”Uutishuone” pedagoginen ratkaisu yhteisölliseen oppimiseen
Uutishuone ideaan tutustuin Kuntoutuksen koulutuksen päivillä 2014, jolloin yliopettajat Salla Sipari ja Elisa Mäkinen vetivät workshop työskentelyn yli sadalle kuntoutuksen opiskelijalle, opettajalle ja työelämän toimijalle. Kokemus oli niin innostava, että se jäi itselleni muhimaan tuonne takaraivoon. (http://kuntoutuskoulutuksessa.metropolia.fi) Nyt marraskuussa, kun rakensimme vanhustyön opiskelijoiden johtamisen ja kehittämisen harjoittelun purkupäivää, ajattelin voivani testata uutishuoneen ideaa ja toimivuutta. Lähdin siis testaamaan yhteiskehittelyn menetelmän käyttöä opiskelijoiden kanssa ajatuksella tuumasta toimeen. Kävin uutishuoneen ideaa ja toteutusta kollegani Elisa Mäkisen kanssa läpi, jolta sain hyviä neuvoja toteutuksen varmistamiseksi. Elisa piirteli keskustelumme aikana koreografiaa toteutukseen, itse tein muistiinpanoja ja aikataulusuunnitelmaa toteutukseen. Ohjeeksi sain tehdä opiskelijoille kirjallisen ohjeen päivään, niin että työskentelyyn tulee hyvä rytmi. Tämä toimikin hienosti käytännössä. Seuraavassa vaiheessa myin ideaani opettajakollegalleni, jonka kanssa yhdessä vedimme harjoittelua. Tämä sujui helposti, kun olin tehnyt valmistelevaa työtä etukäteen ja taisin olla aika innostunut. ”Uutishuone” teemana geronomien yhteiskunnallinen vaikuttaminen toteutui yhtenä marraskuun maanantai aamupäivänä. Uutishuoneessa työskenneltiin aluksi dialogisilla kehillä, joita oli kolme. Ensimmäinen kehä keskusteli tekemistään kehittämistehtävistä harjoittelujaksolla. Seuraavassa vaiheessa kakkoskehällä olijat siirtyivät keskelle keskustelemaan ykköskehän teemoista, syventäen ja laajentaen keskustelua. Kolmoskehällä olijat antoivat palautetta työskentelystä, ja kooten keskustelua yhteen. Sen jälkeen siirryttiin vaiheeseen ”uutishuone”. ”Uutishuoneessa” ryhmät valitsivat yhden teeman käytyjen keskusteluiden pohjalta ja laativat siitä uutisen, joka kiinnostaisi suurta yleisöä tyylin Puoli 7 uutiset. Nämä uutiset esitettiin oikeina uutisina muille. Ensimmäinen uutinen käsitteli vanhuspalveluiden säästöjä kunnassa X, uutispätkässä haastateltavana oli vanhus, palveluohjaaja ja vanhuspalvelujohtaja. Toisena uutisena oli moniammatillisen työn vaikeus ja vanhustyön arvostamisen puute. Työelämässä olevia geronomeja haastateltiin Messukeskuksen hyvinvointipäivien muoviämpärijonossa. Loppukeskustelussa tuli esille, että tällainen työskentely oli ollut opiskelijoille uutta. Oli syntynyt kokemusta, että dialogisella keskustelulla päästään syvemmälle teemaan. Myös ajatuksia viedä tällaista työskentelyä työelämään heräsi. Ajankohtainen kysymys vanhustyön arvostamista nousi vahvasti keskusteluun näin sote uudistuksen edetessä. Jäätiin myös miettimään, kuinka voimme omalla toiminnallamme vaikuttaa vanhusten asemaan ja vanhustyön arvostukseen. Itselleni jäi kiitollisuuden tunne osaavia kollegoita kohtaan, jotka ovat valmiit jakamaan osaamistaan.
Viestijän matka Oppijan polulla
Kevään aikana syntyi tämä Hiiltä ja timanttia -blogi, johon oppimistoiminnan eli OIVA-tiimin jäsenet ovat postanneet vuorotellen. Oma roolini strategisessa tiimissä on ollut viestinnän asiantuntija; tiimin perustamisvuodesta 2011 lähtien. Tiimissä mukana olemisen ja sen toiminnan seuraamisen myötä olen saanut ymmärrystä opettajuuteen ja oppimiseen. Matka on ollut rikas. Nyt matka päättyy. Vilkaisu menneeseen on tässä paikallaan. Yhteistä matkaa viestien Tiimissä olemme lanseeranneet kuuden vuoden aikana mm. pedagogiset linjaukset, Oppijan polku -opetussuunnitelmat, Opettajan oppaan sekä Yhteiset valinnaiset -opinnot sloganilla ”Oletko sinä tulevaisuuden moniosaaja?” Toimittajan roolissa olen ollut tuottamassa Oivaltavat oppimisympäristöt -mikrokirjan sekä seitsemän Oppijan polulla -ajankohtaisjulkaisua. Toukokuussa ilmestyi viimeinen julkaisu, johon keräsin parhaat palat vuosien varrella OIVAn matkassa. Julkaisuista näkee, mitä kaikkea OIVA-tiimi on saanut aikaan vuosien varrella. Seuraan ja jaan sosiaalisista verkostoista löytämiäni oppimiskeskusteluja mm. Yammerin Oppiminen ja opettaminen -ryhmässä. Sosiaalisessa mediassa on paljon oppimisen ryhmiä. Tässä niistä muutamia. Facebook-ryhmiä: Koulutuskeskiviikko Digiopus - Digitaalisten oppimateriaalien tuotantokoulutus Työelämän uudet oppimisympäristöt Tablet-laitteet opetuksessa Opeverkostot Virtuaalitodellisuus oppimisessa Yhdessä oppiminen Oppimispelit ja virtuaaliset ympäristöt Blogeja ja verkkosivuja Uusi koulutus Positiivinen pedagogiikka Matleenan blogi Opeblogi Opetushallituksen blogi Opisia etsimässä Flipped Learning in Finland Opas: vinkkejä somen hyödyntämiseen Opetuksesta digitaaliseen oppimiseen Viestijän matka jatkuu uutta oppien - ehkä hiukan opettaenkin? Vaikka osallisuuteni ja osaamiseni OIVAn eli oppimistoiminnan tiimin työskentelyyn ei liity pedagogiikan, niin oppimiseen liittyvät asiat kiinnostavat. Olen päässyt itsekin ”opettamaan” kollegoja ja opiskelijoita sosiaalisen median koukeroihin ja digitaaliseen viestintään. Digimentorointia toivon voivani jatkaa myös syksyllä lomien jälkeen.
”Camel boots” opettajasta tiimiopettajaksi
Edellisessä työpaikassa ollessani osallistuin tiimini kanssa tiimityökoulutukseen. Ensimmäinen asia, jonka kouluttaja meiltä kysyi oli: oletteko ryhmä vai tiimi? Niinpä: mikä erottaa ryhmän ja tiimin? Yksi usein käytetty esimerkki on, että golf- joukkue on ryhmä ja jalkapallojoukkue on tiimi. Miksi näin? Jokaisen golf-joukkueen jäsenen tavoitteena on voittaa itse, menestyvän jalkapallojoukkueen tavoitteena sen sijaan on voittaa joukkueena. Tiimillä on jaettu, yhteinen tavoite, ryhmässä sen sijaan jokaisella on päällimmäisenä oma henkilökohtainen tavoitteensa. Tiimin erottaa ryhmästä jaettu tavoite: kaikki tuovat oman panoksensa sen saavuttamiseksi. Vuonna 2014 tieto- ja viestintätekniikan opetussuunnitelmaa muutettiin niin, että ensimmäisenä vuonna opiskelijoilla on parinkymmenen pienen kurssin sijasta neljä 15 opintopisteen kurssia. Uudet 15 opintopisteen kurssit yhdistelevät ammattiaineita, suomen- ja englanninkielen sekä matematiikan ja fysiikan opetusta. Niinpä kursseilla onkin entisen yhden opettajan sijasta viisi tai ehkä jopa seitsemän eri opettajaa. Opiskelijat oppivat tiimityöskentelyä ensimmäisestä opiskeluviikosta lähtien. Näyttää myös siltä, että uusi opetussuunnitelma on onnistunut vähentämään merkittävästi keskeyttämisriskiä (43rd Annual SEFI Conference June 29 - July 2, 2015 Orléans, France: Adoption of a New Project-Based_Learning PBL Curriculum in Information Technology). Hyvä niin, mutta mitä opettajat oppivat? 15 opintopisteen kurssin opettaminen yhdessä usean kollegan kanssa on erilaista kuin opettaa pienempää kurssi yksikseen. Jotta suurempi kokonaisuus muodostuisi toimivaksi, opettajien pitäisi toimia tiiminä ei ryhmänä: kurssi pitäisi suunnitella ja toteuttaa yhdessä eikä jakaa sitä erillisiin palasiin. Erikseen suunnitellut ja toteutetut kurssin palaset eivät sovi yhteen ja näin menetetään mahdollisuus yhdistää esimerkiksi matematiikkaa ammattiaineeseen järkevällä tavalla. Pirstaleisuus ei jää opiskelijoilta huomaamatta, vaan näkyy esimerkiksi kurssipalautteessa. Yksi tapa, jolla kurssin yhtenäisyyttä on pyritty varmistamaan on vastuuopettajan määrääminen kullekin kurssille. Vastuuopettaja-ajatus ei ole huono, mutta jos opettajaporukkaa ei saada toimimaan tiiminä, niin ei se kyllä kurssia pelasta. Jaetun tavoitteen lisäksi hyvin toimivalle tiimillä on joustavat vastuualueet: jos joku osio syystä tai toisesta menee vinoon, niin toinen tiimin jäsen auttaa pyytämättä. Näin toimiva tiimi on enemmän kuin jäsentensä summa. Miten tällaisia tiimejä voisi syntyä? Joustavat vastuualueet edellyttävät tiimin jäsenten keskinäistä kunnioitusta ja luottamusta, joka voi syntyä vain työskentelemällä yhdessä pidemmän rupeaman kuin esimerkiksi yksi periodi (8 viikkoa) on. Jotta voisimme toteuttaa innostavia ja toimivia monialaisia kursseja, meidän on pystyttävä muuttumaan "camel boots" opettajista ei ryhmätyön vaan tiimityön ammattilaisiksi. Se ei välttämättä ole helppoa, mutta varmasti vaivan väärti: toimivassa tiimissä on todella hauska tehdä töitä, vaikka kaikki ei aina ihan täydellisesti menisikään
Hiiltä ja timanttia -blogi pohtii korkeakoulun roolia nyt ja tulevaisuudessa. Se tutkii korkeakoulun merkitystä kouluttajana, alueellisena vaikuttajana, työelämän kehittäjänä ja innovaattorina, jonka toiminnan suolana ovat pedagogiset sisällöt, kokeilut ja kehityskulut. Bloggaajat ovat ammattikorkeakoulun henkilöstöä sekä muita alan asiantuntijoita.
Johanna Tirronen, päätoimittaja, lehtori, p. 050 5850 350
Sonja Holappa, lehtori (kielet)
Merja Hintsa, julkaisemisen asiantuntija
Sähköpostiosoitteet: etunimi.sukunimi@metropolia.fi
Hiiltä ja timanttia -blogin tekstit käsitellään toimituskunnassa ennen niiden julkaisua. Blogissa on ollut toimituskunta 1.2.2018 alkaen.
Haluatko julkaista Hiiltä ja timanttia -blogissa? Ota yhteys päätoimittajaan sähköpostitse.
ammattikorkeakoulu ammattikorkeakouluopetus ammattikorkeakoulupedagogiikka ammattikorkeakoulutus asiantuntijaviestintä digipedagogiikka digitalisaatio etäopetus julkaiseminen Kansainvälisyys kehittäminen kielenopetus kielenoppiminen korkeakoulu korkeakoulupedagogiikka Metropolia ohjaus opettajuus opetuksen digitalisaatio opetus opinnäytetyö Oppeja HyMy-kylästä oppiminen osaaminen palaute pedagogiikka pelillisyys sosiaali- ja terveysala Sosiaalinen media sustainability tekoäly terveysala tiedonhallinta tietotyö toimintakulttuuri työelämätaidot työelämäyhteistyö täydennyskoulutus verkko-opetus verkko-opinnot verkkopedagogiikka Viestintä vuorovaikutus yhteiskehittäminen yhteistyö
