Istuin eilen luennolla ja havahduin siihen, että aika lailla 20 vuotta sitten olin ensimmäistä kertaa samassa tilanteessa, istumassa yliopistolla luennolla. Koska oppiminen on minulle intohimo, olen siitä lähtien viettänyt paljon aikaa näissä merkeissä opiskelijana, opettajana, tutkijana, pedagogisena asiantuntijana ja kehittäjänä. Se, miksi tämä koko historia nyt vilahti kuin filminä päässäni, johtui siitä eilisestä luennosta.

Kahdessakymmenessä vuodessa on opetuksessa, oppimisessa ja osaamisessa korkeakoulukentällä muuttunut kaikki ja toisaalta taas ei mikään. Lisään tämän väitteeni tueksi vielä 20 vuotta lisää ja perustelen sitä tarkkaan vaalimallani aarteella vuodelta 1976, jonka perin aloittelevana opettajana emeritusprofessoriltani. Tässä opetusoppaassa (Opetusopas, Teknillinen Korkeakoulu, Opetusmenetelmätoimikunta, Otaniemi 1976) kerrotaan tavoitteista, oppimisen arvioinnista ja opetusmenetelmistä sekä siitä, miten nämä kolme ovat suhteessa toisiinsa. Neuvotaan, miten vuorovaikutusta opiskelijoiden kohtaamisiin voidaan lisätä ja miten luodaan positiivinen oppimisilmapiiri. On myös kerrottu, miten opiskelijan oma motivaatio ja aktiivinen rooli vaikuttavat oppimiseen. Tämä kaikki siis reilut 40 vuotta sitten.

Kun aloitat kurssiasi, muista siis ainakin nämä kuusi asiaa.
Sillä muuten saattaa käydä niin, että…

1. Varmista, että kurssikuvaus on kunnossa. Varsinkin jos opiskelijalle tarkoitettuja kurssin tietoja on useassa paikassa eri järjestelmissä, tarkista että jokaisessa paikassa on oikeat ja ajantasaiset tiedot ajoissa, samalla tavalla kirjoitettuna joka paikassa. Pidä huoli, että tiedot on kuvattu opiskelijan näkökulmasta ymmärrettävästi ja että opiskelija varmasti löytää ne.

Muuten saattaa käydä niin, että opiskelija tulee väärään aikaan paikalle, kun ei ollutkaan ymmärtänyt kurssin alkavan 13.3., kurssikuvauksessa kun lukee 7.3.

2. Pohdi vielä kerran kurssisi mitoitus ja kuormittavuus kuntoon. Tarkista ensin kurssisi laajuus. Mieti sitten kurssisi aikajanana ja pohdi, mitä opiskelija tekee kurssin aikana. Kirjoita janalle kaikki opiskelijan oppimisteot ja punnitse eri osa-alueiden suhdetta osaamistavoitteisiin.  Jos tavoittelet syvällistä oppimista, huolehdi, että oppimiselle on riittävästi aikaa. Avaa tämä kaikki myös opiskelijoille selkeästi. 

Muuten saattaa käydä niin, että vain kurssille osallistuva, jo 20 vuotta yliopisto-opintoja suorittanut opiskelija on ainoa, joka on tajunnut, että jo ennen ensimmäistä lähitapaamista olisi pitänyt saada tehtäviä valmiiksi.

3. Sano ”Hei!”, “Tervetuloa!” ja ”Kiva, kun tulitte kurssilleni”. Osoita opiskelijoille, että olet kiinnostunut heistä ja luo oppimiselle siten suotuisa ja turvallinen ilmapiiri. Tämä on hyvä tehdä heti kurssin aluksi, sillä haastavampaa se on, jos tunnelma on jo latistunut.

Muuten saattaa käydä niin, että tulet heti kurssin aluksi vuodattaneeksi pienentyvistä resursseistasi ja etujesi häviämisestä, mikä ei ole omiaan edistämään opiskelijan oppimista ja osaamistavoitteiden saavuttamista lainkaan.

4. Käy opiskelijoittesi kanssa yhdessä kurssikuvaus kunnolla läpi heti kurssin aluksi. Tämä tarkoittaa sitä, että keskustelet heidän kanssaan siitä, mitä osaamista kurssilla tavoitellaan, miten sinä sitä arvioit ja minkälaisin työmuodoin ja menetelmin olet ajatellut tukea opiskelijan oppimisprosessia. Opiskelijoilla voi olla hyviä vaihtoehtoja siihen, miten työmuotoja voidaan kehittää ja voitkin sen perusteella muuttaa suunnitelmaasi. Kerro, miten kurssillasi voi antaa ja saada palautetta. Tämä kaikki edellyttää tietysti sitä, että olet itse todella miettinyt kurssisi linjakkuuden kuntoon.

Muuten saattaa käydä niin, että viiden opintopisteen kurssilla, jossa neljä opintopistettä koostuu opiskelijan harjoitustehtävistä, haluat kuitenkin arvioida osaamistavoitteiden täyttymistä pelkällä tentillä harjoitustehtävien arvioinnin sijaan.

5. Kerro opiskelijoille, miten kurssin työmuodot liittyvät kurssin osaamistavoitteisiin ja miten olet miettinyt ja rakentanut ne suhteessa kurssin aikaraamiin, mitoitukseen ja arviointiin toimivaksi kokonaisuudeksi.

Muuten saattaa käydä niin, että puhut vain siitä, miten valtavasti lähiopetuksen määrää on oppilaitoksessasi vähennetty sitten 1990-luvun. Opiskelijan voi olla hyvin vaikea ymmärtää sen yhteyttä kurssin osaamistavoitteisiin ja arviointiin.Tämä edellyttää toki sitä, että olet todella pohtinut tarkkaan, miten yhteisen aikanne kurssilla käytätte.

6. Käy opiskelijoiden kanssa läpi kurssin yhteiset pelisäännöt ja se, mitä heiltä odotat. Tee tämä jämäkästi, mutta ehdottoman positiivisessa hengessä. 

Muuten saattaa käydä niin, että haukut opiskelijan, joka ei ollut käynyt edellisellä viikolla kirjautumassa oppimisympäristöön sähköpostiviestistäsi huolimatta, vaikka olikin saanut paikan kurssille vasta edellisenä yönä.

Lopuksi muista vielä: Vaikka olisitkin tehnyt kaiken tämän ja kaikki olisi mielestäsi kunnossa, kutsu kollegasi omalta alaltasi tai mieluummin vielä ihan toiselta alalta seuraamaan opetustasi, antamaan sinulle palautetta ja sitä arvokasta toista näkökulmaa. Voit yllättyä.

Tee hyviä päätöksiä

Suomessa korkeakoulutuksen laadusta pidetään huolta. Kansallisella tasolla korkeakoulujen laatujärjestelmiä auditoi Kansallinen koulutuksen arviointikeskus KARVI.

Paikallisella tasolla korkeakoulut kehittävät toimintaansa ja opetussuunnitelmiaan jatkuvasti. Opetussuunnitelmien tehtävänä on tukea ja toteuttaa korkeakoulun strategiaa ja laadukkaan oppimisen ja osaamisen tavoitteita. Siten opetussuunnitelmien laatu ja laadun varmistaminen ovatkin keskeinen osa opetuksen johtamista korkeakouluissa.

Opetussuunnitelmat tulevat käytännön tasolle siinä vaiheessa kun opiskelija aloittaa yksittäisen kurssin. Silloin opetussuunnitelma konkretisoituu ja samalla sen toteutus heijastaa opettajan tai opettajatiimin pedagogista ajattelua. Opetuksen suunnittelu ja toteutus ovat siten pedagogista päätöksentekoa.

Olen seurannut korkeakouluopetusta valtavat määrät työssäni mm. ohjatessani opetusharjoitteluita ja arvioidessani opetusnäytteitä akateemisilla urapoluilla. Usein haasteita on pienissä asioissa, jotka eivät välttämättä vaadi suuria pedagogisia innovaatioita. Kuitenkaan nämä pienet asiat eivät ole suinkaan aina yksinkertaisia toteuttaa vaan vaativat yhteistä pohdintaa ja dialogia opiskelijoiden ja opettajien kesken sekä palautetta, vertaistukea ja hyviä vinkkejä kollegoilta. Tämä on minulle juuri se opettajan työn hienous: kun uskoo olevansa valmis, on aika aloittaa alusta.

Erinomaista lukemista ja vinkkejä laadukkaaseen kurssisuunnitteluun ja toteutukseen:

Lindblom-Ylänne, S. & Nevgi, A. (2009). Yliopisto-opettajan käsikirja. Helsinki: WSOYpro.

Murtonen, M. (toim). (2017). Opettajana yliopistolla: Korkeakoulupedagogiikan perusteet. Tampere: Vastapaino.

Biggs, J. B. & Tang, C. S. (2011). Teaching for quality learning at university: What the student does (4th ed.). Maidenhead: McGraw-Hill/Society for Research into Higher Education/Open University Press.

Kaivoin viime viikolla pitkästä aikaa vanhoja opetusmappejani. Oppimisen palautehankkeemme on vienyt minua erilaisin suuntiin viimeisen vuoden aikana, viime viikkoina siihen on liittynyt avaruus ja ilmiöpohjainen oppiminen. En löytänyt mapeistani sitä mitä etsin, mutta löysin jotain paljon arvokkaampaa ja olin tyytyväinen siihen, että annoin vuosi sitten muuttaessani Otaniemestä Bulevardille näille vanhoille mapeille vielä mahdollisuuden.

Olin kymmenisen vuotta sitten puuhaamassa kollegoitteni kanssa kokoon uutta kurssia, jonka lähestymistapa oli hyvin oppimislähtöinen ja toteutus projektimuotoinen. Olimme olleet silloin vierailulla hollantilaisissa yliopistoissa ja saaneet sieltä vettä myllyyn. Halusimme luoda projektikurssin, jonka pääpaino oli oppimisprosessissa eikä niinkään projektin lopputuotteessa. Tavoitteena oli tukea valmistumisvaiheessa olevien opiskelijoiden työelämätaitoja, kuten projektityötaitoja, reflektointitaitoja, vuorovaikutustaitoja, dialogitaitoja jne. Hollannin matkan seurauksena syntyi sitten kurssi, jonka yhdestä toteutuksesta olin koonnut nyt löytämäni mapin.

Kurssilla panostimme oppimisprosessiin, sen ohjaamiseen ja vuorovaikutuksen laatuun. Oppimisprosessin etenemisen kannalta palaute oli ratkaisevassa asemassa. Kurssilla harjoittelemme palautteen antamista ja vastaanottamista, puhuimme omien vahvuuksien ja kehittymiskohteiden tunnistamisesta ja arvioimme omaa ja toisten työtä. Dialogi oli kurssin perusperiaate. Erilaisten tehtävien kautta syntyneet reflektiot, pohdinnat ja arviot sekä niistä saatu palaute auttoi opiskelijoita eteenpäin ja meitä opettajia seuraamaan oppimisprosessin etenemistä ja muokkaamaan toimintaamme sen mukaisesti viikoittain. Palautteet puhuttiin auki ja mietittiin, mihin annettu ja saatu palaute johti ja ennen kaikkea miten se vaikutti projektin seuraaviin askeliin ja seuraavan viikon työskentelyyn. Ei se helppoa ollut, mutta mielekästä se oli puolin ja toisin.

Otsikkona olevan tekstin kirjoitti yksi opiskelijoistani kurssin viimeisessä palautesessiossa. Siellä jokainen pohti ensin kirjallisesti omaa suoritustaan ja kurssia, minkä jälkeen kukin kirjoitti jokaiselle ryhmän jäsenelle henkilökohtaisen vertaispalautteen. Tätä kaikkea seurasi vielä yhteinen keskustelu. Palautepäivä oli intensiivinen ja opettavainen. Kurssi oli kaikille osallistujille, opettajille ja opiskelijoille, merkityksellinen ja sen aikana syntyi osaamista kaikkien osapuolten näkökulmasta.

Otsikon kirjoittanut opiskelija jatkoi: “I got more self-confidence for my skills and abilities after the first peer evaluation. I also started to see that I have some special knowledge/skills that the others in the group didn’t have.” Tämä oli minulle opettajana merkki onnistumisesta.