Vuonna 1994 Kairon kokouksessa päätettiin, että kaikki maailman ihmisten on saatava lisääntymis- ja seksuaaliterveyden palveluiden piiriin kahdenkymmenen vuoden kuluessa. Nyt on vuosi 2019, eikä tavoitteeseen ole päästy.

Kestävän kehityksen tavoitteet eli SDG:t (Sustanble Development Goals) korostavat myös ilmaisten tai kohtuuhintaisten terveyspalveluiden saamista kaikille – eli UHC Universal Health Coverage YK-slangilla. WHO on esittänyt tavoitteekseen saada miljardi ihmistä terveyspalveluiden pariin. Seksuaali- ja lisääntymisterveys on nostettu tähän mukaan kattaen erityisesti raskauden ja synnytyksen aikaisen hoidon, vastasyntyneen terveyden, perhesuunnittelun ja terveyden edistämisen.

Yhteensä 58 YK:n jäsenmaata on sitoutunut parantamaan seksuaali- ja lisääntymisterveyden palveluita niin, että ne tukevat kaikkien seksuaali- ja lisääntymisterveyttä ja oikeuksia. Niinpä UHC – SRHR (Sexual and Reproductive Health and Rights) on noussut korkealle poliittisella asialistalla. Vaikka edistystä onkin tapahtunut, on edelleen vastassa konservatiiviset ja uskonnolliset vastustajat. He eivät kaikkien ihmisoikeuksia kannata eivätkä edistä. Välillä eteneminen onkin kuin tanssia – kaksi askelta eteen ja yksi taakse.

Lokakuun lopussa kokoontui Berliiniin satakunta asiantuntijaa keskustelemaan seksuaali- ja lisääntymispalveluista ja -oikeuksista. Kokouksessa esiteltiin yhdeksän maan kokemuksia. Euroopasta mukaan oli kutsuttu Saksa ja Suomi. Maamme oli nostettu seksuaali- ja lisääntymisterveyden mallimaaksi.

Monille oli tuttua äitiyspakkaus ja pitkä kokemus äitiyshuollon palveluista jo 1930-luvulta alkaen. Osallistujat esittivät monia tiukkoja kysymyksiä. Kun Suomessa on alhaiset aborttiluvut, niin johtuuko se laittomista keskeytyksistä? Saavatko maahanmuuttajat samat palvelut kuin suomalaistaustaiset? Miksi terveydenhuolto ei kustanna ehkäisyä kuin poikkeustapauksissa? Miksi kätilöt eivät tee enemmän kätilötöitä esimerkiksi lääkärien sijaan – hehän ovat seksuaali- ja lisääntymisterveyden huippuosaajia? Mutta Suomen tilannetta kyllä ihailtiin, erityisesti asiantunteva ja aikaisin alkava seksuaalikasvatus sekä hyvä seksuaali- ja lisääntymisterveyden koulutus sai kiitosta.

Kokouksen aikana kysyttiin, kuinka moni lähes kahdestasadasta YK:n jäsenmaista tarjoaa terveydenhuoltoa kaikille? Tyly vastaus on, ettei yhdessäkään maassa terveydenhuollon palvelut ole kaikkien saatavilla. Näin on myös Suomessa.

• Raskaudenkeskeytyksiä koskeva lainsäädäntömme on kohta 50 vuotta vanha. Suomi on yksi harvoista Euroopan maista, joissa aborttia ei saa myöntää naisten toivomuksesta. Jopa Irlannilla on vapaamielisempi lainsäädäntö kuin Suomessa.
• Steriloimisen saaminen alle 30-vuotiaana on vaikeaa ja erityisesti vapaaehtoisesti lapsettomien on hankala saada steriloimista. Lisäksi transsukupuolisia vaaditaan steriloitavaksi – vuonna 2002 säädetty laki on julma eikä kunnioita ihmisten itsemääräämisoikeutta.
• Hedelmöityshoitojen määrä ei ole kasvanut viime vuosina, vaikka lapsenhankintaa lykätään edelleen. Suomessa on nykyisin väestöön suhteutettuna vähiten aloitettuja hedelmöityshoitoja Pohjoismaissa. Tarvetta hoitoihin olisi enemmän kuin nykyisin on tarjolla.
• Esimerkiksi gynekologien ja terapeuttien palvelut on monesti hankittava yksityiseltä sektorilta, eikä pieni Kela-korvaus kata läheskään kaikkia kuluja.
• HPV-rokotusta ei tarjota pojille.
• Pari- tai lähisuhdeväkivaltaa kokeneiden palveluita on liian vähän ja seksuaalista väkivaltaa kokeneiden palveluverkostoa vasta rakennetaan.

Missään maassa terveydenhuoltojärjestelmä ei ole valmis. Monet osallistujat toivoivat mahdollisuutta tulla Suomeen tutustumaan seksuaali- ja lisääntymisterveyden koulutukseen ja palveluihin. Ehkä tästä tulee PISA-turismin rinnalle uusi aluevaltaus

Mika Gissler

Kirjoittaja on THL:n tutkimusprofessori ja työskennellyt seksuaali- ja lisääntymisterveyden kysymysten parissa vuodesta 1991.

Syntyvyys laskee Suomessa jo kahdeksatta vuotta

Vuonna 2017 syntyi Suomessa vähemmän lapsia kuin kertaakaan 2000-luvulla. Tilastokeskuksen ennakkotietojen mukaan Suomessa syntyi viime vuonna 50 139 lasta. Syntyvyys aleni lähes 5 prosenttia vuodesta 2016 vuoteen 2017 (1).  Se on vähemmän kuin koskaan aikaisemmin. Tähän löytyy useita selityksiä lehdistä, tutkimuksista ja tilastoista.

Syntyvyys on aina kiinnostanut kätilöitä, kätilöopiskelijoita ja kätilötyön opettajia. On myös havaittu, että kätilöt saavat varhaisemmin lapsia kuin muissa ammateissa toimivat (4). Mielenkiintoinen kysymys on “Miksi nuoret aikuiset lykkäävät lapsentekoa”?

Kuvio 1. Väestöennuste 2018–2070 – Tilastokeskus (3) https://www.stat.fi/til/vaenn/2018/vaenn_2018_2018-11-16_tie_001_fi.html

Vanhemmaksi tullaan yhä iäkkäämpänä

Väestöliitto on selvittänyt jatkuvasti pienentyneen syntyvyyden syitä perhebarometrissa. Väestöliiton mukaan keskeinen tekijä alenevalle syntyvyydelle on se, että vanhemmiksi tullaan yhä iäkkäämpinä. (2). Iltalehden otsikossa syntyvyyden alenemista selitetään sillä, että nuoria kiinnostaa matkustelu ja unelmaelämä ”prisma-arkea enemmän”.  (3)  Selityksesi on esitetty myös kaupungistumista. Kaupungeissa ryhdytään vanhemmaksi myöhemmin kuin maaseudulla. Myös ammatti vaikuttaa syntyvyyteen. Yrittäjät, maanviljelijät ja kätilöt saavat varhaisemmin lapsia kuin muissa ammateissa toimivat (4).

Omista haaveista ei haluta luopua. Nuorten naisten mielestä varsinkaan uudessa vakituisessa työpaikassa ei pidä heti tulla raskaaksi. Joidenkin naisten mielestä lapsi ei vie mahdollisuuksia esimerkiksi matkustamiselle.  Osalla on hyvin vähän myönteisiä mielikuvia pienten lasten kanssa elämisestä.” Varsinkin korkeammin koulutetut nuoret kavahtivat arkista tai tavanomaista lapsiperhe-elämää, joka monille näyttäytyi omista haaveista luopumisena.” Osaa naisista pelottaa raskaus ulkonäkökysymyksenä. (3.) Myös laajempia selityksiä on esitetty.

Lapsettomuus on vapaaehtoista mutta myös naisten ja miesten kohtaamisongelma

Helsingin Sanomien mielipidesivuilla syntyvyyden laskua on selitetty ilmastotietoisuuden kasvulla ja vapaaehtoisen lapsettomuuden yleistymisellä, mutta myös työelämän epävarmuudella. Myös erot oppimistuloksissa vaikuttavat syntyvyyteen. Erilaisten koulutustaustojen takia nuoret miehet ja nuoret naiset asuvat eri alueilla eivätkä siten tapaa toisiaan. (5.) Syntyvyyden väheneminen vaikuttaa kansantalouteen, mutta kun ikäluokat pienenevät, myös korkeakoulut joutuvat uudistumaan. Syynä tähän on lasten loppuminen ”kyläkouluista”, nuorten loppuminen lukioista ja lopuksi korkeakoulujen kärsiminen opiskelijapulasta. (6.)

Vain pieni osa suomalaisista on päättänyt jäädä vapaaehtoisesti lapsettomaksi. Syynä syntyvyyden laskemiseen on myös kulttuurin muuttuminen. Tuleva sukupolvi ei välttämättä halua lapsia ollenkaan tai haluaa vain sen yhden. (7.) Väestöliiton Perhebarometrin 2017 (2,7) mukaan lapsiperhearki koetaan usein ankeaksi ja riitaisaksi. Parisuhteessa ollaan usein yhä kauemmin kahdestaan ennen lapsen hankkimisen harkitsemista.  Lasten saannin lykkäämisen ei ole arvioitu yleisesti liittyvän siihen, ettei parisuhdetta löydy. (7.)

Taloudellinen epävarmuus vaikutta lapsenteon lykkäämiseen tai väliin jättämiseen

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n tutkimusprofessori Mika Gisslerin (8) mukaan syynä lapsenteon lykkäämiseen tai väliin jättämiseen ovat esimerkiksi taloudellinen epävarmuus tai se, ettei sopivaa puolisoa ole löytynyt.Mielestäni syntyvyyteen vaikuttavat myös avioerot ja uusperheet, joiden myötä etenkin naisten epävarmuus tulevaisuudesta ja taloudellisesta pärjäämisestä on lisääntynyt.  ” Kun Suomessa mies ansaitsee euron, kilahtaa naisen palkkapussiin 83 senttiä (9)”. Nuoret naiset tietävät vallan hyvin, miten mahdollinen avioero, yksinhuoltajuus, uusperheen arki ja lapsiluku vaikuttaa etenkin heidän elämänsä mutta myös uusperheen rakenteeseen sekä yksinhuoltaja- tai uusperheen taloudelliseen tilanteeseen. Nuoret naiset tietävät myös, että usein yksinhuoltajat elävät köyhyysrajan alapuolella. (10).

Työelämän rakenteet yksinhuoltaja- ja uusperheiden haasteet vaikuttavat lapsilukuun

Vaikka Suomen Uusperheiden Liitto ry:n (Supli) mukaan uusperheen muodostaminen on aikuisten valinta, asettavat työelämän rakenteet yksinhuoltaja- ja uusperheille erityisiä haasteita. Mielestäni haasteita tulee etenkin naisille, koska useimmiten juuri naisen vastuulle jää perheen lasten ja arjen pyörittäminen perhemuodosta riippumatta. (11.)

Perustelen seuraavaksi väitteitä Väestöliiton tilastoilla (12,13). Avioliitoista noin 40 prosenttia päätyy eroon. Avoliittojen purkautumisesta on olemassa vain vähän tutkittua tietoa. Vuonna 2011 noin neljännes avioeroista tapahtui yksi- ja kaksilapsisille perheille. 10 prosenttia eroista tapahtui kolmilapsiselle ja reilu kolme prosenttia monilapsisille perheille. Vuonna 2014 lapsiperheistä 20,8 prosenttia oli yksinhuoltajaperheitä. Helsingissä yksinhuoltajaperheitä oli 28,3 prosenttia, Vantaalla 23,5 prosenttia ja Espoossa 19,7 prosenttia. Yleensä yksinhuoltajana toimi äiti. On siis ymmärrettävää, että uusperheistä miltei joka toinen on sellaisia, joissa on vain äidin tuomia lapsia. Uusperheen arkeen voi kuulua myös isän vakituisesti toisaalla asuvia lapsia. Vain alle neljä prosenttia uusperheistä on perheitä, joissa on sekä äidin että isän lapsia. Toiseksi yleisin perhetyyppi on äidin lasten ja uusperheen vanhempien yhteisten lasten muodostama perhe (38,6 % lapsiperheistä). Näistä 4,3 prosentissa on sekä isän lapsia että yhteisiä lapsia. Väestöliiton mukaan äidin, isän ja yhteisten lasten yhdistelmä uusperheissä on vielä melko harvinainen.

Miehet voivat lykätä isäksi tuloa

Tiedetään myös, ettei vanhemmilla miehillä ei ole ongelmia siittää lapsia. Jotkut jopa haluavat pitkittää isäksi tulemista (14). Moni nainen puolestaan voi havaita 35-45 vuotiaana, ettei läheistä, kestävää parisuhdetta ja perhettä ole vain tullut. Tässä tilanteessa äidiksi haluavat kääntyvät puolestaan hedelmöityshoitojen puoleen (15,16).  Vaikka lasten saannin lykkäämisen ei ole arvioitu liittyvän yleisesti siihen, ettei parisuhdetta löydy (6), voi sekä sillä että isyyden pitkittämisellä olla yhteys syntyvyyteen. Näin siksi, että sopivan kumppanin puuttuminen on ainakin tutkimusten perusteella tavallisimpia syitä siihen, että lastenhankintaa siirretään tai siitä on kokonaan luovuttu (15,16).

Syntyvyyden lasku ei ole ainoastaan negatiivinen asia

On kuitenkin hyvä muistaa, että syntyvyyden lasku ei ole ainoastaan negatiivinen asia. Kun ehkäisyvalistus toimii, lapset syntyvät suunnitellusti ja toivotusti (17).

Lähteet:

1. 1. Tilastokeskus 2019. Väestöennuste 2018–2070 – Tilastokeskus. https://www.stat.fi/til/vaenn/2018/vaenn_2018_2018-11-16_tie_001_fi.html Luettu 30.6.2019. Luettu 1.7.2019
2.  Rotkirch, A.,Tammisalo, K., Miettinen, A. &Berg, V. 2017.  Perheparometri 207. Miksi vanhemmuutta lykätään? Nuorten aikuisten näkemyksiä lasten saannista. Väestöliitto. https://vaestoliitto-fi-bin.directo.fi/@Bin/d52de32b953aef11533e16cb50dc5278/1561973471/application/pdf/7659544/vanhemmuutta%20lyka%CC%88ta%CC%88a%CC%88n%20netti%20iso.pdf   Luettu 1.7.2019
3. Iltalehti. Tutkimus selvitti, mistä johtuu lapsikato: Matkustelu ja unelmaelämä kiinnostavat ”prisma-arkea enemmän”. https://www.iltalehti.fi/perheartikkelit/a/201805162200948248  Luettu 1.7.2019
4. MTV uutiset. Suomessa syntyy nyt 1,49 lasta naista kohden. Se on vähemmän kuin koskaan aikaisemmin. Syntyvyyden laskuun vaikuttaa muun muassa kaupungistuminen. https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/syntyvyys-on-suomessa-alempana-kuin-koskaan-tyopaikka-ja-asuinalue-vaikuttavat-siihen-minka-ikaisina-lapsia-hankitaan/7140952#gs.mnlr1i Luettu 1.7.2019
5. Helsingin Sanomat 2019. Erot oppimistuloksissa vaikuttavat syntyvyyteenkin. Mielipidekirjoitus HS 29.6.2019 Luettu 30.6.2019 https://www.hs.fi/mielipide/art-2000006157237.html
6. Helsingin Sanomat 2019. Kun ikäluokat pienenevät, korkeakoulut joutuvat uudistumaan
7. Yle uutiset 2019. Syntyneiden määrä historiallisen pieni: vauvoja syntyi viimeksi vähemmän vuonna 1868 – katso tästä kuntasi tilanne. https://yle.fi/uutiset/3-10102530  Luettu 30.6.2019.
8. Miksi nainen tienaa vähemmän kuin mies? Työ. Työpiste verkkolehti. https://www.ttl.fi/tyopiste/miksi-nainen-tienaa-vahemman-kuin-mies/  Luettu 1.7.2019
9. Yle uutiset. Yksinhuoltaja ja pitkäaikaistyötön elävät köyhyysrajan alapuolella jatkuvasti veitsen terällä: “Julmaa sanoa, että se on ihmisestä itsestään kiinni”. Tutkijan mukaan köyhyyden kierteestä voi päästä irti, mutta se on vaikeaa. https://yle.fi/uutiset/3-10043189 Luettu 1.7.2019
10. Suomen Uusperheiden Liitto ry (Supli)  2019. Monimuotoiset perheet- verkosto vaikuttaa yhdessä perheiden hyvinvoinnin parantamiseksi ja monimuotoisuuden tunnistamiseksi. WWW- lähde  https://supli.fi/monimuotoiset-perheet-verkosto-vaikuttaa-yhdessa-perheiden-hyvinvoinnin-parantamiseksi-ja-monimuotoisuuden-tunnistamiseksi/  Luettu 30.6.2019.
11. Väestöliitto 2019. Avioerot. https://www.vaestoliitto.fi/tieto_ja_tutkimus/vaestontutkimuslaitos/tilastoja/parisuhteet_ja_seksuaalisuus/avioerot/
12. Väestöliitto 2019. Eronneisuus lapsiperheissä. https://www.vaestoliitto.fi/tieto_ja_tutkimus/vaestontutkimuslaitos/tilastoja/perheet/eronneisuus_lapsiperheissa/ Luettu 30.6.2019..
13. Miehet haluavat lapsia entistä myöhemmin – mutta kuinka vanha isä on jo liian vanha? MTV-uutiset. https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/miehet-haluavat-lapsia-entista-myohemmin-mutta-kuinka-vanha-isa-on-jo-liian-vanha/6042410#gs.lv9bbo Luettu 30.6.2019.
14. Väestöliitto 2019. Lapsettomien määrä on noussut Suomessa viimeisen 20 vuoden aikana. https://www.vaestoliitto.fi/tieto_ja_tutkimus/vaestontutkimuslaitos/tilastoja/syntyvyys/lapsettomuus/ Luettu 30.6.2019.
15. Väestöliitto 2019. Tietoa heille, jotka valitsevat lapsen hankkimisen yksin. https://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/?x17665=7099824 Luettu 30.6.2019.
16. Iltasanomat. Kukaan ei ennustanut syntyvyyden näin rajua romahdusta – Miten Suomen käy? https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006146997.html Luettu 1.7.2019.

Kirjoittaja TtT Pirjo Koski on kätilötyön lehtori ja kätilökoulutuksen TKI- yhteyshenkilö Metropolia Ammattikorkeakoulussa.

Synnytykseen valmentamisella on Suomessa pitkät perinteet, jotka ulottuvat aina sotavuosiin 1940-luvulle saakka. Huomattavasti matalammasta elintasosta huolimatta valmennusta oli silloin kuitenkin varaa järjestää lähes kymmenkertainen määrä nykytilanteeseen verrattuna. Eikö nykypäivän äitien enää tarvitse valmentautua synnytykseen? Onko todelliseen vuorovaikutukseen perustuva synnytysvalmennus näinä virtuaalisen todellisuuden aikoina menneen maailman luksusta, johon ei ole enää varaa?

Synnytysvalmennus sairaalassa on vastaus moneen haasteeseen

Nykyisin suuri osa (yli 80 %) ensisynnyttäjistä pelkkää tavallisia synnyttämiseen liittyviä asioita kovaa tai kohtalaisesti jo raskauden varhaisessa vaiheessa (Haapio 2017). Synnytyksen jännittäminen alkuraskaudessa on sen verran yleistä, että sitä voi varmasti pitää normaalina ilmiönä. Asiasta voi kuitenkin tulla ongelma, jos äidin jännitys pääsee tuen puutteen vuoksi kehittymään patologisemmaksi synnytyspeloksi.

Kaikki tuen riittämättömyydestä kärsivät odottajat ovat potentiaalisia synnytyspelkohoitoihin hakeutuvia. Pelkodiagnoosin (O99,80) saaneiden äitien lukumäärässä onkin ollut reilu kasvu viime vuosien aikana. Synnytyspelon hoito on kalliimpaa kuin sen ennaltaehkäisy, joten painopistettä kannattaisi siirtää synnytystä pelkäävien hoidon lisäämisestä pelkoa ehkäiseviin palveluihin. Esimerkiksi sairaalassa toteutetulla, laadukkaalla synnytysvalmennuksella on todettu olevan synnytyspelkoa ehkäisevä sekä hoitava vaikutus (Haapio 2017).

Median synnyttämiseen liittyvistä keskusteluista tulee selkeästi esiin, että raskaana olevien epäluottamus synnytyssairaalan henkilökuntaa kohtaan on vahvassa nousussa. Keskusteluista huomaa, että monella odottajalla on kyllä synnyttämiseen liittyvää tietoa, mutta he pelkäävät synnytyksensä omistajuuden menettämistä: sitä, että synnytyksiä hoitava henkilökunta kävelee heidän toiveidensa, tarpeidensa ja tahtonsa ylitse. Tällaiselle epäluottamuksen muodostumiselle on hyvin tilaa, jos synnytyssairaala pysyy äidille vieraana ja kaukaisena instituutiona, johon ei ole mahdollista luoda todellista kontaktia jo raskauden aikana.

Epäluottamus voi leimata kielteisesti raskausaikaa ja saattaa vaikeuttaa vuorovaikutusta synnyttäjän ja kätilön välillä synnytyksen aikana. Synnytyksenaikainen yhteistyösuhde synnyttäjän ja kätilön välillä on keskeistä ja luottamus sen toimivuuteen syntyy tai vahvistuu parhaiten aidoissa kohtaamisissa, keskusteluissa ja yhteisen toiminnan avulla. Yhteistyön rakentaminen tulisi aloittaa jo raskauden aikana esimerkiksi sairaalassa järjestettävän valmennuksen avulla. Hyöty tästä olisi kahdensuuntainen, sillä valmennuksen avulla myös kätilö saisi yhteyden synnyttäjiin oppien paremmin ymmärtämään heidän synnyttämiseen liittyviä odotuksiaan.

Tietoa, taitoa ja tunnetta

Tiedon saaminen on yksi synnytykseen valmentautumisen perusehdoista, mutta tiedollisen sisällön lisäksi myös emotionaaliset elementit sekä synnytystaitojen opettelu ovat korkeatasoisen synnytysvalmennuksen keskeisiä osatekijöitä.

Synnytyskipu ja sen lievittäminen huolettavat raskaana olevia. Valmennuksessa synnytyskivun käsittelyn tulisi kuitenkin olla synnyttäjän vaihtoehtoja lisäävää, eikä kaventavaa. Esimerkiksi pelkästä epiduraalipuudutuksesta kertominen ei rohkaise synnyttäjää muiden kivunlievitysmenetelmien käyttöön.

Hyvä synnytysvalmennus ei ole vain luentotilaisuus vaan se pitää sisällään synnytystaitojen harjoittelua. Synnyttäminen vaatii äidiltä erityisesti fyysisiä taitoja, joita voi ennen synnytystä valmennuksessa ja ehkä kotona itsenäisesti harjoitella. Tällaisia asioita ovat esimerkiksi erilaisten ponnistusasentojen, rentoutumiskeinojen sekä lääkkeettömien kivunlievitysmenetelmien toteuttamisen harjoittelu. Opastaminen näiden asioiden käyttöön on auttamatta myöhäistä, jos ne jäävät pelkästään siihen hetkeen, kun synnyttäjä tulee kipeänä sairaalaan.

Synnytys on ennen kaikkea kokemuksellinen tapahtuma ja synnyttäjän henkisen valmentautumisen tarve on suuri. Tunnetuen välittämisen keinoja valmennuksessa ovat esimerkiksi, kun odottajaa rohkaistaan ilmaisemaan omia tunteitaan ja mielipiteitään synnytyksensä aikana, normalisoidaan synnyttämiseen liittyviä asioita ja annetaan lupa olla oma itsensä synnytyksessä. Synnytysluottamusta lisää, kun odottajalla on jo raskausaikana mahdollisuus kysyä ja tulla kuulluksi tulevassa hoitopaikassaan, ja kun hän saa rauhassa ja turvallisesti opastettuna tutustua tulevaan synnytysympäristöönsä.

Synnytykseen valmentaminen on erityisosaamista

Synnytysvalmennuksen ohjaajalla itsellään tulisi olla riittävästi osaamista ja myönteinen asenne valmennustyötä kohtaan, sillä ne ovat keskeisiä valmennuksen korkeaan laatuun vaikuttavia tekijöitä: jos ohjaaja ei itse arvosta, usko tai pidä tästä osasta työtään, näkyy se väistämättä valmennuksen laadussa. Osaamisestaan epävarma ohjaaja voi kokea valmennustehtävän epämieluisana. Sen vuoksi työnantajan tulisi säännöllisesti tarjota täydennyskoulutusta ohjaajilleen.

Synnytysvalmennus on edelleen käypä ohjauspalvelu, johon jokaisella raskaana olevalla on terveydenhuoltolakiin perustuva oikeus.

Kirjoittaja on Metropolia ammattikorkeakoulun kätilötyön lehtori ja synnytysvalmennuksen tutkija.

Lähde: Haapio Sari. 2017. Synnytysvalmennus kätilötyön interventiona. Ensisynnyttäjien valmennuskokemukset ja valmennuksen vaikuttavuus. Akateeminen väitöskirja, Tampereen yliopisto.