Avainsana: ammattikorkeakoulu
Tekniikan miehet ja hoitoalan naiset – sukupuolisegregaatio yhteiskunnan ja korkeakoulun käytävillä
Mies tällä alalla on niin kuin norsu posliinikaupassa. – laulunopettajaksi opiskeleva mies Työelämän sukupuolen mukainen eriytyminen on Suomessa poikkeuksellisen voimakasta. Valikoituminen eri aloille alkaa jo peruskoulun jälkeen ja alakohtainen eriytyminen on jyrkkää. (THL 2022a). Varhain alkanut eriytyminen jatkuu läpi opiskelu- ja työuran ja näkyy myös korkeakouluissa. Suomalainen koulutusjärjestelmä on maksuton, laadukas ja sellaisenaan yhteiskunnallinen yhdenvertaisuusteko. Tasa-arvo ei kuitenkaan näy opiskelijoiden sukupuolijakaumassa: koulutuspolkumme tuottaa voimakkaasti sukupuolen mukaan jakautuneita aloja. Erityisen voimakasta miesvaltaisuus on teollisuus- sekä tietojenkäsittelyaloilla ja naisvaltaisuus vastaavasti terveys- ja hyvinvointialoilla. (THL 2022b). Näihin koulutetaan työntekijöitä erityisesti ammattikorkeakouluissa. Kunka monta miestä meillä on kätilötutkinnossa tai varhaismusiikkikasvatuksessa, kuinka monta naista kitarapedagogiikan tai rakennusinsinöörien tutkinnossa? Tässä kirjoituksessa käsitellään sukupuolittuneita koulutus- ja uravalintoja ja tarjotaan menetelmiä sukupuolisegregaation purkuun luovilla menetelmillä. Sukupuolittuneen arjen tunnistaminen on osa korkeakoulujen yhdenvertaisuustyötä. Missä sukupuolen mukainen eriytyminen näkyy? Koulumaailmassa sukupuolten välinen eriytyminen ja epätasapaino näkyy muun muassa oppiaine- ja koulutusvalinnoissa, oppimistuloksissa, oppilaiden arvioinnissa ja koulu- ja opetushenkilökunnan sukupuolijakaumassa. Eriytyminen näkyy eri koulutusasteilla eri tavoin, varhaisessa vaiheessa esimerkiksi ainevalintoina ja myöhemmin koulutusalavalintoina. Eroja on muun muassa koulun käymisen rytmissä, arvosanoissa, koulutustasossa ja palkassa. (THL 2022b). Koulutuksessa nähtävät erot näyttäisivät siirtyvän suoraan työelämään. Oon mies naisvaltaisella alalla. Miehet naisvaltaisilla aloilla kokee myönteistä erityiskohtelua, naiset usein ei. – kasvatusalalla opiskeleva mies Työelämässä koettua yhdenvertaisuutta on tutkittu myös sukupuolen näkökulmasta. Viimeisimmän tasa-arvobarometrin (Attila & al 2018) mukaan työssään jonkinlaista haittaa sukupuolestaan oli kokenut lähes puolet (41%) työssäkäyvistä. Haittoja koetaan esimerkiksi palkkauksessa ja uralla etenemisessä. Naiset kokevat sukupuolestaan miehiä useammin haittaa ja eniten haittakokemuksia (71%) naisilla oli miesenemmistöisillä työpaikoilla. Miehistä puolestaa noin kolmannes oli kokenut sukupuolestaan haittaa naisenemmistöisillä työpaikoilla. (Attila & al 2018). Kansainvälisissä tutkimuksissa on esimerkkejä myös vastakkaisesta suunnasta esimerkiksi hoitoaloilla, jossa miehet voivat hyötyä sukupuolestaan siihen liittyvien oletusten, kuten hyvien johtajaominaisuuksien, uraorientoituneisuuden ja auktoriteetin) vuoksi (Simpson 2004). Mielestäni nais- ja miesvaltaiset alat ovat heijastumia varhain sisäistetyistä sukupuolinormeista, jotka edelleen vaikuttavat monien valintojen taustalla. Normit toimivat täydellisesti kun ne saavat yksilöllisinä koetut valinnat osoittamaan samaan suuntaan: naiset hoitoaloille ja miehet tietotekniikkaan ja rakennuksille. Ne paljastavat haavoittuvaisuuden yhdenvertaisuuden ja itsenäisyyden kokemuksissa. On epämiellyttävää huomata olevansa itsenäinen, yksilöllisiä valintoja tekevä päätöksentekijä, joka tekee jatkuvasti sukupuolinormitettuja valintoja. Olisi helpompaa – ja kivempaa – ajatella, että oma elämä näyttää sellaiselta kuin itse haluaa eikä esimerkiksi jonkinlaisen sukupuolinormin toteumalta. Omat valinnat ja itsemääräämisoikeus ovat tärkeitä arvoja, joita sukupuolijakaumaan liittyvät tilastot koulutuksessa ja työelämässä voivat kyseenalaistaa. Olen itse koulutusalalla tietotyötä tekevä nainen, täydellinen esimerkki työmarkkinoiden sukupuolijakaumasta. Vahvistan sukupuolittuneita alavalintoja, vaikka haluaisin ajatella että valinnat ovat omiani ja niitä ohjaa muut tekijät kuin sukupuolinormit. Sukupuolen mukaan eriytyneiden koulutusvalintojen seurauksilla on laajaa yhteiskunnallista merkitystä. Nais- ja miesvaltaiset alat vahvistuvat ja sukupuolten väliset palkkaerot ovat Suomessa suurempia kuin EU-maissa keskimäärin (Sosiaali- ja terveysministeriö). Sukupuolen mukaiset uravalinnat heijastuvat yhteiskunnalliseen asemaan ja esimerkiksi perhevapaiden pitämiseen ja muihin hoivaa koskeviin kysymyksiin. Nuorten epätyypillisten koulutusvalintojen selittäjät Nuorten koulutusvalintoja ohjaavat monet tekijät, joista sukupuolirooliodotukset ovat yksi. Nuorten valinnat perustuvat usein muihin asioihin kuin koulutuksen sisältöön tai tulevaan ammattiin – esimerkiksi sosiaaliset suhteet ovat keskeisiä valintaperusteita. Perheen, ystävien ja muiden tärkeiden läheisten vaikutus, koulutusmahdollisuudet omalla paikkakunnalla ja satunnaiset asiat vaikuttavat koulutusvalintoihin. (Lahtinen 2019). Eri vaiheissa nuoruutta tehdään erilaisia valintoja. Tilastojen valossa sukupuolinormit ohjaavat koulutusvalintoja sitä voimakkaammin mitä varhaisemmassa vaiheessa omaa koulupolkuaan on. Epätyypilliset valinnat ovat yleisempiä vanhemmissa ikäryhmissä. (Lahtinen 2019). Ammattikorkeakoulujen mahdollisuus tasoittaa eroja on hyvä juuri opiskelijoiden korkeamman iän vuoksi. Heillä voi olla enemmän toimijuutta ja kykyä tehdä omannäköisiä valintoja. Miten yhdenvertaisuutta voi edistää korkeakouluissa? Kuten todettua, korkeakouluun tultaessa sukupuolirooliodotukset ovat jo syvällä, mutta usein tämän vaiheen opiskelijoilla on enemmän kykyä ja toimijuutta tehdä omannäköisiä valintoja. (ks. Lahtinen et al. 2021). Korkeakoulut voivat aktiivisesti tehdä työtä yhdenvertaisuuden eteen. Korkeakouluissa voidaan käsitellä sukupuolikysymyksiä opiskelijoiden kanssa luovia menetelmiä hyödyntäen, jolloin tavoitteena on tukea henkilöitä, jotka ovat sukupuolelleen epätyypillisellä alalla ja herätellä ajatuksia niissä, jotka ovat sukupuolelleen tyypillisellä alalla tarjota mahdollisuuksia epätyypillisen alan kokeilemiseen osana tutkinto-opintoja, esimerkiksi koulun sisäisen vaihto-ohjelman, avoimen opinto-oikeuden sivuaineisiin ja yksittäiset opintokokonaisuuksien avulla lisätä alojen opiskelun houkuttelevuutta markkinoimalla erityisesti niitä aloja, joilla eriytyminen on voimakkainta. Työmarkkinoiden sukupuolijakaumaan vaikutetaan parhaiten tekemällä eriytyneistä koulutusaloista mahdollisimman houkuttelevia ja kilpailukykyisiä. Korkeakouluissa onkin syytä kysyä miten lisäämme eriytyneiden alojen vetovoimaa? Luovat menetelmät voivat auttaa sukupuolinormien käsittelyssä ja sitä kautta madaltaa kynnystä hakeutua tai vaihtaa alaa. Luovia välineitä normien käsittelyyn Metropolia Ammattikorkeakoulun ja Poikien Talon yhdessä toteuttamassa And Beyond – miesten luovat polut työelämään -hankkeessa käsiteltiin sukupuolinormeja ja koulutukseen liittyviä valintoja luovilla menetelmillä. Valokuvaaminen ja kirjoittaminen mahdollistivat oman arjen tarkastelun sukupuolen näkökulmasta. Monet osallistuvista nuorista olivat sukupuolensa mukaan epätyypillisellä koulutusalalla. Kokemukset sukupuolittuneesta arjesta vaihtelivat yksilöllisesti mutta myös sukupuolen mukaan. Se mitä pystyy ajattelemaan omalle tulevaisuudelle, se on lähtenyt ihan pienenä jo. Mut on kasvatettu hoivaajaksi. Oon ite usein alitajuisesti vältellyt hoiva-aloja, koska oon aina tiedostanut tämän. – humanistisella alalla opiskeleva nainen Korkeakouluopetuksessa luovia menetelmiä käytettiin herättämään keskustelua yhteiskunnan sukupuolittuneisuudesta. Muun muassa musiikinopiskelijoiden kanssa toteutetun Pinnan alla -harjoituksen tavoite on oppia huomaamaan segregaation ilmenemismuotoja omassa arkiympäristössä ja tunnistamaan sukupuolen merkitystä omien valintojen taustalla. Pinnan alla -harjoituksessa valokuvataan omaa arkea ja jaetaan kuvia pienryhmissä. Kuvien herättämä keskustelu avaa näkymän siihen miten monenlaisia merkityksiä ja ilmentymiä sukupuolella voi olla. And Beyondin moniin luoviin työskentelytapoihin voit tutustua Tule hyvä kakku! Työkaluja sukupuolten tasa-arvon luovaan käsittelyyn -menetelmäoppaassa. Harjoitukset sopivat sukupuoliteeman käsittelyyn opetuksessa ja ne ohjaavat havainnoimaan monelle abstraktiksi tai liian henkilökohtaiseksi koettua teemaa myönteisellä tavalla. Sukupuolten moninaisuuden huomioiminen Sukupuolijakauman tilastoinnissa ei yleensä huomioida sukupuolten moninaisuutta. Tasa-arvon näkökulmasta on tärkeää, että virallisissa tilastoissa ja lomakkeissa tunnistetaan sukupuolessa useampi kategoria kuin mies ja nainen. Metropolia on luvannut olla ratkaisijakorkeakoulu. Voisimmeko me toimia esimerkkinä ja ottaa tämä käytännöksi jo seuraavassa yhteishaussa? Oman sukupuolen kertominen – silloin kun se on jostain syystä välttämätöntä – on opiskelijoiden oikeus ja sen mahdollistaminen esimerkiksi hakupalveluiden lomakkeissa voi olla korkeakoulun seuraava teko. Ajantasaisen tiedon kerääminen esimerkiksi hakulomakkeista mahdollistaa tasa-arvotekojen kohdentamisen sinne, missä niille on eniten käyttöä. Tavoite mies- ja naisvaltaisten alojen erojen kaventamisesta on osittain yhtenevä sukupuolen moninaisuuden huomioimisen kanssa. Helposti käy niin, että sukupuolen moninaisuuden tunnistaminen jää periaatteeksi kun miesten ja naisten välisessä tasa-arvossa on pitkä jatkumo erilaisia tekoja. Sukupuolten moninaisuuden huomioimisessa tarvitsemme lisää tietoa ja ennen kaikkea koulutusta niihin pieniin arjen tekoihin, jotka ovat vaikuttavimpia. Minä en vielä tiedä mitä ne ovat, mutta voisimmeko pohtia niitä yhdessä? Yksi segregaation keskeinen voima on kasvatuksen ja sosialisaation kautta välittyvät sukupuolia ja ammatteja koskevat käsitykset, oletukset ja odotukset. (Lahtinen & al 2021). Voi ennustaa, että koulutusalojen sukupuolen mukainen eriytyminen pysyy voimakkaana niin kauan kuin sukupuoliroolimallit ja normit pysyvät ennallaan. Omassa kuplassa eläminen koskee myös yhdenvertaisuutta: voi kokea elävänsä yhdenvertaisessa yhteiskunnassa, koska omassa arjessa näkyy sukupuolen moninaisuus, sukupuolinormit eivät määritä valintoja ja esimerkiksi kaikki pomot ovat naisia. Tilastot kuitenkin kertovat, että suurimmalle osalle suomalaisista arjen ympäristö on hyvin toisenlainen. Sukupuolitietoinen koulutus luo edellytykset ammatteihin sijoittumiselle ja työelämässä menestymiselle sukupuolesta riippumatta (Opetushallitus). Koulutusorganisaatioilla on erityinen vastuu yhdenvertaisuuden edistämisessä. Kirjoittaja Johanna Niemi on sosiaalisista jakolinjoista ja sukupuoleen liittyvistä kysymyksistä kiinnostunut asiantuntija, joka keräsi And Beyond -hankkeen arviointiaineiston ja näkee korkeakoulujen sukupuolittuneen arjen, ja muutoksen mahdollisuuden. Lähteet THL 2022a. Ammattialojen sukupuolen mukainen segregaatio. Viitattu 17.2.2022. THL 2022b. Koulutuksen sukupuolen mukainen segregaatio. Viitattu 17.2.2022. Sosiaali- ja terveysministeriö. Samapalkkaisuus. Viitattu 17.2.2022. Lahtinen, J. & Lauronen, T. & Murto, V. 2021. Sukupuolirajoja ylittäviä koulutusvalintoja ja eriytyviä urapolkuja. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2021:23. Lahtinen, J. 2019. Mikä ois mun juttu? – nuorten koulutusvalinnat sosialisaatiomaisemien kehyksissä. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2019:68. Opetushallitus. Sukupuolitietoinen opetus ja ohjaus. Viitattu 15.2.2022. Simpson, R. 2004. Masculinity at Work: The Experiences of Men in Female Dominated Occupations. Work, Employment and Society, 18(2), 349–368. Attila, H. & al 2018. Tasa-arvobarometri 2017 (pdf). Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 8/2018. Viitattu 17.2.2022.
Hiiltä ja timanttia -blogi kiittää vuodesta 2022!
Haluamme lämpimästi kiittää Hiiltä ja timanttia -blogin lukijoita ja kirjoittajia aktiivisesta vuodesta 2022! Hiiltä ja timanttia -blogin perusta on oppimista ja opettamista käsittelevät tekstit, joissa korkeakouluopettajat jakavat tietoa ja vinkkejä kollegoilleen. Tänä vuonna teksteissä on käsitelty erityisesti verkossa toteutettavaa oppimista, virtuaalivaihtoja ja kielten oppimista. Oppeja HyMy-kylästä -sarja, jossa käsitellään Myllypuron kampuksen monialaista oppimis- ja kehittämisympäristöä jatkui myös. Tämän vuoden kirjoituksissa tarkasteltiin myös korkeakoulun roolia yhteiskunnassa sekä korkeakoulun toiminnan kehittämistä. Näitä on pohdittu esimerkiksi strategian, hyvinvoinnin ja kestävän kehityksen näkökulmista. Myös vuorovaikutusta, viestintää ja julkaisemista on käsitelty. Yhteensä blogissa julkaistiin 26 kirjoitusta, jotka tehtiin 26:n kirjoittajan voimin. Löydät kaikki vuoden kirjoitukset teemoittain tästä alta. Oppiminen ja opettaminen Yhdessä vai yksin – ajatuksia pedagogisesta kehittämisestä Pedagogiset linjaukset laadun perustana Lähteä vai jäädä? – kielen oppimisen tukeminen edistää opiskelijan kotoutumista, Kielibuustia 1/5 Suunnitelmallisuus on avain suomen kielen oppimiseen – tukena kieli-HOPS, Kielibuustia 2/5 Oppimista käänteisesti – Flippaus vai floppaus? ”Kierteetön ruuvi on naula” – Ongelmallinen toimintatutkimus Tulevaisuus on toiminnallinen – pelillisyys on osa vuoden 2035 työelämätaitoja Ilmaisua, huumoria ja tajunnanvirtaa – Laululyriikka-aiheisia opinnäytetöitä Metropoliassa Monikulttuurisesta kohtaamiskahvilasta on moneksi – Oppeja HyMy-kylästä, osa 4 Lapset ja perheet mukaan HyMy-kylän palveluiden kehittäjiksi – Oppeja HyMy-kylästä, osa 5 Verkkopedagogiikka ja digitaalisuus ”Kuuletko meitä, Maija?” Onnistuneen etätapaamisen askelmerkkejä Kuulijasta osallistujaksi – läsnäolon ja vuorovaikutuksen tukeminen virtuaalitapaamisissa Pirisevä pienoiskonttori. Älypuhelin ja tablettitietokone tietotyön tiivistäjänä, osa 1. 5 kirkastettavaa näkökulmaa ennen opetuksen viemistä verkkoon, osa 1/3 5 varmistettavaa asiaa verkko-opetusta toteutettaessa, osa 2/3 5 arvioitavaa asiaa verkko-opetusta toteutettaessa, osa 3/3 Creating International Classrooms through Virtual Exchange Korkeakoulun yhteiskunnallinen rooli, korkeakoulun kehittäminen Mitä strategiasisällöt kertovat korkeakoulujen profiilista ja strategisista valinnoista? Kehittämässä hyvinvointia kampuksella Toimintakulttuurin uudistaminen haastaa ajatteluamme E-kirja on kevyt kantaa! – Kirjaston sähköiset aineistot, kestävää kehitystä tukeva valinta? Viestintä, vuorovaikutus, julkaiseminen Julkaiseminen on asiantuntijalle oppimismahdollisuus Kumppani, ylivääpeli, kapellimestari vai valmentaja? Kuinka toimitat onnistuneesti artikkelikokoelman Podcast pähkinänkuoressa – vinkkejä opettajalle Korkeakouluopiskelijat julkaisemaan! Osallistuva työote arvojen uudistuksessa – oppeja ja onnistumisia Lopuksi kiitämme myös Hiiltä ja timanttia -blogin perustajajäsentä ja pitkäaikaista toimituskuntalaista Mari Virtasta. Kiitos, että olet ollut kehittämässä blogia, sen profiilia ja sisältöjä sekä auttanut blogin kirjoittajia loistamaan! Mari jatkaa syksyllä perustetun Sotemuotoilijat-blogin päätoimittajana. Lämmintä joulunaikaa ja onnea tulevaan vuoteen toivottavat Riikka Wallin, Sonja Holappa, Mari Virtanen ja Johanna Tirronen Hiiltä ja timanttia -blogin toimituskuntalaiset 2022
Kehittämässä hyvinvointia kampuksella
Metropolia Ammattikorkeakoulu on keskittänyt toimintansa neljälle kampukselle viime vuosien aikana. Näin on syntynyt neljä erilaista kampusta, joilla kaikilla on omat identiteettinsä, tarpeensa, tutkinto-ohjelmansa ja tapansa toimia. Olen toiminut Arabian kampuksen kampuskoordinaattorina vuodesta 2020. Arabian kampuksella on kulttuurialojen tutkintoja yhteensä neljätoista. Kun kaikki nämä tutkinto-ohjelmat ja toiminnot keskitettiin saman katon alle vuoden 2021 aikana, heräili henkilökunnalle ja opiskelijoille kysymyksiä arjen toiminnasta: Miten kampuksella toimitaan? Mistä löydän tietoja yhteisistä käytänteistä? Mitkä ovat kampuksen näyttelytilat? Mitä tapahtumia kampuksella on? Mitä tiloja voin varata käyttööni? ja niin edelleen. Kun henkilökunnan ja opiskelijoiden kysymysten lisäksi tulee ulkopuolelta vierailija- ja yhteistyöpyyntöjä, on valtavasti kysymyksiä, joille tulisi löytää vastaus vieläpä niin, ettei samaan kysymykseen tarvitse vastata kahta kertaa. Kyselyiden ytimeen muodostuu tarve kampuskoordinoinnista, tahosta, joka vastaanottaa, suodattaa, koordinoi ja organisoi kyselyitä, toimintoja ja sujuvien käytäntöjen syntymistä kampustasolla. Metropoliassa olemme ratkaisseet tämän niin, että kullakin kampuksella toimii oma kampuskoordinaattori. Tämä on ensimmäinen hyvinvointia kampuksella käsittelevä tekstini ja siinä pureudun erityisesti siihen, miten kampuskoordinaattorit toimivat kampuskehittämisen rajapinnassa ja ovat mukana kampuksen hyvinvointia edistämässä. Kampuskoordinaattori rakentaa siltoja yhteistyölle Kampuskoordinaattori on kampuksella arkipäivän mahdollistaja, jonka työnkuvaan kuuluu rakentaa siltoja eri toimijoiden ja tekijöiden välille. Hän kuulee opiskelijoiden ja henkilökunnan tarpeita, ongelmia ja haasteita, kehittää ja löytää ratkaisuja. Kampuskoordinaattori on palvelualtis ja ymmärtää eri toimijoiden ja tutkintojen toiminnan luonteet. Hänen tehtävänään on valjastaa koko kampuksen toimijat yhteisten pelisääntöjen äärelle, jotta kampuksella voitaisiin hyvin. Kampuskoordinaattorit tarjoavat viestinnällisiä ja erilaisia tukipalveluiden kaltaisia palveluita muun muassa henkilökunnalle ja opiskelijoille: tiedotusapu organisaation sisällä ulkoisten ja sisäisten palveluiden tavoittaminen tapahtumatuotannon opastus ja neuvonta tilavaraukset ja tilaneuvonta kampuskierrokset vierailijoille, opiskelijoille ja henkilökunnalle yhteistyön edistäminen eri toimijoiden kanssa palautteen vastaanottaminen ja kehitystyö. Näitä kampuksen kehittämistehtäviä koordinaattorit edistävät jokapäiväisessä työssään omilla kampuksillaan, ja sujuvoittavat näin kampuksen arkea. Sujuva arki lisää henkilöstön ja opiskelijoiden hyvinvointia. Jokaisella kampuksella tehdään jatkuvasti näkyvää kehittämistyötä arjen toimintoihin liittyen. Arabian kampuksella olen alusta asti ollut mukana tekemässä erilaisia kehittämisprojekteja useiden tutkintojen ja toimijoiden kanssa.Tässä niistä muutamia: kampuksen ulkoisten ja sisäisten palveluiden kartoitus ja kehittämistyö sekä palvelukäsikirjan työstäminen kampuspalveluiden avaamiseen viestintäkanavien ja toimintojen kehittäminen, muun muassa kampusryhmän kokoontuminen yhteisten asioiden äärelle ja ajantasaisten kampussivujen koonti intranettiin kampuspisteen ja pop up -shopin kehittämistyö – kampuksen palvelupisteen toiminnot ja opiskelijoiden tuotteiden myyntimahdollisuus kampuksen arjessa näyttelytyöryhmän perustaminen ja näyttelytoiminnan edistäminen. Yhteiset pelisäännöt ja käytänteet edistävät hyvinvointia Hyvinvointi kampuksella on osa kampuksella työskentelevän yksilön työhyvinvointia. Tähän hyvinvoinnin osaan lukeutuu muutakin kuin opiskelijoiden ja henkilökunnan henkinen ja fyysinen hyvinvointi, turvallisuus ja viihtyvyys. Siihen kuuluu yhteisöllisyys, yhteiset pelisäännöt ja käytänteet, sisäinen viestintä ja toimijoiden välinen luottamus. Hyvinvointi kampuksella ei toki rajoitu vain kampuskoordinaattorin työpöydälle, vaan se koskettaa kaikkia yhteisössä työskenteleviä henkilöitä kuten Pekka Järvinenkin (2008) teoksessaan Menestyvän työyhteisön pelisäännöt kuvailee: organisaation ja tiimin muodostavat aina viime kädessä ihmiset. Jokaisella Metropolian kampuksella on omanlainen yhteisönsä. Hyvän työyhteisön osat kiteyttää erinomaisesti Päivi Rauramo (2013) ja niitä ovat tasa-arvo, luottamus ja oikeudenmukaisuus, sekä esimerkiksi laadukas tiedonkulku. Näiden lisäksi toki mielekkäät työtehtävät sekä positiivinen ilmapiiri ja esimiehen riittävä tuki ovat keskiössä. Työhyvinvointi, kuten ei hyvinvointi kampuksellakaan synny organisaation sisällä itsestään, vaan se rakentuu johtamisesta sekä strategisesta suunnittelusta. Metropolian kampuksilla tutkintojen toimintaa johtavat osaamisaluepäälliköt. Arabian kampuksella meillä tutkinnot toimivat kahdella osaamisalueella, Kulttuuripalvelut ja musiikki, sekä Media, muotoilu ja konservointi. Kampuskoordinaattorit tekevät osaamisaluepäälliköiden kanssa tiivistä yhteistyötä myös työhyvinvoinnin näkökulmasta. Hyvinvoiva organisaatio on tavoitteellinen. Tämä tarkoittaa sitä, että sillä on tulevaisuudesta selkeä visio sekä strateginen toimintasuunnitelma sen toteuttamiseksi. Se suhteuttaa strategioitaan jatkuvasti ympäristöstä tuleviin viesteihin ja vaikuttaa siten aktiivisesti tulevaisuuteensa. (Manka & Manka 2016) Osana Metropolian tämänhetkisiä tavoitteita on kehittää ihmislähtöistä kulttuuria ja toimintaa muun muassa erilaisten henkilöstötutkimusten palautteiden kautta ja uudistaa ajattelua, työnteon tapoja ja rakenteita asiakas-, oppija- ja työntekijälähtöisiksi. (Metropolia Ammattikorkeakoulu). Tavoitteet on siis asetettu, ja niiden saavuttamista arvioidaan osana organisaation strategiatyötä. Hyvinvointia kampuksella kehitetään seuraavien rakennuspalikoiden avulla: selkeät ja yhteiset pelisäännöt toimivat käytänteet tilojen ja toiminnan suhteen tehokas sisäinen viestintä ja ajantasainen tiedotus kampuksen sisällä selkeä kampuskoordinointi ja koordinoinnin tarjoamat tukipalvelut jatkuva kampuskehittäminen yhteistyössä eri yksiköiden kanssa yhteisöllisyys henkilöstön ja opiskelijoiden kesken turvallinen ja viihtyisä kampus. Arabian kampuksella ollaan sen avaamisesta lähtien edetty pienin askelin kohti selkeitä pelisääntöjä, jotka pitävät sisällään muun muassa kampuksen aukioloihin liittyvät yhteiset säännöt, tapahtumakäytännöt, kampuksen ja ravintoloiden tilojen varauskäytännöt, lainakalustekäytännöt ja päivitetyt sisäiset kampussivut, josta tietoa on saatavissa. Tila-asioissa kampuskoordinaattorit toimivat yhteistyössä Metropolian tilapalveluiden kanssa ja opastavat henkilökuntaa ja opiskelijoita tilojen varaamiseen ja varmistavat, että tilakuvaukset ovat kunnossa ja opastusta on tarpeeksi saatavilla. Jokaisella kampuksella toimii lisäksi kampuspalveluvastaava, jonka työtehtävinä ovat tiloihin liittyvät ylläpidolliset tehtävät ja eri palveluntarjoajien kanssa yhteistyön tekeminen kuten siivous ja muut kiinteistöön liittyvät asiat. Kampusarjessa turvallisuusasioista vastaa kampuksen omat turvallisuusvastaavat ja turvallisuuden kehittämiseen valjastetaan koko kampuksen väki. Silmällä pidetään epäkohtia, joihin tartutaan arjessa tarpeen mukaan. Jokaiselta kampukselta löytyy myös oma työsuojeluvaltuutettu, joka toimii kampuksella henkilöstön edustajana ja seuraa työturvallisuuteen ja työhyvinvointiin liittyviä asioita yhdessä työnantajan kanssa. On kampuskoordinaattorin tehtävä ohjata henkilökuntaa tarvittaessa näiden toimien ja tiedon äärelle – siksi meillä Metropolian kampuksilla on olemassa sanonta: “Jos et siis tiedä keneltä kysyä, kysy kampuskoordinaattorilta”. Yhteisöllisyys henkilöstön ja opiskelijoiden kesken riippuu tietenkin pitkälti tutkinto-ohjelmien omista toimista ja kehittämishalusta. Uudelle kampus- ja työympäristölle pitää antaa aikaa kasvaa ja kehittyä. Toisiaan ihmettelevät eri tutkinto-ohjelmien opettajat ja koulutussuunnittelijat sekä opiskelijat, jotka ennen toimivat ja sijaitsivat eri kaupunginosissa löytävät nyt yhteistyön äärelle pikkuhiljaa saman katon alla. Hyvinvointi kampuksella kehittyy siis kuin kasvimaa keväällä - kylvämällä, hoitamalla ja yhteisillä pelisäännöillä ja tietenkin ripauksella luovuutta. Kirjoittaja Mira Simsiö on Metropolia Ammattikorkeakoulusta valmistunut kulttuurituottaja (AMK). Simsiö toimii kampuskoordinaattorina Metropolian Luovien alojen kulttuurikampuksella Helsingin Arabiassa ja työskentelee Tutkimus,- kehittämis,- ja innovaatiot -yksikössä . Viimeisten vuosien aikana hän on ollut tiiviisti mukana kehittämässä kampuksen ulosmyytäviä palveluita ja muita kampuksen toimintoja. Lisäksi Simsiö on toiminut pitkään Helsinki XR Centerissä tapahtumien ja viestinnän parissa. Helsingin Arabian kaupunginosaan on rakentunut vuosien 2017–2021 aikana Suomen suurin kulttuurikampus, Metropolia Ammattikorkeakoulun luovien tekijöiden kulttuurikampus. Kampuskokonaisuus kattaa 14 tutkintoa kahdella osaamisalueella ja linkittyy saumattomasti musiikin uudisrakennukseen Soivaan ja on osa Arabia135 luovuuden korttelia. Kampuksella on useita eri toimijoita kuten, Pop Jazz Konservatorio, Helsinki XR Center, useita opiskelijayhdistyksiä ja Metropolian opiskelijakunta METKA, opiskelijapalvelut, kv-palvelut, Metropolia kirjasto, opiskelijoiden suunnittelutoimisto Valovirta, ravintolapalveluita ja paljon muuta. Lähteet Rauramo, 2013. Työhyvinvointi muutostilanteissa. (pdf) E-kirja. Työturvallisuuskeskus TTK. [viitattu 14.2.2022]. Marja-Liisa Manka, Marjut Manka, 2016. TYÖHYVINVOINTI. E-kirja. Alma Talent Oy. [viitattu 14.2.2022]. Pekka Järvinen, 2008. Menestyvät työyhteisön pelisäännöt. E-kirja. Alma Talent Oy. [viitattu 1.3.2022]. Metropolia Ammattikorkeakoulu. Ihmiset ja kulttuuri. Metropolian Strategia 2030. Verkkosivu. [viitattu 1.3.2022].
Yhdessä vai yksin – ajatuksia pedagogisesta kehittämisestä
Kansainvälistyminen, osaavan työvoiman tarve, globaali vastuu ja monimuotoisessa yhteiskunnassa toimiminen viitoittavat korkeakouluopetusta yhteiskunnan ja elinkeinoelämän tarvitsemaan suuntaan. Haasteisiin vastataan toimimalla proaktiivisena kouluttajana ja kehittäjänä (Dufva 2020). Tämä edellyttää hyvää pedagogista johtamista ja pedagogista osaamista. Lähtökohtaisesti voidaan olettaa, että opetustyötä tekevät ja sitä kehittävät haluavat, että ammattikorkeakoulusta valmistuva osaa elämässään ja ammatissaan nyt ja tulevaisuudessa tarvittavat keskeiset asiat. Oppijalle pyritään antamaan koulutuksen aikana kehittämis- ja analysointityökaluja asiantuntijuuden kasvun välineiksi ja koulutuksen aikana luodaan yhteys työelämän ja opiskelun välille (Laukia & Mäki 2020). Pedagogiseen johtamiseen liittyy opetussuunnitelmatyön lisäksi henkilöstön opetus- ja ohjausvalmiuksien kehittäminen sekä pedagoginen tuki toimia moderneissa verkko-, kampus- ja työelämän oppimisympäristöissä. Keskeisiksi korkeakoulutuksen pedagogisen kehittämisen kohteiksi (Toom & Pyhältö 2020) tunnistetaan: oppimis- ja opetusosaaminen hyvinvointiosaaminen kehittämisosaaminen johtamisosaaminen. Metropolia Ammattikorkeakoulussa perustettiin pedagogisen kehittämisen ja sen johtamisen tueksi pedagogisen kehittämisen verkosto, PedaParvi, vuonna 2020. PedaParven tehtävänä on jakaa hyviä oppimis- ja opetusosaamiseen liittyviä käytänteitä ja kehittämisideoita ja vahvistaa laadukkaan oppimisen toteutumista kaikilla osaamisalueilla. Siihen on nimetty henkilöt jokaiselta osaamisalueelta ja sen toimintaa koordinoi Metropolian tasolta Uudistuvan oppimisen -tiimi (ks. Oppiminen | Metropolia). PedaParvessa käytiin syksyllä 2021 Erätaukokeskustelu (ks. Osaaminen näkyviin / Sitra – Erätauko) osana Sitran Osaaminen näkyväksi -viikkoja. Keskustelua käytiin siitä pedagogisesta osaamisesta, jota PedaParvi-verkostolla jo on, mutta myös niistä pedagogisen osaamisen kehittämistarpeista, joita matkan varrella on ilmennyt. Yhtenä tärkeänä keskustelun kohteena oli kehittämisvastuiden kirkastaminen. Koska pedagogista kehittämistä tapahtuu korkeakoulussa monella eri tasolla, sitä tulisi tehdä yhä enemmän yhdessä. Pedagoginen kehittäminen vaatii laajaa, monipuolista osaamista, johon ammattikorkeakoulussa toimivilla on hyvät edellytykset. Pedagogista kehittämistä tulee tapahtua monella eri tasolla Yhteinen pedagoginen kehittäminen kulkee sekä organisaatio- että yksikkötasolla. Ammattikorkeakoulussa pedagogiikka näyttäytyy strategiassa ja sen johtamisessa, tutkimus- ja kehittämistoiminnassa, oppimistoiminnassa sekä työelämäyhteistyössä. Sen tulisi näkyä oppijalähtöisenä otteena korkeakoulun toiminnassa, sen suunnittelussa ja toimijoiden asenteissa. Ammattikorkeakoulun strategisia linjauksia todennetaan osaamisalueilla, joissa niitä tarkastellaan tutkinnossa vaadittavan osaamisen ja sen kautta oppijan laadukkaan oppimispolun näkökulmasta. Yksikkötasolla niihin liittyvät toimintatavat ja prosessit kuitenkin eroavat toisistaan, mikä on monesti hyvin perusteltua. Opintojen sujuva eteneminen, tutkintoon valmistuminen ja työllistyminen ovat oppijan kannalta keskeisiä asioita mutta ne ovat korkeakoululle myös laatumittareita. Laadukas opetus sekä oppijalähtöinen ohjaus motivoivat ja innostavat opiskelijoita oppimaan lisää. (Laukia & Mäki 2020.) Opintojaksokohtaisesti opetuksen sisällöllistä ja menetelmällistä kehittämistyötä tekevät opettajat, joilla on yksilöinä vapaus toteuttaa opetustaan haluamallaan tavalla. Jokaisella opetushenkilöstöön kuuluvalla on pedagoginen asiantuntijuus, taito kehittää opetusta ja siihen liittyviä hyviä menetelmiä. Opettajat haluavat jakaa oman alansa arvomaailmaa ja osaamistaan muille ja olla mukana miettimässä opetussuunnitelmien sisältöjä. Opetussuunnitelman sisällöt vaikuttavat siihen, millaisia tulevaisuuden osaajia työelämään valmistuu. Pedagogiikan kehittäminen vaatii osaamista Jatkuvasti muuttuva maailma haastaa myös pedagogin, jonka tulee kehityksen suunnasta tietoisena olla kehittämässä pedagogiikka oikeaan suuntaan. Pedagoginen kehittäminen vahvistaa sekä yksittäistä opettajaa että osaamisyhteisöä. Koulutuksen yhteiskunnallisessa keskustelussa on viime vuosina nostettu esiin osaamiseen ja kehittämiseen liittyviä kysymyksiä, jotka vaikuttavat yhä enemmän opettajan työhön. Näitä ovat muun muassa (Toom & Pyhältö 2020): korkeakouluopiskelijoiden määrän lisääntyminen kansainvälisyyden lisääntyminen tutkintojen modulaarisuuden lisääntyminen digitalisaation ja tekoälyn uudet välineet ohjauksessa ja opetuksessa yksilölliset ja joustavammat opintopolut jatkuva oppiminen mahdollistaminen läpi työurien. Pedagogisessa kehittämisessä tarvitaankin siksi kykyä (West Burns & Badiali 2017): suunnitella kehittämistoimintaa aloittaa kehittäminen johtaa kehittämistä: mihin suuntaan (tavoite, arvot), kenen toimesta ja millä resursseilla kehittää koulutusta ja opetusta sekä yleisesti että organisaation strategian ja opiskelijoiden opintojen tavoitteiden mukaisesti. Meidän tulisi tunnistaa kehittämistyössä myös kulttuuriset tekijät kuten normit, arvot ja jaetut käsitykset, jotka yhdessä vaikuttavat siihen millaisena opetus yhteisössä nähdään (Bebow & Lee 2019). Monitieteisessä korkeakoulussa kaivataan usein yhteisiä käsitteitä ja teoriapohjaa. Pedagogisen kehittämisen hedelmällisenä lähtökohtana pidetäänkin yhteistä ymmärrystä siitä, mistä puhutaan, mitä ollaan kehittämässä ja miksi yhteistä kehittämistä tarvitaan. Aina ei tulla ajatelleeksi, että kaikki se, mitä opettajana tehdään opiskelijoiden kanssa tai opiskelijoihin liittyen, on pedagogiikkaa. Käytännössä on huomattu, että pedagogiikan kehittämisestä puhuttaessa aletaan helposti puhua kasvatustieteen termein sen sijaan, että puhuttaisiin yhdessä konkreettisesti siitä, miten saada opiskelijat oppimaan ja ymmärtämään opetettavia ilmiöitä paremmin. Pystyäksemme kehittymään pedagogiikassa, se vaatii meiltä (Jääskelä ym. 2017) opetustaitojen ja pedagogisen ajattelun kehittämistä muutoksia koulutuksellisissa käytännöissä opetuskulttuurin kehittämistä. Pedagoginen kehittäminen on joukkuelaji Metropoliassa työskentelee lähes 600 päätoimista ja 750 sivutoimista opetushenkilöstöön kuuluvaa. Se on valtavan iso pedagoginen osaamispääoma, joka pitäisi saada entistä paremmin yhteiseen käyttöön. Kehittämistyössä yhteisön tuki on keskeistä. Se, kuinka paljon kollegiaalisesti pohdimme kehittämistoimia ja pedagogisia periaatteita tasavertaisesti ja toistemme mielipiteitä kunnioittaen ja vastuuta kantaen, osoittaa sen kuinka paljon arvostamme laadukkaasta oppimistoimintaa ja sen kehittämistä. (Cipriano & Buller 2012.) Opetustyötä tekevät painottavat opetuksessaan yhteistoiminnallisuutta ja oppijalähtöisyyttä, toimintaa ja tietoperustaa yhdistäviä ratkaisuja ja kehittävä työotetta (Mäki ym. 2019). Näitä samoja taitoja tarvitaan myös silloin, kun pedagogiikkaa kehitetään yhdessä. Lähtökohta kehittää ja uudistaa osaamista ja kehittää pedagogiikka ovat opettajilla erinomaiset, mutta kuten erätaukokeskustelussa kävi ilmi, joskus oman osaamisen sanoittaminen pedagogisen kehittämisen suhteen on vaikeaa. Opettajan roolissa ei aina tule ajatelleeksi, miten tärkeää on jakaa yhteisesti ymmärrystä pedagogisesta suunnasta ja organisaatiotason linjauksista. Usein on helpompaa jakaa mielipiteitään oman alansa opettajien ja kehittäjien kanssa kuin laajemmalla osallistujajoukolla. Yhteisen kehittämisajan löytäminen kollegojen kanssa on joskus todella hankalaa. Erätaukokeskustelussa todettiin, että tiimeille tulisi antaa aikaa ja mahdollisuus hyvässä hengessä kehittää opetusta ja huomata onnistumisia matkan varrella. Se, mitä tehdään ja kehitetään, pitäisi tehdä näkyväksi ja dokumentoida. Joskus on jälkeenpäin vaikea huomata tai muistaa niitä asioita, jotka on saatu toteutumaan ja joita on kehitetty. Pedagogiikan kehittäjänä joutuu risteilemään monessa asiassa. Osa niistä on tuttuja ja osa asioita, joihin täytyy perehtyä. Tämä kompleksinen ja monitasoinen toimintakenttä hidastaa kehittämistä. Joskus on vaikea erottaa pedagogista kehittämistä muusta kehittämistoiminnasta. Pedagogista kehittämistyötä tekevän pitäisikin itse sisäistää, mitä sillä tarkoitetaan ja mitkä ovat yksilö- ja yksikkötason kytkökset organisaatiotason kehittämistoimiin. Pedagogisen kehittäjän etuna on ominaisuus kestää keskeneräisyyttä – se vähentää stressiä. Toisaalta myös sinnikkyys, halu saattaa asia loppuun, vaikka ne eivät etenisi ripeästi tai halutussa aikataulussa, on ominaisuus, joka kuvastaa hyvää kehittäjää. Metropoliassa ollaan parhaillaan uudistamassa yhteisiä pedagogisia linjauksia. Niihin liittyvien prosessien tunnistamiseen ja tunnustamiseen on osallistettu koko henkilöstö. Tämä on yksi tärkeä vaihe, jotta saadaan luotua yhteinen suunta koko pedagogiselle kehittämiselle. Kehittämistyö jatkuu tämänkin jälkeen osaamisalueilla – jos työskentelet Metropoliassa kannattaa siis seurata tiedotteita ja olla mukana siinä. Kirjoittajat Kirsi Kuosa (KM) työskentelee Metropolian oppimistoiminnassa Uudistuvan oppimisen asiantuntijana. Hän koordinoi mm. pedagogisen kehittämisen verkostoa (PedaParvi), osallistuu Metropolian laatutyöhön ja edistää muutoinkin pedagogista kehittämistä. Carita Hand (TtM) työskentelee terveysalan lehtorina Metropoliassa. Hän on kiinnostunut asiakaslähtöisten toimintatapojen kehittämisestä sekä oppimisesta ja sen mahdollistamisesta eri keinoin. Opetus- ja hanketyön lisäksi hän edistää osaamisalueellaan pedagogista kehittämistä ja laatutyötä olemalla mukana PedaParvessa. Lähteet Bebow, R.J. & Lee, C. 2019. Teaching-focused social networks among college faculty: exploring conditions for the development of social capital. Higher Education 78(5). (Researchgate) Cipriano, R.E. & Buller, J.L. 2012. Rating Faculty Collegiality. Cipriano.The Magazine of Higher Learning 44(2) 45-48. Dufva, M. 2020. Megatrendit 2020. Sitran selvityksiä 162. (pdf) Erätaukokeskustelu. Osaaminen näkyviin / Sitra - Erätauko. Jääskelä, P., Häkkinen, P., & Rasku-Puttonen, H. 2017. Supporting and constraining factors in the development of university teaching experienced by teachers. Teaching in Higher Education, 22(6), 655-671. (Tandfonline) Laukia, J. & Mäki, K. 2020. Tutkimus- ja kehittämisperustainen korkeakoulupedagogiikka. eSignals. Metropolian Uudistuvan oppimisen -tiimi. Oppiminen | Metropolia. Mäki, K., Vanhanen-Nuutinen L., Mielityinen S. & Hakamäki S.-P. 2019. Kiviä ja keitaita II. Ammattikorkeakoulutyö muutoksessa. Haaga-Helian julkaisut 3/2019. (pdf) Helsinki. Toom, A. & Pyhältö, K. 2020. Kestävää korkeakoulutusta ja opiskelijoiden oppimista rakentamassa.Tutkimukseen perustuva selvitys ajankohtaisesta korkeakoulupedagogiikan ja ohjauksen osaamisesta. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2020:1. (pdf) West Burns, R. & Badiali, B. 2017. Clinical Pedagogy and Pathways of Clinical Pedagogical Practice: A Conceptual Framework for Teaching About Teaching in Clinical Experiences. Action in Teacher Education 40(4), 428-446.
Kohtaamisen sietämätön keveys
Hymykuoppa kollegan poskessa, työkaverin uudet punaiset kengät ja tulijaa ovella tervehtivä kahvin tuoksu. Naurunremakka, jonka kuulet kävellessäsi opetustilan ohitse ja nouseva syke jatkaessasi juttua kollegan kanssa portaita kavutessanne. Tuttua ja silti jotenkin uutta. Asioita, joista jäimme paitsi etätyön ja virtuaalitapaamisten aikana ja joihin tutustumme nyt uudelleen. Ihminen tarvitsee kohtaamista ja kohdatuksi tulemisen kokemusta. Ryhmään kuuluminen on yksi ihmisen perustarve (Kielikompassi). Silmiin katsominen, lämmin hymy tai vaikkapa muutama lohduttava sana voivat joskus pelastaa päivän. Lyhyetkin ystävälliset kohtaamiset, tunne kuulluksi ja nähdyksi tulemisesta aikaansaavat olon merkityksellisyydestä ja hyväksynnästä. Kyse on koko olemistamme kannattelevasta asiasta. ”Aidot kohtaamiset kaikissa sosiaalisissa tilanteissa ovat tärkeitä voimavaroja arjessa. Kuuntelemalla toisiamme edistämme niin omaa kuin toisten hyvinvointia. Laumaan kuuluminen on mielenterveyden ja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin kivijalka,” painottaa Mieli ry:n asiatuntijapsykologi Juho Mertanen YLE:n Akuutti-ohjelman verkkosivuilla. Kohtaamista poikkeusarjessa Kohdatuksi tulemisen tarve on korostunut entisestään korona-aikana, mutta etänä sen toteutuminen on usein haasteellista. Etäpalaverin pieni ruutu tai kasvokkaisten kohtaamisten maskit kaventavat kumpikin sanattoman viestinnän keinovalikoimaa. Siinä missä kasvokkain on helppo tunnistaa kevennys tai pohtiva hiljaisuus, kasvaa väärinymmärryksen riski, kun viestinnän sanattomien vihjeiden määrä on rajallinen. Yksi apukeino ja jopa peruslähtökohta on pitää tapaamisissa kamerat päällä, jolloin kuuloaistin lisäksi saamme myös näköaistin käyttöön ja siten tuplaamme informaation määrän. Toinen keino on sanoittaa muuten sanattomasti tapahtuvaa tekemistä. ”Annas kun mä mietin hetken” tai ”nyt seuraa välikevennys” tyyppiset lausahdukset helpottavat muiden osallistujien tulkintaa ja siten sujuvoittavat vuorovaikutusta. Näistä molemmista on mahdollista sopia oman tiimin tai laajemmin koko työyhteisön kesken, ja siten sujuvoittaa vuorovaikutusta. Vuorovaikutuksen haasteita etätapaamisissa pohdimme Jotain lainattua ja jotain digistä - vuorovaikutus etäajan jälkeen -blogipostauksessa. Tuossa tekstissä keskiössä olivat yksilöiden erot ja tilaisuuden vetäjän käytettävissä oleva keinovalikoima, kuten vaikkapa chatin hyödyntäminen tekstimuodossa ajatuksiaan jakaville tai hiljaisen pohdintahetken pitäminen ennen asiasta keskustelua, jotta eritahtiset osallistujat tulevat kaikki huomioiduksi. Etäajan yhteisöllisyys Etäajan yhteisöllisyys on ryhmään kuulumisen kokemus, joka syntyy ilman kasvokkaista kontaktia. Kokemus edellyttää sanallista ja sanatonta vuorovaikutusta ryhmän jäsenten välillä – tämä voi tapahtua etätapaamisissa puheen, tekstin ja kameran välittämän kuvan välityksellä. Eräs mielenkiintoinen joukko on etätyöaikana yhteisöön liittyneet uudet työntekijät ja opiskelijat. Uutena tulokkaana kaipuu joukkoon mukaan pääsemiseksi on akuutti ja jokapäiväinen. Esihenkilöiden kesken olemme pysähtyneet pohtimaan pääseekö yhteisön jäseneksi silloin, kun käytössä on ainoastaan etäyhteyden tarjoama keinovalikoima? Entä kokeeko uusi opiskelija olevansa osa korkeakouluyhteisöä, jos yhteisö on olemassa vain ruudulla? Tutkimusten mukaan tämä on mahdollista. Yhteisölliisyyden kokemus ja ryhmäjäsenyyden muodostuminen edellyttävät asiasisällön ohella myös epävirallisempaa vuorovaikutusta. Minimissään reagointia hymiöin, syvimmillään persoonaa valottavia keskusteluja, joissa jaetaan asioita myös muusta kuin työroolista käsin. Kiinnostavasti sosiaalista identitettiä ja ryhmään kuulumista verkkoympäristössä on koostanut Helsingin yliopiston dosentti Janne Matikainen. Yhteisöllisyyttä ja sen taustalla vaikuttavaa sitoutumista organisaatioon voi siis syntyä myös etätyössä. ”Etäyhteydellä yhteisöksi tuleminen on mahdollista, mutta kuormittuneessa olotilassa vaikeampaa” toteaa Prologos ry twiitissään Vuorovaikutuspäivien 2021 keskusteluista. Prologos on puheviestinnän tieteellinen yhdistys ja kokoaa yhteen erityisesti ihmisten väliseen vuorovaikutukseen työssään perehtyviä tutkijoita ja muita asiantuntijoita. Voidaan siis todeta, että yhteisöön kiinnittyminen edellyttää etäaikana erityistä ponnistelua sekä liittyjältä että myös korkeakoulu- tai työyhteisöltä. Omatkin yhteisöön kuulumisen kokemukseni liittyvät etäajassa nimenomaan tunnepitoisiin viestintätilanteisiin, vaikkapa siihen, kun joulun alla saimme kuulla koskettavan musiikkiesityksen Zoom-alustalla toteutetun tilaisuuden lopussa. Samaan aikaan koin kuuntelevani esitystä yksin, mutta jollain lailla myös yhdessä yhteisön muiden jäsenten kanssa. Chat-kenttään jaetut tunnesanoitukset ja emojit täydensivät yksityisen kokemuksen yhteiseksi. Silloin kohtaaminen tuntui lähes sietämättömän keveältä ja nostatti vedet silmiin. Kokijasta tekijäksi – poimi vinkit omaan työhösi Mitä sitten meistä jokainen voi tehdä? Pienet konkreettiset arjen teot rakentavat hyvää (työ)yhteisöä. Listan pohjana on hyödynnetty valikoiden Cantellin (2011) Vaikeat vanhemmat, kurjat kollegat -teosta. Voit aloittaa vaikka näistä: Vuorovaikutustaitojen kehittämisen voi aloittaa vaikka kuuntelemisesta: kuunnella rauhassa kollegan ajatus loppuun asti, vaikka sitä ei kannattaisikaan. Kysellä lisää, ei tyrmätä tai mitätöidä. Olla rakentava ja ratkaisukeskeinen. Asennepuolella auttaa ystävällisyys ja hyväntuulisuus – hymystä on helppo aloittaa. Myönteinen ajattelutapa antaa voimia ja vaikuttaa koko työyhteisöön. Ollaan muille sellaisia kuin toivotaan muiden olevan itselle. Matkaevääksi on hyvä ottaa vielä ripaus rohkeutta, uskallusta olla oma itsensä ja sanoa mitä ajattelee. Ehdottaa, tarttua epäkohtiin ja toimia hyvien asioiden puolesta. Puolustaa epäoikeudenmukaisesti kohdeltua kollegaa. Säilyttää innostus omaan työhön! Moni kasvokkain helposti tai melko helposti onnistuvan tekemisen vaikeusaste kasvaa, kun kohtaaminen tapahtuu etäyhteyden avulla. Iloitaan siis helpottuvasta ja sujuvoituvasta vuorovaikutuksesta nyt, kun hybridin kautta palataan taas kasvokkaisiin tapaamisiin. Myötätuulta arjen kohtaamisiin! Lähteet Cantell, H. 2011. Vaikeat vanhemmat, kurjat kollegat. Ratkaiseva vuorovaikutus aikuisten kesken. Kaihovirta, M., Karkama, A. & Raivio, A.-M. 2021. Jotain lainattua ja jotain digistä – vuorovaikutus etäajan jälkeen. Hiiltä ja timanttia -blogi. Metropolia Ammattikorkeakoulu. Kielikompassi. Sähköinen oppimateriaali Viestintä ryhmässä. Jyväskylän yliopiston kielikeskus. Matikainen, Janne 2020. Keynote-puheenvuoro teemasta Sosiaalisen identiteetin näkökulma vuorovaikutukseen. Mertanen, J. 2020. Nähdyksi ja kuulluksi tuleminen on mielenterveydelle supertärkeää, siksi aitoa kuuntelemista voi ja kannattaa opetella – nämä viisi vinkkiä auttavat sinut alkuun. YLE:n Akuutti-ohjelman verkkosivu. Prologos ry:n Twiitti Vuorovaikutuspäivien 2021 keskusteluista.
Attracting the next generation: gamification in education
At Metropolia University of Applied Sciences we recently tested gamification with different target groups in educational contexts, online events and webinars. We will describe our experiences with the two target groups: the high-school students as well as the degree students. Metropolia wishes to attract high-school students to join the community of learners, as degree seeking students. These students were invited to attend informative and gamified webinars, which allowed them to learn about the study opportunities that we offer at Metropolia. Once they are admitted to Metropolia as degree seeking students, digital games can also be used in order to help students deal with the flood of information. According to the CONNEXT for inclusion project, games support e-inclusion which “lower thresholds and open up the opportunity of entering into dialogue with participants on important topics. Through games, we are able to connect more closely with the young person’s world and appeal to their intrinsic motivation. This has a remarkable, positive effect on their learning experience. In this way we want to strengthen people not only in their knowledge and skills but also create a space for them to feel safe and grow (further) in self-reliance and active citizenship.” (Van Herck et. al., 2020) Game challenges were used to increase the feeling of inclusivity with both target groups at Metropolia. Diversity among students is something that can be addressed by designing more playful and interactive digital services. This is something that both experiments wanted to achieve. Setting the building blocks for higher education Lifelong learning is a topic that concerns society at large. At Metropolia’s webinars, students were able to approach the topic of moving into higher education in a relaxed online setting. Through the gamified webinars we achieved an active rather than a passive atmosphere, and allowed students to familiarize themselves with Metropolia’s study possibilities with the help of game challenges on the seppo.io game platform. Student understanding was crucial since they were already familiar with the seppo.io application through their high-school studies. As students move from being high-school students to students in higher education, they need guidance and information. The guidance that students receive from their own high-school can be supported by services that are provided by the higher education institutions Gamified webinars introduce opportunities at Metropolia The team of lifelong learning specialists experimented with different types of services in 2020. One service was a clear success: the gamified webinars. Metropolia produced 17 informative webinars for high-school students in 2020, with attendants from all over Finland. The game itself was played by 61 players during this period. The game challenges on seppo.io platform were added to the established webinars, and was piloted four times. With the webinars, Metropolia wanted to increase brand recognition and allow students to gain information about the study possibilities at Metropolia. The possibilities included free sneak-peek courses, events, and guidance from Metropolia’s students and guidance counsellors, that were all developed and conceptualized in 2020. The author served as the producer of these webinars. Co-creating services for and with high-school students During the development period of the game, the lifelong learning specialists went through an extensive data gathering process to identify the true customer needs. The team wanted to understand these needs and include the students in the co-creation process. Customer co-creation is a tool that allows the customer or user to be active in the development process. The insights were collected through: student interviews a questionnaire form analysing research data from journals and reports. The co-creation process helped to develop service solutions in the digital context. The team identified key strengths, challenges and needs of the students and reflected on these aspects when developing the services. Fun and exciting An element of fun was brought to the webinar, as the students were able to answer questions relating to their future interests. The picture in the background of the game challenge represented a group of teenagers looking into microscopes. The picture was taken during one of the Metropolia Sprint high-school events at the Myyrmäki campus in 2020. The visualisation allowed the students to see how the campus grounds look, and was an entertaining way to get the students excited to take part in the game challenge. One challenge was to understand what the students wanted to hear, in the 45 min to 1 hour sessions. Later on, we realised that the guidance counselors could report to us, what study programs interested their students the most. The webinars catered to the specific needs of each group. This of course meant that each webinar was different. The activation of participants was a challenge in the beginning, as students remained quiet and shy to ask questions. The gamified webinars instantly changed the dynamic during the webinar sessions. It was also difficult to gather feedback from the webinars, so the feedback form was added as a link in the seppo.io game, and was actually part of the game itself. Answer percentage skyrocketed as a result. Lifelong Learning in the degree programme at Metropolia As stated earlier, the next stage of learning happens after high school in tertiary studies within the universities of applied sciences. In the Degree Programme in Social Services at Metropolia, there has also been a digital leap. At this level of studies, learning through digital games has become more common during individual courses as teachers learn how to use games to support students’ learning. This year, 2021, we incorporate the game challenges on seppo.io platform into Orientation Studies. Each year teachers discuss how to share large amounts of information with their students without increasing their anxiety or sense of being overwhelmed. We want them to have a visual, experiential as well as an auditory, lecture-based learning experience. Facilitating student empowerment is a key goal Empowerment is defined in many ways but here we will focus on social and digital empowerment as part of e-inclusion. Social empowerment is defined as a multidimensional process that helps individuals gain control over their own lives and fosters power, which is seen as the capacity to implement ideas or act on issues that they define as important. According to the CONNEXT for Inclusion definition, e-inclusion focuses on ICT related skills, awareness, social capital and the ability to grow it; with gamification being one way of supporting this e-inclusion. Beginning university studies The start of a new course, area of study or degree programme is always one of the most exciting and nerve wracking times for a student. The amount of new knowledge about structures and expectations that must be learned in order to fully function is formidable. During orientation studies at Metropolia, students are welcomed and immediately introduced to the group of people they will be studying with. The push to find like-minded study partners and develop friendships begins. As they negotiate their new relationships they are introduced to the tools for their studies such as: the intranet page structure how to find information what study platforms are used rules and regulations as well as the curriculum they will follow over the next three and a half years. As you can imagine this leads to confusion, feelings of insecurity and a sense of being overwhelmed. We initially developed a game, visualized as a path since ‘Learning Path’ is the terminology used in the curriculum. We met with first year students to test the game and gather feedback. These students were previously exposed to the seppo.io platform in an introductory seminar during their orientation studies. The game challenges are meant to take new students on a visual journey through their studies. Together with the first year students we fine-tuned different activities such as short videos, links to internet pages and quizzes based on what the players find while exploring. The students very actively participated and were excited about co-creating as they felt their own experiences were taken into account. We plan to have one more focus group session with first year students during the spring semester. We will pilot the game with new students in the autumn semester 2021. Our hope is that with a more dynamic, visual and collaborative way to access and learn important data, students will have a fun, experiential memory of the topics and retain more information. Takeaways from the adventure By testing new methods, such as games challenges, we found that diverse voices can be heard and addressed. The main takeaways were as follows: We realised that using tools and methods that are familiar to the students increases their interest in their future study opportunities. The services thus became customer-centric, rather than organisation-centric. Higher education institutes should more often take into account the needs of the students, and experiment with different forms of communication and technology. Co-creation with students supports their sense of empowerment as well as helps us to create more relevant and fun activities as defined by the students. In the end, the webinars and the orientation tool went through a transformation, and became student-centred experiential learning environments, rather than a mix of organisational jargon and ennui. All of this co-creation was made possible for our UAS students by funding from Metropolia’s Agile Development Pilots (Ketterä ohjauskokeilu, in Finnish), which was supported by experts from CONNEXT for inclusion project. Authors Elsa Mäki-Reinikka is a service designer, producer and coordinator of lifelong learning services at Metropolia. She holds a MBA in Service Innovation and Design, as well as a Master’s Degree in Social Sciences. She is currently working as a Business Coordinator in the SIMHE-team. Leigh Anne Rauhala is a Licensed Clinical Social Worker (FL-USA) turned Social Work Educator living in Finland. Her background is in the Mental Health sector working with severe and persistent mental disorders in the Community Health Care setting prior to moving to Finland. She has been teaching Bachelor of Social Services students since 2007. She serves as the Mobility Contact for Social Services students and is involved in several international teaching and research projects focusing on Social Work in Urban Contexts (Urban SOS) and Teaching Qualified Empathy. References Bleumers et al., (2012). State of Play of Digital Games for Empowerment and Inclusion. JRC Technical Report. Accessed 13.01.2021 Kaplan, D. et al. (2005) e-Inclusion: New challenges and policy recommendations. (PDF) Freire, P. (1972). Pedagogy of the Oppressed. Liedtka, J. & Ogilvie, T. 2011. Designing for Growth: A design thinking toolkit for managers, Columbia University Press, USA Luttrell, C., Quiroz, S., Scrutton, C., & Bird, K. (2009). Understanding and Operationalizing Empowerment (PDF). Accessed 13.01.2021 Sitra (2019). KOHTI ELINIKÄISTÄ OPPIMISTA: Yhteinen tahtotila, rahoituksen periaatteet ja muutoshaasteet (PDF in Finnish). Van Herck, G.; Missinne, L.; Vanhooren, V.; Allegaert, B.; Mottar, L.; Lehto-Lundén, T.; Salmenkangas, M.; Andersson, M. & Mohammadi, S. (2020) Games Seriously? Serious games as a tool to empower people. CONNEXT for Inclusion Handbook. Artevelde University of Applied Sciences. (Gamewise.io)
Mistä on hyvät ohjaajat tehty?
Metropoliassa järjestettiin loppuvuodesta 2020 osana opiskelijalähtöisen ohjausmallin kehittämistä kysely, jossa pyydettiin vastaajia kertomaan saamastaan hyvästä ohjauksesta. Kyselyyn saatiin lähes 200 vastausta, joista suurin osa tuli Metropolian entisiltä ja nykyisiltä opiskelijoilta. Vastausten perusteella lukuisista eri aloilla toimivista metropolialaisista piirtyi kuva inhimillisinä, monipuolisen ammattitaitoisina ja opiskelijat aidosti kohtaavina ohjaajina. Opiskelijaohjauksen kehittäminen on yksi Metropolian alkaneen strategiakauden tavoitteista. Siihen kuuluu osana opiskelijalähtöisen ohjauksen mallin rakentaminen. Mallin kehittäminen aloitettiin syksyllä 2020, ja tavoitteena on saada se valmiiksi ja käyttöön vuoden 2021 aikana. Yksi opiskelijalähtöisen ohjausmallin perusajatuksia on, että ohjaus kuuluu kaikille. Ohjauksen ei ajatella olevan vain ylhäältä alas, opettajalta opiskelijalle valuvaa informaatiota, vaan ohjaamista tapahtuu kaikissa kohtaamisissa. Tässä kirjoituksessa keskitymme opettajan (ohjaajan) ja opiskelijan väliseen vuorovaikutukseen ja ohjaukseen. Kirjoituksessa esitetyt lainaukset on saatu kyselystä, jossa kerättiin kokemuksia hyvistä ohjaustilanteista. Lainauksia on muokattu vastaajien yksityisyyden suojaamiseksi, mutta niiden sisältöä ei ole muutettu. Hyvä ohjaus sisältää aikaa, huomiota ja kunnioitusta Onnismaan (2007) klassisen näkemyksen mukaan hyvä ohjaus sisältää aikaa, huomiota ja kunnioitusta. Ohjaustilanteessa ohjaajan ja ohjattavan suhde on tasavertainen ja luottamuksellinen. Ohjaus ei perustu ohjaajan luuloihin tai oletuksiin, vaan siinä etsitään ratkaisuja tosiasioiden pohjalta, kuuntelun ja vuorovaikutuksen avulla. Hyvässä ohjauksessa huomioidaan opiskelijoiden yksilöllisyys ja erilaiset elämäntilanteet. Hyvä ohjaus vahvistaa opiskelijan itseluottamusta ja omaa toimijuutta. Tuli tunne, että tilanteesta selviää kyllä ja minuun luotetaan. Ei lempeästi sössöttämällä, vaan ryhdikkäästi eteenpäin tuuppimalla. Opinnäytetyöprosessini venyi, mutta opettaja ei syyllistänyt minua siitä. Työn tekeminen oli motivoivampaa, kun luotettiin ja toimittiin positiivisen kautta. Holistisen ohjausmallin mukaisesti (Watts & Van Esbroeck 1998) ohjaus on eri toimijoiden kerroksellista ja kokonaisvaltaista yhteistyötä ohjattavan hyväksi. Näitä toimijoita voivat olla esimerkiksi opettajat ja opinto-ohjaajat, tutorit ja koulutussuunnittelijat, opiskelijapalveluiden ja kirjaston henkilökunta sekä kampusten vahtimestarit. Opiskelun ja oppimisen ohjaukseen kuuluvat ammatillisen kasvun ja uraohjauksen lisäksi opiskelijan persoonallisen kasvun tukeminen. Sain videopuhelun kautta yksilöllistä ohjausta oman alani tiedonhakuun ja oppilaitoksen kirjaston käyttöön. Mietin ammatinvalintaani uudelleen. Sain opolta vinkkejä ja neuvoja opintojen laittamiseen tauolle ja mahdollisesti jatkamiseen tauon jälkeen. Ohjauksen eri osa-alueet integroituvat toisiinsa, kun jokainen opiskelijan kanssa toimiva antaa siihen oman osasensa – joko tiedostaen tai tiedostamatta. Erityisen keskeisessä roolissa opiskelijan oppimisen prosessissa on opiskelijan ja opettajan välinen vuorovaikutus. Kerro hyvästä ohjauksesta -kyselyn vastauksissa myös opinto-ohjaajat nousivat vahvasti esiin opiskelijoiden opintopolkua ja elämää tukevina henkilöinä. Jokainen opettaja on myös ohjaaja Jokainen opettaja siis ohjaa, halusipa sitä tai ei. Ohjata voi tietoisesti tai tiedostamattaan, ja jokainen ohjaustilanne on samalla kertaa uhka ja mahdollisuus. Opettajan tekemisillä ja sanomisilla voi olla kauaskantoisia seurauksia. Joku muistaa vielä vuosien ja vuosikymmenienkin jälkeen peruskoulun opettajan turhautuneen puuskahduksen: ”Sinusta ei koskaan tule mitään!” Toisaalta opettajan kannustavat sanat voivat valaa opiskelijaan uskoa tämän omaan osaamiseen ja kannatella elämässä pitkään. Opettajan palaute oli vilpitöntä, joten tiesin, että se pitää paikkansa. Hän kuuli ja ymmärsi minua ja sanoi, ettei tarvitse tehdä enempää kuin jaksaa. Opettaja ei antanut minun mennä riman alta. Ohjauksessa saa ja pitääkin vaatia suorituksia sen mukaan, mihin opettaja uskoo opiskelijan pystyvän. Aina kun opettaja kohtaa opiskelijan, hän vaikuttaa opiskelijan käsitykseen itsestään oppijana, opiskelijana ja ihmisenä sekä tämän asenteisiin, motivaatioon, itseluottamukseen, toivon ja uskon kokemuksiin. Sen takia on tärkeää pohtia ja tiedostaa, miten itse toimii erilaisissa ohjaustilanteissa. Pohdi näitä Miten vaikutan opiskelijaan omalla toiminnallani sekä sanallisella ja sanattomalla viestinnälläni? Luonko toivoa vai epätoivoa, uskallusta vai pelkoa? Opetanko elämänkestäviä taitoja? Kunnioitanko opiskelijan oikeutta tehdä itse omaa elämäänsä koskevia valintoja ja päätöksiä, vaikka ne olisivat mielestäni vääriä? Annanko opiskelijalle aikaa itse oivaltaa vai tarjoanko pikaneuvoja ja valmiiksi pureskeltuja vastauksia? Kumpuaako ohjaukseni myötätunnosta ja oikeanlaisesta auttamisen halusta? Pieni opas hyvään ohjaukseen Kerro hyvästä ohjauksesta -kyselyssä nousi muutamia teemoja, jotka vastaajien kommenteissa yhdistyvät hyväksi koettuun ohjaukseen. Teemat voi tiivistää nelikohtaiseksi ohjausoppaaksi: 1. Pysähdy ja kuuntele Läsnäoleva kuuntelu voi olla helpommin sanottu kuin tehty. Itse kullakin meistä on välillä elämässämme kiireitä, joiden keskellä ei ole helppoa pysähtyä. Läsnäolon ja aidon kuuntelun toimijuutta tukeva vaikutus voi kuitenkin olla valtava – ja vastaavasti ilman näitä puhujalle voi jäädä turhautunut olo (Freese 2021). Myötätunto, henkilökohtaisuuden tunne. Tasa-arvoinen, välitön kohtaaminen. Lämminhenkisyys ja helposti lähestyttävyys jäivät mieleen. Opettaja rohkaisi minua ottamaan yhteyttä. 2. Kysy ja kannusta Coaching on valmennusta, jossa valmentaja auttaa valmennettavaa ottamaan omia voimavarojaan käyttöönsä, jotta tämä voisi saavuttaa tavoitteensa. Coachaavassa työskentelyotteessa kysytään enemmän avoimia kysymyksiä ja annetaan vähemmän valmiita vastauksia (Ruutu 2020, 54). Opettaja voi auttaa opiskelijaa näkemään asioita uusista näkökulmista, mikä voi olla opiskelijalle riittävä apu oman ongelmanratkaisun käynnistämiseksi (Mattila, 2011). Jo pelkästään se, että opettaja rohkaisee ja sanoittaa ääneen opiskelijan kykyä päästä eteenpäin tilanteessa, voi olla tilanteen kannalta ratkaisevaa. Itse asiassa vahva pystyvyysusko näyttäisi tutkimusten mukaan suojelevan hyvinvointia ja vähentävän stressiä (Ruutu 2020, 40). Opettaja haastoi minua miettimään. Sain hyvää ja kannustavaa, mutta ennen kaikkea kriittistä ja kysymyksiä esittävää ohjausta, joka muutti omaa käsitystäni itsestäni tutkimuksen tekijänä ja oman alani ammattilaisena. Ikävässä tilanteessa sain lempeää ja kannustavaa ohjausta. Saatoin levollisin mielin jättää opinnot tauolle, kun minulla oli selvät suunnitelmat jatkon suhteen. 3. Välineellä ei ole väliä Korona-aikana mahdollisuudet fyysisiin kohtaamisiin ovat vähentyneet olemattomiin, mutta onneksi verkkotapaamisissakin on mahdollisuus aitoon kohtaamiseen. Videopuheluyhteys muistuttaa kasvokkaista vuorovaikutusta enemmän kuin ehkä olimme ajatelleetkaan (Hietanen & co, 2020). Psykologista turvallisuutta voi kohtaamisessa rakentaa välineestä riippumatta (Raivio, 2021). Zoomissa pidetty hops-ohjaus sujui erinomaisesti. Asioita ei hosuttu läpi, vaan opettaja jaksoi käyttää aikaa ihan perusasioidenkin selvittämiseen. Opettajalle voi lähettää sähköpostia ja hän vastaa nopeasti. Tarvittaessa hän tarjoutuu selittämään Teamsissa, jos jokin asia on epäselvä. Kun tarvitsin apua hyväksilukuhakemuksen tekemiseen, opettaja auttoi siinä "kädestä pitäen" Zoomin kautta. 4. Luota itseesi ja tunnista omat rajasi Opettajan ei tarvitse olla kaikkien alojen asiantuntija voidakseen olla hyvä ohjaaja. Hyvä ohjaaja on oma itsensä, inhimillinen ihminen, joka on läsnä ja kuulolla ohjaustilanteessa. Hyvä ohjaaja tunnistaa myös oman ohjausosaamisensa rajat ja osaa tarvittaessa ohjata opiskelijan toisen asiantuntijan luokse. Omista rajoista kiinni pitäminen vaalii myös ohjaajan omaa hyvinvointia. Ohjaaminen ei ole pikkutarkkaa ja erehtymätöntä otetta vaativaa aivokirurgiaa tai rakettitiedettä. Jo pienellä ohjauksella ja ympäristön avulla on mahdollista auttaa opiskelijaa ratkaisemaan ongelmia, joista tämän olisi vaikea selviytyä yksin. Riittävä ohjaus voi olla vaikkapa sitä, että esittää tarkentavia kysymyksiä tai auttaa opiskelijaa palastelemaan isoa ongelmaa pienempiin osiin. (Säljö 2004, 120.) Ylihuolehtimalla voi itse asiassa vaikeuttaa opiskelijan omaa toimintaa ja lisätä tämän riippuvuuden tunnetta (Lindqvist 2016, 129). Opettaja osasi priorisoida, tuoda fokusta ja kannustaa. Sinnikkäästi, haaste kerrallaan, opettaja auttoi meitä eteenpäin opinnoissa. Hän kannusti, potki eteenpäin ja ennen kaikkea tuki aina tarvittaessa. Ohjausosaamisen kehittäminen on osa Metropolian strategian toteuttamista Metropolian strategian 2021–2030 teemoissa korostuvat mm. ihmisyyden kunnioitus sekä jatkuvan oppimisen tukeminen. Lisäksi strategian taustalla vaikuttavat Metropolian arvot – avoimuus, yhteisöllisyys, korkea laatu ja asiantuntijuus – ovat hyvän ohjauksen peruspilareita. Yksi oppijalähtöisen ohjausmallin tavoitteista on mahdollistaa se, että opettaja ja opiskelija voisivat kohdata toisensa rehellisesti ja tosissaan. Kohtaaminen edellyttää aikaa, huomiota ja kunnioitusta – kohtaamista ei voi tapahtua, jos opiskelija on opettajalle vain hallintoalamainen tai osa kasvotonta opiskelijamassaa. Aidot kohtaamiset edellyttävät avointa ja luottamuksellista ilmapiiriä. Sen luomisesta ja ylläpitämisestä ovat vastuussa kaikki korkeakouluyhteisön jäsenet, niin opiskelijat kuin koko henkilökunta. Meissä jokaisessa on aineksia hyväksi ohjaajaksi. Usein pienikin huomioiminen riittää: hymy ja vilpitön kysymys ”Mitä sulle kuuluu?” voivat antaa opiskelijalle kokemuksen siitä, että hänet kohdataan ja häntä kuunnellaan. Hyvältä ohjaajalta ei odoteta täydellisyyttä tai tietyn ylhäältä annetun ohjausroolin soveltamista; erilaisten ohjaajien persoonalliset ohjaustavat ovat elämän rikkaus! Opettajan innostus omaa työtään kohtaan inspiroi minua. Ei mitään hehkutusta ja tyhjää tsemppausta vaan paljon duunia! Opettajan kanssa asioista voi puhua niiden oikeilla nimillä ilman, että väliin tulevat arvovaltaan ja asemaan liittyvät kysymykset. Kirjoittajat Kirjoittajat Raisa Varsta, Ulla Forsström, Paula Lindqvist, Mari Rupponen ja Anne Ojala-Soini ovat Metropolia Ammattikorkeakoulun ohjauksen kehittämisryhmän jäseniä. Oppijalähtöisen ohjauksen mallin kehittäminen aloitettiin 2020, ja tavoitteena on saada malli valmiiksi ja käyttöön vuoden 2021 aikana. Mallin ydinajatus kiteytyy sen palvelulupaukseen: Saat tarkoituksenmukaista ohjausta oman opintopolkusi erilaisiin tilanteisiin sopivalla tavalla ja oikeaan aikaan. Arvostava ja vuorovaikutteinen ohjaus tukee oppimistasi ja asettamiasi tavoitteita elämän eri vaiheissa. Lähteet Freese, Pekka 2021: Aktiivinen kuuntelu – Psykologi kertoo miksi, mitä ja miten. Luettu 22.4.2021. Hietanen, Jonne O.; Peltola, Mikko J. & Hietanen, Jari K. 2020: Psychophysiological responses to eye contact in a live interaction and in video call (Wiley Online Library). Luettu 22.4.2021. Lindqvist, Martti 2016: Auttajan varjo. Kustannusosakeyhtiö Otava, Otavan kirjapaino Oy, Keuruu. Mattila, Antti S. 2011: Näkökulman vaihtamisen taito. WSOY, yhteistyössä Bonnier Books Finland. Painettu EU:ssa. Metropolian strategia 2021-2030. Onnismaa, J. 2007: Ohjaus- ja neuvontatyö: Aikaa, huomiota ja kunnioitusta. Gaudeamus Helsinki University Press. Raivio, Anne-Mari 2021: Voimavaraistava kohtaaminen – myös verkossa! Teoksessa Varsta, R.; Raivio, A. & Ruotsalainen, T. (toim.): Kohtaatko ihmisiä uralla? Voimavaraistava ohjausote (Theseus). 21–31. Metropolia Ammattikorkeakoulu, Helsinki. Luettu 22.4.2021. Ruutu, Sirkku 2020: Coachin työkalupakki. Alma Talent Oy, Balto Print, Liettua. Säljö, Roger 2004: Oppimiskäytännöt. Sosiokulttuurinen näkökulma. WSOY, WS Bookwell, Juva. Watts A.G. & Van Esbroeck R. 1998: New Skills for New Futures. Higher Education Guidance and Councelling Services in the European Union. Fedora: VubPress. Read this blog post in English: What Are Good Instructors Made Of?
Pelillisyys terveydenhoitajan työvälineeksi
Terveydenhoitajan työ muuttuu yhteiskunnallisten muutosten mukana. Pelillisyys on uusi työtapa myös terveysalalla. Suomesta löytyy esimerkkejä pelien ja leikillisyyden hyödyntämisestä terveydenhoitajan työssä. Jokaisen terveydenhoitajan olisi hyvä pohtia omaa suhdettaan peleihin ja pelaamiseen yleisesti sekä miettiä, voisiko pelillisyydestä olla työvälineeksi esimerkiksi terveyspalvelujen esittelyssä tai terveystarkastuksissa. Metropolia Ammattikorkeakoulun valmistuvat terveydenhoitajaopiskelijat testasivat pelillistä työotetta opiskeluterveydenhuollossa Kehittämistyö-opinnoissaan. Nykyajan asiantuntijuus vaatii työntekijöiltä uusia tapoja työskennellä sosiaali- ja terveysalalla. Tämä koskee myös terveydenhoitajia eri-ikäisten asiakkaiden terveydenhoitotyössä. Digitaalisen jalkauttamisen muotoja ovat muun muassa pelillisyys ja mobiililaitteita hyödyntävät menetelmät. Tämä vaatii teknisen osaamisen lisäksi avointa ja uteliasta asennetta uusia työmenetelmiä kohtaan. Uudenlaisten digitaalisten työmenetelmien haltuun ottaminen edellyttää aiheeseen perehtymistä ja rohkeita kokeiluja. (Punna ja Raitio 2016). Pelillisyys ja leikillisyys asiakkaan kohtaamisessa ”Pelillistäminen (gamification) tarkoittaa pelin kaltaisen tavoitteellisen ajattelun ja osallistavuuden yhdistämistä toisenlaisiin sovellusalueisiin”. (Malin 2019). Se ei siis tarkoita suoranaisesti pelaamista. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (2020) mukaan pelillisyys on pelien tavoitteellista käyttämistä tilanteissa, joissa asioita halutaan käsitellä mielekkäällä ja konkreettisella tavalla. Pelillisyys liitetään useimmiten videopeleihin tai digitaalisiin peleihin, mutta myös perinteisemmät pelimuodot, kuten kortti- ja lautapelit, ovat hyödyllisiä. Hiiltä ja timanttia -blogissa on aiemmin käsitelty pelillisyyttä monesta eri näkökulmasta. Leikilliset ja pelilliset menetelmät tulee valita aina asiakkaiden tarpeiden mukaan, sekä yksilö- että ryhmätyössä. Terveydenhoidossa leikilliset ja pelilliset menetelmät mahdollistavat ammattilaisen ja asiakkaan tasa-arvoisemman kohtaamisen. Ne helpottavat osallistumista antavat välineitä vuorovaikutukseen ja asiakkaan äänen kuulemiseen virittävät ja syventävät keskusteluja sekä helpottavat vaikeista asioista puhumista. Uudenlaisissa osallistavissa ja pelillisissä menetelmissä korostuu työntekijän rooli fasilitoijana, kanssaoppijana ja kumppanina. Kokemuksia sosiaalialalta Pelillisyyttä ja leikillisyyttä hyödyntäen on paneuduttu asiakkaan motivointiin, kontaktiin saamiseen, luottamuksen rakentamiseen ja näkökulman kääntämisen ongelmalähtöisyydestä ratkaisukeskeiseen suuntaan ja osallisuuden vahvistamiseen esimerkiksi Pääkaupunkiseudun sosiaalialan osaamiskeskuksessa (Pelillisyys ja leikillisyys aikuissosiaalityössä). Nämä kaikki seikat ovat keskeisiä elementtejä myös terveydenhoitajien työssä. Sosiaalialalla on pelejä käytetty työvälineenä pitkään. Hokkasen (2016) mukaan eniten pelejä löytyy lasten ja nuorten kanssa tehtävään työhön. Korttipelejä ja taidekortteja sosiaalialan työssä käytettäväksi löytyy paljon, esimerkiksi Ateneumin taidekortit Oh-kortit (PDF) mielikuvituksen, ymmärryksen ja viestinnän parantamiseen Cope-kortit (PDF) kriisistä parantumiseen Tandoo-kuvakortit (PDF) parisuhteen ongelmiin sekä Persona-kortit (PDF) kulttuurien ja erilaisuuden ymmärtämiseen. Maahanmuuttajien kanssa työskentelyyn kuvakortteja on löydettävissä esimerkiksi papu.net -verkkosivulta (Hokkanen 2016). Pelillisyys on arkea terveysalan opinnoissa Nykyään jo koulutuksen aikana opiskelijoita harjaannutetaan pelillisyyteen. Eri tutkintojen esittelyissä – esimerkiksi Tampereen ammattikorkeakoulun terveydenhoitajan tutkinto-ohjelman esittelyssä (Tampereen ammattikorkeakoulu 2021) – koulut mainitsevat usein mahdollisuuden pelilliseen oppimiseen. Sairaanhoitajaopiskelijoiden kliinisen päätöksenteon taitoja on tutkittu simulaatiopeliä pelaamalla, sillä aiemmin opiskelijoiden osaamisessa on havaittu ongelmia erityisesti kliinisen tilan huononemisen havaitsemisessa ja ennaltaehkäisyssä (Koivisto 2017). Tässä tutkimuksessa havaittiin, että opiskelijat kokivat oppivansa parhaiten pelaamalla tiedon keräämistä ja hoitotyön toteuttamista oppimista simulaatiopeliä pelaamalla selittivät käytettävyys, hoitotyön tiedon käyttö sekä tutkiskelemalla oppiminen oppimiseen vaikuttivat autenttiset potilaskohtaiset kokemukset, palautteen saaminen sekä reflektointi. Myös lääkehoidon opetukseen on kehitetty pelillinen osio, 3D-peli. Tulosten mukaan 3D-peli soveltuu hyvin lääkehoidon prosessin oppimismenetelmäksi, sillä se motivoi ja innostaa oppimiseen. Peliä voidaan käyttää yhdessä muiden menetelmien kanssa. (Saastamoinen 2020) Malin (2019) toteaa, että mobiilisovellukset ja pelillisyys ovat myös terveydenhoitajan uusia työmenetelmiä ja pohtii, jaksaako terveydenhoitaja pysyä mukana terveyden edistämisen digiloikassa. Hän kannustaa terveydenhoitajia rohkeasti ja uteliaalla asenteella tarkastelemaan niitä hyötysovelluksia, joita tietää asiakkaidensa käyttävän. Osaaminen digimenetelmien mahdollisuuksista ja käyttöalueista voi kehittyä ja vahvistua vain testaamalla erilaisia pelejä ja sovelluksia. Ei kuitenkaan voi olla niin, että terveyssovelluksien jalkauttaminen jää yksittäisen terveydenhoitajan henkilökohtaisen kiinnostuksen varaan. Digitaalisten menetelmien käyttöönotto ja niihin perehtyminen vie aikaa, ja edellyttää siksi yhteistyötä ja yhteisiä päätöksiä työyhteisössä. Pelillisiä kokemuksia terveydenhoitajien työssä Neuvolat näyttävät olevan pelillisyyden ja leikillisyyden suhteen edelläkävijöitä Suomessa. Vaikka pelaamisen mielletään soveltuvan erityisen hyvin lapsille ja nuorille, koulu- ja opiskeluterveydenhuollossa löytyy yllättävän vähän esimerkkejä niiden soveltamisesta. Kouluikäisten lasten (7–12-vuotiaat) parissa työskentelevien terveydenhoitajien asenteita ja ajatuksia peleihin on kyllä selvitetty (Haapala ja Vesakko 2016). Heiltä on kysytty, käyttävätkö he työssään digitaalisia hyötypelejä ja kokevatko he, että hyötypeleistä voisi olla apua heidän työssään. Tulosten mukaan kouluterveydenhoitajat suhtautuvat pääosin positiivisesti peleihin ja pelaamiseen, kunhan pelaaminen pysyy kohtuullisena. Kouluterveydenhoitajilla ei ollut käytössä pelejä tai pelien keinoja työssään, mutta he ottaisivat mielellään hyvinvointipelejä käyttöön, jos ne perustuisivat tutkittuun tietoon ja niistä tiedottaminen olisi sujuvaa. Terveydenhoitajat ideoivat kouluterveydenhuoltoon useita pelejä, kuten aktivoivia, ravitsemukseen liittyviä sekä murrosiästä opettavia pelejä. (Haapala ja Vesakko 2016) Hyviä kokemuksia on saatu mm. seuraavista äitiys- ja lastenneuvoloissa hyödynnettävistä tuotteista sekä opiskeluterveydenhuoltoon kehitetystä pelialustasta: VauvaPolku-oppimispeli ensimmäistä lastaan odottavalleEnsimmäistä lastaan odottaville ja vauvavuotta viettäville on kehitetty digitaalinen VauvaPolku-oppimispeli Jyväskylän yliopistossa. Tuoreille vanhemmille tarkoitettua hyvinvointiin keskittyvää tukea tai sisältöä on niukasti, siksi maksuton VauvaPolku ja sitä koskeva tutkimus on iso ”juttu” suomalaisessa perhevalmennuksessa. Peli antaa tietoa, kannustaa pohtimaan ja tekemään pieniä harjoitteita. Useiden tutkimusten mukaan käytännön harjoitteet ovat kaikkein tehokkaimpia, sillä luentotieto ei välity arkeen samalla tavalla. Neuvoloiden terveydenhoitajat ovat toivottaneet uudenlaisen työmenetelmän tervetulleeksi, vaikka varautuneisuuttakin on ollut. Vanhemmat ovat olleet tyytyväisiä sisältöön, kysymyksiä on pidetty kiinnostavina, ajankohtaisina ja vanhempia koskettavina. Digitaalisen oppimispelin toivotaan tavoittavan myös niitä, jotka eivät ole tyypillisimpiä perhevalmennuksen asiakkaita. (Silveri 2017) HyväMe-sovellus lapsiperheiden ja lastenneuvoloiden käyttöön Leikki-ikäisten lasten terveyttä edistävien elintapojen tukemiseksi on kehitetty pelillinen HyväMe-sovellus lapsiperheiden ja neuvoloiden käyttöön. Sovellus on digitaalinen terveyskysely, jonka täyttämiseen lapsetkin voivat osallistua. Perhe arvioi elintapojaan sovelluksen avulla ennen neuvolan terveystarkastukseen tuloa. Värikkäiden grafiikoiden ja huvipuistoteemaisen näkymän tavoitteena on innostaa lasta osallistumaan sovelluksen käyttöön.Sovellus toimii kuten perinteinen terveyskysely. Terveydenhoitaja voi hyödyntää tietoja terveyskeskustelun tukena. Tavoitteena on saada lapsi terveyskeskustelun keskiöön sekä neuvolassa että kotona. Sen käytettävyyttä testattiin lastenneuvoloissa. Neuvoloiden terveydenhoitajat kokivat pelillisen sovelluksen toimivan hyvänä työkaluna perheiden elintapojen arvioinnissa ja puheeksi ottamisessa, mutta suurin osa perheistä valitsi edelleen perinteisen paperisen kyselylomakkeen (Pakarinen 2018). Pelillisillä sovelluksilla todettiin olevan potentiaalia edistää terveyttä lastenneuvolatyössä. Lasten rokotuskirja lastenneuvoloiden terveydenhoitajien ohjauksen tueksi Lasten parissa työskentelyssä pelillisyys ja leikillisyys ovat yleisesti käytössä. Tästä esimerkkinä on Lasten rokotuskirjan (Nikula ja Kuusinen 2019) yhteydessä toteutettava, leikillinen tehtävä pehmolelun rokottamisesta. Näin vanhemmat voivat etukäteen valmistautua lapsensa rokottamiseen kotioloissa ja lapsi saa kokemuksen siitä, kun hän saa itse antaa rokotuksen jollekin rokotusleikissä. Neuvolan terveydenhoitaja voi käyttää kirjaa apuna rokottamistilanteessa leikki- ja esikouluikäisen lapsen kanssa. Kirja on kirjoitettu ja kuvitettu erityisesti lapsiperheille ja neuvolatyöntekijöiden rokotustoiminnan tueksi. Auta Mohamedia ja Mariaa -peli opiskeluterveydenhuoltoon Metropolian terveydenhoitajaopiskelijat kehittivät syksyllä 2019 Kehittämistyö-opinnoissaan Seppo.io-alustalle Auta Mohamedia ja Mariaa -pelin (Heikkilä ym. 2019). Opinnot suoritettiin Connext for inclusion -hankkeessa. Pelin avulla toisen asteen ammatillisen oppilaitoksen VALMA-opintojen opiskelijat saivat tietoa heille tarjolla olevista terveys- ja hyvinvointipalveluista. Peli testattiin Espoon seudun koulutuskuntayhtymä Omnia-oppilaitoksessa kuudella VALMA-opiskelijaryhmällä. Yli puolet opiskelijoista oli maahanmuuttajataustaisia.Pelissä ratkottiin kaikkien opiskeluhuoltoryhmän jäsenten tehtäviä ja roolia. Yhtenä keskeisenä kehittämistyön tavoitteena oli selvittää sitä, miten terveydenhoitaja voisi välittää tietoa opiskelijoille kiinnostavalla tavalla. Terveydenhoitaja tunnistaa työssään asiakkaan tarpeen saada tietoa terveytensä ylläpitämiseen ja edistämiseen. Hän tarvitsee keinoja välittää tietoa siten, että asiakas kiinnostuu viestistä ja sisäistää sen. Pelin avulla voidaan aktivoida asiakas hankkimaan tietoa itse eli tekemällä oppimista. Tässä pelissä autettiin pelihahmoja Mariaa ja Mohammedia ratkaisemaan peliin liittyviä pulmia. Osallistujat suorittivat tehtäviä kirjoittamalla, kuvaamalla videoita ja vastaamalla monivalintakysymyksiin Seppo.io-tehtäväalustaa hyödyntäen. Tärkeitä seikkoja pelin kehittämisessä olivat selkokielisyys, interaktiivisuus, toiminnallisuus ja syventävän tiedon antaminen. Auta Mohamedia ja Mariaa -pelistä saatiin hyvät palautteet sekä oppilailta että opettajilta. Rohkeasti testaamaan! Terveydenhoitajatyö muovautuu yhteiskunnallisten muutosten mukana. Pelillisyys ja mobiilisovellukset ovat tulleet yhä laajemmin myös terveydenhoitajien työvälineiksi. Kaikkien terveydenhoitajien ei tarvitse innostua uusista työvälineistä, mutta jokaisen kannattaa pohtia, miten pelillisyys ja leikillisyys voisivat hyödyttää omaa työtä ja eri-ikäisten asiakkaiden terveyden edistämistä. Pelejä ja sovelluksia kannattaa rohkeasti testata ja hankkia osaamista niiden käyttöön. Tämä vaatii aikaa, koulutusta, yhteisiä pelisääntöjä ja päätöksiä työyhteisössä. Kirjoittaja Anne Nikula on rokotusosaamisen asiantuntija, projektipäällikkö ja lehtori Metropolia Ammattikorkeakoulussa. Terveydenhoitajatyön kehittäminen ja tutkiminen on tärkeä osa hänen työtään sekä kansallisesti että kansainvälisesti. Uudet työmenetelmät, kuten pelillisyys, innostavat häntä kehittämään edelleen terveydenhoitajien laaja-alaista koulutusta ja käytännön työtä. CONNEXT for inclusion -hankkeessa, jonka tehtävänä on lisätä pellillisyyttä sosiaali- ja terveysaloilla, Anne Nikula toimi terveyden edistämisen asiantuntijana. Koulutukseltaan hän on terveystieteiden tohtori. Lähteet Haapala, K. & ja Vesakko, A. 2016. Pelien mahdollisuudet alakouluterveydenhoitajan työssä. Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu. Opinnäytetyö. (Theseus) Heikkilä, H & Huhtala, S & Kullas, M & Kääriäinen, L & Vauramo, S & Ypyä, T. Ammatillisen oppilaitoksen opiskelijoiden terveys- ja hyvinvointipalveluista kertovan pelin kehittäminen ja testaaminen Seppo-pelialustalla. Kehittämistyö 2019. Terveydenhoitajakoulutus. Metropolia Ammattikorkeakoulu. Hokkanen, M. 2016. Pelit työvälineenä sosiaalialalla 2016 (PDF) Koivisto, Jaana-Maija 2017. Learning clinical reasoning through game-based simulation: Design principles for simulation games. Akateeminen väitöskirja. (Helda) Malin, M. 2019. Mobiilisovellukset ja pelillisyys - terveydenhoitajan uudet työmenetelmät. Terveydenhoitaja 5(52), 26-27. Nikula, A. & Kuusinen, M. 2019. Lasten rokotuskirja. Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisuja, Oiva-sarja 8. Tikkurilan paino Oy. Pakarinen, A. 2018. The development and feasibility of gamified digital intervention aiming to promote physical activity in early childhood. Turun yliopiston julkaisuja, sarja D 1384. Painosalama Oy, Turku. Pelillisyys ja leikillisyys aikuissosiaalityössä. Pääkaupunkiseudun sosiaalialan osaamiskeskus (Socca) Punna, M. & Raitio K. 2016. Mobiilimenetelmät ja pelillisyys työmenetelminä sosiaali- ja terveysalan asiakastyössä. Finnish Journal of eHealth and eWelfare, 8(4), 224-230. Silveri, P. 2017. Pelillinen oppiminen tulee perhevalmennukseen - Vauvapolkua pitkin vanhemmaksi. Kunnallisalan kehittämissäätiö. (kaks.fi) Tampereen ammattikorkeakoulu. Terveydenhoitajan tutkinto-ohjelma. Koulutuksen kuvaus. Luettu 9.3.2021. THL. Pelillisyyden hyödyntäminen sosiaalityössä. Luettu 21.10.2020 Saastamoinen, T. 2020. 3D-peli lääkehoidon oppimismenetelmänä - interventiotutkimus sairaanhoitajaopiskelijoille. HTTS-konferenssi 1.10.2020. Kuopion yliopisto.
Navigointia kohti avointa korkeakoulua
Tässä blogitekstissä kutsumme sinut merimatkalle avoimuuteen korkeakouluissa. Millaisia saaria ja satamia korkeakoulujen miehistöjen on saavutettava, jotta korkeakoulu toimii avoimuuden periaattein? Millä tavoin navigoiden mahdollistamme avoimuutta ja millainen majakan valo ohjaa kulkuamme? Mitä opimme ja oivallamme matkalla päämäärään, miten opimme kulkemaan yhdessä? Avoimuuden neljä lähtökohtaa Korkeakoulujen avoimuuden merikarttana toimii valtakunnallinen avoimen tieteen ja tutkimuksen julistus, jossa määriteltiin avoimuudelle neljä peruslähtökohtaa (Avoimen tieteen koordinaatio, Tieteellisten seurain valtuuskunta. 2020). Tässä tekstissä käsittelemme avoimuuden näkökulmia niiden kautta. Olennaista ei ole vain päämäärä, vaan matka, sanotaan ikiaikaisessa viisaudessa. Veneessä kapteeni miehistöineen seilaa merellä, navigoiden alustaan kohti päämäärää, kenties pysähtyen matkalla erilaisille saarille ja satamiin. Kaikki veneessä olijat toimivat omassa roolissaan, mutta yhteistyössä. Tuomme tässä tekstissä esiin niin yleisiä näkökulmia korkeakoulujen avoimuuteen kuin omia havaintojamme arjen työstämme Metropoliassa. Emme ole vielä perillä, mutta laivamme seilaa jo vauhdikkaasti vesillä ja suunta on selvä. Toivomme, että jakamamme oivallukset jatkavat ajatuskulkuaan myös sinun omalla matkallasi avoimuuden merellä. 1. Avoin toimintakulttuuri majakan loistona Avoin toimintakulttuuri on kuin majakasta kajastava loisto, joka näyttää suuntaa toiminnalle. Muuttunut toimintaympäristö on luonut korkeakouluille niin paineita kuin mahdollisuuksiakin lisätä avoimuutta (ks. myös Ala-Nikkola, 2020). Onnistuminen edellyttää vastuullista, avoimuutta mahdollistavaa toimintakulttuuria niin organisaation sisällä kuin organisaatiosta ulospäinkin. Avoimuudesta pitää tulla osa arjen tekoja ja valintoja. Osin teemme avoimuuden valintoja tiedostamatta, mutta myös tietoista työtä toimintakulttuurin uudistamiseen tarvitaan. Metropolian esimerkkejä avoimen toimintakulttuurin majakoista: Metropoliassa on tehty pitkäjänteistä työtä toimintakulttuurin uudistamisessa. Suuren, monialaisen ja maantieteellisesti lukuisiin pienempiin yksiköihin aiemmin jakautuneen korkeakoulun toiminnot on keskitetty viime vuosina neljälle kampukselle, mikä jo itsessään mahdollistaa helpommin avoimuutta. Pelkät seinät eivät kuitenkaan avoimuutta mahdollista, vaan siihen tarvitaan myös tekoja, konkreettisia toimintatapoja. Yksi meille kirjoittajille läheinen esimerkki konkreettisesta toimintatavasta on Metropoliassa toimiva osallistavan prosessisparrauksen tiimi Parru, jossa itsekin toimimme osallisuuden sparraajina. Parru toimii palvelutiiminä, joka tuo osallistavaa työotetta Metropolian kehittämisprosesseihin. Käytännössä tämä tapahtuu esimerkiksi systemaattisesti prosessin tueksi mietittyjen osallistavien työpajojen muodossa. Parru-tiimin viimevuotisen pilottivuoden reilut sata työpajamuotoista tilaisuutta tyytyväisine osallistujineen kertovat vahvaa viestiä siitä, miten tärkeää yhteinen ajattelu on prosessien avoimuuden ja kestävän toteuttamisen tukena. 2. Kohti avoimen julkaisemisen ilmansuuntaa Systemaattisen toimintakulttuurin edistämisen tulokset Metropoliassa näkyvät esimerkiksi avoimen julkaisutoiminnan kehittymisessä. Avoin julkaiseminen on periaatteessa hyvin yksinkertaista: julkaisu saatetaan vapaasti kenen tahansa käytettäväksi internetissä. Kun avoin julkaiseminen toimii hyvin, ovat hyödyt siitä moninaiset. Yhteiskunnallinen vaikutus on potentiaalisesti suurempi, kun julkaisu on helpommin niin päättäjien, päätöksiä valmistelevien kuin tavallisten kansalaistenkin saatavilla. Myös tiedon taloudellinen tasa-arvo kasvaa: avoimet julkaisut ovat esimerkiksi köyhimpien maiden yliopistojen saatavilla ja toisaalta julkaiseminen ei ole kiinni siitä, onko julkaiseva taho kykenevä maksamaan kustantajalle julkaisemisesta. (Syrjämäki 2018.) Navigointivinkkejä avoimen julkaisemisen saarelle: Mahdollista julkaiseminen tarjoamalla siihen alustoja, joihin on helppo tarttua. Esimerkiksi Metropoliassa, kuten kaikissa korkeakouluissa, perinteisen kirjakustannustoiminnan rinnalle on tullut muitakin asiantuntijajulkaisemisen muotoja, kuten verkkosivupohjaiset julkaisut, blogit ja uusimpana tulokkaana podcastit. Varmista löydettävyys levittämällä julkaisua. Kun tunnet kohderyhmän, pystyt valitsemaan kanavavirrasta heille tutuimman kanavan. Kun vielä lisensoit julkaisun tarkkaan harkitulla CC-lisenssillä, mahdollistat samalla tiedon jatkuvuutta (Ala-Nikkola 2018a). Peruspaketin cc-lisenssin äärelle löydät esimerkiksi tästä Elina Ala-Nikkolan blogista. Huolehdi saavutettavuudesta, jotta kaikilla on aidosti mahdollisuus päästä tiedon äärelle. Laki digitaalisten palvelujen tarjoamisesta (Valtiovarainministeriö, n.d.) astui voimaan 1.4.2019 ja koskee meitä kaikkia. Muista vastuusi: korkeakoulun julkaisukanaviin luotetaan, joten pidetään luottamusta yllä. Lisää luotettavuudesta voit lukea vaikkapa tästä blogipostauksesta (Ala-Nikkola 2018b.) Tutustu syvemmin avoimeen julkaisemiseen kansallisten linjausten sekä oman korkeakoulusi ohjeiden kautta. 3. Tutkimusaineistojen avaamisen suuntia Tieteellisen tutkimuksen perustana on jatkuvasti kasvava tietomäärä, jossa kukin tutkija antaa omat aineistonsa koko tiedeyhteisön käyttöön. Tämä mahdollistaa joustavamman ja ketterämmän tutkimuksen tekemisen, mikä nopeasyklisessä maailmassa tuntuu enemmän kuin tärkeältä voimavaralta. Navigointia tutkimusaineistojen avaamiseen: Panosta aineistonhallintasuunnitelmaan. Aineistojen avaaminen starttaa hetkestä, jolloin aineistoja ei vielä ole olemassakaan: aineistonhallintasuunnitelmasta, joka on kompassina matkalla aineistojen lopulliseen avaamiseen. Matkalla on huomioitava myös laissa säädetyt vaatimukset (erityisesti eurooppalainen tietosuoja-asetus GDPR) sekä esimerkiksi rahoittajien asettamat ehdot (Avoimen tieteen kansallinen koordinaatio n.d a). Kaikki aineistot eivät voi olla avoimia. Susanna Näreaho ja Joona Koiranen antavat Tikissä-blogissa erinomaisen konkreettisen apulistan, kun pohdit kannattaako aineistosi tallentaa avoimesti uudelleenkäyttöä varten (Näreaho & Koiranen, 2020). Kiinnostavan näkökulman avoimiin aineistoihin tuo kansalaistiede, jossa tiedon keruun prosessia demokratisoidaan. Eli käytännössä: kansalaiset voivat osallistua tutkimusaineiston keräämiseen. Viime vuosina kansalaistieteen mahdollisuuksia on nähty monella tieteenalalla entistä enemmän, muun muassa digitalisaation vauhdittaessa sitä. (Siiskonen, 2017.) Aineistojen avaamisen kannalta myös tätä kehitystä on kiinnostavaa seurata. Myös pienet teot vievät eteenpäin! Esimerkiksi data-artikkelit (data in brief), joissa kuvaillaan tutkimusaineistoja, ovat yksi konkreettinen keino lisätä tietoisuutta avoimesti saatavilla olevista aineistoista. Metropoliassa olemme juuri kokeilemassa miten data-in-briefit helpottaisivat navigointia avoimuuden merellä. 4. Voiko avoimen oppimisen saarelle rantautua? Oppimisen ja oppimateriaalin avoimuus herättää korkeakouluyhteisöissä monia teknisiä, juridisia ja kulttuurisia kysymyksiä (Avoimen tieteen kansallinen koordinaatio n.d. b). Mitä opettajalle jää, jos hän jakaa omat materiaalinsa kaikkien vapaaseen käyttöön? Kuinka voidaan myydä koulutusta, jos sen sisällöt ovat samaan aikaan avoimesti saatavilla? Keskustelussa on hyvä muistaa myös se, että avoin oppiminen on avoimia oppimateriaaleja paljon laajempi käsite. Tavoitteena on laajentaa oppimaan pääsyä ja osallistumista lisäämällä saavutettavuutta, esteettömyyttä, tarjontaa ja oppijakeskeisyyttä (Avoimen tieteen kansallinen koordinaatio n.d. b). Navigointia avoimen oppimisen ja oppimateriaalien avoimuuteen: Avoin oppiminen on oppimista, joka tapahtuu usein digitaalista teknologiaa hyödyntäen. Oppimisympäristöt ovat viimeisen vuoden aikana ottaneet jättiloikan kohti digitaalisempia oppimisympäristöjä. Hyvänä ohjenuorana digitaalisiin oppimisympäristöihin toimii esimerkiksi tämä Mari Virtasen käytännönläheinen blogi: Koronapaniikki oppilaitoksissa – miten opetuksen erityisjärjestelyistä selvitään? Oppimateriaalien avoimuus tarjoaa hienoja mahdollisuuksia tuoda lukuisten opetustyötä tekevien asiantuntijoiden osaamista yhä laajemman joukon saataville – jatkuvan oppimisen hengessä. Mutta kuten kaikilla avoimuuden saarilla, on selvää, että kaikkea ei tokikaan ole mielekästä avata kaikille, avaaminen voidaan tehdä myös hallitusti. Oppimateriaalien avaamisen hyötyjä ja konkreettisia keinoja on pohdittu muun muassa tässä Anna Lindforsin ja Susanna Näreahon blogissa. Toimiva infrastruktuuri on kivijalka, johon on helppo rakentaa. Korkeakoulujen yhteisen Digivisio 2030 -jättihankkeen yhtenä tavoitteena on muodostaa vuoteen 2030 mennessä kansallinen digitaalinen palvelualusta, joka mahdollistaa digitaalisten palveluiden yhteensopivuuden korkeakoulujen välillä. Sitä kautta oppimisen kansalliset tietovarannot avautuvat yksilön ja yhteiskunnan käyttöön. Metropolia osallistuu kunnianhimoiseen ponnistukseen hankkeen vastuukorkeakouluna. Tutustu mahdollistaviin työkaluihin! Avoimeen oppimiseen on paljon opiskelijaa ja korkeakoulujen henkilöstöä helpottavia apukeinoja. Tutustumisen arvoinen on hiljattain avattu maksuton ja avoin kansallinen Avointen oppimateriaalien kirjasto aoe.fi. Siellä kuka tahansa voi hakea, löytää ja tallentaa erilaisia digitaalisia oppimateriaaleja. Seilaamme kohti parempaa maailmaa – yhdessä! Yksikään hanke, tutkija, opettaja, opiskelija tai asiantuntija ei pysty yksin kehittämään malleja, jotka olisivat käyttökelpoisia vielä vuosien ja vuosien päästä – tai edes nyt. Siksi avoimuus onkin tekemisen ytimessä: se mahdollistaa navigoimisen merellä, jossa pidämme huolta maailmasta yhdessä. Kuten yhteiskunnan ilmiöt ylipäänsä, myös avoimuus on laaja asia, jota ei ratkaista yhdessä blogitekstissä. Olemmekin tuoneet tähän tekstiin joitakin omassa arjessamme avoimuuden merellä navigoidessamme syntyneitä ajatuksia ja oivalluksia. Tunnistatko tästä kirjoituksesta omaa matkaasi tai oman korkeakoulusi matkaa avoimuuden merellä? Näyttäytyvätkö lähestymisen suunnat samoin teille vai löytyykö myös muita lähestymiskulmia? Teksti on osa kolmiosaista Elina Ala-Nikkolan blogikirjoitusten sarjaa, jonka ensimmäisessä osassa kerrottiin avoimuutta lisäävän kansainvälisen cc-lisenssijärjestelmän perusteista. Toisessa osassa pohdittiin korkeakoulujen avoimen toimintatavan yhteiskunnallista merkitystä ja miten voimme sitä toteuttaa korkeakoulussa työskentelevän asiantuntijan arjessa. Tähän kolmanteen osaan Elina kutsui kirjoittajakaverikseen Minna Kaihovirran, joka toimii muun muassa Avoin Metropolia -työryhmän vetäjänä. Kirjoittajat Elina Ala-Nikkola (kulttuurituottaja YAMK) on navigoinut työtehtävissään korkeakoulussa avoimuuden merellä monesta suunnasta käsin. Tällä hetkellä hän työskentelee osallistavan työotteen asiantuntijana ja sparraajana Metropolian Parru-tiimissä. Aiemmissa työtehtävissään Elina on ollut muun muassa kehittämässä Metropolian julkaisutoimintaa ja TKI-toimintaa. Minna Kaihovirta (FM) on keskittynyt navigoinnissa viime vuodet toimintakulttuurin uudistamiseen. Tällä hetkellä hän työskentelee tuoreessa dialogipäällikön tehtävässä Metropoliassa ja on myös mukana Parru-tiimissä. Pitkä viestintätausta tuo Minnalle näkökulmaa avoimuuden haasteisiin ja mahdollisuuksiin niin työelämässä kuin korkeakouluyhteisössäkin. Lähteet Ala-Nikkola, Elina 2020. Avoimuus korkeakoulun toiminnassa – trendisana vai elinehto? Blogiteksti Metropolia Ammattikorkeakoulun Hiiltä ja timanttia -blogissa. Julkaistu 8.4.2020. Ala-Nikkola, Elina 2018a. Mikä ihmeen CC-lisenssi? Osa I. Perusteet. Blogiteksti Metropolia Ammattikorkeakoulun Hiiltä ja timanttia -blogissa. Julkaistu 25.11.2019.. Ala-Nikkola, Elina 2018b. Miksi korkeakoulussa työskentelvän kannattaa blogata? Blogiteksti Metropolia Ammattikorkeakoulun Hiiltä ja Timanttia blogissa. Julkaistu 29.10.2018. Avoimen tieteen koordinaatio, Tieteellisten seurain valtuuskunta. 2020a. Avoimen tieteen verkkosivuston Tutkimusaineistojen avoimuus -osio. Avoimen tieteen koordinaatio, Tieteellisten seurain valtuuskunta. 2020b. Avoimen tieteen verkkosivuston Oppimisen avoimuus -osio. Korkeakoulutuksen digivisio 2030 – Suomesta joustavan opiskelun mallimaa verkkosivusto. n.d. Neljälle kampukselle. Metropolia Ammattikorkeakoulun blogi. Näreaho, Susanna & Koiranen, Joona. 2020. Minkälainen tutkimusaineisto kannattaisi tallentaa uudelleenkäyttöä varten? Blogiteksti Metropolia Ammattikorkeakoulun Tikissa-blogissa. Julkaistu 1.10.2020. Näreaho, Susanna & Lindfors Anna. 2020. Oppimateriaalien avaamisen hyödyt opettajalle ja oppijoille. Blogiteksti Metropolia Ammattikorkeakoulun Hiiltä ja timanttia -blogissa. Julkaistu 20.11.2020. Opetus- ja kulttuuriministeriö. 2020. Avointen oppimateriaalien kirjasto. Verkkosivusto. Siiskonen, Harri. 2017. Kansalaistiede osa avointa tiedettä. Pääkirjoitus. UEF//SAIMA 3/2017. Itä-Suomen yliopisto. Syrjämäki, Sami 2018. Verkkoteksti Avoin tiede -sivustolla. Valtiovarainministeriö. n.d. Saavutettavuusdirektiivi verkkotekstinä. Virtanen, Mari 2020. Koronapaniikki oppilaitoksissa - miten opetuksen erityisjärjestelyistä selvitään? Blogipostaus Metropolia Ammattikorkeakoulun Hiiltä ja timanttia -blogissa. Julkaistu 16.3.2020.
Tulevaisuusajattelu opettajan työvälineenä
Yksi opettajan tärkeimmistä tehtävistä on tuottaa merkittäviä oppimiskokemuksia ja vaikuttavaa oppimista. Vaikuttavan oppimisen mahdollistaminen perustuu vahvasti opettajan näkemyksiin oppimisen perusluonteesta ja käytännön mieltymyksistä sitä toteuttaa. Opettajan tekemien ratkaisujen taustalla vaikuttavat oppimisnäkemykset, pedagogiset mallit ja niihin perustuvat menetelmälliset keinot. Oppimisnäkemykset ja pedagogiset mallit Oppimisnäkemys kuvaa oppimisen perusluonnetta, miten me ajattelemme yksilön optimaalisesti oppivan. Itse olen vankkumaton sosiokonstruktivismin (Tieteentermipankki) kannattaja, lisäksi ajatukseni on saanut viitteitä myös konnektivismista (Wikipedia). Sosiokonstruktivistinen oppimisnäkemys korostaa oppimisen yhteisöllistä luonnetta. Oppiminen tapahtuu yhteisöissä, joissa uutta tietoa konstruoidaan jo olemassa olevan tiedon päälle, jolloin muodostuu yhteinen ymmärrys opittavasta ilmiöstä. Koska olen jo vuosia työskennellyt digitaalisissa ympäristöissä, myös konnektivismin opit tuntuvat minulle luontevilta, jossa erillisen merkityksen saavat myös digitaaliset ympäristöt ja sosiaaliset verkostot, joissa oppiminen edelleen laajenee ja jalostuu. Tämä sosiokonstruktivismin ja konnektivismin yhdistämä näkemykseni on edelleen vahvistunut työssäni näin korona-aikana. Pedagoginen malli kuvaa oppimisprosessin vaiheittaisen etenemisen teoriassa. Se kuvaa opetuksen järjestämisen kehyksen keskittyen siihen, mitä missäkin prosessin vaiheessa tapahtuu. Selkeän pedagogisen mallin mukaan opetus on helppo toteuttaa käytännössä ja valita tarkoitukseen parhaiten sopivat didaktiset eli opetuksen järjestämiseen liittyvät käytännön ratkaisut. Didaktisilla ratkaisuilla tarkoitetaan ratkaisuja, jotka tuottavat mahdollisimman hyvää opetusta. Sekä pedagogisten mallien hyödyntäminen, että didaktisten ratkaisujen tekeminen perustuvat useimmin opettajan omiin mieltymyksiin ja näkemyksiin. Yleisesti hyödynnettyjä pedagogisia malleja (pdf) (Alaniska, H. ym. 2019) ovat esimerkiksi käännetty opetus eli flipped learning ongelmalähtöinen oppiminen eli problem based learning kokemuksellinen oppiminen projektioppiminen yhteisöllinen oppiminen. Jokaisella mallilla on omat ominaispiirteensä ja niitä voi hyödyntää orjallisesti tai soveltaa erilaisina yhdistelminä omien ja opiskelijaryhmän tarpeiden mukaan. Itse olen vuosien varrella testannut erilaisia malleja ja muodostanut niistä omia sovelluksiani yhdistellen ongelmalähtöisen, yhteisöllisen ja käännetyn oppimisen tapoja, pitäen aina mielessä perusajatukseni oppimisen luonteesta, joka käytännössä tarkoittaa opetuksen järjestämistä niin, että oppiminen voi onnistua digitaalisissa yhteisöissä ja sosiaalisissa verkostoissa. Tulevaisuusajattelu pedagogisena mallina Aikaisemmissa teksteissäni olen kevyesti visioinut tulevaisuuden opettajan roolia ja tulevaisuuden osaamistarpeita. Niiden jatkumoksi tämä teksti soveltuu mielestäni hienosti. Miksi tarvitsemme tulevaisuusajattelua? Ja miten opettaja voi sitä käytännössä hyödyntää ja mitä siitä hyötyä? Tulevaisuusajattelun tarkoituksena on opettaa keinoja ja tapoja kuvitella ja määrittää tulevaisuuksia ja edelleen käsitellä ja jopa muokata niitä. Perusideana on ymmärtää tulevaisuutta paremmin ja määrittää ja ymmärtää keinoja, joilla voimme siihen itse vaikuttaa. Tulevaisuusajattelu auttaa meitä ymmärtämään ja ohjaa meitä saavuttamaan halutun tulevaisuuden. Työpajan kulku käytännössä Hyödynsin opiskelijoiden kanssa tulevaisuusajattelua ja Sitran julkaisemaa (2021) tulevaisuustaajuutta ja siihen liitettyä työpajamenetelmän toisenlaisten tulevaisuuksien rakentamiseen. Opiskelijat olivat ylemmän ammattikorkeakoulun opintojaksolta digipedagogiikka asiantuntijatyössä, jossa tarkoituksena on oppia soveltamaan digipedagogisia taitoja työelämän tarpeisiin, kuten perehdyttämiseen, opettamiseen ja ohjaamiseen. Hyödynsin tulevaisuustaajuuden työpajamenetelmää sovellettuna tähän tarkoitukseen, johon se tuntui erityisen hyvin sopivan. Tarkoituksenamme oli määrittää opetuksen ja oppimisen toisenlainen tulevaisuus, jota kohti voisimme asiantuntijoina kulkea. Tarkastellessamme myös opetuksen menneisyyttä totesimme tälle olevan tarvetta. Ohjasin verkossa toteutettua työpajaa seuraavien vaiheiden kautta. Apuna hyödynsin ja sovelsin Sitran työpajamallia, joka on avoimesti saatavissa ja hyödynnettävissä. Työpajan vetäjän käsikirjassa työpajan kulku on esitetty hyvin yksityiskohtaisesti, sisältäen vetäjän repliikit ja esitysdiat, joita myös sovelsin laveasti. Vaihe 1. Ensimmäiseksi virittäydyimme tulevaisuustaajuudelle ajattelemalla ja tiivistämällä yhteen sanaan, mitä tulee mieleen sanasta tulevaisuus. Vahvimmin esille nousivat muutos, mahdollisuus, kehitys, helppous, epävarmuus, teknologia ja koti. Vaihe 2. Seuraavassa vaiheessa haastoimme ajatuksiamme mitä jos- lauseiden avulla. Koska teemamme liittyi opetuksen ja koulutuksen kehittämiseen, kohdensimme ajatuksemme erityisesti tähän. Seuraavista mitä jos-kysymyksistä virisi vilkas keskustelu. Mitä jos kaikki maailman lapset ja nuoret pääsisivät tasavertaisesti kouluun? teknologia mahdollistaisi reaaliaikaisen tulkkauksen ja opetuksesta ja oppimisesta tulisi oikeasti globaalia? tänään opetettavat asiat ovat vanhentuneita jo huomenna, eivätkä tue tulevaisuuden osaamistarpeita? oppiminen tapahtuukin tulevaisuudessa pääasiassa kotona? sähköä ei riitäkään kaikille? netti kaatuu? ei ole valmiuksia, laitteita tai omaksumiskykyä pysyä mukana? etäopetuksesta tulee uusi normaali ja lähiopetus on jotain spesiaalia, mitä tapahtuu vain harvoin? etäopetus luo uusia oppimisen ja opettamisen malleja? digitalisaatio veisi opettajien työpaikkoja? Vaihe 3. Kolmannessa vaiheessa haastoimme olemassa olevia tulevaisuuksia tulevaisuustaajuuden sivuilla julkaistujen tulevaisuuskuunnelmien avulla (Sitra). Näiden perusteella edelleen pohdimme, mikä tulevaisuuden oppimisessa, opettamisessa ja kouluttamisessa voi muuttua. Kuunnelmien tieteiselokuvatyyppinen lähestyminen lähinnä huvitti, vaikka tunnistimmekin samanlaisten, vuosikymmeniä sitten tehtyjen, tulevaisuusvisioiden toteutumisen omassa ajassamme. Vaihe 4. Viimeisessä vaiheessa työskentelimme sekä yksilöinä että ryhmissä, kuvitellen tulevaisuuden opetusta, jota kohti me haluaisimme mennä. Tiivistimme yhteisen visiomme, tahtotilamme, viiteen teesiin, jonka perusteella jatkamme koulutussuunnitelmien kehittämistä. Tulevaisuusajattelun mukaisesti toisenlaiseen tulevaisuuteen on helpompi päätyä, jos tietää mitä kohti on menossa. Jokainen meistä voi omilla toimillaan vaikuttaa vaihtoehtoisten tulevaisuuksien syntymiseen. Ryhmän työskentelyn perusteella tulevaisuuden ”täydellinen opetus”: tarjotaan räätälöidysti ja eri oppimistyyleille sopivasti huomioi erilaiset oppijat oikealla tasolla, opettaja on saavutettavissa ja aktiivinen sekä tekee teoriasta käytännönläheistä on erilaisille ja eri elämäntilanteissa oleville oppijoille tarjottua yhteisöllistä ja eri oppimistyylit mahdollistavaa opetusta, jossa tapahtuu todennettavissa olevaa oppimista ottaa huomioon opiskelijan oppimistavat ja elämäntilanteen, on ajatuksia herättävää ja osallistavaa mahdollistaa yksilöllisen oppimisen, monipuolisten opetusmetodien avulla. Kokemukset ja soveltamisen mahdollisuudet Opettajan näkökulmasta tulevaisuusajattelu ja sitä tukeva Sitran työpajaohjeistus toimi todella hienosti. Työpajan vaiheita soveltavasti noudattaen, ryhmä muodosti yhteisen vision opetuksen ja koulutuksen tulevaisuudesta. Tulevaisuustaajuuden tehtävät herättivät ajatuksia monipuolisesti ja synnyttivät vilkasta keskustelua. Työpaja toteutettiin verkossa, 3 tunnin aikana, ryhmäkoon ollessa noin 20 henkilöä. Opettajan tehtävänä oli fasilitoida työpajaa ja tarjota työskentelyyn tarvittavat tekniset mahdollisuudet. Verkkotyöskentelyyn hyödynnettiin Zoomia ja sen pienryhmätoimintoja, ajatusten yhteenvetoon Google Jamboardin interaktiivista taulua. Opettajan tukena olivat Sitran materiaalit ja niistä soveltaen muokatut PowerPoint-diat. Työpajatyöskentelystä tein seuraavia huomioita: opiskelijat osoittivat selkeää innostuneisuutta työskentely verkossa oli interaktiivista ja se koettiin erittäin positiivisena keskusteleva työpaja toimi oppimisen virittäjänä ja lähtölaukauksena koko kurssille uudenlainen pedagoginen lähestymistapa avarsi ajatuksia opetusmenetelmien mahdollisuuksista. Mielestäni tulevaisuusajattelu soveltuu laajasti opettamisen pedagogiseksi työvälineeksi, toimialasta riippumatta. Sitran tulevaisuustaajuusmateriaalin avulla voi kuvitella minkä tahansa toimialan muutosta ja sen vaihtoehtoisia tulevaisuuksia. Nyt kun malli on testattu tulevaisuuden opetuksen visiointiin, mikäpä estäisi testaamasta sitä esimerkiksi terveysalan tai kaupan alan toimintoihin. Olen ihan varma, että juuri nyt on hyvä hetki ajatella toisenlaisiakin tulevaisuuksia, vaikka sitten tämän pedagogisen työvälineen avulla 👍 Näetkö sinä tässä soveltamisen mahdollisuuksia? Testaisitko sinä tulevaisuusajattelua omassa työssäsi? Lähteet Sitra Tulevaisuustaajuus (2021). Sitra Tulevaisuustaajuus, käsikirja työpajan vetäjälle (2021). Alaniska, H., Hurskainen, J., Kähkönen, T., Maikkola, M., Pihlaja, J. & Tauriainen, T-M. (2019). Pedagogisia malleja. OAMK.
Hiiltä ja timanttia -blogi pohtii korkeakoulun roolia nyt ja tulevaisuudessa. Se tutkii korkeakoulun merkitystä kouluttajana, alueellisena vaikuttajana, työelämän kehittäjänä ja innovaattorina, jonka toiminnan suolana ovat pedagogiset sisällöt, kokeilut ja kehityskulut. Bloggaajat ovat ammattikorkeakoulun henkilöstöä sekä muita alan asiantuntijoita.
Johanna Tirronen, päätoimittaja, lehtori, p. 050 5850 350
Sonja Holappa, lehtori (kielet)
Merja Hintsa, julkaisemisen asiantuntija
Sähköpostiosoitteet: etunimi.sukunimi@metropolia.fi
Hiiltä ja timanttia -blogin tekstit käsitellään toimituskunnassa ennen niiden julkaisua. Blogissa on ollut toimituskunta 1.2.2018 alkaen.
Haluatko julkaista Hiiltä ja timanttia -blogissa? Ota yhteys päätoimittajaan sähköpostitse.
ammattikorkeakoulu ammattikorkeakouluopetus ammattikorkeakoulupedagogiikka ammattikorkeakoulutus asiantuntijaviestintä digipedagogiikka digitalisaatio etäopetus julkaiseminen Kansainvälisyys kehittäminen kielenopetus kielenoppiminen korkeakoulu korkeakoulupedagogiikka Metropolia ohjaus opettajuus opetuksen digitalisaatio opetus opinnäytetyö Oppeja HyMy-kylästä oppiminen osaaminen palaute pedagogiikka pelillisyys sosiaali- ja terveysala Sosiaalinen media sustainability tekoäly terveysala tiedonhallinta tietotyö toimintakulttuuri työelämätaidot työelämäyhteistyö täydennyskoulutus verkko-opetus verkko-opinnot verkkopedagogiikka Viestintä vuorovaikutus yhteiskehittäminen yhteistyö
