Synnytykseen valmentamisella on Suomessa pitkät perinteet, jotka ulottuvat aina sotavuosiin 1940-luvulle saakka. Huomattavasti matalammasta elintasosta huolimatta valmennusta oli silloin kuitenkin varaa järjestää lähes kymmenkertainen määrä nykytilanteeseen verrattuna. Eikö nykypäivän äitien enää tarvitse valmentautua synnytykseen? Onko todelliseen vuorovaikutukseen perustuva synnytysvalmennus näinä virtuaalisen todellisuuden aikoina menneen maailman luksusta, johon ei ole enää varaa?
Synnytysvalmennus sairaalassa on vastaus moneen haasteeseen
Nykyisin suuri osa (yli 80 %) ensisynnyttäjistä pelkkää tavallisia synnyttämiseen liittyviä asioita kovaa tai kohtalaisesti jo raskauden varhaisessa vaiheessa (Haapio 2017). Synnytyksen jännittäminen alkuraskaudessa on sen verran yleistä, että sitä voi varmasti pitää normaalina ilmiönä. Asiasta voi kuitenkin tulla ongelma, jos äidin jännitys pääsee tuen puutteen vuoksi kehittymään patologisemmaksi synnytyspeloksi.
Kaikki tuen riittämättömyydestä kärsivät odottajat ovat potentiaalisia synnytyspelkohoitoihin hakeutuvia. Pelkodiagnoosin (O99,80) saaneiden äitien lukumäärässä onkin ollut reilu kasvu viime vuosien aikana. Synnytyspelon hoito on kalliimpaa kuin sen ennaltaehkäisy, joten painopistettä kannattaisi siirtää synnytystä pelkäävien hoidon lisäämisestä pelkoa ehkäiseviin palveluihin. Esimerkiksi sairaalassa toteutetulla, laadukkaalla synnytysvalmennuksella on todettu olevan synnytyspelkoa ehkäisevä sekä hoitava vaikutus (Haapio 2017).
Median synnyttämiseen liittyvistä keskusteluista tulee selkeästi esiin, että raskaana olevien epäluottamus synnytyssairaalan henkilökuntaa kohtaan on vahvassa nousussa. Keskusteluista huomaa, että monella odottajalla on kyllä synnyttämiseen liittyvää tietoa, mutta he pelkäävät synnytyksensä omistajuuden menettämistä: sitä, että synnytyksiä hoitava henkilökunta kävelee heidän toiveidensa, tarpeidensa ja tahtonsa ylitse. Tällaiselle epäluottamuksen muodostumiselle on hyvin tilaa, jos synnytyssairaala pysyy äidille vieraana ja kaukaisena instituutiona, johon ei ole mahdollista luoda todellista kontaktia jo raskauden aikana.
Epäluottamus voi leimata kielteisesti raskausaikaa ja saattaa vaikeuttaa vuorovaikutusta synnyttäjän ja kätilön välillä synnytyksen aikana. Synnytyksenaikainen yhteistyösuhde synnyttäjän ja kätilön välillä on keskeistä ja luottamus sen toimivuuteen syntyy tai vahvistuu parhaiten aidoissa kohtaamisissa, keskusteluissa ja yhteisen toiminnan avulla. Yhteistyön rakentaminen tulisi aloittaa jo raskauden aikana esimerkiksi sairaalassa järjestettävän valmennuksen avulla. Hyöty tästä olisi kahdensuuntainen, sillä valmennuksen avulla myös kätilö saisi yhteyden synnyttäjiin oppien paremmin ymmärtämään heidän synnyttämiseen liittyviä odotuksiaan.
Tietoa, taitoa ja tunnetta
Tiedon saaminen on yksi synnytykseen valmentautumisen 
perusehdoista, mutta tiedollisen sisällön lisäksi myös emotionaaliset elementit sekä synnytystaitojen opettelu ovat korkeatasoisen synnytysvalmennuksen keskeisiä osatekijöitä.
Synnytyskipu ja sen lievittäminen huolettavat raskaana olevia. Valmennuksessa synnytyskivun käsittelyn tulisi kuitenkin olla synnyttäjän vaihtoehtoja lisäävää, eikä kaventavaa. Esimerkiksi pelkästä epiduraalipuudutuksesta kertominen ei rohkaise synnyttäjää muiden kivunlievitysmenetelmien käyttöön.
Hyvä synnytysvalmennus ei ole vain luentotilaisuus vaan se pitää sisällään synnytystaitojen harjoittelua. Synnyttäminen vaatii äidiltä erityisesti fyysisiä taitoja, joita voi ennen synnytystä valmennuksessa ja ehkä kotona itsenäisesti harjoitella. Tällaisia asioita ovat esimerkiksi erilaisten ponnistusasentojen, rentoutumiskeinojen sekä lääkkeettömien kivunlievitysmenetelmien toteuttamisen harjoittelu. Opastaminen näiden asioiden käyttöön on auttamatta myöhäistä, jos ne jäävät pelkästään siihen hetkeen, kun synnyttäjä tulee kipeänä sairaalaan.
Synnytys on ennen kaikkea kokemuksellinen tapahtuma ja synnyttäjän henkisen valmentautumisen tarve on suuri. Tunnetuen välittämisen keinoja valmennuksessa ovat esimerkiksi, kun odottajaa rohkaistaan ilmaisemaan omia tunteitaan ja mielipiteitään synnytyksensä aikana, normalisoidaan synnyttämiseen liittyviä asioita ja annetaan lupa olla oma itsensä synnytyksessä. Synnytysluottamusta lisää, kun odottajalla on jo raskausaikana mahdollisuus kysyä ja tulla kuulluksi tulevassa hoitopaikassaan, ja kun hän saa rauhassa ja turvallisesti opastettuna tutustua tulevaan synnytysympäristöönsä.
Synnytykseen valmentaminen on erityisosaamista
Synnytysvalmennuksen ohjaajalla itsellään tulisi olla riittävästi osaamista ja myönteinen asenne valmennustyötä kohtaan, sillä ne ovat keskeisiä valmennuksen korkeaan laatuun vaikuttavia tekijöitä: jos ohjaaja ei itse arvosta, usko tai pidä tästä osasta työtään, näkyy se väistämättä valmennuksen laadussa. Osaamisestaan epävarma ohjaaja voi kokea valmennustehtävän epämieluisana. Sen vuoksi työnantajan tulisi säännöllisesti tarjota täydennyskoulutusta ohjaajilleen.
Synnytysvalmennus on edelleen käypä ohjauspalvelu, johon jokaisella raskaana olevalla on terveydenhuoltolakiin perustuva oikeus.
Kirjoittaja on Metropolia ammattikorkeakoulun kätilötyön lehtori ja synnytysvalmennuksen tutkija.
Lähde: Haapio Sari. 2017. Synnytysvalmennus kätilötyön interventiona. Ensisynnyttäjien valmennuskokemukset ja valmennuksen vaikuttavuus. Akateeminen väitöskirja, Tampereen yliopisto.
