Hiiltä ja timanttia

Opittajat pedagogiikan rajapinnoilla Tilaa RSS-syöte

Arvioinnin kesyt ja viheliäiset haasteet
10.12.2018
Leena Unkari-Virtanen

Koulutusorganisaatioissa kohdataan yhä enemmän tilanteita ja ongelmia, jotka eivät alistu yksinkertaisiin järkeilyihin, joita ei voi ratkaista järjestelmällä toimintoja tai tehtäviä. Monimutkaisissa toimintaympäristössä monet ongelmat muistuttavat yhä enemmän haastavia ongelmia, joissa ongelmaa on vaikea rajata, tulkita tai ennakoida ratkaisujen vaikutuksia. Tällaisia ongelmia kutsutaan viheliäisiksi ongelmiksi. Tässä kirjoituksessa luon tutkivan silmäyksen yhteen viheliäiseen ongelmaan: geneeristen eli yleisten työelämätaitojen määrittelyn ja arvioinnin ongelmaan. Esimerkkinä käytän musiikin tutkintoa, jossa pyritään parhaillaan ratkaisemaan miten ja missä geneerisiä taitoja opetetaan ja arvioidaan. Geneeristen taitojen määritteleminen sekä niiden opettamisen ja arvioinnin kehittäminen on ollut jo vuosia musiikin tutkinnossa erilaisten työryhmien tehtävänä, ja vuosi vuoden jälkeen ratkaisu on ollut hahmottumaisillaan. Silti samat kysymykset ovat edelleenkin ratkaisematta:       Mihin opintojaksoon nämä taidot voisivat kuulua niin oleellisina sisältöinä, että ne voitaisiin siinä opintojaksossa arvioida?       Mitä geneeristen taitojen arvioiminen käytännössä voisi olla? Mitä ilmiöitä arvioidaan, miten osaaminen ilmenee, mitä tietoa osaamisesta pitäisi ja voisi kuvata ja miten? Näiden kysymysten ratkaiseminen ei ole aina helppoa. Tarkastelenkin tässä tekstissä ongelmien lähestymistä joko kesyinä (tamed) tai viheliäisinä (wicked) ongelmina (Vartiainen& al 2014). Se kumpana näistä ongelma mielletään, vaikuttaa ratkaisevasti siihen, minkälainen ratkaisu ongelmaan löydetään. Geneeristen taitojen arviointi kesynä ongelmana Kesyt ongelmat ovat haasteita, jotka ovat ratkaistavissa asiantuntija- ja kokemustiedon avulla: tiedonkeruulla, järkeilyllä ja järjestelyllä.  Kesylle ongelmalle ovat tyypillisiä mm. seuraavat piirteet (Vartiainen & al 2014, 20–21): tehtävä on helppo rajata ongelmalle on selkeä loppu tai ratkaisu ratkaisuja on rajattu määrä, joka tosin voi olla suurikin toiminta ja ratkaisu voidaan arvioida yksiselitteisesti samat säännönmukaisuudet ratkaisemisessa toimivat yhä uudestaan ratkaisuyritys voidaan aloittaa aina alusta uudestaan. Geneeristen taitojen arviointia voidaan hyvin lähestyä kesynä ongelmana. Perinteinen suunnittelun ja ratkaisun “vesiputousmalli” (esim. Conklin 2006, 9) on hyvä väline kesyn ongelman ratkaisemiseen. Vesiputousmallissa edetään kohti ratkaisua vaihe vaiheelta. Ensin kerätään tietoa aiheesta, sitten analysoidaan kerätty tieto. Tämän pohjalta valitaan esimerkiksi asiantuntijajoukolla paras ratkaisu, joka lopulta toteutetaan. Metropolia Ammattikorkeakoulun musiikin tutkinnossa tietoa geneerisistä taidoista kerättiin opiskelijoilta, opettajilta, alumneilta sekä lisäksi tutkinnon neuvottelukunnan työelämäedustajilta. Tiedonkeruun tuloksena saatiin listaus eri tahojen näkemyksistä näistä taidoista. Näin saadut osaamiskokonaisuudet mukailevat geneeristen taitojen “four C” -sisältöjä, jotka ovat critical thinking, communication, collaboration ja creativity (Lounema & Nyyssölä 2018). Yksi mahdollinen kerättyyn aineistoon ja geneeristen taitojen yleiseen tarkasteluun pohjautuva taitojen teemoittelu voisi olla seuraava: Vuorovaikutus- ja yhteistyötaidot Muuttuvissa ympäristöissä toimiminen Itsensä johtaminen, hyvinvointitaidot Joustava osaamisen uudistaminen Profiloitumistaidot Ammatillinen viestintä Ongelmaksi jää taitojen arviointi: geneeristen taitojen karttuminen, määriteltiinpä ne yhdellä tavalla tai toisella, on mahdollista lähes kaikissa opintoihin kuluvissa opintojaksoissa. Silti niiden arviointi ei tunnu sopivan mihinkään opintojaksoon tai tavoittavan koko osaamisen kirjoa kussakin teemassa. Geneeristen taitojen arviointi viheliäisenä ongelmana Minkälaiselta geneeristen taitojen arvioinnin ratkaisu näyttäisi, jos asiaa lähestyttäisiin viheliäisenä ongelma? Viheliäiselle ongelmalle ja sen ratkaisuille on tunnistettu luonteenomaisia piirteitä (mm. Vartiainen & al. 2014), jotka tuntuvat osuvilta myös geneeristen taitojen arvioinnin kehittämiseen: Ongelman ymmärtäminen ja hahmottaminen rakentuvat samalla kun ongelmaan etsitään ratkaisuja. Musiikin tutkinnossa olemme huomanneet, että geneeriset taidot ovat mukana lähes kaikissa opintojaksoissa. Opiskelijan taito rakentuu eri tilanteissa, monenlaisissa oppimisympäristöissä, eri aikoina. Ongelmalle ei ole ongelman pysäyttävää ratkaisua. Geneeristen taitojen arviointiin liittyy ketju, joka alkaa geneeristen taitojen tunnistamisesta, jatkuu niiden ilmenemisen tunnistamiseen, arvioinnin kohteiden valintaan, arviointitiedon keräämiseen ja päättyy opiskelijan kannalta keskeisiin tiedon jakamisen ja hyödyntämisen kysymyksiin. Systeemisesti nähtynä arvioinnissa ei ole viisasta ”lukita” ketjun osia, vaan etsiä taitojen muuntuvuutta tukeva ratkaisu. Ongelmien ratkaisut eivät ole yksiselitteisesti oikeita tai vääriä, vaan niihin on monia tulkintoja ja näkökulmia. Tästä näkökulmasta voidaan esimerkiksi kysyä, minkälainen osaamisen näyttö olisi geneeristen taitojen kuvaamiseen toimiva? Ollakseen työelämän kannalta validi arvioinnin tulisi rakentua jotenkin muuten kuin hyväksytty/hylätty -maininnalla tai numeroarvosanalla. Sen sijaan tarvitaan esimerkiksi välineitä, joilla valmistuva voi osoittaa osaamisensa ominaislaatua. Ongelmissa on aina paljon ainutkertaisia, kuhunkin tilanteeseen ja aikaan sidottuja piirteitä. Musiikin tutkinnon rakenne on erilainen moneen muuhun tutkintoon verrattuna. Meidän tarpeisiimme soveltuvat arvioinnin ratkaisut eivät ehkä ole monistettavissa muihin tutkintoihin, koska esimerkiksi oppimisympäristöt saattavat olla hyvin erilaisia. Ratkaisut, tässä yhteydessä geneeristen taitojen arviointiin liittyen, on usein tehtävä ilman mahdollisuutta koeolosuhteissa testata niiden toimivuutta. Kun arviointimalli on rakennettu se otetaan käyttöön, ja muutoksia tehdään seurannan perusteella. Ratkaisuja voidaan lähteä rakentamaan monista eri lähtökohdista käsin, jolloin ratkaisuvaihtoehtojakin on useita. Viheliäisen ongelman ratkaisuvaihtoehdoista on tyypillisesti valittava rajallisen tiedon perusteella jokin esimerkiksi ajan, resurssien tai jonkin muun seikan asettamien puitteiden takia. Geneeristen taitojen arvioinnin tarkasteleminen viheliäisenä ongelmana on systeemisen ajattelun soveltamista koulutuksen kehittämiseen. Kuten Einsteinin nimissä kulkevassa sloganissa todetaan: “Emme voi ratkaista ongelmia ajattelemalla samalla tavalla, kun silloin kun loimme ne” (wikiquote). Uusia tarkastelun välineitä arvioinnin kehittämiseen Uudet ratkaisut edellyttävät uutta ajattelua, uusia ajattelun välineitä. Näitä välineitä luodaan ja testataan parhaillaan Metropolian järjestämässä, Opetushallituksen rahoittamassa Johtosävelet -täydennyskoulutuksessa, joka on suunnattu erityisesti oppilaitosten rehtoreille. Koulutuksessa tarkastellaan toimintakulttuurin kehittämisen ja johtamisen välineitä ekosysteemiajattelun pohjalta, huomioiden tilanteiden ja ilmiöiden monimutkaisuus. Systeemisten, monimutkaisessa vuorovaikutussuhteessa olevien ilmiöiden tarkasteluun on kehitetty erilaisia työskentelymalleja. Johtosävelet-koulutuksessa olemme tutkimassa oppilaitosten johtamiseen ja kehittämiseen liittyvissä viheliäisissä ongelmissa välinettä (ks. kuva alla), joka on suomennettu ”palautesilmukaksi” (PBS LearningMedia). Palautesilmukka kuvaa syy-seuraussuhteita monimutkaisessa systeemissä. Tällä mallilla voidaan eritellä asiaan vaikuttavien osien suhteita ja ymmärtää paremmin systeemin käyttäytymistä. Samalla mallilla voidaan myös tarkastella ongelmaa tai haastetta tarinana (Quaden, R., Ticotsky, A. & Lyneis, D. 2008, sovellettu PBS Learning media mukaan). Seuraavassa esimerkissäni tarkastelen palautesilmukka-työvälineellä yllä esitetyn geneeristen taitojen teemoittelun ensimmäistä taitoa, vuorovaikutus- ja yhteistyötaitoa, ja näiden taitojen oppimiseen liittyviä oppimisympäristöjä.  Hahmottelen oppimista palautesilmukka-mallilla soiton- ja laulunopettajan suuntautumisvaihtoehdon näkökulmasta. Palautesilmukan lähtökohtana on ympyrän kehä, jolla sijoitetaan ilmiöön liittyviä keskeisiä asioita. Mallin avulla tarkastelun kohteeksi otetaan kuitenkin asioiden sijaan niiden kytkökset. Seuraavaksi mietitään miten asiat ovat kytköksissä toisiinsa ja kytköksiä kuvataan yhdistämällä kehällä olevia asioita toisiinsa. Erittelemällä kytköksiä voidaan hahmottaa keskeinen silmukka, jossa näkyy tärkeimmät vaikutussuhteet. Esimerkissäni vuorovaikutus- ja yhteistyötaidon oppimiseen vaikuttaisi eniten silmukka, jossa kärkinä on aidot työelämätilanteet, opetusharjoittelu ja ryhmätehtävät. Palautesilmukka-esimerkki pedagogisten vuorovaikutus- ja yhteistyötaitojen oppimisesta. Vaikutuksen laatua voidaan miettiä pohtimalla, onko kytkös vaikutusta lisäävä vai sitä vähentävä. Lisäksi voidaan tutkia onko vaikutus kahdensuuntainen tai liittyykö asia kenties johonkin muuhunkin palautesilmukkaan. Samalla palautesilmukan avulla voidaan miettiä keinoja halutun vaikutuksen tehostamiseen tai vähentämiseen. Esimerkikssäni vuorovaikutustaitojen oppiminen tehostuisi sitä enemmän, mitä enemmän löydettyyn silmukkaan panostetaan. Arvioinnin tai opetuksen kehittäminen ei palautesilmukan avulla tarkasteluna olisikaan kytköksissä substanssiosaamisen tavoin opintojaksojen sisältöihin, vaan työtapoihin ja oppimisympäristöihin. Sen sijaan taitojen reflektointi ja osaamisen kuvaaminen ei välttämättä toteudu niissä oppimisympäristöissä, joissa vuorovaikutus- ja yhteistyötaitoja opitaan. Palautesilmukan avulla voidaan avata ikkuna koko arviointiketjun tarkasteluun, kun silmukan avulla on ensin pohdittu arvioinnin kohdetta ja oppimisympäristöjä, joissa tuo kohde ilmenee. Koko arviointiketjussa tarvitaan uudenlaista ohjausta ja mahdollisesti myös uusia arvioinnin välineitä, kuten esimerkiksi portfoliotyöskentelyä, arviointiprosessissa tuotetun tiedon välittämiseen ja jakamiseen. Ajattelutavan muutos Organisaatioiden kehittämistyössä onkin huomattu, että systeemisen ajattelun soveltaminen muuttaa näkemyksiä yleisesti organisaatioiden toiminnasta ja johtamisesta (Heikkilä & Puutio 2018).  Systeemisessä ajattelussa on kysymys paitsi ajattelun, myös suunnittelun tapojen muutoksesta (Puutio 2018). Koulutukseen sovellettuna systeemisen ajattelun avulla tavoitetaan arviointi prosessina, arviointiketjuna, yksittäisen arviointitapahtuman sijaan. Geneeristen taitojen tarkasteleminen viheliäisenä ongelmana palautesilmukka-työkalulla voisi tuottaa esimerkiksi sellaisen ratkaisun, jossa oppimista tehostetaan keskittyen oppimisympäristöihin, ei substanssikeskeisesti tai opettajajohtoista työskentelyä lisäämällä. Opettajan tehtävä muuttuisi oppimisen mahdollistajaksi ja oppimisympäristöjen rakentajaksi sekä opittujen vuorovaikutustaitojen todentamisen ja sanoittamisen tukijaksi. Analysoimalla koulutuksen ongelmia uusilla tavoilla voidaan lisätä ymmärrystä rajallisten resurssien tarkoituksenmukaiseen kohdentamiseen sinne, missä opettajan asiantuntemus ja opetuspanos on oppimisen ja kehittymisen edellytys. (ks. esim. Laasasenaho 2016). Geneeristen taitojen arvioinnin ratkaiseminen musiikin tutkinnossa on tätä kirjoittaessani vielä kesken, ja haasteen tarkasteleminen tässä artikkelissa systeemisesti, viheliäisenä ongelmana, on kirjoittajan tutkimusmatka Johtosävelet-koulutuksen tausta-ajattelun ja työkalun soveltamiseen. Uudet toimivat ratkaisut löytyvät usein yllättäviltä ajatuspoluilta, kun asiaa tarkastellaan poikkeavista näkökulmista tai odottamattomien yhteensattumusten avulla. Esimerkiksi kommentti tähän blogikirjoitukseen voisi tuoda vielä uuden näkökulman ja avauksen oppilaitosten kohtaamien viheliäisten ongelmien haasteisiin, kuten geneeristen taitojen arvioinnin - tai palautesilmukan tapaisen uuden välineen soveltuvuuden - tarkasteluun. Lähteet: Conklin, J. 2006. Dialogue Mapping: Building Shared Understanding of Wicked Problems. Chichester: Wiley & Sons. Heikkilä, J.-P. & Puutio, R. 2018. Organisaatio prosessina. Teoksessa J.-P. Heikkilä & R. Puutio (toim.) 2018. Organisaatio prosessina, muodonmuutoksen konsultointi. Jyväskylä: Metanoia Instituutti, 10–21. Lounema, K. ja Nyyssölä, K.2018. Miltä näyttää tulevaisuuden osaaminen ja opettajuus? https://www.oph.fi/ajankohtaista/blogi/101/0/milta_nayttaa_tulevaisuuden_osaaminen_ja_opettajuus Luettu 16.11.2018. Laasasenaho, K. 2016. Opettajajohtoinen opetus voi olla oppijalähtöistä tehokkaampaa. https://www.sool.fi/soolibooli/artikkelit/opettajajohtoinen-opetus-voi-olla-oppilaslahtoista-tehokkaampaa/ Luettu 15.11.2018. PBS LearningMedia 2018. Understanding Dynamic Systems. PBS & WGBH Educational Foundation. https://www.pbslearningmedia.org/resource/syslit14-sci-sys-ildynsys/understanding-dynamic-systems/ Luettu 15.11.2018. Puutio, R. 2018. Mikä meitä organisoi?  Teoksessa J.-P. Heikkilä & R. Puutio (toim.) 2018. Organisaatio prosessina, muodonmuutoksen konsultointi. Jyväskylä: Metanoia Instituutti, 22–45. Vartiainen, P., Ollila, S., Raisio, H. & Lindell, J. 2013. Johtajana kaaoksen reunalla. Helsinki: Gaudeamus. Wikiquote. https://fi.wikiquote.org/wiki/Albert_Einstein#cite_note-Thinkexist.com-3 Luettu 15.11.2018. Wicked problem. https://en.wikipedia.org/wiki/Wicked_problem Luettu 15.11.2018.

Lue lisää

Asiantuntija somessa – mistä haluaisit, että sinut tunnetaan?
3.12.2018
Ilse Skog

Pinnallista puuhailua sosiaalisen median kanavissa, kissan hännän nostamista, itsekehua? Henkilöbrändäys nostattaa tunteita puolesta ja vastaan. Itse olen puolesta, kun kyseessä on asiantuntijabrändäys eli asiantuntijan brändäytyminen ja viestiminen sosiaalisen median kanavissa. Organisaatioiden työntekijöillä on asiantuntijuutta ja osaamista valtavasti, eikä niitä kannata kätkeä vakan alle. Katleena Kortesuon mukaan: ”Henkilöbrändäyksellä tarkoitetaan ihmisen brändäämistä. Henkilöbrändäyksellä erottaudutaan muista ihmisistä. Se on usein tietoista toimintaa, jonka ansiosta ihmiset näkevät toisen tietyllä tavalla.” Henkilöbrändi ja asiantuntijabrändi tarkoittavat samaa, mutta itse käytän mieluiten asiantuntijabrändiä, kun kyseessä on korkeakoulutettu henkilöstö. Miksi sinun kannattaa rakentaa asiantuntijabrändiäsi? “Kun olet oman alasi tunnettu tekijä, olet kuin Mersu Mossen rinnalla”, toteaa Katleena Kortesuo. Vahva asiantuntijabrändi on oman osaamisen mainoskyltti. Osaamisen näkyväksi tekeminen voi auttaa etenemiseen työuralla, ja se voi avata uusia mahdollisuuksia oman alan asiantuntijoiden verkostoissa. (Kortesuo 2011). Luotettava asiantuntijabrändi edesauttaa, kun haluat tulla paremmin kuulluksi tiimissäsi, ideoitasi arvostetaan ja pääset vaikuttamaan päätöksiin. Vahva asiantuntijabrändi voi avata uusia mahdollisuuksia, lisätä arvostusta ja halua yhteistyöhön. (Hernberg 2013). Kun media etsii asiantuntijoita, näkyvyytesi sosiaalisessa mediassa on etusi tulla löydetyksi. Omalla kohdallani olen huomannut, että kun omaa laajat verkostot ja on läsnä sosiaalisessa mediassa, saa kutsuja tulla kouluttamaan. Ilosta ja innosta puhkuen olenkin päässyt useisiin tilaisuuksiin kertomaan muille esimerkiksi sosiaalisen median ilmiöistä. Takuuvarmaa työpaikkaa ei nykyään ole enää kenelläkään. Siksi ikäviinkin asioihin on hyvä varautua. Verkostoja on myöhäistä alkaa rakentaa vasta silloin, jos irtisanominen osuu omalle kohdalle. Asiantuntijabrändi on siis myös hyvä henkivakuutus ja sosiaalinen media on hyvä rekrytointikanava. Esimerkiksi Tom Laineen LinkedIn tutkimuksen mukaan 31,4 % vastaajista on saanut työtarjouksia, vaikka ei ole itse ollut työnhaussa ja 8,7% tutkimuksen vastaajista on löytänyt LinkedinIstä työpaikan. Toisaalta työkulttuuri on muuttunut. Enää ei ehkä haetakaan koko työuran kattavia työpaikkoja. Niinpä henkilöbrändäys sopii työn murroksessa kuin nenä päähän.   Myös yritys hyötyy henkilöstön asiantuntijabrändäyksestä   Asiantuntijabrändi on uskottavampi kuin yrityksen oma brändi sosiaalisessa mediassa (DeMers 2016). Siksi yritykset toivovat työntekijöitään niin sanotuiksi työntekijälähettiläiksi eli tuomaan yritystä ja omaa asiantuntijuuttaan esiin sosiaalisessa mediassa. Tom Laineen mukaan työntekijälähettiläällä on runsaasti vaikuttavuutta organisaatioiden viestinnässä.· Yksittäinen työntekijä on 3 kertaa uskottavampi viestijä kuin yrityksen johtaja. Yrityksen henkilökunnalla on 10 kertaa laajemmat verkostot kuin mitä yritys pystyy saavuttamaan miltään kanavalta. Yksittäisen työntekijän jakama statuspäivitys saa 8 kertaa enemmän huomiota (näyttöjä, tykkäyksiä, kommentteja), kun postaus tulee yksittäisen työntekijän kautta vs. suoraan yrityksen tililtä.   Asiantuntijabrändiä ei ole ilman verkostoa   Henkilöbrändi luodaan yhdessä verkostojen kanssa. Esimerkiksi Tuija Aalto kehottaa muodostamaan yhteyksiä ja olemaan kanssaihminen sekä kaksisuuntainen. Asiantuntijabrändi rakentuu vuorovaikutuksessa. Myös Johanna Strömsholmin pro gradu tutkimus osoittaa, että henkilöbrändäyksessä ei ole kyse vain yksisuuntaisesta, itsereflektointiin ja itsensä markkinointiin perustuvasta viestinnästä, vaan se tarjoaa rakennusaineita henkilölle oman identiteetin rakentamiseen ja itsensä kehittämiseen. Sidosryhmien näkökulmasta henkilöbrändin on oltava aito, uskottava ja samaistuttava, ja näiden mielikuvien saavuttaminen vaatii aidon lisäarvon tuottamista ja viestintätaitoja. Tule löydetyksi ja uskalla loistaa Ujous pois ja rohkeasti esiin sosiaalisen median näyttämöille. Itsensä brändääminen alkaa pohdinnasta, mistä asioista haluat tulla tunnetuksi, millaisia mielikuvia haluat ihmisten muodostavan itsestäsi. Pohdi tavoitteittasi. Mitä tavoittelet sosiaalisessa mediassa? Kuka on yleisösi? Haluatko lisää tunnettuutta itsellesi asiantuntijana, median huomiota, tunnettuutta uudelle palvelulle, uusia verkostoja? Tavoitteet helpottavat viestintääsi ja sisältöjen tuottamista. Kun someviestintäsi tuottaa tulosta, esimerkiksi tykkäyksiä, jakoja, kommentteja, vaikuttavuutesi kasvaa. Jos siis haluat, että sinut muistetaan tietyistä asioista, voit aloittaa asiantuntijabrändin rakentamisen saman tien. Muista varata aikaa myös sisältöjen tuottamiselle ja keskusteluihin osallistumiselle. Verkostot eivät synny itsestään. PS. Bloggaaminen on hyvä kanava tuoda omaa asiantuntijuutta näkyviin. Lue Elina Ala-Nikkolan blogipostaus Miksi korkeakoulussa työskentelevän kannattaa blogata? Näin rakennat asiantuntijabrändiäsi Mieti, miksi olet somessa, mitkä ovat tavoitteesi, esim. ”haluan saada kutsuja asiantuntijaverkostoihin, keskustella ajankohtaisista alan kysymyksistä, saada itseni näkyväksi asiantuntijana, saada uusia kontakteja”. Mitkä kanavat tukevat parhaiten tarkoituksiasi? Esim. LinkedIn on ammatillinen verkosto-työnhaku-kanava, Facebook on henkilökohtainen omien yhteisöjen kanava, myös verkostoitumiseen. Twitter on uutiskanava. Anna asiantuntijuutesi näkyä ja kuulua. Ole aito oma itsesi, anna persoonallisuuden näkyä. Valitse oma roolisi somessa: oletko seuraaja, sisältöjen jakaja vai aktiivinen keskustelija.   Kuuntele ja seuraa keskusteluja, osallistu, jaa, tykkää Etsi kiinnostavia seurattavia - kollegoita, alan keskeisiä toimijoita ja vaikuttajia. Seuraa, mitä muut keskustelevat alastasi ja organisaatiostasi. Mitkä ovat teemat? Osallistu keskusteluun ja jaa muiden tuottamia sisältöjä. Hyvä someviestintä on kaksisuuntaista. Älä postaa vain omia viestejäsi, vaan jaa myös muiden tuottamia viestejä, jotka ovat omille seuraajillesi hyödyllisiä. Tue kollegoidesi viestintää tykkäämällä, jakamalla ja kommentoimalla. Näin vahvistat sekä omaa että työkaverisi asiantuntijuutta. Lähteet: Aalto,Tuija. 2018. Verkostoissa toimiminen vaatii avoimuutta ja kykyä kuunnella https://www.linkedin.com/pulse/verkostoissa-toimiminen-vaatii-avoimuutta-ja-kyky%C3%A4-kuunnella-aalto/ DeMers, J. 10.7.2016.Why Personal Brands Are Better Than Corporate For Social Media https://www.forbes.com/sites/jaysondemers/2016/07/10/why-personal-brands-are-better-than-corporate-for-social-media/#7f58f45c7877 Hernberg, Kaisa. 2013. Asiantuntija epämukavuusalueella - Kirja sinulle, joka inhoat myymistä. Talentum. Helsinki Kortesuo Katleena. 2011. Tee itsestäsi brändi- Asiantuntijaviestintä livenä ja verkossa. Jyväskylä: WSOYpro. Laine, Tom. 2018. Onko LinkedInistä oikeasti hyötyä? Tilastot osa 2, https://www.somehow.fi/tilastot-osa-2/ Laine, Tom Henkilöbrändäys sosiaalisessa mediassa –webinaari 14.12.2017, Akavan erityisalat Lehtomaa, Kaisu, 2017. Henkilöbrändin rakentaminen sosiaalisessa mediassa : UPM:n asiantuntijat ja johto työntekijälähettilyyden alkutaipaleella http://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/130482/Lopputyo_Kaisu_Lehtomaa_24.5.2017_final.pdf?sequence=1&isAllowed=y Strömsholm, Johanna. 2017 Stakeholder perspective on personal brand value in social media https://johannastromsholmcom.files.wordpress.com/2017/05/stakeholder_perspective_on_personal_brand_value_in_social_media_29-5-2017.pdf

Lue lisää

Tietämättömyyden oppimisesta
26.11.2018
Juhana Kokkonen

Kokemuksia Meditaatio ja kriittinen ajattelu -opintojaksolta, osa 1/3 Tämä on ensimmäinen osa kolmen kirjoituksen sarjasta, joka esittelee yhtä Metropolia Ammattikorkeakoulussa tehtyä opetuskokeilua, joka toteutettiin ensimmäisen kerran keväällä 2018. Neurotieteen tutkija ja opettaja Stuart Firestein kertoo kirjassaan Ignorance – How It Drives Science (2012), että hän tajusi jossain vaiheessa yliopistonsa opetuksen olevan puutteellista. Vallitseva käytäntö oli, että opiskelijoille pyrittiin kertomaan kaikki, mitä neurotieteestä tiedettiin. Firestein oivalsi, ettei tällainen olemassa olevan tiedon opettelu kehittänyt sellaista ajattelua, jota tieteellisen tutkimuksen tekemisessä tarvitaan. Hän käsitti, että paljon keskeisempää oli ymmärtää sitä, mitä ei tiedetä. Hän alkoi järjestää tietämättömyyden ympärillä pyörivää kurssia, josta tulikin huippusuosittu. Kurssilla muun muassa vieraili tutkijoita kertomassa siitä, mitä he eivät tiedä ja mitä siksi pitäisi seuraavaksi tutkia. Firesteinin kurssi on hyvä esimerkki siitä, miten ajattelua voi opettaa. On toki tärkeää ymmärtää oman alansa perusteet, mutta nykyisessä tietointensiivisessä työelämässä arvostetaan huomattavasti enemmän ajattelun taitoja, erityisesti luovaa ongelmanratkaisukykyä ja kriittisen ajattelun taitoa (ks. esim. Molnar 2015). Näiden opettaminen perinteisin sisältölähtöisin menetelmin on haasteellista, ehkä jopa mahdotonta. Tarvitaan erilaisia ajattelun oppimisen kokeiluja; erilaisia irtiottoja perinteisestä faktaopetuksesta. Meditaatio ja kriittinen ajattelu Yksi ratkaisuni ajattelun opettamisen haasteeseen on ollut kaikille Metropolian opiskelijoille tarjottava opintojakso nimeltä Meditaatio ja kriittinen ajattelu. Kurssi on 15 opintopisteen laajuinen ja sen lähtökohtana on meditaation ja kriittisen ajattelun limittäminen. Tietämättömyyden käsittäminen on näiden molempien ytimessä. Kriittinen ajattelu on itse asiassa hieman haasteellinen määriteltävä. Sillä voidaan tarkoittaa esimerkiksi (1) skeptistä pidättäytymistä arvostelmista, (2) harkinta- ja arvostelukykyistä ajattelun kohteiden kehittelyä, (3) fallibilistista suhtautumista tietoon, (4) hyvin argumentoitua ajattelua tai (5) itsenäistä ajattelua olemassa olevan ajattelun ja tiedon pohjalta (ks. esim. Tomperi 2017). Kriittinen ajattelu voi alkaa vasta, jos yksilö tunnistaa ajatusrakennelmissaan tai uskomuksissaan aukkoja. Ennen kaikkea kriittinen ajattelu onkin siis uutta luovaa ajattelua. Toisin sanoen kaiken omasta mielestään tietävä ei ole kykenevä kriittiseen ajatteluun: sekä omat että toisten omaksumat mallit ja ideologiat on kyettävä kyseenalaistamaan. Ihmisen täytyy avautua – olla valmis hyppäämään jonnekin pimeään ilman minkäänlaista varmuutta siitä, mitä vastaan on tulossa. (Ks. lisää esim. Kaisla 2017.) Vastaavasti meditaatio on sisäisen maailman tutkiskelun väline, jonka avulla voidaan löytää aukkoja tai ristiriitoja oman kokemuksen käsittämisessä tai arvioimisessa. Meditaatiossa pyritään näkemään subjektiivinen kokemus mahdollisimman tarkasti ja avautumaan uusille näkökulmille ja uudelle ymmärrykselle itsen ja maailman suhteesta (ks. esim. Culadasa et al. 2015). Myös meditaatio on arvaamaton hyppy pimeään: on mahdotonta sanoa, mitä tuleman pitää. Ehkä ainoa, mitä meditaatiosta voi varmasti sanoa on se, etteivät sen avulla saadut kokemukset ja oivallukset useinkaan vastaa alkuperäisiä odotuksia (ks. esim. Kornfield 2001; Lindahl et al. 2017; Siff 2010). Opintojaksolla meditaatiotutkimus ja sen kritiikki olivat keskeiset sisällöt, joiden avulla harjoiteltiin kriittistä ajattelua. Moni luulee, että meditaation ja/tai mindfulnessin hyvinvointivaikutukset ovat aukottomasti tieteellisesti todistettu, mutta todellisuudessa näin ei ole (ks. esim. Farias et al. 2016; Purser, Forbes & Burke 2017). Kurssin edetessä tarkastelimme meditaatio-tutkimuksen puutteita erityisesti kritiikin kautta ja saimme näin kattavan näkemyksen siitä, mitä ei vielä tiedetä meditaatioon liittyvistä käsitteistä, meditaatiometodeista, meditaation vaikutuksista tai meditaation hyödyistä tai haitoista. Luimme artikkeleita, keskustelimme niiden sisällöistä ja pyrimme tarkastelemaan lukemaamme kriittisesti. Opintojaksolla tehdyt omat meditaatiokokeilut aloitettiin pyrkimällä mahdollisimman vastaanottavaan kokemusmaailman tarkkailuun ilman sen suurempia päämääriä tai tavoitteita. Mieltä rentouttamalla ja tavoitteista luopumalla tarkoitus oli saada paremmin kiinni subjektiivisen kokemuksen monimuotoisuudesta ja mielen toiminnan arvaamattomuudesta. Meditaatioiden jälkeen keskustelimme kokemuksista ja näin opiskelijat saivat vielä lisäymmärrystä toisiltaan. Samalla myös monimutkaisten kokemusten sanallistaminen tuli tutummaksi. Rennon, vastaanottavan aloituksen tarkoitus oli tehdä selväksi, että oma sisäinen maailma on rehelliselle meditoijalle monin tavoin käsittämätön. Sen avulla päästiin hyvin tietämättömyyden äärelle ennen kuin siirryttiin tekemään tarkemmin määriteltyjä meditaatioharjoituksia. Kurssin edetessä tutkimus, sen kritiikki ja omat meditaatiokokemukset alkoivat nivoutua selkeämmin yhdeksi kokonaisuudeksi. Oma subjektiivinen kokemus auttoi lukemisen ymmärtämisessä ja kriittisessä arvioinnissa. Toisaalta taas luettu materiaali antoi välineitä sisäisen kokemuksen ymmärtämiseen, arviointiin ja kriittiseenkin tarkasteluun. Tietämättömyys – mahdottomuus olla varma oikeastaan mistään – oli yksi tämän kaiken läpileikkaava juonne. Yksi kurssilainen pohtikin jo alkuviikoilla kurssin omalaatuisuutta sanoen, että minä opettajana pyrin opettamaan heille ei-tietämistä. Itselleni se oli merkki onnistumisesta, kurssin yksi tavoite oli jo saavutettu. Tietämättömyys ammattikorkeakoulussa Koska ammattikorkeakoulu on lähtökohdiltaan käytännönläheinen ja tiedon soveltamista painottava, tietämättömyyden ja sitä kautta kriittisen ajattelun opettaminen ei ole ensimmäinen asia, mitä siellä oletetaan opiskeltavan. Itse olen vakuuttunut, että oman ja muiden tiedon rajojen ymmärtäminen on erittäin tärkeää lähes millä tahansa nykyalalla. Ilman tätä käsitystä ei ole mahdollista ottaa kantaa omiin tai muiden ajatuksiin ja väitteisiin. Ei ole myöskään mahdollista nähdä eri tarkastelukulmien epämääräistä päällekkäisyyttä, osittaista paikkansapitävyyttä tai sokeita pisteitä. Tietämättömyyden aiheuttama hämmennys on positiivinen kaoottinen luova voima, joka pakottaa tekemään valintoja, kokeiluja ja arviointia aivan toisella tasolla kuin mitä tapahtuu omaksutun faktatiedon hyödyntämisessä. Elämme siinä mielessä tiedon jälkeistä aikaa, että tieto on aina vain pieni näkökulma kompleksiseen todellisuuteen. Tässä todellisuudessa on parempi hyväksyä tietämättömyytensä kuin luulla tietävänsä: liialliset luulot omista tiedoista johtavat tiedon jälkeiseen aikaan sen alkuperäisessä merkityksessä. Kirjoittaja: Juhana Kokkonen on digitaalisen viestinnän lehtori Metropolian viestinnän tutkinto-ohjelmassa. Lähteet Culadasa, Immergut Matthew & Jeremy Graves (2015): The Mind Illuminated. Farias, Miguel, Wikholm, Catherine, Romara Delmonte (2016): What is mindfulness-based therapy good for? The Lancet – Psychiatry, 3. Firestein, Stuart (2012): Ignorance – How It Drives Science. Kaisla, Jukka (2017): One Page – menetelmä kriittiseen ajatteluun. http://jukkakaisla.fi/OnePage-fi.pdf Kornfiled, Jack (2001): After Ecstasy, the Laundry – How the Heart Grows Wise on the Spiritual Path. Lindahl, Jared, Fisher, Nathan, Cooper, David, Rosen, Rochelle & Willoughby Britton (2017): The varieties of contemplative experience: A mixed-methods study of meditation-related challenges in Western Buddhists. PLoS ONE 12(5). Molnar, Michele (2015). Competency-Based Education Gets Employers' Attention. Education Week. https://marketbrief.edweek.org/marketplace-k-12/competency-based_education_gets_employers_attention/ Purser, Forbes & Burke (toim.) (2017): Handbook of Mindfulness – Culture, Context, and Social Engagement. Siff, Jason (2010): Unlearning Meditation.Tomperi, Tuukka (2017): Kriittisen ajattelun opettaminen ja filosofia – Pedagogisia perusteita. Niin & Näin 4/2017. https://netn.fi/sites/www.netn.fi/files/netn174-17.pdf

Lue lisää
Uudemmat postaukset Vanhemmat postaukset