Hiiltä ja timanttia

Kesätyö oli juuri alkamassa Spar-kaupan pikakassalla. Onneksi äitini oli kaupan vakioasiakas ja useiden pyyntöjeni jälkeen kysyi, löytyisikö 14-vuotiaalle tyttärelle kesätöitä. Niin onnellisesti kävi ja siitä alkoi pitkä urani noin 10 vuotta erilaisissa kaupantehtävissä koulun ja opiskeluiden ohessa. Jälkeenpäin voi miettiä, mitä työelämätaitoja sain niistä kokemuksista, jotka ovat kantaneet tähän päivään. Mieleeni palautuvat nopea toiminta, uusien asioiden haltuunotto, yhdessä työskentely ja asiakaspalvelu. Työelämätaitojen kehittymisestä osana korkeakouluopintoja puhutaan paljon tänä päivänä. Sitrassakin on menossa tällä hetkellä ideahaku opiskelijoiden työelämätaitojen kehittämiseksi. Hakuun ideoitiin yli 90 erilaista hankeideaa. Tänä päivänä, kun korkeakoulut vähentävät henkilökuntaansa taloudellisten tekijöiden vaikutuksesta, tulee yhä löytää ratkaisuja, mitä pitävät toivoa ja positiivisuutta yllä. Matti Alahuhdan sanoin, tulee uskoa muutoksen mahdollisuuteen ja mittavuuteen. Korkeakoulut ovat vahva osa suomalaista työelämää. Korkeakoulujen sisälle tulisi syntyä yrittäjyyden ilmapiiri, joka kantaisi ja toimisi vahvasti osana toimintaa. Henkilöstön ja opiskelijoiden yhteen hiileen puhaltaminen vaatii tietoista oppivan yhteisön rakentamista, jossa asiantuntijuudesta ja osaamisesta syntyy yhteinen asia. Digitalisaatio on tullut pikku hiljaa osaksi opetusta. Vuonna 1992 teimme ensimmäiset sähköpostikokeilut Elisan yhteishankkeissa. Silloin piti vain miettiä, kenelle voisin lähettää viestiä, kun monellakaan työkaverilla ei ollut asennettuna sähköpostia. Nyt verkon välityksellä voidaan hoitaa yhä enenemässä määrin asioita. Sijainnin ja tilan merkitys vähenee, samoin ajan merkitys muuttuu ja työn muodot vaihtuvat tekemisestä verkon tuottavuuteen. Opetuksen ja oppimisen asiakaskokemus muuttuu valtavaa vauhtia. Työskentelyn tulee olla avointa ja rikastavaa, niin että siitä syntyy merkitystä. Työskentely edellyttää uudenlaisia ryhmätyötaitoja, asennetta jakaa ja yrittäjyyttä avoimissa verkostoissa. Muutos on ennen kaikkea sosiaalinen. Tietojen yhdistely tulee yhä keskeisemmäksi ja tärkeämmäksi, jotta uusia asioita voi syntyä. Tämä haastaa institutionaalisesti toimivan korkeakoulumaailman. Osaamista ei voi miettiä staattisena, vaan sitä on hankittava koko ajan - on mentävä uuteen. Voidaankin nähdä, että ketterä luova, oivaltava oppiminen on taito, jollainen tulisi hankkia itselle ja yhteisölle. Ilmapiiri, jossa voidaan nopeasti kokeilla ja mokata, ja tehdä sitten korjausliikkeet nopeasti, mahdollistaa oppivan toimintamallin yhteisöön ja sen jäsenille. Tällaisessa yhteisössä palautekulttuuri on avointa ja runsasta. Palautetta haetaan omaan toimintaan ja sitä vastaanotetaan joustavasti. Tarvitaan uudenlaisia tapoja ja välineitä hyödyntää omaa yhteisöä, sidosryhmiä ja erilaisia asiakkaita, niin että toiminta koko ajan kehittyy ja muuttuu. Ehkä viimeisenä, mutta eivät suinkaan vähäisempinä ovat taidot, jotka lisäävät ja ylläpitävät oma elämänhallintaa opintojen aikana. Tarvitaan erilaisia rakenteita, dialogia ja mahdollisesti välineitä, joiden avulla voi omaa elämää hallita ja kehittää reflektointikykyä. Oman resilienssikyvyn rakentuminen on tärkeää, niin että tunnistaa omia voimavaroja ja kykenee ottamaan niitä käyttöön stressaavissa tilanteissa. Omia lähipiirejään tai oppimisyhteisöään pitää osata hyödyntää. Vuosien varrella työuran edetessä varmaan yksi tärkeimmistä metataidoista on ollut intuitio. Sen avulla olen voinut hahmottaa isoja kokonaisuuksia ja joustavasti tilanteen mukaan toimia. Oppimisessa tarvitaankin intuitiota, jota voidaan harjaannuttaa erilaisten tehtävien, mielikuvien ja tilanteiden avulla, katkaisemalla turha järkeily ja tarkkailemalla omia aistimuksia ja tuntemuksia ja mielikuvia. Oli pysähdyttävää yhdessä yhteisömme kehittämispäivässä miettiä, mistä olen kiitollinen ja kuinka voin sen tunteen ottaa työyhteisössä käyttööni. Olla avoin muille, utelias, ystävällinen ja välittävä!