Hyötypelit opetuksen uudistajina?
Suomi - oppimisen mallimaa Suomi on maailmanlaajuisesti tunnettu opettamisen ja oppimisen mallimaana, jonka toimintatapoja ja oppeja sovelletaan laajasti ympäri maailman. Opetus on ollut korkealaatuista ja oppimisen taso vaikuttavaa. Opettajat ovat korkeasti koulutettuja kulttuurin tulkkeja, jotka ilmentävät elinympäristömme merkittäviä ilmiöitä. Ja viihdepelien tähti Maailmanlaajuisesti Suomi nähdään myös merkittävänä viihdepelien tähtenä. Vaikuttava pelikehitys mahdollistuu väestön korkean koulutustason, vahvan ammatillisen osaamisen ja teknologian innovatiivisen soveltamisen avulla. Näyttää kuitenkin siltä, että opetuksessa hyödynnettävien hyötypelien osalta olemme pahasti suvannossa. Digitalisaation sulautuessa osaksi yhteiskuntaa, sen vaikutusten tulisi väistämättä ulottua myös koulutukseen, sen kehittämiseen ja uudistamiseen. Me, kirjoittajat, työskentemme digitaalisten oppimisympäristöjen ja opetussovellusten kehittämisen parissa, minkä pohjalta näemmekin, että opetuksen digitalisaation yhteydessä tulisi yhä vahvemmin keskittyä juuri hyötypelien kehittämiseen. Tällä hetkellä Suomessa on hyötypelien kehittämiseen keskittyneitä pieniä yrityksiä on 80-100 kpl. Määrällisesti se on kohtalaisen paljon, joskin yritykset ovat pieniä, eikä niillä ole resursseja pitkäaikaiseen tuotekehitykseen. Yhteiskehittelyllä toimivia hyötypelejä Oppimisen yhteydessä puhutaan usein oppimispeleistä, joskin toimivampi kuvaus olisi digitaaliset oppimissovellukset, jotka hyödyntävät peliteknologiaa motivoivan oppimiskokemuksen aikaansaamiseksi. Metropolia Ammattikorkeakoulu on koordinoinut EduDigi-hanketta, joka on tarjonnut oppimispeliyrityksille mahdollisuuden yhteiskehittää opiskelijoiden eli loppukäyttäjien kanssa tuotteita kohderyhmälähtöisesti. Hankkeessa on testattu kymmeniä digitaalisia oppimissovelluksia ja luotu demoversioita. Metropolian lisäksi tässä 6Aika/EAKR-rahoitteisessa hankkeessa ovat olleet mukana Helsingin yliopisto, Oulun ammattikorkeakoulu, tiedekeskus Heureka ja Oulun tiedekeskus Tietomaa. Hyötypelien tekemisessä tarvitaan monenlaista osaamista: sisältöosaamista, peliteknologian taitoja, ääntä, kuvaa sekä kykyä rakentaa tarinaa ja kertoa siitä digitaalisesti. Siksi pelien lopputuloksen onnistumisen kannalta on havaittu että tällainen yhteiskehittäminen ammattikorkeakouluympäristössä mahdollistaa eri alojen asiantuntijoiden ja opiskelijoiden liittämisen helposti moniammatillisiin kehittäjätiimeihin, kuten esimerkiksi sairaanhoitaja-visualisti-pelikoodari. Tarpeen mukaan kokonaisuuteen voidaan vielä lisätä esimerkiksi kulttuurituottajat ja elokuva-alan osaajat. Hyötypelit korkeakouluopetuksessa Metropolian painopistealue hankkeessa on ollut ammatillisissa oppimisovelluksissa, hyötypeleissä, joita on luotu erityisesti tekniikan ja sosiaali- ja terveysalojen koulutusaloille. Hankkeen aikaiset kokemukset ovat nostaneet esiin lukemattomia kehittämis- ja sovellusmahdollisuuksia, jotka tulevaisuudessa voivat rikastaa perinteistä korkeakouluopetusta. Monesti kuulee ammattikorkeakouluopetusta kritisoitavan siitä, että koulutus ei enää opeta käytännön taitoja. Tähän haasteeseen voidaan vastata ammatillisten hyötypelien avulla, tarjoamalla uudenlaisia mahdollisuuksia opiskella, harjoitella ja oppia, virtuaalisissa ympäristöissä. Hyvä esimerkki on mm. sähkötekniikan asennustyöt, jonka harjoitteluun Metropolia on tuottanut sähkötekniikan perusteet -pelin. Sen avulla opiskelija voi harjoitella vaativiakin sähköasennuksia virtuaalisesti. Sähkötekniikan peli on tuotettu Sanoma Pro:lle ja sitä on testattu Vantaan ammattiopisto Varian ja Metropolian opiskelijoilla, joilta se on saanut erittäin hyvät arviot. Aiemmin Metropoliassa on syntynyt myös terveysalan oppimispelejä, mm. kliinisen päätöksenteon oppimiseen. Hyötypelien tulevaisuus Hyötypelien juurruttamiseksi osaksi nykyisiä toimintoja ja vallitsevia käytänteitä, sekä korkeakouluopetuksessa että muilla toimialoilla, on vielä paljon tehtävää. Oppilaitoksille suunnatut digitaaliset oppimissovellukset ovat haastavia pienille hyötypeliyrityksille, koska niiden kehittämiseen on vaikea löytää rahoittajaa ja markkinat ovat pienet. Sen sijaan esim. yksittäisten yritysten sisäiseen koulutukseen tarkoitetut pelisovellukset tuottavat paremmin. Yritykset ovatkin valmiimpia maksamaan esimerkiksi saadakseen ympäri maailmaa olevat huoltohenkilöt omaksumaan uusia asioita nopeasti ja vaivattomasti. Näitä tarpeita ja haasteita ratkaisemaan tarvittaisiinkin kansallinen osaamis- ja yrityskiihdyttämö, joka yhdistäisi alan asiantuntijat, oppilaitokset (yliopistot, ammattikorkeakoulut ja 2. asteen oppilaitokset) ja hyötypeliyritykset kehittämään uudenlaisia toimintamalleja ja ratkaisuja tulevaisuuden hyötypelien yhteiskehittämiseen. Useilla ammattikorkeakouluilla onkin tarjolla pelialan koulutusta ja siihen liittyvää vahvaa osaamista tätä samaa tarvetta ratkaisemaan. Juuri ammattikorkeakoulujen voisi nähdä olevan kriittinen toimija tiiviin hyötypelikehittäjäverkoston muodostumiselle. Hyötypeleissä voi nähdä runsaasti potentiaalia opetuksen uudistamisen työvälineenä. Opetuksen rikastaminen, monipuolistaminen ja joustavoittaminen mahdollistuisivat helposti yhdistämällä peliteknologiaa, laadukasta opetusosaamista ja eri alojen asiantuntijuutta. Hyötypelit tulisi nähdä opetuksen kentän potentiaalisina laajentajina, ei olemassa olevien toimintatapojen korvaajina. Kirjoittajat: Heikki Santti (KTM) on työskennellyt 15 vuotta Metropoliassa TKI- toiminnan kehittämisen parissa. Yhtenä keskeisenä alueena on ollut korkeakoulupohjaisen yrittäjyyden edistäminen - miten luodaan mahdollisuuksia uusien innovaatioiden syntymiselle ja miten ideoiden kehittymistä yrityksiksi voidaan tukea. Tällä hetkellä hän työskentelee projektipäällikkönä Metropolia Ammattikorkeakoulun EduDigi 6Aika/EAKR hankkeessa. Sitä ennen hän oli mukana perustamassa Vantaan kaupungin ja Metropolian yrityskiihdyttämö Turbiinia toimien siinä yhtenä sparrarina. Hän on kiinnostunut erityisesti innovaatiotoiminnan kehittämisestä. Harrastaa liikuntaa, golfia ja tyttären lasten hoitamista. Mari Virtanen työskentelee digitaalisen pedagogiikan yliopettajana (TtT) Metropolia ammattikorkeakoulun, Terveysalan tutkimuspalvelut ja palvelujohtaminen YAMK-tutkinnossa. Hän kehittää korkeakouluopetuksen digitalisaatiota laajasti ja näkee opetusteknologian soveltamisen yhtenä uudistamisen välineenä.
10-Week Sprint Sote Edition – uusi tapa oppia yrittäjyyttä
Sosiaali- ja terveysalalla tapahtuu nyt paljon monella tasolla. Mahdollinen maakuntauudistus ja sote-palveluja koskeva valinnanvapauslainsäädäntö muuttavat toteutuessaan palvelukenttää ja osaamistarpeita radikaalisti. Tulevaisuudessa myös yrittäjänä toimiminen on yhä useamman sote-alan opiskelijan mahdollisuus. TEM julkaisi sote-alan pk-sektoria koskevan selvityksen liiketoimintamahdollisuuksista (1) ja siitä, millaista yrittäjyyttä alalla tarvitaan täydentämään julkisia palveluja. Toimintaympäristöjen muuttuessa keskeisimpiä haasteita ovat yritysten liiketoiminta- ,markkinointi- ja viestintäosaamisen parantaminen. Yrittäjyysopintojen kehittämiseen sote-alalla tulisi panostaa Tulevaisuudessa palveluntarjoajien välinen kilpailu tulee lisääntymään ja näin ollen muun muassa asiakastyytyväisyyden merkitys kasvaa. Sote-alan organisaatioilla on mahdollisuuksia menestyä, mikäli palveluketjujen toimivuus, markkinointi, laatu ja asiakaskokemukset ovat keskiössä. Tällaiseen yrittäjyyshenkiseen osaamiseen on sote-alan ammattilaisen hyvä panostaa, on hän sitten yrittäjä tai toisen palveluksessa. Tämän vuoksi yrittäjyysopintojen kehittäminen ja monialaisen yrittäjyyden esille tuominen opinnoissa olisi tärkeää. Jos opiskelija päätyy ryhtymään yrittäjäksi, vaihtoehtoja on monia. Esimerkiksi oman yrityksen voi perustaa myös omistajanvaihdoksen kautta. Seuraavan 10 vuoden aikana Suomessa on ikääntymisen vuoksi omistajanvaihdoksen edessä yli 6000 terveys- ja sosiaalialan yritystä, joista vain 23 prosentilla on jatkaja tiedossa (2). Uusia tapoja yrittäjyysopintoihin tarvitaan Yrittäjyyden opettamisen tavat vaativat vielä kehittämistä. Tällä hetkellä esimerkiksi Metropolian sote-alan opiskelijoilla on opintojen loppuvaiheeseen sijoittuvat viiden opintopisteen laajuiset yrittäjyysopinnot, jotka sisältävät myös johtajuus-teeman ja siten yrittäjyyden sisällöissä ei päästä kovin syvälliseen käsittelyyn. Näiden opintojen lisäksi ei ole ollut tarjolla sote-alan opiskelijoille yrittäjyyttä tukevaa, syventävää opintopolkua, mikäli opiskelijassa herää aito innostus yrittäjyyttä kohtaan. Jonkin verran yrittäjyysosaamista syventäviä opintoja on tosin ollut mahdollisuus suorittaa esimerkiksi kesäopinnoissa tai Metropolian innovaatioprojektien yhteydessä. Uusia avauksia ja syventäviä mahdollisuuksia siis tarvitaan. Yrittäjyysopintojen sulautumisesta opintoihin on onnistuneita ja juurtuneita kokemuksia. Esimerkiksi Jyväskylän ammattikorkeakoulu on pyörittänyt pitkään yrittäjyyden huippuyksikköä, Tiimiakatemiaa. Viime vuosina jalansijaa ovat saaneet myös erilaiset yrityshautomot ja -kiihdyttämöt, joiden joukosta löytyy myös Metropolian Turbiini. Yrittäjyyspolun yksi mahdollisuus - 10-Week Sprint Turbiini Yrityskiihdyttämö on Metropolian tutkimusyksikkö Electrian operoima toimintamalli, joka tukee aloittavia startup -yrityksiä pääkaupunkiseudulla sekä toimii Metropolia Ammattikorkeakoulun sisäisenä kiihdyttämönä opiskelijavetoisille yritysideoille. Turbiini auttaa liiketoimintaideoita muuttumaan tiimeiksi, start-up -yrityksiksi ja kasvuyrityksiksi.Turbiinin yrityskiihdyttämön kehittämä yrittäjyyden opintoja syventävä 10-Week Sprint käynnistyi ensimmäistä kertaa syksyllä 2016. Syksyllä 2018 10-Week Sprint ohjelmaa sovellettiin ensimmäistä kertaa sote-aloille. Toteutettiin Sote edition sprintti, johon otettiin mukaan parikymmentä yritysidean omaavaa opiskelijaa, joiden joukossa oli myös muutama Metropolian alumni. Osallistujat olivat fysioterapian, osteopatian, sairaanhoidon, apuvälinetekniikan, toimintaterapian, vanhustyön (geronomi) ja sosiaalialan (sosionomi) opiskelijoita. Sprintin kokemuksia hyödynnettiin myös Metropoliassa samaan aikaan toteutetussa Hyvinvointiyritykset kiertoon -hankkeen kehittämistyössä ja siten toiminnalle saatiin lisää vaikuttavuutta. Sprintin yhtenä tavoitteena oli oppia liiketoimintamallin kehittämistä, asiakaskehittämistä, muotoilua ja teknisen kehittämisen menetelmiä. Näillä erilaisilla kehittämisen menetelmillä pyrittiin siihen, että jokainen oppii omalla kriittisellä ajattelulla erottamaan fiktion faktasta. Onko oma idea vain toiveunta vai ongelmia ratkova todellinen tuote tai palvelu. Näitä asioita toteutuksella vierailleet asiantuntijaluennoitsijat korostivat esityksissään. Esimerkiksi Futuricen päätuotemuotoilija Tommi Tawast fasilitoi prototypoinnin alkeiden työpajaa ja John Hills suomalaisesta kasvuyrityksestä Duuersista kertoi parhaimmat käytännöt digimarkkinoinnista ja Growth Hackingistä. Työpajavetoisissa sessioissa osallistujat pääsivät heti soveltamaan oppimaansa omaan projektiin, tuotteeseen tai palvelun kehittämiseen samalla saaden saman tien arvokasta palautetta kouluttajilta ja vertaisopiskelijoilta. Näiden kaikkien menetelmien ja aktiviteettien tarkoitus oli iskostaa osallistujille asiakkaiden, käyttäjien sekä tiiviin vuorovaikutuksen tärkeys kehitys- ja tuotantoprosessissa. Kohti yhtenäisiä ja yksilöllisiä yrittäjyysopintoja Tätä kirjoitettaessa sprintti on vielä osittain käynnissä ja osallistujat tulevat muun muassa vielä saamaan sparraajien ja ohjaavien opettajien palautteet liiketoimintasuunnitelmistaan. “Mielestäni 10-Week Sprint Sote Edition on ollut todella inspiroiva kokemus. Toisaalta oli mukavaa tavata myös muita sprintissä mukana olleita, vaikkeivat he olleetkaan sote-alalta. Oli loistavia asiantuntijoita, joiden esiintymisistä poimin itselleni ja omille suunnitelmilleni konkreettisia neuvoja ja ideoita. Sprintissä on todella joutunut haastamaan itseään ja menemään pois omalta mukavuusalueelta. Kaikki ovat heittäytyneet! Englannin kieli on ollut itselleni yksi haastavammista, mutta silti niin mieleinen. Minua todella jännitti lähteä tähän mukaan. Sparrauskeskustelut ovat myös olleet hyviä, toisaalta aika on lyhyt ja niitä tarvitsisi ehkä myöhemmin lisää? Pidin myös ”kokemusyrittäjistä”, upeita tarinoita!” Minna, geronomiopiskelija Sprintin tavoitteena oli tukea opiskelijoita heidän yritysideoissaan sekä yhdistää eri alan asiantuntijoita ja sidosryhmiä toisiinsa. Matkan varrelta saatujen kokemusten mukaan voidaan jo todeta, että sprintti on onnistunut tehtävässään. Sprintin ohjaavat opettajat, Eero Kokko ja Sirkka-Liisa Kolehmainen, ovat pitkään olleet mukana Metropolian yrittäjyysopinnoissa ja heidän kokemuksensa perusteella tämä toteutus vastaa kysyntää. Heidän mielestään tarvitaan erilaisia yrittäjyysopintomuotoja. Esimerkiksi tällainen yrityshautomotoiminta on tärkeä oppimismuoto niille, joilla on tavoitteena perustaa oma yritys tai heillä on kehitteillä hyvä yritysidea. Korkeakouluopinnoissa edetään koko ajan yksilöllisemmän polkuajattelun suuntaan, missä opiskelijat pitävät monimuotoista, omia kiinnostuksen kohteita ja vahvuuksia rakentavaa tutkintoa tärkeänä päämääränä. Tarjoamalla enemmän valinnanvaraa opiskelijoille toteuttaa omia ideoita konkreettisesti opintojen aikana, myös tyytyväisyys ja opiskeluun motivoituminen voivat olla korkeammalla tasolla. Tämänkaltaiset oppimisen tavat mahdollistavat hyvin yksilöllisen opintopolun rakentumisen. 10-Week Sprint päättyi marraskuun 8. päivänä järjestettyyn kaikille avoimeen Season Finale -tilaisuuteen, jossa sprintin suorittaneet tiimit jakoivat tuotoksiaan ja edistymistään. Season Finalessa tarjottiin myös vapaamuotoinen ja rento verkottumismahdollisuus Metropolian ja Turbiinin sidosryhmäläisten sekä entisten sprint osallistujien / alumnien kanssa purtavien ja juomien kera. Sprint -ohjelma jatkuu keväällä 2019, mihin haku avautuu joulukuussa 2018. Kirjoittajat: Anna Puustelli-Pitkänen, YTM, geronomi (AMK) työskentelee vanhustyön lehtorina Metropolia Ammattikorkeakoulussa. Hän työskentelee myös asiantuntijalehtorina Hyvinvointiyritykset kiertoon –hankkeessa. Anna pitää työelämätaitojen kehittämistä yhtenä ammattikorkeakoulun tärkeänä tehtävänä. Verkostojen vahvistaminen ja uudenlaisten projektien kokeileminen innostavat häntä. Hannes Jesar toimii neuvonantajana Turbiini yrityskiihdyttämössä, joka on Metropolia Electrian operoima toimintamalli. Turbiinissa Hannes tukee aloittavia startup -yrityksiä pääkaupunkiseudulla sekä Metropolian sisäisiä opiskelijavetoisia tiimejä ja yritysideaprojekteja. Tämän lisäksi hän on projektipäällikkönä Metropolia Electriassa julkisen- tai yksityisen sektorin rahoittamissa hankkeissa. Hannes on kv-tradenomi ja aikaisemmin toiminut perustajana ja yrittäjänä. Hän on fanaattinen HBO ja Netflix sarjojen sekä dokumenttien ystävä. Lähteet: 1.Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 8/2018. Pienten ja keskisuurten yritysten liiketoimintaedellytykset sosiaali- ja terveysalalla. http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/160732/TEMrap_8_2018_verkkojulkaisu.pdf?sequence=1&isAllowed=y 2. Onnistunut omistajanvaihdos hyvinvointialalla -esite. 2016. Hyvinvointiyritykset kiertoon -hanke. https://hykiblog.files.wordpress.com/2016/12/hyvinvointiyritykset-kiertoon-esite.pdf Linkkejä: Hyvinvointiyritykset kiertoon -hankkeen verkkosivu: https://hyvinvointiyritys.com/ Turbiini yrityskiihdyttämö: http://turbiini.net/ 10-Week Sprint -sivusto: http://turbiini.net/10weeksprint/?lang=en Opetus- ja kulttuuriministeriön koulutuksen yrittäjyyslinjaukset: https://minedu.fi/yrittajyyslinjaukset Yrittäjyys 3AMK -liittoumassa: https://www.metropolia.fi/tietoa-metropoliasta/haaga-helia-laurea-yhteistyo/
Mitä tapahtui kun kemian opetus vietiin verkkoon?
Samaa vanhaa verkossa vai uudistumista, valinnan mahdollisuuksia ja innostumista? Opetus ammattikorkeakouluissa perustuu usein edelleen perinteisiin opetusmenetelmiin ja lähiopetukseen paikan päällä. Opetusta “annetaan” auditorioissa, luokkahuoneissa ja laboratorioissa. Opetushenkilökunnan parissa on pidetty yllä ajatusta, että useiden alojen opetus ei merkittävästi hyödy uudesta teknologiasta, eikä opetuksen siirtäminen verkkoon ole mahdollista. Yksi näiden vahvojen perinteiden parissa painivista tieteenaloista ovat matemaattis-luonnontieteelliset (LuMa) perustieteet. Niiden opettaminen ja opiskelu ovat aina hyötyneet kaavojen piirtämisistä taululle, niiden selittämisestä ja niistä käytävistä keskusteluista. Lähiopetus paikan päällä ja siihen liittyvä konkretisoiminen on ollut opettamisen vahvaa ydintä, jonka opettajat ovat kokeneet lähes välttämättömänä. Opetustilanteiden muuttaminen vaatii sitkeää työtä ja äärettömän motivoitunutta henkilökuntaa, halua tehdä asiat uudella tavalla. Muuttuva yhteiskunnallinen tilanne edellyttää muutoksia myös korkeakoulutukselta. On uudistettava ja uudistuttava, sovellettava nykyteknologiaa joustavan oppimisen mahdollistamiseksi. Opetuksen uudenlaisten järjestelyjen tulee tukea sekä lähialueella että kauempana asuvia opiskelijoita. Enää ei ole poikkeus, että opintoja suoritetaan kokonaan toiselta paikkakunnalta esimerkiksi niin, että opettaja pitää lähiopetustunnit Helsingissä ja etäyhteydellä opetukseen osallistuu samaan aikaan opiskelijoita Kajaanissa, Kokkolassa, Rovaniemellä tai Lappeenrannassa. Tämäntyyppisen satelliittikoulutuksen järjestämisestä on Metropolia Ammattikorkeakoulussa jo vuosien kokemus mm. bioanalytiikan, radiografian ja suun terveydenhuollon opetuksessa. Näissä yhteyksissä moni opettaja on joutunut uudistamaan opetusmenetelmiään, mallejaan ja tapojaan. On joutunut opettelemaan ja oppimaan uutta. Kokemuksesta huolimatta korkeakouluilla on edelleen paljon opittavaa. Tämä seuraava käytännön esimerkki kertoo etäopettamiseen liittyvistä, huomioonotettavista asioista. Tapauksena on 53 opiskelijan kemian opetusryhmä (bioanalyytikko-opiskelijat), josta puolet ryhmästä opiskeli paikan päällä Helsingissä ja toinen puoli etänä eri puolilla Suomea. Opetuksesta vastaisi kemian yliopettaja (TkT) Kari Salmi, jolla on vuosien kokemus kemian opettamisesta ammattikorkeakoulussa. Metropolian entinen digipäällikkö, yliopettaja Mari Virtanen (TtT) toimi kokeilussa kollegiaalisena vertaistukena, digitaalisen pedagogiikan näkökulmasta. Kari otti uudenlaisen haasteen vastaan, vaikka opetuksen toteuttaminen uudella tavalla jännittikin etukäteen. Hänellä ei ollut aiempaa kokemusta etäopetuksen välineiden kuten verkkokokouksiin tarkoitetun Adobe Connectin tai interaktiivisen älytaulun käytöstä. Kari kehitti opetukseen soveltuvan menetelmän nopeasti ja alkoi innolla pystyttää omaa ”etäopetusimperiumiaan”. (Kuva 1.) Tarkoituksena oli saattaa etäopetus mahdollisimman lähelle perinteistä lähiopetusta ja säilyttää hyvät käytänteet vuosien varrelta. Kuva 1. Karin “etäopetusimperiumi”. Alkuvalmisteluissa riitti puuhaa Etäopetustilana käytettävään luokkahuoneeseen hankittiin tarvittavaa välineistöä. Kokonaisuuteen kuului älytaulu, luokkahuonetta kuvaava kamera, konferenssimikrofoni, kaiuttimet ja tietokone, jonka kautta etäopetusohjelmaa (Adobe Funet) hallittiin. Alkuvaiheessa eniten energiaa meni laitteiston osien testaukseen. Ja seuraavien asioiden pohtimiseen: Minkälaisia kaapeleita, liittimiä ja sovittimia tarvitaan? Montako tietokonetta tarvitaan? Miten piirtää kaavoja ja molekyylejä näppärästi? Miten interaktiivista älytaulua käytetään? Miten välittää ääntä ja kuvaa molempiin suuntiin? Miten ja minkälaista materiaalia halutaan jakaa ja miten hyödynnetään eri tietokoneiden näkymiä? Miten kamerat kuvaavat luokkatilaa ja millä alueella opettaja voi liikkua? Miten huomioida samanaikaisesti opiskelijat sekä paikan päällä että etänä? Yhdeksi pääroolin esittäjäksi tässä kokeilussa valittiin interaktiivinen älytaulu, joka mahdollisti piirtämisen vapaalla kädellä. Etäopetusjärjestelmän videokuva ja kaiutin-mikrofoniyhdistelmä mahdollistivat puolestaan opettajan vapaan liikkumisen luokkahuoneessa sekä reaaliaikaisen keskustelun välittämisen. Toteutuksen kulku käytännössä Opetuksen sisällöt ja osaamistavoitteet perustuivat bioanalytiikan tutkinnon opetussuunnitelmaan, käytännön toteutuksen suunnitteli Kari. Kontaktiopetusta kokonaisuuteen kuului 52-56 oppituntia à 45 min. ja siihen tarjottiin mahdollisuus osallistua joko paikan päällä tai etänä. Ensimmäisellä kerralla luokkahuone pullisteli väkeä (25 opiskelijaa), sen jälkeen monet, myös lähialueilla asuvista, päätyivät osallistumaan etänä (kuvio 1.). Ensimmäisen kerran jälkeen, luokkahuoneessa oli enimmillään kahdeksan oppilasta, vähimmillään luokkahuone oli tyhjä. Kontaktiopetuksen lisäksi opetussessiot nauhoitettiin ja niitä oli mahdollisuus katsoa jälkikäteen. Opintojakson loppupuolella Kari opetti luokkatilassa yksin tai melkein yksin. Lähes kaikki opiskelijat olivat valinneet etäosallistumismahdollisuuden, huolimatta siitä, että osa heistä asui lähialueella. Kuvio 1. Oppilasmäärät lähiopetuksessa. Osallistujien kokonaismäärä 53 opiskelijaa. Seuraava looginen kysymys lieneekin seuraavatko opetuksen fyysiset tilat, pedagogiset mallit ja menetelmät riittävän hyvin digitaalisen transformaation tarjoamia mahdollisuuksia? Mitä tapahtui osaamiselle? Osaamista arvioitiin kotitehtävillä ja lopuksi järjestetyllä kokeella. Kotitehtävien avulla opettaja arvioi oppimisen edistymistä. Loppukokeella varmistettiin vielä yksilöllisen osaamisen taso. Koetulosten ja lopullisten arvosanojen perusteella todettiin osaamisen olevan samalla tasolla kuin perinteisillä menetelmillä opettaen.Yksikään opetukseen ja tehtävien tekoon osallistuneista opiskelijoista ei saanut opintojaksosta hylättyä suoritusta eikä keskeyttäneitä ollut. Opiskelijoiden arvokas palaute Opetuksen loppupuolella opiskelijoille tarjottiin mahdollisuus palautteen antamiseen. Vastauksia saatiin 51, joka oli 96 % osallistujista. Vastausten perusteella opetus ja sen järjestelyt koettiin seuraavasti: 96% vastaajista oli täysin tai osittain samaa mieltä siitä, että opintojaksolla sovellettiin tarkoituksenmukaisia pedagogisia malleja, toimintatapoja ja menetelmiä, 78 % oli täysin samaa mieltä, että opettajalla ja opiskelijoilla oli mahdollisuus keskinäiseen vuorovaikutukseen verkossa, 94% mielestä älytaulun käyttö opetuksessa selkeytti opetettavaa sisältöä paljon tai erittäin paljon, 90% koki, että älytaulun käyttö toi lisäarvoa opiskeluun, 65 % päätyisi käyttämään jatkossakin etäyhteyttä, jos voisi valita lähiopetuksen ja etäyhteyden välillä. Lisäksi todettiin, että älytaulun hyödyntäminen mahdollisti laadukkaan opetuksen välittymisen myös etänä osallistuvilla ja että, opetuksen taltiointi mahdollisti asioiden rajattoman kertaamisen. Nämä kaikki osoittavat, että opetuksen digitalisoimista ei voi nähdä pelkkänä perinteisen opetuksen siirtämisenä verkkoon, vaan se tulee nähdä oppimisen uusina mahdollisuuksina. Miten jatketaan Me, tämän postauksen kirjoittajat, arvioimme ketterän kokeilun “tulokset” ja mietimme etenemisen suuntia tulevaisuudelle. Sekä opiskelijan että opettajan näkökulmasta kokeilun hyödyt olivat kiistattomat ja kannustavat uusiin kokeiluihin, seuraavien seikkojen perusteella: Etäopetusjärjestelmä oli otettavissa käyttöön kohtuullisilla ponnisteluilla. Kuvan ja äänen laatu olivat hyvät ja välineistö mahdollisti keskustelun välittymisen molempiin suuntiin. Opetustilanteiden videotallenteista oli suuri apu sekä opiskelijalle että opettajalle. Älytaulu toimi käytössä riittävän hyvin. Kirjoitustuntuma ei ollut aivan sama kuin liitu-/tussitaululle kirjoittaessa, mutta riittävän hyvä kuitenkin. Älytaulu mahdollisti kaiken kirjoitetun tallentamisen, jakamisen ja uudelleen käyttämisen. Opiskelijat olivat kokonaisuudessaan hyvin tyytyväisiä käytettyihin menetelmiin ja ratkaisuihin. Oppimistulokset olivat vähintään yhtä hyvät kuin perinteisillä menetelmillä opetettaessa. Kokemustensa perusteella Kari ei näe mitään estettä sille, etteikö oma opetus voisi jatkossakin perustua interaktiivisen älytaulun ja etäopetusjärjestelmän käyttöön. Motivaatio, innostus ja työn imu olivat käsinkosketeltavaa, jossa uuden oppiminen toimi kantavana voimana. Karin haaveena on jatkaa tulevien ryhmien opetusta samalla tavalla. Älytaulusta tuli kertarysäyksellä kemian opettajan paras “työkaveri”. Kirjoittajat: Mari Virtanen on korkeakouluopetuksen digitalisaatiota laajasti kehittävä yliopettaja (TtT) ja Metropolian entinen digipäällikkö. Hän näkee opetusteknologian yhtenä opettajan osaamisen uudistamisen välineenä ja uusien mahdollisuuksien luojana. Hänen tavoitteenaan on monipuolistaa ja joustavoittaa opetusta, tuoden lisäarvoa niin opettajalle, opiskelijalle kuin organisaatiollekin. Hän perustaa kaiken kehittämisen ketteriin kokeiluihin ja tutkittuun tietoon. Kari Salmi (TkT) toimii yliopettajana puhtaat teknologiat -osaamisalueella, mutta opettaa säännöllisesti myös muilla osaamisalueilla. Työssään hän on päässyt näkemään eri yksiköiden erilaisia toimintatapoja sekä käytänteitä, joista hän haluaa poimia omaan opetustyyliinsä soveltuvat osat. Opetuksen kehittäminen ja oppimisen mahdollistaminen kiehtovat häntä laajasti.