Hiiltä ja timanttia

Opittajat pedagogiikan rajapinnoilla Tilaa RSS-syöte

Kliiniset harjoittelut vahvistavat opiskelijoiden ammatillista kasvua
24.1.2024
Sanna-Mari Manninen & Katja Åker

Ammattikorkeakoulun tehtävänä on antaa työelämän ja sen kehittämisen vaatimuksiin perustuvaa korkeakouluopetusta sekä tukea opiskelijan ammatillista kasvua. Työharjoittelu on osa kaikkien alojen opintoja. Lait ja direktiivit säätelevät erityisesti hoitoalan harjoitteluja, joiden tulee tapahtua autenttisissa oppimisympäristöissä ja olla laajuudeltaan kolmannes opinnoista (1, 2). On siis tärkeää, että opiskelijat saavat harjoitteluissa ammattitaitoa vahvistavia oppimiskokemuksia. On tärkeää, että opiskelijat saavat harjoitteluissa ammattitaitoa vahvistavia oppimiskokemuksia. Selvitimme marraskuussa 2022 tehdyn kyselyn avulla hoitoalan opiskelijoiden kokemuksia kliinisistä harjoitteluista sekä sitä, miten he olivat kokeneet niihin liittyvän ohjauksen harjoittelupaikkojen sekä oppilaitoksen puolelta. Kyselyyn vastasi 255 Metropolia Ammattikorkeakoulun hoitoalan opiskelijaa, joilla oli suoritettuna vähintään yksi harjoittelu. Kyselyn toteuttivat ensihoitaja-, kätilö-, sairaanhoitaja- ja terveydenhoitajatutkintojen sekä englanninkielisen degree programme in nursing -tutkinnon kliinisten harjoittelujen kehittäjäopettajat. Tarkastelemme tässä kirjoituksessa kyselyn keskeisiä tuloksia ja kerromme myös, miten niitä on hyödynnetty kliinisten harjoittelujen ohjauksen kehittämisessä. Harjoittelussa teoriatieto yhdistyy käytäntöön Kliinisillä harjoitteluilla on todettu olevan merkittävä asema sairaanhoitoalan opiskelijoiden ammatti-identiteetin kehittymiselle ja motivaatiolle opiskella (3, 4). Kliinisissä harjoitteluissa opiskelijat ymmärtävät oman osaamistasonsa ja motivoituvat opiskelemaan lisää. Opiskelijat nostivatkin kyselyssä esiin erityisesti sen, että harjoitteluissa teoria ja käytäntö kohtaavat mielekkäällä tavalla. Myös potilaiden kohtaaminen erilaisissa harjoitteluympäristöissä kasvattaa osaamista ja tukee uusien taitojen oppimista. Kliinisissä harjoitteluissa saadut positiiviset kokemukset paitsi vahvistavat opiskelijoiden oppimiskokemuksia myös lisäävät alan vetovoimaa (3). Etenkin viimeisen harjoittelun onnistumisella voidaan edistää siirtymää opiskelijasta sairaanhoitajaksi (4). Harjoitteluissa opiskelijoille myös konkretisoituu, kuinka tärkeää hoitoalalla on itsensä haastaminen ja oman osaamisensa jatkuva kehittäminen. Harjoitteluohjaus tukee työmotivaatiota Hyvän perehdytyksen ja harjoitteluohjauskokemuksen saaminen on tärkeä työviihtyvyyttä ja -motivaatiota tuova asia, joten siihen tulisi panostaa harjoitteluissa (3). Siitä huolimatta puolet opiskelijoista oli kokenut, että harjoitteluyksikön ohjaajan antama tuki ja ohjaus ei ollut riittävää. Hieman reilu puolet kyselyyn vastanneista oli kokenut perehdytyksen puutteelliseksi. Perehdytys uuteen työyksikköön on oleellista, sillä hyvän perehdytyksen saanut sopeutuu paremmin työyhteisöön sekä tuntee itsensä tervetulleeksi. Lisäksi perehdyttäminen tulisi nähdä tärkeänä työturvallisuuden ennakointina, sillä puutteet työnopastuksessa ovat yleisiä työtapaturman syitä (5). Hyvä perehdytys ja ohjaus on tärkeä työviihtyvyyttä ja -motivaatiota edistävä asia myös harjoittelussa. Myös palautteen saaminen on olennainen osa työssäoppimista. Palaute voi olla kiittävää tai korjaavaa, molempia tarvitaan työn eteenpäin viemiseksi (6). Säännöllistä palautetta harjoitteluyksikön ohjaajalta kaipasi suurin osa kyselyyn vastanneista (71 %). Valitettavasti hoitajien arki on nykyään hyvin hektistä, sillä henkilöstön määrä ei aina ole riittävä ja potilaiden hoitotyö on yhä vaativampaa (7). Opiskelijaohjauksen onnistuminen voikin joskus jäädä näiden olosuhteiden jalkoihin. Ilman kliinisiä harjoitteluja hoitoalan opiskelija ei kuitenkaan voi kasvaa ammattilaiseksi, ja ilman ohjausta harjoittelu ei onnistu. Onnistuneeseen opiskelijaohjaukseen vaikuttaa moni tekijä. Ohjaajan oma innostus ja motivaatio opiskelijaohjaukseen on yksi tärkeä osatekijä, lisäksi tarvitaan luottamusta ja avointa vuorovaikutusta opiskelijan ja ohjaajan välillä. Erittäin tärkeitä ovat myös ohjaajan riittävät resurssit sekä työyhteisöltä saatu tuki opiskelijaohjaukselle (8). Harjoittelua ohjaavan opettajan tuki on niin ikään olennainen osa harjoitteluja. Ohjaava opettaja varmistaa yhdessä opiskelijan kanssa, että edellytykset kliiniselle harjoittelulle täyttyvät. Opiskelijan tulee olla suorittanut hyväksytysti harjoittelun substanssiin liittyvät teoriaopinnot sekä lääkelaskut ennen harjoittelun aloittamista. Opettajalla on myös vastuu opiskelijan harjoittelun ohjauksesta ja arvioinnista yhteistyössä työelämän ohjaajan kanssa. Lisäksi hän varmistaa, että opiskelija saa laadukkaan harjoitteluprosessin sekä saavuttaa harjoittelussa riittävän oppimisen ja osaamisen. Opettaja auttaa opiskelijaa aina myös mahdollisissa ongelmatilanteissa. Ohjaavan opettajan tuki on merkittävää erityisesti opintojen alkuvaiheessa. Lähes puolet opiskelijoista oli kyselyn tulosten perusteella tyytyväisiä ohjaavalta opettajalta saamaansa tukeen. Enemmän apua toivottiin harjoittelun henkilökohtaisten tavoitteiden laatimiseen. Lisäksi esille nousi tarve paremman etukäteistiedon saamiselle harjoitteluista, esimerkiksi siitä, millainen harjoitteluympäristö sopii tietyn osaamisen tavoitteluun tai millaisiin tilanteisiin kannattaa hakeutua, jotta saavuttaa harjoittelun tavoitteet. Osa opiskelijoista kaipasi opettajalta apua myös tilanteeseen, jossa on jäänyt ilman harjoittelupaikkaa. Tuen tarpeet korostuvat erityisesti opintojen alkuvaiheessa, jolloin tilanteet ovat uusia. Perinteisesti opiskelijoilla on ollut jokaisessa harjoittelussa eri opettaja ohjaamassa harjoittelua, eikä ohjaussuhteesta ole sen vuoksi tullut niin läheistä, että opettaja voisi riittävän hyvin tuntea opiskelijan ja hänen yksilöllisen harjoittelupolkunsa sekä mahdolliset erityistarpeet. Harjoittelun aikana opiskelijat odottavat opettajalta taustatukea, neuvoja sekä kannustusta. Lisäksi opettajan toivotaan olevan tavoitettavissa ja helposti lähestyttävissä. Myös nämä opiskelijoiden toiveet on Metropoliassa huomioitu, sillä vuoden 2024 alusta alkaen sama harjoitteluja ohjaava opettaja ohjaa kaikki omien opiskelijoidensa kliiniset harjoittelut yleissairaanhoitajavaiheen opintojen (180 op) aikana. Näin ohjaussuhteesta tulee läheisempi ja harjoitteluohjaaja pystyy paremmin ohjaamaan opiskelijaa hänen harjoittelupolullaan. Oppimispäiväkirja sekä digitaaliset arviointikaavakkeet harjoittelun arvioinnin apuna Kliinisten harjoittelujen kehittäjäopettajat ovat tehneet runsaasti uudistuksia harjoittelujen ohjausprosessiin kyselyn tulosten pohjalta. Harjoitteluissa ei enää tehdä erillisiä tehtäviä, jotka kuormittavat opiskelijoita pitkien harjoittelupäivien lisäksi. On siirrytty oppimispäiväkirjan käyttöön. Oppimispäiväkirja tukee opiskelijan ohjausta sekä asiantuntijaksi kasvua harjoittelun aikana, koska opiskelija voi reflektoida oppimispäiväkirjassa omaa oppimisprosessiaan ja ammatillista kehittymistään (9). Lisäksi harjoittelusta poissaolon korvaamisperiaatteita on yhtenäistetty ja selkiytetty opiskelijoille. Osana ohjausprosessin kehittämistä myös harjoittelujen opinnollistamisen ohjeita selkeytettiin. Tämä lisäsi erilaisia harjoittelupolkuja sekä opiskelijan mahdollisuutta suorittaa harjoittelua myös palkallisessa työsuhteessa. Opiskelijan opinnollistaessa harjoittelun hän oppii tekemällä työtä ja soveltamalla samalla aiemmin oppimaansa käytäntöön. Osa harjoittelupaikoista tarjoaakin opiskelijoille harjoittelua palkallisessa työsuhteessa. Harjoittelujen ohjauksen vahvistamiseksi Metropolian sosiaali- ja terveysala ottaa käyttöön harjoittelujen digitaalisen oppimisalustan, Workseedin, vuonna 2024. Oppimisalusta tuo yhteen opiskelijan harjoitteluprosessin eri vaiheet ja tehtävät sekä tukee opiskelijan, harjoitteluyksikön ja ohjaavan opettajan välistä viestintää. Samalla voidaan luopua paperisista harjoittelun arviointidokumenteista, sillä myös harjoittelun arvioinnin dokumentointi tapahtuu jatkossa Workseedissä. Tämäkin oli kyselyn vastauksissa kovasti toivottu uudistus. Harjoittelujen käytännön haasteet Harjoitteluihin liittyy myös käytännön haasteita, vaikka harjoittelut tuottavatkin pääsääntöisesti onnistumisia ja hyviä oppimiskokemuksia. Harjoittelupaikkojen riittävyys, erityisesti oman asuinpaikan lähistöllä, on asia, jota hoitoalan opiskelijat kyselyn perusteella jännittävät lähes jokaisen harjoittelun yhteydessä. Kaikilla opiskelijoilla ei ole mahdollisuutta lähteä harjoitteluun pääkaupunkiseudun ulkopuolelle esimerkiksi perhesyistä. Toinen opiskelijoiden esiin nostama haaste on taloudelliset ongelmat, mikä voi laskea intoa nauttia harjoitteluista. Opintotuki ei riitä kattamaan asumis- ja elinkustannuksia, joten suurin osa opiskelijoista käy opintojen ohella myös osa-aikaisesti töissä. Sairaanhoitoalalla harjoittelut ovat palkattomia ja pääsääntöisesti harjoitteluja tehdään aamu-, ilta- ja jopa yövuoroissa, joten muun palkkatyön tekeminen yhtä aikaa harjoittelun kanssa on yleensä mahdotonta. Pitkät harjoittelut tekevät tästä syystä usein loven opiskelijoiden lompakoihin. Uuden vuoden lupauksia Onnistunut harjoittelu on prosessi, joka vaatii kolmikantayhteistyötä opiskelijan, harjoitteluyksikön ohjaajan sekä harjoittelua ohjaavan opettajan välillä. On tärkeää, että kliinisten harjoittelujen ohjaamiseen kiinnitetään huomiota sekä harjoitteluyksiköissä että oppilaitoksissa. Yhteistyön lisääminen harjoitteluyksiköiden ja oppilaitosten välillä edesauttaa opiskelijan osaamisen tavoitteellista kehittämistä. Onnistunut harjoittelu vaatii yhteistyötä opiskelijan, harjoitteluyksikön ohjaajan sekä harjoittelua ohjaavan opettajan välillä. Eri tutkintojen kliinisten harjoittelujen kehittäjäopettajien yhteinen työ Metropoliassa päättyi vuoden 2023 lopussa, mutta harjoitteluiden kehittämistyö jatkuu edelleen. Harjoitteluja ohjaavien opettajien tehtävää kehitetään, ja jatkossa myös tutkintovastaavat sekä harjoittelujen ohjaajat osallistuvat entistä tiiviimmin opiskelijoiden harjoitteluprosessin kehittämiseen. Opiskelijoita kuunnellaan jatkossakin herkällä korvalla, ja heidän toivotaankin aktiivisesti antavan palautetta uudistusten toimivuudesta. On kaikkien etu, että opiskelijat saavat hyviä ohjaus- ja oppimiskokemuksia harjoitteluissaan niin hoitoalalla kuin muissakin tutkinnoissa. Kirjoittajat: Sanna-Mari Manninen on kätilötyön lehtori sekä kätilötutkinnon KV-vastaava Metropoliassa. Hän on toiminut kliinisten harjoittelujen kehittäjäopettajana kätilötutkinnossa vuosina 2022–2023. Parhaillaan hän viimeistelee väitöskirjaansa Turun yliopiston synnytys- ja naistentautioppiin seksuaali- ja lisääntymisterveyden opetuksen kehittämiseen liittyen. Katja Åker on hoitotyön lehtori sekä toiminut kliinisten harjoitteluiden kehittäjäopettajana sairaanhoitotyön tutkinnossa vuosina 2022–2023 ja jatkaa vuodesta 2024 alkaen harjoitteluvastaavana ensihoitaja-, kätilö-, sairaanhoitaja- ja terveydenhoitajatutkinnoissa. Lähteet Ammattikorkeakoululaki 14.11.2014/932. Euroopan unionin direktiivi 2005/36/EY ja 2013/55/EU. Romppanen, M. 2011. Hoitotyön opiskelijoiden merkitykselliset hoitamisen kokemukset ja niistä oppiminen kliinisessä oppimisympäristössä. Väitöskirja. Terveystieteiden tiedekunta, Hoitotieteen laitos. Itä-Suomen yliopisto. Kaihlanen, A-M. 2020. From a nursing student to a registered nurse – Final clinical practicum facilitating the transition. Väitöskirja. Lääketieteellinen tiedekunta, Hoitotieteen laitos. Turun yliopisto. Työturvallisuuskeskus. N.d. Perehdyttäminen ja työnopastus. Sarkkinen, M. 2017. Palaute on työelämän pienin suuri asia. Työpiste. Sairaanhoitajaliiton selvitys. Syksy 2021. Hoitotyötä tekevien sairaanhoitajien kokemuksia oman työyksikön henkilöstötilanteesta ja sen seurauksista. Sairaanhoitajaliitto. Sohlman, P. 2020. Opiskelijaohjaus terveysalalla. Opiskelijaohjaajien kokemuksia ohjausosaamisesta, ohjaajana kehittymisestä ja merkityksellisistä tekijöistä ohjaussuhteessa. Pro gradu -tutkielma. Terveystieteiden opettajankoulutus, Terveystieteiden tiedekunta, Hoitotieteen laitos. Itä-Suomen yliopisto. Rautiainen, A.M. 2023. “Ne totuudet on jotenkin sisäisiä silloin”: Kokemusten kertominen kirjoittamisen perusopintojen oppimispäiväkirjoissa. Väitöskirja. Humanistis-yhteiskuntatieteellinen tiedekunta, Jyväskylän yliopisto.

Lue lisää

Discovering Different Paths to Internationalisation in Education
19.1.2024
Tia-Maria Sjöblom, Tiina Piipponen & Terhi Topi

In order for all students, regardless of their background, to be able to take part in international learning opportunities, the opportunities have to be inclusive and comprehensive. What does this mean and how can we enhance students’ equal opportunities to develop multicultural and global competences during their studies? To increase and improve inclusivity of internationalisation activities of students, diversifying international learning opportunities is a must, as this blog post explains. We will introduce two useful ways to do this, along with new ideas for professional development. To increase inclusivity of internationalisation activities of students, diversifying international learning opportunities is a must. Multicultural competence is one of the working life competencies that each degree programme must take into account in their curricula. It refers to a student's ability to work in a multicultural professional community and customer environment, the ability to take into account the effects and opportunities of global developments and phenomena in the field and having necessary language skills. In addition, sustainable development goals related to one’s professional field are more or less international and global in nature and hence also linked to international and multicultural competencies. Internationalisation is for all, or is it? Semester-long student exchanges have traditionally been seen as the main way for students to develop their international competencies, but the world and the students are changing. In the past years, already prior to the Covid-19 pandemic, the UAS sector in particular has witnessed a somewhat steady decline in the volume of semester-long student mobilities. Despite the numerous opportunities and travel grants available, not every student finds a long-term mobility period abroad a viable option. We can also see changes in the student body with an increasing number of adult students and students with children, making semester-long absence from home impractical. Not every student finds a long-term mobility period abroad a viable option. Furthermore, there has been discussion about inclusivity in internationalisation activities. Many studies are indicating that participation is, on the one hand, inherited, meaning that students coming from an academic background are more likely to take part in international opportunities. On the other hand, participation in international opportunities tends to accumulate so that students with international experiences are more likely to take part in these activities even more. Barriers preventing participation can vary from institutional factors, such as insufficient funding and lack of information about opportunities, to environmental obstacles, such as low income and society not valuing international experiences. They can also be attitudinal, viewing international activities as something for others, not for everyone, and certainly not for me. (Siekkinen, 2013; Siltala, 2013; Alliens, Gabriels, 2021). Co-creating an international classroom through virtual exchanges Virtual exchange is a form of internationalisation at home. It is a way to internationalise the curriculum and offer teachers and students an opportunity to interact and collaborate online with peers from partner institutions abroad. It also provides a good way to introduce a different language, such as English, into the students’ professional vocabulary. Virtual exchanges can make internationalisation more equal and inclusive for all students, as international learning can now be built and experienced in one’s own classroom without travelling. Virtual exchange can be an instrument for providing highly relevant international and intercultural learning experiences to students. One should, however, understand the distinction between different forms of “international learning on-line”, and when mere online lecturing transforms into a multicultural learning experience for students and teachers involved. Through co-creation with colleagues from partner universities, virtual exchange can be “an instrument for providing highly relevant international and intercultural learning experiences to students, but it also allows these experiences to be integrated in the curriculum through bottom-up implementation”, as Sake Jager from the University of Groningen points out. In order to take the leap from a virtual lecture to a virtual exchange, collaborative teaching and learning should be put in the centre of activities. COIL, short for Collaborative Online International Learning, is a good model to use. Metropolia staff have been offered training on how to develop COIL opportunities for students into already existing courses and modules through the U!REKA network since 2021, and a new set of training sessions are planned for spring 2024. One can start to integrate virtual exchange and COIL into one’s classroom by taking small steps at a time. How about beginning with a short, collaborative segment in an existing course module? There are no set minimums or maximums of what it should be, it can be one assignment or one theme. Start small and build from there. Two basic principles are as follows: students work online under the direction of teacher/-s, together with students and teacher/-s from a partner institution, and the project is planned and taught in collaboration with teacher/-s from the partner institution. At its best, the teachers have a community to design, plan and execute teaching and the end result provides students with an opportunity to interact with peers, so they can develop intercultural competences and digital skills while working together on subject-specific learning activities. For more inspiration, see Niina Huovinen’s blog post on “Creating International Classrooms through Virtual Exchange”. Blended Intensive Programmes (BIP’s) To expand the student and teacher experience one step further, is to engage in an Erasmus+ Blended Intensive Programme, or BIP.  BIP is a more flexible form of mobility where short-term physical mobility abroad is combined with virtual co-learning, hence the term blended. Universities are able to engage in Erasmus+ BIPs in two ways, either as an organiser that hosts a group of teachers and learners from partner universities, or as a partner that sends participating teachers and learners. BIP is a more flexible form of mobility where short-term physical mobility abroad is combined with virtual co-learning. The central idea of a BIP is that it brings learners together to work collectively and simultaneously on specific assignments that are integrated in the blended intensive programme, both counting towards the overall learning outcomes. The physical mobility duration of 5-30 days makes it more accessible to those unable to participate in semester exchanges. A BIP can give students positive experiences in international projects, providing perhaps the first international classroom experience abroad, and encouraging them to seek more, and longer-term exchange options. But it's not just students who benefit from a BIP, as it provides teachers an opportunity to build upon their earlier experiences with virtual exchanges and add on new components. It can also provide fruitful experiences, building their intercultural teaching skills and global networks. In the spring 2023 a survey of 196 academic coordinators of BIP’s studied how BIP’s are being employed in European Higher Education and what the experiences of the coordinators have been to date. (RobertO'Dowd, University of León, Spain and Sina Werner, Ruhr-University Bochum,Germany) The students and staff benefits included: Having the opportunity to work in international teams (33%) Developing a professional network (27%) Developing intercultural skills and an intercultural perspective (23%) Experiencing new ways of teaching and new perspectives on the subject matter (16%) Where to go from here? Diversifying student population and improvement of inclusion in mind, we need to widen the scope of international learning opportunity options available to students. Virtual exchanges and blended international learning opportunities with short-term physical mobilities are some of the new ways for teachers to bring global learning experiences in the classroom. Consider these: Check out your institutional info for any announcements on virtual exchanges and BIPs. Work with your International Relations Adviser to identify options Finding colleagues to collaborate with is a common challenge. Start with your institution’s partner network. At Metropolia, you can start with our Erasmus+ EUI network U!REKA Shift. Don’t forget that semester exchanges are still available to your students as well. Metropolia is currently a partner in Erasmus+ Cooperation Partnership project Inclusive Comprehensive Internationalisation (ICI) that aims to find new solutions as well. ICI staff training will be offered for Metropolia staff in the spring of 2024 aiming to help teachers, degree programmes and other staff to develop inclusive and comprehensive international learning opportunities accessible to all students. The journey towards multicultural competence requires innovation, inclusivity, and a willingness to embrace the ever-expanding landscape of global learning. Education continues to evolve and so should our approaches to internationalisation. As we see it, the journey towards multicultural competence requires innovation, inclusivity, and a willingness to embrace the ever-expanding landscape of global learning. Writers: Tia-Maria Sjöblom works as an International Relations Adviser in the School of Culture and Creative Industries. She has been coordinating many BIP:s as a sending and hosting role and is passionate about facilitating positive impact that BIPs can have on the students and teachers. Tiina Piipponen works as an International Relations Adviser in the field of technology and as a Project Manager for the Inclusive Comprehensive Internationalisation project at Metropolia. All things related to international and intercultural competence, diversity, inclusion and equity inspires her. Terhi Topi works as an Erasmus Institutional Coordinator. She is responsible for Metropolia’s Erasmus mobility funding and reporting. She has been actively involved in developing BIPs at Metropolia.   The ability to unlock doors for international options for students and staff is close to her heart. References: Huovinen, Niina: “Creating International Classrooms through Virtual Exchange”. In Metropolia blog Hiiltä ja timanttia. Rogler, Andreas, Elina Lehtomäki, Johanna Lampinen: Unlocking the potential of online learning in the internationalisation of higher education. Finnish National Agency for Education. Reports and surveys 2023:3. Jager, Sake: “Digitalisation in International Higher Education, Online International Education: The Case for Virtual Exchange”. ACA Think Pieces. Oct 2022. Article 6. European Commission: Blended mobility implementation guide for Erasmus+ higher education mobility KA131. European Commission 18-07-2022. O'Dowd, Robert and Sina Werner: “Blended mobility in European Higher Education: A survey of Blended Intensive Programme. Summary of the main findings (preliminary results). 2023. Allinson, K., Gabriels, W.: Maybe it will be different abroad: Student and staff perspectives on diversity and inclusion in student exchanges. SIEM Research Report. 2021. Siekkinen, Taru: Kansainvälistymismahdollisuuksien tasa-arvo koulutuksessa. Jyväskylän yliopisto. Koulutuksen tutkimuslaitos. Työpapereita 29. 2013. Siltala, Anne: Kuuluuko kansainvälisyys kaikille?: Kansainvälistymismahdollisuuksien tasa-arvo CIMOn ohjelmissa. Taustaselvitys, 08/2013. Kansainvälisen liikkuvuuden ja yhteistyön keskus CIMO.

Lue lisää

Sustainability in Education
22.12.2023
Elli Ojala, Tricia Cleland Silva, Riitta Lehtinen, Juha Ainoa & Anne Perkiö

In recent years, sustainability has gained significant attention in education. Universities of Applied Sciences have taken sustainability in education seriously. Why this shift? It comes down to various factors, including government reforms recognizing global challenges and educational institutions collaborating to find innovative solutions. In Finland, a commitment to sustainability in teaching aligns with the need to balance economic growth with finite environmental resources and address challenges like climate change and equality. Universities of Applied Sciences educate future professionals that can be in the forefront of solving sustainability challenges in the society. Universities of Applied Sciences educate future professionals that can be in the forefront of solving sustainability challenges in the society. In December 2021, The Rectors’ Conference of Finnish Universities of Applied Sciences Arene published, that highlight sustainable development as one of the competencies for both bachelor’s and master's degrees. Metropolia officially introduced Arene’s shared competencies into all of its degree programmes in the autumn 2022. In this text, we explore the importance of sustainability in education and introduce the steps taken at Metropolia to support its teaching staff in integrating sustainability into curricula. Sustainability in education must involve both staff and students People tend to have various views on what sustainability is. Building a common understanding on what sustainability actually means and its systemic nature was identified as the starting point for Metropolia. The goal was set, that every Metropolian, whether a member of staff or a graduating student, will receive sustainability know-how that can be implemented in working life and society. The goal is that everyone will receive sustainability know-how that can be implemented in working life and society. To achieve this goal, sustainability is being integrated into all degree programmes. The vision is clear: every graduate should possess relevant sustainability expertise tailored to their specific field and profession. A current state analysis was conducted in all degree programmes in 2022. The aim was to identify how sustainable development is part of the teaching by analyzing the 17 UN Sustainable Development Goals (SDGs) and how the themes of the goals are part of courses. Based on the analysis the degree programmes have conducted plans for continuing the integration of sustainability into the curricula and everyday teaching in the years to come. Sector-specific specialists from Metropolia's Sustainability in Education team have offered sparring, when conducting these analyses and working on integration. Sustainability know-how of the teaching staff is key to be able to integrate sustainability aspects into teaching. Parallel to the current state analysis, a basic course on sustainable development for the entire staff was launceh. The online course presented the basic concepts and systemic nature of sustainable development, its three pillars and how sustainability is managed at Metropolia. By the end of September 2023, 726 staff members had completed the course, which is around 70 % of Metropolia’s full-time staff. The course has helped in shaping shared understanding on what sustainability in higher education context means. Clean and sustainable solutions Innovation Hub offered to all students of Metropolia and other universities of applied sciences 30 ECTS credits of free electives from the training package of clean and sustainable solutions. The package consists of five courses, of which one can complete one or more according to their own interest and schedule. The contents are designed to be suitable for students of all fields, and the implementation is such that it enables experts from different fields to work together and learn from others in multidisciplinary environments. Promoting collaboration between teachers is vital for sustainability in education Collaboration between teachers is key to success in integrating sustainability into the everyday life of teaching. Teachers have limited resources which is why peer-to-peer sparring, sharing best practices and truly focusing on the practical level of teaching is important in sustainability work. Sharing best practices and truly focusing on the practical level of teaching is important in sustainability work. Metropolia’s Sustainability in Education Team organized an event for teaching staff in September 2023. The aim was to share new practical knowledge and expertise on how to integrate sustainability in education, to provide time for discussion and collaboration in education development. It was aimed at Metropolia's Heads of Degree, teaching staff, study coordinators, guidance counselors and others working with educational development. There were somewhat 80 people enrolled for the event. In the joint session Metropolia’s work towards sustainability in education, Arene’s work for sustainability competencies and the EU's Green Comp Framework were presented. Event continued in four field-specific sessions, where lecturers from each field shared their best practices on integrating sustainability into teaching. Feedback of the event was positive, and participants wished for similar opportunities for discussion also in the future, but with a multidisciplinary approach so that participants can learn from different fields. Key take-aways from field-specific sessions: Culture Various courses were presented: the innovation course in design, the sustainable design course, the circular economy and design course, the courses and course plans related to fashion and clothing. Discussion was held on the contents and the possibilities for cooperation between different degrees and majors as well as future plans. Several points of convergence were identified. Technology Development of a sustainable development module as part of all students' orientation was discussed. The idea is to progress after this to the knowledge of sustainable development of the different training programs in the field with different courses. In this way, it is possible to acquire sustainability competence at three different levels: the basics of sustainable development at a general level, sustainable development in one's own field and sustainable development as part of one's own professional competence. Innovation projects were identified as a good way to integrate sustainability thinking into the studies of degree programmes. Project- and learning environments like Carbon garage, IoT garage, Urban Farm Lab, Hymy village provide more opportunities. Social and Health Services  Social and Health Services campus actively integrates sustainable wellbeing into operations and teaching methods, aligning with a broader commitment to holistic sustainability in education. Emphasizing self-awareness and responsibility, Collaborative Storytelling is key to teaching sustainability as theory and practice. In September’s joint session, diverse topics were discussed, from student innovations reducing hospital carbon emissions to participation in the EU project SDG4BiZ and efforts to infuse sustainability into osteopath practices. The sustainability in education team has orchestrated impactful events, fostering a meaningful exchange of stories among teachers, students, and practitioners. These discussions inspire collaborative efforts towards Metropolia's strategic goals for 2025, showcasing the community's dedication to sustainability in social and health services education. Business Presentations from different topics in the field of business were held: responsible business, economy, marketing and finance. Each gave listeners new perspectives and ideas for integrating sustainability into their own courses. Responsible Business is a comprehensive overview of the theme of sustainable development and responsibility. The course includes a wide range of expert lectures and small group discussions. This type of implementation has received really good feedback from students. The ideas of sustainable economy and climate change were discussed with concrete examples. In marketing courses sustainability is embedded into the business cases that the students solve. A new course Responsible Finance and the background to its development. The course is very up-to-date and responds well to the changing needs of the financial sector. The journey towards sustainable education continues Collaboration and time for discussion and reflection among peers is vital, if we want to succeed in sustainable education. To respond to this need, Metropolia will set up a network of teachers invested in sustainability in their own teaching. The network will operate in 2024 with an idea of changing ideas with peers as well as sparring and helping colleagues in their own fields to integrate sustainability into curricula and courses. Collaboration and time for discussion and reflection among peers is vital, if we want to succeed in sustainable education. In light of the gigantic megatrends and societal challenges ahead such as climate crisis, biodiversity loss as well as threats to democracy and wellbeing it is clear that there is still much work ahead of us. As Helen Keller once wisely noted, "Alone, we can do so little; together, we can do so much." These challenges require collective effort and an unwavering commitment to change. Rebecca Solnit, in her work "When the hero is the problem," reminds us that it is often not heroes but ordinary individuals working collaboratively who bring about transformative change. The road ahead may be long and arduous, but with unity, determination, and a shared vision, we can remain hopeful and continue to aspire towards a sustainable future for all of us. Universities of Applied Sciences have a responsibility in educating future professionals that can solve these challenges. Writers Elli Ojala (MBA) works as Metropolia’s Sustainability Manager. Elli is in charge of integrating environmental, social and economic sustainability into Metropolia’s everyday operations. Tricia Cleland Silva serves as a senior lecturer and holds a PhD in Management and Organization. Her co-created method of Collaborative Story Craft and Story Mediation inspires her roles in sustainable development and inclusion within higher education and community of practice. Riitta Lehtinen, Licentiate in Technology (Chemical Engineering) works as a principal lecturer in the Department of Clean Technologies in Metropolia. Her favorite aphorisms are: Look at systems - think globally, act locally! Waste is a choice, the choice is (y)ours! and Less is more! Juha Ainoa, MA (Design), is a senior lecturer and head of major in the design degree in Arabia Campus. Anne Perkiö, M.Sc. (Econ.) and Licentiate in Education, works as a Principal Lecturer and Head of Business Administration Programme in Metropolia Business School. Her motto is: Always learning! Additional information Metropolia’s sustainability website Shared competencies for universities of applied sciences. Arene.

Lue lisää
Uudemmat postaukset Vanhemmat postaukset