Tiimiopettajuutta kansainvälisellä opintojaksolla
”Mitenkäs se menikään? Kuinka monta poskisuudelmaa vaihdetaan espanjalaisten kanssa ja kuinka monta hollantilaisten kanssa, kun tervehditään? Ai niin, eivät he olekaan espanjalaisia, vaan toivovat, että puhumme heistä katalonialaisina…”. Näin muistan arvuutelleeni mielessäni vielä joitakin vuosia sitten, kun aloitimme kansainvälistä intensiiviopintojaksoa eurooppalaisten kumppaneiden kanssa. Viime viikon alussa, kun opintojaksomme käynnistyi kuudennen kerran peräkkäin, havahduin ajatuksiini siitä, mitähän näiden kollegoitteni lapsille, puolisoille tai vanhemmille kuuluu. Huomasin positiiviseksi yllätyksekseni, että poskisuudelmien määräkin sujui jo vaivatta. Enää minun ei tarvinnut pohtia tervehtimistä, vaan saatoin keskittyä kollegan kohtaamiseen. Kansainvälinen tiimiopettajuutemme kyseisellä opintojaksolla on kehittynyt vuosien mittaan. Yhteistyö on ollut sujuvaa ja opettajat innostuneita. Haasteitakin on kohdattu, mutta ne on voitettu. On ollut hienoa huomata, että tiimin opettajajäsenet ovat pysyneet vuosittain lähes samoina, sillä se on osaltaan edistänyt yhteistyötämme. Näin olemme voineet tutustua toisiimme ja toimintatapoihimme vuosi vuodelta paremmin. Olemme oppineet tuntemaan toisemme opettajina, oman ammattialan edustajina, eri koulutusorganisaatioiden jäseninä, erilaisten kulttuurien edustajina sekä mikä tärkeintä - ihmisinä. Tiimiopettajuudessa opettajat tuovat oman toisiaan täydentävän erityisosaamisensa yhteiseen työskentelyyn, niin että kaikkien vahvuudet ja erityisosaaminen tulee yhteiseen käyttöön. Tiimiopettajuus on yksi tapa edistää tiimioppimista, sillä se mallintaa opiskelijoille mitä parhaiten yhdessä tekemistä. Kansainvälinen näkökulma puolestaan tarjoaa loistavan mahdollisuuden oppia lähestymään omaa työtään aivan uudesta näkökulmasta. Opiskelijoiden antama positiivinen palaute (n=190) on luonut uskoa tiimioppimiseen ja -opettajuuteen. Opintojakson positiivinen palaute on liittynyt tutkinnot ylittävään monialaiseen oppimiseen, toisilta oppimiseen ja ennen kaikkea itsensä ylittämiseen. Monialaisella intensiiviopintojaksolla opiskelijoille voidaan opettaa riskinottokykyä, vuorovaikutustaitoja, itsensä alttiiksi laittamista ja epävarmuuden sietokykyä. Suosittelen kaikille kansainvälisestä tiimiopettajuudesta kiinnostuneelle rohkeaa heittäytymistä ja innostusta uuden kokeilemiseen! Lue tiimiopettajuudesta lisää: Raatikainen, E. & Ahokas, A. 2016. Building a European Professional Identity - Experiences from the Intensive Program. Engaging Dissonance. (in press) Raatikainen, Eija, Vesikivi P. & Mannila, M. 2016. Kirjanmerkki tiimiopettajuuden jäsentäjänä. Oppijan polulla, Toukokuu 2016.http://metropoliaoy.mobiezine.fi/zine/22/article-1062 Raatikainen, E. 2012. Kokemuksia yhteisopettajuudesta monialaisella ja monikulttuurisella intensiiviopintojaksolla. Rantala-Nenonen (toim.) Pedagoginen kehittäminen. C:UsersraateDownloadspedagoginen_kehittaminen_mikrokirja_web.pdf
Osaamisen ketteryys työelämätaitona
Kesätyö oli juuri alkamassa Spar-kaupan pikakassalla. Onneksi äitini oli kaupan vakioasiakas ja useiden pyyntöjeni jälkeen kysyi, löytyisikö 14-vuotiaalle tyttärelle kesätöitä. Niin onnellisesti kävi ja siitä alkoi pitkä urani noin 10 vuotta erilaisissa kaupantehtävissä koulun ja opiskeluiden ohessa. Jälkeenpäin voi miettiä, mitä työelämätaitoja sain niistä kokemuksista, jotka ovat kantaneet tähän päivään. Mieleeni palautuvat nopea toiminta, uusien asioiden haltuunotto, yhdessä työskentely ja asiakaspalvelu. Työelämätaitojen kehittymisestä osana korkeakouluopintoja puhutaan paljon tänä päivänä. Sitrassakin on menossa tällä hetkellä ideahaku opiskelijoiden työelämätaitojen kehittämiseksi. Hakuun ideoitiin yli 90 erilaista hankeideaa. Tänä päivänä, kun korkeakoulut vähentävät henkilökuntaansa taloudellisten tekijöiden vaikutuksesta, tulee yhä löytää ratkaisuja, mitä pitävät toivoa ja positiivisuutta yllä. Matti Alahuhdan sanoin, tulee uskoa muutoksen mahdollisuuteen ja mittavuuteen. Korkeakoulut ovat vahva osa suomalaista työelämää. Korkeakoulujen sisälle tulisi syntyä yrittäjyyden ilmapiiri, joka kantaisi ja toimisi vahvasti osana toimintaa. Henkilöstön ja opiskelijoiden yhteen hiileen puhaltaminen vaatii tietoista oppivan yhteisön rakentamista, jossa asiantuntijuudesta ja osaamisesta syntyy yhteinen asia. Digitalisaatio on tullut pikku hiljaa osaksi opetusta. Vuonna 1992 teimme ensimmäiset sähköpostikokeilut Elisan yhteishankkeissa. Silloin piti vain miettiä, kenelle voisin lähettää viestiä, kun monellakaan työkaverilla ei ollut asennettuna sähköpostia. Nyt verkon välityksellä voidaan hoitaa yhä enenemässä määrin asioita. Sijainnin ja tilan merkitys vähenee, samoin ajan merkitys muuttuu ja työn muodot vaihtuvat tekemisestä verkon tuottavuuteen. Opetuksen ja oppimisen asiakaskokemus muuttuu valtavaa vauhtia. Työskentelyn tulee olla avointa ja rikastavaa, niin että siitä syntyy merkitystä. Työskentely edellyttää uudenlaisia ryhmätyötaitoja, asennetta jakaa ja yrittäjyyttä avoimissa verkostoissa. Muutos on ennen kaikkea sosiaalinen. Tietojen yhdistely tulee yhä keskeisemmäksi ja tärkeämmäksi, jotta uusia asioita voi syntyä. Tämä haastaa institutionaalisesti toimivan korkeakoulumaailman. Osaamista ei voi miettiä staattisena, vaan sitä on hankittava koko ajan - on mentävä uuteen. Voidaankin nähdä, että ketterä luova, oivaltava oppiminen on taito, jollainen tulisi hankkia itselle ja yhteisölle. Ilmapiiri, jossa voidaan nopeasti kokeilla ja mokata, ja tehdä sitten korjausliikkeet nopeasti, mahdollistaa oppivan toimintamallin yhteisöön ja sen jäsenille. Tällaisessa yhteisössä palautekulttuuri on avointa ja runsasta. Palautetta haetaan omaan toimintaan ja sitä vastaanotetaan joustavasti. Tarvitaan uudenlaisia tapoja ja välineitä hyödyntää omaa yhteisöä, sidosryhmiä ja erilaisia asiakkaita, niin että toiminta koko ajan kehittyy ja muuttuu. Ehkä viimeisenä, mutta eivät suinkaan vähäisempinä ovat taidot, jotka lisäävät ja ylläpitävät oma elämänhallintaa opintojen aikana. Tarvitaan erilaisia rakenteita, dialogia ja mahdollisesti välineitä, joiden avulla voi omaa elämää hallita ja kehittää reflektointikykyä. Oman resilienssikyvyn rakentuminen on tärkeää, niin että tunnistaa omia voimavaroja ja kykenee ottamaan niitä käyttöön stressaavissa tilanteissa. Omia lähipiirejään tai oppimisyhteisöään pitää osata hyödyntää. Vuosien varrella työuran edetessä varmaan yksi tärkeimmistä metataidoista on ollut intuitio. Sen avulla olen voinut hahmottaa isoja kokonaisuuksia ja joustavasti tilanteen mukaan toimia. Oppimisessa tarvitaankin intuitiota, jota voidaan harjaannuttaa erilaisten tehtävien, mielikuvien ja tilanteiden avulla, katkaisemalla turha järkeily ja tarkkailemalla omia aistimuksia ja tuntemuksia ja mielikuvia. Oli pysähdyttävää yhdessä yhteisömme kehittämispäivässä miettiä, mistä olen kiitollinen ja kuinka voin sen tunteen ottaa työyhteisössä käyttööni. Olla avoin muille, utelias, ystävällinen ja välittävä!
Satelliitissako tulevaisuus?
Aloitimme keväällä 2015 koulutuksen monimuotototeutukset bioanalyytikko- ja röntgenhoitajaryhmille Rovaniemellä, Kokkolassa, Kemissä ja Kajaanissa. Syksyllä 2015 alkoi vastaava toteutus yhdelle suuhygienistiryhmälle Lappeenrannassa. Näillä alueilla ja näissä ammateissa on pulaa työvoimasta. ”Satelliittikoulutuksella” pyritään parantamaan kyseisten ammattiryhmien saatavuutta alueilla. Koulutus edustaa yhteistyötä, jossa Metropolia yhdessä paikallisten ammattikorkeakoulujen ja sairaaloiden kanssa kouluttaa tarvittavaa osaamista. Näin opiskelijat voivat opiskella kotipaikkakunnallaan. Paikallisten ammattikorkeakoulujen opettajat ja kliiniset asiantuntijat sairaaloissa opettavat osan opinnoista paikan päällä kontaktiopetuksena. Suurimman osan opetuksesta toteuttavat Metropolian opettajat online verkko-opetuksena. Opiskelu tapahtuu paikallisessa ammattikorkeakoulussa tai kotitietokoneella Connect Funet – verkkokokousjärjestelmää käyttäen. Tällainen monimuotototeutus on toimintatapana uusi ja ainutlaatuinen. Taustalla on paljon merkittävää ajatus- ja suunnittelutyötä, josta on syntynyt koulutuksen toteutuksen raamit. Koulutus vaatii kaikilta toimijoilta yhteistyökykyä, joustavuutta sekä erityisesti opettajilta ja opiskelijoilta tieto- ja viestintäteknistä osaamista. Koulutus on nyt kestänyt vuoden ja voi todeta, että tällainen monen eri toimijan yhteistyö syntyy vaiheittain. Vie oman aikansa tutustua yhteistyökumppaneihin, heidän toimintakulttuuriinsa ja löytää yhteinen tapa toimia. Vuoden aikana on moni asia muuttunut. Me opettajat olemme ideoineet vaihtoehtoisia tapoja opettaa, rakentaneet opiskelijoille joustavia opintopolkuja, yhteistyömme on lisääntynyt ja on syntynyt ajatuksia ja oivalluksia, joilla on vaikutusta myös muuhun opetukseen. Opettajien ja opiskelijoiden tieto- ja viestintätekninen osaaminen on vahvistunut ja erityisesti verkkopedagogiikasta on muodostunut tärkeä osa opetuksen suunnittelua. Alun ennakkoluuloista huolimatta satelliittikoulutus on pilotti, joka on avannut uusia näkökulmia opettamiseen ja luonut rohkeutta suunnitella ja toteuttaa opetusta uudella tavalla. Satelliittikoulutus on oivallinen väylä ammattiin!