Hiiltä ja timanttia

Opittajat pedagogiikan rajapinnoilla Tilaa RSS-syöte

Sote-opiskelijan polku yrittäjäksi
12.6.2023
Ulla Vehkaperä

Yrittäjyys kiinnostaa opiskelijoita enemmän kuin aikaisemmin ja joka kolmas korkeakouluopiskelija on kiinnostunut yrittäjänä toimimisesta (Suomen Yrittäjät, 2019). Taustalla lienee työelämän ja yrittäjyyden monimuotoistuminen. Raja työntekijänä ja yrittäjänä toimimisen välillä ei enää ole niin jyrkkä. Erilaiset kevytyrittäjyyteen verrattavat työn tekemisen muodot ovat lisääntyneet ja työtä saatetaan tehdä monelle eri työnantajalle. Lisäksi nuorten asenteet työtä kohtaan ovat muuttuneet. Työelämältä odotetaan merkityksellisyyttä taloudellisen turvan lisäksi. Työtä halutaan tehdä oman arvopohjan mukaisesti ja työ on yksi tapa toteuttaa itseään ja unelmiaan. (Kokkinen, 2020) Opettajien ja opiskelijoiden yrittäjämyönteinen asenne on tarpeen myös sote-alalla. Myös sosiaali- ja terveysalalla kiinnostus yrittäjänä toimimiseen on lisääntynyt ja yrittäjämäisten taitojen osaaminen on tullut tärkeäksi monissa työtehtävissä. Useat julkiset sosiaali- ja terveysalan palvelut järjestetään nykyisillä hyvinvointialoilla yhteistyössä yksityisen sektorin kanssa. Vaikka sosiaali- ja terveysalan työntekijä ei toimisi koskaan yrittäjänä, on hänen tärkeää tietää perusasiat alan yrittäjyydestä ja erilaisista toimintatavoista. Kuvaan tässä blogissa millaiseksi sosiaali- ja terveysalan opiskelijoille tarjottavat yrittäjyysopinnot ovat rakentuneet reilun kymmenen vuoden aikana Metropolia Ammattikorkeakoulussa. Lähtökohtana on sekä opettajien että opiskelijoiden yrittäjämyönteinen asenne. Yrittäjyysmyönteinen asenne opintojen ohjauksessa Sosiaali- ja terveysalan opiskelijoiden yrittäjyyspolun rakentamisessa on ollut tärkeää se, että kaikki opettajat näkisivät yrittäjyysuran yhtenä sosiaali- ja terveysalan opiskelijan uravaihtoehtona. Opettajat, niin kuin kaikki muutkin, suhtautuvat yrittäjyyteen eri tavoin ja heillä voi olla vahvoja negatiivisia mielipiteitä yrittäjänä toimimisesta. Nämä mielipiteet eivät saisi estää yrittäjyydestä kiinnostuneita opiskelijoita perehtymästä lisää aiheeseen. Sosiaali- ja terveysalan toimintaympäristön muuttuessa tarvitaan innovatiivisia ja yrittäjähenkisiä alan ammattilaisia ratkaisemaan esimerkiksi työntekijöiden riittävyys, palvelujen digitalisoituminen ja ikääntyvän väestön hoito. Tarvitaan sekä yksityisiä palveluntuottajia että julkista ja kolmatta sektoria toimimaan yhdessä ja kehittämään uusia toimintatapoja ja palveluja. (Tevameri, 2022.) Riippumatta sektorista,  kestävät ratkaisut edellyttävät yrittäjämäistä asennetta ja toimintatapaa. Perinteisesti sosiaali- ja terveysalalla yrittäjyysopinnot eivät ole olleet opintojen keskeinen sisältö eikä yrittäjyys ole ollut esillä varteenotettavana uravaihtoehtona. Yrittäjyys vaatii paljon osaamista ja sen vuoksi opintojen aikana on tärkeä tarjota yrittäjyydestä kiinnostuneille opiskelijoille erilaisia oppimisen mahdollisuuksia. Opiskelijan on tärkeää kuulla näistä jo opintojen alussa, opintojen ohjauksessa ja omalta tutoropettajaltaan. Erilaiset työelämä- ja uraohjauspäivät ovat hyvä mahdollisuus tuoda esille yrittäjänä toimimisen vaihtoehtoja sosiaali-, terveys- ja hyvinvointialoilla. Innostavat alumnien yrittäjyystarinat vaikuttavat myönteisesti myös opiskelijoiden yrittäjyysasenteisiin. Mitä lähempänä tarina on opiskelijoiden omaa alaa, ikää tai elämäntilannetta, sitä innostavampia ja kannustavampia tarinat ovat. Yrittäjyysopintojen taustalla EntreComp-viitekehys Sosiaali- ja terveysalan opiskelijoiden yrittäjyysopintojen polkua on kehitetty Metropolia Ammattikorkeakoulussa useamman vuoden ajan vastaamaan työelämässä vaadittavaa osaamista. Opetussuunnitelmia uudistettaessa on käyty keskustelua siitä, millaisia opintoja tarvitaan, jotta ne vastaisivat työelämässä vaadittavaa osaamista. Samalla on tehty tiukkaa valintaa siitä, mitä ja miten eri opintoja tarjotaan opiskelijoille opintoihin sisältyvänä ja mitkä puolestaan vapaasti valittavina opintoina. Yrittäjyysopintopolun opintojen  kehittämisessä on käytetty EntreComp-viitekehystä (Bacigalupo ym. 2016), jossa yrittäjyyskasvatusta ei nähdä pelkästään yrittäjäksi kasvattamisena, vaan tavoitteena on kokonaisvaltainen yrittäjämäisen asenteen ja monipuolisten taitojen kehittyminen. Lisäksi on käytetty yrittäjyyskasvatuksessa tunnettua mallia jakaa yrittäjyysopinnot kolmeen ryhmään tavoitteen ja toteutustavan mukaan (Römer-Paakkanen & Suonpää, 2017; Embedding Entrepreunership Education, 2022). Yrittäjyysopintojen tavoitteena on: saada perustiedot yrittäjyydestä ja alan yrityksistä ja toimintatavoista. saada kokemusta ja syventää tietoja, taitoja ja osaamista yhdessä yrittäjien ja yritysten kanssa. kasvattaa yrittäjätaitoja, oppia yritystoiminnasta ja kehittää omaa yritysideaa tai yritystä. Metropolian sosiaali- ja terveysalan yrittäjyysopinnot rakentuvat näiden kolmen tavoitteen mukaisesti (Kuva 1). Perustietoa yrittäjyydestä ja toimialan erityispiirteistä opiskelijat saavat opintojaksolla, joka sisältyy heidän opintoihinsa. Kokemusta ja osaamista yrittäjyydestä ja yrittäjämäisestä toiminnasta he voivat kartuttaa erilaisten vapaasti valittavien opintojen ja työelämäyhteistyön kautta. Omaa yritysideaansa tai yritystään opiskelijat pääsevät kehittämään yrityshautomossa, jossa he saavat tuekseen laajan yrittäjyysverkoston. Yrittäjyysopintojen kokonaisuus on kehitetty monen opettajan voimin erilaisten hankkeiden ja projektien kautta. Kuvaan seuraavassa tarkemmin yrittäjyysopintojen kolmea kokonaisuutta. Realistinen tieto keskeistä yrittäjyyden perusopinnoissa Yrittäjyyden perusopintojen tavoitteena on, että opiskelija oppii yrittäjämäisen toiminnan perusteita. Opinnot sisältävät teoreettista tietoa ja painottavat muun muassa perusteluja siitä, miksi yrittäjämäistä toimintaa ja osaamista tarvitaan yhteiskunnassa. Tärkeää on ymmärtää omaan ammattiin tai työtehtävään liittyvän toimialan erityispiirteet. Vaikka opiskelijan tavoitteena ei olisikaan toimia yrittäjänä, on hänen hyvä ymmärtää yrittäjämäisen toiminnan perusasioita. Näitä taitoja tarvitaan kaikissa työtehtävissä. (Römer-Paakkanen & Suonpää, 2017.) Sosiaali- ja terveysalan yrittäjyysopinnoissa keskeistä on toimialaan perehtyminen. Tärkeää on tietää palvelujärjestelmästä se, miten palveluja tuotetaan julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin toimesta. Oleellista on myös tietää, miten julkiset hankinnat ja tarjouskilpailutus toimii, mitkä ovat lakisääteisiä julkisia palveluja ja millainen on alan lupa- ja valvontamenettely. Lisäksi on tärkeää ymmärtää asiakkaiden tarpeet ja miten kehitetään laadukkaita, kannattavia ja kestäviä palveluja. Tätä sote-alan yrittäjyyteen liittyvää perustietoa on luettavissa Reittejä hyvinvointialan yrittäjyyteen -hankkeen julkaisusta. Yrittäjyyden perusopintoihin jokaiselle Metropolian sosiaali- ja terveysalan opiskelijalle kuuluu opintojakso, joka on tavoitteiltaan ja sisällöltään samanlainen kaikille opiskelijoille, tutkinnosta riippumatta. Opintokokonaisuus on rakennettu itsenäiseksi verkkototeutukseksi niin, että se olisi opiskelijalle mahdollisimman joustava suorittaa. Paras ajoitus näyttää olevan opintojen alkupuolella, mutta siinä vaiheessa kun opiskelija tuntee jo jonkin verran sosiaali- ja terveysalaa sekä omaa tulevaa ammattiaan. Tällöin hän ehtii vielä opintojen aikana tehdä yrittäjyyden syventäviä opintoja ja osallistua Turbiini-yrityshautomon toimintaan. Kannustavaa kokemusta syventävissä opinnoissa ja harjoittelussa Yrittäjyyden syventävissä opinnoissa tavoitteena on oppia yrittäjämäistä toimintaa ja monipuolisia ratkaisemisen taitoja. Opinnoissa korostuvat yhteistyö eri työelämäkumppaneiden kanssa ja aidot oppimisympäristöt. Opiskelija pääse harjoittelemaan esimerkiksi palvelumuotoilua, asiakaslähtöistä toimintaa ja yhteiskehittämistä. Erilaiset kehittämis- ja oppimistehtävät yrittäjien ja yritysten kanssa kannustavat pohtimaan yrittäjänä toimimista ja antavat konkreettisia esimerkkejä yritystoiminnasta. Syventävissä opinnoissa ja harjoittelujaksoilla opiskelijat voivat luontevasti kehittää yrittäjyystaitojaan. Oleellista on se, miten nämä opinnot on rakennettu, mitä odotetaan sosiaali- ja terveysalan opiskelijan oppivan ja miten kannustetaan opiskelijaa ottamaan vastuuta omista opinnoistaan. Tutkinnon substanssiosaamisen lisäksi tulisi painottaa myös geneerisiä työelämätaitoja. Tekemällä oppiminen, luova ongelmanratkaisu, moniammatillinen yhteistyö sekä innovatiivinen toiminta edistävät taitoja, joita myös yrittäjänä toimiminen vaatii. Toinen luonteva paikka yrittäjyystaitojen harjaantumiselle ovat innovaatio-opinnot, jotka ovat olleet osa kaikkien opiskelijoiden opintoja vuodesta 2011. Innovaatio-opinnoissa ratkotaan erilaisia työelämän haasteita monialaisissa opiskelijaryhmissä. Sosiaali- ja terveysalan opiskelijoiden MINNO®-projekteissa yhteistyökumppaneina on myös alan yrityksiä, jolloin opiskelijat saavat arvokasta kokemusta yritysten kehittämishaasteista ja niiden innovatiivisesta ratkaisemisesta. Erityisen mielenkiintoisen oppimisympäristön sote-alan opiskelijan yrittäjyystaitojen  harjoittelulle mahdollistaa Metropolian Myllypuron kampuksella toimiva HyMy-kylä, joka on terveys- ja hyvinvointipalveluja tarjoava oppimisympäristö. HyMy-kylässä kehittämistyötä tehdään osana opiskelijoiden opintoja yhdessä yhteistyökumppaneiden sekä erilaisten tutkimus- ja kehittämishankkeiden kanssa. (Holvikivi & Rantala-Nenonen, 2021.) HyMy-kylän toimijat ovat koonneet opiskelijoille ja opettajille Monialaisten ratkaisujen työkirjan sosiaali- ja terveysalan asiakastyöhön. Työkirjassa on yhtenä näkökulmana yrittäjämäiseen toimintaan liittyvät monipuoliset ratkaisemisen taidot (Vehkaperä, 2023.) Konkreettisia taitoja haltuun Turbiini-yrityshautomossa Yrittäjyysopintojen kolmannen ryhmän tavoitteessa korostuu yrittäjänä toimimisen taidot ja opinnoissa tarkoituksena on usein oman yrityksen perustaminen. Nämä opinnot rakennetaan usein erilaisiksi yrityshautomo-ohjelmiksi, joissa painottuvat oman tai tiimin yritysidean kehittäminen liiketoimintasuunnitelmaksi, rahoituksen hankkiminen ja yritystoiminnan käynnistäminen. (Römer-Paakkanen & Suonpää, 2017.) Turbiini Myllypuro -yrityshautomo on tarjolla Metropolian sosiaali- ja terveysalan opiskelijoille kerran lukukaudessa. Yrityshautomoa on toteutettu vuodesta 2017. Yrityshautomo sisältää alustuksia, työpajoja ja sparrausta oman yritystoiminnan käynnistämiseen. Keskeistä opinnoissa on kannattavan liiketoimintasuunnitelman työstäminen. Hautomossa vierailee useita yksityisen ja julkisen sektorin yrittäjyysekosysteemin toimijoita ja alan yrittäjiä. Usean vuoden toiminnan myötä on verkosto laajentunut ja vakiintunut. Helsingin kaupungin hankerahoitus on mahdollistanut Turbiini-yrityshautomon toiminnan kehittämisen myös muiden alojen opiskelijoille. Vuonna 2023 yrityshautomo-ohjelma on tarjolla Myllypuron kampuksen lisäksi Arabian ja Myyrmäen kampuksella. Pelialalle on käynnistetty oma yrityshautomo-ohjelma ja ensimmäinen yhteiskunnalliseen yrittäjyyteen tähtäävä hautomopilotti järjestettiin vuonna 2022. Yhteiskunnallinen yrittäjyys on yrittäjyyden muoto, joka vastaa erityisen hyvin kestävän tulevaisuuden haasteisiin, erityisesti ekologisten ja sosiaalisten ongelmien ratkaisemiseksi. (Turbiini kampushautomo, 2023.) Yrittäjäksi jo opintojen aikana? Yrittäjyysopintojen kehittämisen yhteydessä käydään usein keskustelua siitä, voiko opiskelija perustaa yrityksen jo opiskelujen aikana vai pitäisikö hänen kerätä alalta työkokemusta, verkostoitua ja perustaa yritys joskus myöhemmin. Koska opiskelijoilla on hyvin erilaista osaamista ja aikaisempaa yrittäjyyskokemusta, ei tähän ole yksiselitteistä vastausta. Useat opiskelijat tekevät opiskelun ohella töitä joko työsuhteessa, kevytyrittäjänä tai oman yrityksen kautta. Itsensä työllistämisen tavat ovat viime vuosina moninaistuneet ja raja työntekijänä ja yrittäjänä toimimisen välillä ei ole aina ihan selvää. Monelle opiskelijalle on tuttua tehdä keikkatöitä henkilöstöpalveluyritysten kautta, jolloin työn tekemisestä sovitaan yleensä työsopimuksella. Keikkatöitä tarjotaan myös suoraan erilaisten sähköisten alustojen kautta, jolloin voikin olla epäselvää kuka on työnantaja ja katsotaanko työntekijä yrittäjäksi. Monet organisaatiot myös ostavat mielellään palvelut yrityksiltä tai toivovat, että tehty työ laskutettaisiin laskutuspalveluyrityksen kautta eli työ tehtäisiin kevytyrittäjänä. Useissa yrittäjyyskasvatukseen liittyvissä koulutuspoliittisissa linjauksissa korostetaan sitä, ettei yrityksen perustaminen ole itsetarkoitus yrittäjyysopinnoissa. Tärkeintä on oppia yrittäjämäisiä taitoja sekä saada kokemusta yrittäjyydestä ja erilaisista toimintatavoista. Linjauksissa korostetaan myös sitä, miten yrittäjyyttä voidaan oppia hyvin monenlaisissa opinnoissa ja oppimisympäristöissä. (Ahmaniemi ym. 2015, Opetus- ja kulttuuriministeriö 2017, Huusko ym. 2018, Korkeakoulujen yrittäjyyssuositukset 2018.) Mielestäni olemme onnistuneet rakentamaan monipuolisen ja kehittyvän sote-opiskelijan yrittäjyysopintojen polun Metropoliaan. Tästä iso kiitos opintoihin osallistuville opiskelijoille ja heidän antamalle palautteelle. Opiskelijoiden palautteen, työelämän muutokset ja koulutuspoliittiset linjaukset ovat näyttäneet kehittämisen suunnan ja kokeilunhaluiset opettajat ovat rakentaneet yrittäjyysopintojen polkua yhdessä kokeillen ja oppien. Toivon, että jatkossakin yrittäjyysopintojen kehittämiselle löytyy resursseja ja mielenkiintoa. Joka tapauksessa neljä keskeistä elementtiä on tärkeä säilyttää sote-opiskelijan yrittäjyysopintojen polussa. Nämä ovat: yrittäjämyönteinen asenne, realistinen tieto, kannustava kokemus ja konkreettiset taidot. Kirjoittaja Ulla Vehkaperä on laajasti innovaatiotoimintaan ja -pedagogiikkaan perehtynyt toimintaterapian lehtori. Hän on kehittänyt sosiaali- ja terveysalan yrittäjyysopintoja ja edistänyt alan yrittäjyyttä useissa hankkeissa. Työelämän ja opiskelijoiden kanssa yhteistoiminnassa toteutuvat opintojaksot ja projektit innostavat häntä erityisesti ja viime aikoina kiinnostuksen kohteena ovat olleet yhteiskunnallinen yrittäjyys, osatyökykyisten työllisyyden edistäminen ja monimuotoiset työn tekemisen mahdollisuudet. Lähteet Ahmaniemi, R., Ristimäki, K., Tuomi, L., Tuuliainen, M., Niinistö-Suviranta, S., Vieltojärvi, M. & R. Rissanen. 2015. Arenen yrittäjyyssuositukset (pdf). Arene & Suomen Yrittäjät.  Bacigalupo M., Kampylis P., Punie Y. & L. Van Den Brande. 2016. The Entrepreneurship Competence Framework. EUR 27939 EN. Luxembourg (Luxembourg): Publications Office of the European Union. JRC101581. Embedding Entrepreunership Education 2022. EEE Teaching Toolkit. Verkkosivusto. Holvikivi Johanna & Katriina Rantala-Nenonen. 2021. Toimintaympäristön kehittämistä yhdessä, asiakkaiden parhaaksi. Tikissä-blogi, 27.12.2021. Metropolia Ammattikorkeakoulu.  Huusko, M., Vettenniemi, J., Hievanen, R., Tuurnas, A., Hietala R., Kolhinen J. & E. Ruskovaara. 2018. Yrittämään oppii yrittämällä. Yrittäjyys ammatillisessa koulutuksessa ja korkeakoulussa -arviointi. Julkaisut 25:2018. Kansallinen koulutuksen arviointikeskus. Kokkinen Lauri. (toim.) 2020. Hyvinvointia työstä 2030-luvulla. Skenaarioita suomalaisen työelämän kehityksestä. Helsinki: Työterveyslaitos. Korkeakoulujen yrittäjyyssuositukset (pdf). Opetus- ja kulttuuriministeriö 2017. Koulutuksen yrittäjyyslinjaukset 2017. Römer-Pakkanen Tarja & Maija Suonpää. 2017. Multiple objectives and means of Entrepreneurship in Education at Finnish universities of applied sciences (pdf). Haaga-Helia Publications 8/2017. Haaga-Helia University of Applied Sciences. Suomen Yrittäjät 2019. Opiskelijasta yrittäjäksi 2019. Korkeakouluopiskelijoiden yrittäjyys ja yrittäjyyshalukkuus (pdf).  Turbiini kampushautomo. Verkkosivusto. Tevameri Terhi. 2022. Sosiaali- ja terveyspalvelualan työvoima ja yrityskenttä. TEM Toimialaraportit. Työ- ja elinkeinoministeriö. Vehkaperä Ulla. 2023. Monipuoliset ratkaisemisen taidot luovat kestävää tulevaisuutta. Teoksessa Hartikainen, K., Vuorijärvi, A., Pakarinen, S. & Elomaa-Krapu, M. (toim.) 2023. Monialaisten ratkaisujen työkirja sosiaali- ja terveysalan asiakastyöhön. Helsinki: Metropolia Ammattikorkeakoulu.

Lue lisää

Tulevaisuuskestävä osaaminen edellyttää uutta näkökulmaa ja sanastoa
9.6.2023
Leena Unkari-Virtanen, Arto O. Salonen ja Marita Huhtaniemi

Ammattikorkeakouluissa oppimisen ja opetuksen käytänteiden taustalla vaikuttavat ammatillisen koulutuksen pitkät perinteet. Ammattiperustainen substanssiosaaminen korostuu tutkintotavoitteissa, ja kehittämisen keskiössä ovat työelämän nykytarpeet. Käsitys oppimisen sisällöistä on pitkään perustunut työssä tarvittavien taitojen oppimiselle, ja samalla ymmärrys oppimisen tavoista heijastelee teollistumisen historiaan jääneitä osaamisen soveltamisen tapoja. Elämme kuitenkin murroskautta, jossa vanhat mallit eivät enää toimi, vaan tarvitaan uusia, yhteiskuntaa ja työelämää tulevaisuuskestävästi uudistavia oppimisen ratkaisuja. Elämme murroskautta, jossa tarvitaan uusia, yhteiskuntaa ja työelämää tulevaisuuskestävästi uudistavia oppimisen ratkaisuja. Tänä vuonna opintonsa aloittaneista huomattava osa tulee työskentelemään ammateissa, joita ei vielä ole olemassa. Toteuttamamme korkeakoulun ennakointiin liittyvän selvityksen mukaan tulevaisuuden osaamisen tunnistaminen on niukkaa. Uudet avaukset, kuten ammattikorkeakoulujen osaamisajattelun päivittämiseen jo vuosia sitten nostetut ns. transversaaliset taidot (1), kuten kriittinen ja luova ajattelu, ihmissuhdetaidot sekä sosiaaliset ja tunnetaidot, muuttuvat kovin hitaasti oppimista, korkeakoulun toimintakulttuuria ja yhteiskuntaa uudistavaksi käytännöksi. Ne ovat keskeisiä työelämän murroksessa ja pedagogisen ajattelun transformaatiossa, muodonmuutoksessa. Tässä artikkelissa pohdimme ammattikorkeakoulujen oppimisen ja osaamisen uudistumista transformatiivisesta tulokulmasta. Tarkastelemme luovaa ajattelua osana yhteistä muodonmuutosta ammattikorkeakoulun mittakaavassa ja kontekstissa. Eilistä ei voi muuttaa, mutta huomiseen voi vaikuttaa Onneksi meneillään oleva murros tunnistetaan: Opetushallitus on nostanut tulevaisuuskestävyyden kannalta keskeisiksi tavoitteiksi metataitojen oppimisen (2) Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arene on nostanut uusia tulevaisuus- ja kestävyystaitoja yhteisiin suosituksiinsa (3) Valtioneuvoston selvitys tuo esiin tarpeen vihreää siirtymää edistävien taitojen kehittämiselle sekä nykyisen ammattirakenteen uudistamiselle (4) EU puolestaan viettää 2023–2024 Osaamisen teemavuotta, ja painottaa erityisesti digitalisaation ja vihreän siirtymän edellyttämiä uusia taitoja (5). Tutkiva ja kehittävä asenne sekä työtä ja toimintaa aktiivisesti kestävään suuntaan muuttava osaaminen ovat mielestämme tulevaisuuden osaamisen ytimessä. Tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaa (TKI) toteutetaan laajasti hankkeissa, joissa esimerkiksi EU-rahoituksella ratkotaan isoja ja viheliäisiä aikamme haasteita. Hankkeiden toiminnan konteksti on yleensä varsin rajattu, mutta niissä tuotetuilla innovaatioilla, uudella tiedolla ja käytänteillä voi olla tulevaisuuskestävän osaamisen kannalta suuri merkitys. Uudistumisen jarruna ammattikorkeakouluissa ovat tiukat ammatilliset tutkinto-ohjelmat, joissa uuden tiedon ja käytänteiden, osaamisten ja innovaatioiden hyödyntämiselle ja tutkintoihin integroimiselle on hyvin vähän tilaa. TKI-toiminta voi kuitenkin tuoda uusia kokeiluja ja sisältöjä opetukseen. Monenlaisia ratkaisuja TKI-toiminnan ja oppimisen yhdistämiseen (TKIO) on kokeiltu jo vuosien ajan. Luovuuden monet kontekstit Muutosten sulava toteuttaminen edellyttää kykyä nähdä uusia mahdollisuuksia. "Luovuus on yksi nykypäivän työelämän olennaisimmista taidoista, jolla rakennetaan niin yhteisöjen kuin yksilöiden hyvinvointia ja kehitystä. -- Luovuutta tarvitaan vauhdittamaan toimintatapojen uudistamista, uusien teknologioiden hyödyntämistä, kehittämään työelämän innovaatioita, tuottamaan kaupallisia innovaatioita ja tekemään suomalaisesta työelämästä maailman parasta.” Näin todetaan Suomen hallituksen käynnistämässä TYÖ2030-ohjelmassa, tarkemmin sen osahankkeessa Luova työelämä 2030. Luovuus skaalautuu uusille alueille, yksilöiden, ihmisryhmien, organisaatioiden ja yritysten arkeen. Talouselämän tai kauppatieteiden suunnasta katsottuna luovuutta tarvitaan uusiin innovaatioihin, ja kestävän kehityksen kannalta puolestaan uusiin tulevaisuuskestäviin ratkaisuihin – myös vanhoista tutuista käytänteistä poisoppimiseen. Suorittavan työn vähetessä luovuus korostuu, samalla luovan toiminnan kontekstit rakentuvat uudelleen. Kuten työelämän ja johtamisen radikaalia uudistamista pohtinut Nando Malmelin (6) kirjoittaa: “Luovuutta edistävän vuorovaikutuksen tärkeys korostuu työelämässä sekä yhteisöjen ja organisaatioiden arjessa.” Toistaiseksi, oppimisen tavoin, myös luovuutta on tarkasteltu yksilönäkökulmasta ja joidenkin yksilöiden ominaisuutena. Luovuus on arkipuheessa usein mielletty – kenties 1800-luvun taiteilijanerojen rintakuvista pölyjä pyyhkien – taiteen, tieteen ja kulttuurin pelikirjaan kuuluvaksi, taiteilijoiden ja tutkijoiden supervoimaksi. Samalla monet tutkijat, kuten Alf Rehn (7) tai Mark Runco (8) ovat todenneet, että luovuuden käsitettä käytetään niin monin eri tavoin, että se kadottaa jo täsmällisen merkityksensä. Luovuutta on tarkasteltu tulevaisuuskestävän osaamisen kontekstissa eli sosiaalisen, ekologisen ja taloudellisen kestävän kehityksen tavoitteiden kannalta mm. Inner Development Goal-projektissa. Siinä laaja kansainvälinen asiantuntijajoukko on yhdessä seulonut esiin viisi tulevaisuuden ydinosaamista. Kolme ensimmäistä kuvaavat olemisen (being), tietämisen (thinking) ja huolenpidon (relating/caring) perustaitoja. Luovuus nousee tärkeänä toimintaa suuntaavana taitona esiin yhteistyöhön (collaborating) ja toimijuuteen (acting) liittyvissä tavoitteissa. Oleminen. Omien ajattelutapojen, tunteiden ja toiveiden tiedostaminen nähdään avaimena vastuullisuuteen, avoimuuteen ja uuden omaksumiseen. Tietäminen. Kognitiivisissa taidoissa korostuvat kriittinen ajattelu sekä kompleksisuuden ja systeemisten kytkösten ymmärtäminen. Näiden kognitiivisten taitojen avulla voidaan tarkastella asioita monista eri näkökulmista ja luoda pitkän tähtäimen tulevaisuuskestäviä visioita. Huolenpito. Suhdetta ulkoiseen todellisuuteen luonnehtii kunnioitus ja huolenpito. Nämä taidot kattavat niin suhteen muihin ihmisiin, kuten naapureihin ja tuleviin sukupolviin, kuin biosfääriin ulottuvaan elinympäristöömme. Empatia ja myötätunto korostuvat. Yhteistyö. Kestävyyshaasteet ovat yhteisiä ja niiden ratkaisemiseksi painottuvat uudet sosiaaliset taidot, kuten erilaisuuden kohtaaminen, kaikkien mukaan ottaminen ja kaikkien mukana pitäminen. Yhteistyössä tarvitaan paitsi luottamusta ja vuorovaikutustaitoja, myös luovuuteen ja yhteiskehittelyyn innostamista. Toimijuus. Yhdessä muuttuminen ja kestävän muutoksen edistäminen edellyttää toiveikkuutta, sinnikkyyttä ja rohkeaa toimijuutta. Kestävyys on mahdollista tavoittaa uutta luovilla ratkaisuilla ja tarpeettomien vanhojen käytänteiden tai ajattelumallien jättämistä taakse. Osaamiseen uusia sanoituksia Luovuus- ja osaamiskeskusteluun on nostettu monialaisesti erilaisia näkökulmia. Se ei kuitenkaan tarkoita osaamisen alistamista talouden ja liiketoiminnan tarkoituksiin, mistä sekä maineikas koulutuksen tutkija Gert Biesta (9) että Helsingin Sanomien Vieraskynä-puheenvuoron kirjoittajat Heikkinen ja Simola varoittavat (10). Osaaminen skaalautuu yksilöistä yhteisöihin, organisaatioihin ja laajempiinkin kokonaisuuksiin, erilaisiin toimintaympäristöihin ja näiden yhteistyöhön, sekä eri toiminnan alueiden kautta tarkasteltavaksi. Kun uusia yhteiskunnallisia haasteita nousee esiin, keskusteluun osaamisesta tulee mukaan uusia määritelmiä. Käynnissä onkin keskustelu, jossa monista eri lähtökohdista pohditaan uusia näkökulmia tulevaisuuskestävän osaamisen ja luovan osaamisen sanoittamiseen. Yllä mainituissa osaamisen kuvauksissa tavoitellaan uudenlaista, aktiivista ja maailmaa muuttavaa toimijuutta ja transformaation edellyttämää kokonaisvaltaista otetta. Kun verrataan tätä Opetushallituksen yleisten taitojen kuvauksiin (2), voidaan huomata Opetushallituksen ennakointityöryhmän tavoitelleen hyvinkin yksityiskohtaisia osaamisen kuvauksia. Tästä on seurauksena pitkät ja yksityiskohtaiset osaamisluettelot. Arenen suositukset (3) kurkottavat myös kohti tulevaisuuskestäviä taitoja, silti toimijuus on niissä kuvattu vanhaan tapaan hiukan passiivisin määrein – “osaa toimia” – verrattuna Inner Development -projektin aktiiviseen, maailman muuttamisen käsiinsä ottavaan toimijuuteen. Keskustelussa voi kuulla kaikuja sekä vanhasta, teollisen ajan suorittajan osaamiskuvauksista, että uusia, radikaaleja kestävän kehityksen transformaatiota edistäviä kuvauksia. Kun uusia yhteiskunnallisia haasteita nousee esiin, keskusteluun osaamisesta tulee mukaan uusia määritelmiä, kuten alussa mainitut transversaalit taidot (1). Sanat muuttuvat yhä tärkeämmiksi, kun tekoälyä hyödynnetään ammattikorkeakoulujen opetussuunnitelmien uudistamisessa. Minkä osaamissanojen ympärille tekoälyn analytiikkaa rakennetaan? Haetaanko sanoja menneisyydestä, suorittavan työn sanastosta tai nykyhetken työpaikkailmoituksista, vaiko uudesta, luovaa ajattelua uusissa konteksteissa kuvaavasta sanastosta? Mistä uutta tulevaisuuden osaamissanastoa olisi löydettävissä? Osaaminen kehittyy yhdessä, minuuden peileissä Maailmanlaajuisesta muutosvauhdista huolimatta oppimista ja ihmisenä kasvamista tarkastellaan edelleen usein yksilön henkilökohtaisena prosessina. Ihminen elää kuitenkin jatkuvassa vuorovaikutuksessa ympärillään olevan todellisuuden kanssa. Minun kasvaminen minuksi edellyttää, että peilaan itseäni sinuun. Sillä tavoin saan selville, millainen olen. Jokaisessa ihmisessä on vahvuuksia, mutta myös heikkouksia. Omista vahvuuksista tietoiseksi tuleminen korostuu muutosten keskellä elettäessä. Kun ympärillä oleva todellisuus muuttuu, tarvitaan yhdessä oppimista ja yhteistä toivottavien tulevaisuuksien kuvittelemista. Kun ympärillä oleva todellisuus muuttuu, tarvitaan yhdessä oppimista ja yhteistä toivottavien tulevaisuuksien kuvittelemista. Mitä moninaisempia peilejä ympärilläni on, sen selkeämmäksi minä-käsitykseni muodostuu. Täydeksi ihmiseksi tulemista eli jokaisessa ihmisessä olevan hyvyyden ja kauneuden esiin houkutteleminen lisää tulevaisuuden toivoa, sillä olemme valmiimpia tekemään sen, mitä pitää tehdä, jotta huomisesta saadaan rakennettua hyvä. Kuvittelukyvyn avulla ihmisen on mahdollista liikkua eilisen, nykyhetken ja tulevaisuuden välillä aivan niin kuin haluaa, ketterästi ilman esteitä. Mielikuvitus siirtää ajatukset sekunnin murto-osissa helposti käsitettävän ja vaikeasti ymmärrettävän välillä. Näkökulman vaihtokin onnistuu ihmiseltä hetkessä. Näissä siirtymissä voi syntyä uutta, jonka varaan hyvää huomista on mahdollista alkaa rakentaa – myös teknologioita hyödyntämällä. Tulevaisuuden haasteiden ratkaisut löytyvät siis meistä ihmisistä. Me ihmiset visioimme muutossuunnan. Fiksuimmatkaan teknologiat eivät kerro, millainen tulevaisuus olisi se, joka olisi toivottava ja todeksitekemisen arvoinen. Tässä tarvitaan eri arvojen varaan rakentuvien tulevaisuuksien vertailua ja eettistä herkkyyttä. On siis avarrettava oppimiskäsityksiä tietojen, taitojen ja asenteiden oppimisesta kohti arvojen ja eettisyyden yhteistä puntarointia. Lisätietoa TKI-toiminnan ja oppimisen yhdistämisestä löydät TKIO - tulevaisuuskestävää innovointia ja osaamista -julkaisusta. Kirjoittajat Leena Unkari-Virtanen on yliopettaja ja työskentelee vuosina 2022–2023 projektipäällikkönä Metropolian kahdessa sisäisen kehittämisen hankkeessa. Näistä toinen kehittää TKIO-toimintaa ja toinen Metropolian ennakointikyvykkyyttä. Koulutukseltaan hän on musiikin tohtori ja työnohjaaja. Hänen ajankohtaisia kiinnostuksen kohteitaan ovat lisäksi systeeminen ymmärrys, muutosprosessit ja pedagogisen ajattelun evoluutio. Arto O. Salosen asiantuntijuus liittyy kestävään hyvinvointiin. Hän työskentelee Itä-Suomen yliopiston yhteiskuntatieteiden laitoksella sosiaalipedagogiikan professorina. Hänellä on kasvatustieteen dosentuuri Helsingin yliopistossa ja kestävän kehityksen dosentuuri Maanpuolustuskorkeakoulussa. Lisäksi Arto on Suomen kestävän kehityksen asiantuntijapaneelin jäsen. Marita Huhtaniemi on ennakoinnin ja strategiatyön moniottelija Metropolian strategia- ja kehityspalvelut -yksiköstä. Maritan työn ytimessä on strategia ja kestävän tulevaisuuden rakentaminen, monissa eri muodoissaan. Konkreettisimmillaan arki näyttäytyy erilaisina sisäisinä ja ulkoisina uudistusprojekteina. Tällä hetkellä sisäisiä työn alla olevia teemoja ovat Metropolian ennakointikyvykkyyden kehittäminen (MEKY-), TKIO, ilmiölähtöinen johtaminen ja Metropolia Match. Marita toimii myös VALUE-hankkeen (Vantaan alueen ennakointijärjestelmän rakentaminen) ohjausryhmässä sekä edistää reilun datatalouden kehittymistä mm. kansallisessa MyData- ja eurooppalaisessa DS4Skills-yhteistyössä. Lähteet Isacsson, A., Salonen, A. O., & Guilland, A. 2016. Transversaalit taidot tulevaisuuden ammattikorkeakoulun mahdollisuutena. Ammattikasvatuksen aikakauskirja, 18(4). OPH 2021. Osaaminen 2035.  Arene 2022. Suositus ammattikorkeakoulujen yhteisistä kompetensseista ja niiden soveltamisesta.  Busk, H., Holappa,V., Lähteenmäki-Smith, K., Sinerma, J., Valonen, M., Valtakari, M., 2023. Vihreän siirtymän vaikutukset työmarkkinoille ja ammattirakenteeseen. Valtioneuvoston selvityksiä 2023:1. EU 2022. Lehdistötiedote osaamisen teemavuodesta 2023. Malmelin, Nando & Poutanen, Petro 2017. Luovuuden idea. Luovuus työelämässä, yhteisöissä ja organisaatioissa. Helsinki: Gaudeamus. Rehn, Alf 2009. After creativity. Teoksessa Niina Koivunen & Alf Rehn (toim.) Creativity and the Contemporary Economy. Malmö: Liber. Runco, Marc 2007. To understand is to create. An epistemological perspective on human nature and personal creativity. Teoksessa Ruth Richards (toim.) Everyday Creativity and New Visions on Human Nature. Washington: American Psycologhical Assosiaciton. Biesta, Gert J. J. 2017. The Rediscovery of Teaching. New York: Routledge. Heikkinen, Hannu L.T. & Simola, Hannu. Osaamis- ja oppimispuhe sumentaa koulukeskustelua. HS Mielipide / Vieraskynä 20.5.2023.

Lue lisää

Monikielisyys ammatillisissa opinnoissa ja työelämässä – Kielibuustia 4/5
7.6.2023
Eveliina Korpela, Eevamaija Iso-Heiniemi ja Hanna Aho

“Puhukaa suomea!”, vaadittiin vielä kymmenen vuotta sitten suomenoppijoilta, jotka puhuivat työpaikalla tai oppilaitoksen käytävillä omaa kieltään. Tiukasta yksikielisyyden vaatimuksesta on onneksi päästy jo eteenpäin ja kansainvälistyvässä Suomessa on alettu ymmärtää monikielisyyden rikkaus ja hyöty. Även om du behöver kunna finska på jobbet är det inte nödvändigt att tala enbart finska hela tiden. Flerspråkighet, dvs. att använda flera språk parallellt, kan också hjälpa dig att lära dig finska. Although you need to know Finnish at work, it is not necessary to speak only Finnish all the time. Multilingualism, i.e. using several languages in parallel, can also help you improve your Finnish language skills. Kansainvälistyminen ei tarkoita sitä, että korvataan suomen kieli englannilla. Englannin kielen taito toki helpottaa Suomeen kotoutumista varsinkin alkuvaiheessa, mutta se ei riitä onnistuneeseen kotoutumiseen (Iikkanen 2020). Mitä paremmin kansainvälinen osaaja osaa suomea, sitä paremmin hän kotoutuu ja sitoutuu myös jäämään Suomeen pidemmäksi aikaa. Kielimuuri onkin yksi suurimmista esteistä kotoutumisen ja työllistymisen tiellä. (Välimäki et al. 2023.) “Kansainväliset osaajat pitävät tärkeänä paikallisen kielen oppimista, mutta oppimista ei ole tehty helpoksi. Ulkomaalaisten opiskelijoiden mielestä suomen kielen opintoja pitäisi integroida paremmin osaksi opintoja. Työssä käyvät toivovat enemmän mahdollisuuksia opetella kieltä työajalla.” (Välimäki et al 2023.) Monikieliset opinnot valmistavat työelämään Ammattikorkeakoulussa on englanninkielisiä tutkinto-ohjelmia, joissa käytetään lähes pelkästään englantia niin opiskeluun kuin muuhunkin viestintään. Kun opinnot tehdään englanniksi, on suomen kielen taidon kehittämiseen korkeakouluopintojen aikana panostettava erityisen paljon. (Ks. Virtanen 2017, Välimäki et al. 2023.) Toisaalta suomenkielisissä tutkinto-ohjelmissa kaikesta pitää selviytyä suomeksi. Yksikieliset tutkinto-ohjelmat eivät vastaa nykyisen työelämän tarpeisiin. Suomen kielen oppimista on vaikea tukea lähes täysin englanninkielisessä opiskeluympäristössä. Opiskelijan voi myös olla vaikea ymmärtää, että työllistyäkseen hänen tulee osata sujuvaa suomea, jos suomen kielen taitoa ei vaadita opinnoissa eikä kielen opiskelua tueta. Yksikieliset tutkinto-ohjelmat eivät myöskään hyödynnä opiskelijoiden usein laajaa kielitaitoa. Monikieliset (tai vähintäänkin kaksikieliset) käytänteet opinnoissa olisivat yksi ratkaisu kielenoppimispulmiin. Monikieliset käytänteet ammatillisen kielitaidon kehittymisen tukena Perinteisesti on ajateltu, että ammatillista kielitaitoa opiskellaan vasta siinä vaiheessa, kun kielen perusteet ovat hallussa. Kielitaidon alkeis- ja peruskurssit ovat olleet kaikkien alojen edustajille yhteisiä, eikä niillä ole vielä keskitytty minkään tietyn alan sanastoon. Tätä ajatusta on haastettu mm. Virtasen (2017) väitöskirjassa, jonka mukaan työnantajat kuitenkin odottavat opiskelijan osaavan ammattikieltä jo työharjoitteluun tullessaan. Koska kansainväliset opiskelijat jäävät kotoutumiskoulutuksen ulkopuolelle, he joutuvat kustantamaan kielikurssinsa itse, ellei korkeakoulu tarjoa niitä heille. Jos he opiskelevat täysin englanninkielisessä tutkinnossa, heidän suomen kielen taitonsa voi jopa taantua opiskeluaikana. Siksi on tärkeää saada suomen kieli alusta asti osaksi tutkinto-opintoja. Jokainen ammatillinen opettaja on substanssin hallinnan lisäksi oman alansa kielen asiantuntija. Ammatilliseen osaamiseen kytkeytyy olennaisella tavalla alan viestintätilanteiden ja terminologian hallinta. Myös äidinkielellään opiskelevat oppivat alan sanastoa ja vuorovaikutustilanteita ammatillisissa opinnoissaan. Jokainen ammatillinen opettaja on siis substanssin hallinnan lisäksi oman alansa kielen asiantuntija. Olisiko mahdollista, että englanninkieliseen opetukseen otettaisiin mukaan ydinsisällön termejä myös suomeksi? Ammatillinen opettaja voisi tuoda suomen kieltä näkyviin opetuksessa erilaisten pedagogisten ratkaisujen avulla. Jotta englanniksi opiskelevilla olisi mahdollisuus oppia riittävästi suomea opintojensa aikana ja työllistyä Suomeen valmistumisensa jälkeen, on Metropoliassakin alettu kehittää monikielisiä käytänteitä opinnoissa. Tällaiset keinot hyödyttäisivät kaikkia uuteen ammattiin opiskelevia. Keinoja monikielisen opetuksen toteuttamiseen: sanalistoja ammatillisten sisältöjen ydinkäsitteistä kuvallista materiaalia, jossa sanat molemmilla kielillä kaksikieliset opetusvideot (esimerkiksi tekstitys kahdella kielellä) sanastopelejä (Alias, Quizlet, Wordwall, jne.) monikielisiä keskusteluja ja ryhmätöitä monikieliset monialaiset innovaatio-opinnot Monikielistä pedagogiikkaa yhteisopetuksessa Ammatillisen opettajan ei tarvitse jäädä yksin miettiessään opintojen monikielistämistä. Hän voi saada siihen tukea suomen kielen opettajilta. Ammatillisella toisella asteella on jo vuosia saatu hyviä kokemuksia yhteisopetuksesta, jossa suomen kielen opettaja on mukana ammattiopetuksessa ja tukee kielen oppimista ammattiopintojen ohessa. Nyt myös ammattikorkeakouluissa on Tokasa-hankkeen myötä saatu hyviä kokemuksia kielen ja sisällön opetuksen integroinnista ja yhteisopetuksesta. Yhteisopetuksessa ammattiopettaja oppii käsittelemään aiheita kielitietoisesti ja suomenopettaja oppii ymmärtämään ammatillisia sisältöjä ja saa paremman kuvan siitä, millaisissa viestintätilanteissa kieltä kussakin ammatissa tarvitaan. Suomenopettaja tuo opetukseen uuden näkökulman ja saattaa esittää kysymyksiä, jotka auttavat myös opiskelijaa ymmärtämään opetettavan sisällön paremmin. Oppija hyötyy molempien opettajien kasvavasta osaamisesta. Näin ollen yhteistyö hyödyttää kaikkia osapuolia. Monikielinen opetus, joka tukee sekä kielen että ammattitaidon kehittymistä, edellyttää opettajien hyvää yhteistyötä ja resursointia. Monikielisyys on yhteisön voimavara On tärkeää oivaltaa, että monikielisyys on korkeakoulu- tai työyhteisölle hyödyllinen voimavara. Kun ilmapiiri ja käytänteet tukevat monikielisyyttä, opiskelija pystyy hyödyntämään taitojaan tehokkaammin. Vaikka yksikielisyyden vaatimus kohdistuisi omaan äidinkieleen, se voi rajoittaa oppijan ajattelua. Kun tietylle käsitteelle löytyy aivoista vastine nopeammin jollakin toisella kielellä, aivoille on taloudellisinta käyttää sitä sanaa, joka tulee ensimmäisenä mieleen. (Duñabeitia 2022.) Siksi opetukseen tulisi luoda ilmapiiri, jossa kielten väliset raja-aidat madaltuvat. Kukin voi ilmaista itseään sillä yhteisellä kielellä, joka helpoimmin luonnistuu. Jos esimerkiksi opiskelu tapahtuu englanniksi, mutta kaikki opetukseen osallistuvat hallitsevat sekä suomen että englannin kielen, molempia kieliä voidaan käyttää luovasti, riippumatta opintojakson virallisesta kielestä. Tarvitseeko opettajan kontrolloida kaikkea ryhmässä puhuttua? Myös opiskelijan oman äidinkielen käyttö oppimisprosessissa voi olla hyödyllistä, vaikka opettaja ei ymmärtäisikään opiskelijan kieltä. Opiskelijaa ei siis tule estää käyttämästä omaa kieltään, vaan kannustaa ja tukea kaiken kielitaidon käyttöön. Oppimisprosessin keskiössä on oppija. Tarvitseeko opettajan kontrolloida kaikkea ryhmässä puhuttua? Samaa kieltä puhuvat oppijat voivat auttaa ja tukea toisiaan paitsi kääntämällä tarpeellisia ilmauksia myös selittämällä asioita laajemminkin omalla kielellään. Kun he oivaltavat asian omalla kielellään, he ymmärtävät sen paremmin myös toisella kielellä. (Ks. myös Kyppö & Pietarinen & Saaristo 2015.) Mahdollisuus käyttää vuorovaikutuksessa eri kieliä eri tavoin lisää tasavertaisen osallistumisen mahdollisuutta. Kaikkia kieliä ei tarvitse osata yhtä hyvin, jotta niitä voi käyttää. Me suomalaiset emme ole vieläkään kovin tottuneita kuulemaan ja kuuntelemaan eri tavoin vieraalla korostuksella puhuttua suomea. Vähäinenkin suomen kielen taito kannattaa ottaa käyttöön kaikissa mahdollisissa tilanteissa, vaikka joutuisikin vaihtamaan kieltä seuraavassa lauseessa. Opinnoissa ja työyhteisöissä voitaisiin lisätä dynaamista monikielisyyttä eli kykyä reagoida nopeasti ja joustavasti erilaisissa viestintätilanteissa, valmiutta käyttää kehittyvääkin kielitaitoa, sekä positiivista suhtautumista eri kieliä ja erilaista kielenkäyttöä kohtaan. (Ks. esim. Jyväskylän yliopiston kielipolitiikka 2015.) Innovaatio-opintoja kahdella kielellä Opintoihin voidaan lisätä monikielisyyttä muun muassa mahdollistamalla innovaatio-opintojen suorittaminen monikielisessä projektiryhmässä. Projektiryhmässä opiskelijoiden monikielinen tausta otetaan huomioon, monikielisyyttä arvostetaan ja opiskelijat voivat palauttaa raporttinsa monikielisesti (suomi, ruotsi ja englanti). Opiskelijoita myös ohjataan havaitsemaan, valikoimaan ja ottamaan toimintaympäristöjen ja -yhteisöjen tarjoamista kieliresursseista aineksia ryhmän käyttöön. Monikielisessä projektiryhmässä englanninkielisten tutkinto-ohjelmien opiskelijat voisivat oppia ammatillista suomen kieltä osana monialaisia innovaatio-opintojaan. Samalla suomenkielisissä tutkinto-ohjelmissa opiskeleville tarjoutuisi mahdollisuus kehittää ruotsin tai englannin kielen taitojaan. Monikielisen projektityöskentelyn kautta opiskelijat voisivat luoda keskenään myös sosiaalisia suhteita, millä olisi suuri merkitys myös kansainvälisten osaajien kotoutumisen kannalta (ks. Välimäki et al 2023). Tällaista mahdollisuutta on kehitetty Kielibuusti-hankkeessa osana Metropolian kielipolkumallia. Monikielinen monialainen innovaatioprojektiopinto on saanut inspiraatiota Jyväskylän yliopiston Monikielisen akateemisen viestinnän keskuksesta ja siitä ajatuksesta, että moderniin monikielisyyteen kuuluu "kielten luonteva ja joustava rinnakkaiskäyttö erilaisissa viestinnällisissä tilanteissa" (Movi). Kielitaito on osa ammattitaitoa Joustavat ja monikieliset viestintä- ja vuorovaikutustaidot ovat tärkeä osa ammattikorkeakoulusta valmistuneiden asiantuntijoiden työssä vaadittavaa osaamista. Ammattilaisen täytyy osata työskennellä monikielisissä ja -kulttuurisissa ympäristöissä toisia arvostavasti ja yhteistä ymmärrystä rakentaen. När Finland blir mer internationellt måste yrkesverksamma kunna arbeta i en flerspråkig och mångkulturell miljö, respektera olika språk och kulturer och skapa förståelse mellan människor. In the future, Finland will be increasingly multilingual. It is therefore important to make multilingualism a natural part of studies, preparing students to work as professionals in a wide range of multilingual working environments.   Kirjoittajat Eveliina Korpela, Eevamaija Iso-Heiniemi ja Hanna Aho työskentelevät Metropolia Ammattikorkeakoulussa sosiaali- ja terveysalan tutkinnoissa suomen kielen opettajina ja Kielibuusti-hankkeen S2-asiantuntijoina. Kielibuustia on viiden kirjoituksen sarja. Se tarjoaa käytännön vinkkejä ja tietoa kielenoppimisen tukemiseen korkeakoulussa. Sarjan ensimmäisessä osassa käsiteltiin kielitaidon merkitystä korkeakouluopiskelijalle, toisessa esiteltiin kieli-HOPSia (henkilökohtaista kielenoppimissuunnitelmaa) opiskelijan kielenoppimisen tukena ja kolmannessa kerrottiin Kielituetusta työharjoittelusta.    Lähteet Duñabeitia, J. A., 2022. Language mixing as a tool for language learning. Luento S2-opetuksen kehittämispäivillä Helsingissä 11.10.2022. Iikkanen, Päivi 2020. The role of language in integration: a longitudinal study of migrant parents’ trajectories. Väitöskirja. Jyväskylän yliopisto. Jyväskylän yliopiston kielipolitiikka 2015 (pdf). Luettu 1.6.2023. Kyppö, A., Natri, T., Pietarinen, M., & Saaristo, P. 2015. Use your languages! From monolingual to multilingual interaction in a language class. Teoksessa J. Jalkanen, E. Jokinen, & P. Taalas (toim.), Voices of pedagogical development – Expanding, enhancing and exploring higher education language learning. Dublin: Research-publishing.net. Movi. Monikielisen akateemisen viestinnän keskus. Jyväskylän yliopisto. Luettu 1.6.2023. Saarinen, T., Vaarala, H, Haapakangas, E.-L. & Kyckling, E. 2016. Kotimaisten kielten koulutustarjonta kansainvälisille korkeakouluopiskelijoille. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, Soveltavan kielentutkimuksen keskus. Virtanen, A. 2017. JYX - Toimijuutta toisella kielellä : kansainvälisten sairaanhoitajaopiskelijoiden ammatillinen suomen kielen taito ja sen kehittyminen työharjoitteluissa Jyväskylä Studies in Humanities 311. Jyväskylän yliopisto. Välimäki, Matti, Pitkänen, Ville, Niemi, Mari. K. & Veijola, Roosa 2023. Kansainväliset osaajat ja Suomi: Mielikuvat, kotiutuminen, työelämä ja tuen tarpeet (pdf). E2 Tutkimus ja Kansainvälisten osaajien Suomi -hanke. Kansainvälisten osaajien Suomi -hankkeen loppuraportti. Luettu 1.6.2023. Välimäki, Matti, Pitkänen, Ville, Niemi, Mari. K. & Veijola, Roosa 2023. Toimenpidesuositukset. Kansainvälisten osaajien Suomi -tutkimushanke (pdf). Luettu 1.6.2023.

Lue lisää
Uudemmat postaukset Vanhemmat postaukset