Palautteesta vauhtia osaamisloikkaan
Tv-sarjan Kohtuuttomuuksia ensimmäisessä jaksossa Ystäviä ja vaikutusvaltaa pohditaan, miten työntekijät saadaan tekemään parempaa tulosta. Assistentti Kirsi ehdottaa kaikkien piiskausehdotusten lomassa viattomasti, että ”voishan sitä niinku kokeilla palkitsemalla, …”. Ehdotus sivuutetaan naurettavan lapsellisena. No, kyseessähän on tietenkin komedia ja tarkoitus kääntää asioita päälaelleen. Emme ehkä kuitenkaan pitäisi tätä humoristisena, jollei reaktio sisältäisi hitusen asenteisiimme liittyvää totuutta. Tuloksellisen ja toivottavan toiminnan palkitseminen kannustavalla palautteella liitetään usein lasten ja nuorten kasvatukseen ja koulutukseen. Viime aikoina asiaa on käsitelty mediassa jonkin verran juuri lasten ja nuorten näkökulmasta, kuten Anne Perkiö kirjoittaa edellisessä Hiiltä ja timanttia -blogikirjoituksessaan viitaten Hesarissa 3.3.2016 julkaistuun artikkeliin. Ehkä median seulan läpäisseet aiheet kertovat muutoksen tuulista asenteissamme ja uusista tavoiteltavista toimintamalleista. Palautteeseen liittyvä toimintakulttuuri näyttäisi olevan muuttumassa. Miten annamme ja vastaanotamme palautetta, kertoo vallitsevasta toimintakulttuurista eli arvoistamme, tavoitteistamme ja uskomuksistamme, joihin toimintamme perustuu. Kun ajattelu, asenteet ja arvot, alkavat muuttua, muutos näkyy ennen pitkää myös toiminnassa. Vuosi sitten törmäsin häkellyttävän kannustavaan opetukseen Metropolian musiikin tutkinto-ohjelman opetusharjoittelussa, jossa toimin oppilaan roolissa - siis konkreettisesti oppilaana, jota musiikkipedagogi-opiskelijat opettivat. Opetusharjoittelua ohjasi opettaja, jonka pedagogisen ajattelun keskiössä näytti olevan oppijan minäpystyvyysuskomuksen tukeminen ja positiivinen asenne. Kaikesta aiemmasta saamastani hyvästä opetuksesta huolimatta olo oli kuin ulkomailla - tarkoitan tyyliin: lempeät tuulet puhaltaa ja aurinko paistaa. Että voiko tällaista olla? Minustahan alkoi tuntua, että osaan jotakin! Kannustava palaute houkutteli minut ottamaan osaamisloikan, jonka ansiosta pääsin soittoharrastuksessani tavoittelemalleni tasolle. Kymmenen vuoden opiskelun jälkeen suoritin soittimen kurssisuorituksen, joka tasoitti tien harrastajaorkesteriin. Nyt soitan unelmaani kahlaten soittajakollegoiden kanssa orkesterikirjallisuuden haasteellisia kulmakiviä. Tavoite saavutettu ja edessä uudet oppimisseikkailut. Ensimmäisen blogikirjoitukseni myötä toivotan kaikille lukijoille oppimisen aurinkoa ja kannustavan palautteen myötätuulta.
Jos haluaa saada on pakko antaa
"No, ei mulla tässä mitään erityistä valitettavaa Henkasta ole.." aloitti yläkoululaisen poikani luokanvalvoja vanhempainvarttikeskustelun muutama vuosi sitten. Jäin pohtimaan lähdemmekö me suomalaiset palautetta antaessamme liian helposti liikkeelle negatiivisesta ja korjattavasta myönteisen sijaan? Milloin sinä viimeksi sait myönteistä palautetta? Sana "palaute" on periaatteessa neutraali ilmaisu, vaikkakin palautteen antamiseen helposti yhdistetään negatiivinen kaiku. Oli palaute sitten positiivista, negatiivista, korjaavaa, rakentavaa tai kehittävää, sen määrä ja laatu tuntuvat aina riittämättömiltä. Kaikki tuntuvat haluavan enemmän palautetta; opiskelijat opettajilta ja päinvastoin sekä työelämässä olevat kollegoilta ja esimiehiltään. Onko palautteen puutos kansantauti? Taloudellisen tiedotustoimiston teettämän Nuoret ja johtaminen 2012 -tutkimuksen mukaan yksi tärkeimmistä esimiehen tehtävistä on luoda kannustava työilmapiiri. Avoin viestintä, palaute yhtenä osanaan, on tiukasti sidoksissa työilmapiiriin. Huolestuttavaa olikin lukea, että melkein 70 % tutkimukseen vastanneista koki, että esimies ei anna riittävästi palautetta. Palautteen tuleekin pitää sisältää myös kannustusta. Kannustaminen vahvistaa kokemusta siitä, että "minä kyllä pystyn ja osaan". Pienetkin onnistumiset vahvistavat minäpystyvyyttä. Hesarin artikkelin (HS 3.3.) mukaan lasten kasvatuksessa tulisi käyttää enemmän kannustusta ja täsmällisiä kehuja. Tässä artikkelissa oli hyviä ja konkreettisia neuvoja, joita opettaja voisi sujuvasti soveltaa opiskelijoihin. Jätetään siis pienet ”kitinät” huomioimatta ja kehutaan positiivisesta käytöksestä ja toiminnasta. Joskus palaute, kannustus tai kehut saattavat mennä hukkaan, jos kohde ei ymmärrä niitä saavansa. Jotta opiskelijat kokisivat saavansa palautetta, opettaja voisi korostaa sitä, että se, mitä hän juuri nyt sanoo, on palautetta. Vasta tämän näkyväksi tekemisen jälkeen seuraisi konkreettinen palaute siitä, kuinka opiskelijat olivat oikein aktiivisesti mukana yhteisessä työskentelyssä tai esittivät mielenkiintoisia kehittämisehdotuksia. Palautteen tarkoitus on yleensä toiminnan ohjaaminen toivottuun suuntaan. Parhaimmillaan se auttaa kehittymään ja motivoi. Palaute on välttämätöntä muutoksen aikaan saamiseksi ja oppimisen mahdollistamiseksi. Miten sitten voisimme opetella antamaan ja vastaanottamaan palautetta, kehuja ja kannustusta? Tässä kaksi tapaa: Harjoittelemalla ja toistamalla harjoitus. Kehu kollega tai opiskelija päivittäin. Heitä täsmäkehut ihan harjoituksen vuoksi omalle lapsellesi tai puolisollesi. Yllätä ystävä tai naapuri myönteisellä palautteella. Sama toimii kaupan kassallakin. Kuuntelemalla tarkalla korvalla. Onko se, mitä opiskelija, kollega tai esimies sanoo, palautetta tai kehuja. Näistä pienistä konkreettista teoista palautekulttuurin kehittyminen käynnistyy. Palataan vielä vanhempainvarttiin, jossa ei ollut erityistä valittamista. Yläkoululaisen poikani luokanvalvoja oli ihan mukava nuorehko mies, teknisen työn opettaja. Mietin, oliko hän joutunut liian usein käymään - etenkin poikien vanhempien kanssa - läpi sitä korjaavaa palautetta. Ja nyt, kun sellaiseen ei ollut tarvetta, ei myönteistä palautesisältöä helposti löytynytkään. Tämä meidän tapaus kun pärjäsi koulussa ihan hyvin ja hoiti hommansa kunnialla. Mitä nyt vähän luokkakavereiden kanssa testasi teknisen työn tunneilla, että miten alumiinifolioon pakatut eväsleivät reagoivat poraamiseen.
Opettajuuden muutos
Metropolian paradigman muutos – se, josta jokainen meistä on luonut oman tulkintansa – tarkoittaa minun tulkintanani sitä, että opettajat ja opiskelijat oppivat yhdessä. Keskiössä ovat siis oppiminen ja oppija, ei opettaminen. Käsityksemme oppimis- ja opetusmenetelmistä muuttuu. Digitalisaatio (jota muuten Educa-messuilla pari viikkoa sitten kutsuttiin ”pilipalisaatioksi”) siirtää tietojen oppimista just in case -oppimisesta just in time -oppimiseen, jota tapahtuu erilaisissa oppimisympäristöissä. Geneeriset ja metataidot ovat yhä tärkeämpiä monimutkaisten kokonaisuuksien hahmottamisessa ja hallinnassa. Oppimisen vuorovaikutteinen tuki – ohjaus, palaute ja arviointi – korostuu. Keskiössä on osaamisen todentaminen, ei opitun arviointi. Opettajan työ monipuolistuu. Oppimisprosessin tukemisen lisäksi TKI, liiketoiminta, julkaisut ja esiintymiset ovat opettajan työn eri ulottuvuuksia. ”Hallinnollinen työ”, suunnittelu ja suunnitelmallisuus, todentaminen ja mittaaminen, seuranta ja dokumentointi ovat nyky-yhteiskunnassa hiipineet osaksi myös meidän jokapäiväistä tehtäväkuvaamme.
Hiiltä ja timanttia -blogi pohtii korkeakoulun roolia nyt ja tulevaisuudessa. Se tutkii korkeakoulun merkitystä kouluttajana, alueellisena vaikuttajana, työelämän kehittäjänä ja innovaattorina, jonka toiminnan suolana ovat pedagogiset sisällöt, kokeilut ja kehityskulut. Bloggaajat ovat ammattikorkeakoulun henkilöstöä sekä muita alan asiantuntijoita.
Johanna Tirronen, päätoimittaja, lehtori, p. 050 5850 350
Sonja Holappa, lehtori (kielet)
Merja Hintsa, julkaisemisen asiantuntija
Sähköpostiosoitteet: etunimi.sukunimi@metropolia.fi
Hiiltä ja timanttia -blogin tekstit käsitellään toimituskunnassa ennen niiden julkaisua. Blogissa on ollut toimituskunta 1.2.2018 alkaen.
Haluatko julkaista Hiiltä ja timanttia -blogissa? Ota yhteys päätoimittajaan sähköpostitse.
ammattikorkeakoulu ammattikorkeakouluopetus ammattikorkeakoulupedagogiikka ammattikorkeakoulutus asiantuntijaviestintä digipedagogiikka digitalisaatio etäopetus julkaiseminen Kansainvälisyys kehittäminen kielenopetus kielenoppiminen korkeakoulu korkeakoulupedagogiikka Metropolia ohjaus opettajuus opetuksen digitalisaatio opetus opinnäytetyö Oppeja HyMy-kylästä oppiminen osaaminen palaute pedagogiikka pelillisyys sosiaali- ja terveysala Sosiaalinen media sustainability tekoäly terveysala tiedonhallinta tietotyö toimintakulttuuri työelämätaidot työelämäyhteistyö täydennyskoulutus verkko-opetus verkko-opinnot verkkopedagogiikka Viestintä vuorovaikutus yhteiskehittäminen yhteistyö
