Kategoria: Henkilöstö

Qualified Empathy – the new superpower! Can using aesthetic methods help you flourish?

21.8.2018
Leigh Anne Rauhala, Seija Mäenpää and Eija Raatikainen

Empathy has traditionally been taught through: Informal learning opportunities, like Service Learning projects (Engaged scholarship) (Trad 2013). Movie review reflections (Briggs, Fox & Abell 2012). Literature and poetry readings (Shapiro, Morrison & Boker 2004) Learning communication skills (Winefield & Chur-Hansen 2000) Self-assessments: different types of empathy self-evaluation measures (e.g. The Empathy Scale for Social Workers, ESSW) (King, S. & Holosko, MJ 2011). What if, instead of focusing on the verbal, oral or written reflection of learning, holistic experiences would be emphasized when teaching critically important empathy skills? In this blog text, we introduce a way of teaching empathy through aesthetic learning by using creative, multisensory methods. Austring and Sørensen (2012) have shown that aesthetic methods are particularly efficient for expressing and interpreting emotions.  When working with our first year Bachelor’s students, we gave them a series of versatile and inspiring visualization and visual art tasks through which they could develop an experiential understanding of empathy. How did we practically implement the Teaching and Learning of Empathy in the Social Services Degree Programme at Metropolia UAS? The idea behind our project on qualified empathy was to facilitate students in taking their learning from a cognitive and discursive level to an experiential understanding, as if they were the client, in order to develop a better understanding of the client’s ”experiential” world. ‘Qualified Empathy’ is defined as the ability to reflectively and emotionally separate oneself from the other and to understand the context; then in an intentional process, focus on understanding the other person’s viewpoint both cognitively and emotionally (Raatikainen, Rauhala & Mäenpää, 2017).  The following are key phrases used to express our movement through the process of developing our qualified empathy skill: The qualified empathy learning process took place in a sixteen-calendar week timeframe during the first-year studies.  The participants were students (n=47) from the Social Services degree programme (2015- 2017*). Two study modules were included: 1) Individual and Community Counselling (5 cu) and 2) Supporting Daily Lives through Social Pedagogical Work and the first internship (15 cu) (Metropolia Degree Programme Curriculum, 2016). Figure: Three ways of Learning During the Individual and Community Counselling course, the students were guided through the three ways of learning and introduced to the theoretical underpinnings of empathy as well sensory activation exercises such as visualization and reflection (discursive and aesthetic learning).  Students took part in a storytelling/visualization exercise focusing on refugees fleeing to Europe.  As this topic has been very prominent in the media and public discussion, we wanted to help the students get in touch with the emotional dimension that the refugees themselves might be experiencing. Images and sounds were used in the background as students were instructed to close their eyes and listen to the story while visualizing in their heads the thoughts and emotions a young refugee boy travelling with his younger siblings might be experiencing while crossing a storm-tossed sea in an overloaded boat. Afterwards, students were asked to ponder on their experience and then share and reflect with the group what emotions and thoughts they had.  We then discussed the different understandings they had from reading and learning the factual information about the refugee crisis (discursive learning) and the more experiential understanding after the visualization and reflection exercise (aesthetic learning).  This was then reflected back onto the previously explored theoretical framework of empathy as discussed by Gerdes and Segal (2009) regarding the components of empathy (cognitive processing, affective response and conscious decision-making). ‘How do I feel, when I feel empathy?’ During the Supporting Daily Lives and Internship module, students used visual arts as the method of exploration. They used gouache paints as a medium to express their understanding of how they ‘feel’ when they feel empathy, and then expressed it through color choices and use of paint. Some groups decided not to communicate verbally while they were working. Giving meanings to different colors, brush movements and simultaneously mirroring other group members’ body gestures and reactions helped them when trying to describe and express their own understanding of their feelings of empathy towards others and other’s perspectives on the matter. The core questions in teaching empathy by using aesthetic methods were: ‘How do I feel, when I feel empathy?’, ‘How do I understand another person’s experience’ and later ‘How do I refine the feeling of empathy to qualified empathy towards the client and what does it mean?’. So…how did the students experience the process? During the one-semester long process, starting from the counselling course and ending with the internship, the students moved from defining the concept as “the skill of stepping into another’s shoes” and were verbalizing it in more “qualified” terminology such as “Qualified Empathy means supportive rather than reactive actions to client situations”. By this, they meant to say that the social services provider is not solely reacting according to their own feelings but is rather reflecting on and transforming their own feelings into actions that support the clients. The quotes and pictures below show how students reflected verbally and through art on their own learning.  This process helped them to concretize their learning because they had to explain it to someone else.   ”Using the concept of ”qualified empathy”, it was way easier to understand the kids and  deal with the problems they were facing…I stopped judging misbehaving kids and came to understand the reasons behind their behavior.” (DR)     The ”qualified empathy” part was the most difficult for me.  I didn’t quite grasp the difference between ”normal” empathy and ”qualified” empathy during the lectures and I had to re-read some of the material. Now I think I understand the concept better, but it is still hard to connect it to practice.” (HP)   ”Qualified empathy” helped me to get into his shoes and to feel his concerns and worries in order to prevent situation(s) where he would feel insecure.” (AP) Where do we go from here? Although the process of teaching empathy skills has traditionally focused on the verbal, oral or written reflection of learning, research has not systematically reviewed holistic ways of learning empathy in the literature.  We feel that it is vital to raise awareness about how important aesthetic methods can be in helping students to understand and experience the development of their empathy skills in a safe and creative environment.  If we expect the people we serve to engage with us in an authentic manner, is it not important that we teach our students to engage authentically in the learning process themselves?  Aesthetic methods give us an efficient method to access the often-unexplored territory of the individual’s perceived experience. For social and healthcare providers, we think it is also essential to raise the student’s awareness of their own emotional capacity and ability to use their empathy skills so that they can protect themselves from compassion fatigue and burnout. We would like to leave the reader with the following thought: while the social and healthcare fields have a great need for practitioners to be able to access and ethically use their empathy skills when working with vulnerable populations there is the larger question of the importance of people working humanely and empathically in other fields which have human interaction as part of their process. Those readers living their adventure in other contexts such as business, engineering, IT, and education we would love to hear your thoughts and ideas in the comments section. How could your field benefit from learning empathy skills? *NORDPLUS PROJECT QUALIFIED EMPATHY (2015-2017) Writers Writers are lecturers in the Social Services Degree Programme at Metropolia UAS. Leigh Anne Rauhala (MSW, LCSW) teaches social work/pedagogy courses in the English Language Degree Programme in Social Services (Sosionomi AMK) and works internationally in the Social Work in Urban Areas joint programme. Eija Raatikainen, PhD, is Senior lecturer in University of Applied Sciences of Metropolia in Social Service programme. Her academic focus in “Trust” as a phenomena in different field, as like in social work and educational practice. She also worked as the Vocational teacher educator in University of Applied of Sciences of HAAGA-HELIA in the teacher education programme. In addition, she has a five years’ experience as an academic coordinator in  multicultural and multiprofessional Erasmus Intensive Programme(Poverty and Social Exclusion (2011-2013) and Combating Risk behavior Among Youngster (2014-2015). She has also worked in other projects (Matti, MOTIIVI, Tutu, SOCRE). Seija Mäenpää has a Master’s Degree in Art Education and currently works for Metropolia University of Applied Sciences in the Social Wellbeing Unit. She specializes in combining a social pedagogical approach with visual arts in working with different people in social work sector. Visual arts education is one focus of her collaboration projects in early childhood education. She is a founding member of the INECS network (International Network for Creative Professionals in Education of Social Pedagogical Work http://blog.han.nl/inecs). Her vocation is to make visual arts activities and visual culture accessible for everyone. Sources Austring, B. D & Sørensen, C. M. 2012. A Scandinavian View on the Aesthetics as Learning Media. Journal of Modern Education Review 2 (2) 90–101. Briggs, C. L., Fox, L. & Abell, C.H. 2012. The Influence of Film on the Empathy Rating of Nursing students. International Journal for Human Caring. Vol.16, 2. 59-63. Gerdes, Karen & Segal, Elizabeth. 2011. Importance of Empathy for Social Work Practice: Integrating New Science. Social Work 56 (2), 141-147. King, S. & Holosko, M.J. 2011. The Development and Initial Validation of the Empathy Scale for Social Workers. Research on Social Work Practice 22(2) 174-185. Metropolia Curriculum (2016). http://opinto-opas-ops.metropolia.fi/index.php/en/88094/en/70321/SXG16S1/year/2016 Raatikainen E., Rauhala L., Mäenpää S.2017.Qualified Empathy- a Key Element for an Empowerment Professional.Sosiaalipedagoginen aikakausikirja, vuosikirja 2017,vol18. Shapiro, J.,  Morrison, E.H. & Boker, J.R. 2004. Teaching Empathy to First Year Medical Students: Evaluation of an Elective Literature and Medicine Course.  Educational for Health, Volume 17, 1. 73-84. Trad, M. 2013. Teaching Communication Skill and Empathy through Engaged Sholarship. Radiation therapist, Volume 22, 1. 21-31. Winefield, H.R. & Chur-Hansen, A. 2000. Evaluating the outcome of communication skill teaching for entry-level medical students: does knowledge of empathy increases? Medical Education, 34: 90-94 Article picture: www.pixabay.com, Gordon Johnson (CC0)  

Podcast opettaa, viihdyttää ja on läsnä siellä, missä sinäkin

29.6.2018

Podcastien eli kuunneltavien äänitiedostojen suosio on vahvassa kasvussa maailmalla. Podcastien kuuntelu onnistuu työmatkoilla, autolla ajaessa, lenkillä, kuntosalilla ja vaikkapa, pyykkiä silittäessä tai siivotessa. Podcast kulkee mukana taskussa ja äänilähetyksiä voi kuunnella silloin, kun se itselle parhaiten sopii. Edes nettiyhteyttä ei tarvita, sillä ne voi ladata mobiiliin. Mikä podcasteissa kiehtoo, mihin niiden suosio on menossa ja miten korkeakoulut ja podcastit liittyvät yhteen? Tässä blogissa tarkastelen tarkemmin ilmiötä nimeltä ”podcast”. Podcastin parissa viihdytään pitkään Hyvä sisältö podcastissa tarkoittaa tiedonvälitystä, mutta myös viihdyttävyyttä. Podcastissa ei ole visuaalisia ärsykkeitä, joten sen parissa voi keskittyä ainoastaan kuuntelemiseen. Wecastin teettämän tutkimuksen mukaan kuuntelijat ovat erittäin lojaaleja - lähes 70 % kuuntelee kaikki tai suurimman osan jaksoista, kun kerran aloittaa tietyn podcast-ohjelman seuraamisen. (1) Podcastissa viihdytään tutkitusti muita median kulutusmuotoja pidempään. Esimerkiksi blogiteksiä luetaan noin 10 - 15 sekuntia. Videoita katsellaan noin 4 minuuttia. Podcasteja kuunnellaan noin 25 minuuttia. (2) Nyky-yhteiskunnassa tämä on sisällöntuottajille merkittävä tieto. Kenties pitkäjänteisyys perustuu juuri siihen, että kuluttamisen aikana on mahdollista tehdä muita asioita samaan aikaan. Analytiikka todistaa - podcastilla on potentiaalia The Podcast Consumer 2018 -tutkimuksen (3) mukaan 180 miljoonaa amerikkalaista on kuunnellut podcasteja vuonna 2018 eli 64 prosenttia amerikkalaisista. Ruotsissa jopa 2,2, miljoonaan ruotsalaista (2) kuuntelee podcasteja kuukausittain ruotsalaisen Acast sovelluksen kautta. Suomessa tällaisiin mahtilukemiin ei olla vielä päästy. Tilastokeskuksen (4) tutkimuksen mukaan 25 - 34 -vuotiaista suomalaisista 19 % on kuunnellut puheohjelmia. Suosio kasvanee Suomessakin, kun niiden kuuntelu ja löydettävyys edelleen helpottuvat alustasovellusten kehityksen myötä. Uusia podcasteja syntyy koko ajan lisää. Niistä jokainen löytää omansa kuunneltavaksi ja seurattavaksi. Miltei kaikki suomalaiset podcastit löytyvät kootusti jakso.fi-sivuilta (5) Mihin podcast taipuu opetuksessa ja oppimisessa? Ensimmäiseksi mieleen tulee kieltenopiskelu. Podcastit ovat näppäriä osaamisen täydentämiseen ja sanaston kehittämiseen - missä ja milloin vain. Esimerkiksi englannin opiskeluun podcasteja on alkeis- ja keskitasoisia sekä edistyneiden tasoja. Tässä muutamia englanninkielen opiskeluun oivallisia podcasteja. Voice of America 6 Minute English Podcasts in English The English We Speak Podcastit sopivat mainiosti myös muun kuin kielten opetuksen ja oppimisen tueksi. Opiskelijoilla ei ole aina mahdollisuutta osallistua luennoille. Tiivistetyn ja tallennetun luennon voi kuunnella myöhemmin. Keskittyminen kuunteluun on usein helpompaa, kuin luentovideon katsominen vaikkapa YouTubesta. Luentojen taltioinnin lisäksi podcast mahdollistaa opettajalle monipuolisten oppimateriaalien ja opetusmenetelmien hyödyntämisen. Ja miksipä ei opiskelijoille voisi antaa oppimistehtäväksi oman podcastinkin toteuttamisen osana opintosuoritusta. Podcastit korkeakouluissa Ammattikorkeakoulut ja yliopistot ovat hyödyntäneet podcast-mahdollisuutta opetuksessa ja myös oman toimintansa esittelyssä. Tein verkossa olevan informaation avulla kartoitusta siitä, miten korkeakoulut podcasteja hyödyntävät. Savonia ammattikorkeakoulun podcasteissa kerrotaan, mitä eri aloilla tapahtuu ja minkälaisia asioita heidän asiantuntijansa ovat kehittämässä.  Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu Xamk:lla taas on Luovien alojen podcast, Podcasteissa avataan luovien alojen yksikön toimintaa. Lisäksi podcasteissa kerrotaan, minkälaisia hankkeita Xamk:in luovilla aloilla on menossa. Itä-Suomen yliopisto käyttää biologian perusopintojen opetuksessa podcasteja. Turun yliopistolla on Aamukahvit tutkijan kanssa -podcast-sarja. Lisäksi Turun yliopistolla on kaikille avoimet Professoriluennot-podcastit. Helsingin yliopiston Kielikeskus on aloittanut podcast-sarjan "Kielikeskuskokemuksia." Helsingin yliopistolla on myös muita podcasteja. Löysin myös muutaman esimerkin ulkomaalaisten yliopistojen podcasteista: Göteborgs universitet Södertörns högskola, Stockholm 100 Free Podcasts from the Best Colleges in the World Podcastit Metropoliassa Myös Metropoliassa podcastien mahdollisuuksia hyödynnetään yhä enemmän. Omassa työssäni olen mukana kehittämässä uusia tapoja podcastien mahdollisuuksien hyödyntämiseen korkeakoulussa. Käyttömahdollisuudet ulottuvat kaikille korkeakoulun osa-alueille perusopetuksesta TKI-toimintaan ja muuhun korkeakoulun toimintaan. Listaan joitakin esimerkkejä Metropolian podcasteista. Kevätlukukaudella Metropolia aloitti Digicast-podacst-sarjan. Ensimmäisessä jaksossa digipäällikkö Mari Virtanen kertoo Metropolian vituaalikampuksesta. Toisessa jaksossa Mari Virtanen avaa väitöksensä sisältöä. Väitös todistaa 360 astetta teknologiaa hyödyntävän joka paikan oppimisympäristön parantavan oppimistuloksia ja lisäävän opiskelijoiden tyytyväisyyttä. Keväällä Milla Åman pohdiskeli Tikissä-blogin podcastissa, miten tutkimus, kehittäminen ja innovaatiot voivat pelastaa maailman. Kulttuurituotannon CoINNO-hankkeeseen liittyi opintojakso "Kohderyhmälähtöisten podcastien tuottaminen", jonka aikana tehtiin nämä podcastit. Elokuvan ja television tutkinto-ohjelmassa on konseptoitu ja tuotettu opikelijapodcasteina Taajuus-media. ShortDox on radiodokumenttikilpailu, jossa Metropolian opiskelija Iines Korhosen audioruno Seinät voitti Pohjoismaisen Shortdox-kilpailun. Lisäksi syksyllä Metropolian digimentorit ja viestintäpalvelut tuottavat podcasteja eri teemoilla mm. opetuksen tueksi ja neljälle kampukselle siirtyvän Metropolian toimintakulttuurin uudistumiseen. Näin kuuntelet podcasteja Ylen Digitreenit-sivulla on erinomaiset ohjeet podcastien kuunteluun. Kuuntelu- ja tiausvaihtoehdot ovat Suoraan verkkosivun kautta (esim. YleAreena)2) Sovelluksen kautta suoraan puhelimeen (iPhonessa ja iPadissa oma Applen podcast-sovellus, Androidissa mm. Pocket Casts) RSS-feedin kautta Podcast tulee alun perin sanoista iPod ja broadcast. iPod on Applen suunnittelema ja markkinoima musiikkisoitin. iPhonessa on valmiina sovellus podcastien kuunteluun. Android puhelimien ladattavia sovelluksia ovat mm. Overcast ja Pocket Casts. Nyt myös Google nyt julkaissut oman podcast-sovelluksensa. Näillä sovelluksilla podcasteja voi kuunnella helposti ja myös ilman nettiyhteyttä. Podcast-alustoja ovat myös mm. SoundCloud, iTunes ja suomalainen Kieku. Onko podcast hetken ihme vai pysyväksi jäävä käyttökelpoinen viestinnän väline? Se jää nähtäväksi, mutta radion pysyneestä suosiosta päätellen voisin ennustaa, että podcast on tullut jäädäkseen. Lähteet Asennemedia ja Wecast yhdistyvät Suomen johtavaksi monikanavaisen vaikuttajamarkkinoinnin toimistoksi, https://www.wecast.fi/meist-1 Procomin Oma media -brunssi, Korjaamo 23.11.2017, http://procom.fi/wp-content/uploads/2017/11/SannaMammi23112017.pdf The Podcast Consumer 2018 -tutkimus, http://www.edisonresearch.com/infinite-dial-2018/ Podcastit tulevat, oletko valmis?, https://hasancommunications.fi/2017/09/18/podcastit-tulevat-oletko-valmis/ Internetin käyttötavat matkapuhelimella 2017, %-osuus väestöstä, https://tilastokeskus.fi/til/sutivi/2017/13/sutivi_2017_13_2017-11-22_tau_018_fi.html Löydä suomalaiset podcastit, http://jakso.fi/podcastit Mitä kannattaa kuunnella nyt? | Parhaat suomalaiset ja ulkomaiset podcastit 2018, https://kertojanaani.fi/parhaat-suomalaiset-podcastit-2018/ Artikkelikuva: www.pixabay.com, PourquoiPas, CC0

Workflow-sovellukset keventävät tietotyötä

25.6.2018
Petri Silmälä

Internetin tietovaranto on kehittynyt yli kahdessa vuosikymmenessä runsaudensarveksi, joka tarjoaa huomattavan osan eri ammateissa tarvittavasta tiedosta. Valitettavasti informaatio on hajallaan eri sivuilla, jolloin tiedon etsimiseen, muokkaamiseen ja jakamiseen kuluu paljon työaikaa. Tutkijan, opettajan, suunnittelijan ja opiskelijan mielenrauhaa edistävät kuitenkin verkon uudet välineet ja menetelmät, joilla hajanaiset tiedonsirpaleet saadaan ohjelmoitua siirtymään itsestään paikasta toiseen.   Workflow-pioneeri IFTTT nousi tutkijoiden ja opettajien suosioon Automaattiseen tiedonsiirtoon tai työnkulkuun (workflow) liittyvien sähköisten palvelujen liiketoimintapotentiaalin vainusivat ensimmäisten joukossa ohjelmoija Linden Tibbets ja yhtiökumppaninsa Jesse Tane. He perustivat työnkulkua automatisoivan IFTTT-ohjelman San Franciscon Market Streetillä vuonna 2010. Tiedonhallinnan väline sai nimensä toimintaperiaatetta kuvaavasta iskulauseesta ”If This, Then That” (“Jos jotain tapahtuu, niin tee sitten tämä”). Selaimella tai mobiililaitteella toimiva sovellus hyödyntää avoimia ohjelmointirajapintoja (API), joiden kautta eri verkkopalvelut keskustelevat keskenään. IFTTT:n menestystä selittää osittain välineen toimintalogiikka, joka on suunniteltu helpoksi - tietoturvan näkökulmasta ajoittain kenties liiankin suoraviivaiseksi. IFTTT toimii hieman samalla tavalla kuin esimerkiksi automaattipesukoneen pesuohjelma: käyttäjä valitsee napinpainalluksella sovelman (applet), joka määrää, mitä tiedolla tehdään. Valmiita appletteja pystyy poimimaan yli kolmentuhannen artikkelin valikoimasta ja niitä kykenee suunnittelemaan itse. Sovelmavalikoima on myös laajentunut viime vuosina. Alkuperäisten toimintojen lisäksi ohjelmalla pystyy muun muassa säätämään kotinsa lämmitystä, tilastoimaan jääkaapin ovenavauksia tai lataamaan kännykän automaattisesti työpäivän päätyttyä. Nämä ovat tulosta yhteistystä niin sanotun älykodin palveluja tuottavien yhtiöiden kanssa. IFTTT:hen asetettuja sovelmia ovat esimerkiksi: “Lähetä sähköpostiini tieto oman ammattialani uudesta artikkelista, joka on ilmestynyt valitsemassani julkaisussa. “Lisää kiinnostava kirjauutuus Googlen taulukkolaskentaohjelmaan.” “Lähetä Twitter-tililläni julkaisemani viesti samaan aikaan myös Facebook-sivulleni, jos siinä on tietty aihetunniste.” “Tallenna Gmailissa lähetetty liitetiedosto Dropboxiin.” “Lähetä sääennuste päivittäin Skype-tililleni.” Totuttuun tapaan IFTTT:lle ilmestyi pian kilpailijoita. Niistä ehkä eniten esikuvaansa muistuttaa Missourin osavaltion start-up-projektista jalostumaan lähtenyt Zapier, joka avattiin vuonna 2011. Automate-sovellus taas näki päivänvalon Intiassa vuonna 2015. Se on suunniteltu liikeyritysten tarpeisiin, kun taas IFTTT:lle ja Zapierille kelpaavat etenkin yksityishenkilöiden markkinat.   Microsoftin Flow lipuu vanaveteen Microsoftin pääkonttorissa virisi kiinnostus alaa kohtaan muutama vuosi IFTTT:n perustamisen jälkeen. Tietotekniikan suuryhtiö julkaisi marraskuun alussa 2016 Flow'n, jonka sisään on leivottu IFTTT:stä tuttu toimintalogiikka: sovellukseen asetetaan käskyjä eli malleja (template), jotka määräävät, mitä järjestelmä tiedolla tekee. Templaatit ovat samantyyppisiä kuin IFTTT:n sovelmat. Niitä ovat esimerkiksi: “Tallenna sähköpostiviestieni liitetiedostot Sharepoint-tiedostokirjastoon.” “Siirrä Onedrive-tiedostot Google Driveen.” “Lähetä viesti valitulle kohteelle Teamsiin.” Flow’n suunnittelussa on otettu huomioon myös opetusalan tarpeita. Välineeseen pystyy istuttamaan esimerkiksi templaatin, joka ohjaa Office-paketin sovelluksiin tallennettuja opiskelijatöitä yhteen tiettyyn kansioon. Kriitikot toivottivat Flow’n tervetulleeksi heti ohjelman tultua julki. Esimerkiksi Digital Trends -julkaisun blogisti Dan Isacsson ennusti ohjelman tarjoavan “valtavia mahdollisuuksia”. Kritiikkiä uutuus sai vähäisestä yhteistyöstä kolmansien osapuolien tuottamien sovellusten kanssa. Niitä oli aluksi vain 58, kun esimerkiksi IFTTT pystyi tarjoamaan yli viisinkertaisen ylivoiman. IFTTT ja muut itsenäiset yhtiöt ovat vaihtelevalla menestyksellä pystyneet sinnittelemään suuryritysten rinnalla. Pienten toimijoiden kilpailuedellytyksiä saattaa murentaa se, että Microsoftin kaltaiset yhtiöt pystyvät integroimaan tiedonhallintaohjelman tueksi suuren tuoteperheen muita sovelluksia. Niinpä Flow’kin on suunniteltu toimimaan osana Microsoftin Office-kokonaisutta, jolloin käyttäjälle avautuu tilaa luoville ratkaisuille. Pidemmälle ehtineet voivat kokeilla, saisiko esimerkiksi Flow’n, Teamsin ja Onenote Class Notebookin muodostamasta kolmiliitosta aikaan digitaalisen oppimisympäristön. Microsoftin ansaintamallin vuoksi Flow on ehkä hieman hankalakäyttöisempi kuin itsenäiset kilpailijansa. Education-pakettiin sisältyvän Flow’n perusversiolla pystyy teettämään korkeintaan 2000 siirtoa 30 päivässä. Tiiviimpää tietotyötä varten on lunastettava ominaisuuksiltaan runsaampi maksullinen painos. IFTTT puolestaan on käyttäjälleen maksuton, joskin pilvipalvelujen yleiset tietoturvaohjeet pätevät siihenkin.   Flow ja IFTTT oppilaitoksissa Flow rantautui oppilaitoksiin varsinaisesti kesällä 2017, jolloin Microsoft liitti sen Office 365 Education -sovelluskokoelmaansa. Flow’lla pystyvät työskentelemään omilla oppilaitostunnuksillaan henkilökunnan jäsenet, opiskelijat tai kummatkin käyttäjäryhmät niissä organisaatioissa, jotka ovat Education-paketin tilanneet. IFTTT taas kuuluu tietojärjestelmiin, jotka toimivat täysin oppilaitosten ulkopuolella. Eri yliopistoilla, ammattikorkeakouluilla ja kouluilla on omat sääntönsä, miten niitä käytetään oppilaitoksen toiminnassa. Yleensä käyttäjä luo niihin tunnuksensa itse ja vastaa itse tietoturvasta. IFTTT ja Flow on julkaistu verkkoselaimella käytettävänä työpöytäversiona sekä iOS- ja Android-mobiilisovelluksina. Flow toimii myös Microsoftin mobiilisovelluksella. Kokeile Flow’ta Valmistelu Kirjaudu Microsoftin pilvipalvelujen käyttäjäksi, jos et ole sitä vielä tehnyt. Perusta Twitter-tili, mikäli sitä ei vielä ole. Avaa Instagram-tili, jos sitä ei vielä ole. Varsinaiset työvaiheet https://flow.microsoft.com Kirjoita “Find a template” -kenttään “Instagram”. Valitse templaatti “Share my new Instagram photos to Twitter”. Kirjaudu “Sign in” -napeista Twitter- ja Instagram-tileillesi. “Create flow”. Omat valmiit komennot ovat Flow’n sivulla “My flows” -linkin takana. Komennot pystyy laittamaan päälle tai sulkemaan on/off-nappulasta. Komentoja muokataan kynän kuvasta.   Workflow-sovellusten käyttökohteita ★     Opiskelijoiden ohjaaminen. ★     Tiedonkeruu oppimateriaalia tai julkaisua varten. ★     Omaa toimintaa koskevan mielipideilmaston kartoitus. ★     Konferensseihin ja muihin tapahtumiin liittyvän keskustelun seuranta. ★     Sosiaalisen median tehokäyttö. ★     Ajanhallinta. ★     Laitehallinta.   Kirjallisuutta - Literature Connect and Automate Your Digital Classroom Using IFTTT (EN, 2018) If IFTTT Can’t, Then Microsoft Flow Can (EN, 2017)  Videoita - Videos Microsoft Flow video channel on Youtube (EN, official) IFTTT - Beginner’s Guide (EN, 2017) Lisää aihepiiristä - More about the subject Googlen ja Microsoftin pilvipalvelut Metropoliassa (FI) Cloud applications of Google and Microsoft used in Metropolia (EN) Verkon uusi toimintaympäristö - New Online Tools (FI & EN) Digiuutiset - Digi News (FI & EN), Faceblog (FI), Digi 2017 (FI) Kirjoittaja: Petri Silmälä työskentelee Metropolian tietohallintopalveluissa tiedonhallinta- ja järjestelmäpalveluiden tiimissä. Hänen toimialueeseensa kuuluu verkon uusi toimintaympäristö, joka tarkoittaa muun muassa selainpohjaisia pilvipalveluja, mobiilipalveluja  ja sosiaalista mediaa. Hän on kiinnostunut muun muassa digitaalisista tiedonhallintasovelluksista, oppimisteknologian uusista suuntauksista, tekoälyn etiikasta ja median toiminnasta sähköisessä ympäristössä.  

Opetusta ja oppimista silloin, kun kaikki aistit eivät ole käytössä

19.6.2018
Sandra Rinne ja Pirkko-Leena Kuosa

Yhä useammassa yhteydessä ajatellaan, että virikkeitä tulisi antaa kaikille aisteille. Esimerkiksi visuaalisuuden voimakas tuleminen näkyy monella alalla, myös opetuksessa. Mutta entäpä jos katsommekin asiaa toisin päin - mitäpä jos vähemmän onkin enemmän? Jos opettajana jättäisin jonkin aistin käyttämättä tai korostaisin yhtä, tehostuisiko opetus? Miten opetus muuttuu, kun opiskelija on näkövammainen? Työhön innostusta antavat haastavat tehtävät, jotka ovat kuitenkin toteutettavissa ja joista voi saada oppimisen ja onnistumisen kokemuksia. Tällaisen haasteen saimme, kun Fysioterapia-alan näkövammaiset ry (FAN) tilasi jäsenilleen koulutuspäivän sisäelinten heijastekivusta ja sen merkityksestä kliinisessä työssä ihmisten kanssa. Perinteisesti tämän aiheen opetuksessa visuaalisuudella on iso merkitys. Sisäelinten heijastekipualueet ovat keholla kohtia, joissa kipu tuntuu. Yleensä opetuksessa sisäelinten anatominen sijainti ja heijastuvan kivun alue kuitattaisiin näyttämällä kuvaa. Samoin kipuviestin kulku ja käsittely hermostossa olisi helpoiten selitettävissä kuvien avulla. Näin ollen koulutuksen kohderyhmä haastoikin meidät miettimään pedagogisia lähtökohtiamme ja opetusmenetelmiämme täysin uudella tavalla. Kuviin tukeutuvan opetuksen ja oppimateriaalin suunnittelu sellaiseksi, että asiasta tulisi ymmärrettävä ilman kuvia, oli vaikeaa, joskin antoisaa. Saimme FAN ry:ltä avuksemme ohjeistuksen siitä, mitä kannattaa ottaa huomioon oppimateriaalin laatimisessa ja koulutuksen aikaisessa puhetavassa. Koulutukseen osallistui sekä sokeita että heikkonäköisiä fysioterapia-alan ammattilaisia, joista osa pystyi käyttämään suurentavia laitteita ja niiden avulla hyödyntämään kuviakin. Oppimateriaalin laadinnan lähtökohtana oli kuitenkin pidettävä sitä, että koulutuspäivänä pystyisimme esittämään asiamme riittävän selkeästi pelkästään puhuttuna. Oppimateriaalin toivottiin olevan power point -muotoa. Koulutuksen tilaaja muokkasi sen opiskelijoille myös pistekirjoitusmuotoon, mikä antoi mahdollisuuksia hyödyntää puheen lisäksi myös muita aisteja. Opettaja asettuu oppijan asemaan Koulutuksen alussa tuntui erittäin vaikealta rytmittää puhetta ilman kuvia niin, että siitä olisi saanut riittävän rauhallista ja sopivasti jaksotettua. Välillä syntyi tarve laittaa silmät kiinni ja keskittyä tuottamaan erityisesti sanoja eikä eleitä. Näkövammaisille suunnatun koulutuksen suunnittelussa voikin apuna hyödyntää sitä, että laittaa silmät kiinni ja miettii katsomatta, miten puheena olevan asian parhaiten voisi havainnollistaa. Jos oppimisessa voi käyttää käsin tunnusteltavaa oppimateriaalia, niin se kannattaa aina hyödyntää, kuten meidän tapauksessamme käytimme anatomista torsomallia. Näkövammaisten opetuksen tueksi vinkkejä löytyy esimerkiksi täältä Keskuspuiston ammattiopiston ohjeista. Oletimme, että kuuntelemisen intensiteetti korostuu näkövammaisten ryhmässä ja niin tapahtuikin. Sanallinen kommunikaatio opiskelijoiden kanssa oli poikkeuksellisen välitöntä ja luontevaa.  Opetus hyväksyttiin ymmärtäen, että opettaja on omien pedagogisten taitojensa äärirajoilla yrittämässä parastaan. Raikasta omaa pedagogiikkaasi uusin aistikanavin Jännittämisestä ja riittämättömyyden tunteista huolimatta koulutus antoi vahvan kokemuksen siitä, että on syytä mennä välillä oman mukavuusalueensa ulkopuolelle pedagogisissa ratkaisuissaan. Kaikissa opiskelijaryhmissä on erilaisia oppijoita, vaikka kaikki aistit olisivatkin tallella. Opetuksen suunnittelee yleensä helpoiten tavalla, jolla itse oppisi parhaiten. Joskus on kuitenkin ”raikastavaa” käyttää pedagogisia ratkaisuja, joissa käytetään mahdollisimman tehokkaasti ja vaihtelevasti ja myös valikoiden eri aistikanavia hyödyksi. Koulutuspäivänä havaitsemamme suuri keskittyneisyys opiskelussa antoi käsityksen, että keskittymiseen harjaannuttaminen voisi olla tavallisessakin opetuksessa hyödyllistä ja antoisaa. Miten kokeilla opettajana eri aisteja hyödyntävää pedagogiikkaa? Kokeile esimerkiksi näitä:   Keskittymisharjoitus tunnin alussa auttaa opiskelijoita kiinnittymään ja keskittymään tähän hetkeen ja oppimiseen. Pyydä kaikkia opiskelijoita hakemaan hyvää asentoa tuolilla, keskittymään jalkapohjiin, sitten selkärankaan ja päähän. Pyydä hengittämään syvään ja laittamaan hetkeksi silmät kiinni. Pyydä kuuntelemaan huoneen sisällä ja sen ulkopuolella olevia ääniä. Palauta lopuksi ajatukset tähän hetkeen.   Jätä powerpoint -esityksesi avaamatta. Kerro sama asia tai ohjeistus ilman visuaalista tukea. Kokeile miten tarinankerronta ja keskustelu toimii keskittymisharjoituksen jälkeen. Visuaalisuuden unohtaminen saattaa auttaa sekä sinua opettajana että opiskelijoita keskittymään paremmin. Varsinkin tehokeinona silloin tällöin tämä voisi olla ajatuksia herättävää vaihtelua.   Käytä kosketusaistia. Onko teillä opetuksen yhteydessä käytössä jokin esine tai väline? Kosketusaistia voi hyödyntää yllättävissäkin oppiaineissa - mielikuvitus käyttöön! Vinkkejä pedagogisiin ratkaisuihin näkövammaisten opetuksessa: http://www.keskuspuisto.fi/nakovammaisuus https://www.nkl.fi/fi/etusivu/palvelut_nakovammaisille/opiskelu/lapsen_koulunkaynti/vinkkeja-opettajalle Kirjoittajat: Sandra Rinne, lehtori, osteopatian tutkintovastaava (Metropolia Ammattikorkeakoulu, liikkuminen ja toimintakyky osaamisalue) Pirkko-Leena Kuosa, FL, anatomian ja fysiologian lehtori (Metropolia Ammattikorkeakoulu, liikkuminen ja toimintakyky osaamisalue) Kuvalähde: www.pixabay.com, Geralt (CC0)  

Onko tunteissa mitään järkeä?!

11.6.2018

Perustuuko arkemme järkeen vai tunteisiin? Mikä on tunteiden merkitys jokapäiväisissä päätöksissämme? Tunteilla on enemmän merkitystä kuin huomaammekaan ja ne vaikuttavat meihin ja toimintaamme monin tavoin.   Pohdin tekstissäni, mikä merkitys tunteilla on korkeakoulussa ja millaista emotionaalista jalanjälkeä levitämme ja  jätämme jälkeemme kohtaamisissa opiskelijoiden, kollegoiden ja yhteistyökumppaneiden kanssa?   Tunteet tarttuvat meihin jo puolessa sekunnissa   Länsimainen ajattelu on suosinut rationalismia, jonka mukaan todellisuutta tulee lähestyä ensisijaisesti järjen kautta. Rationalismi on yletetty myös päätöksentekoon. Tärkeät päätökset tehdään järjellä, jossa tunteilla ei ole sijaa. Tunteet on nähty järkeä harhauttavana asiana, joka on sysättävä järjen alaisuuteen. (1)   Toisaalta, on taas vahvaa näyttöä siitä, että ihmisten väliset tunteet tarttuvat. Tällöin järki ei ohjaa päätöksentekoa, vaan tunteet. Kun tunteet tarttuvat, koko tunnekokemus saattaa siirtyä ihmiseltä toiseen, aiheuttaen tunnereaktion ja siihen liittyvät tunteiden ilmaisut.   Tunneilmaisut tarttuvat noin puolessa sekunnissa. Näin ollen päätöksenteko ei siis yksistään perustu vain loogiseen ajatteluun, vaan asioiden herättämiin myönteisiin tai kielteisiin tunnereaktioihin (2). Tunteet siis vaikuttavat moniin kognitiivisiin prosesseihin; muistiin, päätöksentekoon ja tarkkaavaisuuteen. Tunne ja kognitiiviset prosessit linkittyvät vahvasti toisiinsa jo keskushermoston tasolla (2). Tunteiden säätely auttaa arjessa Haasteellista tunteiden tarttumisessa (etenkin jos ne ovat negatiivisia) voi olla se, että ne usein viriävät nopeasti ja tiedostamattamme, emmekä silloin kykene käyttämään tehokkaasti säätelykeinoja (2).   Pyrkimällä säätelemään kielteistä tunneilmapiiriä myönteisempään suuntaan, voimme koettaa parantaa toimintakykyämme hetkellisesti vaikka emme voisikaan kokonaan poistaa tunteen aiheuttajaa (2). Samaan aikaan ihmisten tunnetilojen muuttamisella positiivisempaan suuntaan on vaikutusta luovuuteen, epäitsekkyyteen ja parempaan immuunijärjestelmään (3).   Ei siis ole yhdentekevää millaisessa tunneilmastossa toimimme ja millaisen emotionaalisen jalanjäljen (Emotional Footprint) jätämme jälkeemme. Levine määrittelee emotionaalisen footprintin seuraavalla tavalla “The effect we have on people in our day to day lives, and those recalled and cherished when we are gone.” .   App avuksi tunteiden tunnistamiseen!   Tunnetaitoja voi edistää monin keinoin. Camilla Tuominen (4) esittää, että jo tunnesanojen monipuolisempi käyttäminen arjessa lisää tunneilmapiiriä. Tunnesanojen tietoinen käyttäminen vahvistaa myös ympäristön tunneilmastoa.   Jos tämä tuntuu vielä vieraalta, voi avukseen ladata TunneAppsin, esim. Emotional Trackerin. Verkko on täynnä erilaisia tunteisiin keskittyviä välineitä. Negatiiviset tunteet saavat sanansa, jolloin epämääräinen paha olo poistuu. Positiiviset tunteet löytävät myös omat sanansa, vahvistaen positiivista tunneilmapiiriä. Ammattikorkeakoulu emotionaalisen jalanjäljen äärellä Näyttää siis siltä, että tunteilla todellakin on merkitystä. Tulisiko ammattikorkeakouluopiskelijoille tarjota voimaannuttavia tunnekokemuksia jo opintojen aikana ja miten niitä voitaisiin edistää? Tulisiko korkeakoulussakin pyrkiä entistä tietoisemmin kohti kestävää emotionaalista jalanjälkeä (Emotional Footprint)? Kestävän emotionaalisen jalanjäljen polulla kaikkien ammattikorkeakoulun toimijoiden vuorovaikutusosaaminen ja tunnetaidot olisivat vahvoja ja niissä olisi mahdollista kehittyä  arjessa. Vastuullisen tunneviestinnän (& siitä seuraavan käyttäytymisen) avulla loisimme opiskelijoihin ja muihin korkeakoulun tärkeisiin kumppaneihin myönteisyyttä ja positiivista tunneilmastoa.   Miten tämä käytännössä voisi toteutua? Ratkaisuna voisi olla esimerkiksi     opintojakso, joissa lisätään itsetuntemusta ja tunnesanastoa omien rajojen tunnistamisen ja ihmissuhdetaitojen vahvistaminen työkalujen tarjoaminen itsehallintaan tarjoamalla itsetuntemukseen liittyviä opintoja tietoinen läsnäolo kyky asettaa lyhyen- ja pitkän tähtäimen tavoitteita kyky huomata ajatusten ja tunteiden rakentamia esteitä tavoitteiden eteen vahvistaa mentalisaatiokykyä ja opettaa  tunnesäätelytaitoja systemaattisesti kaikilla kouluasteilla     Muun muassa näitä keinoja ovat ehdottaneet 3AMK:n ohjauksen ammattilaiset keväällä 2018 tehdyssä kyselyssä*. Appsien rinnalla yhdessä tunnetaitojen opiskelu korkeakoulussa voi olla tulevaisuudessa luonnollinen jatkumo jo peruskoulussa käytössä olevien laaja-alaisten taitojen rinnalla (OPS, 5).  Jatkuvasti muutoksessa oleva työelämä vaatii asiantuntijoiltaan muutoskykyä ja joustavuutta. Tunnetaidot ovat tähän yksi avain/keino. *Kysymykseen miten opiskelijoiden voimaannuttavia tunnekokemuksia voitaisiin edistää opintojen aikana, etsittiin vastausta Tutu -hankkeessa (ks.lisää). Kysymykseen vastanneista Laurean Amk:n, Haaga-Helian Amk:n ja Metropolian Amk:n ohjauksen ja opiskelijahyvinvoinnin ammattilaiset (n=36) ehdottivat korkeakouluopiskelijoille opintojaksoa, jossa voisi harjoitella itsetuntemusta ja tunnesanastoa. Lähteet 1.Aaltola, E. & Keto, S. Empatia. Myötäelämisen tiede. Into Kustannus Oy. 2018. Helsinki. 2.Nummenmaa, L. Tunteiden psykologia. Tammi. 2010. Helsinki. 3. Hatfield, E., Cacioppo, J. & Rapson, R.L. Emotional contagion. Cambridge University Press. 1994. New York. 4. Teemme töitä väärin. Camilla Tuomisen haastattelu. https://www.kauppalehti.fi/uutiset/teemme-toita-vaarin/RtSeiEHf. Luettu 3.5.2018 5. Opetushallitus. http://www.oph.fi/ops2016/perusteet Artikkelikuva: www.pixabay.com, Free Graphic Today, CC0

10 vinkkiä digitaalisen oppimisympäristön kehittämiseen

4.6.2018

Uusien oppimisympäristöjen kehittäminen on viime vuosina ollut kiivasta; virtuaalisia - ja digitaalisia kampuksia, 360-oppimisympäristöjä ja virtuaalitodellisuutta. Toimintaympäristön digitalisoituminen on tuonut esiin tarpeen myös korkeakoulutuksen ketterälle kehittämiselle. Vaikuttavien oppimistulosten aikaansaaminen, korkea opiskelutyytyväisyys, nopea läpäisy, alhainen keskeyttäminen, samaan aikaan vähenevien resurssien kanssa on kannustanut kehittämiseen. Digitaalisten ympäristöjen ja menetelmien avulla voidaan tarjota joustavia, ajasta ja paikasta riippumattomia mahdollisuuksia ja sisältöjä, opiskelijoiden omien henkilökohtaisten tarpeiden ja etenemissuunnitelmien mukaan. Niiden avulla voidaan mielekkäällä ja monipuolisella tavalla tukea oppimista, opettamista ja opetuksessa hyödynnettyjä pedagogisia ratkaisuja. Digitaaliset oppimisympäristöt voivat tuoda paljon hyvää korkeakoulutuksen arkeen, kunhan niiden kehittämisessä otetaan huomioon seuraavat asiat. Vinkki 1. Tutki, älä hutki. Kun keksit loistavan, uniikin, idean, tutki sen taustat systemaattisesti. Todennäköisyys sille, että joku muu miettii samaa ilmiötä samaan aikaan, on kohtalaisen suuri. Ehdotankin, että perustat kaiken kehittämisen tutkittuun tietoon, ennen kuin kaahaat digihilujen sokaisemana eteenpäin. Itse päädyin käyttämään kartoittavaa kirjallisuuskatsausta selvittäessäni ubiikkien oppimisympäristöjen taustoja. Kartoittava katsaus on rakenteeltaan vähän kevyempi kuin systemaattinen ja se sallii myös harmaan kirjallisuuden mukaan ottamisen, ”puhtaasti” tieteellisten julkaisujen lisäksi. Näin saadaan tekemiselle vankka perusta, joka on myös perusteltavissa esimerkiksi työn tai hankkeen mahdollisille rahoittajille. Vinkki 2. Suunnittele huolella, toteuta vasta sen jälkeen. Jos olet kehittämässä jotain täysin uutta, suosittelen suunnittelemaan huolella. Ja vaikka olisit ”vain” tuunaamassa jo olemassa olevaa, suosittelen sitä silti. Täysijärkisen suunnitelman kanssa eteneminen, joskin tarpeen mukaan myös pakittaminen, on huomattavasti helpompaa. Vaikka kannatan vahvasti käyttäjälähtöistä suunnittelua ja käyttäjien osallistamista mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, kannustan kuitenkin ensin selkeyttämään omat kuviosi. Näin vältyt kuuluisalta sillisalaattiefektiltä. Suunnitelman tekoon voi käyttää esimerkiksi useiden yliopistojen tarjoamia suunnitelmapohjia- ja malleja. Vinkki 3. Osallista käyttäjä kehittämiseen heti, kun mahdollista. Muista, että asiakas on aina paras palautteenantaja! Tämän vuoksi suosittelen altistamaan ja alistamaan kaikki ketterät ja vähän vähemmänkin ketterät kokeilut opiskelijan käytölle ja palautteelle mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Digitaalisten oppimisratkaisujen osalta opiskelijoiden kiinnostus on korkealla tasolla ja he mielellään osallistuvat tämän tyyppisiin tapahtumiin. He ilahtuvat kovasti, että tehdään jotain uutta, monimediaisesti ja uudella tavalla. Tärkeää tekemiseen motivoitumiselle ja opiskelijoiden kokemalle tyytyväisyydelle on se, että heitä kuunnellaan, palautetta arvostetaan ja sitä oikeasti hyödynnetään kehittämistyön perustana. Vinkki 4. Haali ympärille ihmisiä, jotka osaavat. Tee itse sitä, mitä sinä oikeasti osaat. Opeta. Ohjaa. Tutki. Kehitä. Kirjoita. Julkaise. Oikeasti kehittämisen perustaksi tarvitset vain kantavan idean, sen jälkeen tekemisen tahtotila ja tarvittavan osaamisen löytäminen ratkaisevat loput. Lisäksi voit oppia loputtoman paljon uutta, kuitenkin niin, että koodaustyön, käyttöliittymäsuunnittelun ja editoinnin voit halutessasi jättää muiden harteille. Sinun vastuullasi, oppimisympäristön kehittäjänä, on pitää visio kirkkaana ja mennä systemaattisesti siihen suuntaan. Vinkki 5. Testaa rohkeasti, monet ovat jääneet henkiin. Ketterien kokeilujen testaamiseen soveltuvat hyvin esimerkiksi interventiotutkimus tai tutkimuslähtöinen design. Koe- ja vertailuryhmäasetelmien avulla pääsee halutessaan testaamisen lisäksi myös´tutkimaan ilmiötä. Itse olen kehittänyt oppimisympäristöä juuri kvasikokeellisen intervention avulla, jolloin olen voinut vertailla perinteisiä jo käytössä olevia ympäristöjä suhteessa kehitteillä oleviin ja saanut konkreettisia tuloksia etenemisen tueksi. Interventiotutkimuksen protokollan lisäksi PDCA-malli toimii kehittämistyön tukena myös tosi hyvin. Vinkki 6. Kuuntele, kuuntele ja kuuntele. Luota käyttäjän palautteeseen. Mikään ei ole sen turhauttavampaa kuin palautekysely, joka ei vaikuta mihinkään. Toimintamalli on kuitenkin tuttu meille kaikille. Palautetta kyllä kerätään, mutta hyödyntämisen suunnitelmaa ei välttämättä ole tehty lainkaan. Siksi myös tämä on hyvä kirjata alkuperäiseen suunnitelmaan. Mikäli käyttää interventiota tai tutkimukseen perustuvaa lähestymistapaa, tämä on helppo ottaa huomioon, ajattelemalla niin, että tutkimus voi edetä vain tulostensa kautta. Suosittelisin käyttämään tätä kaiken kehittämistyön perustana, vaikka et tutkija olisikaan. Vinkki 7. Tee muutokset heti, ei vasta 15. päivä. Perustuu vinkkiin numero 6. Käyttäjä arvostaa sitä, että palaute myös näkyy ja tuntuu. Ketterän kehittämisen hengessä pyri tekemään muutokset mahdollisimman pian. Mikäli niiden tekeminen ei ole mahdollista välittömästi, palaa tehtyihin muutoksiin käyttäjien kanssa, vaikka toteutus olisikin jo päättynyt. Tai vie jollain muulla tavalla viesti kehittämiseen osallistuneille siitä, miten tämän kanssa nyt edettiin. Näin luot positiivista pohjaa yhteiskehittämiselle ja tulevaisuuden kehittämishankkeisiin osallistumiselle. Vinkki 8. Tutki ja varmistu tuloksista. Tsekkaa aika ajoin, että olet edelleen menossa oikeaan suuntaan. Oppimisympäristöjen kehittämisen näkökulmasta on tietysti ensiarvoisen tärkeää, että kehitettävissä ympäristöissä edelleen opitaan tavalla, joka on opetus- ja toteutussuunnitelmissa suunniteltu. Pedagogina olet asettanut tavoitteeksi, että uusilla menetelmillä opitaan aina paremmin kuin vanhoilla tai ainakin yhtä hyvin. Muuten kannattaa pitäytyä vanhassa ja kohdentaa resurssit johonkin muuhun ajankohtaiseen tekemiseen. Ilman tunnistettua lisäarvoa, esimerkiksi parempi oppimistulos, tyytyväisyys tai motivaatio, kehittäminen ja varsinkin käyttöönotto jäävät helposti pelkäksi puuhasteluksi. Vinkki 9. Anna työ imeä. Parhaimmillaan työntekijä on silloin, kun saa kokea työn tekemisen aikaansaamaa mielekkyyttä, jota voidaan kutsua myös työn imuksi. Innostuminen ei ole vaarallista, eikä sitä kannata vältellä. Työn imun ja fanaattisen tekemisen välillä ero kannattaa tosin huomioida, ettei luiskahda imusta suoraan uupumukseen. Niinkin voi kuulemma käydä, että työtä tekee innostuessaan ihan liikaa :). Vinkki 10. Älä koskaan luule olevasi valmis. Ei niinkään tieteelliseen taustaan perustuva vinkki, vaan pikemminkin elinikäiseen oppimiseen perustuva viisaus. Nöyrä asenne, avoin mieli ja sitkeä luonne auttavat tämän toteuttamisessa. Jokainen päivä voi olla kehittämisen, kehittymisen ja uuden oppimisen päivä! Millaisia oppimisympäristöjä sinä olet käyttänyt ja kehittänyt? Jaa kokemuksesi ja ketterät kokeilusi kommenttikenttään. Luemme niitä tosi mieluusti!     Lähteet: Artikkelikuva: https://pixabay.com/en/wood-aerial-background-beverage-3157395/ Collins, A., Joseph, D., Bielaczyc, K. (2004). Design research: Theoretical and methodological issues. Journal of the Learning Sciences, 13(1), 15-42. Creswell, JC., Klassen, AC., Clark, VLP., Smith, KC. Best Practices for Mixed Methods Research in the Health Sciences Commissioned by the Office of Behavioral and Social Sciences Research (OBSSR) https://obssr.od.nih.gov/wp-content/uploads/2016/02/Best_Practices_for_Mixed_Methods_Research.pdf Virtanen M, Haavisto E, Liikanen E & Kääriäinen M (2017) Ubiquitous learning environments in higher education: A scoping literature review. Education and Information Technology. DOI: 10.1007/s10639-017-9646-6 Virtanen M, Haavisto E, Liikanen E & Kääriäinen M (2018) Students’ perceptions on the use of ubiquitous 360° learning environment in histotechnology: A pilot study. Journal of Histotechnology. DOI10.1080/01478885.2018.1439680 Virtanen M, Kääriäinen M, Liikanen E & Haavisto E (2017) The comparison of students’ satisfaction between ubiquitous and web-based learning environments in clinical histotechnology. Education and Information Technologies. DOI:10.1007/s10639-016-9561-2 Virtanen M, Kääriäinen M, Liikanen E& Haavisto E (2017) Use of ubiquitous 360° learning environment enhances students’ knowledge in clinical histotechnology: a quasi-experimental study. Medical Science Educator. DOI: 10.1007/s40670-017-0429-x

Tämä mullistaa koulutuksen – teknologia opetuksen muuttajana

28.5.2018
Hannu Turunen

Tekniikka kehittyy aaltoina ja monet keksinnöt ovat mullistaneet yhteiskunnan rakenteita ja ihmisten arkielämää. Puhutaan teollisesta vallankumouksesta ja informaatiovallankumouksesta. Monet uudet teknologiat ovat aikojen saatossa luvanneet mullistaa myös koulutuksen ja jopa syrjäyttää opettajan. Tässä suhteessa mitään varsinaista mullistusta ei kuitenkaan ole tapahtunut! Uuden teknologian käyttöönottoon koulutuksessa on lähes aina ladattu kovia odotuksia. Jo Thomas Edison (1922) sanoi elokuvan mullistavan koulutusjärjestelmän ja tulevan muutaman vuoden sisällä syrjäyttämään oppikirjat. Oppikirjoja käytetään edelleen lähes sata vuotta tämän ennustuksen jälkeen. Samanlaisia ennusteita on annettu aina, kun uutta tekniikkaa on otettu käyttöön opetuksessa. Viimeisen sadan vuoden aikana tällaisia lupaavia ja koulutuksen ”mullistavia” teknologioita ovat olleet mm. radio, televisio, CD-levyt, animaatiot, älytaulut, tabletit, MOOCit, ja YouTube. Edelleen kehitetään varmasti uusia teknologioita, joiden ennustetaan mullistavan koulutuksen. Näyttää kuitenkin siltä, että uusien teknologioiden käyttö opetuksessa antaa aina vähemmän mitä ne lupaavat. Miksi se, mikä äkkiseltään vaikuttaa tehokkaalta teknologialta ei kuitenkaan merkittävästi paranna oppimista? Yksi syy siihen miksi uuden teknologian käyttöönotto koulutuksessa ei ole lunastanut lupauksiaan on se, ettei suurten ennakko-odotusten tukena ole ollut tutkittua tietoa. Multimediaa on käytetty koulutuksessa jo pitkään, mutta varsinaista tutkimusta ei ole siitä miten sen käyttö tulisi suunnitella ja miten se parhaiten tukisi oppimista. Markkinamiehet ovat vertailleet uutta teknologiaa olemassa olevaan ja luvanneet suuria prosentuaalisia parannuksia oppimistuloksiin ilman todellisia tutkimustuloksia niiden vaikutuksesta. Tarkemmat tutkimukset teknologioiden toimivuudesta laiminlyödään usein, koska niiden paremmuus nähdään itsestään selvyytenä. Useimmiten niiden käyttöönottoon liittyy niin paljon hypeä, ettei eksaktia tutkimusta niiden toimivuudesta nähdä tarpeellisena. Kun tutkimuksia tehdään, niissä vain vertaillaan eri medioiden ominaisuuksia toisiinsa irrotettuna varsinaisesta teoreettista perustasta. Uusi teknologia halutaan useimmiten myös nopeasti käyttöön, jolloin tutkimuksiin käytettävä aika rajoittuu ja teknologian paremmuuden ja tehokkuuden todistamisen taakka jää niiden suunnittelijoille. Myös perustavat ajatukset ihmisen oppimisesta ovat muuttuneet paljon viimeisen vuosisadan aikana. Aivojen kuvantaminen on tarjonnut tutkijoille kokeellisen mahdollisuuden todentaa erilaisten ärsykkeiden vaikutuksia aivojen toimintaan ja sitä kautta myös oppimiseen. Vasta viimeisempien vuosikymmenten aikana oppimisteknologiaan liittyvän tutkimusten määrä on kasvanut ja sitä kautta myös teoreettinen ymmärrys on vahvistunut. On alettu tutkia kuinka teknologian avulla voidaan vaikuttaa oppimiseen liittyviin kognitiivisiin prosesseihin ja niiden käynnistämiseen. Tämän päivän opettajat ovatkin paremmin tietoisia tästä eikä mainosmiesten katteettomat lupaukset uppoa heihin niin helposti. On kiistämätön tosiasia, että uusi teknologia on suuresti kehittänyt ja monipuolistanut opetusta ja monet asiat voidaan tehdä sen avulla tehokkaammin. Kuitenkin varsinainen teknologian aikaansaama mullistus opetuksessa ja oppimisessa on jäänyt puuttumaan. Miksi? Syy tähän löytyy, kun tarkastellaan ihmisen oppimista. Moni tehokkaalta vaikuttava media ei vaadi henkisiä ponnisteluja, ajattelua. Opetusvideon katsominen ilman aktiivista ajattelua ja ”miksi”-kysymysten tekemistä ei johda asian syvälliseen oppimiseen. Tutkimuksissa on todettu, että sillä mitä tapahtuu opiskelijan ympärillä ei ole niinkään suurta merkitystä kuin sillä mitä tapahtuu opiskelijan pään sisällä. Sama oppimistulos voidaan saavuttaa yhtä hyvin lukemalla tekstiä, jossa on vain staattisia kuvia kuin katsomalla animaatiota, jossa on liikkuvaa kuvaa, ääntä ja tekstiä. Yhtä hyvin molempien medioiden kautta oppiminen voi jäädä myös tapahtumatta, jos oppijan ajattelussa ei tapahdu muutoksia. Oppimista ei voi ulkoistaa jollekin medialle tai teknologialle, vaan se voi tapahtua vain omassa päässä. Tämä ei tarkoita, etteikö uudella teknologialla olisi annettavaa opetukseen mutta sen käyttämisessä pitäisi kiinnittää huomioita siihen, miten teknologian avulla voidaan käynnistää ja tukea oppijan päässä tapahtuvia kognitiivisia prosesseja? Tutkimusten mukaan oppimista tapahtuu parhaiten sosiaalisessa ympäristössä muiden oppijoiden kanssa, jossa opettaja toimii ohjaajana. Kriittinen asia oppimisen näkökulmasta onkin, kuinka uusi teknologia saadaan tukemaan opiskelijan oppimisen kannalta merkityksellistä ajattelua. Opettaja ei jää tarpeettomaksi, vaikka teknologia kehittyy ja helpottaa itsenäistä opiskelua. Opettajan roolina on inspiroida, haastaa, motivoida, herättää halua oppimaan ja kannustaa. Uuden teknologian avulla näitäkin voidaan tehdä paremmin mutta löytyykö sellaista teknologiaa, joka todella mullistaisi koulutuksen? Minkälaisena sinä oppimisen asiantuntijana näet koulutuksen tulevaisuuden? Vieläkö uuteen teknologiaan ladataan liikaa odotuksia oppimisen näkökulmasta? Tulevatko VR ja AR mullistamaan koulutuksen vain tapahtuuko niidenkin suhteen odotusten alitus? Ajatukset pohjautuvat bloggaajan omien kokemusten lisäksi Derek Mullerin väitöskirjaan sekä YouTube –videoon: Designing Effective Multimedia for Physics Education http://www.physics.usyd.edu.au/super/theses/PhD(Muller).pdf YouTube video https://www.youtube.com/watch?v=GEmuEWjHr5c Kirjoittaja: Hannu Turunen työskentelee Metropoliassa fysiikan lehtorina puhtaat teknologiat osaamisalueella. Opetuksessaan hän pyrkii hyödyntämään uuden teknologian tuomia mahdollisuuksia ja kokeilee rohkeasti uusia sovelluksia ja menetelmiä. Hän on kiinnostunut fysiikan opetuksen kehittämisestä ja opetusteknologian hyödyntämisestä. Opetuksen lisäksi hän toimii osaamisalueen digimentorina.

Digital baby steps 1/3: Co-learning with students in the spirit of MVP

21.5.2018

A University English and Communication teacher walks into a computer classroom to start a course on Professional English for Nurses. The program for the day’s lesson is obviously ready, but the teacher - frustrated with time issues common to most teachers in keeping updated with the ongoing digital revolution - is toying with an idea of engaging in some ad hoc digital co-learning with the students, in spite of the program. One key digital skill well worth acquiring that the teacher is lacking has to do with making YouTube videos. She assumes the students are very much in a similar situation, despite being representatives of the generation Z. The teacher is not quite sure what she is going to do but she knows exactly how she wants to do it: since her working hours are all already spoken for, it must take place through minimum input in preparation time with maximum expected outcome! As she mulls this over in her head silently, she comes to think of trying out MVP, Minimum Viable Product, a concept well-known to her from teaching English to Industrial Management students. — She decides to go for it — In business contexts, MVP is used to describe that version of a new product a team uses to collect the maximum amount of validated learning about customers with the least effort in order to save resources such as time and money (Ries, 2011). Standing in front of the class about to start the lesson, the teacher realizes MVP could easily be adopted to university and teaching contexts for co-creating something valuable from the learning perspective by using a minimum amount of preparation time to do it. She decides to go for it, right there and then, for better or for worse. All preparation done in class First, in accordance with the ready-made program, the teacher sets the students working on a conversation task with discussion questions on the nursing profession. Then, deviating from the program, the teacher starts her experiment by using MVP to co-learn making YouTube videos with the students. The students firmly engaged in lively conversation, she prepares a simple slide with short instructions on making a YouTube video, as shown below. = NO TIME SPENT ON PREPARATION OUTSIDE CLASS Co-learning with students by using Google as teacher The slide is animated and only shows the first two questions with the rest of the instructions appearing with a click. As anticipated, only one person has some earlier experience with making YouTube videos and when asked what would be a good way of learning how to make YouTube videos, the students answer “Google how to…” just as the teacher expected. The teacher then further elaborates on the instructions by giving a short pep talk on the benefits of learning digital skills together whilst engaging in a class activity. In particular, the teacher stresses the fact that no editing is needed to make a Minimum Viable Product, i.e. the short video. Thus, once everything is clear, the teacher and the students tackle the exercise together. = NO TIME SPENT ON FIRST LEARNING THE SKILL OUTSIDE CLASS AND THEN TEACHING IT TO STUDENTS  The outcome As the outcome, everyone in the classroom, teacher included, learnt how to create a YouTube account, make a short video and upload it first to YouTube and then to the school learning management system OMA. All this while doing an English exercise on nursing. The details of mastering YouTube are shown in the Table below. The time used for the exercise included Googling ‘how to’, choosing the question/s for the video interview from the earlier conversation task and planning how to carry out the interview, recording the video, uploading it to YouTube and finally to LMS (Learning Management System). As seen, the first video (not by the person with prior knowledge of YouTube!) was uploaded only 27 minutes after the start time while the last one took about an hour to end up in LMS. Mastering YouTube In addition to the time aspect, the students were asked about the level of difficulty of the experiment by using a simple questionnaire the teacher made in connection with preparing the slide. On a scale from 1 to 10, with 1 representing extremely difficult and 10 extremely easy, the responses varied between 7 and 9, the average being 8. The difficulties had mainly to do with the challenge of getting the video to upload from mobile phones to the LMS. — the first video was uploaded only 27 min after the start time — Encouraged by the outcome, the teacher repeated the same experiment with three other groups, 87 students in total. The results were very similar. 6 Key takeaways for teachers with “no time” Since lack of time is the root problem of learning new skills, harnessing the time we have in class to productive use is a brilliant idea! Letting go of the idea that everything has to be prepared exhaustively and well in advance is a must! If you have been contemplating creating YouTube teaching videos to accommodate future virtual courses (which are just around the corner!), MVP really is one answer to taking digital baby steps (closely related to Lean and Agile, two other business concepts that could guide our thinking)! Co-learning saves everybody’s time! Teachers may use the skill for instance for making teaching videos as mentioned in point 3 and students to submit school assignments in video format! Business and university worlds are not that far apart and we should look to each other for answers! The absolutely best part about the entire experiment was the fact that everything took place in class. The videos turned out to be mainly very professional and even creative, showing very excited looking and happy faces, most likely due to the fact that editing was not allowed for simplicity. Take a look at the videos: first one by Juuli Kinnunen and Jenna Juusola, second one by Emma Lepistö and Jenni Lämsä. MVP is a killer concept :-) https://youtu.be/gpWc-gvQMtQ https://youtu.be/2rNjyO4qZoI Sources: Ries, E. (2011). The Lean Startup. New York: Random House US. Picture in Sonja´s slide: Pixabay, Beatriz Jacob (CC0)   Read part 2 and part 3 of the Digital baby steps series.

Muuten saattaa käydä niin, että… – 6 vinkkiä laadukkaaseen kurssisuunnitteluun

7.5.2018

Istuin eilen luennolla ja havahduin siihen, että aika lailla 20 vuotta sitten olin ensimmäistä kertaa samassa tilanteessa, istumassa yliopistolla luennolla. Koska oppiminen on minulle intohimo, olen siitä lähtien viettänyt paljon aikaa näissä merkeissä opiskelijana, opettajana, tutkijana, pedagogisena asiantuntijana ja kehittäjänä. Se, miksi tämä koko historia nyt vilahti kuin filminä päässäni, johtui siitä eilisestä luennosta. Kahdessakymmenessä vuodessa on opetuksessa, oppimisessa ja osaamisessa korkeakoulukentällä muuttunut kaikki ja toisaalta taas ei mikään. Lisään tämän väitteeni tueksi vielä 20 vuotta lisää ja perustelen sitä tarkkaan vaalimallani aarteella vuodelta 1976, jonka perin aloittelevana opettajana emeritusprofessoriltani. Tässä opetusoppaassa (Opetusopas, Teknillinen Korkeakoulu, Opetusmenetelmätoimikunta, Otaniemi 1976) kerrotaan tavoitteista, oppimisen arvioinnista ja opetusmenetelmistä sekä siitä, miten nämä kolme ovat suhteessa toisiinsa. Neuvotaan, miten vuorovaikutusta opiskelijoiden kohtaamisiin voidaan lisätä ja miten luodaan positiivinen oppimisilmapiiri. On myös kerrottu, miten opiskelijan oma motivaatio ja aktiivinen rooli vaikuttavat oppimiseen. Tämä kaikki siis reilut 40 vuotta sitten. Kun aloitat kurssiasi, muista siis ainakin nämä kuusi asiaa. Sillä muuten saattaa käydä niin, että… 1. Varmista, että kurssikuvaus on kunnossa. Varsinkin jos opiskelijalle tarkoitettuja kurssin tietoja on useassa paikassa eri järjestelmissä, tarkista että jokaisessa paikassa on oikeat ja ajantasaiset tiedot ajoissa, samalla tavalla kirjoitettuna joka paikassa. Pidä huoli, että tiedot on kuvattu opiskelijan näkökulmasta ymmärrettävästi ja että opiskelija varmasti löytää ne. Muuten saattaa käydä niin, että opiskelija tulee väärään aikaan paikalle, kun ei ollutkaan ymmärtänyt kurssin alkavan 13.3., kurssikuvauksessa kun lukee 7.3. 2. Pohdi vielä kerran kurssisi mitoitus ja kuormittavuus kuntoon. Tarkista ensin kurssisi laajuus. Mieti sitten kurssisi aikajanana ja pohdi, mitä opiskelija tekee kurssin aikana. Kirjoita janalle kaikki opiskelijan oppimisteot ja punnitse eri osa-alueiden suhdetta osaamistavoitteisiin.  Jos tavoittelet syvällistä oppimista, huolehdi, että oppimiselle on riittävästi aikaa. Avaa tämä kaikki myös opiskelijoille selkeästi.  Muuten saattaa käydä niin, että vain kurssille osallistuva, jo 20 vuotta yliopisto-opintoja suorittanut opiskelija on ainoa, joka on tajunnut, että jo ennen ensimmäistä lähitapaamista olisi pitänyt saada tehtäviä valmiiksi. 3. Sano ”Hei!”, “Tervetuloa!” ja ”Kiva, kun tulitte kurssilleni”. Osoita opiskelijoille, että olet kiinnostunut heistä ja luo oppimiselle siten suotuisa ja turvallinen ilmapiiri. Tämä on hyvä tehdä heti kurssin aluksi, sillä haastavampaa se on, jos tunnelma on jo latistunut. Muuten saattaa käydä niin, että tulet heti kurssin aluksi vuodattaneeksi pienentyvistä resursseistasi ja etujesi häviämisestä, mikä ei ole omiaan edistämään opiskelijan oppimista ja osaamistavoitteiden saavuttamista lainkaan. 4. Käy opiskelijoittesi kanssa yhdessä kurssikuvaus kunnolla läpi heti kurssin aluksi. Tämä tarkoittaa sitä, että keskustelet heidän kanssaan siitä, mitä osaamista kurssilla tavoitellaan, miten sinä sitä arvioit ja minkälaisin työmuodoin ja menetelmin olet ajatellut tukea opiskelijan oppimisprosessia. Opiskelijoilla voi olla hyviä vaihtoehtoja siihen, miten työmuotoja voidaan kehittää ja voitkin sen perusteella muuttaa suunnitelmaasi. Kerro, miten kurssillasi voi antaa ja saada palautetta. Tämä kaikki edellyttää tietysti sitä, että olet itse todella miettinyt kurssisi linjakkuuden kuntoon. Muuten saattaa käydä niin, että viiden opintopisteen kurssilla, jossa neljä opintopistettä koostuu opiskelijan harjoitustehtävistä, haluat kuitenkin arvioida osaamistavoitteiden täyttymistä pelkällä tentillä harjoitustehtävien arvioinnin sijaan. 5. Kerro opiskelijoille, miten kurssin työmuodot liittyvät kurssin osaamistavoitteisiin ja miten olet miettinyt ja rakentanut ne suhteessa kurssin aikaraamiin, mitoitukseen ja arviointiin toimivaksi kokonaisuudeksi. Muuten saattaa käydä niin, että puhut vain siitä, miten valtavasti lähiopetuksen määrää on oppilaitoksessasi vähennetty sitten 1990-luvun. Opiskelijan voi olla hyvin vaikea ymmärtää sen yhteyttä kurssin osaamistavoitteisiin ja arviointiin.Tämä edellyttää toki sitä, että olet todella pohtinut tarkkaan, miten yhteisen aikanne kurssilla käytätte. 6. Käy opiskelijoiden kanssa läpi kurssin yhteiset pelisäännöt ja se, mitä heiltä odotat. Tee tämä jämäkästi, mutta ehdottoman positiivisessa hengessä.  Muuten saattaa käydä niin, että haukut opiskelijan, joka ei ollut käynyt edellisellä viikolla kirjautumassa oppimisympäristöön sähköpostiviestistäsi huolimatta, vaikka olikin saanut paikan kurssille vasta edellisenä yönä. Lopuksi muista vielä: Vaikka olisitkin tehnyt kaiken tämän ja kaikki olisi mielestäsi kunnossa, kutsu kollegasi omalta alaltasi tai mieluummin vielä ihan toiselta alalta seuraamaan opetustasi, antamaan sinulle palautetta ja sitä arvokasta toista näkökulmaa. Voit yllättyä. Tee hyviä päätöksiä Suomessa korkeakoulutuksen laadusta pidetään huolta. Kansallisella tasolla korkeakoulujen laatujärjestelmiä auditoi Kansallinen koulutuksen arviointikeskus KARVI. Paikallisella tasolla korkeakoulut kehittävät toimintaansa ja opetussuunnitelmiaan jatkuvasti. Opetussuunnitelmien tehtävänä on tukea ja toteuttaa korkeakoulun strategiaa ja laadukkaan oppimisen ja osaamisen tavoitteita. Siten opetussuunnitelmien laatu ja laadun varmistaminen ovatkin keskeinen osa opetuksen johtamista korkeakouluissa. Opetussuunnitelmat tulevat käytännön tasolle siinä vaiheessa kun opiskelija aloittaa yksittäisen kurssin. Silloin opetussuunnitelma konkretisoituu ja samalla sen toteutus heijastaa opettajan tai opettajatiimin pedagogista ajattelua. Opetuksen suunnittelu ja toteutus ovat siten pedagogista päätöksentekoa. Olen seurannut korkeakouluopetusta valtavat määrät työssäni mm. ohjatessani opetusharjoitteluita ja arvioidessani opetusnäytteitä akateemisilla urapoluilla. Usein haasteita on pienissä asioissa, jotka eivät välttämättä vaadi suuria pedagogisia innovaatioita. Kuitenkaan nämä pienet asiat eivät ole suinkaan aina yksinkertaisia toteuttaa vaan vaativat yhteistä pohdintaa ja dialogia opiskelijoiden ja opettajien kesken sekä palautetta, vertaistukea ja hyviä vinkkejä kollegoilta. Tämä on minulle juuri se opettajan työn hienous: kun uskoo olevansa valmis, on aika aloittaa alusta. Erinomaista lukemista ja vinkkejä laadukkaaseen kurssisuunnitteluun ja toteutukseen: Lindblom-Ylänne, S. & Nevgi, A. (2009). Yliopisto-opettajan käsikirja. Helsinki: WSOYpro. Murtonen, M. (toim). (2017). Opettajana yliopistolla: Korkeakoulupedagogiikan perusteet. Tampere: Vastapaino. Biggs, J. B. & Tang, C. S. (2011). Teaching for quality learning at university: What the student does (4th ed.). Maidenhead: McGraw-Hill/Society for Research into Higher Education/Open University Press.

Oppilaitos ja työelämä kohtaavat sosiaalisessa mediassa – suuhygienistitutkinto Instagramissa

2.5.2018

Metropolian suuhygienistien tutkinto-ohjelmassa haluamme olla aktiivisia sosiaalisessa mediassa ja tuoda koulutustamme sekä ammattiamme näkyväksi. Metropolia_oralhygiene Instagram-tili on ollut käytössä nyt muutaman kuukauden. Perehdyn tarkemmin siihen, miksi ja miten oppilaitos ja yksittäinen tutkintokoulutus on Instragramissa? Suomalaiset somettavat ahkerasti Instagram on ilmainen kuvien jakopalvelu ja sosiaalinen verkosto. Palvelun avulla käyttäjät voivat jakaa kuvia ja videoita sekä kommentoida ja tykätä toistensa jakamasta sisällöstä. Suomalaisia Instagram-käyttäjiä on noin 1,4 miljoonaa1. Instagramin suosio ja nopea kasvu perustuvat siihen, että kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Kuvan avulla pystytään välittämään tunnelmia, tunteita, ajatuksia ja ideoita tavalla, johon teksti ei pysty. Instagramista saa tietoa kiinnostavista asioista ja sen avulla voi pysyä ajan tasalla uusista trendeistä ja ilmiöistä3. #metropolia_oralhygiene Aihetunnisteiden eli #hashtagien käyttö on olennainen osa Instagramin käyttöä. #hashtag kerää kaikki saman aihepiirin kuvat yhteen. Niiden avulla voi löytää uusia mielenkiintoisia tilejä ja käyttäjiä. Mitä yritykset ja järjestöt tekevät Instagramissa? Verkossa toimiminen on nykyään arkipäivää. Useat asiakkaat ovat sosiaalisessa mediassa ja selailevat sitä päivittäin. Tietoa etsitään verkosta. Monelle brändille Instagram onkin tehokas markkinointikanava4 . Instagram tarjoaa yrityksille ainutlaatuista lisäarvoa, potentiaalista kuluttajahuomioimista sekä sitoutuneisuutta3. Yritykset kertovat Instagramissa kuvien ja lyhyiden videoiden avulla toiminnastaan ja tuotteistaan sekä esittelevät myös yrityksen työntekijöitä. Instagramin avulla voidaan saavuttaa asiakkaat tehokkaammin ja laajemmin sekä vieläpä ilmaiseksi. Suositun Instagram-käyttäjän ja yrityksen yhteistyö voi auttaa myymään paremmin yrityksen tuotteita ja palveluita. Tämä vaikuttajamarkkinointi on tutkitusti tehokasta Instagramissa1. Instagramissa toimivat kaiken ikäiset yksityishenkilöt, yritykset, kolmannen sektorin toimijat ja julkiset organisaatiot. Instagram kiehtoo ihmisiä ja sovelluksessa vietetäänkin aikaa 2-15 minuuttia kerrallaan useasti päivän aikana.2 Miksi oppilaitoksen kannattaa käyttää Instagramia? Yrityksille ja järjestöille on siis hyötyä sosiaalisesta mediasta. Myös useat oppilaitokset ovat aktiivisia Instagramin käyttäjiä. Miksi ihmeessä? Verkostoitumisen vuoksi. Oppilaitos ja työelämä voivat kohdata Instagramissa. Voimme tavoittaa uusia kumppaneita ja luoda uusia innovatiivisia yhteistyöprojekteja. Työelämäyhteistyön edistämiseksi. Instagram voi toimia opetuksen ja työelämän toimintojen yhdistävänä tekijänä tarjoamalla mahdollisuuden nopeaan tiedon jakamiseen. Voimme kontaktoitua tehokkaammin työelämän kanssa sekä edistää myös yhteistyöyritysten ja -tahojen näkyvyyttä “tägäämällä” eli käyttämällä #hashtageja. Opetuksen ja osaamisen kehittämiseksi. Instagram tarjoaa paljon hyödyllisiä kuvia ja videoita, joita opiskelijat voivat katsoa ja opettajat hyödyntää opetuksessaan. Opettajat voivat ohjata opiskelijoita tutustumaan ajankohtaisiin materiaaleihin. Instagram voi edistää opiskelijan ammatillista kehittymistä. Instagramin avulla voidaan myös markkinoida täydennyskoulutuksia ja asiantuntijoiden osaamista sekä lisätä tutkintojen vetovoimaisuutta. Käytämme suuhygienistitutkinnossa Instagramia, koska haluamme olla aktiivisesti mukana sosiaalisessa mediassa kertoa koulutuksestamme ja tapahtumistamme tavoitella uusia yhteistyökumppaneita hyödyntää kuvien ja videoiden antia opetuksessa ja oppimisessa saada näkyvyyttä ammatillemme, tutkinnollemme sekä Metropolialle markkinoida koulutustamme ja saada lisää potentiaalisia hakijoita seurata yhteistyökumppaneidemme toimintaa seurata yhteistyöoppilaitosten sekä muiden oppilaitosten toimintaa olla ajan tasalla viimeisimmistä tapahtumista terveydenhoidon alalla kannustaa opettajia hyödyntämään sosiaalista mediaa opetuksessa kannustaa opiskelijoita seuraamaan hyödyllisiä ammattiin liittyviä tahoja lisätä väestön suunhoidon tietoutta Innostan Sinua käyttämään Instagramia! Työasioista somettaminen on tätä päivää. Voit myös rakentaa itsestäsi brändin, kertoa työstäsi ja osaamisestasi sekä edistää Metropolian näkyvyyttä. Täältä saat sometoimisto Kuulun vinkkejä miten voit aloittaa Instagramin käytön!   Kirjoittaja Johanna Manninen on suun terveydenhoitotyön lehtori ja digimentori Metropoliassa. Terveystieteilijä ja suuhygienisti. Someinnostaja ja digikannustaja. Lue lisää  suuhygienisti (AMK) -koulutuksesta Lähteet: 1 Annalect 2017. Vaikuttajamarkkinointi Instagramissa. Miten tehokasta vaikuttajamarkkinointi on, ja miten kuluttajat suhtautuvat siihen? Verkkodokumentti. <https://www.annalect.fi/research-instagram-influencer-marketing-finland/>. Luettu 16.4.2018. 2 Jumisko, J. 2014. Miten suomalaiset 18–29-vuotiaat käyttävät Instagramia? Laurea ammattikorkeakoulu, Liiketalouden koulutusohjelma, AMK-opinnäytetyö. Verkkodokumentti. <http://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/79465/Jumisko_Jaana.pdf?sequence=1&isAllowed=y>. Luettu 16.4.2018. 3 Muurinen, J. 2014. Mikä on Instagram? – Instagram markkinointi yritykselle osa 1. Verkkodokumentti.<http://www.kuulu.fi/blogi/instagram-markkinointi-osa-1/>. Luettu 16.4.2018. 4 Pulkkinen, T. 2016. Miksi yrityksen kannattaa olla Instagramissa? Verkkodokumentti. <http://www.kuulu.fi/blogi/miksi-yrityksen-kannattaa-olla-instagramissa>. Luettu 16.4.2018.