Vyöhyketerapia on manipulatiivinen hoitomuoto, joka luokitellaan täydentäväksi hoidoksi. Sitä käytetään monenlaisten vaivojen ja oireiden hoitoon lääketieteellisten hoitojen ohella. Vyöhyketerapeutti käsittelee kehossa olevia heijastepisteitä, jotka ovat osittain samoja kuin akupunktiossa. Hoidossa pyritään aktivoimaan elimistön omat parannusvoimat ja saavuttamaan kehon tasapainotila. Hoidon keskeisenä periaatteena on pyrkiä vaikuttamaan sisäelinten ja muun elimistön toimintaan ihonalaista sidekudosta hieromalla ja painelemalla. Vyöhyketerapian toteutustavat vaihtelevat pelkästään jalkapohjien heijastepisteiden käsittelystä koko kehon käsittelyyn. ¹

Vastasyntyneistä jopa 20 % kärsii koliikista. Wessel ym. ². määrittelevät koliikin seuraavasti: Vauva iältään 3 viikkoa – 4 kuukautta, itkee lohduttamattomasti vähintään 3 tuntia päivässä vähintään 3 päivänä viikossa, vähintään 3 viikon ajan.

Vanhemmille vauvan lohduton itku aiheuttaa suurta huolta ja stressiä. Koliikkiin ei ole lääketieteellistä hoitoa. Puskaradiossa kerrotaan, että vyöhyketerapiasta ovat jotkut vauvat saaneet apua, ja koliikista kärsivien vauvojen vanhempia ohjataan vyöhyketerapiaan jopa neuvolasta. Suomessa vyöhyketerapia luokitellaan kuitenkin joissakin kirjoituksissa ”uskomushoidoksi”, joka pitäisi kieltää, koska sen vaikuttavuudesta ei ole vankkaa tutkimustietoa. Koska vyöhyketerapiaa kuitenkin käytetään Suomessa, oli tärkeää ryhtyä selvittämään asiaa. Myös WHO ³ suosittaa, että perinteisistä ja täydentävistä hoidoista tulisi tehdä lisää tutkimusta, jossa kuvataan niiden vaikuttavuutta, turvallisuutta ja käyttäjien kokemuksia.

Näin asiaa tutkittiin

Yhteistyössä HUS:n, Metropolia AMK:n, Lohjan sairaalan ja Lohjan kaupungin neuvoloiden sekä Suomen Luonnonlääketieteen Keskusliiton kanssa toteutimme pilottitutkimuksen⁴ Lapsi ja Luonto Säätiön rahoituksella vuosina 2017-2019. Tarkoituksena oli kartoittaa vanhempien kokemuksia vyöhyketerapiasta vauvan koliikin aikana sekä vyöhyketerapian vaikutuksia vauvan koliikkioireisiin ja vanhempien kokemaan stressiin. Tutkimukselle haettiin HUS tutkimuseettisen toimikunnan puoltava lausunto. Aineisto kerättiin Lohjalla vuonna 2018. Terveydenhoitajat Lohjan neuvoloissa tunnistivat vauvojen koliikin käyttämällä Wesselin koliikkikriteereitä. Vanhemmat sopivat hoidoista vyöhyketerapeutin kanssa. Vauvoille, joita tutkimuksessa oli 35, annettiin vyöhyketerapiahoitoa kolmesta neljään kertaa 8-12 päivän aikana. Yksi hoitokerta kesti noin puoli tuntia, mutta perheille varattiin tunti hoitoon, oirepäiväkirjan täyttämiseen, kokemusten jakamiseen ja tarvittaessa vauvan imetykseen.

Kuva: Pixabay.

Vauvojen jalkapohjat, jalat, kädet, pää, kasvot, korvat, kaula ja koko vatsan alue käsiteltiin modernin vyöhyketerapian menetelmällä. Tässä tutkimuksessa kaikilla vyöhyketerapeuteilla oli myös terveysalan pohjakoulutus. Pidimme tärkeänä, että jos vauvalle ilmenee joku muu terveysongelma, se huomataan ja vauva vanhempineen ohjataan eteenpäin saamaan asianmukaista hoitoa.

Millaisia tuloksia saatiin?

Vauvat olivat keskimäärin 2.8 viikkoa vanhoja, kun koliikkioireet alkoivat. Vauvat itkivät päivittäin keskimäärin 3.8 tuntia, maksimi-itkuaika oli jopa 8 tuntia, minimin ollessa yhdestä kolmeen tuntia päivässä. Vanhemmat kertoivat, että noin puolella (43 %) lapsista koliikkioirehdinta loppui kokonaan vyöhyketerapiahoitojen aikana. Lopuilla 57 %:lla vauvoista koliikkioireet jatkuivat, joskin yleensä lievempinä.

Kaikki vanhemmat olivat sitä mieltä, että hoidolla oli vaikutusta vauvan koliikkioireisiin. Vanhempien mukaan vyöhyketerapia rentoutti ja rauhoitti vauvaa, vähensi kehon jännitystiloja, koliikki-itkua, levotonta liikehdintää, paransi unen laatua ja helpotti vatsan toimintaa. Hoitoa ei myöskään pidetty kivuliaana tai pelottavana. Vanhempien mielestä vauva oli turvallisissa käsissä terapeuttien hoidossa.

Moni vanhemmista kertoi muutoksen tapahtuneen jo ensimmäisen hoidon jälkeen. Vauva saattoi nukkua ensimmäistä kertaa viikkoihin pitemmät yöunet. Vauvoilla, joiden koliikkioireet jatkuivat, päivittäinen itkuaika väheni keskimäärin 4.25 tunnista 2.8 tuntiin ja myös uniaika lisääntyi. Vanhempien kokema stressi oli selkeästi voimakkaampaa ennen vyöhyketerapiahoitoja kuin niiden jälkeen, huolimatta siitä, loppuiko vai jatkuiko vauvan koliikki.

Hoitojen jälkeen vähemmän stressaavaksi koettiin vauvan terveys ja hyvinvointi, sairastelu, itkevän vauvan rauhoittelu, vauvan nukkuminen tai valvominen sekä oman ja puolison unen puute. Kuitenkin äitien kokema kokonaisstressi ja monet yksittäiset stressin aiheuttajat vähenivät enemmän niillä äideillä, joiden vauvojen koliikkioireet loppuivat kokonaan. Toisaalta äidit, joiden vauvalla koliikkioireet jatkuivat, kokivat itsensä vähemmän yksinäisiksi hoitojen jälkeen.

Äidit kuvasivat vyöhyketerapian vaikutusta stressiin seuraavasti:

• ”On vähentänyt omaa stressiä, kun tietää että saa apua” (Äiti A)
• Äiti B ”Olo on itselläkin paljon helpompi ja rennompi. Yhteys omaan vauvaan on vahvistunut”
• Äiti C ” Stressitaso on vähentynyt kun saan nukuttua enemmän… helpompi nauttia pienistä arkipäivän asioista kun saa tarpeeksi levättyä”

Tutkimuksen tulokset olivat positiivisia. Valtaosalla vauvoista oireet joko loppuivat tai lievittyivät. Vastaajien määrä oli kuitenkin pieni, 35 äitiä, eikä pilottitutkimuksessa ollut kontrolliryhmää. Lisää tietoa on kuitenkin tulossa. Tutkimusta on tarkoitus tulevaisuudessa jatkaa isommalla otoksella.

Lähteet

1. Aarva P. 2019. Täydentävät hoidot. Viisas elämä Oy. Helsinki
2. Wessel MA, Cobb JC, Jackson EB, Harris GS, Detwiler AC. 1954. Paroxysmal fussing in infancy, sometimes called colic. Pediatrics 14, 421-435.
3. WHO. 2013. WHO Traditional Medicine Strategy 2014-2023. World Health Organization.http://apps.who.int/iris/bitstream/10665/92455/1/9789241506090
4. Hannula L, Puukka P, Asunmaa M, Mäkijärvi M. 2019. A pilot study of parents’ experiences of reflexology treatment for infants with colic in Finland. Scandinavian Journal of Caring Sciences. Early View. doi: 10.1111/scs.12790. https://rdcu.be/bXh4S

Leena Hannula on kätilö, terveystieteiden tohtori ja Metropolia AMK:n lehtori,
joka tekee imetykseen ja vauvaperheiden hyvinvointiin liittyvää tutkimus- ja kehittämistyötä.

Vuonna 1994 Kairon kokouksessa päätettiin, että kaikki maailman ihmisten on saatava lisääntymis- ja seksuaaliterveyden palveluiden piiriin kahdenkymmenen vuoden kuluessa. Nyt on vuosi 2019, eikä tavoitteeseen ole päästy.

Kestävän kehityksen tavoitteet eli SDG:t (Sustanble Development Goals) korostavat myös ilmaisten tai kohtuuhintaisten terveyspalveluiden saamista kaikille – eli UHC Universal Health Coverage YK-slangilla. WHO on esittänyt tavoitteekseen saada miljardi ihmistä terveyspalveluiden pariin. Seksuaali- ja lisääntymisterveys on nostettu tähän mukaan kattaen erityisesti raskauden ja synnytyksen aikaisen hoidon, vastasyntyneen terveyden, perhesuunnittelun ja terveyden edistämisen.

Yhteensä 58 YK:n jäsenmaata on sitoutunut parantamaan seksuaali- ja lisääntymisterveyden palveluita niin, että ne tukevat kaikkien seksuaali- ja lisääntymisterveyttä ja oikeuksia. Niinpä UHC – SRHR (Sexual and Reproductive Health and Rights) on noussut korkealle poliittisella asialistalla. Vaikka edistystä onkin tapahtunut, on edelleen vastassa konservatiiviset ja uskonnolliset vastustajat. He eivät kaikkien ihmisoikeuksia kannata eivätkä edistä. Välillä eteneminen onkin kuin tanssia – kaksi askelta eteen ja yksi taakse.

Lokakuun lopussa kokoontui Berliiniin satakunta asiantuntijaa keskustelemaan seksuaali- ja lisääntymispalveluista ja -oikeuksista. Kokouksessa esiteltiin yhdeksän maan kokemuksia. Euroopasta mukaan oli kutsuttu Saksa ja Suomi. Maamme oli nostettu seksuaali- ja lisääntymisterveyden mallimaaksi.

Monille oli tuttua äitiyspakkaus ja pitkä kokemus äitiyshuollon palveluista jo 1930-luvulta alkaen. Osallistujat esittivät monia tiukkoja kysymyksiä. Kun Suomessa on alhaiset aborttiluvut, niin johtuuko se laittomista keskeytyksistä? Saavatko maahanmuuttajat samat palvelut kuin suomalaistaustaiset? Miksi terveydenhuolto ei kustanna ehkäisyä kuin poikkeustapauksissa? Miksi kätilöt eivät tee enemmän kätilötöitä esimerkiksi lääkärien sijaan – hehän ovat seksuaali- ja lisääntymisterveyden huippuosaajia? Mutta Suomen tilannetta kyllä ihailtiin, erityisesti asiantunteva ja aikaisin alkava seksuaalikasvatus sekä hyvä seksuaali- ja lisääntymisterveyden koulutus sai kiitosta.

Kokouksen aikana kysyttiin, kuinka moni lähes kahdestasadasta YK:n jäsenmaista tarjoaa terveydenhuoltoa kaikille? Tyly vastaus on, ettei yhdessäkään maassa terveydenhuollon palvelut ole kaikkien saatavilla. Näin on myös Suomessa.

• Raskaudenkeskeytyksiä koskeva lainsäädäntömme on kohta 50 vuotta vanha. Suomi on yksi harvoista Euroopan maista, joissa aborttia ei saa myöntää naisten toivomuksesta. Jopa Irlannilla on vapaamielisempi lainsäädäntö kuin Suomessa.
• Steriloimisen saaminen alle 30-vuotiaana on vaikeaa ja erityisesti vapaaehtoisesti lapsettomien on hankala saada steriloimista. Lisäksi transsukupuolisia vaaditaan steriloitavaksi – vuonna 2002 säädetty laki on julma eikä kunnioita ihmisten itsemääräämisoikeutta.
• Hedelmöityshoitojen määrä ei ole kasvanut viime vuosina, vaikka lapsenhankintaa lykätään edelleen. Suomessa on nykyisin väestöön suhteutettuna vähiten aloitettuja hedelmöityshoitoja Pohjoismaissa. Tarvetta hoitoihin olisi enemmän kuin nykyisin on tarjolla.
• Esimerkiksi gynekologien ja terapeuttien palvelut on monesti hankittava yksityiseltä sektorilta, eikä pieni Kela-korvaus kata läheskään kaikkia kuluja.
• HPV-rokotusta ei tarjota pojille.
• Pari- tai lähisuhdeväkivaltaa kokeneiden palveluita on liian vähän ja seksuaalista väkivaltaa kokeneiden palveluverkostoa vasta rakennetaan.

Missään maassa terveydenhuoltojärjestelmä ei ole valmis. Monet osallistujat toivoivat mahdollisuutta tulla Suomeen tutustumaan seksuaali- ja lisääntymisterveyden koulutukseen ja palveluihin. Ehkä tästä tulee PISA-turismin rinnalle uusi aluevaltaus

Mika Gissler

Kirjoittaja on THL:n tutkimusprofessori ja työskennellyt seksuaali- ja lisääntymisterveyden kysymysten parissa vuodesta 1991.

Syntyvyys laskee Suomessa jo kahdeksatta vuotta

Vuonna 2017 syntyi Suomessa vähemmän lapsia kuin kertaakaan 2000-luvulla. Tilastokeskuksen ennakkotietojen mukaan Suomessa syntyi viime vuonna 50 139 lasta. Syntyvyys aleni lähes 5 prosenttia vuodesta 2016 vuoteen 2017 (1).  Se on vähemmän kuin koskaan aikaisemmin. Tähän löytyy useita selityksiä lehdistä, tutkimuksista ja tilastoista.

Syntyvyys on aina kiinnostanut kätilöitä, kätilöopiskelijoita ja kätilötyön opettajia. On myös havaittu, että kätilöt saavat varhaisemmin lapsia kuin muissa ammateissa toimivat (4). Mielenkiintoinen kysymys on “Miksi nuoret aikuiset lykkäävät lapsentekoa”?

Kuvio 1. Väestöennuste 2018–2070 – Tilastokeskus (3) https://www.stat.fi/til/vaenn/2018/vaenn_2018_2018-11-16_tie_001_fi.html

Vanhemmaksi tullaan yhä iäkkäämpänä

Väestöliitto on selvittänyt jatkuvasti pienentyneen syntyvyyden syitä perhebarometrissa. Väestöliiton mukaan keskeinen tekijä alenevalle syntyvyydelle on se, että vanhemmiksi tullaan yhä iäkkäämpinä. (2). Iltalehden otsikossa syntyvyyden alenemista selitetään sillä, että nuoria kiinnostaa matkustelu ja unelmaelämä ”prisma-arkea enemmän”.  (3)  Selityksesi on esitetty myös kaupungistumista. Kaupungeissa ryhdytään vanhemmaksi myöhemmin kuin maaseudulla. Myös ammatti vaikuttaa syntyvyyteen. Yrittäjät, maanviljelijät ja kätilöt saavat varhaisemmin lapsia kuin muissa ammateissa toimivat (4).

Omista haaveista ei haluta luopua. Nuorten naisten mielestä varsinkaan uudessa vakituisessa työpaikassa ei pidä heti tulla raskaaksi. Joidenkin naisten mielestä lapsi ei vie mahdollisuuksia esimerkiksi matkustamiselle.  Osalla on hyvin vähän myönteisiä mielikuvia pienten lasten kanssa elämisestä.” Varsinkin korkeammin koulutetut nuoret kavahtivat arkista tai tavanomaista lapsiperhe-elämää, joka monille näyttäytyi omista haaveista luopumisena.” Osaa naisista pelottaa raskaus ulkonäkökysymyksenä. (3.) Myös laajempia selityksiä on esitetty.

Lapsettomuus on vapaaehtoista mutta myös naisten ja miesten kohtaamisongelma

Helsingin Sanomien mielipidesivuilla syntyvyyden laskua on selitetty ilmastotietoisuuden kasvulla ja vapaaehtoisen lapsettomuuden yleistymisellä, mutta myös työelämän epävarmuudella. Myös erot oppimistuloksissa vaikuttavat syntyvyyteen. Erilaisten koulutustaustojen takia nuoret miehet ja nuoret naiset asuvat eri alueilla eivätkä siten tapaa toisiaan. (5.) Syntyvyyden väheneminen vaikuttaa kansantalouteen, mutta kun ikäluokat pienenevät, myös korkeakoulut joutuvat uudistumaan. Syynä tähän on lasten loppuminen ”kyläkouluista”, nuorten loppuminen lukioista ja lopuksi korkeakoulujen kärsiminen opiskelijapulasta. (6.)

Vain pieni osa suomalaisista on päättänyt jäädä vapaaehtoisesti lapsettomaksi. Syynä syntyvyyden laskemiseen on myös kulttuurin muuttuminen. Tuleva sukupolvi ei välttämättä halua lapsia ollenkaan tai haluaa vain sen yhden. (7.) Väestöliiton Perhebarometrin 2017 (2,7) mukaan lapsiperhearki koetaan usein ankeaksi ja riitaisaksi. Parisuhteessa ollaan usein yhä kauemmin kahdestaan ennen lapsen hankkimisen harkitsemista.  Lasten saannin lykkäämisen ei ole arvioitu yleisesti liittyvän siihen, ettei parisuhdetta löydy. (7.)

Taloudellinen epävarmuus vaikutta lapsenteon lykkäämiseen tai väliin jättämiseen

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n tutkimusprofessori Mika Gisslerin (8) mukaan syynä lapsenteon lykkäämiseen tai väliin jättämiseen ovat esimerkiksi taloudellinen epävarmuus tai se, ettei sopivaa puolisoa ole löytynyt.Mielestäni syntyvyyteen vaikuttavat myös avioerot ja uusperheet, joiden myötä etenkin naisten epävarmuus tulevaisuudesta ja taloudellisesta pärjäämisestä on lisääntynyt.  ” Kun Suomessa mies ansaitsee euron, kilahtaa naisen palkkapussiin 83 senttiä (9)”. Nuoret naiset tietävät vallan hyvin, miten mahdollinen avioero, yksinhuoltajuus, uusperheen arki ja lapsiluku vaikuttaa etenkin heidän elämänsä mutta myös uusperheen rakenteeseen sekä yksinhuoltaja- tai uusperheen taloudelliseen tilanteeseen. Nuoret naiset tietävät myös, että usein yksinhuoltajat elävät köyhyysrajan alapuolella. (10).

Työelämän rakenteet yksinhuoltaja- ja uusperheiden haasteet vaikuttavat lapsilukuun

Vaikka Suomen Uusperheiden Liitto ry:n (Supli) mukaan uusperheen muodostaminen on aikuisten valinta, asettavat työelämän rakenteet yksinhuoltaja- ja uusperheille erityisiä haasteita. Mielestäni haasteita tulee etenkin naisille, koska useimmiten juuri naisen vastuulle jää perheen lasten ja arjen pyörittäminen perhemuodosta riippumatta. (11.)

Perustelen seuraavaksi väitteitä Väestöliiton tilastoilla (12,13). Avioliitoista noin 40 prosenttia päätyy eroon. Avoliittojen purkautumisesta on olemassa vain vähän tutkittua tietoa. Vuonna 2011 noin neljännes avioeroista tapahtui yksi- ja kaksilapsisille perheille. 10 prosenttia eroista tapahtui kolmilapsiselle ja reilu kolme prosenttia monilapsisille perheille. Vuonna 2014 lapsiperheistä 20,8 prosenttia oli yksinhuoltajaperheitä. Helsingissä yksinhuoltajaperheitä oli 28,3 prosenttia, Vantaalla 23,5 prosenttia ja Espoossa 19,7 prosenttia. Yleensä yksinhuoltajana toimi äiti. On siis ymmärrettävää, että uusperheistä miltei joka toinen on sellaisia, joissa on vain äidin tuomia lapsia. Uusperheen arkeen voi kuulua myös isän vakituisesti toisaalla asuvia lapsia. Vain alle neljä prosenttia uusperheistä on perheitä, joissa on sekä äidin että isän lapsia. Toiseksi yleisin perhetyyppi on äidin lasten ja uusperheen vanhempien yhteisten lasten muodostama perhe (38,6 % lapsiperheistä). Näistä 4,3 prosentissa on sekä isän lapsia että yhteisiä lapsia. Väestöliiton mukaan äidin, isän ja yhteisten lasten yhdistelmä uusperheissä on vielä melko harvinainen.

Miehet voivat lykätä isäksi tuloa

Tiedetään myös, ettei vanhemmilla miehillä ei ole ongelmia siittää lapsia. Jotkut jopa haluavat pitkittää isäksi tulemista (14). Moni nainen puolestaan voi havaita 35-45 vuotiaana, ettei läheistä, kestävää parisuhdetta ja perhettä ole vain tullut. Tässä tilanteessa äidiksi haluavat kääntyvät puolestaan hedelmöityshoitojen puoleen (15,16).  Vaikka lasten saannin lykkäämisen ei ole arvioitu liittyvän yleisesti siihen, ettei parisuhdetta löydy (6), voi sekä sillä että isyyden pitkittämisellä olla yhteys syntyvyyteen. Näin siksi, että sopivan kumppanin puuttuminen on ainakin tutkimusten perusteella tavallisimpia syitä siihen, että lastenhankintaa siirretään tai siitä on kokonaan luovuttu (15,16).

Syntyvyyden lasku ei ole ainoastaan negatiivinen asia

On kuitenkin hyvä muistaa, että syntyvyyden lasku ei ole ainoastaan negatiivinen asia. Kun ehkäisyvalistus toimii, lapset syntyvät suunnitellusti ja toivotusti (17).

Lähteet:

1. 1. Tilastokeskus 2019. Väestöennuste 2018–2070 – Tilastokeskus. https://www.stat.fi/til/vaenn/2018/vaenn_2018_2018-11-16_tie_001_fi.html Luettu 30.6.2019. Luettu 1.7.2019
2.  Rotkirch, A.,Tammisalo, K., Miettinen, A. &Berg, V. 2017.  Perheparometri 207. Miksi vanhemmuutta lykätään? Nuorten aikuisten näkemyksiä lasten saannista. Väestöliitto. https://vaestoliitto-fi-bin.directo.fi/@Bin/d52de32b953aef11533e16cb50dc5278/1561973471/application/pdf/7659544/vanhemmuutta%20lyka%CC%88ta%CC%88a%CC%88n%20netti%20iso.pdf   Luettu 1.7.2019
3. Iltalehti. Tutkimus selvitti, mistä johtuu lapsikato: Matkustelu ja unelmaelämä kiinnostavat ”prisma-arkea enemmän”. https://www.iltalehti.fi/perheartikkelit/a/201805162200948248  Luettu 1.7.2019
4. MTV uutiset. Suomessa syntyy nyt 1,49 lasta naista kohden. Se on vähemmän kuin koskaan aikaisemmin. Syntyvyyden laskuun vaikuttaa muun muassa kaupungistuminen. https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/syntyvyys-on-suomessa-alempana-kuin-koskaan-tyopaikka-ja-asuinalue-vaikuttavat-siihen-minka-ikaisina-lapsia-hankitaan/7140952#gs.mnlr1i Luettu 1.7.2019
5. Helsingin Sanomat 2019. Erot oppimistuloksissa vaikuttavat syntyvyyteenkin. Mielipidekirjoitus HS 29.6.2019 Luettu 30.6.2019 https://www.hs.fi/mielipide/art-2000006157237.html
6. Helsingin Sanomat 2019. Kun ikäluokat pienenevät, korkeakoulut joutuvat uudistumaan
7. Yle uutiset 2019. Syntyneiden määrä historiallisen pieni: vauvoja syntyi viimeksi vähemmän vuonna 1868 – katso tästä kuntasi tilanne. https://yle.fi/uutiset/3-10102530  Luettu 30.6.2019.
8. Miksi nainen tienaa vähemmän kuin mies? Työ. Työpiste verkkolehti. https://www.ttl.fi/tyopiste/miksi-nainen-tienaa-vahemman-kuin-mies/  Luettu 1.7.2019
9. Yle uutiset. Yksinhuoltaja ja pitkäaikaistyötön elävät köyhyysrajan alapuolella jatkuvasti veitsen terällä: ”Julmaa sanoa, että se on ihmisestä itsestään kiinni”. Tutkijan mukaan köyhyyden kierteestä voi päästä irti, mutta se on vaikeaa. https://yle.fi/uutiset/3-10043189 Luettu 1.7.2019
10. Suomen Uusperheiden Liitto ry (Supli)  2019. Monimuotoiset perheet- verkosto vaikuttaa yhdessä perheiden hyvinvoinnin parantamiseksi ja monimuotoisuuden tunnistamiseksi. WWW- lähde  https://supli.fi/monimuotoiset-perheet-verkosto-vaikuttaa-yhdessa-perheiden-hyvinvoinnin-parantamiseksi-ja-monimuotoisuuden-tunnistamiseksi/  Luettu 30.6.2019.
11. Väestöliitto 2019. Avioerot. https://www.vaestoliitto.fi/tieto_ja_tutkimus/vaestontutkimuslaitos/tilastoja/parisuhteet_ja_seksuaalisuus/avioerot/
12. Väestöliitto 2019. Eronneisuus lapsiperheissä. https://www.vaestoliitto.fi/tieto_ja_tutkimus/vaestontutkimuslaitos/tilastoja/perheet/eronneisuus_lapsiperheissa/ Luettu 30.6.2019..
13. Miehet haluavat lapsia entistä myöhemmin – mutta kuinka vanha isä on jo liian vanha? MTV-uutiset. https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/miehet-haluavat-lapsia-entista-myohemmin-mutta-kuinka-vanha-isa-on-jo-liian-vanha/6042410#gs.lv9bbo Luettu 30.6.2019.
14. Väestöliitto 2019. Lapsettomien määrä on noussut Suomessa viimeisen 20 vuoden aikana. https://www.vaestoliitto.fi/tieto_ja_tutkimus/vaestontutkimuslaitos/tilastoja/syntyvyys/lapsettomuus/ Luettu 30.6.2019.
15. Väestöliitto 2019. Tietoa heille, jotka valitsevat lapsen hankkimisen yksin. https://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/?x17665=7099824 Luettu 30.6.2019.
16. Iltasanomat. Kukaan ei ennustanut syntyvyyden näin rajua romahdusta – Miten Suomen käy? https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006146997.html Luettu 1.7.2019.

Kirjoittaja TtT Pirjo Koski on kätilötyön lehtori ja kätilökoulutuksen TKI- yhteyshenkilö Metropolia Ammattikorkeakoulussa.