Hiiltä ja timanttia

Opittajat pedagogiikan rajapinnoilla Tilaa RSS-syöte

Oppimistoiminta yhdistyy hanketoimintaan pedagogisella ymmärryksellä
19.6.2023
Sanna Saikko ja Janett Halonen

Ammattikorkeakouluissa kasvaa tulevaisuuden ongelmien ratkaisijoita. Tämän vuoksi oppimistoimintaa on tärkeä liittää todellisiin työelämän ja yhteiskunnan ilmiöihin opiskelijoiden ammatillisen työskentelyn vahvistamiseksi. Tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan ja oppimistoiminnan yhdistäminen, eli TKIO antaa tähän mahdollisuuksia luontevalla ja kaikkia osapuolia innostavalla tavalla. Mielekäs TKIO-toiminta voi toteutua myös opetuksen ja hanketyön kevyempänä integrointina. TKIO-toiminnan ei tarvitse olla aina suuria projekteja ja kokonaisuuksia. Se voi toteutua myös opetuksen kevyempänä integrointina hankkeen toimenpiteisiin, esimerkiksi jonkin opintojakson osan toteutuksena hankkeessa. Oma onnistunut kokemuksemme tällaisesta pienimuotoisemmasta TKIO-toteutuksesta liittyy Metropolia Ammattikorkeakoulun toimintaterapiatutkinnon opintojakson oppimistehtävänä toteutuneeseen tiedonkeruuseen Digiosallisuus työllisyyden edistämisessä -hankkeelle. Lehtorin pedagoginen osaaminen on avainasemassa onnistuneessa TKIO-toiminnassa Pedagogista ymmärrystä tarvitaan TKIO-toiminnan suunnittelemiseksi ja toteuttamiseksi sujuvasti ja tarkoituksenmukaisin keinoin. Lehtoreilla on tietoa ja ymmärrystä omien tutkinto-ohjelmien opetussuunnitelmista ja opintojaksojen sisällöistä, sekä opiskelijoiden ammattialakohtaisista oppimistarpeista. Omassa tutkinto-ohjelmassamme toimintaterapeuttiopiskelijoiden tulee opintojensa aikana oppia käyttämään erilaisia menetelmiä toimintakyvyn arvioinnissa ja toimintaympäristön muokkaamisessa. Toiminnan analysointi on yksi toimintaterapeuttien työtä ohjaava ydinprosessi, jota opiskelijoiden on tärkeä harjoitella. Analysoinnin avulla voidaan selvittää ja tuoda näkyväksi arjen merkityksellisissä tehtävissä suoriutumiseen vaikuttavia tekijöitä tehtävän vaatimusten sekä ympäristötekijöiden näkökulmasta  (Schell & Gillen & Crepeau & Scaffa 2019; OPM 2006.) Tehtäväanalyysin avulla voidaan tunnistaa tehtävän edellyttämiä valmiuksia ja taitoja sekä tekijöitä, jotka vaikuttavat toiminnan suorittamiseen. Tarkastelun perusteella on mahdollista vahvistaa osallisuutta tarkoituksenmukaisella tavalla. (Schell & Gillen & Crepeau & Scaffa 2019.) Lehtoreina pyrimme tarjoamaan opiskelijoille mahdollisimman aitoja oppimistilanteita oppimistavoitteiden toteutumiseksi. Hankkeemme selvityksissä loppuvuodesta 2021 ja alkuvuodesta 2022 oli tunnistettu tarve perehtyä digitaalisen työnhaun vaatimuksiin. Hanke tarjosikin hyvän mahdollisuuden oppimistehtävän yhdistämiselle hankkeen tiedonkeruuseen. Käytännössä opiskelijoiden oppimistehtävänä oli toteuttaa tehtäväanalyysejä digitaalisen työnhaun muodoista. Yhdistäessämme opintojakson osaamistavoitteiden mukaisen oppimistehtävän hankkeen toimenpiteisiin, mahdollistimme toimintaterapeuttiopiskelijoille tehtäväanalyysien harjoittelun toteuttamisen niin, että niille oli aito tarve. Samalla saimme kerättyä hankkeessa tarvitsemaamme aineistoa tarkoituksenmukaisella tavalla asiantuntijoiden jatkojalostettavaksi.   Vinkkejä onnistuneen TKIO-toiminnan toteuttamiseen 1. Ota lähtökohdaksi aito tarve Idea oppimistehtävän integroimisesta hankkeen toimenpiteisiin syntyi tunnistettuamme tarpeen tarkastella digitaalista työnhakua tarkemmin. Digiosallisuudesta ja digipalveluista keskusteltaessa tulee usein esille digitaitojen ja digiosaamisen tarpeellisuus. Koimme tärkeäksi kartoittaa digitaalisen työnhaun tehtävien vaatimuksia syvällisemmin ja laajemmin, pystyäksemme huomioimaan tuen tarpeita hankkeen kehittämistyössä. Konkreettiset ratkaisut oppimistehtävän toteuttamisesta hankkeelle syntyivät kevätlukukaudella 2022, jolloin suunnittelimme yhdessä opintojakson toteutusta syksyn lukujärjestyssuunnittelun yhteydessä. 2. Varmistu oppimistehtävän ja hankkeen tavoitteiden kohtaamisesta Huolellisella suunnittelulla oli merkittävä rooli onnistuneessa prosessissa. Aluksi oli tärkeä varmistaa, että oppimistehtävän rakentaminen hankkeen tarpeita vastaavaksi oli luontevaa ja tarkoituksenmukaista. Suunnittelun aikana nimesimme tiedonkeruun kohteeksi ne digitaalisen työnhaun muodot, joista opiskelijat tekivät oppimistehtävän. Koostimme tehtävät opiskelijoille jaettavaan tehtävänantotaulukkoon, josta he valitsivat analysoitavat tehtävät. Lisäksi opiskelijat ohjeistettiin käyttämään tehtäväpohjana yhdenmukaista strukturoitua analyysipohjaa (Shell ym. 2019: 327–329), jonka muotoilimme oppimistehtävän ja hankkeen tiedonkeruun kannalta tarkoituksenmukaiseksi. Oppimistehtävän ohjeistaminen toteutui opintojakson opetuksen yhteydessä. 3. Toteuta hyvää tieteellistä käytäntöä Hyvä tieteellinen käytäntö on tärkeä osa TKIO-toimintaa ja sen mukaisesti aineiston tuottaminen hankkeelle oli vapaaehtoista. Opiskelijoilla oli mahdollisuus palauttaa tehtävä hankkeelle erillisen tehtäväpalautuksen kautta. Näin varmistettiin palautuksen vapaaehtoisuus. Opiskelijoiden informointi toteutui tehtäväpalautuksen yhteydessä. Heitä informoitiin siitä, että hanke saa luvan käyttää palautettujen tehtävien tietoja ja kertyvää aineistoa kehittämistyössä, julkaisuissa, sekä muissa toimenpiteissä. Opiskelijoita pyydettiin poistamaan hankkeelle palautuvista analyyseistä tunnistetietonsa (nimi ja opiskelijanumero) ennen tehtävän palautusta. Opintojakson opettaja siirsi hankkeen käyttöön anonyymin aineiston ja se tallennettiin Metropolian suojatulle palvelimelle, johon oli pääsy vain aineistoa käsittelevillä hanketyöntekijöillä. Vaikka aineisto ei sisältänyt sensitiivistä tutkimusaineistoa, rajasimme sen käytön vain henkilöille, jotka sitä käsittelivät. 4. Sovi oppimistehtävän arvioinnista Tässä toteutuksessa hankkeen ei ollut tarkoituksenmukaista osallistua oppimistehtävien arviointiin opintojakson suorituksen näkökulmasta. Opiskelijat ohjeistettiin palauttamaan oppimistehtävät perinteisesti opintojakson arviointia varten siihen liittyvän tehtäväpalautuksen kautta. Koska hanke ainoastaan otti vastaan tehtäväanalyyseistä saatua raakadataa, oli luontevaa, että opintojakson opettaja suoritti arvioinnin tehtäväanalyysin toteuttamisen näkökulmasta. 5. Huolehdi itsen johtamisesta Toisen lehtorin työskennellessä sekä hankkeessa asiantuntijana, että opintojakson opettajana, korostuivat erityisesti ajanhallinta ja itsensä johtamisen taidot. Lehtorin täytyi huomioida ja raportoida erikseen opetustyöhön ja hanketyöhön käytetyt resurssit. Tämä erottelu oli kuitenkin varsin helppoa, kun TKIO-suunnitelma oli selkeä.   Opiskelijoiden rooli Digiosallisuus työllisyyden edistämisessä -hankkeen kehittämistyössä Valtaosa opintojakson opiskelijoista halusi osallistua tiedon tuottamiseen yhteiskunnallisesti tärkeiden työllistymistä vahvistavien hanketoimenpiteiden muodossa. 13/14 opiskelijatyöparia tarttui tilaisuuteen ja palautti tehtävänsä hankkeen käyttöön. Hankkeen aineistoksi muodostui 13 tehtäväanalyysia seuraavista digitaalisen työnhaun muodoista: työpaikan etsintä Työmarkkinatori -palvelusta (2 analyysia) CV:n tekeminen mobiilisovelluksella (1 analyysi) LinkedIn profiilin luominen (2 analyysia) LinkedIn profiilin hyödyntäminen työnhaussa (1 analyysi) työnhakulomakkeen täyttäminen ja lähettäminen internetissä (1 analyysi) avoimen työpaikkahakemuksen tekeminen sähköpostilla (2 analyysia) videohakemuksen tekeminen (2 analyysaä) keikkatyön etsiminen/hakeminen Workpilots -sovelluksella (1 analyysi) keikkatyön etsiminen/hakeminen Treamer -sovelluksella (1 analyysi) Opiskelijoiden tehtävänä oli syventyä heille ohjeistettuun tehtäväanalyysi -lähteeseen (Schell ym.), valita työpareina analysoitava tehtävä tehtävänantotaulukosta, sekä toteuttaa tehtäväanalyysi ja täyttää analyysipohja. Analyysin tekemiseksi tuli joko havainnoida reaaliaikaisesti henkilöä tekemässä valittua tehtävää, tai analysoida tehtävän tekemistä työparina toistensa tekemänä. Opiskelijoiden osuus kehittämistyössä rajoittui tehtäväanalyysiaineistojen toimittamiseen opintojaksototeutuksen ajallisissa raameissa. Aineiston analysointi ja tarkoituksenmukainen hyödyntäminen toteutuivat hankkeessa. Digitaalisen työnhaun vaatimuksia tarkasteltaessa hankkeen asiantuntijoiden toimesta alkoi muodostua kokonaiskuva digiosallisuuden monimuotoisuudesta digitaalisessa työnhaussa. Tiedonkeruuseen pohjautuvan raportin tuloksia (Halonen, Rantala-Nenonen & Saikko, 2023) digiosallisuuden toteutumisesta digitaalisessa työnhaussa ei ollut mahdollista jakaa opiskelijoille opintojakson puitteissa. Julkaisu jaettiin heille jälkikäteen opintojakson verkkoympäristön kautta luettavaksi.   Pienet teot voivat johtaa merkittäviin tuloksiin TKIO-toimenpiteiden ei aina tarvitse olla laajoja kokonaisuuksia, vaan pienimuotoisellakin toteutuksella voidaan saavuttaa merkityksellisiä ja tärkeitä tuloksia. Esittelemämme TKIO-toiminta on hyvä esimerkki ammattikorkeakoulun tehtävien mukaisesta opiskelijoiden ammatillisen kasvun tukemisesta, soveltavasta tutkimustoiminnasta, kehittämistoiminnasta ja elinikäisen oppimisen edistämisestä työllisyyskontekstissa. Oman pedagogisen ymmärryksen hyödyntäminen integroimalla opetusta TKIO-toimintaan oli arvokasta. Opiskelijoiden osallistaminen edesauttoi kyseessä olevan ilmiön kompleksisuuden hahmottamisessa ja ratkaisujen tunnistamisessa. Opiskelijoiden näkökulmasta oppimistehtävä sai syvällisemmän merkityksen ja tarkoituksen, kun heillä oli mahdollisuus luovuttaa oppimistehtävä myös hankkeen käyttöön kehittämistyön tueksi. Lisäksi opiskelijoiden oppimiskokemusta vahvistavat selvitystyön tuloksena syntyneet julkaisut Digiosallisuus digitaalisessa työnhaussa sekä tuloksia kuvaava infograafi, jotka ovat vapaasti sote-alan ammattilaisten ja opiskelijoiden hyödynnettävissä sekä käytettävissä esimerkiksi työllistymistä tukevissa toimenpiteissä. Lehtorin kannattaa rohkeasti yhdistää omaa pedagogista osaamista hanketoimintaan: se voi johtaa merkittäviin lopputuloksiin!   Kirjoittajat Sanna Saikko toimii lehtorina Metropolia Ammattikorkeakoulun toimintaterapian tutkinto-ohjelmassa ja asiantuntijana Digiosallisuus työllisyyden edistämisessä -hankkeessa. Sanna on Toimintaterapeutti YAMK ja erityisen kiinnostunut työkykyisyydestä ja työhyvinvoinnista. Janett Halonen toimii lehtorina Metropolia Ammattikorkeakoulun toimintaterapian tutkinto-ohjelmassa ja projektipäällikkönä Digiosallisuus työllisyyden edistämisessä -hankkeessa. Janett on Toimintaterapeutti YAMK ja perehtynyt erityisesti työ- ja toimintakyvyn arviointiin sekä edistämiseen. Digiosallisuus työllisyyden edistämisessä -hankkeessa (2021–2023), jota Metropolia Ammattikorkeakoulu koordinoi, on haettu ratkaisuja heikossa työmarkkina-asemassa olevien henkilöiden digisyrjäytymiseen ja sen uhkaan. Hankkeessa on tarkasteltu monipuolisesti digiosallisuuden kokemuksia ja työllistymiseen vaikuttavia tekijöitä hankkeen kohderyhmien kanssa sekä kehitetty digiosallisuutta tukevaa toimintamallia.   Lähteet Halonen, Janett & Rantala-Nenonen, Katriina & Saikko, Sanna. 2023. Digiosallisuus digitaalisessa työnhaussa. Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisuja TAITO-sarja 113 Helsinki 2023 Opetusministeriö (OPM) 2006. Ammattikorkeakoulusta terveydenhuoltoon. Koulutuksesta valmistuvien ammatillinen osaaminen, keskeiset opinnot ja vähimmäisopintopisteet. Helsinki: Opetusministeriö.  Schell, Barbara A. Boyt & Gillen, Glen & Crepeau, Elizabeth Blesedell & Scaffa, Marjorie E. 2019.  Analyzing Occupations and Activity. 320-331. Teoksessa Schell, Barbara A. Boyt. & Gillen, Glen. 2019. Willard & Spackman´s Occupational therapy. 13.ed. Philadelphia. Wolters Kluwer.

Lue lisää

Hyvä lause ja kielen taju – asiatekstin kirjoittaja hyötyy kaunokirjallisuudesta
16.6.2023
Marianne Roivas

Tuijottaako hankeraportti tietokoneesi ruudulta pelkkinä valkoisina sivuina tai tekstipötköinä, joista et itsekään saa selvää? Tunnistatko sanavarastosi huvenneen niin, että jokaiselle opiskelijalle tulee kirjoitettua samanlainen palaute? Tuntuuko, että koko kirjoitettu kieli on alkanut pistää vastaan kuin jäykkä savi? Tartu kesälomalla romaaniin ja korjaa kurssia! Jos yhtään seuraa keskustelua kulttuurin tilasta, ei ole voinut olla huomaamatta kirja-alan ja erityisesti painetun kirjan ahdinkoa (esim. Paananen 2023). Nimikkeitä kyllä julkaistaan runsaasti (ks. Suomen Kustannusyhdistys 2023), mutta lukijakunta kapenee. Meillä Suomessa on edelleen erinomainen kirjastolaitos, kivijalkakauppoja ja verkkokirjakauppojen kautta koko maailman tarjonta ulottuvillamme. Kännykkä kädessä kasvanut nuoriso ei kuitenkaan osaa tarttua kirjaan, ja moni aiemmin innokas kirjanystäväkin on uupunut työelämän melskeissä. ”En enää millään pysty keskittymään kirjojen lukemiseen…” kertoi tuttava taannoin. ”Ennen luin paljon mutta nykyisin olen liian väsynyt…” lisäsi toinen. Kuulostaako tutulta? Monen silmissä jopa alle 300-sivuinen romaani on alkanut näyttäytyä tiiliskivenä. Tuskin on kyse siitä, etteikö ihminen yhä kaipaisi tarinoita. Työpäivän mittaisen tietokoneen ruudun tuijottelun jälkeen on vaan helpompi jatkaa netflixien ääressä kuin tarttua kirjaan, edes ääni-sellaiseen. Tässä postauksessa hahmottelen kesänkepeästi, miksi kuitenkin kannattaisi. Takaisin neoliittiseen aikaan? Pessimisti kysyy, viitoittavatko pikaviestimet ja 15 sekunnin videonpätkät ihmiskunnan tien takaisin menneille vuosisadoille, jolloin lukutaito kuului herrasväelle. Tai päädymmekö hymiöinemme vielä kauemmas historian hämäriin, raapustelemaan kallioon piirroksia? Totta puhuen oletan, että aina on ollut niitä, jotka lukevat, ja niitä, jotka eivät. Ja lukijat ovat aina etsineet ja etsivät yhä kirjallisuudesta erilaisia asioita. Yksi haluaa lukea kirjan tietystä, itselle ehkä vieraasta aiheesta, kulttuurista tai ihmissuhdeasetelmasta nähdäkseen maailman uusin silmin, jopa hieman toisin. Toinen kaipaa näkökulmia haasteeseen tai elämänkolhuun, joka on osunut kohdalle. Kolmas etsii viihdettä – tuttuuden ja kotoisuuden tunnetta tai päinvastoin ehtaa eskapismia. Työelämän kannalta oleellista on se, että kirjallisuudessa on kyse kielestä ja ilmaisusta. Kaunokirjallisuus voi siis herättää ajatuksia, lisätä ymmärrystä ja lohduttaa. Jo siinä on mielestäni tarpeeksi syitä vaalia kirjanlukutaitoaan. Työelämän kannalta oleellista on se, että kirjallisuudessa on kyse kielestä ja ilmaisusta. Korkeakouluissa kirjoitetaan, kirjoitetaan ja kirjoitetaan Korkeakouluissa opiskelijat osoittavat jatkuvasti oppimistaan kirjoittamalla ja henkilökunnalla on moninaisia kirjoitustehtäviä päivittäisviestinnästä raportointiin, lausuntoihin ja jopa laajoihin kunnianhimoisiin julkaisuihin ISBN-numeroineen kaikkineen. Opettaja lukee määrättömän määrän tekstejä opiskelijoilta ja kollegoilta – lyhyitä ja pitkiä, valmiita ja keskeneräisiä, huolellisesti toteutettuja ja rehdisti hutiloituja. Väitän, että vuosien saatossa näistä alkaa muodostua karstaa ja ruostetta: hammas, joka puree meistä jokaiseen. Tämä kehnon kirjoittamisen hammas on terävä ja sinnikäs. Se jauhaa välimerkit satunnaisiksi lipsahduksiksi ja pilkkoo yhdyssanat. Kirkkaiden ja täsmällisten ilmausten tilalle se imaisee konsulttikielestä uudissanoja – käsittämättömiä ja pahimmillaan koomisia. Se muuttaa hengittämisen ”hengittämistoiminnaksi” ja aktiivisen maailmaan vaikuttamisen ”kehittämisen suunnittelemisen edistämisen pyrkimykseksi”. Mikä pahinta, sama hammas uhkaa tehdä lauseista kehnoja. Ja kun lause on kehno, kaikkein tärkein ja innovatiivisin, rohkein ja kestävinkin ajatus ryvettyy tai hiipuu olemattomiin. Navigoi ja menesty! ”Sinulla on hyvä lause.” Tämä viattoman kuuloinen lausahdus on kirjoittajalle valtava kehu. Sinällään ”hyvä lause” pakenee määrittelyjä. Ison suomen kieliopin (2009) mukaan lause on rakenteellinen kokonaisuus, jonka ytimenä on verbi, ja virke puolestaan on ison alkukirjaimen ja pisteen, kysymys- tai huutomerkin välinen osa kirjoitetussa tekstissä. Arkisemmassa puheessa lause ja virke liudentuvat toisiinsa, ja ”hyvä lause” kattaa myös tyylin ja rytmin (ks. Kylänpää 2009). Minun korvissani ”hyvä lause” on suorastaan synonyymi ”hyvälle kirjoittamiselle”. Suuntaviivoja voi hahmotella tähän tapaan: Hyvä lause on johdonmukainen ja oikein muotoiltu, mutta paljon enemmän. Se jää mieleen ja sopii siihen, mitä sillä yritetään saada aikaan. Lyhyys ja yksinkertaisuus toimivat usein mutteivät aina. (Kirjoittamisen tutkimuksen tietopankki 2016.) Hyvä lause on konkreettinen ja aktiivinen eikä sisällä lauseenvastikkeita – tai ainakin hyvän lauseen kirjoittaja tunnistaa lauseenvastikkeet ja on niiden kanssa varovainen (Konstig 2013). Hyvä lause hahmottuu kertalukemalla (Kotimaisten kielten keskus). Hieman abstraktiksi jää, eikö totta? Hyvän lauseen salaisuutta pohtiessa tulee mieleen, miten Peter Høegin läpimurtoromaanin Lumen taju keskushenkilöllä, grönlantilaisen äidin tyttärellä Smillalla oli kirjan nimen mukaisesti kyky navigoida ja menestyä lumen ja jään keskellä. Smillan kyvyssä on jotain samanaikaisesti hyvin pragmaattista ja ripauksen yliaistillista. Samaan tapaan hyvä lause on osa laajempaa kielen tajua, jota ei voi tyhjentää kielioppisääntöihin ja joka siten jää hieman mystiseksi. Kaunokirjallisuuden lukeminen on asiantuntijakirjoittajan tärkeimmistä työkaluista huolehtimista. Väitänkin, että kaunokirjallisuuden lukeminen on kehnon lauseen tehokkain vastalääke. Hyvin kirjoitettu, hyvin kustannustoimitettu kirja – olipa valinta sitten korkeakirjallisuuden klassikko, ajanvieteromaani tai sateenkaarispefi – vaalii ja kehittää nimenomaan kielen tajua. Kirjallisuuden lukeminen on oman kielen, ajattelun ja kirjoittamisen kalibrointia, jota korkeakoulumaailman tekstitulvassa tarvitaan aina uudelleen ja uudelleen. Se on asiantuntijakirjoittajan tärkeimmistä työkaluista huolehtimista. Lähteet Høeg, Peter 1993. Lumen taju. Suom. Pirkko Talvio-Jaatinen. Helsinki: Tammi. Iso suomen kielioppi 2009. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus & Helsingin yliopisto & Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Kirjoittamisen tutkimuksen tietopankki 2016. Jyväskylän yliopisto. Konstig, Joonas 2013. Millainen on hyvä lause: 3 +1 sääntöä. Blogi-kirjoitus, Kirjailijablogi. Luettu 13.6.2023. Kotimaisten kielten keskus. Hyvän virkakielen ohjeita. Kylänpää, Riitta 2009. Kirjailijat pohtivat hyvää lausetta – kerro omasi. Suomen Kuvalehti 22.10.2009. Paananen, Veera 2023. Ihmiset eivät enää jaksa lukea, eikä siitä käydä yhteiskunnallista keskustelua. Helsingin Sanomat 13.4.2023. Suomen Kustannusyhdistys 2023. Vuositilasto 2022.

Lue lisää

Kielilinjaukset tekevät kielen oppimisen ja kielivalinnat näkyviksi – Kielibuustia 5/5
14.6.2023
Eveliina Korpela, Hanna Aho ja Eevamaija Iso-Heiniemi

Kielilinjauksissa otetaan kantaa siihen, miten organisaatio suhtautuu kielenoppimiseen, monikielisyyteen ja eri kielten rinnakkaiseen käyttöön. Kielitietoisessa korkeakoulussa kielelliset linjaukset tuovat esiin sen, että korkeakoulu on tietoinen kielitaidon ja kielen merkityksestä oppimisessa ja ottaa huomioon eri ihmisten kielitaidot sekä kielenkäyttöön ja kielenoppimiseen liittyvät toiveet ja tarpeet.  Kielitietoinen korkeakoulu avaa oviaan myös sellaisille kansainvälisille opiskelijoille ja henkilöstölle, joilla ei ole opintojen tai työsuhteen alkaessa riittävää suomen kielen taitoa. Opetus- tai työkieltä ei ole tarkoitus vaihtaa kokonaan englantiin, vaan korkeakoulussa huolehditaan siitä, että kansainvälinen opiskelija ottaa suomen kielen haltuun opintojensa aikana ja työntekijä työn tekemisen lomassa ja työyhteisön sosiaalisissa tilanteissa.  Usein englanninkielisten tutkintojen ja englanninkielisten työpaikkojen olemassaoloa Suomessa perustellaan sillä, että halutaan lisätä monimuotoisuutta, tasa-arvoa ja inklusiivisuutta. Monilla aloilla opiskelijat kuitenkin valmistuvat töihin, joissa suomen kielen taito on välttämätön. (Vrt. Kotilainen ym. 2022.) Suomen kielen osaaminen on tärkeää myös siksi, sen on todettu olevan keskeinen asia Suomessa viihtymiselle (esim. Välimäki ym. 2023). It's also worth remembering that many jobs in Finland require at least a basic knowledge of Finnish, although the actual work can be done in English. Finnish language skills have an impact on the integration and experience of inclusion of those working and studying in English: people living in Finland encounter Finnish language everywhere, and it can be hard if you don't know the language at all. In these situations, the language guidelines play an important role: they can help ensure that those studying in English also learn Finnish and find employment in Finland. Useiden yliopistojen kielelliset linjaukset kaipaavat uudistuksia Organisaatioiden kielilinjaukset puhuttavat myös valtakunnallisesti. Esimerkiksi suomen ja ruotsin kielen asemaa suomalaisissa yliopistoissa selvitettiin keväällä 2023 tiede- ja kulttuuriministeri Petri Honkosen aloitteesta. Yliopistojen kieliratkaisut eivät sovi ammattikorkeakouluille kovin hyviksi esikuviksi, sillä selvityksen mukaan monissa yliopistojen maisteriohjelmissa oli ilmoitettu ohjelman kieleksi suomi tai ruotsi, mutta käytännössä suuri osa opetuksesta toteutui vain englannin kielellä. (Saarikivi & Koskinen, 2023.)  Vaikka monilla yliopistoilla on kielistrategia, niiden strategioissa korostetaan kansainvälisyyttä ja pyrkimystä luoda kansainvälistä huippututkimusta - valitettavan usein se tehdään suomen ja ruotsin kielen kustannuksella. (Saarikivi & Koskinen, 2023.) Esimerkiksi Helsingin yliopiston kieliperiaatteet sisältävät oletuksen, että kaikki osaavat englantia, mutta eivät välttämättä suomea: “Lähtökohtana on, että suomenkieliset ymmärtävät ruotsia ja ruotsinkieliset suomea ja kaikki englantia, vaikka eivät aina puhukaan ko. kieliä sujuvasti. Monissa tilanteissa voidaan käyttää näitä kieliä rinnakkain.” (Helsingin yliopiston kieliperiaatteet 2014.)  Toistaiseksi yliopistojen kielilinjauksissa ei oteta selvästi kantaa siihen, miten yliopistoissa tuetaan kansainvälisen henkilöstön suomen kielen taitoa. Kielibuusti-hankkeen myötä yliopistoissa kehitetään myös kotimaisten kielten opetusta niin opiskelijoille kuin henkilökunnallekin.  Ammattikorkeakouluissa suomen kielen tukea ja suomen kielen oppimista on yleensä helpompi edistää kuin yliopistoissa, sillä opiskelijoilla on usein mahdollisuus tehdä työharjoittelujaksoja suomenkielisissä ympäristöissä. Lisäksi opinnäytteiden tavoitteena on kehittää lähialueen työelämää, minkä vuoksi englanninkielisissäkin tutkinnoissa opinnäytetöiden yhteistyökumppanit löytyvät usein Suomesta.  Kansainvälisten opiskelijoiden haasteet nykytilanteessa Tällä hetkellä monella englanninkielisestä tutkinto-ohjelmasta valmistuneella kansainvälisellä osaajalla on usein kolme vaihtoehtoa:  Hän löytää Suomesta työpaikan, jossa ei vaadita suomen kielen taitoa. Haaste: Hän törmää englanninkielisen kuplansa ulkopuolella suomen kieleen tavan takaa, ja voi kokea ulkopuolisuutta. Integroituminen Suomeen ja sitoutuminen työpaikkaan voi jäädä heikoksi ilman suomen kielen taitoa, vaikka työkielenä onkin englanti. Hän ei löydä työpaikkaa Suomesta, mutta pääsee TE-toimiston järjestämään kotoutumiskoulutukseen. Haaste: Valmistuneen työhön pääsy viivästyy, eikä alkuvaiheen maahanmuuttajille suunnattu koto-koulutus ole jo vuosia Suomessa asuneelle paras paikka oppia suomea. Kotoutumiskoulutuksessa ei myöskään opi oman alan ammattikieltä.  Hän ei löydä työpaikkaa Suomesta, koska ei osaa riittävästi suomen kieltä, ja palaa kotimaahansa tai muuttaa muualle ulkomaille töihin. Haaste: Pettymys voi olla suuri niin valmistuneelle itselleen kuin ammattikorkeakoulullekin. Suomi menettää kouluttamansa kansainvälisen osaajan, eikä Suomen työvoimapula helpotu. Tilanne on siis nykyisellään kestämätön, ja siihen tarvitaan muutos.  Kielilinjauksissa olisikin tärkeä tuoda esiin, että ammattikorkeakoulu tukee kansainvälisten opiskelijoiden suomen kielen taidon kehittymistä ja samalla myös velvoittaa opiskelijoita hankkimaan opintojensa aikana työelämässä vaadittavan suomen kielen taidon.  Organisaation kielivalinnat vaikuttavat kaikkeen Jokaisen yrityksen ja organisaation olisi hyvä tukea kansainvälisen henkilöstönsä suomen kielen oppimista. Kansainvälisten työntekijöiden rekrytoinnissa kilpailuvalttina voisi toimia se, että yritys tarjoaa henkilöstölleen suunnitelmallisen kielipolun, suomen kielen kursseja ja kielitukea. (Ks. myös Kotilainen ym. 2022.) Vaikka suomen kielen oppiminen on kotoutumisen näkökulmasta keskeistä, korkeakoulujen kielilinjauksissa on huomioitava myös se, miten tuetaan henkilökunnan englannin kielen oppimista.  Esimerkiksi Metropoliassa on herätty siihen, että työryhmät toimivat usein yksikielisesti, joko englanniksi tai suomeksi. Seurauksena on, että Metropolian kansainvälisen henkilöstön työtehtävät ovat rajattuja. Toisaalta jotkut suomen kieltä puhuvat eivät uskalla lähteä englanninkielisiin työryhmiin, koska arastelevat englannin puhumista ja tuntevat häpeää esimerkiksi ääntämisensä tai kielitaitonsa takia.  Ongelmallista on sekin, ettei kaikista dokumenteista ole saatavilla englanninkielisiä versioita, vaikka niille olisi tarvetta. Käännösohjelmia ei uskalleta käyttää, vaikka joissakin tilanteissa konekäännös riittäisi. Toisaalta aina ei tunnisteta, millaisissa tilanteissa tarvitaan laadukas käännös, joka ottaa huomioon kielen variaatiot ja tunnistaa tiedonalan kielen ja käsitteet.  Joustava kielen käyttö antaa oppimisen ja osallistumisen mahdollisuuksia kaikille: työryhmät voivat toimia kaksikielisesti, ja esimerkiksi opetukseen osallistuminen suomeksi voi tarkoittaa sitä, että opettaja antaa englanninkielisen palautteen suomenkielisestä tehtävästä tai tekee suomenkielisiä dioja, vaikka pitäisi luentonsa englanniksi.  Rinnakkaiskieliset käytänteet edistävät luovuutta Jos yritys toimii Suomessa pelkästään englannin kielellä, yrityksen kieli saattaa yksinkertaistua liikaa (Nurmi & Koroma 2019). Samoin voi käydä englanninkielisissä tutkinnoissa, jos pidämme tiukasti kiinni yksikielisyyden vaatimuksesta. Ihanteellisessa tilanteessa kaikki osallistujat ymmärtävät suomea ja englantia, ja voivat valita, kumpaa kieltä itse käyttävät. Alussa ymmärtämistä täytyy tietenkin varmistaa useammin, mutta vähitellen kaikkien osallistujien kielitaito kehittyy tällaisissa monikielisissä kohtaamisissa.  Myös englanninkielisissä tutkinnoissa voi tarjoutua tilanteita, joissa osallistujat voivat toimia rinnakkaiskielisesti, ja käyttää suomea ja englantia. Metropoliassa esimerkiksi johdon tiedotustilaisuudet pidetään nykyään kaksikielisesti, kieltä lennossa vaihtaen. Rinnakkaiskielisyys vahvistaa kansainvälisten osaajien suomen kielen taitoa, etenkin ammatillisen ja tiedonalaan liittyvän kielen taitoa, ja antaisi suomenkielisillekin opiskelijoille mahdollisuuden hyödyntää välillä vahvinta kieltään. Esimerkiksi tilanteissa, joissa ideoidaan uutta tai innovoidaan tuoreita työskentelytapoja, voivat kaikki hyötyä itselleen vahvimman kielen käyttämisestä tai ainakin siitä, että voivat turvautua sen käyttämiseen. (Nurmi & Koroma 2019; Kielibuustia 4.) Opiskelijoita ja henkilökuntaa tulisi kannustaa inklusiiviseen kielenkäyttöön eli vuorovaikutukseen, johon kaikki voivat osallistua, vaikka eivät osaisikaan vuorovaikutuksessa käytettäviä kieliä täydellisesti. On tärkeää kunnioittaa osallistujien erilaisuutta, erilaisia puhetyylejä ja kielitaitoja. Vaikka organisaatiossa olisikin virallisena kielenä suomi, kielilinjauksissa voidaan tehdä näkyväksi myös muita organisaatiossa puhuttuja kieliä. Kielilinjaukset tukevat työhön ja opintoihin sitoutumista mutta myös kokonaisvaltaisempaa integroitumista korkeakouluyhteisöön ja Suomeen. Muutos kielikäytänteissä ei tapahdu hetkessä Monikielisten toimintatapojen luominen (ks. Kielibuustia 4) ei tapahdu hetkessä, vaan vaatii suunnittelua ja yhteistyötä. Tarvitaan yhteisiä keskusteluja siitä, millaisia kieliä työssä ja eri yksiköissä käytetään, miten eri tilanteissa voidaan toimia niin, että kaikkien kielitaito voitaisiin ottaa huomioon ja miten kielenoppimista voitaisiin tukea työyhteisön arjessa.  Työntekijälle täytyy antaa lupa oppia suomen kieltä työaikana. Samalla vahvistetaan sitä ajatusta, ettei suomen kielen osaaminen ennen työn aloittamista ole välttämättömyys. Rekrytoidessa kielen osaamista tärkeämpää on hakijan halu ja motivaatio oppia kieltä. Työyhteisölle laadittujen kielilinjausten avulla voidaan myös kannustaa työtiimejä pohtimaan kielivalintojaan, vuorovaikutustaan ja kielenkäyttötapojaan monipuolisesti. Kielilinjausten avulla halutaan tehdä näkyväksi työyhteisön kielellistä todellisuutta ja työntekijöiden toiveita ja kokemuksia kielenkäytöstä ja kielivalinnoista. (Lehtimaja ym. tulossa.)  Making language guidelines for the organisation does not guarantee that the ideas will be put into practice. However, guidelines provide a good basis for building and maintaining new and flexible communication practices. Metropolia UAS has different departments and teams, and the same solutions will not work everywhere. However, each unit should consider the following issues on the basis of the future language guidelines: Mitä kieliä meillä osataan? Miten huomioimme kielet viestinnässä? Mitä kieliä asiakkaamme, opiskelijamme ja sidosryhmämme käyttävät? Miten huomioimme kielet viestinnässä ja markkinoinnissa? Miten suhtaudumme työssä ja opinnoissa kielten rinnakkaiseen käyttöön? Mitä pitäisi tehdä toisin, jotta kaikki tulisivat huomioiduksi? Miten suhtaudumme kielenoppimiseen työpaikalla, työharjoitteluissa ja oman alan opinnoissa? Miten tuemme kielenoppimista kielikurssien ulkopuolella? Miten kannustamme kielenoppimiseen? Entä miten suhtaudumme virheisiin ja erehdyksiin? Millaisiin arvoihin haluamme sitoutua? Haluammeko tukea monimuotoisuutta ja inkluusiota? Haluammeko vahvistaa osallisuuden kokemusta?  A culture that supports language learning contributes to the emergence of a learning-friendly culture in general. This, in turn, influences well-being and the experience of inclusion for all.  Kirjoittajat Eveliina Korpela, Eevamaija Iso-Heiniemi ja Hanna Aho työskentelevät Metropolia Ammattikorkeakoulussa sosiaali- ja terveysalan tutkinnoissa suomen kielen opettajina ja Kielibuusti-hankkeen S2-asiantuntijoina. Tämä on Kielibuustia-sarjan viides ja viimeinen osa. Sarja tarjoaa käytännön vinkkejä ja tietoa kielenoppimisen tukemiseen korkeakoulussa. Kielibuustia 1/5 käsittelee kielitaidon merkitystä korkeakouluopiskelijalle, Kielibuustia 2/5 esittelee kieli-HOPSia (henkilökohtaista kielenoppimissuunnitelmaa) opiskelijan kielenoppimisen tukena, Kielibuustia 3/5 kertoo kielituetusta työharjoittelusta ja Kielibuustia 4/5 käsittelee monikielisiä käytänteitä opinnoissa ja työssä. Lähteet Asikainen-Kunnari, Tanja & Heikkilä, Krista & Komppa, Johanna 2021: Korkeakoulujen kansainvälisille tutkinto-opiskelijoille ja kansainväliselle henkilökunnalle tarjottava kotimaisten kielten opiskelun tuki - opintohallinnon näkökulma. Kieli, koulutus ja yhteiskunta 13 (2). Helsingin yliopiston kieliperiaatteet. 2014. Kotilainen, Lari & Kurhila, Salla & Lehtimaja, Inkeri 2022. Monikielinen työpaikka – tehokkuuden, vaivattomuuden vai kielenoppimisen ehdoilla? Kielikello 1/2022. Lehtimaja, Inkeri & Komppa, Johanna 2023. Millainen on kielitietoinen työyhteisö? Kielibuusti. Luettu 2.6.2023. Lehtimaja, Inkeri & Korpela, Eveliina & Komppa, Johanna & Kotilainen, Lari & Kurhila, Salla (tulossa). Monikielisen työyhteisön opas. Helsinki: Alma Talent. Lehtimaja, Inkeri 2017. Korkeakoulutetun maahanmuuttajan oikeus oppia suomea. Kieli, koulutus ja yhteiskunta 8 (5). Nurmi, Niina & Koroma, Johanna 2020. The emotional benefits and performance costs of building a psychologically safe language climate in MNCs. Journal of World Business (55) 4. Välimäki, Matti, Pitkänen, Ville, Niemi, Mari. K. & Veijola, Roosa 2023. Kansainväliset osaajat ja Suomi: Mielikuvat, kotiutuminen, työelämä ja tuen tarpeet (pdf). E2 Tutkimus ja Kansainvälisten osaajien Suomi -hanke. Kansainvälisten osaajien Suomi -hankkeen loppuraportti. Luettu 2.6.2023. Aalto-yliopiston kielelliset linjaukset. Julkaistu: 20.4.2019. Päivitetty: 8.2.2022. Saarikivi, Janne & Koskinen, Jani 2023. Selvitys yliopistojen kielivalinnoista. Opetus- ja kulttuuriministeriön tilaama selvitys.

Lue lisää
Uudemmat postaukset Vanhemmat postaukset