Hiiltä ja timanttia

Opittajat pedagogiikan rajapinnoilla

Avainsana: ammattikorkeakoulustrategia

Ammattikorkeakoulujen profiloitumisen merkitys kasvaa
23.5.2024
Helena Kuusisto-Ek

Korkeakoulujen profiloituminen on ajankohtainen teema. Opetus- ja kulttuuriministeriö linjaa, että ”Korkeakoululaitos muodostuu korkeatasoisista, vahvuusalueilleen profiloituneista yliopistoista ja ammattikorkeakouluista. Korkeakoulut profiloituvat, selkeyttävät ja tiivistävät yhteistyötä ja työnjakoa niin keskenään kuin tutkimuslaitosten kanssa koulutuksessa, tutkimuksessa, tukipalveluissa, rakenteissa ja infrastruktuureissa”. (1.) Profiloituminen eli erilaistuminen on kansainvälisen tutkimuksen mukaan korkeakoulujen keino erottautua kilpailussa, ja se edellyttää selkeämpiä strategisia valintoja (2). Tällöin puhutaan myös strategisesta asemoinnista, jolla korkeakoulu vahvistaa asemaansa korkeakoulujen välisessä kilpailussa (3). Korkeakoulun henkilöstölle profilointi antaa mahdollisuuden hahmottaa oman työn kytkeytymistä isompaan osaamiskokonaisuuteen ja sen myötä merkitykselliseen työhön. Profilointi on kiinnostava aihe myös ammattikorkeakoulun opetus- ja  tutkimus-, kehitys ja innovaatiotyön näkökulmasta. Mitä on se korkeakoulun keskeinen osaaminen, johon halutaan keskittyä? Korkeakoulun henkilöstölle profilointi antaa mahdollisuuden hahmottaa oman työn kytkeytymistä isompaan osaamiskokonaisuuteen ja sen myötä merkitykselliseen työhön. Tällöin se yhdistyy tutkintoihin, opetus- ja TKI-työhön sekä laajemmin koko korkeakoulun kehittämiseen. Ammattikorkeakoulujen vahvuusalat kuvaavat osaamisprofiilia Profiloituminen liitetään yleensä korkeakoulun strategisiin valintoihin. Ammattikorkeakoulujen strategioissa kuvataan niitä painotuksia, joilla korkeakoulun halutaan menestyvän. Tutkimuksen mukaan ammattikorkeakoulujen strategiasisällöt ovat kuitenkin pääosin geneerisiä, kaikille korkeakouluille yhteisiä korkeakoulujen kehittämiseen liittyviä teemoja. Niissä ei välttämättä kuvata keskeisiä korkeakoulun osaamisia. (4). Korkeakoulut sen sijaan kuvaavat tavoite- ja tulossopimuksissaan painoalat sekä nousevat alat, joilla haluavat profiloitua. Ensimmäiset kuvaavat painotuksia, jotka ovat korkeakoulun ydinosaamista ja jälkimmäiset painotuksia, joiden suuntaan korkeakoulu kehittää osaamistaan tulevaisuudessa. Korkeakoulujen yhteistyön näkökulmasta on hyödyllistä tunnistaa kunkin toimijan painoalamäärittelyn tapa. Ammattikorkeakoulujen painoalakuvauksista voi päätellä muun muassa seuraavia asioita: Osassa ammattikorkeakouluja painoalat määritellään ilmiölähtöisesti, eli ne vastaavat toimintaympäristön haasteisiin määrittelemällä teemoja, joiden avulla näitä haasteita ratkotaan (esimerkkinä Karelia ja Metropolia). Ilmiölähtöisyys kytkeytynee osittain tutkimus-, kehitys-, ja innovaatiotoiminnan rahoitukseen: globaalit ja kansalliset haasteet ja niiden ratkominen ovat rahoituksen keskiössä. Toisaalta tutkinnot on harvoin rakennettu ilmiölähtöisesti, jolloin painoalan yhteys tutkintoon voi jäädä epäselväksi. Osassa ammattikorkeakouluja painoalat kytkeytyvät osin tai kokonaan kyseisen korkeakoulun koulutusaloihin, jolloin voidaan ajatella, että painoalat nähdään tiiviisti kytkeytyneinä tutkintoihin ja niiden kehittämiseen (esimerkkinä LAB ja KAMK). Koulutusalaperustainen vahvuusalojen kuvaus kytkeytynee puolestaan pyrkimykseen rakentaa vahva yhteys TKI-työn ja tutkintojen välille. Voidaan ajatella esimerkiksi niin, että tulevaisuuden kompetensseja nostetaan esiin koulutusaloihin kytkeytyvän TKI-työn avulla ja sen myötä kehitetään tutkintojen sisältöjä. Ammattikorkeakoulu voi myös määritellä painoalansa yhdessä tiedekorkeakoulun tutkimuskärkien kanssa ja sen lisäksi kuvata ammattikorkeakoulun omat painoalat (esimerkkinä SeAMK). Eri korkeakoulusektorin välinen painoalamäärittely antanee taas viitteitä yhteistyöstä, jota halutaan vahvistaa osaamisperusteisesti. Painoalat voidaan määritellä myös erikseen TKI-työlle (esimerkkinä Oulun amk), jolloin painoalakuvaus korostaa tämän osa-alueen erityisyyttä. Kiinnostavaa painoalamäärittelyissä on se, miten eri tavoin ammattikorkeakoulut näitä määrittelevät (taulukko 1). Korkeakoulujen yhteistyön näkökulmasta on hyödyllistä tunnistaa tämä ja pohtia, miten tämä tukee yhä lisääntyvää yhteistyötä ja missä kohdin määrittelyjä voisi täsmentää. Painoalojen, tutkintojen ja TKI-työn yhteys vahvistaa korkeakoulun profiilia Painoala kuvataan ammattikorkeakoulujen tavoite- ja tulossopimuksessa ikään kuin osaamisen keihäänkärkenä, johon ammattikorkeakoulu panostaa resurssejaan ja profiloituu sen avulla. Tällöin yhteys eri koulutusaloihin, tutkintoihin ja TKI-toimintaan on ainakin pohtimisen arvoinen asia. Tätä voi perustella muun muassa seuraavasti: Profiloitumisen merkitys korostuu sitä enemmän mitä enemmän halutaan lisätä yhteistyötä ja työnjakoa eri korkeakoulujen välillä. Työnjako on vaikeaa, ellei selvästi tiedetä, mihin kukin keskittyy ja mikä on korkeakoulun keskeisintä osaamista. Painoalojen yhteys koulutusalaan ja tutkintoihin mahdollistaa osaamisen vahvistamisen ja kehittämisen tietyillä osa-alueilla ja tukee koulutuksen kehittämistä. Tämä ohjaa myös korkeakoulun henkilöstön osaamisen johtamista ja tukee sen kytkeytymistä isompaan kokonaisuuteen. Painoalojen kytkeytyminen TKI-työhön tukee ja ohjaa korkeakoulun henkilöstön työtä ja osaamista. Se ohjaa valintoja ja poisvalintoja, joita tehdään korkeakoulun profiilin vahvistamiseksi. Esimerkkinä liiketalouden tutkintojen profiloituminen Kauppatieteiden ja liiketalouden korkeakoulutuksen arvioinnissa on todettu muun muassa, että kauppatieteiden ja liiketalouden koulutustarjonta erittäin runsasta, mutta profilointi vähäistä. Alan ylempien korkeakoulututkintojen (KTM, Tradenomi YAMK) osalta koulutuksen profiloitumista on korkeakoulujen omista lähtökohdista käsin mahdollista syventää nykyistä enemmän. (5.) Tutkintojen profiloituminen on osa korkeakoulun erottautumista muista. Liiketalouden koulutusalalla on kokonaisuudessaan tarjolla noin 250 tutkintoa, joista 160 tradenomi- ja bachelor-tasolla ja 90 YAMK- ja Master-tasolla. Tekemäni valtakunnallisen analyysin pohjalta voi havaita, että alemmat korkeakoulututkinnot ovat pääosin geneerisiä sisällöltään. Tätä selittää se, että tutkinto antaa perusvalmiudet alan työtehtäviin ja osaamisvaatimukset ovat suhteellisen yhtenäiset. Jos koulutusala ei näy korkeakoulun painoaloissa lainkaan, mihin alan osaaminen kytkeytyy? Ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon (YAMK) tarjonta sen sijaan profiloituu sisällöllisesti enemmän. Läpileikkaava teema liiketalouden alan ylemmissä korkeakoulututkinnoissa näyttää olevan johtaminen ja siihen liittyvät erilaiset painotukset. Esimerkkejä profiloituneista ohjelmista ovat esimerkiksi Palvelumuotoilu (XAMK) Tiedolla johtaminen (KAMK, Lapin amk) Oikeudellinen erityisosaaminen ja oikeusmuotoilu (Laurea) Ennakoinnin ja kehittämisen asiantuntija (Lapin amk)  Muutosjohtaminen (Metropolia Amk) Englanninkielisessä Master-koulutuksessa tilanne on edellä kuvatun kaltainen, eli ohjelmissa on geneerisiä pääteemoja, mutta myös profiloivia teemoja. Näitä ovat esimerkiksi Sport Business Management (JAMK) Quality Management (Turun amk)  Wellbeing Management (XAMK) Project Management Business (Arcada) Tarkasteltaessa liiketalouden alan tutkintojen yhteyttä kunkin ammattikorkeakoulun painoaloihin, voidaan todeta, että osassa ammattikorkeakouluja ne on kytketty erikseen koulutusaloihin ja osassa on tunnistettavissa alaan liittyvä vahvuusala. Kiinnostavaa on myös se, että osassa ammattikorkeakouluja liiketalouden koulutusala ei näy painoaloissa erikseen lainkaan. Pohdittavaksi jää tällöin se, mihin alan osaaminen kytkeytyy. Korkeakoulun strategia kytkee asiat yhteen Korkeakoulun profiili, jossa strategia, painoalat, koulutusalat, tutkinnot ja TKI-toiminta muodostavat kokonaisuuden, tukee koko korkeakoulua kilpailussa erottautumisessa. Tämä edellyttää kytkentöjen löytämistä edellä mainittujen osa-alueiden välille. Kytköksien löytäminen tukee myös korkeakoulujen kyvykkyyksien ja henkilöstön osaamisen vahvistamista. Kytköksien löytäminen tukee myös korkeakoulujen kyvykkyyksien ja henkilöstön osaamisen vahvistamista. Se on edellytys korkeakoulujen entistä vahvemmalle osaamisperustaiselle yhteistyölle ja työnjaolle. Keskustelua korkeakoulun profiilista ja keskeisistä osaamisista kannattaisi lisätä. Kokemukseni mukaan se kiinnostaa henkilöstöä. Oletko samaa mieltä? Kirjoittaja Helena Kuusisto-Ek työskentelee Metropolia Ammattikorkeakoulussa liiketalouden alalla opetus- ja kehittämistehtävissä ja tekee väitöskirjaa korkeakoulujen strategisesta johtamisesta. Hän on toiminut pitkään sekä johtamistyössä että työyhteisöjen ja johtamisen kehittäjänä. Hänen osaamisalueitaan ovat erityisesti strateginen johtaminen, osaamisen johtaminen, muutosjohtaminen ja organisaatioiden kehittäminen. Lähteet Korkeakoulu- ja tiedepolitiikka ja sen kehittäminen. Opetus- ja kulttuuriministeriön verkkosivut. Frolich, N.,Stensaker, B., Scordato, L. & Botas, P.C.P. 2014. The Strategically Manageable University: Perceptions of Strategic Choice and Strategic Change among Key Decision Makers. Higher Education Studies 4(5). Mahat, M. & Coates, H. 2016. Strategic positioning of medical schools: An Australian perspective. Medical Teacher, 38(11), 1166–1171. Kuusisto-Ek, H. 2021. Suomen ammattikorkeakoulujen strategiasisällöt 2017–-2020. Tiedepolitiikka 1/2021. Kauppatieteiden ja liiketalouden korkeakoulutuksen arviointi. KARVI 4/2020.

Lue lisää

Mitä jokaisen on hyvä tietää ammattikorkeakoulujen rahoituksesta
20.11.2023
Katariina Rönnqvist & Olli Pöyry

Tiedämme, että korkeakoulut toimivat verovaroin. Mutta kuinka moni meistä ymmärtää, mitä se käytännössä merkitsee? Mitä perusrahoituksella, ulkoisella rahoituksella ja korkeakoulujen liiketoiminnalla tarkoitetaan? Millainen merkitys esimerkiksi ulkomaalaisten opiskelijoiden lukukausimaksuilla on korkeakoulujen taloudelle? Ymmärtämistä hankaloittaa jo pelkästään yhdenmukaisten käsitteiden puute. Kerromme tässä blogissa, miten ammattikorkeakoulut rahoittavat toimintaansa, ja mitä jokaisen olisi hyvä asiasta tietää. Haastamme sinut lukiessasi miettimään, millä keinoilla voit itse vaikuttaa ammattikorkeakoulun taloudelliseen menestykseen. Ammattikorkeakoulujen perusrahoitus tulee valtion kassasta Eduskunta päättää vuosittain ammattikorkeakouluille kohdennettavan perusrahoituksen määrän. Vuonna 2023 se oli 954 miljoonaa euroa. Perusrahoitus jaetaan ammattikorkeakouluille rahoitusmallin perusteella, joka on jaettu kolmeen osaan: koulutus, tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminta eli TKI sekä ammattikorkeakoulun strategiaan liittyvä osa. (Ks. kuvio 1.) Rahoitusosuudet lasketaan kolmen edellisen vuoden tulosten keskiarvolla. Esimerkiksi vuoden 2024 rahoituksessa huomioidaan vuosien 2020–2022 tulokset. Ammattikorkeakoulujen nykyinen rahoitusmalli on vahvasti tulosperusteinen. Ammattikorkeakoulut voivatkin omalla toiminnallaan vaikuttaa saamansa perusrahoituksen määrään. Korkeakoulut saavat siis valtiolta tiettyjen kriteerien ja toimintansa tulosten perusteella tukun rahaa, jonka sisäisestä kohdentamisesta ne päättävät itse. Nykyinen rahoitusmalli on voimassa vuoden 2024 loppuun, ja uutta mallia valmistellaan paraikaa opetus- ja kulttuuriministeriössä. Perusrahoitukseen liittyy siis aina poliittinen ulottuvuus. Koulutustoiminnan tulokset ovat merkittävin rahoitukseen vaikuttava tekijä Koulutukseen liittyvä rahoitus muodostaa peräti 76 prosenttia ammattikorkeakoulujen saamasta perusrahoituksesta. Edellä mainittu rahoituksen osuus muodostuu viiden kriteerin perusteella. Suurin osa (56 %) rahoituksesta myönnetään suoritettujen ammattikorkeakoulututkintojen perusteella. Jatkuvan oppimisen rahoitusosuus (9 %) perustuu muiden kuin tutkintoon tähtäävien opiskelijoiden suorittamien opintopisteiden lukumäärään.  Suurin osa näistä opintopisteistä suoritetaan avoimessa ammattikorkeakoulussa. Ammattikorkeakoulusta valmistuneiden työllistymistä ja sen laatua (6 %) mitataan kahdella mittarilla: työllistyneiden osuudella vuosi valmistumisen jälkeen viisi vuotta valmistumisen jälkeen tehtävän valtakunnallisen uraseurantakyselyn tuloksilla. Opiskelijapalautteen perusteella myönnettävä rahoitus (3 %) perustuu puolestaan valmistumisvaiheessa tehtävän AVOP-kyselyn tuloksiin. Lisäksi osa ammattikorkeakouluista saa perusrahoitusta ammatillisessa opettajakoulutuksessa opintokokonaisuuden suorittaneiden henkilöiden lukumäärän perusteella (2 %). TKI-vastinraha palkitsee aktiivisesta TKI-toiminnasta TKI-toiminnan osuus ammattikorkeakoulujen perusrahoituksesta on 19 prosenttia. Rahoitukseen vaikuttaa kolme kriteeriä: ammattikorkeakoulun hankkima ulkopuolinen TKI-rahoitus (11 %) suoritettujen ylempien ammattikorkeakoulututkintojen määrä (6 %) ammattikorkeakoulun julkaisutoiminta (2 %). Rahoitusmallissa ammattikorkeakouluille maksetaan niin sanottua TKI-vastinrahaa sen mukaan, kuinka paljon ammattikorkeakoulu on onnistunut hankkimaan ulkopuolista TKI-rahoitusta. TKI-vastinraha on tietynlainen tulospalkkio tai bonus: mitä enemmän hankit ulkopuolista TKI-rahoitusta, sitä enemmän saat TKI-vastinrahaa. Ammattikorkeakoulut voivat hakea ulkopuolista TKI-rahoitusta esimerkiksi Business Finlandilta, EU:n rakennerahastoista, ministeriöiltä, säätiöistä, kuntien tutkimusrahoituksesta, kansainvälisiltä järjestöiltä sekä yrityksiltä. Käytännössä suurin osa ulkopuolisesta TKI-rahoituksesta on erilaista hankerahoitusta. Merkittävimpänä rahoittajana on EU:n rakennerahastot, kuten Euroopan sosiaalirahasto (ESR). Ammattikorkeakoulujen perusrahoitukseen on varattu tietty summa TKI-vastinrahaa jaettavaksi korkeakoulujen kesken. TKI-vastinrahan varmistaminen ja sen osuuden kasvattaminen edellyttävätkin ammattikorkeakouluilta yhä aktiivisempaa TKI-toimintaa. Käytännössä se tarkoittaa enemmän ja laadukkaampia hankehakemuksia. Ammattikorkeakoulujen välisen kilpailun näkökulmasta tilanne on varsin mielenkiintoinen, sillä hankerahoituksen saaminen edellyttää lähes aina yhteistyötä toisten korkeakoulujen ja/tai muiden organisaatioiden kanssa. Rahoituksen saamisen edellytyksenä on usein myös merkittävä omavastuu- eli omarahoitusosuus. Lisäksi tässä rahanjaossa kilpaillaan yhteisen ”rahakakun” palasista: mitä enemmän korkeakoulut onnistuvat hankkimaan ulkopuolista TKI-rahoitusta, sitä pienemmäksi TKI-vastinrahan osuus hankittua ulkoista euroa kohden muodostuu. On toki mahdollista, että kansallinen tavoite TKI-rahoituksen kasvattamisesta neljään prosenttiin bruttokansantuotteesta kasvattaa ammattikorkeakouluille jaettavan TKI-vastinrahan määrää, siis tuon rahakakun kokoa. Strategiarahasta sovitaan neuvottelupöydässä Strategiaperusteisen perusrahoituksen osuus ammattikorkeakoulujen rahoitusmallissa on viisi prosenttia. Tämän rahoituksen kriteereistä sovitaan korkeakoulun ja OKM:n välisissä neuvotteluissa. Kriteerit liittyvät yleensä esimerkiksi ammattikorkeakoulun profiloitumiseen, vahvuuksien hyödyntämiseen ja alueelliseen vaikuttavuuteen. Ulkoinen tulorahoitus täydentää perusrahoitusta Korkeakoulujen rahoitukseen kohdistuu monenlaisia paineita muun muassa julkisen talouden kestävyysvajeen vuoksi. Perusrahoitus tuskin siis kasvaa lähivuosina. Jatkossa ratkaisuja etsittäneen erilaisista ulkoisen tulorahoituksen muodoista. Korkeakoulujen ulkoisella rahoituksella tarkoitetaan muualta kuin valtion budjettivaroista saatavaa julkista ja yksityistä rahoitusta. Se siis tarkoittaa kaikkea perusrahoituksen ulkopuolista tulorahoitusta, jota korkeakoulu voi saada eri lähteistä. Julkinen ulkoinen rahoitus on rahaa, jonka jakoa valtiovalta tai EU ohjaa. Valtaosa TKI-hankkeista rahoitetaan tällaisella rahoituksella. Suomen Akatemia ja Business Finland ovat merkittävimmät TKI-rahoittajat Suomessa.  Ulkoista julkista tulorahoitusta ovat myös Opetushallituksen (OPH) rahoittama täydennyskoulutus sekä Jatkuvan oppimisen ja työllisyyden palvelukeskuksen myöntämä niin sanottu JOTPA-rahoitus. Yksityisen ulkoisen tulorahoituksen osuuden kasvattaminen on kuuma puheenaihe kaikissa korkeakouluissa, sillä se lisää liikevaihtoa ja parhaimmillaan myös kasvattaa taloudellista tulosta. Tällä on merkitystä erityisesti ammattikorkeakouluille, joista merkittävä osa toimii osakeyhtiöinä. Ammattikorkeakoulut voivat tehdä monenlaista liiketoimintaa (kuvio 2). Ammattikorkeakoulut päättävät itse katetasonsa eli sen, kuinka paljon ne tekevät voittoa liiketoiminnalla. Liiketoiminnan tähtiä näyttävät tällä hetkellä olevan EU-ETA -alueen ulkopuolelta tulevat lukuvuosimaksua maksavat opiskelijat. Heidän lukumääränsä on yli kymmenkertaistunut vuosien 2017 ja 2022 välillä reilusta 500 lähes 6000 opiskelijaan. Kannattavaa liiketoimintaa ovat myös yritysten rahoittamat tutkimus- ja kehitysprojektit sekä osa täydennyskoulutuksista. Yksityistä ulkoista TKI-rahoitusta ovat esimerkiksi yksityisten säätiöiden, kuten Koneen Säätiön, tutkimushankkeisiin myöntämä rahoitus sekä yritysten tekemät investoinnit ammattikorkeakoulun kanssa tehtävään tutkimus- ja kehittämistoimintaan. Yritysten ja säätiöiden kanssa toteutetut TKI-projektit voidaan toteuttaa joko niin sanotusti vastinrahakelpoisina, siis perusrahoitukseenkin vaikuttavina, kaupallisina TKI-projekteina tai puhtaasti liiketoimintana. Yksityistä ulkoista tulorahoitusta saadaan myös sijoitustoiminnasta, varainhankinnalla saaduista tuotoista ja mahdollisista lahjoituksista. Ulkoisen tulorahoituksen merkitys on kasvanut myös tilastojen valossa: vuonna 2018 sen tuotot muodostivat noin 20 prosenttia ammattikorkeakoulujen liikevaihdosta. Vuonna 2022 osuus oli jo noin 25 prosenttia. Ulkoinen TKI-rahoitus on yli kaksinkertaistunut vuosien 2015 ja 2022 välillä 71 miljoonasta eurosta 148 miljoonaan euroon. Ulkoiselle tulorahoitukselle on ominaista, että ammattikorkeakoulu voi itse omalla aktiivisuudellaan vaikuttaa oleellisesti sen määrään. Liiketoiminnan riskit, markkinoiden tuntemus ja myyntiosaaminen haastavat kuitenkin ammattikorkeakouluja, samoin kuin organisaatiokulttuuriin ja -rakenteisiin liittyvät tekijät. Tällä hetkellä ulkoisen tulorahoituksen ainoa “poliittinen riski” liittyy koulutusviennin ja lukuvuosimaksullisten tutkinto-opiskelijoiden maksuihin sekä opiskelijoiden maahanpääsyn viiveisiin. Aika näyttää, miten se vaikuttaa ammattikorkeakoulujen liikevaihdon kehitykseen. Lyhyt oppimäärä ammattikorkeakoulujen rahoituksesta Korkeakoulujen rahoitukseen ja talouteen liittyvä käsitteistö on monimutkaista: älä siis säikähdä tai turhaudu, jos et heti hahmota kokonaisuutta. Ammattikorkeakoulut saavat perusrahoituksen valtiolta. Sitä täydennetään ulkoisella tulorahoituksella, jota hankitaan sekä julkisilta että yksityisiltä toimijoilta. Perusrahoituksen määrä on noin miljardi euroa vuodessa, ja se jaetaan ammattikorkeakouluille niiden toiminnan tuloksiin pohjautuvan rahoitusmallin mukaan. Tutkintokoulutus tuottaa ylivoimaisesti eniten rahoitusta ammattikorkeakouluille, vaikka niissä tehdään todella paljon muutakin. TKI-rahoitus on oma taiteenlajinsa. Siihen liittyvä vastinraha, jota valtio maksaa, toimii kannustimena hankkia ulkoista TKI-rahoitusta. Ulkoista tulorahoitusta hankitaan sekä julkisilta että yksityisiltä toimijoilta. Merkittävin laji on julkinen TKI-rahoitus. Yksityistä tulorahoitusta saadaan muun muassa lukukausimaksuista, liiketoiminnasta, tilavuokrista ja sijoitustoiminnasta. Ulkoinen tulorahoitus laajentaa ammattikorkeakoulun rahoituspohjaa ja lisää sen autonomiaa. Ulkoisen tulorahoituksen hankkiminen edellyttää investointeja ja resursseja. Siksi ammattikorkeakouluilla on hanketoimistoja, tutkimusyksiköitä, agenttisopimuksia,  liiketoimintayksiköitä ja monenlaista kumppaniyhteistyötä. Jokainen ammattikorkeakoulun työntekijä voi työssään ainakin välillisesti vaikuttaa rahoitukseen: työntekijä voi omalla toiminnallaan tukea opiskelijoiden valmistumista, kirjoittaa artikkelin, kaupallistaa omaa osaamistasi tai kehittää kumppanisuhteita. Kun ymmärrät miten korkeakouluja rahoitetaan ja millaiset tekijät tulorahoitukseen vaikuttavat, pystyt osallistumaan asian ympärillä käytäviin keskusteluihin ja myös vaikuttamaan asiaan omalla toiminnallasi! Kirjoittajat Katariina Rönnqvist toimii Metropolia ammattikorkeakoulussa asiakkuuspäällikkönä. Hänen tehtävänään on kehittää Metropolian kumppanuustoimintaa, yritysyhteistyötä ja liiketoimintaa. Katariinalla on monipuolinen kokemus yritysmaailmasta asiakkuuksien johtamisen konsulttina ja valmentajana sekä opettajana ammattikorkeakoulussa ja ammatillisessa oppilaitoksessa. Olli Pöyry työskentelee Hämeen ammattikorkeakoulussa koulutuksen kehittämisen asiantuntijana. Hänen työnkuvaansa kuuluu muun muassa opinto-ohjauksen ja toisen asteen oppilaitosten kanssa tehtävän koulutusyhteistyön kehittäminen. Ollin tausta on vakuutusalalta ja hänellä on lähes kymmenen vuoden työkokemus eri koulutusasteilta. Tämä kirjoitus sai innostuksensa Tampereen yliopiston järjestämästä Korkeakouluhallinnon ja -johtamisen täydennyskoulutuksesta, jossa kirjoittajat perehtyivät korkeakoulujen ulkoiseen tulorahoitukseen. Lähteet Arene ry. (2021). Vaikuttava ammattikorkeakoulu. Ammattikorkeakoulujen TKI-toiminta 2020. Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto ry. Arene ry. (2023). Ammattikorkeakoulujen tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnan nykytila ja tulevaisuus. Bunescu, L., Estermann, T. & Pruvot, E. (2022). Public Funding Observatory. Report 2021/2022. Part 1: Sector perspectives on funding. European University Association. Kivistö, J. (2020). Korkeakoulujen rahoitus. Teoksessa V. Kohtamäki, J. Kivistö & E. Pekkola (toim.), Korkeakouluhallinto – johtaminen, talous ja politiikka (197–223). Helsinki: Gaudeamus. Kohtamäki, V. (2020). Korkeakoulujen taloushallinto. Teoksessa V. Kohtamäki, J. Kivistö & E. Pekkola (Toim.), Korkeakouluhallinto - johtaminen, talous ja politiikka (329–359). Helsinki: Gaudeamus. Korkeakoulujen taloushallinnon koodisto OKM/2/500/2018. Opetus- ja kulttuuriministeriö. Lepori. (2021). How are European Higher Education Institutions funded? New Evidence from the European Tertiary Education Register. Zenodo. Pruvot, E., Claeys-Kulik, A. & Estermann, T. (2015). Strategies for Efficient Funding of Universities in Europe. Teoksessa A. Curaj, L. Matei, R. Pricopie, J. Salmi & P. Scott (toim..), The European Higher Education Area. Springer, Cham. Opetus- ja kulttuuriministeriö (2018). Luovuutta, dynamiikkaa ja toimintamahdollisuuksia: ehdotus ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen rahoitusmalleiksi vuodesta 2021 alkaen. Opetus- ja kulttuuriministeriö. Opetus- ja kulttuuriministeriön internetsivut: Jatkuvan oppimisen avustukset sekä Korkeakoulujen ja tiedelaitosten ohjaus, rahoitus ja sopimukset. Opetus- ja kulttuuriministeriö. Vipunen. Opetushallinnon tilastopalvelu.

Lue lisää

Pedagogiset linjaukset laadun perustana
24.10.2022
Kirsi Kuosa, Jukka Kesänen, Kimmo Leiviskä ja Marjatta Kelo

Oletko ajatellut, mihin opetuksesi pohjautuu? Millainen pedagoginen ajattelu ohjaa toimintaasi? Miten muuttuva tulevaisuus ja yhteiskunnan muutos heijastuu opetukseesi?  Olemme huomanneet, että tavoitteellinen yhteinen keskustelu ja kehittäminen vaatii yhteistä ymmärrystä. Tämän vuoksi erityisesti monitieteisissä korkeakouluyhteisöissä, kuten Metropolia, kaivataan yhteisiä käsitteitä ja teoriapohjaa pedagogiselle kehittämiselle, laatukeskustelulle sekä niiden johtamiselle. Pedagogiset linjaukset ovat organisaatiotasoinen keskeinen asiakirja, jolla linjataan pedagogista kehittämistä. Pedagogiset linjaukset ovat pedagogisen osaamisen ja kehittämisen tueksi tunnistettuja ja strategisesti hyväksyttyjä teemoja. Ne auttavat muun muassa opetussuunnitelmatyössä. Vaikutukset ulottuvat oppimistilanteisiin asti. Pedagogiset linjaukset Metropoliassa Metropolia Ammattikorkeakoulussa uusittiin pedagogiset linjaukset alkuvuodesta 2022. Tämä toteutettiin yhteisöllisesti. Tarkoituksena on vahvistaa yhteistä käsitystä laadukkaasta oppimisesta ja opetuksesta strategiaa toteuttaen. Metropolian strategiassa yhtenä osa-alueena korostuu jatkuva oppiminen. Sen tärkeys perustuu jatkuvasti kasvavaan muutosvauhtiin (mm. globalisaatio, digitalisaatio, kestävä kehitys), joka edellyttää osaamisen elinikäistä kehittämistä. Jatkuva oppiminen käsitteenä pitää Metropoliassa sisällään sekä tutkintotavoitteisen koulutuksen että kaikki täydennyskoulutuksen muodot. Metropolian pedagogisten linjausten teemat ovat oppijalähtöisyys, ilmiölähtöisyys, monimuotoisuus ja avoimuus. Näillä ajankohtaisilla teemoilla vastataan tulevaisuuden haasteisiin. Työelämän rakennemuutos aiheuttaa osaamistarpeessa nopeita muutoksia. Siihen perinteinen tutkintokeskeinen koulutusjärjestelmä ei ole riittävän ketterä. Tämän vuoksi rakennamme oppimisessa ja opetuksessa uusia, joustavia ja oppijalähtöisiä ratkaisuja eli Metropolia Match®-mallia. Pedagogiset linjaukset ovat oppimisen johtamista Pedagoginen osaaminen ja sen kehittäminen on moniulotteinen pedagogiseen johtamiseen liittyvä prosessi, joka läpäisee kaikki korkeakouluyhteisön tasot (esim. Nummenmaa & Pyhältö 2008). Pedagogiset linjaukset ovat yksi työkalu pedagogisen johtamisen salkussa. Opettajat ovat pedagogisia asiantuntijoita, jotka kehittävät aktiivisesti vaikuttavaa pedagogiikkaa tiimeissään. Opiskelijat ovat puolestaan aktiivisia oman oppimisensa toimijoita jatkuvan oppimisen polulla. Metropolian pedagogisia linjauksia kehitettäessä, emme katsoneet tarpeelliseksi linjata yhtä tiettyä, kaikille yhteistä oppimisen ja opettamisen mallia. Opetuksessa käytetään eri aloille soveltuvia pedagogisesti vaikuttavia (tutkittuja) menetelmiä. Pedagogisilla linjauksilla tuetaan tutkinto-ohjelmien prosessien ja toimintatapojen kehitystyötä. Pedagogisilla linjauksilla tuetaan tutkinto-ohjelmien prosessien ja toimintatapojen kehitystyötä esimerkiksi opetussuunnitelmien laadinnassa ja opetusmenetelmissä. Laadun kannalta on keskeistä, että oppiminen, opetus ja ohjaus on suunniteltu, toteutettu ja johdettu systeemisesti, suunnitelmallisesti ja linjakkaasti. Olennaista mielestämme on, että opetuksen tavoitteet, sisällöt sekä opetus- ja arviointimenetelmät ovat linjassa keskenään. Linjaukset konkretisoituvat tutkinto-ohjelmiemme kehittämissuunnitelmissa 2023, jotka laaditaan dialogissa opetushenkilöstön kanssa tutkintovastaavien johdolla. Pedagoginen laatu on koko korkeakouluyhteisön asia Opetuksen asiantuntijuus ilmenee siinä, millaisia pedagogisia valintoja ja päätöksiä tehdään sekä miten opiskelijoita opetetaan ja ohjataan käytännössä. Pedagogiset linjaukset konkretisoituvat ensisijaisesti oppimis- ja opetustilanteissa. Pedagoginen kehittäminen ja sen johtaminen vahvistaa korkeakoulua osaamisyhteisönä sekä sen jäseniä yksilöinä. Laadukkaan oppimistoiminnan ja sen kehittämisen arvostus näkyy siinä, kuinka paljon kehittämistoimia ja pedagogisia periaatteita pohditaan tasavertaisesti, toisten mielipiteitä kunnioittaen sekä vastuuta kantaen. (Esim. Cipriano & Buller 2012.) Siksi korostamme yhteisöllisyyttä Metropolian kehittämistyössä. Suunnittelijoilla, kehittäjillä ja ennen kaikkea opettajilla ja opiskelijoilla on mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa oppimisen ja opetuksen suunnitteluun ja kehittämiseen. Sitä tapahtuu eri tasoilla sekä opetussuunnitelmaprosessissa että omaan opetukseen ja oppimiseen liittyen. Elämme tässä hetkessä, mutta tavoittelemme jatkuvasti parempaa oppimisen laatua. Maailma ympärillämme muuttuu ja sen myötä korkeakoulusektorilta vaaditaan uusia, ennakoivia toimenpiteitä. Pysyäksemme osaamisen rohkeana uudistajana ja kestävän tulevaisuuden rakentajana on pedagogisten linjausten ohjattava korkeakouluyhteisöä kohti tavoitteita. Tähän päästäksemme jokaisen Metropoliassa opettavan on hyvä miettiä, miten oppijalähtöisyys, ilmiölähtöisyys, monimuotoisuus ja avoimuus toteutuvat omassa opetuksessa nyt ja tulevaisuudessa. Laatu koostuu kaikkien panostuksesta! Lähteet Cipriano, R.E. & Buller, J.L. 2012. Rating Faculty Collegiality. Cipriano. The Magazine of Higher Learning 44(2) 45-48. Korkeakoulutuksen ja tutkimuksen Visiossa 2030 Nummenmaa, A. R. & Pyhältö, K. (2008). Tohtorikoulutus systeemisenä kokonaisuutena. Teoksessa Nykänen, S. & Tynjälä, P. 2012. Työelämätaitojen kehittämisen mallit korkeakoulutuksessa. Aikuiskasvatus, 32, 1, 17–28. Kirjoittajat Kirsi Kuosa (KM) työskentelee Metropolian oppimistoiminnassa uudistuvan oppimisen asiantuntijana. Hän koordinoi mm. pedagogisen kehittämisen verkostoa (PedaParvi), osallistuu Metropolian laatutyöhön ja edistää muutoinkin pedagogista kehittämistä. Jukka Kesänen (TtT) on työskennellyt Metropoliassa yli kymmenen vuotta eri tehtävissä: lehtorina ja tutkintovastaavana sosiaali- ja terveysalalla. Tällä hetkellä hän työskentelee yliopettajana Uudistuvan oppimisen yksikössä. Hänen kiinnostuksen kohteenaan on pedagoginen kehittäminen vaikuttavuuden näkökulmasta. Kimmo Leiviskä (KM) työskentelee Metropolian Strategia ja kehityspalveluissa digipäällikkönä. Hän koordinoi Metropolian Digivisio 2030-työtä ja edistää digitalisaatiota koko organisaation tasolla ja verkostoissa. Marjatta Kelo (FT) on työskennellyt Metropoliassa pitkään erilaisissa oppimiseen liittyvissä tehtävissä. Tällä hetkellä hän työskentelee Uudistuva oppiminen -yksikön päällikkönä.

Lue lisää

Mitä strategiasisällöt kertovat korkeakoulujen profiilista ja strategisista valinnoista?
20.9.2022
Helena Kuusisto-Ek

”Miksi ammattikorkeakoulujen strategioissa ei kuvata koulutusaloja ja tutkintoja?”, kysyi yritysmaailmassa työskentelevä ystäväni muutama vuosi sitten. Jäin miettimään kysymystä ja palaan tähän pohdintaan nyt uudestaan. Teen väitöskirjaa korkeakoulujen strategisesta johtamisesta. Osana tätä työtä olen tutkinut ammattikorkeakoulujen strategiasisältöjä sopimuskaudella 2017-2020. Tein tutkimuksen analysoimalla 23 ammattikorkeakoulun strategiadokumentit pyrkien luomaan kokonaiskuvaa siitä, mitä strategiasisällöt kertovat korkeakoulujen profiilista ja strategisista valinnoista. Koulutusalat eivät näy strategioissa Ehkä kiinnostavin havainto strategiasisällöissä liittyi koulutusaloihin ja tutkinto-ohjelmiin. Niitä ei pääsääntöisesti ole ammattikorkeakoulujen strategiasisällöissä lainkaan. Vertauskuvallisesti voisi todeta, että kaupan alan yritykset kuvaisivat strategiansa laajasti kuitenkin kertomatta mitä kaupoissa myydään. Tässä kohtaa muistin ystäväni kysymyksen muutaman vuosi sitten. Mitä jos strategiassa olisikin kuvattu koulutusalat, tutkinnot ja niihin liittyvät osaamiskärjet? Voisiko näistä ja painoaloista muodostaa kokonaiskuvan, joka auttaisi hahmottamaan paremmin sitä, miten korkeakoulut profiloituvat? Tätä voi pohtia ainakin kahdesta näkökulmasta. 1. Henkilöstön ja strategian välinen kytkös Ammattikorkeakoulujen strategiasisällöissä korostetaan mm. laadukasta koulutusta, opiskelijalähtöisyyttä, oppimisympäristöjä ja kansainvälisyyttä. Usein kuvaukset jäävät geneeriselle tasolle. Opetustyön ja TKI-toiminnan näkökulmasta olisi kiinnostavaa nostaa strategian keskiöön koulutusalat ja tutkinnot osaamiskärkineen. Tämä voisi vahvistaa opetushenkilöstön ja TKI-toimijoiden kiinnittymistä paremmin strategiaan samankaltaisesti kuin yliopistosektorilla tutkimusaloihin. Opetushenkilöstön työ ohjautuu luonnostaan oman alan substanssiin ja kehittämiseen, jolloin myös kytkös strategiaan löytyisi helpommin. Strategisesta johtamisesta tiedetään kansainvälisten tutkimusten perusteella se, että strategiat koetaan korkeakouluissa etäisiksi ja strategian merkitys jää usein epäselväksi (esim. Thoening & Paradise, 2016). Toistaiseksi on vähän tutkimustietoa siitä, miten strategia ohjaa korkeakoulua sen eri tasoilla (esim. Frost et al., 2016). Keskeistä olisi pohtia sitä, mikä tukisi strategian kytkeytymistä työhön korkeakoulun eri tehtävärooleissa ja näin ohjaisi työtä kohti asetettuja tavoitteita. 2. Opiskelijoiden ja strategian välinen kytkös Korkeakoulujen profiloituminen ja työnjako on entistä ajankohtaisempi teema tilanteessa, jossa korkeakoulusektori digitalisoituu ja koulutuksen toimintalogiikka voi muuttua merkittävästi. Esimerkiksi Digivisio 2030 hankkeen tavoitteena on avata korkeakouluopintoja laajasti kaikille ajasta ja paikasta riippumatta. Tämä johtanee tarpeeseen valtakunnallisesti hahmottaa koulutusaloja, tutkintoja ja erityisesti niihin liittyviä osaamiskärkiä. Tällöin opiskelija voi nopeasti löytää itselleen tutkinnon, joka tukee hänen kehittymistään. Erityisesti ammattikorkeakoulujen YAMK-tutkinnoissa näkyy jo nyt opiskelijoiden halu opiskella paikkariippumattomasti siellä, missä on tarjolla kiinnostavaa osaamista. Strategian rakentuminen osaamisperusteisesti mahdollistaisi korkeakouluille strategian rakentamisen omien vahvuuksiensa pohjalle. Korkeakoulujen yhteistyö ja rakenteellinen kehittäminen vaatii ymmärrystä siitä, missä kukin korkeakoulu on vahvimmillaan. Yhteistyö rakentuu usein ammattikorkeakoulusektorilla koulutusalojen ja niihin liittyvien substanssin varaan. Yliopistoyhteistyötä haetaan kytkemällä toimintaa tiedekorkeakoulujen tutkimusaloihin. Tässäkin kohtaa substanssiin liittyvillä strategiasisällöillä voisi edistää synergiaa luovaa yhteistyötä, josta lopulta hyötyisivät eniten juuri opiskelijat. Strategiasisältöjen samankaltaisuus Strategiasisällöt eri ammattikorkeakouluissa ovat tutkimukseni mukaan keskenään hyvin samankaltaisia, mikä oli yllättäväkin havainto. Korkeakoulujen strategiatyölle voi olla tässä pohdinnan paikka: mikä on strategiatyön painopiste, jos kaikki korkeakoulut työstävät suhteellisen samankaltaisia teemoja? Tekemäni aineistolähtöisen sisällönanalyysin perusteella nykyiset strategiasisällöt voi jäsentää viiteen eri luokkaan. Ammattikorkeakoulun tehtävien mukaiset strategiasisällöt tarkoittavat opetukseen, TKI-toimintaan ja aluevaikuttamiseen liittyviä teemoja. Opetukseen liittyvissä kuvauksissa korostuivat laadukas koulutus, opiskelijalähtöisyys, hyvät oppimisympäristöt ja kansainvälisyys. Tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoimintaan liittyvissä kuvauksissa nousivat esiin kasvun ja vaikuttavuuden lisääminen, profiilin mukainen toiminta ja aluetta tukeva kehittämistyö. Aluevaikuttavuutta kuvattiin puolestaan työelämän kehittämisenä, kehittäjäkumppanuutena ja alueen kokoavana voimana toimimisena. Hallituskauden tavoitteisiin liittyviä strategiasisältöjä olivat korkeakoulun vuoropuhelu ympäröivän yhteiskunnan kanssa, profiilin vahvistaminen, kestävän kehityksen ja kansainvälisyyden vahvistaminen sekä digitalisaatio. Rakenteelliseen kehittämiseen ja talouteen liittyviä strategiasisältöjä olivat taloudellinen tehokkuus, organisaation kehittäminen, kasvun hakeminen eri rahoituslähteistä sekä kampusrakenteen uudistaminen. Erityistehtävään tai erityisprofiiliin liittyvät strategiasisällöt liittyivät mm. arvopohjaan, valtakunnalliseen kehittäjärooliin, älykkään korkeakoulun rakentamiseen ja suomenruotsalaisen korkeakoulun kehittämiseen. Painoalakuvaukset tarkoittavat teemoja, joihin ammattikorkeakoulu haluaa keskittyä. Niitä ei kuvattu kuin noin puolessa strategiadokumenteissa ja jos ne oli kuvattu, niissä oli keskenään paljon samankaltaisuuksia. Tämä kertonee siitä, että painoalat eivät ole strategiasisältöjen keskiössä. Kokonaisuutena voi todeta, että ammattikorkeakoulujen strategiat ovat keskenään samankaltaisia ja erilaistumista korkeakoulujen välillä on toistaiseksi erittäin vähän. Yhtenä selittävänä tekijänä voi olla korkeakoulujen ohjaus. Strategiasisältöä määrittäviä tekijöitä on paljon ja liikkumatilaa johtamisessa vähän, jolloin samankaltaistuminen on ymmärrettävää. Opetus- ja TKI-työn näkökulmasta voi pohtia sitä, millä tavoin nyt strategiasta osittain erillään oleva koulutusvastuu- ja painoalakeskustelu voitaisiin kytkeä strategiasisältöihin ja tuoda substanssiosaaminen vahvemmin koko korkeakouluyhteisön yhteiseen keskusteluun. Voisi olettaa, että se kiinnostaa ainakin opetushenkilöstöä erityisen paljon. Strategiasisältöjen tulevaisuus Korkeakoulu-uudistukset (yliopistouudistus 2010 ja ammattikorkeakoulu-uudistus 2015) korostivat korkeakoulujen autonomiaa, strategisen johtamisen merkitystä ja taloudellis-hallinnollisen päätösvallan vahvistamista. Tämä oli perusteltua jatkuvasti kiristyvässä globaalissa kilpailussa. Korkeakoulusektorin uudistuminen, rakenteellinen kehittäminen, kilpailu rahoituksesta ja kestävien toimintamallien luominen edellyttävät uutta luovaa strategista johtamista. Tulevaisuudessa on pohdittava sitä, mitä asioita strategioissa kannattaa painottaa, kun haetaan kilpailuetua ja profilointia. Ydinkyvykkyyksiin keskittyminen tarkoittaisi strategisia valintoja ja mahdollistaisi työnjakoa, joka on tärkeää kilpaillulla korkeakoulusektorilla. Millaiset ovat korkeakoulujen strategiasisällöt tulevaisuudessa? Voisiko strategiasisältöjä aidosti rakentaa osaamisperusteisesti? Entä yhteistyössä kaikkien korkeakoulujen kanssa niin, että tietoisesti haetaan erilaistumista, työnjakoa ja yhteistyötä? Kirjoittaja Helena Kuusisto-Ek työskentelee Metropoliassa liiketalouden alalla opetus- ja kehittämistehtävissä. Hän tekee parhaillaan väitöskirjaa Tampereen Yliopistossa korkeakoulujen strategisesta johtamisesta. Hän on toiminut pitkään sekä johtamistyössä että työyhteisöjen ja johtamisen kehittäjänä. Hänen osaamisalueitaan ovat erityisesti strateginen johtaminen, muutosjohtaminen ja organisaatioiden kehittäminen. Lähteet: Ammattikorkeakoululaki 2014/932 Digivisio 2030. Frost, J., Hattke, F., & Reihlen, M. (2016). Multi-level governance in universities. Higher Education Dynamics, 47. Korkeakoulujen uudistusten arviointi. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2018:33. Kuusisto-Ek, Helena (2021) Suomen ammattikorkeakoulujen strategiasisällöt. Tiedepolitiikka 1/2021. Kuusisto-Ek, Helena (2021) Strategic Management of Higher Education Institutions in a European context – A Literature Review, in a book Connolly, T. (ed.) Leadership and Management Strategies for Creating Agile Universities. IGIGlobal. Thoening, J-C. and Paradeise, C. (2016), Strategic Capacity and Organisational Capabilities: A Challenge for Universities, Minerva, 54:293–324.

Lue lisää