Vuosi: 2022
Hiiltä ja timanttia -blogi kiittää vuodesta 2022!
Haluamme lämpimästi kiittää Hiiltä ja timanttia -blogin lukijoita ja kirjoittajia aktiivisesta vuodesta 2022! Hiiltä ja timanttia -blogin perusta on oppimista ja opettamista käsittelevät tekstit, joissa korkeakouluopettajat jakavat tietoa ja vinkkejä kollegoilleen. Tänä vuonna teksteissä on käsitelty erityisesti verkossa toteutettavaa oppimista, virtuaalivaihtoja ja kielten oppimista. Oppeja HyMy-kylästä -sarja, jossa käsitellään Myllypuron kampuksen monialaista oppimis- ja kehittämisympäristöä jatkui myös. Tämän vuoden kirjoituksissa tarkasteltiin myös korkeakoulun roolia yhteiskunnassa sekä korkeakoulun toiminnan kehittämistä. Näitä on pohdittu esimerkiksi strategian, hyvinvoinnin ja kestävän kehityksen näkökulmista. Myös vuorovaikutusta, viestintää ja julkaisemista on käsitelty. Yhteensä blogissa julkaistiin 26 kirjoitusta, jotka tehtiin 26:n kirjoittajan voimin. Löydät kaikki vuoden kirjoitukset teemoittain tästä alta. Oppiminen ja opettaminen Yhdessä vai yksin – ajatuksia pedagogisesta kehittämisestä Pedagogiset linjaukset laadun perustana Lähteä vai jäädä? – kielen oppimisen tukeminen edistää opiskelijan kotoutumista, Kielibuustia 1/5 Suunnitelmallisuus on avain suomen kielen oppimiseen – tukena kieli-HOPS, Kielibuustia 2/5 Oppimista käänteisesti – Flippaus vai floppaus? ”Kierteetön ruuvi on naula” – Ongelmallinen toimintatutkimus Tulevaisuus on toiminnallinen – pelillisyys on osa vuoden 2035 työelämätaitoja Ilmaisua, huumoria ja tajunnanvirtaa – Laululyriikka-aiheisia opinnäytetöitä Metropoliassa Monikulttuurisesta kohtaamiskahvilasta on moneksi – Oppeja HyMy-kylästä, osa 4 Lapset ja perheet mukaan HyMy-kylän palveluiden kehittäjiksi – Oppeja HyMy-kylästä, osa 5 Verkkopedagogiikka ja digitaalisuus ”Kuuletko meitä, Maija?” Onnistuneen etätapaamisen askelmerkkejä Kuulijasta osallistujaksi – läsnäolon ja vuorovaikutuksen tukeminen virtuaalitapaamisissa Pirisevä pienoiskonttori. Älypuhelin ja tablettitietokone tietotyön tiivistäjänä, osa 1. 5 kirkastettavaa näkökulmaa ennen opetuksen viemistä verkkoon, osa 1/3 5 varmistettavaa asiaa verkko-opetusta toteutettaessa, osa 2/3 5 arvioitavaa asiaa verkko-opetusta toteutettaessa, osa 3/3 Creating International Classrooms through Virtual Exchange Korkeakoulun yhteiskunnallinen rooli, korkeakoulun kehittäminen Mitä strategiasisällöt kertovat korkeakoulujen profiilista ja strategisista valinnoista? Kehittämässä hyvinvointia kampuksella Toimintakulttuurin uudistaminen haastaa ajatteluamme E-kirja on kevyt kantaa! – Kirjaston sähköiset aineistot, kestävää kehitystä tukeva valinta? Viestintä, vuorovaikutus, julkaiseminen Julkaiseminen on asiantuntijalle oppimismahdollisuus Kumppani, ylivääpeli, kapellimestari vai valmentaja? Kuinka toimitat onnistuneesti artikkelikokoelman Podcast pähkinänkuoressa – vinkkejä opettajalle Korkeakouluopiskelijat julkaisemaan! Osallistuva työote arvojen uudistuksessa – oppeja ja onnistumisia Lopuksi kiitämme myös Hiiltä ja timanttia -blogin perustajajäsentä ja pitkäaikaista toimituskuntalaista Mari Virtasta. Kiitos, että olet ollut kehittämässä blogia, sen profiilia ja sisältöjä sekä auttanut blogin kirjoittajia loistamaan! Mari jatkaa syksyllä perustetun Sotemuotoilijat-blogin päätoimittajana. Lämmintä joulunaikaa ja onnea tulevaan vuoteen toivottavat Riikka Wallin, Sonja Holappa, Mari Virtanen ja Johanna Tirronen Hiiltä ja timanttia -blogin toimituskuntalaiset 2022
Julkaiseminen on asiantuntijalle oppimismahdollisuus
Jokaisen korkeakoulun tehtäviin kuuluu julkaiseminen. Julkaisu voi olla kokonainen kirja, yksittäinen artikkeli, blogikirjoitus, podcast tai video. Niillä edistään tiedettä, tuotetaan uutta tutkimustietoa sekä levitetään tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaan perustuvaa tietoa ammattiyhteisöjen käyttöön tai tieteellistä ja ammatillista tietoa ympäröivään yhteiskuntaan. (Julkaisutiedonkeruun käsikirja 2021.) Uuden tiedon tuottaminen ja julkaiseminen kuuluu siis korkeakoulun ja sen toimijoiden perustehtävään. Tekijöille – korkeakoulun tutkijoille, opettajille ja muille asiantuntjoille – julkaiseminen tarjoaa oppimista ainakin kahdesta eri näkökulmasta: julkaisemiseen ja julkaisuprosessiin liittyvä oppiminen uudet oivallukset julkaisun aiheeseen tai tematiikkaan liittyen. Oppiminen on muutosta tiedoissa, taidoissa ja asenteessa. Onkin luonnollista, että monelle julkaisujen tekijöille uusi oppi liittyy nimenomaan itse julkaisemiseen: mitä kaikkea vaikkapa kirjan julkaisuprosessiin liittyy, millaisia ovat erilaiset tekstityypit, millaista on toimittaa muiden tekstejä tai mitä tarkoittaa uuden tiedon julkaiseminen videon tai podcastin muodossa. Oman näkemykseni mukaan se oppi mikä syntyy omaan substanssiin liittyen jää usein hiukan näiden asioiden varjoon. Siksi haluankin tässä kirjoituksessa erityisesti keskittyä siihen, miten julkaiseminen tukee oman substanssiosaamisen syventämistä ja miten me Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisuasiantuntijat tuemme henkilökunnan työssä oppimista. Julkaiseminen on työssä oppimista ja substanssiosaamisen syventämistä Korkeakouluissa sekä opiskelijat että henkilökunta oppivat kirjoittamalla, tekemällä podcasteja tai videoita. Opiskelijoiden kohdalla tekemistä ajatellaan luonnollisesti oppimisen näkökulmasta ja erilaisille tehtäville asetetaan oppimistavoitteet, jotka usein liittyvät sekä käsiteltävään aiheeseen että tehtävässä määriteltyyn muotoon. Työntekijän oppimista sen sijaan sanoitetaan usein kehittämisen ja kehittymisen termein (Kupias & Peltola 2019) ja julkaisemista katsotaan usein toisenlaisesta näkökulmasta: mitä uutta ja hyödyllistä tietoa tässä julkaisussa tuotetaan muiden asiantuntijoiden tai laajan yleisön hyödynnettäväksi? Itse näen, että julkaiseminen on osa meillä työskentelevien asiantuntijoiden työssä oppimista. Usein työssä oppimista tarkastellaan niin sanotun 70–20–10-mallin kautta. Siinä ajatellaan, että 70 % oppimisesta tapahtuu työtä tekemällä, 20 % vuorovaikutuksessa kollegoiden kanssa ja 10 % järjestetyssä koulutuksessa. Malli ei pohjaa tutkittuun tietoon ja se on saanut myös paljon kritiikkiä. (Kupias & Peltola 2019). Malli on kuitenkin laajasti käytössä, myös meillä Metropoliassa. Sen sijaan, että jäisimme pohtimaan sitä ovatko nämä prosenttiluvut oikeita, on mielenkiintoista tarkastella miten monipuolisesti oppimista tuetaan ja mahdollistetaan organisaatiossa tai jossain yksittäisessä toiminnassa mallia hyödyntäen. Haluankin tarjota kolme eri näkökulmaa siihen miten julkaiseminen tukee asiantuntijan substanssiosaamisen kehittymistä. Julkaiseminen on nimittäin tilaisuus syventää osaamista, tapa soveltaa osaamista uuteen yhteyteen ja syy omien asiantuntijanäkemysten selkeyttämiseen. Havainnollistan näitä näkökulmia alla myös omien esimerkkien avulla. 1. Tilaisuus syventää osaamista Riippumatta siitä, miten julkaisemiseen liittyvää oppimista sanoitetaan, kirjan tai artikkelin kirjoittaminen, podcast-keskusteluun osallistuminen jne. vaatii perehtymistä itse aiheeseen ja siitä jo aiemmin julkaistuun tietoon. Tämä voi olla syventymistä tietyn aiheen äärelle, jota ei ehkä ehdi muuten työarjessa tehdä, mutta joka olisi hyödyllistä myös muun työn tekemisen kannalta. Kun asiantuntija sitoutuu julkaisun tekemiseen, perehtyminen asiaan tulee välttämättömäksi eikä asiantuntija voi jatkossa toimia työarjessa pelkän oman fiiliksen pohjalta. Perehtymisen jälkeen voidaan omia kokemuksia, tehtyä tai tekeillä olevaa kehitystyötä suhteuttaa jo tutkittuun ja julkaistuun tietoon. Artikkelissani Podcasteista pontta uuden tiedon välittämiseen, joka julkaistiin kokoelmassa DIGI 2021: Verkon uusia välineitä ja menetelmiä (Theseus), perehdyin ammattikorkeakoulujen podcastien maailmaan. Otin aikaa sille, että tutkin millaisia podcasteja muut ammattikorkeakoulut tarjoavat ja perehdyin muiden tuottamiin sisältöihin. Lisäksi tutustuin podcastien maailmaan laajemmin ja sovelsin oppimaani korkeakoulukontekstiin. Mitä podcastit voivat tarjota korkeakouluille uuden tiedon julkaisemisen näkökulmasta? Entä miten voimme rakentaa kuulijoille mielekkäitä kokonaisuuksia, jotka samalla tukevat korkeakoulun yhteiskunnallista tehtävää? Tämän työn pohjalta julkaisin artikkelin sekä rakensimme viestinnän kollegan kanssa ohjeita ja materiaaleja tukemaan podcastien tuottamista. 2. Tapa soveltaa osaamista uuteen yhteyteen Julkaisemisen kautta oppiminen voi olla myös sitä, että sovelletaan jo sisäistettyä tietoa uuteen asiayhteyteen tai julkaisussa voi yhdistää kahden tyyppistä osaamista. Kun kirjoitimme kollegani Mai Salmenkankaan kanssa Sukupuolisensitiivinen hanketyö -opasta (Theseus) pääsin yhdistämään kahden eri aihealueen osaamistani mielekkäällä tavalla. Oppaassa pääsin soveltamaan tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusosaamistani, jota olin kartuttanut vuosien varrella omasta mielenkiinnostani sekä työssäni kulttuurituottajana soveltavan taiteen parissa Euroopan sosiaalirahaston rahoittamiin hankkeisiin, joiden parissa olin myös työskennellyt useita vuosia. Oppaan kirjoittamisessa keskityimme erityisesti asian kiteyttämiseen sekä käytännön esimerkkien ja työvälineiden tarjoamiseen. Mikä on olennaisin tieto lukijalle? Mikä on uutta? Entä mikä on nice-to-know-osastoa? Tätä reflektoimme paljon. Tällaiseen työskentelyyn voi soveltaa oppimispäiväkirjamaista työskentelyä. Oppimispäiväkirjan tavoitteena on siten syventää näkemystä opiskeltavasta – ja tässä tapauksessa julkaistavasta – asiasta ja jäsentää uutta tietoa suhteessa omiin kokemuksiin sekä aiemmin opittuun (Kielijelppi). 3. Syy omien asiantuntijanäkemysten selkeyttämiseen Kirjoittaminen – oli kyseessä sitten tekstimuotoinen lopputuotos tai audiovisuaalisen julkaisun käsikirjoitus – on prosessi ja sitä matkaa voi myös verrata oppimispäiväkirjan tekemiseen. Ensin työtä tehdään vain itselle tai kirjoittajaporukan kesken jos on kyseessä yhteiskirjoitus. Kun perusjutut on jäsennelty, tekstiä työstetään myös muille jaettavaan muotoon. Tässä kohtaa oppimispäiväkirjan konsepti laajenee. Sitä ei tehdä enää vain itselle tai itselle ja opettajalle vaan lukijoita mietitään laajemminkin. Sitä työtä tukevat julkaisukanavan toimituskunta tai teoksen toimittaja ja kustannustoimittaja. Tässä vaiheessa korostuu kiteyttämisen sekä selkeän viestinnän taidot. Asian selkeä viestintä tuleville lukijoille, kuulijoille, katsojille tai käyttäjille edellyttää, että asia on myös itselle selkeä. Viimeistään tässä vaiheessa pitää siis omat ajatukset kirkastaa ja miettiä, mikä on se kaikkein oleellisin pääviesti kuhunkin julkaisuun liittyen ja millaiset pohdinnat tukevat sitä, että viesti ymmärretään. Tällainen työstäminen selkeyttää omia ajatuksia käsiteltävästä aiheesta ja tukee aiheeseen liittyvää ajattelua ja oppimista. Tähän vaiheeseen kuuluu myös se, että karsitaan viestin ymmärtämisen näkökulmasta turhat pois. Hankeviestinnän käsikirjan (metropolia.fi) toimitustyössä suurimmaksi asiaksi itselleni nousi yhteisen ymmärryksen luominen, keskustelu ja reflektointi hankeviestinnän haasteista, tarpeista ja ratkaisuista ammattikorkeakoulukentällä. Kirja toimitettiin yhdessä Laurea-ammattikorkeakoulun ja Haaga-Helia ammattikorkeakoulun julkaisemisen ja TKI-viestinnän asiantuntijoiden kanssa. Yhteinen ymmärrys tuotti kattavan viestintäoppaan, jota on tähän päivään mennessä luettu verkossa yli 2000 kertaa, ja teki se ammattikorkeakoulujen julkaisemiseen liittyvästä yhteistyöstä syvempää, tarkoituksenmukaisempaa ja mielekkäämpää. Ilman tätä yhteistä julkaisuprojektia yhteistyön syventymisessä olisi varmaankin kestänyt kauemmin. Kannustamme ja tuemme uuden äärellä Sen lisäksi, että olen valinnut itselleni yhdeksi luonnolliseksi oppimisen muodoksi julkaisemisen, pääsen omassa työssäni tukemaan myös Metropolian muun henkilökunnan eli kollegoideni oppimista eri tavoin. Kun tarkastelen Metropolian julkaisutoimintaa 70–20–10-mallin kautta, näen, että meillä on huomioitu kaikki kolme mallin näkökulmaa: järjestetty koulutus, työtä tekemällä oppiminen sekä vuorovaikutuksessa oppiminen. Järjestettyä koulutusta ovat olleet esimerkiksi yleistajuiseen kirjoittamiseen sekä artikkelikokoelman toimittamiseen liittyvät koulutukset, joissa ulkopuoliset asiantuntijat ovat kouluttaneet henkilökuntaa. Omin voimin olemme pitäneet myös suosittuja podcastin tekemisen ja asiantuntijabloggaamisen koulutuksia. Lisäksi olemme julkaisseet paljon hyviä koulutusmateriaaleja, jotka ovat aina henkilökunnan saatavilla. Julkaisemiseen liittyvä työssä oppiminen tapahtuu Metropoliassa aina vuorovaikutuksessa kollegoiden kanssa. Meillä julkaisemisen ja viestinnän asiantuntijat tukevat tekemistä, sillä käytössä on kannustava ja sparraava työote, joissa mietitään julkaisun sisältöjä, viestivyyttä ja muotoa sekä huomioidaan kenelle julkaisua tehdään. Työtä tekevät Metropolian 13 toimitetun blogin ja podcast-kanavan MetroPodian toimituskunnat sekä kustannustoiminnan parissa työskentelevät asiantuntijat. Lisäksi meillä on tarjolla julkaisusuunnitelman työstämiseksi työpajoja, joissa työskennellään julkaisemisen asiantuntijan johdolla. Työpaja tarjotaan yksikölle, tiimille tai hankeporukalle. Siinä he pääsevät miettimään mistä aiheista heidän olisi hyvä julkaista, kenelle ja missä muodossa. Pajoissa lähtökohtana on tietenkin se, mitä kehittämistyötä tehdään ja mitä siitä olisi hyvä kertoa muillekin. Painotamme työskentelyssä myös sitä, miten julkaiseminen antaa tilaa uuden oppimiselle ja lisää motivaatiota omaa työtä kohtaan. Tärkeää on, että julkaisemiselle – ja siten myös työssä oppimiselle – on varattu työaikaa. Se liittyy toki jokaisen tekijän, eli asiantuntijan, itsensä johtamiseen, mutta vahvasti myös organisaation käytäntöihin. Tarjoaako työnantaja aidosti mahdollisuuden tällaiselle tekemiselle vai ajavatko kiireelliset ad hoc -tehtävät usein pysähtymistä, pohtimista ja perehtymistä vaativien tehtävien edelle? Se mitä organisaation asiantuntijat julkaisevat muokkaa myös mielikuvaa itse organisaatiosta. Siksi haluankin kannustaa sekä korkeakouluja että sinua – yksittäistä asiantuntijaa – ottamaan aikaa uuden oppimiselle ja uusien oppien muille jakamiselle. Voisiko sinun ensimmäinen askel esimerkiksi olla blogikirjoituksen ehdottaminen johonkin sopivaan Metropolian blogiin? Lähteet Julkaisutiedonkeruun käsikirja 2021. Julkaisutiedonkeruu: Käsitteet ja määrittelyt 2021. Kupias, P. & Peltola, R. 2019. Oppiminen työssä. Gaudeamus Kielijelppi. Oppimispäiväkirja. TEPA-termipankki. Oppimispäiväkirja.
Osallistuva työote arvojen uudistuksessa – oppeja ja onnistumisia
Arvot luovat perustan arjen työlle ja tekemiselle. Opintojaksoille, kohtaamisille opiskelijoiden kanssa, kaikenlaiselle korkeakoulutyön arjelle. Kun arvoja lähdetään uudistamaan, tarvitaan mukaan mahdollisimman monen yhteisön jäsenen näkökulma. Tässä postauksessa reflektoin Metropolia Ammattikorkeakoulussa vuoden 2022 aikana tehtyä arvotyötä. Matkan varrella opitusta on toivottavasti apua myös muille arvojen uudistamista suunnitteleville tai miksei myös kenelle tahansa, joka haluaa ottaa yhteisön jäsenet mukaan muutosmatkalle. Näkökulmana on osallistuvan työotteen organisaatiolle tarjoamat mahdollisuudet. Osallisuus mahdollistuu hyvällä suunnittelulla Suunnittele osallistumisen vaiheet kokonaisuutena Pidempi projekti tarjoaa useita mahdollisuuksia osallistumiseen. Jos oman osallistumisen vaikutus kokonaisuuteen jää hahmottomaksi on vaarana potentiaalisten osallistujien väsymys ja sen myötä osallistumisinnon hiipuminen. Selkeästi suunnitellut ja kaikille viestityt osallistumisen paikat helpottavat mukaan lähtijää ja auttavat suuntaamaan kiinnostusta olennaisiin vaiheisiin prosessia. Jo projektin alkuvaiheessa on hyvä hahmotella osallistumissuunnitelma, jolla pyritään edesauttamaan olennaisten toimijoiden mukaantuloa tarkoituksenmukaisissa kohdissa. Välillä on syytä tarjota kaikille mahdollisuus osallistumiseen, välillä teemaa voidaan työstää eteenpäin pienemmän ryhmän kesken. Työryhmän kesken hahmottelimme osallistumissuunnnitelman ensimmäisen version osana projektin kokonaiskuvaa jo alkuvaiheessa. Tässä projektissa kolmihenkinen työryhmä kutsui tuekseen advisory boardin, joka edusti monipuolisesti yhteisön eri tahoja ja oli itsessään monimuotoinen kokoelma korkeakouluyhteisön jäseniä. Tämä ryhmä antoi suunnitelmille ja luonnosversioille palautetta, sparrasi ja oivallutti työryhmää säännöllisesti. Suunnitelmien kierrättäminen sparraavan tahon kautta auttaa panostamaan alun suunnitteluvaiheeseen. Kaikille projektien kanssa toimineille tuttua lienee hyvän suunnittelutyön sujuvoittava vaikutus, joka edesauttaa toteutusvaiheen mutkatonta läpivientiä. Näin tässäkin projektissa. Digialusta ohjaa isoakin joukkoa Sähköiset alustat mahdollistavat osallistujalähtöisen työskentelyn suurellekin joukolle Alusta asti oli selvää, että arvotyöhön kutsutaan laajasti mukaan koko korkeakouluyhteisöä. Meidän tapauksessamme osallistujajoukko oli suuri: noin 17 000 opiskelijaa ja lähes tuhat henkilöstön jäsentä. Ensimmäinen haaste oli löytää sellainen toimintatapa ja alusta, joka mahdollistaisi laajan osallistumisen. Toiveina oli myös tehdä prosessi kaksikielisenä. Englannin lisääminen suomen rinnalle mahdollistaisi laajemman joukon osallistumisen ja lisäisi moniäänisyyttä. Rinnakkaiskielisyys valintana tarkoittaisi samalla sitä, että kaikki työvaiheet olisi tarpeen tarjota osallistuttaviksi molemmilla kielillä. Totesimme, että moniäänisyys on erityisen arvokas lisä arvoprosessiin. Alkuvaiheessa pohdimme myös, että toivoisimme jo ensi ideoinnin vaiheessa vuorovaikutusta osallistujien välille. Näiden reunaehtojen ohjaamina päädyimme aloittamaan työskentelyn sisällöiltään jatkuvasti täydentyvällä verkkoalustalla. Kutsuimme kaikkia korkeakouluyhteisön jäseniä kertomaan, mistä asioista he ovat Metropoliassa ylpeitä ja sen jälkeen arvioimaan omia ja toisten ehdotuksia. Tähän vaiheeseen oli mahdollista osallistua yksin tai yhdessä toisen kanssa. Arvodialogit sisältöjen jalostajina Laajaakin aineistoa kannattaa altistaa suuren joukon käsittelylle, jotta teemat syvenevät Reilussa kuukaudessa työryhmällä oli käytössään noin viiden sadan osallistujan tuottama materiaali. Sisällöistä muodostui varsin luontevasti temaattisia kokonaisuuksia ja jotain oli nähtävissä jo niiden välisistä yhteyksistäkin. Tämän materiaalin pohjalta siirryttiin osallistuvan työstämisen toiseen vaiheeseen, arvodialogeihin. Tämän vaiheen tueksi loimme keskustelurunon arvodialogeille. Jokaisen keskustelun ydin dokumentoitiin yhteiselle alustalle, jonka sisältö rikastui jokaisen dialogin myötä. Dialogit käytiin täysin itseohjautuvina yhteistä runkoa noudattaen. Kevät oli tässä kohden jo pitkällä ja jonkin aikaa kipuilimme pohtiessamme miten puhaltaa yhteisöön intoa heittäytyä arvodialogeihin arkisen tekemisen ohessa. Tässä kohtaa osallistuvan otteen onnistuminen edellytti yhteisön jäseniltä vastuunottoa, jota iloksemme löytyi runsaasti. Hyödynsimme osallistumisessa sekä virallisia että epävirallisia foorumeita. Kannustimme ihmisiä pysähtymään arvojen äärelle vaikkapa kahvihuoneen vakiporukalla tai opiskelun ryhmätyöporukassa. Samaan aikaan pyysimme esihenkilöitä ottamaan arvodialogit osaksi omien tiimiensä palavereja. Ujutimme arvon yhdeksi teemaksi myös englanniksi toteutetulle projektiviikolle, joka kokoaa yhteen opiskelijoita eri tutkinto-ohjelmista. Näin veimme osallistumisen osaksi opintojakson arkea ja saimme mukaan monimuotoisen opiskelijanäkökulman. Koimme, että erilaisten foorumeiden yhdistäminen edesauttoi monipuolisten näkemysten saamista. Kaikkiaan arvodialogeihin osallistui 522 metropolialaista. Hämmentävän helppo viimeistelyvaihe Viimeistelyvaiheen ei tarvitse sisältää poisvalintoja, kokonaisuus voi olla synteesi kaikista olennaisista teemoista Osallistuvan työskentelyn jälkeen työryhmällä oli edessään toistakymmentä yhteisön keskeisiksi kokemaa teemaa. Vaikkakin teemoilla oli erilaisia painoarvoja, tuntui jonkun niistä poisvalitseminen vaikealta ja jopa väärältä - olihan käytössämme yhteisömme jaettu näkemys. Ryhmittelimme teemoja eri tavoilla ja lopulta päädyimme kokonaisuuteen, joka pitää sisällään kaikki teemat. Arvolistan sijaan lopputuloksena syntyi miltei tarinamainen kiteytys, arvoperusta. Kestävää tulevaisuutta vastuullisesti – ratkaisukeskeisesti, uudistuvalla osaamisella, inhimillisellä otteella. Avasimme jokaisen kohdan vielä laajemmaksi sanoitukseksi. Tässäkin vaiheessa pystyimme iloksemme hyödyntämään pitkälti osallistujien omia sanoituksia. Ehdotus arvoperustaksi hyväksyttiin ensin johtoryhmässä ja sen jälkeen hallituksessa lähes sellaisenaan. Sekin tukee kokemusta olennaisen tiivistymisestä arvoperustaan. Houkuttelevuutta luodaan ilolla Leikki ja hauskuus kutsuvat luokseen Toivoimme syntyprosessin moniäänisyyden näkyvän myös arvojen visuaalisuudessa. Ajatus oli, että visuaalinen esitystapa stimuloisi ajattelua ja herättelisi luovuutta, toinen ääripää olisi voinut olla asiapitoinen listamuoto. Lopulliseen ilmeeseen päätyi mukaan leikkisiä ja jopa hullutteleviakin elementtejä, joita kukin saa tulkita omalla tavallaan. Tehty työ konkretisoituu arjessa Arvojen lanseeraukseen halusimme ehdottomasti mukaan dialogisuutta. Toimitusjohtaja-rehtorimme kertoi arvojohtamisesta yhdessä henkilöstöjohtajan kanssa käymässään vuoropuhelussa, tiedottavaa sisältöä tuettiin myös videolla. Henkilöstöä ja opiskelijoita kutsuttiin arvojen äärelle Arvoperustaetkot-tilaisuudella, jossa Zoomin kautta välitetyssä kohtaamisessa arvoista keskustelivat kätilöopiskelija, opintokuraattori, toimitusjohtaja-rehtori ja arvoprosessin vetäjä. Arvojen näkymistä arjessa vauhditetaan arvosisältöisillä läppäritarroilla. Opiskelijoille suunnitteilla on arvosisältöinen haalarimerkki, jonka saa arvoperustaan tutustuttuaan. Todellinen arvoperustan testaus tehdään arjessa. Osuva sanoitus ja houkutteleva visuaalisuus eivät riitä, jos arvot eivät elä arjen pulmatilanteissa. Jokainen yhteisön jäsen on keskeinen arvojen elämisessä todeksi. Havaintoja prosessin varrelta Päivitysprosessia reflektoidessa nousee esiin muutama huomio. Laaja osallistuminen edellyttää hyvää ennakkosuunnitelmaa ja toimivaa alustaa tuekseen. Osallistumista edesauttaa sen tekeminen mahdollisimman sujuvaksi - meidän tapauksessamme ajasta ja paikasta riippumattomaksi. Myönteiset ensireaktiot lopputulokseen selittyvät osin sillä, että yhteisön jäsenet näkevät ja kuulevat oman panoksensa yhdistyneenä toisten antamaan panokseen. Kaksikielisenä toteutettu projekti lisäsi jo julkistusvaiheessa kokemusta tasapuolisuudesta ja koko yhteisön yhteisistä arvoista. Kriittisiä ääniä kuultiin tämän prosessin aikana vain muutama. Niissäkin huoli liittyi arvoperustan käyttötarkoitukseen ja lieveni ainakin osin viestillä siitä, että seuraavana askeleena luodaan Metropolialle sen ensimmäinen eettinen toimintaohjeisto arjen tekemisen tueksi. Osallistuva ote työllistää pidemmän prosessin alkuvaiheessa, kun suuri joukko toimijoita kutsutaan mukaan. Toisaalta valinta helpottaa loppuvaihetta, kun lopputulos tuntuu osallistujista jo valmiiksi omalta ja tutulta. Tässä vielä kootusti vinkkini osallistuvaan kehittämistyöhön: Suunnittele osallistumisen vaiheet kokonaisuutena Sähköiset alustat mahdollistavat osallistujalähtöisen työskentelyn suurellekin joukolle Laajaakin aineistoa kannattaa altistaa suuren joukon käsittelylle, jotta teemat syvenevät Viimeistelyvaiheen ei tarvitse sisältää poisvalintoja, kokonaisuus voi olla synteesi kaikista olennaisista teemoista Leikki ja hauskuus kutsuvat luokseen Tehty työ konkretisoutuu arjessa Jokainen uudistusprosessi on omanlaisensa. Tästä prosessista päällimmäisenä jää mieleen kokemus samaan suuntaan tekemisestä ja ilo siitä, kuinka iso joukko osallistui. Ripauksen rohkeutta uudenlaisen tekemisen tavan kokeiluun vien mukanani seuraavaan prosessiin - uskallathan sinäkin tehdä samoin? Lähdevinkkejä osallistuvaan työotteeseen ja arvotyöhön: Aaltonen, Tapio & Ahonen, Pirjo & Sahimaa, Jaakko 2020. Johda merkitystä. Alma talent. Heinonen, Sirkku & Klingberg, Rea & Penttilä, Päivi 2013. Kaikkien aivot käyttöön. Alma talent. Isaacs, William 2001. Dialogi ja yhdessä ajattelemisen taito: uraauurtava lähestyminen liike-elämän viestintään. Suomentanut Tillman Maarit. Kauppakaari. Kantojärvi, Piritta 2012. Fasilitointi luo uutta, Menesty ryhmän vetäjänä. Alma talent.
”Kuuletko meitä, Maija?” Onnistuneen etätapaamisen askelmerkkejä
”Kuuletko meitä, Maija? Oletko siellä? Anna meille merkki itsestäsi!” Nettimeemeissä Zoom- ja Teams-palaverit on piruillen rinnastettu spiritismi-istuntoihin. Epäonniseen koreografiaan kuuluvat mustat laatikot videokuvan sijaan sekä mikrofoni, joka ei mene päälle tai on ehkä unohtunut kiinni. Opetustyön ”uuden normaalin” ei kuitenkaan tarvitse olla näin kömpelöä. Aiheesta on puhuttu paljon, ja ohjeistuksia on tarjolla siellä täällä. Kokoan tähän kirjoitukseen niistä mielestäni olennaisimmat etätapaamisia ajatellen. Yhteinen virtuaalinen tila ei automaattisesti takaa hyvän vuorovaikutuksen syntymistä. Etäopetus ja -kokoukset eivät sinällään ole uusi asia, mutta koronapandemian myötä ne tulivat vastaansanomattomasti osaksi opetusalan arkea. Vastentahtoisimpienkin oli heittäydyttävä breakout roomien ja ruudunjakojen maailmaan. Viimeistään nyt, parin vuoden intensiiviharjoittelun jälkeen, kaikille on selvää ainakin se, ettei yhteinen virtuaalinen tila automaattisesti takaa hyvän vuorovaikutuksen syntymistä. Vaikka työympäristöt ja tekniset alustat miten kehittyvät, ei ihmisten välisen vuorovaikutuksen merkitys tulevaisuudessakaan katoa. Ihmisen kyky mukautua muuttuviin viestintätilanteisiin ja omaksua erilaisia viestintärooleja peittoaa tekoälyn ja robotit. Nykyiseen maailmanmenoon kuuluvat monimutkaiset ongelmat ovat tyypillisesti niitä, jotka vaativat eniten intensiivistä viestintää juuri ihmisten ja tiimien välillä. Etätapaamiset ovat tulleet jäädäkseen. (Valo & Sivunen 2020.) ”Tekeekö zoomailu meistä yksinäisiä zombeja?” kysyi Opettaja-lehden artikkeli jo kaksi vuotta sitten ja ilmaisi huolensa työyhteisöjen hengestä ja työhön kiinnittymisestä. Nyt olemme palanneet kampuksille eikä välitöntä erakoitumisen vaaraa enää ole. Etäopetus ja etäkokoukset kollegoiden ja sidosryhmien kanssa näyttäytyvät kuitenkin osana sitä, mistä koronaepidemian alussa ryhdyttiin puhumaan ”uutena normaalina”. Etätapaamiset vapauttavat aikaa työmatkoista ja voivat tehdä työskentelystä fokusoitunutta ja tehokasta. Pienellä vaivannäöllä etätapaamisista saa viestinnällisesti onnistuneita. Tunnista tavoite ja rakenna varmuutta Etäpalavereissa ja -esiintymisissä pätevät pitkälle samat lainalaisuudet kuin muissakin puheviestintätilanteissa. On tärkeää, että tavoite on osallistujien tiedossa ja kaikilla on sama ymmärrys esimerkiksi keskeisistä käsitteistä. Hyvä esiintyjä tunnistaa viestintätarkoituksensa, orientoituu viestintätilanteeseen realistisesti, havainnollistaa ja perustelee, satsaa aloitukseen ja lopetukseen. Ennen kaikkea hyvä esiintyjä on kiinnostunut kuuntelijoiden odotuksista ja kohdentaa esityksensä sisällön tarkasti juuri heille (ks. lisää esim. Lohtaja-Ahonen & Kaihovirta-Rapo 2012). On hyödyllistä ajatella itsensä pikemminkin asiansa kuin oman itsensä esittäjäksi. Esiintymisjännitys voi nousta pintaan myös verkkoympäristössä – tai voi olla, että juuri tekniikan hallinta jännittää. Esiintymisvarmuuden rakentamisessa tärkeä askel on hyväksyä ja kohdata oma jännittäminen. Hyvä valmistautuminen kannattaa aina, ja ammatillisissa tilanteissa on hyödyllistä ajatella itsensä pikemminkin asiansa kuin oman itsensä esittäjäksi. Toisaalta on hyvä pitää mielessä, että vuorovaikutustilanteessa vastuu kuuluu sekä puhujalle että kuuntelijalle (Kielijelppi). Luo edellytyksiä yhteisöllisyydelle Aiemmin tänä vuonna Metropolian dialogipäällikkö Minna Kaihovirta bloggasi havainnollisesti läsnäolon ja vuorovaikutuksen tukemisesta virtuaalitapaamisissa. Kaihovirta kehottaa virtuaalitapaamisen vetäjää muun muassa satsaamaan ensivaikutelmaan ja aloitukseen sekä sisällyttämään mahdollisuuden kysymyksille ja keskustelulle muuallekin kuin esityksen loppuun. Kun vedät etäsessiota, rohkaise siis osallistujia laittamaan kamera päälle, tervehdi heitä mahdollisuuksien mukaan jopa nimellä, laita chatti laulamaan ja katso kameraan eikä osallistujien kasvokuviin, vaikka vaisto sanoisi muuta. Lisävinkiksi sopisi, että esimerkiksi presentaation päätteeksi repliikki ”Onko kysyttävää?” toimii pikemminkin keskustelun torppaajana kuin rohkaisuna dialogiin. Parempi on esittää osallistujille itse kysymys tai tiedustella avoimessa muodossa osallistujien mietteitä tai jopa fiiliksiä. Etätapaamisten vetäjänä on hyvä opetella tietoisesti antamaan puhetilaa toisille. Läsnäolijat tarvitsevat aikaa ottaakseen osaa. Esiintyjästä hiljainen sekunti tuntuu aina pidemmältä kuin kuuntelijasta, ja verkossa hiljaiset sekunnit hidastuvat entisestään. Etätapaamisten vetäjänä on hyvä opetella tietoisesti antamaan puhetilaa toisille. Välillä se tarkoittaa hiljaisuuden tuoman epämukavuuden sietämistä, kun osallistujat vasta kokoavat ajatuksiaan ja miettivät puheenvuorojaan. Tunne vuorovaikutuksen ohuudesta ja tekniikan läsnäolo haittaavat toisia enemmän kuin toisia. Keskustelu- ja kommentointivastuun jakaminen järjestelmällisesti tuo tulosta, kun äänessä ei ole vain muutama rohkein. Esimerkiksi fasilitoinnin menetelmistä saa tähän tukea, vaihtoehtoja ja omaa varmuutta (ks. vinkkejä esim. Ala-Nikkola & Ylikahri 2020). Laita puitteet kuntoon Etätapaamisten onnistumisessa on osin kyse tekniikasta – ja oikeastaan varsin yksinkertaisista asioista. Ennakkovalmistelujen top viitoseen laittaisin nämä ohjeet: Hakeudu rauhalliseen tilaan, jossa on neutraali tausta. Vaihtoehtoisesti käytä taustan sumennusta tai taustakuvaa. Jos käytät sumennusta, älä liiku isosti edestakaisin, ettet välillä katoa kuvasta kokonaan. Kun valitset taustakuvaa, mieti sen luomaa vaikutelmaa ja tunnelmaa. Esimerkiksi Teamsin Tähtien sota -henkinen avaruuskuva on aivan mahtava mutta ei sovi joka tilanteeseen. Vaienna puhelin, kodinkoneet ja tietokoneen ilmoitukset. Kotioloissa varmista, että kotona olevat osaavat jättää sinut rauhaan. Tarpeen mukaan hakeudu organisaatiosi äänieristettyihin tiloihin. Vaatteiden, korujen ja jopa kosmetiikan kaltaiset artefaktit vaikuttavat ensivaikutelmiimme ja myös – usein stereotyyppisiin – tulkintoihimme, joita teemme kanssaihmisistä (Kielijelppi). Pukeudu etätapaamisissakin tilanteeseen sopivasti ja tavalla, josta pidät. Ota huomioon taustan väri, ettet sulaudu siihen kokonaan. Vältä raitaa, ruutua ja muita pieniä kuvioita, koska ne voivat alkaa elää ja vilkkua videokuvassa. Jos kamerana on kannettavan tietokoneen kamera, nosta tietokonetta kirjapinon tai vaikkapa joogapalikan avulla niin, että muut osallistujat näkevät kasvosi, eivät pelkästään otsasi tai leukasi. Laita tietokoneen yläpuolelle lappu muistuttamaan kameraan katsomisesta. Valon olisi hyvä tulla edestä. Voimakas vastavalo tekee esiintyjästä mustaa mössöä, eikä virtuaalitapaaminen ole oikea paikka piiloutua varjoihin. Luonnonvalo ikkunasta on paras, kohdevalo myös hyvä. Kaupat pullistelevat vloggaajille ja striimaajille suunniteltuja rengasvaloja, joissa voi säätää valon määrää ja laatua. Ne eivät monta kymppiä maksa. Kannattaa valita laite, joka ei kaadu hipaisusta ja johon saa tarvittaessa kiinni erillisen webbikameran. Totuttele katsomaan itseäsi videokuvassa. Tarkkaile lempeästi maneereitasi ja kitke pois asiat, jotka voivat häiritä viestisi perillemenoa. Suhteellisen hillitty kehonkieli ja rauhallinen puhetapa herättävät luottamusta asiantuntijakontekstissa. Voit mainiosti höystää puhettasi eleillä, mutta on eri asia olla positiivisen eloisa kuin uuvuttaa muut loputtomalla dramaattisella heilumisella. Satsaa arkisiinkin kohtaamisiin Korkeakouluopettajan työpäivä koostuu välillä etäpalavereista toiseen kiirehtimisestä. Käytännön etäkokousvinkeistä pidän itse hyvänä näitä: Tule virtuaalitilaan ajoissa, koska myöhästely koetaan muiden osallistujien ajan väärinkäyttönä, vaikka kukaan ei viitsisikään antaa moitteita. Varaa kirjautumisen mahdollisiin ongelmiin muutama minuutti etuaikaa. Jos et saa tekniikkaa toimimaan, poistu ja palaa. Opettele sovelluksen peruskäyttö niin, että hallitset sen vaikka unissasi. Silloin tarvitsee kysellä vähemmän, että ”Näkyykö?” ja ”Kuuluuko?” Lue organisaatiosi tarjoamat ohjeet tai seikkaile YouTubessa. Pidä laitteesi ajan tasalla. Kun liityt kokoukseen, kokeile kameraa ja ääntä heti, ei vasta oman puheenvuorosi aikaan. Yleisö antaa helpommin anteeksi huonon kuva- kuin ääniyhteyden (Future Marja). Katso, miten näyt kuvassa ja säädä tarpeen mukaan. Hyvä käytäntö on, että ainakin tapaamisen aluksi ja lopuksi kaikki pitävät kamerat päällä, vaikka laittaisivatkin ne myöhemmin pois ”säästääkseen kaistaa”. Puhu selkeästi. Käytä myös selkeitä ilmeitä, jopa liioittele hieman kameraa varten. Nyökyttele, hymyile. Tunne äänesi ja käytä sitä hyvin. Painota tärkeitä asioita rohkeasti äläkä pidä kättä suun edessä, kun puhut. Jos sinulla on sähköpöytä, työskentele seisaaltasi – saat olemukseesi ryhtiä ja äänikin kulkee paremmin. Kuuntele huolellisesti palaveria koskevat säännöt esimerkiksi puheenvuoron pyytämisestä tai osallistu sääntöjen laatimiseen aktiivisesti. Noudata sääntöjä. Huolehdi taukojen pitämisestä silloinkin, kun työn imu vie mennessään. Ole läsnä, kysy ja kuuntele. Etäpalavereista liikkuu verkossa spiritismimeemien lisäksi huomattavasti mukavampia meemejä. Yksi niistä on vertaus ihastuttavaan Muppet Show’hun. Ja todellakin – siellä me olemme omissa lokeroissamme mutta silti yhdessä, ja kaikkea moninaisuutta johtaa kunkin tilaisuuden oma “Kermit”. Toimii, eikö vain? Kirjoittaja Marianne Roivas on filosofian tohtori, suomen kielen ja viestinnän lehtori, kokenut julkaisujen toimittaja ja tämän vuoden esikoiskirjailija. Lähteet: Ala-Nikkola, Elina & Ylikahri, Kati 2020. Fasilitointi sujuu verkossakin! – 10 vinkkiä virtuaalifasilitointiin. Hiiltä ja timanttia -blogi 30.4.2020. Metropolia Ammattikorkeakoulu. Future Marja. Näin esiinnyt asiantuntevasti ja luontevasti Teamsissa tai Zoomissa. Kaihovirta, Minna 2022. Kuulijasta osallistujaksi – läsnäolon ja vuorovaikutuksen tukeminen virtuaalitapaamisissa. Hiiltä ja timanttia -blogi 13.6.2022. Metropolia Ammattikorkeakoulu. Kielijelppi. Helsingin yliopiston kielikeskus. Päivitetty 2021. Lohtaja-Ahonen, Sirke & Kaihovirta-Rapo, Minna 2012. Tehoa työelämän viestintään. Puhu kuulijalle, kirjoita lukijalle. Helsinki: Alma Talent. Tikkanen, Tiina 2020. Etäopetus korkeakouluissa jatkuu – tekeekö zoomailu meistä yksinäisiä zombeja? Opettaja 21.10.2022. Torkki, Juhana 2006. Puhevalta. Kuinka kuulijat vakuutetaan. Helsinki: Otava. Valo, Maarit & Sivunen, Anu 2020. Future Directions in Workplace Communication. Teoksessa L. Mikkola, & M. Valo (toim.), Workplace Communication. Lontoo: Routledge.
Pirisevä pienoiskonttori. Älypuhelin ja tablettitietokone tietotyön tiivistäjänä, osa 1.
Suurin osa kansalaisista kantaa taskussaan, laukussaan tai repussaan älypuhelinta tai tablettitietokonetta. Pienestä koostaan huolimatta se pitää sisällään kokonaisen konttorin. Mitä hyödyllistä opettajat, tutkijat ja opiskelijat pystyvät tekemään näillä tietotyön pikkuapulaisilla? Miksi kaivaa esiin kynä ja perinteinen muistivihko, kun kuningasidean voi sanella ja tallentaa suoraan kännykkään, joka fyysisestä muistikirjasta poiketen kulkee aina mukana? Miksi uhrata paljon aikaa harvinaisemmalla kielellä kirjoitetun painotekstin kääntämiseksi itse, kun moderni älypuhelin tekee sen koneellisesti käden käänteessä? Mobiilipalvelujen ja ylipäänsä uuden tietotekniikan hyödyntäminen rinnastuu yritystoimintaan, jossa taas pätevät lähes mitkä tahansa opiskelun ja oman ammattitaidon kehittämisen pelisäännöt. Aluksi tarvitaan tarmoa uuden opetteluun eli alkupääoma tai sijoitus. Sen jälkeen hyöty eli tuotto alkaa vähitellen nousta esiin. Kerran opittu pysyy myös helposti mielessä, koska sitä joutuu tai pääsee kertaamaan tuon tuostakin käytännön tietotyössä. Puhe suoraan tekstiksi Älypuhelin osaa muuttaa puheen suoraan tekstiksi eli litteroida. Ominaisuus on mobiililaitteiden vanhimpia ja helppokäyttöisimpiä ja siten monille tuttu. Se toimii Android- tai iOS -mobiilikäyttöjärjestelmillä varustetuissa puhelimissa ja tablettitietokoneissa. Puhetta pystyy litteroimaan niin Googlen kuin Microsoftin tekstinkäsittelyohjelman mobiilisovelluksessa (Docs, Word). Monet meistä ideoivat mielellään juttelemalla ajatelmiaan puhelimelle, jolloin muodostuneen tekstin jatkojalostaminen käy helposti. Kännykän puhe-tekstiksi-toiminnolla voi tallentaa myös aivoriihen tai osia siitä - osallistujien luvalla. Myös seuraavan päivän luennon tai minkä tahansa esityksen, suunnitelman, raportin tai artikkelin rungon voi sanella kännykkään. Puhe tekstiksi -toiminto voi olla kätevä myös podcastia litteroidessa, ellei ääntä nauhoittava ohjelma tee sitä itse. Valmiin podcastin voi soittaa kännykälle, joka tekstittää puheen parhaan kykynsä mukaan. Miten puheen tekstitys toimii? Avaa älypuhelimella tyhjä sivu Google Docsista tai Microsoft Wordista Etsi käyttöliittymästä mikrofonin symboli Aloita tallennus ja ala puhua. Seuraa ruudulla, kuinka puhe muuttuu tekstiksi Korjaa tekstistä mahdolliset virheet Puhe-tekstiksi-toiminto paranee vuosi vuodelta uusien käyttöjärjestelmäpäivitysten myötä. Merkittäviä ehostuksia tehtiin etenkin syyskuussa 2022 julkaistuun iOS-käyttöjärjestelmän kuudenteentoista versioon. Käyttäjä pystyy siinä yhdistämään sanelun ja kirjoittamisen, sillä mobiililaitteen näppäimistö on käytettävissä sisällön puhumisen aikana. Lisäksi sanelutoiminto osaa lisätä automaattisesti välimerkit teksteihin. Android-käyttöjärjestelmässä välimerkitys hoidetaan lausumalla sanelun lomaan toimintoja herkistäviä avainsanoja, joita ovat esimerkiksi “Comma” tai “Period”. Googlen ja Microsoftin sanelutoimintojen onnistumisprosentti on teknologiayhtiöiden keskitasoa. Litteroidusta sisällöstä 86-87 prosenttia menee oikein. (Statista a, 2021.) Selvitys ei tosin kerro, millä kielellä koe on tehty. Sanataivutukseen perustuva suomenkielinen puhe voi mennä käännöskoneen läpi lievästi kirskuen. Ideat puhumalla digitaaliseen muistikirjaan Sisältöaihioiden järjestely on tarpeellista tietotyössä. Silloin tulevat tarpeeseen digitaaliset muistikirjat, joihin pystyy tuottamaan sisältöä myös puhumalla. Samalle muistikirjan sivulle kykenee samaan aikaan tuottamaan aihioita useampi käyttäjä. Miten Digitaalinen muistikirja toimii? Avaa digitaalisen muistikirjan sovellus (Metropoliassa Google Keep tai Microsoft Onenote) Valitse muistilappu, jolle haluat puhua sisältöä Etsi käyttöliittymästä mikrofonin symboli Puhu Digitaalinen muistikirja toimii yleensä vieraalla palvelimella eli niin sanotusti pilvessä. Kukin organisaatio on määrittänyt, mitä pilvisovelluksia talossa käytetään ja millä pelisäännöillä. Metropoliassa käyttäjille on tarjolla kaksi yllämainittua digitaalista muistikirjaa: Googlen riisuttu Keep ja Microsoftin hieman runsaammin varusteltu Onenote. Käännöksiä kirjoista ja lehdistä Tietotyössä voidaan tarvita painomuodossa julkaistuja kirjoja ja lehtiä, jotka on kirjoitettu harvinaisella kielellä. Niiden sisältöä ei pysty suoraviivaisesti kieleistämään verkon käännöskoneilla, koska painotuotteen sisältämää tekstiä ei voi suoranaisesti ajaa verkkokääntäjän läpi. Sivun sisällön pystyy kuitenkin kääntämään mutkan kautta ottamalla sivusta kuvan älypuhelimella tai tablettitietokoneella. Lain mukaan kirjoista tai lehdistä voi valmistaa omaan käyttöön 2-4 kopiota (Tekijänoikeuslaki). Mobiililaitteen käännössovellus osaa lukea kuvassa olevan tekstin ja kääntää sen kieleltä toiselle. Käännetyn tekstin pystyy tallentamaan laitteelle tai vaikka kuuntelemaan. Miten käännöskone toimii? Avaa Googlen Translate- ja Microsoftin Translator-sovellus Ota kuva kirjan tai lehden sivusta Anna sovelluksen kääntää teksti ja tallentaa se Käännöksen voi myös kuunnella Googlen ja Microsoftin kääntäjien kielivalikoima laajenee jatkuvasti. Googlen ajankohtaisen kielitilanteen pystyy tarkistamaan verkosta, samoin kuin Microsoftin kielivalikoiman. Konekäännökset kuuluvat kasvaviin aloihin. Kun niiden markkina-arvo jäi vuonna 2016 neljään sataan miljoonaan USA:n dollariin, arvioidaan sen nelinkertaistuvan vuoteen 2024 mennessä. Entistä enemmän kysytään myös sisältöjen lokalisointipalveluja. (Statista b, 2022.) Googlen Translate/kääntäjä -mobiilisovellus käyttää yhtiön Lens-teknologiaa. Lataa sovelluskaupasta Translate/Kääntäjä kännykkään tai tablettiin, osoita käännettävää tekstiä kohti laitteen kameralla, paina sovelluksen käyttöliittymässä kameran symbolia ja tallenna ruutuun ilmestyvä käännetty teksti. Tietosuojapulmat puhuttavat Vaikka mobiililaitteet rikastuttavat tietotyötä, sisältää niiden käyttö tietosuojariskejä. Älypuhelimet ja tabletit onkivat käyttäjästään monenlaista tietoa, joka voi päätyä kaukaisissa maissa erilaisiin tarkoituksiin. Esimerkiksi kiinalaisilta teknologiayhtiöiltä edellytetään sikäläisen lainsäädännön mukaan yhteistyöhenkeä maan yksinvaltaisen hallinnon suuntaan. Apple-yhtiö on vuodesta 2021 lähtien profiloitunut kilpailijaansa Googlea vastaan korottamalla omien laitteidensa tietosuojaa. Esimerkiksi Applen puhelimien sisällä asuvat sovellukset eivät enää vaihda tietoja keskenään, jos käyttäjä sen kieltää. Googlelle taas käyttäjien tiedot ovat ansaintalähde, joten yhtiön ei arvella olevan erityisen kiinnostunut Applen viitoittamista tietosuojatalkoista. Kaikesta huolimatta saldo kääntyy positiiviseksi Mobiililaitteiden tietosuojaongelmat ovat varteenotettavia. Jotkut voivat lisäksi pitää laitteiden pientä kokoa, ahtaita käyttöliittymiä ja jatkuvaa mukana oloa rasittavana. Älylaitteet tarjoavat vuosi vuodelta yhä kehittyneempiä ja monipuolisempia ominaisuuksia. Älylaitteet tarjoavat kuitenkin opettajille, tutkijoille, opiskelijoille ja muille tietotyön parissa toimiville lukuisia käytännöllisiä, vuosi vuodelta yhä kehittyneempiä ja monipuolisempia ominaisuuksia. Ne voivat parhaimmillaan sujuvoittaa useitakin tietointensiivisen työn prosesseja. Seuraa uutisia Mobiilipalvelujen uutuuksista raportoidaan esimerkiksi Metropolian Digiuutisissa neljä kertaa vuodessa. Opetustyöhön kohdennettuja vinkkejä mobiilipalvelujen hyötykäyttöominaisuuksista löydät seuraamalla tätä blogi-sarjaa. Kirjoittaja Petri Silmälä työskentelee asiantuntijana Metropolian tietohallintopalveluissa tiedonhallinta- ja järjestelmäpalveluiden tiimissä. Hänen toimialueeseensa kuuluvat verkon julkaisu- ja yhteistoiminta-alustat sekä uusi toimintaympäristö, joka tarkoittaa muun muassa selainpohjaisia sovelluksia ja mobiilipalveluja. Lähteet ja oheisaineistoa Hussien E. 2022. iOS 16 Dictation vs Google's Assistant Voice Typing: Which One is Better? In Depth Tech Reviews, 11.6.2022. Odukoya, J. 2022. Microsoft Translator vs Google Translate. Translate Press, 27.4.2022. Statista a. 2022. Speech-to-Text transcript accuracy rate among leading companies worldwide in 2021. Statista, 9.6.2022. Statista b. 2022. Machine translation market size worldwide, from 2016 to 2024 (in million U.S. dollars). Statista, 17.3.2022. Tekijänoikeuslaki.fi
Suunnitelmallisuus on avain suomen kielen oppimiseen – tukena kieli-HOPS, Kielibuustia 2/5
Tunnistavatko korkeakoulut, miten tärkeä kotimaisen kielen taito on kansainvälisille opiskelijoille? Tunnistetaanko opiskelijoiden tarpeet ja haasteet ajoissa? Ohjataanko kielenoppimista suunnitelmallisesti? Suomenkielisissä tutkinnoissa riittävä suomen kielen taito on välttämätön opinnoissa menestymisen kannalta. Lisäksi suomen kielen taito tukee työllistymistä koulutusta vastaaviin tehtäviin, auttaa kiinnittymään korkeakouluyhteisöön opintojen aikana sekä lisää hallinnan tunnetta ja viihtymistä. Kielitaidon merkityksestä kotoutumiselle sekä Metropolian S2-mallista on luettavissa lisää julkaisusta Kielibuustia 1/5. Kun kielitaidon merkitys tiedostetaan opintojen alusta alkaen ja opiskelija saa suunnitelmallista ja oikea-aikaista ohjausta, rohkaisua ja kannustusta, hän voi saavuttaa ammatillisen suomen kielen taidon opintojensa aikana. Tueksi kielen oppimisen ohjaukseen on Kielibuusti-hankkeessa kehitetty Kieli-HOPS eli henkilökohtainen opintosuunnitelma kielen opiskeluun. Kieli-HOPS tuo suunnitelmallisuutta suomen kielen oppimiseen Jos kielenoppimisen tärkeydestä ei puhuta opintojen alussa, kielitaitoon liittyvät haasteet saatetaan havaita liian myöhään. Opiskelijalle voi tulla kielitaidon puutteen vuoksi haasteita esimerkiksi harjoittelupaikan saamisessa, opinnäytetyön kirjoittamisessa tai työllistymisessä. Opiskelijan on tultava tietoiseksi kielenopiskelutarpeistaan mahdollisimman pian, jotta kielitaito ehtii karttua. Hän tarvitsee myös realistisen suunnitelman kielitaidon saavuttamiseksi. Kieli-HOPSin avulla opiskelijalle voidaan tehdä konkreettinen suunnitelma ammatillisen kielitaidon hankkimiseen. Kieli-HOPS laaditaan ohjaajan kanssa opintojen alkuvaiheessa ja suunnitelmaa päivitetään taitojen karttuessa ja opintojen edetessä. Kieli-HOPSissa käsitellään seuraavia asioita: mihin opiskelija tarvitsee kielitaitoa miten opiskelija oppii kieltä parhaiten (yksilölliset tavoitteet, motivaatio, kielenoppimisstrategiat) mitä kielikursseja korkeakoulussa on tarjolla mitä kielikursseja opiskelijan olisi hyvä valita ja milloin missä ja miten opiskelija voisi ottaa vähäisenkin kielitaitonsa käyttöön millaista kielitaitoa opiskelija ylipäänsä tarvitsee (tulevaisuuden suunnitelmat) miten opiskelija on ajatellut selviytyvänsä tulevista työharjoitteluista. Kielibuusti-hankkeessa laadittu ohjeistus ja kysymyspatteristo on suunnattu alun perin englanninkielisissä tutkinnoissa opiskeleville. Lomaketta voi muokata opiskelijaryhmän tarpeiden mukaan myös muihin tilanteisiin sopivaksi. Suomenkielisissä tutkinnoissa voi opiskelijoiden kanssa keskustella suoraan seuraavista kysymyksistä, mikäli opiskelijan kielitaito on jo hyvä: Miten opiskelija arvelee selviytyvänsä kirjallisista tehtävistä? Onko opiskelijalla kokemusta akateemisista luku- ja kirjoitustehtävistä? Olisiko opiskelijan hyvä harjoitella taitoja jo opintojen alkuvaiheessa esimerkiksi kirjoittamisen verkkokurssilla tai kieliklinikalla? Kieli-HOPS tekee kielen oppimisen tarpeen näkyväksi ja tukee opiskelijan suunnitelmaa oppia kieltä riittävästi Suomeen kotoutumista ja työllistymistä ajatellen. Yksilölliset tarpeet huomioon kieli-HOPSin avulla Suomen kielen oppijat ovat lähtökohtineen ja tavoitteineen moninainen joukko. Toisessa ääripäässä ovat ne englanninkielisissä tutkinnoissa opiskelevat, jotka ovat juuri muuttaneet maahan ja joilla ei ole lainkaan kosketusta suomen kieleen ja kulttuuriin. Toisessa laidassa taas ovat ne, jotka ovat asuneet maassa lapsesta saakka ja pärjäävät useimmissa kielenkäyttötilanteissa äidinkielisten puhujien tavoin, mutta joille ammatillisen ja muodollisen viestinnän konventiot saattavat olla vieraita. Suomen kielen oppijoiden kielitaito, tavoitteet ja suunnitelmat vaihtelevat. Joillakin kansainvälisillä opiskelijoilla on vakaa aikomus työllistyä Suomeen, toisilla tällaiset suunnitelmat ovat epävarmoja. Myös suhtautumisessa kielenoppimiseen on eroja: osa opiskelijoista tarttuu aktiivisesti tarjolla oleviin kielenoppimismahdollisuuksiin, osa ei halua tai uskalla ottaa kielitaitoaan käyttöön. (Language for work) Kielitaidosta ja kielitaidon puutteesta puhuminen voi olla myös sensitiivistä. Opiskelijan suomen kielen taito ei kerro hänen muista taidoistaan, ja opiskelijan muutoin laaja kielitaito - opiskelija saattaa osata esimerkiksi vietnamia, mandariinikiinaa ja thaita - voi jäädä näkymättömäksi vain sen vuoksi, ettei hän osaa niitä kieliä, mitä korkeakoulu pitää tärkeänä. Myös näistä syistä henkilökohtainen kielenoppimissuunnitelma on merkityksellinen. Kieli-HOPSin avulla ohjaaja voi ottaa kielitaidon puheeksi neutraalisti ja opiskelijalähtöisesti tehdä näkyväksi opiskelijan moninaista kielitaitoa tarkentaa opiskelijan kielenoppimistavoitteita ohjata opiskelijaa sopiville kursseille, kieliklinikoille tai muun tuen pariin keskustella opiskelijan kielenoppimisstrategioista havainnollisesti ja kannustavasti. Erityisen hyvin kieli-HOPS soveltuu uraohjaajien työkaluksi osaksi muuta opiskelijan henkilökohtaista ohjaamista. Kieli-HOPS käyttöön Ohjaaja voi ottaa kieli-HOPSin käyttöön eri tavoin sen mukaan, millaisia tarpeita opiskelijoilla tai tutkinnoilla on. Tiiviimmillään se tarkoittaa lyhyttä kartoitusta ja opiskelijan tietoisuuden herättämistä opintojen alussa, laajemmassa muodossa se on läpi opintojen tapahtuvaa kielenoppimisen seuraamista ja ohjaamista. Ohjaajan on hyvä tiedostaa, että opiskelija ei aina osaa kuvailla kielitaitoaan tarkasti. Kieli-HOPS-lomake sisältää kysymyksiä, jotka auttavat opiskelijaa tässä. 1) Mini-kieli-HOPS Kieli-HOPS tiiviissä muodossa on lyhyt kartoitus opintojen alkuvaiheessa, kun ohjaaja ottaa kielikysymykset puheeksi opiskelijan kanssa. Sen jälkeen ohjaaja voi antaa opiskelijalle kieli-HOPS-lomakkeen pohdittavaksi itsenäisesti ja opiskelija tallentaa vastauksensa mahdollisia myöhempiä keskusteluja varten. Englanninkielisissä tutkinnoissa keskeiset kysymykset ovat: Aikooko opiskelija työllistyä Suomeen? Onko opiskelija tietoinen siitä, miten suomen kielen osaaminen edistää hänen mahdollisuuksiaan työllistyä koulutustaan vastaaviin tehtäviin Suomessa? Suomenkielisissä tutkinnoissa keskeiset kysymykset ovat: Millainen opiskelijan suomen kielen taito on ja kokeeko hän tarvitsevansa kielitukea korkeakouluopinnoista selviytymiseen? Onko hän tottunut lukemaan ja kirjoittamaan omaan alaansa liittyviä tekstejä, kuten ammatillisia artikkeleita, projektiraportteja, esseitä tai opinnäytetöitä suomeksi? Onko opiskelija tietoinen tulevan alansa kielitaitovaatimuksista ja siitä, minkä kielisiä työtehtäviä/asiakkaita/potilaita opiskelijalla tulee olemaan? Opiskelijan kanssa olisi hyvä keskustella myös siitä, että monikieliset työyhteisöt ovat tavallisia eri aloilla. Opiskelija ei pärjää pelkällä englannin kielellä asiantuntijatehtävissä Suomessa, vaikka esimerkiksi IT-alan opiskelija saattaakin niin ajatella. (Ks. esim. Helsingin seudun kauppakamarin selvitys 2018 ja Monikielistyvä työelämä -hanke 2022.) 2) Kieli-HOPS koko opintojen ajalle Kun kieli-HOPS otetaan käyttöön koko opintojen ajalle, siitä saadaan irti kaikkein paras hyöty. Mini-kieli-HOPSin lisäksi opiskelija pohtii kieli-HOPS-lomakkeen kysymyksiä itsenäisesti tai pienryhmässä. Sen jälkeen ohjaaja tutustuu vastauksiin ja käy opiskelijan kanssa henkilökohtaisen ohjauskeskustelun vastausten pohjalta. Ohjauskeskustelussa ohjaaja ja opiskelija suunnittelevat yhdessä opiskelijan kielipolkua sekä tarkastelevat hänen kielenoppimisstrategioitaan ja kielitaitotavoitteitaan. Keskustelun tavoitteena on, että opiskelijalla on konkreettinen kielenoppimissuunnitelma ja hän tietää, mitä tekee seuraavaksi kehittääkseen kielitaitoaan (kuten mille kielikursseille osallistuu, millaista kielitukea aikoo hyödyntää tai miten valmistautuu harjoitteluihin). Ohjaaja palaa opiskelijan kieli-HOPSiin säännöllisesti osana muuta yksilö- ja/tai pienryhmäohjausta. Kielenoppimistavoitteiden toteutumista seurataan ja suunnitelmaa päivitetään esimerkiksi vuosittain. Lukuvuosimaksullisten opiskelijoiden on Metropoliassa mahdollista hakea apurahaa kielitaidon kehittymisen perusteella. Säännöllinen kieli-HOPSin päivittäminen ja kielipolusta keskustelu ohjaajan kanssa on myös tästä näkökulmasta tärkeää. Kielenoppimisen tukeminen on korkeakouluyhteisön asia Kielenoppimisessa ei ole kysymys vain oppijan omasta valinnasta. Ympäristöllä on merkitystä siinä, saako opiskelija riittävästi mahdollisuuksia käyttää ja harjoitella kieltä, ja kannustetaanko myös arkaa tai itsekriittistä oppijaa kielen käyttöön. Toimivaa kielitaitoa ei voi hankkia yksin eikä pelkästään kielikursseilla, vaan oppiminen edellyttää runsaasti arkisia kielenkäyttötilanteita ja yhteisön tukea. Kielenoppimisen tukeminen ja ohjaus onkin koko korkeakoulun yhteinen tehtävä. (ks. lisää esim. Dejanova ym. 2020) Kieli-HOPS on ensimmäinen askel kohti toimivaa, koko korkeakoulun yhteistä kielenoppimisen mallia. Kielibuusti-hankkeen sivuilta löytyy lisätietoa siitä, miten kieli-HOPSia voi hyödyntää omassa oppilaitoksessa. Materiaalia saa vapaasti hyödyntää. Kielibuusti-hankkeen asiantuntijat antavat myös mielellään lisätietoja siitä, miten kieli-HOPSia voi soveltaa osana opiskelijan ohjausta. Kielibuustia on viiden kirjoituksen sarja. Se tarjoaa käytännön vinkkejä ja tietoa kielenoppimisen tukemiseen korkeakoulussa. Lähteet Dejanova, T.; Seppä, M.; Arola, T.; Pakkanen, R.; Pesola, H. & Siirilä, J. 2020. Kielitietoisuusvalmennukset ammatillisessa koulutuksessa – KIELO-hankkeen kokemuksia. Kieli, koulutus ja yhteiskunta, 11(2). Kieliverkosto. Helsingin seudun kauppakamarin selvitys 2018. Yritysten kokemukset ulkomaisesta työvoimasta työmarkkinoilla. Katsaus koulutettujen maahanmuuttajien sijoittumiseen Helsingin seudun työmarkkinoille (pdf). Kieli-HOPS ohjauskeskustelujen avuksi. Kielibuusti-hanke. Korpela, E., Iso-Heiniemi, E. & Aho, H. 2022. Lähteä vai jäädä? – kielen oppimisen tukeminen edistää opiskelijan kotoutumista, Kielibuustia 1/5. Hiiltä ja timanttia -blogi. Metropolia. Language for work. Tools for professional development. European Centre for Modern Languages. Monikielistyvä työelämä -hanke. Helsingin yliopisto. 2022. Kirjoittajat Eveliina Korpela, Eevamaija Iso-Heiniemi & Hanna Aho työskentelevät Metropolia Ammattikorkeakoulussa sosiaali- ja terveysalan tutkinnoissa suomen kielen opettajina ja Kielibuusti-hankkeen S2-asiantuntijoina.
Pedagogiset linjaukset laadun perustana
Oletko ajatellut, mihin opetuksesi pohjautuu? Millainen pedagoginen ajattelu ohjaa toimintaasi? Miten muuttuva tulevaisuus ja yhteiskunnan muutos heijastuu opetukseesi? Olemme huomanneet, että tavoitteellinen yhteinen keskustelu ja kehittäminen vaatii yhteistä ymmärrystä. Tämän vuoksi erityisesti monitieteisissä korkeakouluyhteisöissä, kuten Metropolia, kaivataan yhteisiä käsitteitä ja teoriapohjaa pedagogiselle kehittämiselle, laatukeskustelulle sekä niiden johtamiselle. Pedagogiset linjaukset ovat organisaatiotasoinen keskeinen asiakirja, jolla linjataan pedagogista kehittämistä. Pedagogiset linjaukset ovat pedagogisen osaamisen ja kehittämisen tueksi tunnistettuja ja strategisesti hyväksyttyjä teemoja. Ne auttavat muun muassa opetussuunnitelmatyössä. Vaikutukset ulottuvat oppimistilanteisiin asti. Pedagogiset linjaukset Metropoliassa Metropolia Ammattikorkeakoulussa uusittiin pedagogiset linjaukset alkuvuodesta 2022. Tämä toteutettiin yhteisöllisesti. Tarkoituksena on vahvistaa yhteistä käsitystä laadukkaasta oppimisesta ja opetuksesta strategiaa toteuttaen. Metropolian strategiassa yhtenä osa-alueena korostuu jatkuva oppiminen. Sen tärkeys perustuu jatkuvasti kasvavaan muutosvauhtiin (mm. globalisaatio, digitalisaatio, kestävä kehitys), joka edellyttää osaamisen elinikäistä kehittämistä. Jatkuva oppiminen käsitteenä pitää Metropoliassa sisällään sekä tutkintotavoitteisen koulutuksen että kaikki täydennyskoulutuksen muodot. Metropolian pedagogisten linjausten teemat ovat oppijalähtöisyys, ilmiölähtöisyys, monimuotoisuus ja avoimuus. Näillä ajankohtaisilla teemoilla vastataan tulevaisuuden haasteisiin. Työelämän rakennemuutos aiheuttaa osaamistarpeessa nopeita muutoksia. Siihen perinteinen tutkintokeskeinen koulutusjärjestelmä ei ole riittävän ketterä. Tämän vuoksi rakennamme oppimisessa ja opetuksessa uusia, joustavia ja oppijalähtöisiä ratkaisuja eli Metropolia Match®-mallia. Pedagogiset linjaukset ovat oppimisen johtamista Pedagoginen osaaminen ja sen kehittäminen on moniulotteinen pedagogiseen johtamiseen liittyvä prosessi, joka läpäisee kaikki korkeakouluyhteisön tasot (esim. Nummenmaa & Pyhältö 2008). Pedagogiset linjaukset ovat yksi työkalu pedagogisen johtamisen salkussa. Opettajat ovat pedagogisia asiantuntijoita, jotka kehittävät aktiivisesti vaikuttavaa pedagogiikkaa tiimeissään. Opiskelijat ovat puolestaan aktiivisia oman oppimisensa toimijoita jatkuvan oppimisen polulla. Metropolian pedagogisia linjauksia kehitettäessä, emme katsoneet tarpeelliseksi linjata yhtä tiettyä, kaikille yhteistä oppimisen ja opettamisen mallia. Opetuksessa käytetään eri aloille soveltuvia pedagogisesti vaikuttavia (tutkittuja) menetelmiä. Pedagogisilla linjauksilla tuetaan tutkinto-ohjelmien prosessien ja toimintatapojen kehitystyötä. Pedagogisilla linjauksilla tuetaan tutkinto-ohjelmien prosessien ja toimintatapojen kehitystyötä esimerkiksi opetussuunnitelmien laadinnassa ja opetusmenetelmissä. Laadun kannalta on keskeistä, että oppiminen, opetus ja ohjaus on suunniteltu, toteutettu ja johdettu systeemisesti, suunnitelmallisesti ja linjakkaasti. Olennaista mielestämme on, että opetuksen tavoitteet, sisällöt sekä opetus- ja arviointimenetelmät ovat linjassa keskenään. Linjaukset konkretisoituvat tutkinto-ohjelmiemme kehittämissuunnitelmissa 2023, jotka laaditaan dialogissa opetushenkilöstön kanssa tutkintovastaavien johdolla. Pedagoginen laatu on koko korkeakouluyhteisön asia Opetuksen asiantuntijuus ilmenee siinä, millaisia pedagogisia valintoja ja päätöksiä tehdään sekä miten opiskelijoita opetetaan ja ohjataan käytännössä. Pedagogiset linjaukset konkretisoituvat ensisijaisesti oppimis- ja opetustilanteissa. Pedagoginen kehittäminen ja sen johtaminen vahvistaa korkeakoulua osaamisyhteisönä sekä sen jäseniä yksilöinä. Laadukkaan oppimistoiminnan ja sen kehittämisen arvostus näkyy siinä, kuinka paljon kehittämistoimia ja pedagogisia periaatteita pohditaan tasavertaisesti, toisten mielipiteitä kunnioittaen sekä vastuuta kantaen. (Esim. Cipriano & Buller 2012.) Siksi korostamme yhteisöllisyyttä Metropolian kehittämistyössä. Suunnittelijoilla, kehittäjillä ja ennen kaikkea opettajilla ja opiskelijoilla on mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa oppimisen ja opetuksen suunnitteluun ja kehittämiseen. Sitä tapahtuu eri tasoilla sekä opetussuunnitelmaprosessissa että omaan opetukseen ja oppimiseen liittyen. Elämme tässä hetkessä, mutta tavoittelemme jatkuvasti parempaa oppimisen laatua. Maailma ympärillämme muuttuu ja sen myötä korkeakoulusektorilta vaaditaan uusia, ennakoivia toimenpiteitä. Pysyäksemme osaamisen rohkeana uudistajana ja kestävän tulevaisuuden rakentajana on pedagogisten linjausten ohjattava korkeakouluyhteisöä kohti tavoitteita. Tähän päästäksemme jokaisen Metropoliassa opettavan on hyvä miettiä, miten oppijalähtöisyys, ilmiölähtöisyys, monimuotoisuus ja avoimuus toteutuvat omassa opetuksessa nyt ja tulevaisuudessa. Laatu koostuu kaikkien panostuksesta! Lähteet Cipriano, R.E. & Buller, J.L. 2012. Rating Faculty Collegiality. Cipriano. The Magazine of Higher Learning 44(2) 45-48. Korkeakoulutuksen ja tutkimuksen Visiossa 2030 Nummenmaa, A. R. & Pyhältö, K. (2008). Tohtorikoulutus systeemisenä kokonaisuutena. Teoksessa Nykänen, S. & Tynjälä, P. 2012. Työelämätaitojen kehittämisen mallit korkeakoulutuksessa. Aikuiskasvatus, 32, 1, 17–28. Kirjoittajat Kirsi Kuosa (KM) työskentelee Metropolian oppimistoiminnassa uudistuvan oppimisen asiantuntijana. Hän koordinoi mm. pedagogisen kehittämisen verkostoa (PedaParvi), osallistuu Metropolian laatutyöhön ja edistää muutoinkin pedagogista kehittämistä. Jukka Kesänen (TtT) on työskennellyt Metropoliassa yli kymmenen vuotta eri tehtävissä: lehtorina ja tutkintovastaavana sosiaali- ja terveysalalla. Tällä hetkellä hän työskentelee yliopettajana Uudistuvan oppimisen yksikössä. Hänen kiinnostuksen kohteenaan on pedagoginen kehittäminen vaikuttavuuden näkökulmasta. Kimmo Leiviskä (KM) työskentelee Metropolian Strategia ja kehityspalveluissa digipäällikkönä. Hän koordinoi Metropolian Digivisio 2030-työtä ja edistää digitalisaatiota koko organisaation tasolla ja verkostoissa. Marjatta Kelo (FT) on työskennellyt Metropoliassa pitkään erilaisissa oppimiseen liittyvissä tehtävissä. Tällä hetkellä hän työskentelee Uudistuva oppiminen -yksikön päällikkönä.
Podcast pähkinänkuoressa – vinkkejä opettajalle
Podcastit ja äänikirjat ovat yhä suositumpia ja löytäneet myös korkeakoulutoimijoiden korviin. Yhä useammassa korkeakoulussa tehdään ja kannustetaan tekemään kuunneltavia lopputuotteita sekä avoimen tiedon tuottamisen että opetuksen kehittämisen näkökulmista. Näin myös meillä Metropolia Ammattikorkeakoulussa. Monissa median tuottamisen muodoissa (tekstit, videot, audiot) asiantuntijat saavat homman näyttämään ja kuulostamaan helpolta. Sama tapahtuu myös podcastien parissa. Sulavasti etenevää keskustelua kuunnellessa ei välttämättä tule ajatelleeksi kuinka paljon työtä podcastien taakse piiloutuu. Tämä on hyvä ottaa huomioon omaa jaksoa tai sarjaa suunnitellessa. Tyypillisesti podcastit ovat viihdyttäviä, asiantuntevia ja opettavaisia, joskus jopa jännittäviä. Tyylilaji ja näkökulma riippuvat taustalla olevista tavoitteista ja käsikirjoittajan tarkoituksista. Korkeakouluopettajan näkökulmasta podcast taipuu erittäin hyvin myös opetuksen työvälineeksi. Se laajentaa tarjottavien medioiden valikoimaa ja helpottaen erilaisten oppijoiden oppimista. Itse pidän tärkeänä, että samaa ilmiötä tarjoillaan oppijalle itselleen mieluisassa muodossa. Podcast värittää opetuksen kokonaisuutta muiden multimediasisältöjen rinnalla. Juuri siksi olen innostunut podcasteistä korkeakouluopettajan työvälineenä. Alkuun pääsemiseksi olen koonnut tuotantoprosessin eri vaiheista lyhyen ohjeistuksen, jota voit hyödyntää omaa podcastia tuottaessasi. Sopivan julkaisukanavan valinta Kehotan aina aloittamaan kaiken julkaisemiseen liittyvän työn selvittämällä julkaisukanavan taustoja, olipa sitten kyseessä podcast, teksti tai video. Podcastien maailmassa tämä käytännössä tarkoittaa podien kuuntelua, tekstivastineiden lukemista, ingressien silmäilyä ja otsikkokuvien tutkailua. Tämän taustatyön perusteella muodostuu mielikuva julkaisukanavan vaatimuksista ja tavoitteista julkaistavan lopputuotteen suhteen. Samalla voi varmistua siitä, että oma ajatuksesi osuu yhteen julkaisukanavan vaatimusten kanssa. Meillä Metropoliassa podcastit on luokiteltu kolmeen teemaan: kestotilaus oppimiseen tulevaisuutta luotaamassa ja ammattikorkeakoulun arjessa. Näihin teemoihin uppoutuu aiheita ihan laidasta laitaan, esimerkiksi tutkimus- ja kehittämisosaamisesta rokottamisosaamiseen ja häiriöttömästä oppimisesta korkeakoulujen auditointiprosesseihin. Tuotantoprosessiin valmistautuminen Julkaisukanavan valinnan jälkeen on hyvä hahmotella julkaisun ydinteema ja alustava työnimi. Näiden avulla voi tehdä aiheeseen liittyvää tiedonhakua, jonka avulla voi samalla valmistautua sisällön käsikirjoittamiseen. Tämä vaihe liittyy vahvasti ammattikorkeakoulujen rooliin uuden tiedon tuottajina ja soveltavan tutkimuksen tekijänä. Taustatietoihin ja lähdemateriaaliin perehtyminen tukee myös podcastin äänitysvaihetta, jolloin sekä keskustelun hostit että paikalle kutsuttavat vieraat voivat tutustua ja valmistautua aiheeseen etukäteen. Tämä on todettu hyväksi käytännöksi joskus jännittävissäkin äänitystilanteissa. Lähdemateriaaliin perehtymällä usein varmistutaan myös siitä, että tuotetut podcastit tuottavat uutta tietoa ja täyttävät Opetus- ja kulttuuriministeriön asettamat julkaisukriteerit. Myös tämä on korkeakoulumaailmassa tärkeää. Podcastin ydinviestin kirkastaminen Ydinviestin kirkastaminen on tärkeä vaihe podcasteja suunniteltaessa. Hyvä tapa on sisällyttää yhteen podcastiin yksi pääviesti, samoin kuin videoissa tai blogiteksteissä. Pääviestin rinnalle kannattaa määritellä ajateltua kohderyhmää kiinnostavia asiasanoja. Onko tavoitteena viihtyä, oppia vai saada aikaan esimerkiksi toimintojen tai käyttäytymisen muutoksia? Ydinviestin kirkastaminen napakoittaa myös jakson käsikirjoitusvaihetta ja tekee sen helpommaksi. Mitä haluatkaan kuulijalle kertoa ja miksi? Mikä on sanomasi ydin ja kenelle se on kohdennettu? Käsikirjoittaminen eri näkökulmista Podastin käsikirjoittamisen vaiheeseen on löydettävissä paljon yksityiskohtaista ohjeistusta. Käyttökelpoiseksi havaittu tapa on lähestyä aiemmin kirkastamaasi ydinviestiä kolmesta eri näkökulmasta. Kolmen näkökulman ympärille podcastista rakentuu napakka, uutta tietoa tuottava kokonaisuus, joka on helposti äänitettävissä mukaansa tempaavaksi kuunnelmaksi. Ihmisen keskittymiskyvyn on sanottu olevan noin 20 minuuttia pitkä. Pyrin itse pitämään podit alle puolen tunnin mittaisina. Toki viihdyttävien asiantuntijapodien seurassa vierähtää helposti myös pidempi aika. Kolmen näkökulman kokonaisuus pitää yllä kuulijan mielenkiinnon ja keskittymisen etenevään aiheeseen. Nykyään itse podeja kuunnellessani yritän aina poimia erityisesti ydinviestin ja nuo kolme klassista näkökulmaa. Äänittäminen puheviestintätilanteena Kokemusteni mukaan äänitystilanteisiin liittyy eriasteista jännitystä. Monet ovat podcastien äärellä ensimmäistä kertaa, tilanne on tuntematon, eikä ole varmuutta siitä mitä studiossa käytännössä tapahtuu. Itse yritän pehmentää tilannetta toimittamalla käsikirjoituksen osallistujille hyvissä ajoin varaamalla riittävästi aikaa valmistautumiseen, äänitystilanteen pääpiirteiseen läpikäyntiin ja varsinaiseen keskusteluun käynnistämällä tallennuksen jo valmistautumisen aikana, jolloin tallennuksen aloittamiseen liittyvä jännitys häviää. Lisäksi ohjeistan tauottamaan puhetta tarpeen mukaan. Valmiiksi editoidun podcastin kuulija ei tiedä kuinka pitkiä taukoja olemme ajatustemme kokoamista varten oikeasti pitäneet. Näppärä editoija napsii pois jopa pohtivaa henkäystä pidemmät sanavälit, jolloin puhe soljuu nätisti, vaikka äänitystilanteessa ei olisi siltä tuntunutkaan. Lähes poikkeuksetta, valmista podia kuunnellessa, podcastiin osallistujat ovat olleet omista suorituksistaan positiivisesti yllättyneitä, jännitys ei kuulukaan puheessa. Lisäksi käsikirjoittaminen ja etukäteisvalmistautuminen varmistavat sen, että jännässäkin tilanteessa kaikki haluttu on tullut sanotuksi. Äärimmäisen harvoin podcast äänitetään uudelleen, silloinkin lähes poikkeuksetta teknisistä haasteista johtuen. Äänittäminen, editointi ja muu tekninen kikkailu Podcastin äänittämiseen liittyy paljon teknisiä yksityiskohtia, joihin löytyy runsaasti ohjeistusta blogiteksteinä ja video-ohjeistuksena (Skog 2018; Wallin 2022) . Äänittämisen onnistumisen kannalta kriittisin tekijä lienee rauhallinen tila. Äänen laatua ei voi liikaa korostaa, se on hyvä huomioida jo ennen ensimmäistä tallennusta. Varmaa on, että huonolaatuista raakanauhaa ei voi pelastaa teknisellä kikkailulla myöhemmin. Monissa korkeakouluissa editointi ja kaikki siihen liittyvä tekninen kikkailu liittyvät myös sisällöntuottajan tehtäviin. Me metropolialaiset olemme onnekkaassa asemassa siinä, että meillä apua teknisiin asioihin saa viestintäyksikön asiantuntijalta. Osa sisällöntuottajista tuottaa kaiken itse, mutta eivät kaikki. Tottuneena opetusvideotuottajana tuotan podini itse. Tallennan ja editoin video- ja äänitiedostot samalla ohjelmalla (Camtasia/ Premiere). Se on helppoa. Yhden ohjelman opettelemalla, voi hoitaa monenlaista mediatuotantoa, joka selkeästi nopeuttaa tuotantoprosessia. Raakatallenteen editoinnin lisäksi tähän tekniseen osioon kuuluvat mm. podin alkuun, loppuun ja keskelle lisättävät jinglet eli tunnusmusiikit tekstivastineet eli litteraatit, waveform-videot ja tekninen julkaiseminen (mm. SoundCloud/ Spotify). Teknisen kikkailun jättäisin ensivaiheessa sitä osaavalle henkilöstölle ja keskittyisin aluksi kaikkeen muuhun. Kokemuksen ja taitojen lisääntyessä opettelisin tätäkin itse. Podcastin julkaiseminen sosiaalisessa mediassa Teknisen paketin tullessa valmiiksi siirrytään prosessin viimeiseen vaiheeseen, joka minulle on tavoitteellinen julkaiseminen. Tätä vaihetta pidän erityisen tärkeänä, sillä se viimeistelee koko tuotantoprosessin ja antaa tehdylle työlle näkyvän arvon. Valmiin podcastin julkaisu on sisällöntuottajalle aina juhlallinen tapahtuma. Tunnen samaa ylpeyttä jokaisen valmiin podin kohdalla, kuin asiantuntijatekstin tai blogipostauksenkin. Helpolta kuulostava lopputuote pitää sisällään paljon työtä ja on tekijälleen arvokas. Julkaisemisen vaiheessa palaan vielä ajatukseen, miten uunituore podcast saavuttaa tavoitellun kuulijakunnan? Missä sosiaalisen median kanavissa oletetut kuulijat liikkuvat ja mitä medioita he ovat tottuneet seuraamaan? Lisäksi mietin, miten yhdistää uudenlaisia mediamuotoja perinteisempiin julkaisumuotoihin, kuten esimerkiksi podcast osaksi blogipostausta. Tällä tavalla olisi mahdollista tavoittaa jo olemassa olevaa lukijakuntaa ja kannustaa heitä myös osaksi podcastien kuulijakuntaa. Ennen sosiaalisen median kanavissa julkaisua on hyvä kirjoittaa kiinnostava, informatiivinen ja napakka postausteksti, joka sujautetaan lopullisen julkaisun yhteyteen. Sen avulla herätellään lukijan kiinnostusta poimia juuri tämä podcast omalle kuuntelulistalle. Nykypäivän valtavassa informaatiovirrassa myös tämä on hyvä miettiä huolella. Näiden näkökulmien lisäksi podcasteihin liittyy paljon muuta. Siitä tuotimme Ilse Skogin kanssa podcasteja käsittelevän sarjan, MetroPodia uudenlainen tapa julkaista, jonka jaksot voi kuunnella tästä 👍. Käsis purkkiin - vinkkejä käsikirjoittamiseen Podcast eetteriin - käsis kuunneltavaksi lopputuotteeksi Podcastien tavoitteellinen julkaiseminen Tervetuloa podcastien mahtavaan maailmaan. Se on iso. Lisämateriaalia innokkaille Skog, I. 2018. Näin teet oman podcastin. Hiiltä ja timanttia- blogi. Skog, I. 2018. Podcast opettaa, viihdyttää ja on läsnä siellä, missä sinäkin. Hiiltä ja timanttia- blogi. Wallin, R. 2022. Korkeakoulut tekevät podcasteja – miten lähteä liikkeelle? Youtube-soittolista. Metropolia Ammattikorkeakoulu.
Korkeakouluopiskelijat julkaisemaan!
Aineksia julkaisuihin syntyy läpi opintojen. Kannattaisiko projektityön tuloksista kertoa ryhmän yhteisessä asiantuntijajulkaisussa ja opinnäytetyön kypsyysnäyte jalostaa yhteisbloggaukseksi opettajan kanssa? Otetaan alkuun tuokiokuva 2000-luvun alusta ja huomautus, että jälkikäteen pokkaani ei voi kuin ihmetellä. Ensimmäinen opinnäytetyöni oli juuri valmistunut – ja sen tuloksena syntyi peräti kolme artikkelia: yksi tieteelliseen artikkelikokoelmaan, toinen päivälehteen, kolmas erikoislehteen. Tuolloin, parisen vuosikymmentä sitten, motivaattorina aherrukseen toimi paitsi nuoruuden into myös uhka oman työn ja siinä saadun jokusen oivalluksen katoamisesta laitoksen arkiston pölyihin. Nyt meillä on toki ARENEn Theseus-palvelu, jonne merkittävä osa korkeakoulujen opinnäytetöistä tallennetaan vapaasti luettaviksi. Opinnäytetyö on julkinen asiakirja, ja Theseus toimii osaltaan hyvin ja saa paljon latauksia. Ne, jotka syystä tai toisesta eivät löydä tietään Theseukseen, saattavat silti yhä ilahtua ja hyötyäkin artikkelista – tai esimerkiksi napakasta asiantuntijabloggauksesta. Korkeakouluopiskelijoita on syytä kannustaa monipuoliseen julkaisemiseen viimeistään opinnäytetyövaiheessa ja mahdollisesti jo ennen sitä. Käytössä on paljon mahdollisuuksia, jotka perustuvat ääneen ja liikkuvaan kuvaan. Tässä keskityn ennen kaikkea kirjoittamiseen ja ajattelen puhuttelevani ohjaajia ja opettajia. Mukana on suorina lainauksina pari ohjenuoraa, jotka ovat tarttuneet matkaan Metropolian hienoilta kollegoilta. Asiantuntijakirjoittaminen on ydintaito Ammatillinen tai yleistajuinen artikkeli, toimitetun asiantuntijablogin postaus tai vastaava ”virallinen” ja ”tunnistettu” julkaisu näyttää hyvältä CV:ssä tai portfoliossa. Tämä on klisee mutta sisältää totuuden siemenen. Kielellinen ja viestinnällinen osaaminen on ydintaito, ei pelkkä ammatillisen osaamisen lisämauste. Muistutuksena otettakoon vaikkapa Valtioneuvoston asetus ammattikorkeakouluista 1129/2014 ja siitä pykälä neljä: (…) opintojen tavoitteena on, että tutkinnon suorittaneella on (…) riittävä viestintä- ja kielitaito oman alansa tehtäviin sekä kansainväliseen toimintaan ja yhteistyöhön. Korkeakouluopinnot ovat aina matka paitsi ammatilliseen tietoon ja osaamiseen myös tietyn diskurssiyhteisön jäsenyyteen. Alasta kirjoittaminen ei kuulu vain alan huipuille ja tieteellisiin journaaleihin. Vakuuttava, keskusteleva, hyvin laadittu asiantuntijateksti – tai miksei jo twiittaus tai muu somen lyhytmerkintä – on vahvaa näyttöä jäsenyydestä. Julkaiseminen tarjoaa myös mahdollisuuden omaa alaa koskevien näkökulmien laajentamiseen. Foucault’laisittain ajatellen ”kieli tuottaa ne objektit, joista se puhuu” (Tieteen termipankki). Kun kirjoittaa omassa yhteisössään, onkin aiheellista pohtia liikkumatilaansa. Opiskelijaa kannattaa rohkaista pohtimaan sitä, mitkä näkökulmat ja puheenaiheet alalla ovat hegemonisia, hallitsevia, ja mitkä taas jäävät katveeseen. Kuka ylipäätään pääsee ääneen ja kuka ei? Voisiko opiskelija tuoda keskusteluun tuoreita painotuksia, katsoa toisin tai jopa kääntää kurssia? Onko ala sellainen, että esimerkiksi asiakkaiden ääni, tarpeet ja kokemus olisi hyvä tuoda entistä vahvemmin esiin? Julkaiseminen tukee tiedon avoimuutta Korkeakouluyhteisöissä julkaisemisen arvoa ei mitata kaupallisten kustantajien logiikalla vaan olennaisinta on avoimuus. Avoin ja aktiivinen tiedon jakaminen monipuolisten julkaisujen kautta noudattaa Avoimen tieteen julistusta, jonka korkeakoulut ovat laajasti allekirjoittaneet. Erilaiset julkaisut siis valottavat yhteiskunnalle, asiakkaille ja kumppaneille, mitä oppilaitoksissa tehdään – miksi, miten ja kenen kanssa. Yksittäisen koulutusalan tai tutkinto-ohjelman näkökulmasta kyse on myös tunnettuudesta. Kissan on nostettava omaa häntäänsä. Monella alalla on myös jouduttu huomaamaan, että median mekanismit nostavat usein esiin lähinnä negatiivisia teemoja, asioita ja tapahtumia. Leimojen ja yleistysten vastapainoksi tarvitaan kuvauksia onnistumisista ja kehittämisen pienistä hyvistä askelista. Tarvitaan positiivisen viestin toistoa. Opiskelijoiden erilaiset julkaisut vahvistavat tätä moniäänisyyttä. Jokainen pienikin viestintäteko vaikuttaa alaa ja sillä toimivia koskeviin mielikuviin ja asenteisiin (ks. lisää esim. Roivas & Rousu 2021). Oleellista on, että tieto tavoittaa otolliset vastaanottajat. Tietoa on tarjolla enemmän kuin kukaan koskaan pystyy omaksumaan. Vastaanottavaistenkaan lukijoiden tavoittaminen ei välttämättä ole helppoa, joten vaaditaan suunnitelmallisuutta. Ketkä ovat kohderyhmää – asiakkaat, ammattilaiset, suuri yleisö, päättäjät vai kuka? Mitä kanavaa he seuraavat ja milloin? Millaisia konventioita kanavassa julkaisemiseen liittyy? Mikä on paras tyyli ja visuaalinen ilme? Lukijat kiinnostuvat tekstistä, kun se on kirjoitettu tavalla, joka kiinnostaa heitä ja jota he ymmärtävät. Moni tutustuu tekstiin ensin silmäillen. Jos vaikutelma on hyvä, hän voi jatkaa lukemista. (Ks. lisää esim. Herniö ym. [toim.] 2021; Lohtaja-Ahonen & Kaihovirta-Rapo 2012.) Jälkitöitä erityisesti somessa ei saa unohtaa – pitää muistaa jakaa, tykätä ja keskustella. Somekirjoituksessasi herätä huomio, herätä tunne, esitä uusi tieto ja kehota toimintaan. (Milla Åman Kyyrö) Kun ohjaa opiskelijaa asiantuntijakirjoittamisessa, ensiarvoista on mielestäni rohkaista tätä ajattelemaan lukijaksi jotakuta muuta kuin vain oppilaitoksen opettajia. Tyyliksi sopii usein ennemmin uutisointi ydinviesti kärkenä kuin tieteellinen dekkarirakenne (ks. Roivas 2021). Esimerkiksi opinnäytetyötä esittelevässä bloggauksessa ei kannata mutkien kautta päätyä kertomaan tuloksestaan vaan nostaa tulos heti otsikkoon ja kirjoituksen ensimmäiseen kappaleeseen. Uskon, että vaikka korkeakouluopinnäytetyön tulee olla tarkasti rajattu eikä sillä tavoitella kertalaakista ratkaisua maailman kaikkiin ongelmiin, monen työn kohdalla onnistunut artikkeli tai bloggaus voi todella antaa lukijalleen uusia ideoita ja sovellettavaa omaan työhönsä. Yhteiskirjoittaminen palkitsee ja vaatii satsausta Tieto kehittyy dialogissa. AMK- ja YAMK-opintojen kypsyysnäytteiden jatkojalostaminen on esimerkiksi kohta, jossa opiskelijoilla ja opettajilla on mahdollisuus päästä dialogiin luontevasti ja antoisasti. Kypsyysnäytteiden perustalta laadittuja yhteiskirjoituksia onkin esim. Metropoliassa tehty jo paljon talon toimitettuihin blogeihin ja mielenkiinto niitä kohtaan lisääntyy. Yksi motivaattori on Opetus- ja kulttuuriministeriön tiedonkeruu, jossa yhteisbloggaukset kerryttävät julkaisupisteitä julkaisutyyppien kategoriassa ”E1 Yleistajuinen artikkeli, sanomalehtiartikkeli”. Oleellista yhteiskirjoituksissa tästä näkökulmasta on, että molempien osapuolten panos tekstiin on yhtäläinen eli molemmilla on tekstiin aito tekijyys. OKM:n kriteerien mukaan julkaisun tulee perustua tekijän/tekijöiden tutkimus-, kehittämis- ja/tai asiantuntijatyöhön eikä sen sisältöä ole saanut aiemmin julkaista vastaavassa muodossa. Ohjausta liittyy luonnollisesti jo varsinaisen opinnäytetyön kirjoittamiseen, mutta yhteiskirjoitusta katsotaan tästä näkökulmasta kuin puhtaalta pöydältä. On palattava kysymykseen, mitä tekstillä yritetään saada aikaan. Opettaja ei saa olla mukana pelkästään nimellään. Parhaimmillaan kypsyysnäyte ei ole vain opintojen päätepiste vaan ponnahduslauta eteenpäin. Olen nähnyt toimituskunnan jäsenenä Rehablogissa ja Geroblogissa monia bloggauksia, joissa opettaja-ohjaaja on täydentänyt opiskelijan opinnäytetyön antia laajemmalla teoreettisella ja alaan liittyvällä perspektiivillä, mikä on varmasti avannut myös opiskelijalle uusia näkymiä omaan työhönsä. Väitän, että opinnäytetyön jatkojalostaminen tiiviimmäksi asiantuntijatekstiksi auttaa opiskelijaa jäsentämään aihettaan ja tuloksiaan sekä syventämään näkökulmiaan. Välillä opiskelijat ilmaisevat opintojen loppuvaiheessa suurtakin uupumusta eivätkä ole kovin halukkaita ylimääräisiin ponnisteluihin. Esim. Metropoliassa monessa tutkinto-ohjelmassa on hyvänä käytäntönä, että kypsyysnäytteen voi kirjoittaa jo lähtökohtaisesti asiantuntijabloggauksen muotoon, jolloin sen jalostaminen julkaisukelpoiseksi on helpompaa. Myös kirjoittajakumppanuus sinällään vaatii satsausta. Sen ytimessä ovat aito yhteistyö ja keskinäinen arvostus. Ohjaajana rakenna luottamusta ja luo dialogia! Yhteiskirjoittamisen joskus vaativakin prosessi (ks. lisää Korpela & Wallin 2021) muistuttaa, että ammatillinen kirjoittaminen ei ole ensi sijassa itseilmaisua vaan sen tavoitteet ovat laajemmat – esim. jakaminen, aihealueen tunnetuksi tekeminen, suhteiden luominen ja sitouttaminen tai asenteisiin, toimintakulttuureihin ja työtapoihin vaikuttaminen. Onnistunut yhteisteksti on positiivinen imagoasia sekä opettajalle pedagogina että opiskelijalle kehittyvänä asiantuntijana. Yhteiskirjoittamisen voi ajatella kehittävän myös valmiuksia moniäänisten, tasavertaisuuteen perustuvien työkulttuurien luomiseen. Kiinnostavia visioita tarjoaa opiskelijan, opettajan ja lisäksi työelämän edustajan yhteiskirjoittaminen (ks. Vanhanen-Nuutinen ym. 2007). Pedagogisissa kokeiluissa tai hankkeissa opiskelijoilla voi olla tärkeä rooli kokemusasiantuntijana. Kohti hyviä julkaisuja Ei riitä, että olet itse tyytyväinen tekstiisi, lukijankin tulee olla. (Pasi Lankinen) Onnistunut, lukijaa puhutteleva teksti harvemmin syntyy ilman vaivannäköä. Prosessimainen kirjoittaminen on avain laatuun. On osattava ajatella kohderyhmää eli aidosti lukijalähtöisesti. Vaikka kirjoittaminen on hyvin erilaista toimintaa kuin kasvokkaisviestintä, jossa merkityksiä rakennellaan välittömästi yhdessä, ammatillinen kirjoittaminenkin tähtää vuorovaikutukseen. Seuraavat kysymykset voivat auttaa opiskelijaa kohdentamaan tekstinsä onnistuneesti lukijalle: Keneen haluat tekstilläsi vaikuttaa ja miten? Haluatko jakaa tietoa, herättää keskustelua, luoda tai vahvistaa yhteyksiä tai saada lukijan toimimaan tietyllä tavalla? Ajattele jotakuta todellista ihmistä, kun suunnittelet ja laadit tekstiäsi. Miten kirjoitat hänelle? Mitä hyötyä tekstistäsi pitää olla juuri hänelle? Voi myös olla hyödyksi kuvitella, että lukijasi on hieman väsynyt tai ainakin kiireinen. Haravoi tekstiäsi tarkkaan. Mistä voit nipistää pois sanoja tai kokonaisia lauseita? Kirjoitatko oikeasti yhdestä asiasta kerrallaan? Palautetta tekstille on hyvä opetella hankkimaan jo varhaisvaiheessa. Omalle tekstille sokeutuu. Älykäs, itsereflektioon kykenevä kirjoittaja suhtautuu palautteeseen arvostavasti silloinkin, kun se kirpaisee, ja pystyy hyödyntämään sitä kiihkottomasti (ks. lisää esim. Roivas 2022). Suurimpaan tunnekuohuun auttaa hyvin nukuttu yö. Toisaalta, jos on vaikeuksia päästä alkuun, voi ajatella kirjoittavansa ensimmäisen version ihan vaan itselleen. Kun tekstiä on jo olemassa, sitä voi olla helpompi suunnata lukijalle ja viimeistellä. Tunne itsesi, haasta itsesi Kirjoittajina olemme erilaisia. Yksi kehittelee ajatuksiaan pitkälle valmiiksi ja kirjoittaa ne sitten esiin, toinen taas rajaa ja tarkentaa kohdettaan niin, että ei aloittaessaan ehkä vielä tiedä, minne on matkalla. Yksi innostuu palautteesta ja kipuaa sen myötä huimiin tuloksiin. Toinen on vähällä lannistua jo pienistäkin korjauspyynnöistä. Niin opiskelijan kuin tätä ohjaavan opettajan on tärkeä tuntea itsensä kirjoittajana – ja tehdä rohkeitakin kokeiluja. Erityisesti jos oma tekstijälki ei tyydytä, kannattaa muuttaa jotain. Jos aina tekee, kuten on aina tehnyt, saa aina sitä, mitä on ennenkin saanut. Ja loppuun vielä yksi huomio: Kun on oikeasti sanottavaa, kirjoittaminen on heti merkittävästi helpompaa. Kirjoittaja Marianne Roivas on filosofian tohtori, suomen kielen ja viestinnän lehtori, kokenut julkaisujen toimittaja ja tämän vuoden esikoiskirjailija. Lähteet Hermiö, Anna, Merimaa, Maija, Wallin, Riikka, Wegmüller, Marianne & Åman Kyyrö, Milla (toim.) 2021. Hankeviestinnän käsikirja. Metropolia AMK. Korpela, Eveliina & Wallin, Riikka 2021. Vinkkejä onnistuneeseen yhteiskirjoittamiseen. Hiiltä ja timanttia -blogi. Metropolia AMK. Lohtaja-Ahonen, Sirke & Kaihovirta-Rapo, Minna 2012. Tehoa työelämän viestintään. Puhu kuulijalle, kirjoita lukijalle. Helsinki: Alma Talent. Roivas, Marianne 2021. Kirjoita onnistunut asiantuntija-artikkeli! Hiiltä ja timanttia -blogi. Metropolia AMK. Roivas, Marianne 2022. Kumppani, ylivääpeli, kapellimestari vai valmentaja? Kuinka toimitat onnistuneesti artikkelikokoelman. Hiiltä ja timanttia -blogi. Metropolia AMK. Roivas, Marianne & Sirkka, Rousu 2021. Viestintä tiedon ja vuorovaikutuksen solmukohtana. Teoksessa Rousu, Sirkka & Lanne-Eriksson, Minna (toim.): Lähijohtaminen sosiaalialalla. Metropolia AMK. 175–189. Tieteen termipankki. Helsingin yliopisto. Vanhanen-Nuutinen, Liisa, Lumme, Riitta & Helenius, Jaana ym. 2007. Yhteiskirjoittamisen jännitteet ammattikorkeakoulun ja työelämän kehittämishankkeessa. Kever 3.
Mitä strategiasisällöt kertovat korkeakoulujen profiilista ja strategisista valinnoista?
”Miksi ammattikorkeakoulujen strategioissa ei kuvata koulutusaloja ja tutkintoja?”, kysyi yritysmaailmassa työskentelevä ystäväni muutama vuosi sitten. Jäin miettimään kysymystä ja palaan tähän pohdintaan nyt uudestaan. Teen väitöskirjaa korkeakoulujen strategisesta johtamisesta. Osana tätä työtä olen tutkinut ammattikorkeakoulujen strategiasisältöjä sopimuskaudella 2017-2020. Tein tutkimuksen analysoimalla 23 ammattikorkeakoulun strategiadokumentit pyrkien luomaan kokonaiskuvaa siitä, mitä strategiasisällöt kertovat korkeakoulujen profiilista ja strategisista valinnoista. Koulutusalat eivät näy strategioissa Ehkä kiinnostavin havainto strategiasisällöissä liittyi koulutusaloihin ja tutkinto-ohjelmiin. Niitä ei pääsääntöisesti ole ammattikorkeakoulujen strategiasisällöissä lainkaan. Vertauskuvallisesti voisi todeta, että kaupan alan yritykset kuvaisivat strategiansa laajasti kuitenkin kertomatta mitä kaupoissa myydään. Tässä kohtaa muistin ystäväni kysymyksen muutaman vuosi sitten. Mitä jos strategiassa olisikin kuvattu koulutusalat, tutkinnot ja niihin liittyvät osaamiskärjet? Voisiko näistä ja painoaloista muodostaa kokonaiskuvan, joka auttaisi hahmottamaan paremmin sitä, miten korkeakoulut profiloituvat? Tätä voi pohtia ainakin kahdesta näkökulmasta. 1. Henkilöstön ja strategian välinen kytkös Ammattikorkeakoulujen strategiasisällöissä korostetaan mm. laadukasta koulutusta, opiskelijalähtöisyyttä, oppimisympäristöjä ja kansainvälisyyttä. Usein kuvaukset jäävät geneeriselle tasolle. Opetustyön ja TKI-toiminnan näkökulmasta olisi kiinnostavaa nostaa strategian keskiöön koulutusalat ja tutkinnot osaamiskärkineen. Tämä voisi vahvistaa opetushenkilöstön ja TKI-toimijoiden kiinnittymistä paremmin strategiaan samankaltaisesti kuin yliopistosektorilla tutkimusaloihin. Opetushenkilöstön työ ohjautuu luonnostaan oman alan substanssiin ja kehittämiseen, jolloin myös kytkös strategiaan löytyisi helpommin. Strategisesta johtamisesta tiedetään kansainvälisten tutkimusten perusteella se, että strategiat koetaan korkeakouluissa etäisiksi ja strategian merkitys jää usein epäselväksi (esim. Thoening & Paradise, 2016). Toistaiseksi on vähän tutkimustietoa siitä, miten strategia ohjaa korkeakoulua sen eri tasoilla (esim. Frost et al., 2016). Keskeistä olisi pohtia sitä, mikä tukisi strategian kytkeytymistä työhön korkeakoulun eri tehtävärooleissa ja näin ohjaisi työtä kohti asetettuja tavoitteita. 2. Opiskelijoiden ja strategian välinen kytkös Korkeakoulujen profiloituminen ja työnjako on entistä ajankohtaisempi teema tilanteessa, jossa korkeakoulusektori digitalisoituu ja koulutuksen toimintalogiikka voi muuttua merkittävästi. Esimerkiksi Digivisio 2030 hankkeen tavoitteena on avata korkeakouluopintoja laajasti kaikille ajasta ja paikasta riippumatta. Tämä johtanee tarpeeseen valtakunnallisesti hahmottaa koulutusaloja, tutkintoja ja erityisesti niihin liittyviä osaamiskärkiä. Tällöin opiskelija voi nopeasti löytää itselleen tutkinnon, joka tukee hänen kehittymistään. Erityisesti ammattikorkeakoulujen YAMK-tutkinnoissa näkyy jo nyt opiskelijoiden halu opiskella paikkariippumattomasti siellä, missä on tarjolla kiinnostavaa osaamista. Strategian rakentuminen osaamisperusteisesti mahdollistaisi korkeakouluille strategian rakentamisen omien vahvuuksiensa pohjalle. Korkeakoulujen yhteistyö ja rakenteellinen kehittäminen vaatii ymmärrystä siitä, missä kukin korkeakoulu on vahvimmillaan. Yhteistyö rakentuu usein ammattikorkeakoulusektorilla koulutusalojen ja niihin liittyvien substanssin varaan. Yliopistoyhteistyötä haetaan kytkemällä toimintaa tiedekorkeakoulujen tutkimusaloihin. Tässäkin kohtaa substanssiin liittyvillä strategiasisällöillä voisi edistää synergiaa luovaa yhteistyötä, josta lopulta hyötyisivät eniten juuri opiskelijat. Strategiasisältöjen samankaltaisuus Strategiasisällöt eri ammattikorkeakouluissa ovat tutkimukseni mukaan keskenään hyvin samankaltaisia, mikä oli yllättäväkin havainto. Korkeakoulujen strategiatyölle voi olla tässä pohdinnan paikka: mikä on strategiatyön painopiste, jos kaikki korkeakoulut työstävät suhteellisen samankaltaisia teemoja? Tekemäni aineistolähtöisen sisällönanalyysin perusteella nykyiset strategiasisällöt voi jäsentää viiteen eri luokkaan. Ammattikorkeakoulun tehtävien mukaiset strategiasisällöt tarkoittavat opetukseen, TKI-toimintaan ja aluevaikuttamiseen liittyviä teemoja. Opetukseen liittyvissä kuvauksissa korostuivat laadukas koulutus, opiskelijalähtöisyys, hyvät oppimisympäristöt ja kansainvälisyys. Tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoimintaan liittyvissä kuvauksissa nousivat esiin kasvun ja vaikuttavuuden lisääminen, profiilin mukainen toiminta ja aluetta tukeva kehittämistyö. Aluevaikuttavuutta kuvattiin puolestaan työelämän kehittämisenä, kehittäjäkumppanuutena ja alueen kokoavana voimana toimimisena. Hallituskauden tavoitteisiin liittyviä strategiasisältöjä olivat korkeakoulun vuoropuhelu ympäröivän yhteiskunnan kanssa, profiilin vahvistaminen, kestävän kehityksen ja kansainvälisyyden vahvistaminen sekä digitalisaatio. Rakenteelliseen kehittämiseen ja talouteen liittyviä strategiasisältöjä olivat taloudellinen tehokkuus, organisaation kehittäminen, kasvun hakeminen eri rahoituslähteistä sekä kampusrakenteen uudistaminen. Erityistehtävään tai erityisprofiiliin liittyvät strategiasisällöt liittyivät mm. arvopohjaan, valtakunnalliseen kehittäjärooliin, älykkään korkeakoulun rakentamiseen ja suomenruotsalaisen korkeakoulun kehittämiseen. Painoalakuvaukset tarkoittavat teemoja, joihin ammattikorkeakoulu haluaa keskittyä. Niitä ei kuvattu kuin noin puolessa strategiadokumenteissa ja jos ne oli kuvattu, niissä oli keskenään paljon samankaltaisuuksia. Tämä kertonee siitä, että painoalat eivät ole strategiasisältöjen keskiössä. Kokonaisuutena voi todeta, että ammattikorkeakoulujen strategiat ovat keskenään samankaltaisia ja erilaistumista korkeakoulujen välillä on toistaiseksi erittäin vähän. Yhtenä selittävänä tekijänä voi olla korkeakoulujen ohjaus. Strategiasisältöä määrittäviä tekijöitä on paljon ja liikkumatilaa johtamisessa vähän, jolloin samankaltaistuminen on ymmärrettävää. Opetus- ja TKI-työn näkökulmasta voi pohtia sitä, millä tavoin nyt strategiasta osittain erillään oleva koulutusvastuu- ja painoalakeskustelu voitaisiin kytkeä strategiasisältöihin ja tuoda substanssiosaaminen vahvemmin koko korkeakouluyhteisön yhteiseen keskusteluun. Voisi olettaa, että se kiinnostaa ainakin opetushenkilöstöä erityisen paljon. Strategiasisältöjen tulevaisuus Korkeakoulu-uudistukset (yliopistouudistus 2010 ja ammattikorkeakoulu-uudistus 2015) korostivat korkeakoulujen autonomiaa, strategisen johtamisen merkitystä ja taloudellis-hallinnollisen päätösvallan vahvistamista. Tämä oli perusteltua jatkuvasti kiristyvässä globaalissa kilpailussa. Korkeakoulusektorin uudistuminen, rakenteellinen kehittäminen, kilpailu rahoituksesta ja kestävien toimintamallien luominen edellyttävät uutta luovaa strategista johtamista. Tulevaisuudessa on pohdittava sitä, mitä asioita strategioissa kannattaa painottaa, kun haetaan kilpailuetua ja profilointia. Ydinkyvykkyyksiin keskittyminen tarkoittaisi strategisia valintoja ja mahdollistaisi työnjakoa, joka on tärkeää kilpaillulla korkeakoulusektorilla. Millaiset ovat korkeakoulujen strategiasisällöt tulevaisuudessa? Voisiko strategiasisältöjä aidosti rakentaa osaamisperusteisesti? Entä yhteistyössä kaikkien korkeakoulujen kanssa niin, että tietoisesti haetaan erilaistumista, työnjakoa ja yhteistyötä? Kirjoittaja Helena Kuusisto-Ek työskentelee Metropoliassa liiketalouden alalla opetus- ja kehittämistehtävissä. Hän tekee parhaillaan väitöskirjaa Tampereen Yliopistossa korkeakoulujen strategisesta johtamisesta. Hän on toiminut pitkään sekä johtamistyössä että työyhteisöjen ja johtamisen kehittäjänä. Hänen osaamisalueitaan ovat erityisesti strateginen johtaminen, muutosjohtaminen ja organisaatioiden kehittäminen. Lähteet: Ammattikorkeakoululaki 2014/932 Digivisio 2030. Frost, J., Hattke, F., & Reihlen, M. (2016). Multi-level governance in universities. Higher Education Dynamics, 47. Korkeakoulujen uudistusten arviointi. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2018:33. Kuusisto-Ek, Helena (2021) Suomen ammattikorkeakoulujen strategiasisällöt. Tiedepolitiikka 1/2021. Kuusisto-Ek, Helena (2021) Strategic Management of Higher Education Institutions in a European context – A Literature Review, in a book Connolly, T. (ed.) Leadership and Management Strategies for Creating Agile Universities. IGIGlobal. Thoening, J-C. and Paradeise, C. (2016), Strategic Capacity and Organisational Capabilities: A Challenge for Universities, Minerva, 54:293–324.
Hiiltä ja timanttia -blogi pohtii korkeakoulun roolia nyt ja tulevaisuudessa. Se tutkii korkeakoulun merkitystä kouluttajana, alueellisena vaikuttajana, työelämän kehittäjänä ja innovaattorina, jonka toiminnan suolana ovat pedagogiset sisällöt, kokeilut ja kehityskulut. Bloggaajat ovat ammattikorkeakoulun henkilöstöä sekä muita alan asiantuntijoita.
Johanna Tirronen, päätoimittaja, lehtori, p. 050 5850 350
Sonja Holappa, lehtori (kielet)
Merja Hintsa, julkaisemisen asiantuntija
Sähköpostiosoitteet: etunimi.sukunimi@metropolia.fi
Hiiltä ja timanttia -blogin tekstit käsitellään toimituskunnassa ennen niiden julkaisua. Blogissa on ollut toimituskunta 1.2.2018 alkaen.
Haluatko julkaista Hiiltä ja timanttia -blogissa? Ota yhteys päätoimittajaan sähköpostitse.
ammattikorkeakoulu ammattikorkeakouluopetus ammattikorkeakoulupedagogiikka ammattikorkeakoulutus asiantuntijaviestintä digipedagogiikka digitalisaatio etäopetus julkaiseminen Kansainvälisyys kehittäminen kielenopetus kielenoppiminen korkeakoulu korkeakoulupedagogiikka Metropolia ohjaus opettajuus opetuksen digitalisaatio opetus opinnäytetyö Oppeja HyMy-kylästä oppiminen osaaminen palaute pedagogiikka pelillisyys sosiaali- ja terveysala Sosiaalinen media sustainability tekoäly terveysala tiedonhallinta tietotyö toimintakulttuuri työelämätaidot työelämäyhteistyö täydennyskoulutus verkko-opetus verkko-opinnot verkkopedagogiikka Viestintä vuorovaikutus yhteiskehittäminen yhteistyö
