Sosiaali- ja terveysalan mielikuvaa työnantajasta rakennetaan jo opintojen aikana

Sote-alan ammattilaisten, erityisesti lääkärien, sanelu- ja kirjaamiskömmähdykset ovat huumorin ehtymätön lähde. Klassikkojen klassikko lienee: ”Potilas on parantunut hoidosta huolimatta.” Asiakkaiden hoitoon ja kuntoutukseen liittyvät asiakirjat muodostavat mielenkiintoisen tekstuaalisen maailman, jossa kohtaavat paitsi eri alojen ammattilaiset keskenään, myös ammattilaiset ja asiakkaat. Vaikka sosiaalisessa mediassa on kuultu puheenvuoroja ”tekstin kuolemasta” ja kuvaviestinnän nousevasta ylivoimasta, työelämässä erityyppisten kirjoitustöiden merkitys on tosiasiallisesti suuri. Näin on yhä enemmän myös hyvinvointialoilla (Tiililä 2017: 8). Asiakirjojen kirjoittamista ohjaa laaja lainsäädäntö, esimerkiksi hallintolaki (434/2003), laki potilaan asemasta ja oikeuksista (1992/785) sekä sosiaali- ja terveysministeriön asetukset. Uudistunut tietosuojalakikin (2018/1050) asettaa entistä enemmän vaatimuksia kirjoittamiselle. Hyvinvointialojen asiakirjojen tulee olla ennen kaikkea olla sellaisia, että ne turvaavat asiakkaan hyvän hoidon järjestämisen, suunnittelun, toteutuksen ja seurannan. Kirjoittamisen ydintavoitteita ovat luonnollisestikin virheettömyys, selkeys ja ymmärrettävyys. Kaksi jälkimmäistä eivät ole synonyymeja, kuten Kotimaisten kielten keskuksen erityisasiantuntija Ulla Tiililä (2018) on huomauttanut. Tiililän mukaan selkeys on ennen kaikkea kirjoitetun kielen hahmotettavuutta ja visuaalisuutta: loogista jäsentelyä, osuvaa otsikointia ja oikeinkirjoitusta. Ymmärrettävyys puolestaan liittyy mielen toimintaan: Ymmärrettävä kieli johdattaa lukijan kirjoittajan maailmaan. Se on havainnollista, ja siinä avataan tekstin juonta, syysuhteita ja päättelyketjuja esimerkiksi pienillä selventävillä sanoilla, kuten siksi, jotta, vaikka ja koska. (Tiililä 2018: 34.) Chatit ja muut kirjoitetut verkkokeskustelut ammattilaisten ja asiakkaiden välillä tekevät nopeasti tuloaan myös sote-aloille, mutta asiakastekstejä tuotetaan ja tulkitaan paljolti asynkronisesti eli eriaikaisesti, joten todellinen, lihaa ja verta oleva kirjoittaja ja lukija eivät niissä kohtaa. Tästä syystä asiakastekstien kirjoittamisen tavoitteena ovatkin tiedon jatkuvuus, eheys ja käytettävyys, kun tietoa siirretään esimerkiksi organisaation sisällä tai organisaatiosta toiseen, ajallisesti ja maantieteellisesti. Asiakasteksteillä on monenlaisia lukijoita Omia haasteitaan asiakirjojen kirjoittamiselle asettaa se, että asiakirjat siirtävät tietoa paitsi tietyn alan ammattilaiselta toiselle, myös moniammatillisesti eri ammattikunnan edustajien välillä. Ei ole itsestäänselvyys, että lähialojenkaan ammattilaiset jakavat saman kielen. Anekdoottina muistuu tässä yhteydessä mieleen kommentti, jonka tuttu kirurgi paukautti ilmoille, kun kerroin fysioterapeutin löytäneen selästäni fasettilukon. ”Jos sinulla olisi fasettilukko rangassa, olisit kuollut”, kommentti kuului. Ammattilaiset eivät tietenkään pääse asiakasteksteihin, miten sattuu, vaan asiakkaan tietojen katselun tulee liittyä hoitosuhteeseen. Asiakkaalla itsellään taas on oikeus aina tarkastaa, mitä tietoja hänestä on viety asiakirjoihin. Valvira kiteyttää nämä tiedonkulkuun ja viestintään liittyvät oikeudet seuraavasti: Potilaalla on oikeus saada itseään koskevia tietoja. (…) Tiedot on annettava niin, että potilas ymmärtää riittävän hyvin niiden sisällön. (…) Potilaalla on oikeus tarkistaa tiedot, jotka hänestä on kirjattu potilasasiakirjoihin. Jos tiedot ovat potilaan mielestä virheellisiä, hän voi pyytää niiden korjaamista. (…) Valtakunnallisen Omakanta-verkkopalvelun myötä kaikilla meillä täysi-ikäisillä asiakkailla on pääsy omiin terveystietoihimme vaikkapa suoraan kotikoneelta. Omakanta tuntuu nyt jo liki itsestäänselvyydeltä, vaikka tilanne on melko tuore. Esimerkiksi HUS on tallentanut potilastiedot valtakunnalliseen arkistointipalveluun syksystä 2014 lähtien. Hakukone on lähellä ”Tiina, 54, katsoi verikoetuloksensa netistä ja järkyttyi”, uutisoi Ilta-Sanomat 5.6.2019. Raflaavaan tyyliin kirjoitettu juttu kuvasi, miten ”Tiina” tutustui verkkopalvelussa itsenäisesti laboratoriotuloksiinsa. Koska hän ei saanut tulosten tulkinnassa apua ammattihenkilöltä, hän ryhtyi googlettelemaan tuloksiinsa liittyvää taustatietoa. Hakukoneen osumat säikäyttivät Tiinan niin, että mielikuvissa uhkasivat jo dialyysi sekä saattohoito. Vasta myöhemmin lääkärin kanssa viestiessä selvisi, etteivät laboratorioarvot oikeasti olleet erityisen huolestuttavia. Luulen, että moni ainakin meistä maallikkoasiakkaista voi samastua jutun Tiinaan. Kyse voi olla laboratoriotuloksista tai latinankielisestä, vieraalta kolkolta kalskahtavasta ilmauksesta, johon törmäämme terveystiedoissamme. Netin hakukone on silloin parin sormennäpäyksen päässä, ja ”asiakas ajattelee aina pahinta”, kuten eräs sote-alan ammattilainen kuulteni totesi. Vaikka meillä maallikkoasiakkailla ehkä olisi valveutuneisuutta, terveystietoa ja näppärät sormet, suhteellisuudentajua ja ymmärrystä kokonaisuuksista meillä ei välttämättä ole. Tiinan tarinassa ammattijärjestön edustaja kommentoikin, että esimerkiksi Omakannassa terveydenhuollon ammattilaisten on mahdollista tuoda tiedot asiakkaan näkyville sellaisessa aikataulussa, että he voivat ensin tulkita vastaukset asiakkaille eivätkä nämä jää niiden kanssa yksin. Tulkinta-apu voi olla tarpeen Vaikka vuorovaikutukseksi mielletään helposti lähinnä kasvokkaiset kohtaamiset, kirjoitettu tekstikin on vuorovaikutusta. Tekstin kielelliset ja muut valinnat konstruoivat tekstiin eräänlaisen kirjoittajan ja lukijan läsnäolon sekä kirjoittajan ja lukijan välisen vuorovaikutusalueen, joka on joko laaja tai suppeampi. (Ks. Virtanen ym. 2019.) Voi ajatella, että jokaisessa tekstissä tuo alue on täynnä odotuksia siitä, millaisia osapuolet ovat ja mitä he tekstiltä odottavat saavansa. Jos odotukset ovat kovin erilaiset, eihän siitä mitään tule. On aivan varmasti iso haaste laatia asiakastekstejä, jotka yksiselitteisesti, vaivattomasti ja samalla kertaa täyttäisivät viestintätarkoituksensa sekä erilaisten ammattilaisten välillä, että ammattilaisten ja asiakkaiden välillä. Jos totta puhutaan, tekee mieli suorastaan kysyä, onko se edes mahdollista. Voiko sama teksti todella olisi ammatillisen täsmällinen ja informatiivinen ja toisaalta kristallinkirkas asiakkaalle, joka ei tunne esimerkiksi ammattiterminologiaa tai organisaatioon tiedostetusti ja tiedostamatta vakiintuneita kirjaamisen tapoja? Minulla ei ole tähän vastausta, mutta tätä jokaisen asiakastekstejä kirjoittavan ammattilaisen on varmastikin pohdittava omassa työssään. Kirjoittaja: Marianne Roivas, FT, hyvinvointialojen suomen kielen ja viestinnän lehtori, Metropolia Ammattikorkeakoulu Lähteet: Tiililä, Ulla 2018. Sosiaali- ja hoitotyössä kieli on ylhäältä annettua. Pirta 57 (3). 34–35. Saatavana osoitteessa: http://www.kalevalaistennaistenliitto.fi/wpcontent/uploads/2018/11/Pirta_3_2018_LowRes.pdf. Luettu 11.6.2019. Tiililä, Ulla 2017. Johdatus sosiaali- ja hoitoalojen tekstimaailmaan ja niiden tutkimukseen. Teoksessa Tiililä, Ulla & Karvinen, Kati (toim.): Elämän ja kuoleman tekstit. Kirjoittaminen sosiaali- ja hoitotyössä. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus. 6–18. Saatavana osoitteessa: http://scripta.kotus.fi/www/verkkojulkaisut/julk50/Elaman_ja_kuoleman_tekstit.pdf. Luettu 3.6.2019. Virtanen, Mikko T. & Rahtu, Toini & Shore, Susanna 2019. Kirjoitetun vuorovaikutuksen moninaisuus ja erityisyys. Teoksessa Rahtu, Toini & Shore, Susanna & Virtanen, Mikko T. (toim.): Kirjoitettu vuorovaikutus. Tietolipas 260. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. 9–38.

Opetussuunnitelman tulee vastata tulevaisuutta ennakoiviin osaamis- ja työelämätarpeisiin. Metropolian kuntoutuksen ja tutkimisen osaamisalueella vuoden 2023 aikana tehdyn opetussuunnitelmatyön pilotin tavoitteet olivat kunnianhimoiset: tehdä uusi opetussuunnitelma, jonka lähtökohtia ovat tulevaisuuden työelämän kompetenssivaatimukset, osaamisalueen moniammatillisten voimavarojen yhdistäminen, erilaisilla painotuksilla toteutettavien opintopolkujen luominen ja vaihtoehtoisten suoritustapojen rakentaminen. Monialaisen Metropolia Ammattikorkeakoulun mission – osaamisen rohkea uudistaja ja kestävän tulevaisuuden rakentaja – lisäksi opetussuunnitelmatyötä ohjasivat seuraavat pedagogiset linjaukset: oppijalähtöisyys, ilmiölähtöisyys, monimuotoisuus ja avoimuus. Osaamisperustaisuus pohjautuu eurooppalaiseen tutkintojen viitekehykseen, jonka pohjalta kuvataan, mitä tutkinnon, oppimäärän tai osaamiskokonaisuuden suorittanut tietää, ymmärtää ja osaa tehdä.1 Metropolian opetussuunnitelman kehittämistyön taustalla on tunnistettu tarve digitaalisuuden ja kestävyysosaamisen kasvattamiselle2​ sekä moninaisten opiskelijoiden joustavien opintopolkujen ja ristiinopiskelun mahdollistaminen. Kuntoutus ja tutkiminen osaamisalueen pilotointi halukkuuteen vaikutti myös osaamisalueen sisäinen muutostarve yhdenmukaistaa osaamisalueen kahdeksan eri tutkinnon toimintaa ja vähentää historian saatossa muotoutuneita mikro-organisaatiokulttuureita.   Seuraavassa kerromme, miten syksyllä 2024 käyttöön otettavaa opetussuunnitelmaa rakennettiin tunnistamalla osaamisalueen sosiaali- ja terveysalan tutkintojen yhteistä ammatillista tietopohjaa ja tulevaisuusorientoituneita osaamistavoitteita. Kuvaamme myös, miten jatkuvan kehittämisen ja parantamisen malli ohjaa opetussuunnitelmien uudistamispilottia.    Tulevaisuuden yhteiset osaamiskuvaukset opetussuunnitelmatyön keskiössä   Kaikkia osaamisalueen tutkintoja koskeneessa opetussuunnitelmatyössä tavoiteltiin Metropolian tutkintorakenneuudistuksen mukaista opetussuunnitelman rakennetta, jossa ovat näkyvissä   Metropolia-tasoiset yhteiset opinnot  sosiaali- ja terveysalan tutkinnoille yhteiset opinnot ja   ammattialakohtaiset opinnot.   Näiden lisäksi kuntoutuksen eli apuvälinetekniikan, fysioterapian, jalkaterapian ja osteopatian tutkinnoissa tavoiteltiin kaikille yhteisen kuntoutusosaamisen tunnistamista ja uuttamista yhteisiksi opintojaksoiksi.  Opetussuunnitelmatyössä erityistä huomiota kiinnitettiin sosiaali- ja terveysalan koulutuksen kehittämistä ohjaaviin suosituksiin. Niissä korostuu tulevaisuuden työelämän osaamistarpeita vastaavan osaamisen lisäksi vaade vahvistaa kaikkia alan ammattilaisia koskevaa yhteistä tietoperustaa. Tämän nähdään toteutuvan yhdenmukaistamalla opetussuunnitelmien sisältöjä yhteiseksi tunnistetun osaamisen osalta ja kehittämällä ammattikorkeakoulupedagogiikkaa siten, että se mahdollistaa osaamisen rakentumista yhdessä oppien3,4.   Yhteisten sosiaali- ja terveysalan opintojen suunnittelua ja sisällön rakentamista ohjasivat useat sosiaali- ja terveysalan koulutuksen uudistamista ja tulevaisuuden osaamistarpeita ennakoivat dokumentit5,6,7,8,9,10. Näissä dokumenteissa kuvataan eri näkökulmista kaikkien sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöiden tarvitsemaa yhteistä osaamista. Sitä vahvistamalla tuetaan sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmän uudistamistavoitteiden toteutumista ja toimintakulttuurin muutosta.   Tunnistettuja yhteisiä osaamisia ovat muun muassa  asiakaslähtöisyysosaaminen  ohjaus-, neuvonta- ja palvelujärjestelmäosaaminen  lainsäädännön tuntemus ja eettinen osaaminen  näyttöön perustuvan toiminnan osaaminen  kestävän kehityksen mukainen ympäristöosaaminen  tutkimus- ja kehittämisosaaminen  työntekijyysosaaminen  viestintäosaaminen  monialainen yhteistyöosaaminen.  Opetussuunnitelmien uudistamistyössä huomioitiin myös Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arene ry:n (2022) päivittyneet suositukset kaikille koulutuksille ja tutkinnoille yhteisistä kompetensseista. Arenen (2022) nimeämien yhteisten kompetenssien on tarkoitus luoda perustaa työelämässä toimimiselle, yhteistyölle ja asiantuntijuuden kehittymiselle. Niitä ohjataan soveltamaan opetussuunnitelmatyössä, osaamisprofiilien laadinnassa ja osaamisen arvioinnissa11.   Edellä mainittujen kehittämiskohteiden lisäksi sosiaali- ja terveysalan kehittämisessä otetaan huomioon uudenlaisten koulutusjatkumojen, jatkuvan oppimisen mahdollisuuksien ja joustavien opintopolkujen kehittäminen12. Näitä periaatteita tähdennetään myös Metropolian strategiassa 2021–203013 sekä Metropolian pedagogisissa linjauksissa14. Osaamisalueen opetussuunnitelmatyössä tämä kaikki näkyi esimerkiksi usealle tutkinnolle yhteisten väyläopintojen rakentamisessa ja erilaiset oppijat huomioivien toteutussuunnitelmien kehittämisessä. Lisäksi huomiota kiinnitettiin opintojaksojen sisälle sijoittuvien pienempien osaamiskokonaisuuksien rakentamiseen. Pienempien osaamiskokonaisuuksien tarjoaminen myös muille kuin tutkinto-opiskelijoille mahdollistaa koko elämänkaaren läpi jatkuvan osaamisen kehittämisen. Oppija voi halutessaan poimia yksittäisiä opintoja oman osaamisen päivittämiseksi tai täydentämiseksi ilman sitoutumista koko tutkinnon suorittamiseen.  Yhteiskehittäminen haastaa ja palkitsee   Opetussuunnitelmien uudistamistyön pilottiin oli nimetty tutkinnoittain ops-vastaavat, joilla oli erikseen resursoitua työaikaa tehtävään. Osa tutkinnoista jakoi annetun tehtävän ja työajan kahden ops-vastaavan kesken. Työskentelyä edistivät kaksi fasilitaattoria, jotka aikatauluttivat ja palastelivat koko uudistamistyön osiin. Fasilitaattorit toivat tutkimuksellisia dokumentteja ja tausta-aineistoa ops-vastaavien työn tueksi, sekä johtivat prosessia kokonaisuudessaan eteenpäin. Ops-vastaavien tehtävänä oli edistää tutkintojen asiantuntijoiden omaa kehittämistyötä tutkintojen omissa kokouksissa. Opetussuunnitelman uudistaminen työryhmän työskentelyn osalta toteutui ops-vastaavien itsenäisenä, työpareittain tai pienryhmittäin sekä koko työryhmän kesken tehtynä työnä. Koko työryhmän yhteiset tapaamiset rytmittivät työskentelyä luoden sille raamit ja työskentelyn osatavoitteet.  Prosessi lähti liikkeelle yhteisen ymmärryksen luomisesta. Oltiinhan tekemässä muutosta, joka vaikuttaisi jokaisen kahdeksan tutkinnon opetussuunnitelmiin ja sitä kautta käytännön arkeen tutkinnoissa. Elimme sisältövaatimusten kannalta myös muutoksen hetkessä: samaan aikaa olivat valmistumassa Opetus – ja kulttuuriministeriön ja Sosiaali- ja terveysministeriön hankkeiden loppuraportit Sosiaali- ja terveysalan korkeakoulutuksen kehittäminen15 sekä Kuntoutuksen koulutuksen ja tutkimuksen kehittämisfoorumi (KunFo)16.  Yhteisten opintojaksojen osaamistavoitteiden ja sisältöjen rakentaminen käynnistyi kokoamalla yhteen keskeiset koko sosiaali- ja terveysalan koulutuksen uudistamista ja tulevaisuuden osaamista määrittelevät dokumentit. Näiden dokumenttien pohjalta työparit sanoittivat tulevaisuuden osaamistarpeita konkreettisiksi osaamiskuvauksiksi ja sisällöiksi. Kaikille sote-ammattilaisille yhteistä osaamista sanoittamalla pystyttiin tunnistamaan ja muodostamaan mielekkäitä ja tarkoituksenmukaisia viiden opintopisteen laajuisia opintojaksokokonaisuuksia.   Tämän työskentelyn rinnalla työstettiin jo aiemmin yhteisinä opintoina toteutuvia opintojaksoja, joiden sisältöjen päivitystarpeita tarkasteltiin suhteessa aiemmin mainittuun kirjallisuuteen. Tähän päivittämistyöhön kutsuttiin mukaan kyseisten opintojen opettajat. He osallistuivat myös uusien opintojaksojen osaamistavoitteiden ja sisältöjen muotoiluun tarkoituksenmukaisiksi koetuissa työvaiheissa.   Opintojaksojen työversioita reflektoitiin, muovailtiin ja parastettiin ops-vastaavien yhteisissä työpajoissa syksyn 2023 aikana. Työskentelyn loppuvaiheessa uusien opintojaksojen osaamistavoitteita ja sisältöjä peilattiin jälleen kirjallisuuteen. Tällä pyrittiin varmistamaan se, että uudet opintojaksot kattavat kirjallisuudessa kuvatun tulevaisuutta ennakoivan yhteisen osaamisen osa-alueet.   Yhteisten opintojaksojen työskentelyn rinnalla kaikki tutkinnot toteuttivat itsenäisesti omaa opetussuunnitelmatyötään. Työskentelyssä huomioitiin ammattialakohtaiset opetussuunnitelman päivitystarpeet sekä uusien yhteisten opintojaksojen vaikutukset opetussuunnitelman rakenteeseen ja sisältöihin.  Yhteiskehittämistä edistivät monet yhteensovitetut tekijät yhteisen ymmärryksen luominen koko prosessin ajan: mihin pyrimme, mitä teemme, miksi, millä aikataululla ja kenen toimesta fasilitaattorien tietoperustainen ops-työn johtaminen monitasoinen ja monialainen työskentely ops-kehittämisen ryhmässä, tutkintojen asiantuntijaryhmissä, pareina ja yksilöinä halu tehdä yhdessä ja sitoutuminen tavoitteelliseen tekemiseen tekemisen vastuutus ja aikataulutus. Jatkuva kehittäminen ja parantaminen ohjaavat opetussuunnitelmatyötä eteenpäin  Metropoliassa laatu ohjaa kaikkea toimintaamme. Käytännössä työtä ohjaa jatkuvan kehittämisen tai parantamisen PDCA-malli, jossa toimintaa suunnitellaan, toteutetaan, arvioidaan ja kehitetään spiraalimaisessa prosessissa.17 Arvioidessamme nyt pilottia tunnistamme niin onnistumista kuin edelleen kehitettävää osana koko Metropolian tutkintorakenneuudistusta. Alkuvaiheessa luonnollista muutosvastarintaa aiheuttivat tutulta mukavuusalueelta poistuminen eli kehittämisen kohteen muuttaminen oman tutkinnon opetussuunnitelmasta kohti laajempaa sote-ammattilaisten yhteistä osaamista sekä omista totutuista opintojaksototeutuksista luopuminen. Muutoksen tarvetta kyseenalaistettiin, kiire ja sitoutumattomuus yhteiseen tekemiseen näkyivät sekä vastustuksena että passiivisuutena. Yhteisen ymmärryksen jakamisella kehittämisessä päästiin eteenpäin. Ymmärryksen lisääntyessä annettiin myös tutkinnoille muutamia poikkeuslupia toteuttaa opetusta valitsemallaan tavalla, koska tutkintojen erilaisuus ja tutkintojen sisäiset kehittämistyöt niin vaativat. Selvänä kehittämiskohteena tunnistimme ohjeistusten selkeyden ja oikea-aikaisuuden merkityksen. Yhdessä keskustelun ja yhteisen ymmärryksen synnyttämisen merkitystä ei voi myöskään liikaa korostaa.   Tässä vaiheessa pilotin lopputulemaa voi kiteyttää seuraavaan yhden tutkinnon ops-vastaavalta saatuun palautteeseen: ”Vaikeaa oli, mutta lopputulos on todella hyvä. Kyllä kannatti.” Työtä onkin hyvä jatkaa levittämällä pilotin tuloksia ja yhteiskehittämällä edelleen sote-alan yhteisiä opintoja Metropolian Terveyden ja Hyvinvoinnin osaamisalueiden asiantuntijoiden kanssa. Pilotin aikana tunnistettiin myös kuntoutuksen neljän tutkinnon eli apuvälinetekniikan, fysioterapian, jalkaterapian ja osteopatian yhteinen kuntoutuksen tietopohja. Toimintaterapiatutkinnon asiantuntijat arvioivat paraikaa, miten pilotissa tunnistettu yhteinen kuntoutuksen tietopohja näyttäytyy osana toimintaterapeuttitutkinnon uutta opetussuunnitelmaa.   Opetussuunnitelmapilotin tavoitteista tulevaisuuden työelämän kompetenssivaatimusten huomioiminen ja osaamisalueen moniammatillisten voimavarojen yhdistäminen opetussuunnitelmatyössä toteutuivat pääsääntöisesti hyvin. Moniammatillisten voimavarojen hyödyntäminen erilaisilla painotuksilla toteutettavien opintopolkujen luomisessa ja vaihtoehtoisten suoritustapojen rakentaminen ovat käynnistyneet nyt keväällä konkreettisesti ensimmäisen vuoden opintojen toteutussuunnittelussa. Näiden arviointia jatkamme myöhemmin kuluvana vuonna, jolloin opiskelijapalautteet antavat meille arvokasta tietoa jatkuvan kehittämisen ja parantamisen polulla.   Kirjoittajat Kaisa Hartikainen toimii Metropoliassa lehtorina ja Kuntoutuksen YAMK-tutkinnon tutkintovastaava. Hän tekee väitöskirjaa sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten yhteisestä osaamisesta laaja-alaisesti palveluita tarvitsevien asiakkaiden ihmislähtöisessä hoidossa. Hän on valtavan innostunut moniammatillisen koulutuksen kehittämisestä. Maria Kruus  toimii Metropoliassa lehtorina ja Kuntoutuksen tiimin tiimivastaavana. Maria on toiminut pitkään Metropoliassa, useissa eri tehtävissä. Lähiesimiehen tehtävät, ihmisten kohtaaminen, työhyvinvointi ja työssä jaksaminen ovat Marian työskentelyn kulmakiviä. Heidi Stenberg toimii Metropoliassa Kuntoutuksen ja tutkimisen osaamisaluejohtajana. Heidi on toiminut Metropoliassa useassa tehtävässä sekä asiantuntijana että johtajana. Heidi uskoo vahvasti yhdessä tekemisen voimaan, kuten myös siihen, että omalla innostumisella voi myös innostaa muita. Lähteet 1 Kokko, T. 2020. Osaamisperusteinen opetussuunnitelma tarjoaa joustavuutta toteuttamiseen. Hiiltä ja timanttia- blogi, 10.6.2020. 2 Opetushallitus 2019. Osaaminen 2035. Osaamisen ennakointifoorumin ensimmäisiä ennakointituloksia. Raportit ja selvitykset 3:2019. Opetushallitus. 3 Raatikainen, E. & Pakarinen, S. 2022. Tulevaisuuden haasteiden ratkaisijaksi kasvetaan yhdessä oppien. Teoksessa Hartikainen, K., Vuorijärvi, A., Pakarinen, S. & Elomaa-Krapu, M. 2022. Monialaisten ratkaisujen työkirja sosiaali- ja terveysalan asiakastyöhön. Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisuja. Oiva-sarja 53. Helsinki: Metropolia Ammattikorkeakoulu. 4 Hartikainen, K., Pakarinen, S. & Vuorijärvi, A. 2023. Miten vahvistaa monialaista yhteistyöosaamista sosiaali- ja terveysalan koulutuksessa. Matkalla monialaisuuteen 2/2. Sotemuotoilijat-blogi, 18.4.2023. 5 Juujärvi, S., Sinervo, T., Laulainen, S., Niiranen, V., Kujala, S., Heponiemi, T. & Keskimäki, T. Sote-ammattilaisten yhteinen osaaminen sosiaali- ja terveydenhuollon muutoksessa. Päätösten tueksi 3/19.Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. 6 Kangasniemi, M., Hipp, K., Häggman-Laitila, A., Kallio, H, Kärki, S., Kinnunen, P., Pietilä, A-M., Saarnio, R., Viinamäki, L., Voutilainen, A. & Waldén, A. 2018. Optimoitu sote-ammattilaisten koulutus- ja osaamisuudistus. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 39/2018. 7 Opetus- ja kulttuuriministeriö 2019. Tutkintoon johtavan koulutuksen kehittäminen tukemaan sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistamista. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 24/2019. 8 Laanterä, S. & Saunders, H. (toim.) 2020. Sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten geneerinen osaaminen. Kirjallisuuskatsaus. Mikkeli: Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu. 9 Sosiaali- ja terveysministeriö 2022. Sote-integraation edellyttämä monialainen yhteistyöosaaminen: Selvityshenkilön raportti. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 22/2022. 10 Opetushallitus 2019. Osaaminen 2035. Osaamisen ennakointifoorumin ensimmäisiä ennakointituloksia. Raportit ja selvitykset 3:2019. Opetushallitus. 11 Sosiaali- ja terveysministeriö 2022. Sote-integraation edellyttämä monialainen yhteistyöosaaminen: Selvityshenkilön raportti. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 22/2022. 12 Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arene ry 2022. Suositus ammattikorkeakoulujen yhteisistä kompetensseista ja niiden soveltamisesta. Arene ry. 13 Metropolia 2020. Strategia 2021–2030: Osaamisen rohkea uudistaja ja kestävän tulevaisuuden rakentaja. Metropolia Ammattikorkeakoulu. 14 Metropolia 2020. Metropolia Ammattikorkeakoulun pedagogiset linjaukset strategiakaudelle 2030. Metropolia Ammattikorkeakoulu. 15 Valtioneuvosto 2023. Sosiaali- ja terveysalan korkeakoulutuksen kehittäminen -hanke. Loppuraportti. Valtioneuvoston julkaisuja 2023:15. 16 Valtioneuvosto 2023. Kuntoutuksen koulutus ja tutkimus. Asiantuntijafoorumin näkökulmia koulutuksen kehittämiseen ja ehdotus kuntoutuksen tutkimuksen strategiaksi. Valtioneuvoston julkaisuja 2023:64. 17 Laatu Metropoliassa. Metropolia Ammattikorkeakoulu.

Maailma on kompleksinen kokonaisuus, ja sitä ilmentävät monimutkaiset ilmiöt koskettavat myös sosiaali- ja terveysalaa. Kompleksiset ilmiöt ja ongelmat ovat monitahoisuutensa vuoksi tunnetusti viheliäisiä (engl. wicked problems). Ne eivät ratkea suoraviivaisesti, vaan vaativat useiden asioiden samanaikaista huomioimista sekä toistuvaa yhdessä tekemistä ja oppimista. Esimerkkejä tämäntyyppisistä ilmiöistä ovat muun muassa nuorten lisääntyvä pahoinvointi ja sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmän uudistaminen, jotka samalla antavat akuuttia kuvaa ajastamme1. Myös ihminen itsessään tulisi nähdä ja kohdata kompleksisena systeeminä. Kompleksiset ilmiöt vaativat useiden osapuolien samanaikaisia ja keskinäisriippuvaisia toimia, koska kukaan tai mikään taho ei yksin niitä pysty syvälläkään asiantuntemuksellaan selättämään. Ajattelua, toimintatapoja ja myös osaamista on siksi uudistettava rohkeasti ja yhdessä, jotta ratkaisujen syntyminen ylipäänsä olisi mahdollista. Hyvinvointialueilla ratkaisuja sosiaali- ja terveysalan kompleksisiin ongelmiin haetaan vilkkaasti muun muassa alueellisten kehittämishankkeiden kautta2. Konkreettisia kehittämiskohteita ovat esimerkiksi monialaisissa verkostoissa tuotetut, vaikuttavat ja kustannustehokkaat palvelukokonaisuudet, erilaiset moniammatilliset toimintamallit tai digipalvelut, joita alueille paraikaa rakennetaan. Väestön vanhetessa ja ikärakenteen muuttuessa asiakkaiden palveluntarpeet moninaistuvat, ja samalla huoltosuhde heikkenee. Haasteen kompleksisuutta lisäävät myös työvoiman saatavuus, henkilöstön jaksaminen sekä koko alaa vaivaava veto- ja pitovoimavaje. Palveluiden ja toiminnan kehittämisessä korostuvat arvot ihmislähtöisyydestä tai eri toimijoiden välisestä kehittäjäkumppanuudesta taas ovat osoittautuneet mutkikkaammiksi toteuttaa kuin puhua. Palvelua tarvitsevan ihmisen osallistaminen jää yhä usein esimerkiksi pelkkien asiakastyytyväisyyskyselyiden varaan, eikä niillä kateta koko kehittämisprosessia3.  Kestävä ratkaisu akuuttiin tilanteeseen löytyy vahvistamalla monialaista yhteistyötä ja osaamista käytännön toiminnassa sosiaali- ja terveysalan toimijoiden ja organisaatioiden keskuudessa ja välillä. Vaikka velvoite monialaiseen yhteistyöhön on tunnettu molemmilla aloilla jo vuosia, on sen konkreettisessa toteuttamisessa edelleen haasteensa. Käytännössä sosiaali- ja terveysalan integraatio ja monialainen yhteistyö edellyttävät useiden eritasoisten tekijöiden samanaikaista huomioimista ja konkreettisia toimia niissä4. Tämän monialaisuuteen matkaavan tekstisarjamme ensimmäinen osa (1/2) keskittyy esittelemään näitä monialaisen toiminnan edellytyksiä eri toimijoiden välisen yhteistyön vahvistamisen näkökulmasta. Tunnistettuja edellytyksiä ovat muun muassa  ihmisen ymmärtäminen kompleksisena systeeminä  myötäelävä kohtaaminen   yhteinen kieli ja käsitteistö   yhteinen tavoitteiden määrittely   ajattelu- ja toimintatapojen päivittäminen.  Ihmisen ymmärtäminen kompleksisena systeeminä  Sosiaali- ja terveysalalla ilmiöiden kompleksisuus ei rajaudu vain monitahoisiin prosesseihin, organisaatioihin tai palvelujärjestelmiin. Kompleksisuutta voi tarkastella yhtä lailla yksittäisen palveluja käyttävän asiakkaan tasolla. Myös ihmisen voidaan ajatella olevan kompleksinen systeemi. Ihmisen psykofyysinen kokonaisuus ja hänen hyvinvointinsa ovat monin tavoin uniikkeja. Hänen hyvinvointiinsa liittyvät haasteet eivät ole useinkaan selkeitä tai lineaarisia, vaan tukeminen niissä vaatii yleensä systeemistä eli kokonaisuudesta lähtevää hahmottamista. Tämä edellyttää esimerkiksi ihmislähtöisen lähestymistavan5 syvällistä ymmärrystä ja kykyä soveltaa sitä erilaisten ihmisten kanssa moninaisissa ympäristöissä.   Monialaisessa yhteistyössä toteutettua ihmislähtöistä hoitoa6 on jo pitkään pidetty maailmanlaajuisesti sosiaali- ja terveydenhuollon kultaisena standardina7. Se tarjoaa mahdollisuuden ihmisen tilanteen systeemiseen ja moninäkökulmaiseen tarkasteluun. Vaikka arvoina ja tavoitteina ihmislähtöisyys ja monialainen yhteistyö tunnistetaan ja tunnustetaan keskeisiksi toimintaa ohjaaviksi periaatteiksi, ei niiden toteutuminen käytännössä ole yhtä yksituumaista. Ihmisen arkeen liittyvien monitahoisten ilmiöiden tarkastelussa tarvitaan kykyä hahmottaa hänen tilanteensa dynaamisuus ja siihen kietoutuvien muuttujien systeeminen vuorovaikutus.   Myötäelävä kohtaaminen  Yksilön tasolla monialaisessa yhteistyössä keskeistä on jokaisen toimijan kyky kohdata toinen arvostavasti ja myötäelävästi riippumatta siitä, missä roolissa hän työtehtävissään toimii. Tämä tarkoittaa ennen kaikkea sitä, miten asiantuntijat tunnistavat toistensa osaamista ja arvostavat toistensa näkökulmia yhteisen toimimisen ja toiminnan kehittämisen mahdollistamiseksi. Keskeistä on myös yksilöiden aito kiinnostus verkoston muita toimijoita ja heidän asiantuntijuuttaan kohtaan sekä halu pyrkiä yhteyteen heidän kanssaan ja vaikuttaa heihin myönteisellä tavalla.8 Parhaimmillaan monialaisessa verkostossa toimivien yksilöiden välille rakentuu vastavuoroista emotionaalista tukea ja prososiaalista käyttäytymistä, jotka edistävät monialaisen verkoston jäsenten positiivista tunnetilaa toisiaan ja yhdessä työskentelyä kohtaan. Tämä kaikki taas heijastunee myönteisellä tavalla myös kohtaamisiin asiakkaiden kanssa.   Yhteinen kieli ja käsitteistö  Mistä puhummekaan, kun puhumme monialaisuudesta? Kompleksisten ilmiöiden ratkaiseminen monialaisessa yhteistyössä edellyttää yhteisen käsitteellisen maaperän rakentamista yhteisten sanojen ja yhteisen kielen avulla. Lähtökohtaisesti siis jo se, mitä monialaisuudella tarkoitetaan, saattaa tarvita sanoittamista.   Kirjallisuudessa monialaisuus määritellään eri toimi-, tieteen- ja hallinnonalojen yhteistyöksi erona ammattiryhmien väliseen yhteistyöhön eli moniammatillisuuteen9. Usein käsitteitä käytetään kirjallisuudessa ja puheessa rinnakkain ja toistensa synonyymeina, ja niillä molemmilla tarkoitetaan eri toimijoiden välistä yhteistyötä10.  Vaikka yksittäisissä tapauksissa eri tavoin käytetyillä käsitteillä ei tuntuisi olevan väliä, voi yhteisten sanojen ja kielen puute johtaa myös siihen, että eri alojen toimijat tai asiantuntijat eivät koe tulleensa ymmärretyiksi tai toisen osaaminen nähdään omasta näkökulmasta niin etäisenä, ettei yhteistyö viriä. Yhteisen käsitteistön puute voi vieraannuttaa toimijoita toisistaan ja estää hahmottamasta työskentelyn yhtymäkohtia tai jopa sitä, miten eri toimijat ylipäätään kytkeytyvät saman kompleksisen ilmiön tarkasteluun.    Ilmiön yhteinen sanoittaminen sekä kaikille aloille ja toimijoille ymmärrettävän kielen käyttö auttaa toimijoita huomaamaan, miten omaa osaamista ja näkökulmia voi uuttaa mukaan ilmiön ratkaisemiseen. Yhteiselle merkitysneuvottelulle tutunkuuloisistakin mutta etenkin poleemisista käsitteistä täytyy siis yksinkertaisesti varata aikaa ja tilaa. Esimerkiksi käsitteen tarkastelu käyttöyhteydessään tapausesimerkin avulla on toimiva konkreettinen keino. Tämä osoittanee hyvin, minkä tyyppisistä perusasioista on toisinaan lähdettävä, jotta ratkaisut systeemisesti hahmottuviin ilmiöihin voivat alkaa muodostumaan.  Yhteinen tavoitteiden määrittely   Samaa ilmiötä voidaan siis sanoittaa eri tavoin riippuen siitä, minkä alan tai toimijan näkökulmasta sitä tarkastelee. Monialaisen yhteistyön onnistumisen kannalta on kuitenkin ratkaisevaa löytää jaettu ymmärrys ilmiöstä ja siihen kytkeytyvän toiminnan tavoitteista. Yhteisten tavoitteiden asettaminen auttaa nousemaan eri toimijoiden välille ajan saatossa syntyneiden erilaisten toimintakulttuurien synnyttämien siilojen yli. Ilmiön tarkastelu yhteistoimijuutta arvostavassa ilmapiirissä mahdollistaa työskentelyn, jossa pyrkimys yhteiseen tavoitteeseen laskee vaivihkaa eri toimijoiden välisiä raja-aitoja. Rinnakkaisen eri näkökulmista tapahtuvan tarkastelun sijaan tavoitetta lähestytään yhdessä – joukkueena. Tästä esimerkiksi sopii hyvin erilaisten asiakastapausten yhteinen käsittely konsultatiivisen työpajatyöskentelyn11 keinoin.   Ajattelu- ja toimintatapojen päivittäminen  Vaikka monialaisuuden mahdollisuudet kompleksisten ongelmien ratkaisijana tunnustetaan laajalti, tuntuu sen käytäntöönpano yhä varsin idealistiselta. Periaatteet, jotka ohjaavat organisaatioiden ja niiden prosessien suunnittelua, sisältävät yhtymäkohtia yli 100 vuoden takaisiin Frederick Taylorin oppeihin koneen kaltaisesti toimivista organisaatioista. Tällainen toimintatapa pyrkii vakioimaan työsuoritukset ja näin kaventamaan työntekijän mahdollisuutta vaikuttaa keinoihin yltää haluttuun lopputulokseen.12 On toki myös mahdollista, että ihmistä ei ole luonnostaan luotu systeemiajattelijaksi. Vaatii huomattavasti enemmän ponnisteluja ymmärtää ja hahmottaa systeemisesti kompleksista maailmankuvaa ja monialaisia verkostoja kuin lineaarisia ja yksinkertaisia yksialaisesti tai yhden organisaation sisällä rakentuvia prosessikulkuja. Myös ihmisen luontainen tarve kontrolliin voi myötävaikuttaa hänen pyrkimykseensä vakioida ja yksinkertaistaa ilmiöitä ja prosesseja.  Kompleksisten ilmiöiden monialaisessa ratkaisemisessa on kuitenkin kyse perustavanlaatuisesta ja systeemisestä ajatus- ja toimintatapojen muutoksesta sekä kaikille yhteisten tavoitteiden rakentumisesta. Pitkään vaikuttaneet toimijoiden, organisaatioiden tai tieteenalojen erilaiset käytännöt, toimintamallit ja rakenteet saattavat yhä näyttäytyä esteenä monialaisuudelle. Ne jarruttavat meitä näkemästä pidemmälle aikaan, jossa asiat ovat toisin.   Yksilöt ja heidän osaamisensa, palvelut ja palvelujärjestelmät sekä niiden muodostamat laajemmat ekosysteemit eivät kehity, mikäli pidämme visusti kiinni aiemmin yksilöinä tai organisaatioina oppimistamme ajatus- ja toimintamalleista. Vasta kun rohkenemme kyseenalaistaa näitä pitkään vaikuttaneita kaavoja, voimme onnistua systeemisesti toimivan monialaisen verkoston rakentamisessa ja kompleksisten ilmiöiden ratkaisemisessa. Ajattelu- ja toimintatapojen päivittäminen on siis väistämätön osa ratkaisua.      Matkalla monialaisuuteen on tekstisarja, jossa taustoitetaan sosiaali- ja terveysalan monialaistumista koskevia ehtoja ja edellytyksiä (osa 1) ja tarkastellaan koulutusta keinona vastata niihin (osa 2). Tekstit liittyvät läheisesti verkkojulkaisuun Monialaisten ratkaisujen työkirja sosiaali- ja terveysalan asiakastyöhön (2022).   Blogikirjoituksen laatijat Kaisa Hartikainen ja Aino Vuorijärvi ovat toimittaneet työkirjan yhdessä lehtori Saila Pakarisen ja innovaatiojohtaja Minna Elomaa-Krapun kanssa. Kirjassa monialaisuuteen liittyviä sisältöjä, käsitellään tätä kirjoitusta perusteellisemmin. Työkirjan tapausesimerkkien ja tehtävien avulla lukijalle tarjoutuu mahdollisuus työstää ja päivittää omaa ajatteluaan monialaisuudesta. Julkaisua käytetään Metropolian HyMy-kylässä perehdytys- ja opetusmateriaalina, ja se soveltuu laajemminkin aineistoksi sosiaali- ja terveysalan koulutuksiin.  Kirjoittajat  Kaisa Hartikainen on lehtori ja Kuntoutuksen YAMK-tutkinnon tutkintovastaava. Hän tekee väitöskirjaa sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten yhteisestä osaamisesta laaja-alaisesti palveluita tarvitsevien asiakkaiden ihmislähtöisessä hoidossa. Hän on valtavan innostunut moniammatillisen koulutuksen kehittämisestä.  Aino Vuorijärvi on yliopettaja ja ammattikorkeakoulun opinnäytetyöstä lingvistisen tekstintutkimuksen menetelmin väitellyt filosofian tohtori. Hän tekee työtään kielessä, joka on luontaisesti monialainen ja sellaisenaan erinomainen alusta yhteistyölle. Lähteet 1 Heinonen, O-P. & Hyytiälä, H. 2019. Viidakon rakentamisen vaikeus. MustRead. 2 Sosiaali- ja terveysministeriö 2020. Tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskus 2020–2022. Ohjelma ja hankeopas. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2020:3. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö. 3 Virtanen, M. 2022. Aito asiakaslähtöisyys ja asiakasosallisuus. Onko niitä digitaalisten palveluiden kehittämisessä? Teoksessa Elomaa-Krapu, M. & Vuorijärvi, A. (toim.). Osallistavia ratkaisuja digitaalisiin hyvinvointi- ja terveyspalveluihin. Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisuja. TAITO-sarja 95. 90–96. 4 Ks. lisää: Valentijn PP., Schepman SM., Wilfrid O., Bruijnzeels MA. 2013. Understanding integrated care: a comprehensive conceptual framework based on the integrative functions of primary care. International Journal of Integrated Care 13. 5  Brummel‐Smith, K., Butler, D., Frieder, M., Gibbs, N., Henry, M., Koons, E., Loggers, E., Porock, D., Reuben, D, Saliba, D., Scanlon, W., Tabbush, V., Tinetti, M., Tumlinson, A. & Vladeck, B. 2016. Person-Centered Care: A Definition and Essential Elements. Journal of the American Geriatrics Society (JAGS) 64. 15–18. 6 Huhtakangas M., Tuomikoski AM., Kyngäs H. & Kanste, O. 2020. Frequent attenders' experiences of encounters with healthcare personnel: A systematic review of qualitative studies. Nursing & Health Sciences 23 (1). 53–68. 7 Li, J. & Porock, D. 2014. Resident outcomes of person‐centered care in long‐term care: A narrative review of interventional research. International Journal of Nursing Studies 51. 1395–1415. 8 Juntunen, E., Pessi, AB., Aaltonen, T., Martela, F. & Syrjänen, T. Myötätunto ja merkityksellisyys työssä. Teoksessa A. B. Pessi, F. Martela & M. Paakkanen (toim.). Myötätunnon mullistava voima. Jyväskylä: PS-Kustannus. 104–122. 9 Lybeck, T. & Wallden, J. 2011. Nuorisolain muutokset – monialainen yhteistyö ja etsivä nuorisotyö. Teoksessa Aaltonen, K. (toim.). Nuorten hyvinvointi ja monialainen yhteistyö. Helsinki: Tietosanoma Oy. 25–28. 10 Ks. lisää: Hartikainen, K., Vuorijärvi, A., Pakarinen, K.& Elomaa-Krapu, M. (toim.) 2022. Monialaisten ratkaisujen työkirja sosiaali- ja terveysalan asiakastyöhön. Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisuja. OIVA-sarja 53. 11 Hartikainen, K. 2022. Konsultatiivisen työskentelyn malli sosiaali- ja terveysalan koulutuksessa. Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisuja. OIVA-sarja 52. 12 The development of scientific management by Frederick Taylor. Creative safety supply.