsä yhdenvertaisessa yhteiskunnassa, koska omassa arjessa näkyy sukupuolen moninaisuus, sukupuolinormit eivät määritä valintoja ja esimerkiksi kaikki pomot ovat naisia. Tilastot kuitenkin kertovat, että suurimmalle osalle suomalaisista arjen ympäristö on hyvin toisenlainen. Sukupuolitietoinen koulutus luo edellytykset ammatteihin sijoittumiselle ja työelämässä menestymiselle sukupuolesta riippumatta (Opetushallitus). Koulutusorganisaatioilla on erityinen vastuu yhdenvertaisuuden edistämisessä. Kirjoittaja Johanna Niemi on sosiaalisista jakolinjoista ja sukupuoleen liittyvistä kysymyksistä kiinnostunut asiantuntija, joka keräsi And Beyond -hankkeen arviointiaineiston ja näkee korkeakoulujen sukupuolittuneen arjen, ja muutoksen mahdollisuuden. Lähteet THL 2022a. Ammattialojen sukupuolen mukainen segregaatio. Viitattu 17.2.2022. THL 2022b. Koulutuksen sukupuolen mukainen segregaatio. Viitattu 17.2.2022. Sosiaali- ja terveysministeriö. Samapalkkaisuus. Viitattu 17.2.2022. Lahtinen, J. & Lauronen, T. & Murto, V. 2021. Sukupuolirajoja ylittäviä koulutusvalintoja ja eriytyviä urapolkuja. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2021:23. Lahtinen, J. 2019. Mikä ois mun juttu? – nuorten koulutusvalinnat sosialisaatiomaisemien kehyksissä. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2019:68. Opetushallitus. Sukupuolitietoinen opetus ja ohjaus. Viitattu 15.2.2022. Simpson, R. 2004. Masculinity at Work: The Experiences of Men in Female Dominated Occupations. Work, Employment and Society, 18(2), 349–368. Attila, H. & al 2018. Tasa-arvobarometri 2017 (pdf). Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 8/2018. Viitattu 17.2.2022.
Jaa tietoa avokätisesti: 4 vinkkiä julkaisun levittämiseen
Pohditko joskus onko tekemilläsi julkaisuilla oikeasti merkitystä – tavoittaako uusi tieto oikeat henkilöt? Tässä kirjoituksessa tarjoan neljä vinkkiä siihen, miten sinä julkaisun tekijänä voit jakaa tuotoksiasi sekä miten tehty työ tukee oman asiantuntijuutesi esille tuomista. Korkeakoulun perustehtäviin kuuluu uuden tiedon tuottaminen ja sen jakaminen. Usein tätä työtä tehdään nimenomaan julkaisujen avulla. Ammattikorkeakouluissa sekä lehtorit että muut asiantuntijat julkaisevat ja uutta tietoa voi jakaa esim. tieteellisissä artikkeleissa, ammattiyleisölle suunnatussa kirjassa, oppikirjassa, blogikirjoituksessa tai vaikkapa podcast-sarjassa. Tuotettu uusi tieto on vaikuttavaa vasta kun sitä hyödynnetään. Julkaisun osalta se tarkoittaa, että oikea lukija, kuulija tai käyttäjä löytää sen äärelle oli hän sitten päätöksentekijä, alan asiantuntija, opettaja, opiskelija tai aiheesta kiinnostunut kansalainen. Nämä vinkit tukevat sinua toivottavasti, jotta oikeat ja yhä useampi lukija, kuuntelija tai käyttäjä hyödyntäisi julkaisujasi. 1. Kutsu mukaan tekemään Julkaisun levittämistyö voi alkaa jo kun sisältöä muotoillaan. Kutsu mukaan kollegat, yhteistyökumppanit tai julkaisun kohderyhmien edustajia jo tekovaiheessa. Osallistumisen tapoja ja tasoja on monia, ja voit valita niistä itsellesi ja mukaan kutsumillesi henkilöille sopivimmat. Esimerkkejä osallistumisen tavoista: keskeneräisen tekstin, käsikirjoituksen, sisällysluettelon kommentointi sopivien tapausesimerkkien esille tuominen, jotta ne voidaan sisällyttää julkaisuun julkaisussa esitetyn toimintatavan soveltaminen toiseen toimintaympäristöön sisällön yhteiskehittäminen, esim. sisällysluettelo, julkaisutyyppi, tarvittavat sisällölliset näkökulmat yhteiskirjoittaminen. Kerro selkeästi, millaista osallistumista toivot. Tällöin toinen osapuoli osaa käyttää aikaansa tarkoituksenmukaisesti esimerkiksi olennaisten näkökulmien pohtimiseen kielenhuollon sijaan. Mukaan kutsuminen vaatii sinulta rohkeutta, koska jaat muille keskeneräisiä ajatuksiasi. Tieto kehittyy kuitenkin keskustelun kautta ja mukaan kutsumisen tavoitteena on aina auttaa sinua tekemään laadukkaampia ja tarkoituksenmukaisempia julkaisuja. 2. Jaa tietoa omalle ammatilliselle verkostollesi Muista jakaa julkaisusi lähiverkostollesi sosiaalisen median kanavissasi ja kertoa julkaisussa esitetyistä uusista oivalluksista kollegoillesi, esimerkiksi kun keskustelet heidän kanssaan kahvitauolla. Voit rohkeasti myös lähettää julkaisun suoraan avainhenkilöille omassa tai kumppaniorganisaatioissa. Nosta saatesanoihin julkaisun pääviesti tai mihin ongelmaan tarjoat siinä ratkaisua. Se kiinnostaa monia enemmän kuin, että julkaisu on ylipäätään tehty. Ammatilliseen verkostoosi kuuluvat tuntevat sinua jo asiantuntijana, joten he suhtautuvat esittämääsi uuteen tietoon todennäköisesti myönteisemmin kuin täysin tuntemattomat vastaanottajat. Jos olet urapolkusi alussa tai tehnyt alanvaihdon verkostosi ovat luultavasti pienemmät kuin pitkään alalla vaikuttaneiden asiantuntijoiden. Silloin on entistä tärkeämpää jakaa tietoa julkaisusta myös olemassa olevan verkostosi ulkopuolelle. 3. Etsi oikeat sosiaalisen median ryhmät Sosiaalisen median kanavat ovat pullollaan eri teemoihin liittyviä keskusteluryhmiä. Olet todennäköisesti jo mukana omaan alaasi liittyvissä ryhmissä – joko aktiivisena keskustelijana tai keskusteluja vierestä seuraavana. Voit löytää myös sinulle uusia, mutta julkaisun näkökulmasta olennaisia ryhmiä, kun lähdet tutkimaan niitä tarkemmin. Jaa tietoa julkaisusi aiheen ja näkökulman kannalta sopivissa ryhmissä. Jotkut ryhmät sallivat erilaisten tapahtumien ja materiaalien mainostamisen. Silloin tietoa julkaisusta voi jakaa suoraviivaisestikin. Parhaiten sosiaalisessa mediassa toimivat kuitenkin erilaiset keskustelunavaukset, joihin linkität julkaisusi. Silloin keskustelijat pääsevät syventymään sinun ajatuksiin julkaisun kautta. Osallistu ja linkitä julkaisusi myös muiden tekemiin keskustelunavauksiin. Voi olla, että sinulla on suora vastaus toisen esittämään pulmaan tai tarjoat julkaisulla ihan uudenlaisen tai syventävän näkökulman puhututtavaan aiheeseen. Oikeanlaiset keskustelunavaukset voivat tulla eteen myös paljon sen jälkeen, kun julkaisusi on ilmestynyt. Jos julkaisun sisältö on ikivihreää, voit jakaa sitä sopivissa sosiaalisen median keskusteluissa pitkään, ja siten pidentää julkaisun käyttöikää. 4. Hyödynnä ammattilaistapahtumia Yksinomaan kirjan tai verkkojulkaisun julkistamistilaisuus ei ole enää oikein tätä päivää. Se ei kuitenkaan tarkoita, että tapahtumat eivät olisi toimiva tapa jakaa tietoa julkaisusta. Helpointa on hyödyntää muiden järjestämiä tapahtumia. Tapahtumissa voit harjoittaa sissimarkkinointia, eli tavoitella julkaisun tarkkaa kohderyhmää pienellä budjetilla (Meltwater 2021). Se tapahtuu esimerkiksi jakamalla tietoa omasta työstäsi ja julkaisuistasi osana epämuodollisia kahvikeskusteluja tai työapajatyöskentelyn lomassa. Sissimarkkinointiin kuuluvat myös erilaiset hauskat tempaukset. Uskallatko hullutella ja pukea yllesi paidan, jossa kehotat muita osallistujia tulla juttelemaan kanssasi asiantuntujuusalueestasi? Osallistua voit toki perinteisemminkin, jolloin kerrot julkaisuistasi omalla ständillä tai posterilla. Yksi kätevä tapa jakaa verkkojulkaisun osoitetta fyysisissä tapahtumissa on painattaa sille oma käyntikorttinsa. Se on helppo ojentaa kiinnostuneelle keskustelukumppanille. Jos julkaisusi on alalla merkittävä, sen ympärille voi myös järjestää oman tapahtumansa. Esimerkiksi kun Metropolia Ammattikorkeakoulussa julkaistiin oppikirja Lähijohtaminen sosiaalialalla tekijät järjestivät alan ammattilaisille, opettajille ja opiskelijoille suunnatun verkkotapahtuman, jossa käsiteltiin johtamiskysymyksiä. Myös Metropolian kustantaman Lasten rokotuskirjan ympärille on rakennettu erilaisia tapahtumia. Helmikuussa järjestettiin Nallen rokotuspäivä -lastenkonsertteja. Niissä esitettiin kirjan innoittamia Metropolian musiikkikasvatuksen opiskelijoiden säveltämiä lastenlauluja. Kirjan kuvitusmaailma pöpöineen ja Nallen rokotuspäivä -konserttikertomus ovat myös osa Lasten lääketieteen päivää, jota vietetään Heurekassa 25.3.2023. Osallistuminen tekee sinut näkyväksi asiantuntijana Kuten todettu, osallistuminen ajankohtaiseen keskusteluun ja julkaisujen jakamiseen panostaminen lisää niiden merkittävyyttä. Sen myötä niissä julkaistua tietoa todennäköisesti hyödynnetään laajemmin tai monipuolisemmin. Lisäksi satsaus tekee sinut näkyväksi alasi asiantuntijana. Julkaiseminen tieteellisissä lehdissä on luonnollisesti tutkijan ansioitumista. Se tekee tutkijan ja tutkimuksen näkyväksi tiedeyhteisön sisällä. Muunlainen julkaiseminen nostaa tekijän asiantuntijaprofiilia vastaavanlaisesti, kunhan julkaisutoiminta tehdään näkyväksi niille, joihin tekijä haluaa julkaisemisella vaikuttaa. Myös muiden asiantuntijoiden tekemien laadukkaiden ja kiinnostavien julkaisujen jakaminen verkostoillesi omilla oivalluksillasi höystettynä tuo sinua esille asiantuntijana. Kuten Kaisa Hernberg (2013) on todennut, vakuuttava alansa asiantuntija jakaa muille hyödyllistä tietoa ja soveltaa omaa asiantuntijatietoaan erilaisiin tilanteisiin. Hyödynnä myös Hernbergin muita oppeja: Ole rohkeasti esillä, osallistu ja keskustele aktiivisesti. Uskalla olla näkemyksellinen. Muista myös olla johdonmukainen, selkeä ja ymmärrettävä. Uskottavuuteesi vaikuttaa toki myös kokemus, substanssiosaaminen ja ansioituminen, mutta tapasi viestiä on ainakin yhtä tärkeä. Minkä pienen panostuksen viimeisimmän tai pian ilmestyvän julkaisusi näkyväksi tekemiseen haluaisit tämän kirjoituksen siivittämänä tehdä? Lähteet Hernberg, K. 2013. Asiantuntija epämukavuusalueella. Kirja sinulle, joka inhoat myymistä. Talentum. Meltwater 2021. Sissimarkkinointi eli guerilla markkinointi – mitä se on ja miksi se on tehokasta? Blogikirjoitus 14.9.2021. Kirjoituksessa on sovellettu Osuma – osallistuamalla osaamista -koordinaatiohankkeessa (ESR 2018–2021) hanketulosten juurruttamiseen liittyvää ajattelua julkaisujen jakamiseen. Kirjoittaja työskenteli hankkeen viestinnästä vastaavana tuottajana vuosina 2018–2020.
Kielituettu työharjoittelu on kielenoppimisen momentum – Kielibuustia 3/5
Englanninkielisissä tutkinto-ohjelmissa opiskeleville työharjoittelut tarjoavat usein ainoan mahdollisuuden päästä näkemään, kuulemaan ja kokemaan, millaista on ammattikieli ja ammatillinen vuorovaikutus suomenkielisessä ympäristössä. Koska ammattikielen osaaminen vaatii usein vahvaa kielitaitoa, erityissanaston hallintaa ja ammatillisten viestintäkäytänteiden osaamista (Komppa ym. 2014), on kansainvälisillä opiskelijoilla usein kiusaus valita englanninkielinen harjoittelupaikka, jos se vain on mahdollista. Tämä ei kuitenkaan ole tulevaisuuden kannalta hyvä vaihtoehto – ainakaan, jos opiskelija haluaisi valmistuttuaan työllistyä Suomeen. Tässä blogitekstissä käsittelemme kansainvälisen opiskelijan työharjoittelua ja työyhteisön roolia kielenoppimisessa. Lähtökohtanamme on, että opiskelija tarvitsee kielenoppimiseen työyhteisön tuen. Kerromme, mitä tarkoitetaan kielenoppijan ja työyhteisön välisellä kielisopimuksella, millaista tukea kielimentori voi antaa sekä mitä tarkoitetaan kielituetulla työharjoittelulla. Opiskelija tarvitsee työyhteisön tukea Suomen kielen oppiminen ei ole vain yksilön vastuulla. Koska kielenkäyttö on sosiaalista toimintaa, kieltä opitaan parhaiten vuorovaikutuksessa toisten kielenpuhujien kanssa. Metropolia Ammattikorkeakoulussa toteutettava kielituettu harjoittelumalli korostaa työyhteisön roolia kansainvälisen opiskelijan kielenoppimisen tukijana. Kielituettu työharjoittelu vaatii suunnittelua ja ennakointia, jotta kielitaidoltaan eritasoiset opiskelijat hyötyisivät työharjoittelusta ja oppisivat kieltä tehokkaasti. Metropolian englanninkielisessä sosiaalialan tutkinto-ohjelmassa harjoittelut on nimetty työ- ja kieliharjoitteluksi (Work Placement and Language Internship), mikä rohkaisee kansainvälisiä opiskelijoita valitsemaan suomenkielisen harjoittelun ja oppimaan kieltä harjoittelun yhteydessä. On tärkeää, että harjoitteluiden toteutussuunnitelmiin kirjataan kielitaitotavoitteet opiskelijan oman kielitaitotason mukaan. Pelkkä tavoitteiden kirjaaminen ei kuitenkaan riitä, vaan työyhteisön täytyy tietää, mitä opiskelijalta voi vaatia, jotta epärealistiset odotukset eivät lannista opiskelijaa tarjota opiskelijalle oikea-aikaista tukea ja kielitietoista ohjausta luoda opiskelijalle mahdollisuus toiminnan reflektointiin kielimentorin, kielitietoisen ohjaajan ja S2-opettajan tuella. Kielisopimus kirkastaa tavoitteita Kielisopimuksen tekeminen harjoittelupaikan kanssa auttaa tiedostamaan ja sanallistamaan kielitaitoon ja kielenoppimiseen liittyviä asioita käytännön tasolla. Kielisopimuksessa ohjaaja, työharjoittelupaikan edustaja ja opiskelija neuvottelevat yhdessä, millaisia viestintätilanteita opiskelija ottaa haltuunsa harjoittelun aikana. Samalla sopimus kirkastaa sitä, millaista kieltä opiskelija tarvitsee, millaisissa vuorovaikutustilanteissa hänen täytyy osata puhua suomea ja millaisista fraaseista ja ilmauksista on hyötyä. Sopimusta voidaan tarkentaa harjoittelun edetessä. Kielisopimuksen tekemisessä auttaa harjoittelua varten laadittu opetussuunnitelmakuvaus, jossa määritellään harjoittelun kielitaitotavoitteet opiskelijan kielitaitotason mukaan (ks. kielitaitotavoite-nosto myöhemmin tässä tekstissä). Tärkeää on, että kielitaitotavoitteet määritellään myös suomea ensikielenä puhuville. (Ks. myös Kielisopimus-video 2022.) Kielimentori tukee käytännön tilanteissa Hyväksi havaittu keino on lähettää opiskelijat harjoitteluihin pareittain (ns. tandem-malli) niin, että kielenoppija saa harjoitteluparikseen ja kielimentorikseen suomen kieltä osaavan opiskelijan (ks. esim. Export Expert -hanke 2022). Kielimentorin tuplarooli tulee kuitenkin huomioida harjoittelun aikana ja sitä ennen tarjoamalla tukea ja koulutusta kielimentorille. Metropolian englanninkielisessä sosionomikoulutuksessa kielimentorillekin on laadittu kielitavoitteet. Jokainen kielimentoriksi ryhtyvä suomea erinomaisesti osaava sosiaalialan opiskelija suorittaa ennen ensimmäistä harjoittelua kielitietoisen ja yhdenvertaisen ohjauksen opintojakson. Opintojakson aikana opiskelija saa työkaluja siihen, miten tukea suomen kielen oppimista työssä ja millaisia haasteita ja mahdollisuuksia monikielisen työyhteisön viestinnässä voi olla. Lisäksi opiskelija tutustuu selkokieleen ja selkokieliseen ohjaukseen. Kielimentori tietää, mitkä asiat kielessä voivat olla oppijalle haastavia, miten puhua selkeästi ja rauhallisesti, miten varmistaa ymmärrys ja miten huolehtia siitä, että kielenoppija ei jää kielen takia ulkopuolelle. Samalla opiskelijasta kasvaa kielitietoinen työntekijä, joka osaa myöhemmin työssään toimia kielitietoisesti uusien työntekijöiden perehdyttämisessä ja opiskelijoiden ohjaamisessa. Pariharjoittelu korostaa sitä, miten kielenoppiminen on aina sosiaalista toimintaa. Harjoittelussa tuetaan kielenoppimista oikeaan aikaan, heti niissä tilanteissa, joissa opiskelija tarvitsee kieltä. Samalla lisätään kielenoppijan motivaatiota oppia ja ottaa kieli käyttöön. Usein ajatellaan, että ammattikieltä voi oppia vasta, kun osaa hyvin kielen perusteet (B1-taso, EVK 2018). Kieliharjoittelumalliin laaditut kielenoppimistavoitteet tuovat esiin, että myös A1-tason puhuja voi oppia työpaikan viestintää ja ammattikieltä tarkkailijan roolissa, vaikka ei vielä pystyisikään osallistumaan täysipainoisesti vuorovaikutukseen. A1-tasolle laadituissa kielitaitotavoitteissa otetaan huomioon se, että kieli on myös kehollista ja materiaalista. Kieli ei siis ole vain pelkkiä sanoja, vaan vuorovaikutuksessa ja viestinnässä voi hyödyntää ympäristöä, huonekaluja, esineitä ja kuvia. Lisäksi kehonkieli, ilmeet ja eleet ovat tärkeitä keinoja viestin perille saattamisessa. “Opiskelija tutustuu tarkkailijan roolissa työharjoittelupaikan viestintäympäristöön ja viestintätilanteisiin. Hän tunnistaa ammattilaisen erilaisia viestintärooleja ja viestinnän tavoitteita eri tilanteissa. Hän harjaantuu tulkitsemaan suullisia viestintätilanteita kielenulkoisten vihjeiden (esim. äänensävy, eleet, ilmeet, kehonkieli, puheenvuorojen pituus, osallistujat, viestintäympäristö, tilanteen kesto) avulla, ja osaa poimia puheenvirrasta usein toistuvia sanoja (tervehdykset, tilanteisiin liittyvät keskeiset sanat ja fraasit), vaikka ei hahmottaisikaan aina tilanteiden syvempiä merkityksiä. Opiskelija myös osallistuu keskusteluun suomeksi lyhyissä, ennakoitavissa ja rutiininomaisissa tilanteissa (tervehdykset, kuulumisten kyselyt, esittäytymiset).” – Työ- ja kieliharjoittelun kielenoppimistavoitteita (A1-taso) Degree Programme in Social Services -tutkinnossa (Opetussuunnitelma 2023. Degree Programme in Social Services, Metropolia AMK) Kielenoppijalla on paljon annettavaa Työyhteisöillä on joskus korkea kynnys ottaa vielä kieltä oppivaa opiskelijaa harjoitteluun. Ajatellaan, että harjoittelija vie resursseja, hankaloittaa työyhteisön toimintaa ja vaatii enemmän tukea kuin sellainen harjoittelija, jolla suomen kieli on jo hallussa. Kannustamme työyhteisöjä näkemään asian toisin: kielenoppijan läsnäolo työyhteisössä voi tehdä näkyväksi hankalia vuorovaikutuskäytänteitä, puutteellisia ohjeistuksia, vaikeaa kieltä ja epäselviä toimintamalleja. Monissa yrityksissä tai työyhteisöissä on asiakkaita, jotka ovat itsekin kielenoppijoita. Työharjoitteluun tuleva kielenoppija voi avata yllättävällä tavalla työyhteisön silmät näkemään yhteisön toimintaa uudesta näkökulmasta, maahanmuuttajataustaisten asiakkaiden silmin. Esimerkiksi päiväkodissa saatetaan huomata, ettei lasten kielitaustoja ole tehty näkyviksi eikä niitä hyödynnetä, tai hoitokodissa saatetaan oivaltaa, miten tärkeää on kehollinen ilmaisu, nonverbaalinen vuorovaikutus ja asiakkaiden kohtaaminen myös ilman sanoja. Maahanmuuttajaäitien osallisuuden kokemuksia tutkinut Minna Intke-Hernandez (2021; 2020) korostaa sitä, miten yhteiset, monikieliset hetket tarjoavat oppimismahdollisuuksia ja vahvistavat osallisuuden kokemuksia. Kielitietoinen työyhteisö hyväksyy monikielisyyden osana kielitaitoa. Se on myös valmis hyödyntämään oppijan kielellisiä resursseja työpaikan arkisissa vuorovaikutuksessa. Kun kielenoppija kokee osallisuutta ja tuntee itsensä hyväksytyksi, se vaikuttaa haluun oppia kieltä lisää. Työyhteisön on tärkeä oivaltaa, ettei ole olemassa vain yhtä oikeaa tapaa puhua kieltä, vaan kielenoppiminen on dynaaminen prosessi, ja kieli kehittyy aina vuorovaikutuksessa toisten kanssa. Suomea voi puhua monin tavoin. Kieli on ensisijaisesti viestinnän väline, joten sellaiset kielelliset virheet, erikoiset ilmaukset tai epätyypillinen ääntämys, jotka eivät vaikeuta ymmärtämistä, eivät haittaa. Erilainen ääntämys ei saisi johtaa siihen, että kielenoppijan osaamista ei arvosteta. Työyhteisön rooli kielenoppimisessa on tärkeä Kielenoppijat kokevat usein työharjoittelun suomenkielisessä ympäristössä hyvin jännittävänä. Jännitys voi aiheuttaa myös väärinkäsityksiä: vaikka kielitaitoa olisikin, se saattaa rohkeuden puuttuessa jäädä piiloon. Työharjoittelussa tarvitaan ainakin jonkin verran yhteistä kieltä, jotta opiskelija voi osallistua työyhteisön toimintaan. Jos työyhteisö ottaa opiskelijan osaksi yhteisöä, opiskelija oppii enemmän ammatillista kieltä, fraaseja ja sanastoa sekä sosiaalisia ammattikäytänteitä. Sensitiivinen ohjaaja ja kielimentori tarjoavat kielenoppijalle kielellistä, sosiaalista ja emotionaalista tukea. Kielenoppija ei ole koskaan vain avun saaja, vaan myös aktiivinen toimija. Kielenoppija voi harjoittelussa tuoda esiin omaa asiantuntijuuttaan, omaa äidinkieltään ja muuta kielitaitoaan. Ammatillisen identiteetin vahvistaminen ja näkyväksi tekeminen vahvistaa oppijan kielellistä identiteettiä ja tukee uuden kielen oppimista. Kielitietoinen ohjaaja arvostaa oppijaa ja haluaa nähdä hänet kokonaisvaltaisesti – ei vain kielenoppijana (Honko 2019). Työyhteisöjen rooli kielenoppimisessa on tärkeä, sillä esim. Seilosen ym. (2016) mukaan kirjallisen kielitaidon kehittyminen asiantuntija-ammatissa on väistämättä hidasta, ja kohtalaisen sujuva suullinenkin kielitaito saavutetaan yleensä vasta 1–2 vuoden oman alan työkokemuksen myötä. Kielitietoinen ohjaaja tunnistaa työpaikan kieliympäristön ja sen, millaista kieltä työtehtävässä tarvitaan ohjaa oppijaa tunnistamaan kieltä ja kielen funktioita (miten ja milloin käsketään, kysytään, neuvotaan, ohjataan) kannattelee keskustelua, tarjoaa kielellistä tukea, mutta ei vaihda heti englantiin, vaan antaa mahdollisuuden suomen kielen käyttöön varmistaa ymmärrystä ja luo turvallisen ilmapiirin (ei esimerkiksi korjaa kaikkia virheitä) auttaa ennakoimaan työpaikalla toistuvia tilanteita tarjoamalla malleja ja fraaseja tilanteista selviytymiseen nimeää keskusteluun liittyviä asioita ja esineitä ohjaa kielelliseen päättelyyn (Mitä sanoja tai muotoja tunnistat? Mitkä sanat ovat vieraita?) sanoittaa tekemistään käyttää synonyymeja ja selittää sanoja kannustaa ja rohkaisee kielenoppijaa puhumaan suomea tukee kielenoppijan kielellistä identiteettiä tunnistamalla myös muita kieliä ja hyödyntämällä niitä. (Ks. myös Intke-Hernandez 2021.) Kielituettu työharjoittelu kehittää kielitaitoa tehokkaasti Kielituettu työharjoittelu antaa opiskelijalle työkaluja aktiiviseen kielenoppimiseen ja vahvistaa opiskelijan toimijuutta työelämän tilanteissa. Lisäksi kielituettu harjoittelu kannustaa opiskelijaa hyödyntämään arki- ja työelämän tilanteita kielenoppimiseen. Kielituettu työharjoittelu myös tukee opiskelijan osallisuuden kokemusta ja auttaa opiskelijaa työllistymään valmistumisen jälkeen. Suomenkielisille opiskelijoille kielituettu työharjoittelu antaa valmiuksia toimia monikielisessä työyhteisössä kielimentorina, perehdyttäjänä ja kielitietoisena ohjaajana. Kielen oppiminen ei pääty valmistumiseen, vaan jatkuu koko elämän. Kirjoittajat Eveliina Korpela, Eevamaija Iso-Heiniemi ja Hanna Aho työskentelevät Metropolia Ammattikorkeakoulussa sosiaali- ja terveysalan tutkinnoissa suomen kielen opettajina ja Kielibuusti-hankkeen S2-asiantuntijoina. Kielibuustia on viiden kirjoituksen sarja. Se tarjoaa käytännön vinkkejä ja tietoa kielenoppimisen tukemiseen korkeakoulussa. Sarjan ensimmäisessä osassa käsiteltiin kielitaidon merkitystä korkeakouluopiskelijalle ja toisessa osassa esiteltiin kieli-HOPSia (henkilökohtaista kielenoppimissuunnitelmaa) opiskelijan kielenoppimisen tukena. Lähteet Komppa, J. & Jäppinen, T. & Herva, T. & Hämäläinen T. 2014. Korkeakoulutuksen ammatilliset suomi toisena kielenä -viitekehykset (pdf). Helsinki: Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisusarja. EVK 2018. Eurooppalainen Viitekehys: Kielten oppimisen, opettamisen ja arvioinnin yhteinen eurooppalainen viitekehys. Euroopan Neuvosto. http://www02.oph.fi/ops/taitotasoasteikko.pdf Export Expert -hanke 2022. Centria-ammattikorkeakoulu. Talent Boost. Honko, M. 2019. Mikä ihmeen kielitietoisuus? Jyväskylän yliopisto. Avoin yliopisto. Blogit. Intke-Hernandez, M. 2020. Maahanmuuttajaäitien arjen kielitarinat: etnografinen tutkimus kieliyhteisöön sosiaalistumisesta. Väitöskirja. Kasvatustieteellinen tiedekunta. Helsingin yliopisto. Intke-Hernandez, M. 2021. Kielenoppija tarvitsee tuekseen kielitietoisuutta ja yhteisiä tekoja. Kieli, koulutus ja yhteiskunta, 12(6). Kielisopimus-video 2022 (Youtube). Tokasa-hanke. Toiminnallisesti kaksikielinen sairaanhoitaja -koulutus. Metropolia AMK & TAMK. Omnian Osaamiskeskus 2022. Palvelut työnantajille. Kielituettu työllistäminen. Polku työhön. Omnia, Espoon seudun koulutuskuntayhtymä. Opetussuunnitelma 2023. Degree Programme in Social Services. Metropolia Ammattikorkeakoulu. Seilonen, M. & Suni, M. & Härmälä, M. & Neittaanmäki, R. 2016. Ammatillisen kielitaidon arviointikokeilu terveydenhuollon alalla. Teoksessa Huhta, A. & Hildén, R. (toim.): Kielitaidon arviointitutkimus 2000-luvun Suomessa. AFinLA-e. Soveltavan kielitieteen tutkimuksia (9). 110–141.
Assessing Necessary Future Soft Skills
A rapidly changing world requires us to change in unexpected and different ways. One of those changes taking place is the increasing need for skills that are the foundation for the entrepreneurial mindset. It is with this rapid change in mind that the need for non-quantifiable skills becomes incredibly important. Not only in the context of business but the fundamental skills associated with entrepreneurship and the entrepreneurial mindset are now recognised as lifewide skills. “Lifewide” skills is a fairly new term to describe skills that you will use in different parts of your life. Lifewide learning, by design, recognises that individuals inhabit multiple spaces at any given time: work education family carers hobbies mental, physical, and spiritual health & wellbeing This concept sees and responds to the whole person when thinking and designing learning. What Skills Are We Talking About? The entrepreneurial mindset is recognised as a lifewide skill because of the roughly 9 foundational skills that it builds: Ability to innovate Creativity Proactiveness Teamwork Tolerance to risk-taking Tolerance of failure Plan & reach objectives Problem-centred Networking These are all skills that are useful in both individual entrepreneurial pursuits, such as starting a company, but they are also skills that will help someone succeed as an employee, a teacher, a volunteer, a parent, or as a student, etc. But these skills can be difficult to assess objectively and with different skill levels (such as beginner vs expert). I want to present a resource for those who are teaching these skills, or want to teach, and assess these types of skills in their own classes. The World Economic Forum lists the top ten skills for 2025 as: Analytical thinking and innovation Active learning and learning strategies Complex problem-solving Critical thinking and analysis Creativity, originality, and initiative Leadership and social influence Technology use, monitoring and control Technology design and programming Resilience, stress tolerance, and flexibility Reasoning, problem-solving, and ideation Just like the previous list of entrepreneurial mindset skills, this list includes various softer, more difficult to quantify skills. It can be objectively difficult to determine how you are going to assess such ‘soft’ skills as creativity in problem-solving or initiative. The EU has also been thinking about this for a long time since they identified that soft skills related to the entrepreneurial mindset will be important moving forward. This realisation motivated them to create an assessment framework for anyone teaching these skills. Entrepreneurship is a Core Competence In 2017, Finland’s Ministry of Education and Culture further emphasized that entrepreneurship and the entrepreneurial mindset should become a part of the education system when they published the Entrepreneurship Education Guidelines, from their previous report in 2009. The definition that the Ministry provided was: “Entrepreneurship means observing possibilities and grasping them, as well as the ability to transform ideas into actions that produce financial, cultural, social or societal value. ...They include creativity, the ability to innovate, risk management, and responsibility, as well as the ability to plan, specify goals, and direct operations to reach objectives.” With all these different organisations responsible for education and the future of working life and economic development recognising that these skills will be key, how do we begin to effectively and accurately assess them in a repeatable and objective way? So, How Do You Assess Soft Skills? How do you assess someone’s ability to be creative or take initiative? It is important that we foster these skills and we are able to assess them and help to develop them in students. This is where “EntreComp: the European Entrepreneurship Competence Framework” can give guidance to teachers on assessment of soft skills. “EntreComp is a framework of 15 entrepreneurship competences, broken down further into threads that describe what the particular competence really means in practical terms. These are clearly defined through learning outcomes – what a learner knows, understands and can do. The learning outcomes are mapped across 8 different levels of progression, from beginner to expert.” The EntreComp framework, launched in 2016, provides a comprehensive breakdown of the knowledge, skills, and attitudes individuals will need to develop in order to be entrepreneurial in action and mindset “to create financial, cultural or social value for others.” Its overview is visualised as a flower made up of 5 parts: a definition of entrepreneurship 3 competence areas 5 competences per area threads in each competence and 8 progression levels (2 in each of foundation, intermediate, advanced, and expert) In all, this framework has 442 learning outcomes that are measurable. It is also possible to do a self-assessment online with the Yoop tool. The self-assessment was developed by a consortium of Finnish higher education institutions and is available in English, Finnish, and Swedish. This is a comprehensive view at what entrepreneurship and an entrepreneurial mindset looks like from the skill level. It also allows us to better understand how individuals can learn and practice these skills on a daily or weekly basis in all areas of their lives. Using The Framework in Education Within formal education, the framework allows teachers and lecturers to tailor entrepreneurial learning outcomes in specific contexts. It also allows for the development of new or existing teaching and learning activities to develop entrepreneurial competences and to develop assessment of entrepreneurial learning. As entrepreneurial learning is now identified as a core competence by the Finnish Ministry of Education, it needs to start to be incorporated into all education programmes and degrees. Even those where it does not currently exist, or does not have a legacy of being included. This can be difficult for those who are responsible for the assessing of such skills. Therefore, this framework is a great support for the changes that might need to be implemented. Case VillageOPTICIAN at Metropolia UAS If I were teaching more entrepreneurship or leadership, I would be using this tool even more. I think that this is a really good tool. -Kajsa Sten, Lecturer, Degree program in optometry 18 Months ago Kajsa Sten, Lecturer at the Degree program in optometry, set up an innovation project course that has 8-10 students make up the core team of VillageOPTICIAN (KyläOPTIKKO in Finnish). VillageOPTICIAN is a store in HyMy Village that offers all optician services such as eye exams, eye-glass repairs, frames, and lenses. The core team’s job is to act as a team of entrepreneurs and to run the shop. The students are allocated dedicated roles that they need to fulfill for the duration of the innovation project each semester. Each semester a new core team is selected through a voluntary application process. During the semester, the students are responsible for different aspects of the running of the shop. This includes marketing, client relations, supplier relations, etc. Kajsa has so far used the EntreComp framework for student assessments 5 times in this project. She uses it in a self-assessment capacity asking the students at the end of their experience to go through the main 15 competencies and reflect in four parts. In their final report of their innovation studies, the students are required to use a learning journal to: open and explain the main features of each competence reflect on how they have been able to use or try each competence as part of their VillageOPTICIAN studies reflect on how these competences will show up as a future eyecare professional reflect on the different levels of depth (or progression) of these competences – what level are you at now and how you could reach a deeper level of competence? In preparation for this final assignment, she has learned to focus on three aspects: introducing the assignment and framework live to answer initial questions (email has been tried but it is not as effective) navigating the framework with specific page numbers that they should use and in what way. reminding the students that the level of analysis will affect their final grade is a good way to stimulate reflection depth. Using the comprehensive EntreComp framework in this way allows for a great guide in reflection and having the students reflect on their own learning is a time-tested method of assessment. This method, with these soft skills, is valuable to both the teacher and the student to see what has been learned and what may have been missed. Allowing the teacher to adjust the learning in future iterations of the course or program to promote continual improvement. Writer Pamela Spokes works as a Service Designer in Metropolia’s RDI team. Originally from Canada, Pamela has years of experience in university admin focusing on international recruitment, marketing, and the international student/staff experience. With a Bachelor’s from Canada, a Master’s degree from Sweden, an MBA in Service Innovation & Design from Laurea UAS, and her AmO from Haaga-Helia UAS, she is interested in purposefully designed experiences that are centred around the user. Don’t be surprised if she knocks on your door to talk about learning co-creation methods through intensive learning experiences. Citations European Commission, Directorate-General for Employment, Social Affairs and Inclusion, EntreComp : the European Entrepreneurship Competence Framework, Publications Office, 2019. EntreComp into Action - Get inspired, make it happen: A user guide to the European Entrepreneurship Competence Framework (JRC Publications Repository) EntreComp: the European Entrepreneurship Competence Framework - factsheet (European Commission) Mccallum, E., Weicht, R., Mcmullan, L. and Price, A., EntreComp into Action - Get inspired, make it happen: A user guide to the European Entrepreneurship Competence Framework, Bacigalupo, M. and O`keeffe, W. editor(s), EUR 29105 EN, Publications Office of the European Union, Luxembourg, 2018, ISBN 978-92-79-79360-8, doi:10.2760/574864, JRC109128. Dare To Be Enthusiastic! Teacher’s Guide To Entrepreneurial Skills, Heli Potinkara, Haaga-Helia School of Vocational Teacher Education
Hiiltä ja timanttia -blogi kiittää vuodesta 2022!
Haluamme lämpimästi kiittää Hiiltä ja timanttia -blogin lukijoita ja kirjoittajia aktiivisesta vuodesta 2022! Hiiltä ja timanttia -blogin perusta on oppimista ja opettamista käsittelevät tekstit, joissa korkeakouluopettajat jakavat tietoa ja vinkkejä kollegoilleen. Tänä vuonna teksteissä on käsitelty erityisesti verkossa toteutettavaa oppimista, virtuaalivaihtoja ja kielten oppimista. Oppeja HyMy-kylästä -sarja, jossa käsitellään Myllypuron kampuksen monialaista oppimis- ja kehittämisympäristöä jatkui myös. Tämän vuoden kirjoituksissa tarkasteltiin myös korkeakoulun roolia yhteiskunnassa sekä korkeakoulun toiminnan kehittämistä. Näitä on pohdittu esimerkiksi strategian, hyvinvoinnin ja kestävän kehityksen näkökulmista. Myös vuorovaikutusta, viestintää ja julkaisemista on käsitelty. Yhteensä blogissa julkaistiin 26 kirjoitusta, jotka tehtiin 26:n kirjoittajan voimin. Löydät kaikki vuoden kirjoitukset teemoittain tästä alta. Oppiminen ja opettaminen Yhdessä vai yksin – ajatuksia pedagogisesta kehittämisestä Pedagogiset linjaukset laadun perustana Lähteä vai jäädä? – kielen oppimisen tukeminen edistää opiskelijan kotoutumista, Kielibuustia 1/5 Suunnitelmallisuus on avain suomen kielen oppimiseen – tukena kieli-HOPS, Kielibuustia 2/5 Oppimista käänteisesti – Flippaus vai floppaus? ”Kierteetön ruuvi on naula” – Ongelmallinen toimintatutkimus Tulevaisuus on toiminnallinen – pelillisyys on osa vuoden 2035 työelämätaitoja Ilmaisua, huumoria ja tajunnanvirtaa – Laululyriikka-aiheisia opinnäytetöitä Metropoliassa Monikulttuurisesta kohtaamiskahvilasta on moneksi – Oppeja HyMy-kylästä, osa 4 Lapset ja perheet mukaan HyMy-kylän palveluiden kehittäjiksi – Oppeja HyMy-kylästä, osa 5 Verkkopedagogiikka ja digitaalisuus ”Kuuletko meitä, Maija?” Onnistuneen etätapaamisen askelmerkkejä Kuulijasta osallistujaksi – läsnäolon ja vuorovaikutuksen tukeminen virtuaalitapaamisissa Pirisevä pienoiskonttori. Älypuhelin ja tablettitietokone tietotyön tiivistäjänä, osa 1. 5 kirkastettavaa näkökulmaa ennen opetuksen viemistä verkkoon, osa 1/3 5 varmistettavaa asiaa verkko-opetusta toteutettaessa, osa 2/3 5 arvioitavaa asiaa verkko-opetusta toteutettaessa, osa 3/3 Creating International Classrooms through Virtual Exchange Korkeakoulun yhteiskunnallinen rooli, korkeakoulun kehittäminen Mitä strategiasisällöt kertovat korkeakoulujen profiilista ja strategisista valinnoista? Kehittämässä hyvinvointia kampuksella Toimintakulttuurin uudistaminen haastaa ajatteluamme E-kirja on kevyt kantaa! – Kirjaston sähköiset aineistot, kestävää kehitystä tukeva valinta? Viestintä, vuorovaikutus, julkaiseminen Julkaiseminen on asiantuntijalle oppimismahdollisuus Kumppani, ylivääpeli, kapellimestari vai valmentaja? Kuinka toimitat onnistuneesti artikkelikokoelman Podcast pähkinänkuoressa – vinkkejä opettajalle Korkeakouluopiskelijat julkaisemaan! Osallistuva työote arvojen uudistuksessa – oppeja ja onnistumisia Lopuksi kiitämme myös Hiiltä ja timanttia -blogin perustajajäsentä ja pitkäaikaista toimituskuntalaista Mari Virtasta. Kiitos, että olet ollut kehittämässä blogia, sen profiilia ja sisältöjä sekä auttanut blogin kirjoittajia loistamaan! Mari jatkaa syksyllä perustetun Sotemuotoilijat-blogin päätoimittajana. Lämmintä joulunaikaa ja onnea tulevaan vuoteen toivottavat Riikka Wallin, Sonja Holappa, Mari Virtanen ja Johanna Tirronen Hiiltä ja timanttia -blogin toimituskuntalaiset 2022
Julkaiseminen on asiantuntijalle oppimismahdollisuus
Jokaisen korkeakoulun tehtäviin kuuluu julkaiseminen. Julkaisu voi olla kokonainen kirja, yksittäinen artikkeli, blogikirjoitus, podcast tai video. Niillä edistään tiedettä, tuotetaan uutta tutkimustietoa sekä levitetään tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaan perustuvaa tietoa ammattiyhteisöjen käyttöön tai tieteellistä ja ammatillista tietoa ympäröivään yhteiskuntaan. (Julkaisutiedonkeruun käsikirja 2021.) Uuden tiedon tuottaminen ja julkaiseminen kuuluu siis korkeakoulun ja sen toimijoiden perustehtävään. Tekijöille – korkeakoulun tutkijoille, opettajille ja muille asiantuntjoille – julkaiseminen tarjoaa oppimista ainakin kahdesta eri näkökulmasta: julkaisemiseen ja julkaisuprosessiin liittyvä oppiminen uudet oivallukset julkaisun aiheeseen tai tematiikkaan liittyen. Oppiminen on muutosta tiedoissa, taidoissa ja asenteessa. Onkin luonnollista, että monelle julkaisujen tekijöille uusi oppi liittyy nimenomaan itse julkaisemiseen: mitä kaikkea vaikkapa kirjan julkaisuprosessiin liittyy, millaisia ovat erilaiset tekstityypit, millaista on toimittaa muiden tekstejä tai mitä tarkoittaa uuden tiedon julkaiseminen videon tai podcastin muodossa. Oman näkemykseni mukaan se oppi mikä syntyy omaan substanssiin liittyen jää usein hiukan näiden asioiden varjoon. Siksi haluankin tässä kirjoituksessa erityisesti keskittyä siihen, miten julkaiseminen tukee oman substanssiosaamisen syventämistä ja miten me Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisuasiantuntijat tuemme henkilökunnan työssä oppimista. Julkaiseminen on työssä oppimista ja substanssiosaamisen syventämistä Korkeakouluissa sekä opiskelijat että henkilökunta oppivat kirjoittamalla, tekemällä podcasteja tai videoita. Opiskelijoiden kohdalla tekemistä ajatellaan luonnollisesti oppimisen näkökulmasta ja erilaisille tehtäville asetetaan oppimistavoitteet, jotka usein liittyvät sekä käsiteltävään aiheeseen että tehtävässä määriteltyyn muotoon. Työntekijän oppimista sen sijaan sanoitetaan usein kehittämisen ja kehittymisen termein (Kupias & Peltola 2019) ja julkaisemista katsotaan usein toisenlaisesta näkökulmasta: mitä uutta ja hyödyllistä tietoa tässä julkaisussa tuotetaan muiden asiantuntijoiden tai laajan yleisön hyödynnettäväksi? Itse näen, että julkaiseminen on osa meillä työskentelevien asiantuntijoiden työssä oppimista. Usein työssä oppimista tarkastellaan niin sanotun 70–20–10-mallin kautta. Siinä ajatellaan, että 70 % oppimisesta tapahtuu työtä tekemällä, 20 % vuorovaikutuksessa kollegoiden kanssa ja 10 % järjestetyssä koulutuksessa. Malli ei pohjaa tutkittuun tietoon ja se on saanut myös paljon kritiikkiä. (Kupias & Peltola 2019). Malli on kuitenkin laajasti käytössä, myös meillä Metropoliassa. Sen sijaan, että jäisimme pohtimaan sitä ovatko nämä prosenttiluvut oikeita, on mielenkiintoista tarkastella miten monipuolisesti oppimista tuetaan ja mahdollistetaan organisaatiossa tai jossain yksittäisessä toiminnassa mallia hyödyntäen. Haluankin tarjota kolme eri näkökulmaa siihen miten julkaiseminen tukee asiantuntijan substanssiosaamisen kehittymistä. Julkaiseminen on nimittäin tilaisuus syventää osaamista, tapa soveltaa osaamista uuteen yhteyteen ja syy omien asiantuntijanäkemysten selkeyttämiseen. Havainnollistan näitä näkökulmia alla myös omien esimerkkien avulla. 1. Tilaisuus syventää osaamista Riippumatta siitä, miten julkaisemiseen liittyvää oppimista sanoitetaan, kirjan tai artikkelin kirjoittaminen, podcast-keskusteluun osallistuminen jne. vaatii perehtymistä itse aiheeseen ja siitä jo aiemmin julkaistuun tietoon. Tämä voi olla syventymistä tietyn aiheen äärelle, jota ei ehkä ehdi muuten työarjessa tehdä, mutta joka olisi hyödyllistä myös muun työn tekemisen kannalta. Kun asiantuntija sitoutuu julkaisun tekemiseen, perehtyminen asiaan tulee välttämättömäksi eikä asiantuntija voi jatkossa toimia työarjessa pelkän oman fiiliksen pohjalta. Perehtymisen jälkeen voidaan omia kokemuksia, tehtyä tai tekeillä olevaa kehitystyötä suhteuttaa jo tutkittuun ja julkaistuun tietoon. Artikkelissani Podcasteista pontta uuden tiedon välittämiseen, joka julkaistiin kokoelmassa DIGI 2021: Verkon uusia välineitä ja menetelmiä (Theseus), perehdyin ammattikorkeakoulujen podcastien maailmaan. Otin aikaa sille, että tutkin millaisia podcasteja muut ammattikorkeakoulut tarjoavat ja perehdyin muiden tuottamiin sisältöihin. Lisäksi tutustuin podcastien maailmaan laajemmin ja sovelsin oppimaani korkeakoulukontekstiin. Mitä podcastit voivat tarjota korkeakouluille uuden tiedon julkaisemisen näkökulmasta? Entä miten voimme rakentaa kuulijoille mielekkäitä kokonaisuuksia, jotka samalla tukevat korkeakoulun yhteiskunnallista tehtävää? Tämän työn pohjalta julkaisin artikkelin sekä rakensimme viestinnän kollegan kanssa ohjeita ja materiaaleja tukemaan podcastien tuottamista. 2. Tapa soveltaa osaamista uuteen yhteyteen Julkaisemisen kautta oppiminen voi olla myös sitä, että sovelletaan jo sisäistettyä tietoa uuteen asiayhteyteen tai julkaisussa voi yhdistää kahden tyyppistä osaamista. Kun kirjoitimme kollegani Mai Salmenkankaan kanssa Sukupuolisensitiivinen hanketyö -opasta (Theseus) pääsin yhdistämään kahden eri aihealueen osaamistani mielekkäällä tavalla. Oppaassa pääsin soveltamaan tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusosaamistani, jota olin kartuttanut vuosien varrella omasta mielenkiinnostani sekä työssäni kulttuurituottajana soveltavan taiteen parissa Euroopan sosiaalirahaston rahoittamiin hankkeisiin, joiden parissa olin myös työskennellyt useita vuosia. Oppaan kirjoittamisessa keskityimme erityisesti asian kiteyttämiseen sekä käytännön esimerkkien ja työvälineiden tarjoamiseen. Mikä on olennaisin tieto lukijalle? Mikä on uutta? Entä mikä on nice-to-know-osastoa? Tätä reflektoimme paljon. Tällaiseen työskentelyyn voi soveltaa oppimispäiväkirjamaista työskentelyä. Oppimispäiväkirjan tavoitteena on siten syventää näkemystä opiskeltavasta – ja tässä tapauksessa julkaistavasta – asiasta ja jäsentää uutta tietoa suhteessa omiin kokemuksiin sekä aiemmin opittuun (Kielijelppi). 3. Syy omien asiantuntijanäkemysten selkeyttämiseen Kirjoittaminen – oli kyseessä sitten tekstimuotoinen lopputuotos tai audiovisuaalisen julkaisun käsikirjoitus – on prosessi ja sitä matkaa voi myös verrata oppimispäiväkirjan tekemiseen. Ensin työtä tehdään vain itselle tai kirjoittajaporukan kesken jos on kyseessä yhteiskirjoitus. Kun perusjutut on jäsennelty, tekstiä työstetään myös muille jaettavaan muotoon. Tässä kohtaa oppimispäiväkirjan konsepti laajenee. Sitä ei tehdä enää vain itselle tai itselle ja opettajalle vaan lukijoita mietitään laajemminkin. Sitä työtä tukevat julkaisukanavan toimituskunta tai teoksen toimittaja ja kustannustoimittaja. Tässä vaiheessa korostuu kiteyttämisen sekä selkeän viestinnän taidot. Asian selkeä viestintä tuleville lukijoille, kuulijoille, katsojille tai käyttäjille edellyttää, että asia on myös itselle selkeä. Viimeistään tässä vaiheessa pitää siis omat ajatukset kirkastaa ja miettiä, mikä on se kaikkein oleellisin pääviesti kuhunkin julkaisuun liittyen ja millaiset pohdinnat tukevat sitä, että viesti ymmärretään. Tällainen työstäminen selkeyttää omia ajatuksia käsiteltävästä aiheesta ja tukee aiheeseen liittyvää ajattelua ja oppimista. Tähän vaiheeseen kuuluu myös se, että karsitaan viestin ymmärtämisen näkökulmasta turhat pois. Hankeviestinnän käsikirjan (metropolia.fi) toimitustyössä suurimmaksi asiaksi itselleni nousi yhteisen ymmärryksen luominen, keskustelu ja reflektointi hankeviestinnän haasteista, tarpeista ja ratkaisuista ammattikorkeakoulukentällä. Kirja toimitettiin yhdessä Laurea-ammattikorkeakoulun ja Haaga-Helia ammattikorkeakoulun julkaisemisen ja TKI-viestinnän asiantuntijoiden kanssa. Yhteinen ymmärrys tuotti kattavan viestintäoppaan, jota on tähän päivään mennessä luettu verkossa yli 2000 kertaa, ja teki se ammattikorkeakoulujen julkaisemiseen liittyvästä yhteistyöstä syvempää, tarkoituksenmukaisempaa ja mielekkäämpää. Ilman tätä yhteistä julkaisuprojektia yhteistyön syventymisessä olisi varmaankin kestänyt kauemmin. Kannustamme ja tuemme uuden äärellä Sen lisäksi, että olen valinnut itselleni yhdeksi luonnolliseksi oppimisen muodoksi julkaisemisen, pääsen omassa työssäni tukemaan myös Metropolian muun henkilökunnan eli kollegoideni oppimista eri tavoin. Kun tarkastelen Metropolian julkaisutoimintaa 70–20–10-mallin kautta, näen, että meillä on huomioitu kaikki kolme mallin näkökulmaa: järjestetty koulutus, työtä tekemällä oppiminen sekä vuorovaikutuksessa oppiminen. Järjestettyä koulutusta ovat olleet esimerkiksi yleistajuiseen kirjoittamiseen sekä artikkelikokoelman toimittamiseen liittyvät koulutukset, joissa ulkopuoliset asiantuntijat ovat kouluttaneet henkilökuntaa. Omin voimin olemme pitäneet myös suosittuja podcastin tekemisen ja asiantuntijabloggaamisen koulutuksia. Lisäksi olemme julkaisseet paljon hyviä koulutusmateriaaleja, jotka ovat aina henkilökunnan saatavilla. Julkaisemiseen liittyvä työssä oppiminen tapahtuu Metropoliassa aina vuorovaikutuksessa kollegoiden kanssa. Meillä julkaisemisen ja viestinnän asiantuntijat tukevat tekemistä, sillä käytössä on kannustava ja sparraava työote, joissa mietitään julkaisun sisältöjä, viestivyyttä ja muotoa sekä huomioidaan kenelle julkaisua tehdään. Työtä tekevät Metropolian 13 toimitetun blogin ja podcast-kanavan MetroPodian toimituskunnat sekä kustannustoiminnan parissa työskentelevät asiantuntijat. Lisäksi meillä on tarjolla julkaisusuunnitelman työstämiseksi työpajoja, joissa työskennellään julkaisemisen asiantuntijan johdolla. Työpaja tarjotaan yksikölle, tiimille tai hankeporukalle. Siinä he pääsevät miettimään mistä aiheista heidän olisi hyvä julkaista, kenelle ja missä muodossa. Pajoissa lähtökohtana on tietenkin se, mitä kehittämistyötä tehdään ja mitä siitä olisi hyvä kertoa muillekin. Painotamme työskentelyssä myös sitä, miten julkaiseminen antaa tilaa uuden oppimiselle ja lisää motivaatiota omaa työtä kohtaan. Tärkeää on, että julkaisemiselle – ja siten myös työssä oppimiselle – on varattu työaikaa. Se liittyy toki jokaisen tekijän, eli asiantuntijan, itsensä johtamiseen, mutta vahvasti myös organisaation käytäntöihin. Tarjoaako työnantaja aidosti mahdollisuuden tällaiselle tekemiselle vai ajavatko kiireelliset ad hoc -tehtävät usein pysähtymistä, pohtimista ja perehtymistä vaativien tehtävien edelle? Se mitä organisaation asiantuntijat julkaisevat muokkaa myös mielikuvaa itse organisaatiosta. Siksi haluankin kannustaa sekä korkeakouluja että sinua – yksittäistä asiantuntijaa – ottamaan aikaa uuden oppimiselle ja uusien oppien muille jakamiselle. Voisiko sinun ensimmäinen askel esimerkiksi olla blogikirjoituksen ehdottaminen johonkin sopivaan Metropolian blogiin? Lähteet Julkaisutiedonkeruun käsikirja 2021. Julkaisutiedonkeruu: Käsitteet ja määrittelyt 2021. Kupias, P. & Peltola, R. 2019. Oppiminen työssä. Gaudeamus Kielijelppi. Oppimispäiväkirja. TEPA-termipankki. Oppimispäiväkirja.
Osallistuva työote arvojen uudistuksessa – oppeja ja onnistumisia
Arvot luovat perustan arjen työlle ja tekemiselle. Opintojaksoille, kohtaamisille opiskelijoiden kanssa, kaikenlaiselle korkeakoulutyön arjelle. Kun arvoja lähdetään uudistamaan, tarvitaan mukaan mahdollisimman monen yhteisön jäsenen näkökulma. Tässä postauksessa reflektoin Metropolia Ammattikorkeakoulussa vuoden 2022 aikana tehtyä arvotyötä. Matkan varrella opitusta on toivottavasti apua myös muille arvojen uudistamista suunnitteleville tai miksei myös kenelle tahansa, joka haluaa ottaa yhteisön jäsenet mukaan muutosmatkalle. Näkökulmana on osallistuvan työotteen organisaatiolle tarjoamat mahdollisuudet. Osallisuus mahdollistuu hyvällä suunnittelulla Suunnittele osallistumisen vaiheet kokonaisuutena Pidempi projekti tarjoaa useita mahdollisuuksia osallistumiseen. Jos oman osallistumisen vaikutus kokonaisuuteen jää hahmottomaksi on vaarana potentiaalisten osallistujien väsymys ja sen myötä osallistumisinnon hiipuminen. Selkeästi suunnitellut ja kaikille viestityt osallistumisen paikat helpottavat mukaan lähtijää ja auttavat suuntaamaan kiinnostusta olennaisiin vaiheisiin prosessia. Jo projektin alkuvaiheessa on hyvä hahmotella osallistumissuunnitelma, jolla pyritään edesauttamaan olennaisten toimijoiden mukaantuloa tarkoituksenmukaisissa kohdissa. Välillä on syytä tarjota kaikille mahdollisuus osallistumiseen, välillä teemaa voidaan työstää eteenpäin pienemmän ryhmän kesken. Työryhmän kesken hahmottelimme osallistumissuunnnitelman ensimmäisen version osana projektin kokonaiskuvaa jo alkuvaiheessa. Tässä projektissa kolmihenkinen työryhmä kutsui tuekseen advisory boardin, joka edusti monipuolisesti yhteisön eri tahoja ja oli itsessään monimuotoinen kokoelma korkeakouluyhteisön jäseniä. Tämä ryhmä antoi suunnitelmille ja luonnosversioille palautetta, sparrasi ja oivallutti työryhmää säännöllisesti. Suunnitelmien kierrättäminen sparraavan tahon kautta auttaa panostamaan alun suunnitteluvaiheeseen. Kaikille projektien kanssa toimineille tuttua lienee hyvän suunnittelutyön sujuvoittava vaikutus, joka edesauttaa toteutusvaiheen mutkatonta läpivientiä. Näin tässäkin projektissa. Digialusta ohjaa isoakin joukkoa Sähköiset alustat mahdollistavat osallistujalähtöisen työskentelyn suurellekin joukolle Alusta asti oli selvää, että arvotyöhön kutsutaan laajasti mukaan koko korkeakouluyhteisöä. Meidän tapauksessamme osallistujajoukko oli suuri: noin 17 000 opiskelijaa ja lähes tuhat henkilöstön jäsentä. Ensimmäinen haaste oli löytää sellainen toimintatapa ja alusta, joka mahdollistaisi laajan osallistumisen. Toiveina oli myös tehdä prosessi kaksikielisenä. Englannin lisääminen suomen rinnalle mahdollistaisi laajemman joukon osallistumisen ja lisäisi moniäänisyyttä. Rinnakkaiskielisyys valintana tarkoittaisi samalla sitä, että kaikki työvaiheet olisi tarpeen tarjota osallistuttaviksi molemmilla kielillä. Totesimme, että moniäänisyys on erityisen arvokas lisä arvoprosessiin. Alkuvaiheessa pohdimme myös, että toivoisimme jo ensi ideoinnin vaiheessa vuorovaikutusta osallistujien välille. Näiden reunaehtojen ohjaamina päädyimme aloittamaan työskentelyn sisällöiltään jatkuvasti täydentyvällä verkkoalustalla. Kutsuimme kaikkia korkeakouluyhteisön jäseniä kertomaan, mistä asioista he ovat Metropoliassa ylpeitä ja sen jälkeen arvioimaan omia ja toisten ehdotuksia. Tähän vaiheeseen oli mahdollista osallistua yksin tai yhdessä toisen kanssa. Arvodialogit sisältöjen jalostajina Laajaakin aineistoa kannattaa altistaa suuren joukon käsittelylle, jotta teemat syvenevät Reilussa kuukaudessa työryhmällä oli käytössään noin viiden sadan osallistujan tuottama materiaali. Sisällöistä muodostui varsin luontevasti temaattisia kokonaisuuksia ja jotain oli nähtävissä jo niiden välisistä yhteyksistäkin. Tämän materiaalin pohjalta siirryttiin osallistuvan työstämisen toiseen vaiheeseen, arvodialogeihin. Tämän vaiheen tueksi loimme keskustelurunon arvodialogeille. Jokaisen keskustelun ydin dokumentoitiin yhteiselle alustalle, jonka sisältö rikastui jokaisen dialogin myötä. Dialogit käytiin täysin itseohjautuvina yhteistä runkoa noudattaen. Kevät oli tässä kohden jo pitkällä ja jonkin aikaa kipuilimme pohtiessamme miten puhaltaa yhteisöön intoa heittäytyä arvodialogeihin arkisen tekemisen ohessa. Tässä kohtaa osallistuvan otteen onnistuminen edellytti yhteisön jäseniltä vastuunottoa, jota iloksemme löytyi runsaasti. Hyödynsimme osallistumisessa sekä virallisia että epävirallisia foorumeita. Kannustimme ihmisiä pysähtymään arvojen äärelle vaikkapa kahvihuoneen vakiporukalla tai opiskelun ryhmätyöporukassa. Samaan aikaan pyysimme esihenkilöitä ottamaan arvodialogit osaksi omien tiimiensä palavereja. Ujutimme arvon yhdeksi teemaksi myös englanniksi toteutetulle projektiviikolle, joka kokoaa yhteen opiskelijoita eri tutkinto-ohjelmista. Näin veimme osallistumisen osaksi opintojakson arkea ja saimme mukaan monimuotoisen opiskelijanäkökulman. Koimme, että erilaisten foorumeiden yhdistäminen edesauttoi monipuolisten näkemysten saamista. Kaikkiaan arvodialogeihin osallistui 522 metropolialaista. Hämmentävän helppo viimeistelyvaihe Viimeistelyvaiheen ei tarvitse sisältää poisvalintoja, kokonaisuus voi olla synteesi kaikista olennaisista teemoista Osallistuvan työskentelyn jälkeen työryhmällä oli edessään toistakymmentä yhteisön keskeisiksi kokemaa teemaa. Vaikkakin teemoilla oli erilaisia painoarvoja, tuntui jonkun niistä poisvalitseminen vaikealta ja jopa väärältä - olihan käytössämme yhteisömme jaettu näkemys. Ryhmittelimme teemoja eri tavoilla ja lopulta päädyimme kokonaisuuteen, joka pitää sisällään kaikki teemat. Arvolistan sijaan lopputuloksena syntyi miltei tarinamainen kiteytys, arvoperusta. Kestävää tulevaisuutta vastuullisesti – ratkaisukeskeisesti, uudistuvalla osaamisella, inhimillisellä otteella. Avasimme jokaisen kohdan vielä laajemmaksi sanoitukseksi. Tässäkin vaiheessa pystyimme iloksemme hyödyntämään pitkälti osallistujien omia sanoituksia. Ehdotus arvoperustaksi hyväksyttiin ensin johtoryhmässä ja sen jälkeen hallituksessa lähes sellaisenaan. Sekin tukee kokemusta olennaisen tiivistymisestä arvoperustaan. Houkuttelevuutta luodaan ilolla Leikki ja hauskuus kutsuvat luokseen Toivoimme syntyprosessin moniäänisyyden näkyvän myös arvojen visuaalisuudessa. Ajatus oli, että visuaalinen esitystapa stimuloisi ajattelua ja herättelisi luovuutta, toinen ääripää olisi voinut olla asiapitoinen listamuoto. Lopulliseen ilmeeseen päätyi mukaan leikkisiä ja jopa hullutteleviakin elementtejä, joita kukin saa tulkita omalla tavallaan. Tehty työ konkretisoituu arjessa Arvojen lanseeraukseen halusimme ehdottomasti mukaan dialogisuutta. Toimitusjohtaja-rehtorimme kertoi arvojohtamisesta yhdessä henkilöstöjohtajan kanssa käymässään vuoropuhelussa, tiedottavaa sisältöä tuettiin myös videolla. Henkilöstöä ja opiskelijoita kutsuttiin arvojen äärelle Arvoperustaetkot-tilaisuudella, jossa Zoomin kautta välitetyssä kohtaamisessa arvoista keskustelivat kätilöopiskelija, opintokuraattori, toimitusjohtaja-rehtori ja arvoprosessin vetäjä. Arvojen näkymistä arjessa vauhditetaan arvosisältöisillä läppäritarroilla. Opiskelijoille suunnitteilla on arvosisältöinen haalarimerkki, jonka saa arvoperustaan tutustuttuaan. Todellinen arvoperustan testaus tehdään arjessa. Osuva sanoitus ja houkutteleva visuaalisuus eivät riitä, jos arvot eivät elä arjen pulmatilanteissa. Jokainen yhteisön jäsen on keskeinen arvojen elämisessä todeksi. Havaintoja prosessin varrelta Päivitysprosessia reflektoidessa nousee esiin muutama huomio. Laaja osallistuminen edellyttää hyvää ennakkosuunnitelmaa ja toimivaa alustaa tuekseen. Osallistumista edesauttaa sen tekeminen mahdollisimman sujuvaksi - meidän tapauksessamme ajasta ja paikasta riippumattomaksi. Myönteiset ensireaktiot lopputulokseen selittyvät osin sillä, että yhteisön jäsenet näkevät ja kuulevat oman panoksensa yhdistyneenä toisten antamaan panokseen. Kaksikielisenä toteutettu projekti lisäsi jo julkistusvaiheessa kokemusta tasapuolisuudesta ja koko yhteisön yhteisistä arvoista. Kriittisiä ääniä kuultiin tämän prosessin aikana vain muutama. Niissäkin huoli liittyi arvoperustan käyttötarkoitukseen ja lieveni ainakin osin viestillä siitä, että seuraavana askeleena luodaan Metropolialle sen ensimmäinen eettinen toimintaohjeisto arjen tekemisen tueksi. Osallistuva ote työllistää pidemmän prosessin alkuvaiheessa, kun suuri joukko toimijoita kutsutaan mukaan. Toisaalta valinta helpottaa loppuvaihetta, kun lopputulos tuntuu osallistujista jo valmiiksi omalta ja tutulta. Tässä vielä kootusti vinkkini osallistuvaan kehittämistyöhön: Suunnittele osallistumisen vaiheet kokonaisuutena Sähköiset alustat mahdollistavat osallistujalähtöisen työskentelyn suurellekin joukolle Laajaakin aineistoa kannattaa altistaa suuren joukon käsittelylle, jotta teemat syvenevät Viimeistelyvaiheen ei tarvitse sisältää poisvalintoja, kokonaisuus voi olla synteesi kaikista olennaisista teemoista Leikki ja hauskuus kutsuvat luokseen Tehty työ konkretisoutuu arjessa Jokainen uudistusprosessi on omanlaisensa. Tästä prosessista päällimmäisenä jää mieleen kokemus samaan suuntaan tekemisestä ja ilo siitä, kuinka iso joukko osallistui. Ripauksen rohkeutta uudenlaisen tekemisen tavan kokeiluun vien mukanani seuraavaan prosessiin - uskallathan sinäkin tehdä samoin? Lähdevinkkejä osallistuvaan työotteeseen ja arvotyöhön: Aaltonen, Tapio & Ahonen, Pirjo & Sahimaa, Jaakko 2020. Johda merkitystä. Alma talent. Heinonen, Sirkku & Klingberg, Rea & Penttilä, Päivi 2013. Kaikkien aivot käyttöön. Alma talent. Isaacs, William 2001. Dialogi ja yhdessä ajattelemisen taito: uraauurtava lähestyminen liike-elämän viestintään. Suomentanut Tillman Maarit. Kauppakaari. Kantojärvi, Piritta 2012. Fasilitointi luo uutta, Menesty ryhmän vetäjänä. Alma talent.
”Kuuletko meitä, Maija?” Onnistuneen etätapaamisen askelmerkkejä
”Kuuletko meitä, Maija? Oletko siellä? Anna meille merkki itsestäsi!” Nettimeemeissä Zoom- ja Teams-palaverit on piruillen rinnastettu spiritismi-istuntoihin. Epäonniseen koreografiaan kuuluvat mustat laatikot videokuvan sijaan sekä mikrofoni, joka ei mene päälle tai on ehkä unohtunut kiinni. Opetustyön ”uuden normaalin” ei kuitenkaan tarvitse olla näin kömpelöä. Aiheesta on puhuttu paljon, ja ohjeistuksia on tarjolla siellä täällä. Kokoan tähän kirjoitukseen niistä mielestäni olennaisimmat etätapaamisia ajatellen. Yhteinen virtuaalinen tila ei automaattisesti takaa hyvän vuorovaikutuksen syntymistä. Etäopetus ja -kokoukset eivät sinällään ole uusi asia, mutta koronapandemian myötä ne tulivat vastaansanomattomasti osaksi opetusalan arkea. Vastentahtoisimpienkin oli heittäydyttävä breakout roomien ja ruudunjakojen maailmaan. Viimeistään nyt, parin vuoden intensiiviharjoittelun jälkeen, kaikille on selvää ainakin se, ettei yhteinen virtuaalinen tila automaattisesti takaa hyvän vuorovaikutuksen syntymistä. Vaikka työympäristöt ja tekniset alustat miten kehittyvät, ei ihmisten välisen vuorovaikutuksen merkitys tulevaisuudessakaan katoa. Ihmisen kyky mukautua muuttuviin viestintätilanteisiin ja omaksua erilaisia viestintärooleja peittoaa tekoälyn ja robotit. Nykyiseen maailmanmenoon kuuluvat monimutkaiset ongelmat ovat tyypillisesti niitä, jotka vaativat eniten intensiivistä viestintää juuri ihmisten ja tiimien välillä. Etätapaamiset ovat tulleet jäädäkseen. (Valo & Sivunen 2020.) ”Tekeekö zoomailu meistä yksinäisiä zombeja?” kysyi Opettaja-lehden artikkeli jo kaksi vuotta sitten ja ilmaisi huolensa työyhteisöjen hengestä ja työhön kiinnittymisestä. Nyt olemme palanneet kampuksille eikä välitöntä erakoitumisen vaaraa enää ole. Etäopetus ja etäkokoukset kollegoiden ja sidosryhmien kanssa näyttäytyvät kuitenkin osana sitä, mistä koronaepidemian alussa ryhdyttiin puhumaan ”uutena normaalina”. Etätapaamiset vapauttavat aikaa työmatkoista ja voivat tehdä työskentelystä fokusoitunutta ja tehokasta. Pienellä vaivannäöllä etätapaamisista saa viestinnällisesti onnistuneita. Tunnista tavoite ja rakenna varmuutta Etäpalavereissa ja -esiintymisissä pätevät pitkälle samat lainalaisuudet kuin muissakin puheviestintätilanteissa. On tärkeää, että tavoite on osallistujien tiedossa ja kaikilla on sama ymmärrys esimerkiksi keskeisistä käsitteistä. Hyvä esiintyjä tunnistaa viestintätarkoituksensa, orientoituu viestintätilanteeseen realistisesti, havainnollistaa ja perustelee, satsaa aloitukseen ja lopetukseen. Ennen kaikkea hyvä esiintyjä on kiinnostunut kuuntelijoiden odotuksista ja kohdentaa esityksensä sisällön tarkasti juuri heille (ks. lisää esim. Lohtaja-Ahonen & Kaihovirta-Rapo 2012). On hyödyllistä ajatella itsensä pikemminkin asiansa kuin oman itsensä esittäjäksi. Esiintymisjännitys voi nousta pintaan myös verkkoympäristössä – tai voi olla, että juuri tekniikan hallinta jännittää. Esiintymisvarmuuden rakentamisessa tärkeä askel on hyväksyä ja kohdata oma jännittäminen. Hyvä valmistautuminen kannattaa aina, ja ammatillisissa tilanteissa on hyödyllistä ajatella itsensä pikemminkin asiansa kuin oman itsensä esittäjäksi. Toisaalta on hyvä pitää mielessä, että vuorovaikutustilanteessa vastuu kuuluu sekä puhujalle että kuuntelijalle (Kielijelppi). Luo edellytyksiä yhteisöllisyydelle Aiemmin tänä vuonna Metropolian dialogipäällikkö Minna Kaihovirta bloggasi havainnollisesti läsnäolon ja vuorovaikutuksen tukemisesta virtuaalitapaamisissa. Kaihovirta kehottaa virtuaalitapaamisen vetäjää muun muassa satsaamaan ensivaikutelmaan ja aloitukseen sekä sisällyttämään mahdollisuuden kysymyksille ja keskustelulle muuallekin kuin esityksen loppuun. Kun vedät etäsessiota, rohkaise siis osallistujia laittamaan kamera päälle, tervehdi heitä mahdollisuuksien mukaan jopa nimellä, laita chatti laulamaan ja katso kameraan eikä osallistujien kasvokuviin, vaikka vaisto sanoisi muuta. Lisävinkiksi sopisi, että esimerkiksi presentaation päätteeksi repliikki ”Onko kysyttävää?” toimii pikemminkin keskustelun torppaajana kuin rohkaisuna dialogiin. Parempi on esittää osallistujille itse kysymys tai tiedustella avoimessa muodossa osallistujien mietteitä tai jopa fiiliksiä. Etätapaamisten vetäjänä on hyvä opetella tietoisesti antamaan puhetilaa toisille. Läsnäolijat tarvitsevat aikaa ottaakseen osaa. Esiintyjästä hiljainen sekunti tuntuu aina pidemmältä kuin kuuntelijasta, ja verkossa hiljaiset sekunnit hidastuvat entisestään. Etätapaamisten vetäjänä on hyvä opetella tietoisesti antamaan puhetilaa toisille. Välillä se tarkoittaa hiljaisuuden tuoman epämukavuuden sietämistä, kun osallistujat vasta kokoavat ajatuksiaan ja miettivät puheenvuorojaan. Tunne vuorovaikutuksen ohuudesta ja tekniikan läsnäolo haittaavat toisia enemmän kuin toisia. Keskustelu- ja kommentointivastuun jakaminen järjestelmällisesti tuo tulosta, kun äänessä ei ole vain muutama rohkein. Esimerkiksi fasilitoinnin menetelmistä saa tähän tukea, vaihtoehtoja ja omaa varmuutta (ks. vinkkejä esim. Ala-Nikkola & Ylikahri 2020). Laita puitteet kuntoon Etätapaamisten onnistumisessa on osin kyse tekniikasta – ja oikeastaan varsin yksinkertaisista asioista. Ennakkovalmistelujen top viitoseen laittaisin nämä ohjeet: Hakeudu rauhalliseen tilaan, jossa on neutraali tausta. Vaihtoehtoisesti käytä taustan sumennusta tai taustakuvaa. Jos käytät sumennusta, älä liiku isosti edestakaisin, ettet välillä katoa kuvasta kokonaan. Kun valitset taustakuvaa, mieti sen luomaa vaikutelmaa ja tunnelmaa. Esimerkiksi Teamsin Tähtien sota -henkinen avaruuskuva on aivan mahtava mutta ei sovi joka tilanteeseen. Vaienna puhelin, kodinkoneet ja tietokoneen ilmoitukset. Kotioloissa varmista, että kotona olevat osaavat jättää sinut rauhaan. Tarpeen mukaan hakeudu organisaatiosi äänieristettyihin tiloihin. Vaatteiden, korujen ja jopa kosmetiikan kaltaiset artefaktit vaikuttavat ensivaikutelmiimme ja myös – usein stereotyyppisiin – tulkintoihimme, joita teemme kanssaihmisistä (Kielijelppi). Pukeudu etätapaamisissakin tilanteeseen sopivasti ja tavalla, josta pidät. Ota huomioon taustan väri, ettet sulaudu siihen kokonaan. Vältä raitaa, ruutua ja muita pieniä kuvioita, koska ne voivat alkaa elää ja vilkkua videokuvassa. Jos kamerana on kannettavan tietokoneen kamera, nosta tietokonetta kirjapinon tai vaikkapa joogapalikan avulla niin, että muut osallistujat näkevät kasvosi, eivät pelkästään otsasi tai leukasi. Laita tietokoneen yläpuolelle lappu muistuttamaan kameraan katsomisesta. Valon olisi hyvä tulla edestä. Voimakas vastavalo tekee esiintyjästä mustaa mössöä, eikä virtuaalitapaaminen ole oikea paikka piiloutua varjoihin. Luonnonvalo ikkunasta on paras, kohdevalo myös hyvä. Kaupat pullistelevat vloggaajille ja striimaajille suunniteltuja rengasvaloja, joissa voi säätää valon määrää ja laatua. Ne eivät monta kymppiä maksa. Kannattaa valita laite, joka ei kaadu hipaisusta ja johon saa tarvittaessa kiinni erillisen webbikameran. Totuttele katsomaan itseäsi videokuvassa. Tarkkaile lempeästi maneereitasi ja kitke pois asiat, jotka voivat häiritä viestisi perillemenoa. Suhteellisen hillitty kehonkieli ja rauhallinen puhetapa herättävät luottamusta asiantuntijakontekstissa. Voit mainiosti höystää puhettasi eleillä, mutta on eri asia olla positiivisen eloisa kuin uuvuttaa muut loputtomalla dramaattisella heilumisella. Satsaa arkisiinkin kohtaamisiin Korkeakouluopettajan työpäivä koostuu välillä etäpalavereista toiseen kiirehtimisestä. Käytännön etäkokousvinkeistä pidän itse hyvänä näitä: Tule virtuaalitilaan ajoissa, koska myöhästely koetaan muiden osallistujien ajan väärinkäyttönä, vaikka kukaan ei viitsisikään antaa moitteita. Varaa kirjautumisen mahdollisiin ongelmiin muutama minuutti etuaikaa. Jos et saa tekniikkaa toimimaan, poistu ja palaa. Opettele sovelluksen peruskäyttö niin, että hallitset sen vaikka unissasi. Silloin tarvitsee kysellä vähemmän, että ”Näkyykö?” ja ”Kuuluuko?” Lue organisaatiosi tarjoamat ohjeet tai seikkaile YouTubessa. Pidä laitteesi ajan tasalla. Kun liityt kokoukseen, kokeile kameraa ja ääntä heti, ei vasta oman puheenvuorosi aikaan. Yleisö antaa helpommin anteeksi huonon kuva- kuin ääniyhteyden (Future Marja). Katso, miten näyt kuvassa ja säädä tarpeen mukaan. Hyvä käytäntö on, että ainakin tapaamisen aluksi ja lopuksi kaikki pitävät kamerat päällä, vaikka laittaisivatkin ne myöhemmin pois ”säästääkseen kaistaa”. Puhu selkeästi. Käytä myös selkeitä ilmeitä, jopa liioittele hieman kameraa varten. Nyökyttele, hymyile. Tunne äänesi ja käytä sitä hyvin. Painota tärkeitä asioita rohkeasti äläkä pidä kättä suun edessä, kun puhut. Jos sinulla on sähköpöytä, työskentele seisaaltasi – saat olemukseesi ryhtiä ja äänikin kulkee paremmin. Kuuntele huolellisesti palaveria koskevat säännöt esimerkiksi puheenvuoron pyytämisestä tai osallistu sääntöjen laatimiseen aktiivisesti. Noudata sääntöjä. Huolehdi taukojen pitämisestä silloinkin, kun työn imu vie mennessään. Ole läsnä, kysy ja kuuntele. Etäpalavereista liikkuu verkossa spiritismimeemien lisäksi huomattavasti mukavampia meemejä. Yksi niistä on vertaus ihastuttavaan Muppet Show’hun. Ja todellakin – siellä me olemme omissa lokeroissamme mutta silti yhdessä, ja kaikkea moninaisuutta johtaa kunkin tilaisuuden oma “Kermit”. Toimii, eikö vain? Kirjoittaja Marianne Roivas on filosofian tohtori, suomen kielen ja viestinnän lehtori, kokenut julkaisujen toimittaja ja tämän vuoden esikoiskirjailija. Lähteet: Ala-Nikkola, Elina & Ylikahri, Kati 2020. Fasilitointi sujuu verkossakin! – 10 vinkkiä virtuaalifasilitointiin. Hiiltä ja timanttia -blogi 30.4.2020. Metropolia Ammattikorkeakoulu. Future Marja. Näin esiinnyt asiantuntevasti ja luontevasti Teamsissa tai Zoomissa. Kaihovirta, Minna 2022. Kuulijasta osallistujaksi – läsnäolon ja vuorovaikutuksen tukeminen virtuaalitapaamisissa. Hiiltä ja timanttia -blogi 13.6.2022. Metropolia Ammattikorkeakoulu. Kielijelppi. Helsingin yliopiston kielikeskus. Päivitetty 2021. Lohtaja-Ahonen, Sirke & Kaihovirta-Rapo, Minna 2012. Tehoa työelämän viestintään. Puhu kuulijalle, kirjoita lukijalle. Helsinki: Alma Talent. Tikkanen, Tiina 2020. Etäopetus korkeakouluissa jatkuu – tekeekö zoomailu meistä yksinäisiä zombeja? Opettaja 21.10.2022. Torkki, Juhana 2006. Puhevalta. Kuinka kuulijat vakuutetaan. Helsinki: Otava. Valo, Maarit & Sivunen, Anu 2020. Future Directions in Workplace Communication. Teoksessa L. Mikkola, & M. Valo (toim.), Workplace Communication. Lontoo: Routledge.
Hiiltä ja timanttia -blogi pohtii korkeakoulun roolia nyt ja tulevaisuudessa. Se tutkii korkeakoulun merkitystä kouluttajana, alueellisena vaikuttajana, työelämän kehittäjänä ja innovaattorina, jonka toiminnan suolana ovat pedagogiset sisällöt, kokeilut ja kehityskulut. Bloggaajat ovat ammattikorkeakoulun henkilöstöä sekä muita alan asiantuntijoita.
Johanna Tirronen, päätoimittaja, lehtori, p. 050 5850 350
Sonja Holappa, lehtori (kielet)
Merja Hintsa, julkaisemisen asiantuntija
Sähköpostiosoitteet: etunimi.sukunimi@metropolia.fi
Hiiltä ja timanttia -blogin tekstit käsitellään toimituskunnassa ennen niiden julkaisua. Blogissa on ollut toimituskunta 1.2.2018 alkaen.
Haluatko julkaista Hiiltä ja timanttia -blogissa? Ota yhteys päätoimittajaan sähköpostitse.
ammattikorkeakoulu ammattikorkeakouluopetus ammattikorkeakoulupedagogiikka ammattikorkeakoulutus asiantuntijaviestintä digipedagogiikka digitalisaatio etäopetus julkaiseminen Kansainvälisyys kehittäminen kielenopetus kielenoppiminen korkeakoulu korkeakoulupedagogiikka Metropolia ohjaus opettajuus opetuksen digitalisaatio opetus opinnäytetyö Oppeja HyMy-kylästä oppiminen osaaminen palaute pedagogiikka pelillisyys sosiaali- ja terveysala Sosiaalinen media sustainability tekoäly terveysala tiedonhallinta tietotyö toimintakulttuuri työelämätaidot työelämäyhteistyö täydennyskoulutus verkko-opetus verkko-opinnot verkkopedagogiikka Viestintä vuorovaikutus yhteiskehittäminen yhteistyö
